2004
2004-12-31
Vuoden 2004 viimeinen kartoitus
Yksinäinen uudenvuoden aatto on haaste tunteille. En viitsi leikkiä edes lautasleikkiä, joka olisi kyllä yksinkin mahdollista. Tinaa en hankkinut, enkä tähtisädetikkuja, vaikka tavallisesti minulla on niitä ollut. Olen varmaan kuitenkin vakavoitunut muita ihmisiä kohdanneen luonnonmullistuksen vuoksi. Kartoitan tätä vuoden viimeisen päivän tunnelmaa tunteista menneen kautta edeten.
22:51 - /kartta
Sponsorit elämässäni
Valkolakin sponsorit: Oppikouluopintojani tukivat alusta ylioppilaslakkiin asti omaisteni lisäksi silloisen kotikuntani eli Heinolan maalaiskunnan sosiaalihuolto ja silloisessa koulukaupungissani yksityistä oppikoulua ylläpitänyt Heinolan yhteiskoulun kannatusyhdistys.
Leikkauksen sponsori: Olin avioeron jälkeen Tampereelle poikani kanssa muutettuani taloudellisesti tiukoilla juuri silloin, kun jouduin yliopistolliseen sairaalaan leikkaukseen. Tampereen kaupungin sosiaalitoimi tuki minua leikkauskuluissa ja sairasloman vaikeuttamassa taloudellisessa tilanteessa noin kahden kuukauden ajan.
Toimeentulon sponsorointi: Näinä päivinä olen vielä juuri ja juuri omillani, mutta sekä kukkaro että pankkikortti tuntuvat sietämättömän keveiltä, jopa ihan tyhjiltä. Ystävät eivät kuitenkaan kinua vippejään, kiitos siitä! Toimeentulotuen hakeminen yhteiskunnalta tuntuu tällaisessa elämäntilanteessa lapsuuden ja nuoruuden aikaiseen sosiaalitoimiston tädeille niiaamiseen taantumiselta, kun en ole nyt sairaskaan.
Työnteon sponsorointi: Tarvitsen sponsorin intentionaalista teonkäsitettä käsittelevälle tutkimukselleni tai muulle ammattitaitoani vastaavalle työlle. Tarjoan sponsorin käyttöön runsaasti koulutusta (YTM, KM) ja yli 20 vuotta työkokemusta tutkimustehtävistä Jyväskylän ja Tampereen yliopistoissa.
Toivon hyvää.
08:52 - /tilanne
2004-12-30
Kartoitus maanjäristysuutisten äärellä
Nyt Aasian maanjäristys ja sen aiheuttama tuhoisa tsunami tuntuvat täyttävän mieleni. Niinpä teenkin tämän kartoituksenkin siltä kannalta, miten minua ja maailmaa kauhistuttava aasialainen kriisi näyttäytyy minun todellisuussuhteessani.
21:02 - /kartta
Sosiaalitoimiston asiakas itkee
Elämäni on taas kerran kiertynyt sosiaalitoimiston luukulle lapsuusvuosieni ja avioeron jälkeisen selviytymiskamppailuni tapaan. Vein äskettäin Kelaan työmarkkinatukihakemuksen ja asumistukihakemuksen. Työvoimatoimistossakin olen asioinut. Olen maksanut tämän kuun ja ensi kuun vuokran sekä hankkinut perusruokaa kaappiin. Olen luopunut lankapuhelimisesta. Tänään soitin kännykällä paikallispuhelun sosiaalitoimistoon ja varasin ajan toimeentulotuen tarpeeni kartoittamiseksi. Sain ajan jonnekin ensi viikolle. Sitä ennen saan kirjeen, jossa kerrotaan, miten valmistaudun. Mukana on myös toimeentulotukihakemus, joka minun on täytettävä etukäteen. Tätä itkua minä olen yrittänyt välttää kuukausikaupalla.
Toivon hyvää.
12:55 - /tilanne
Kuvitelma maanjäristysten ennustamisesta
Maanjäristys on pelottava ilmiö, sillä se tuo mukanaan hävitystä ja tuskaa sekä osoittaa avaruudenlohkareemme turvallisten olosuhteiden haurauden. Maanjäristysalueilla elävät ihmiset ovat tällaisen vaaran tuntumassa jatkuvasti, mutta näinä viime päivinä maanjäristyksistä on tullut matkailevien maapallolaisten kannalta koko planeetan laajuinen uhka. Tahtoisimme osata estää maanjäristykset tai ainakin pysyä poissa niiden vaikutusalueelta maan järkkyessä.
Luin joskus ennen joulua maanjäristyksen ennustamisesta ja keinotekoisesta aiheuttamisesta kertovan Ken Folletin kuvitteellisen sepitteen The Hammer of Eden suomennoksen Eedenin vasara. Parasta antia kirjassa on toivo siitä, että maanjäristykset ovat ennustettavissa ja siis myös varottavissa. Tosin kirjan toinen pelottava elementti eli terrorismin uhka melkein hukuttaa taakseen tuon lohdullisemman vision.
Toivon hyvää.
08:36 - /ideat
2004-12-29
Päänsärky ja lemmensusi
Päätäni särkee ja flunssani voi paremmin kuin minä. Arvostelukykyni uinuu kivun takana, joten luiskautan tänne Aloitusmaisemaan runoni.
Joskus aiemmin, kun olen ollut lemmenkaihossani, olen kirjoittanut eräänlaisen rakkausrunon. Tai tämä runo lienee pikemminkin sutten sukua eli susi jo syntyessään. Kopioin suden - ei kun siis runon - tähän yhtenä pötkönä, sillä en minä tässä mitään runokirjaa ole tekemässä.
Lemmensusi
Sydäntä. Ja kaipaus. Lähellä on hyvä olla. Täällä ikävä. Ja kaipaus. Tulisit. Tulisit. Tulisit luo. Olisit. Ja minun. Olisit. On niin. On ikävä. Ja kaipaus. Ihan on. Tulisit. Ja olisit. Jos. On ikävä. Ja kaipaus. On. Jos olisit. Tulisit. Olisit. On ikävä.
Millainen uuooo tuu. Joo. Tuu. On: ei oo. On: ei oo. Ulisen. Jos tulisit. Tulisit jo. Kolme. Kaksi. Kaksin olisin. Tulisit. Olisit. Miten on oo, oo, oo. Tulisit.
Toivon hyvää.
13:49 - /tunteet
2004-12-28
Maanjäristyksen uhreista tietoa ruuhkan ohi
Oletko huolissasi maanjäristyksen uhreista, etkä pääse virallisille internetsivuille ruuhkan vuoksi? Katso, millaisia reittejä Pinseri on löytänyt ja neuvoo käyttämään. Oman kokemukseni pohjalta voin sanoa, että Pinserissä tarjotaan luotettavaa tietoa ja olen vakuuttunut, että reitit ovat asiallisia.
Toivon hyvää.
09:33 - /maailma
Kartoitusta vanhimman pikkuveljen synttärinä
Viattomien lasten päivä on lapsuuden perheeni kannalta ollut vanhimman pikkuveljeni syntymästä asti nimen omaan hänen syntymäpäivänsä. Nyt 51 vuotta myöhemmin ja etäällä veljestäni ja hänen perheestään olen yhä viettämässä hänen synttäreitään, vaikkakin itsekseni ja muutakin miettien. Kartoitan tämän päivän tilannetta juuri iloisissa synttäritunnelmissa, vaikka muillekin tunnelmille ehkä olisi tilaa. Lähdenkin liikkeelle tällä kertaa tunnelmani vuoksi juuri historiasta.
09:18 - /kartta
2004-12-27
Kartoitusta heti joulun jälkeen
Maailmassa on nyt aivan erilainen tunnelma kuin joulunaikana tähän asti. Luonto myllertää ja vuosi kulkee kohti loppuaan. Jossain mielessä elämäni on aika turvattua - ainakin avaruusmatkaajiin ja luonnonmullistusten armoille joutuneisiin lomailijoihin verrattuna. Todellisuussuhteen kartoitukseni on taas asiallista ja niukkaa. Olen vaihtanut äskettäin kartoitusruudukon kiertosuuntaani niin, että en lähdekään liikkeelle minä-ruuduta niin kuin alussa, vaan aloitan kartoituksen maailma-ruudusta.
14:03 - /kartta
2004-12-26
Rakas Joulupukki!
Kiitos tämän vuoden lahjoistani, Rakas Joulupukki, ja oli tosi hyvä ja kiva, että sinä, Rakas Joulupukki, annoit poikani valita lahjakirjat, jotka sain jouluna 2004 ja siitäkin, että veit jotain myös hänelle, mutta vähän minulla olisi sanottavaa muusta toiminnastasi männä jouluna, jolloin onnistuit taas olemaan näkymätön ja olisi minulla toiveita jo joulua 2005 ajatellen, josta puheen ollen minä tämän neuvon sinulle, Rakas Joulupukki, nyt annankin, että ole hyvä ja kurkista Antti-Juhanin blogia ja merkkaa lahjatoivomuskirjaasi joulua 2005 ajatellen sen soittimen nimi, joka häneltä äskettäin hajosi ja jota hän soittelisi, jos se vanha soitin olisi ehjä tai jos uusi soitin olisi olemassa, niin kuin voisi olla, jos sellaisen joululahjaksi hänelle antaisit, Rakas Joulupukki, niin että näin meidän kesken vain kerron tämän ihan pienenä vinkkinä ja joululahjaideana sinulle, Rakas Joulupukki, sillä jostainhan sinun on lahjavinkkisi etsittävä, vaikka oletkin ihan kuvitteellinen, mutta antelias - se minun on sanottava - kun sille päälle rupeat, kuten olemme satukirjoista ja elokuvista huomanneet, niin kuin olemme niistä huomanneet tontutkin, jotka kurkistelevat ikkunoiden takana, vaikka eivät kai ensi joulun tontut vissiin vielä kurkistele ikkunoista, kun minun ikkunoistani ovat paperisetkin tontut jo tyystin kadonneet, mutta eiköhän ole ihan hyvä sinun, Rakas Joulupukki, aloittaa joululahjaideoiden riihetys jo nyt, terveisin kaukokatseinen äiti.
Toivon hyvää.
18:08 - /ideat
2004-12-24
Joulu tuntuu hyvältä - hyvää joulua edelleen!
Aamupäivän järjestelin itselleni joulutunnelmaa puuhailemalla itsekseni tietokoneen, hellanuunin ja joulukuusen äärellä. Sitten avasin television turkulaiseen joulunavaukseen ja otin vastaan kännykän kautta saamaani huomiota sekä rupattelin useampaan otteeseen puhelimitse poikani kanssa. Näitä reittejä minulla on tältäkin päivältä ihmishavaintoja. Pitkän rupeaman käytin illansuussa siihen, että nautiskelin kummankin pojaltani saamani joululahjapaketin avaamisesta, mutta vielä enemmän nautin niistä kahdesta kirjasta, jotka Antti-Juhanin lähettämistä paketeista kuorin esille. Kiitos Antti-Juhani!
Toivon hyvää.
23:48 - /tunteet
Kartoitusta joululaulujen sanoin
Joululaulut ovat kuuluneet minun jouluuni koko elämäni ajan. En kuitenkaan taida nyt lauleskella niitä täällä itsekseni, joten keksin muuta. Teen jonkinlaisen joulutunnelmaisen todellisuussuhteen kartoituksen, mutta ikään kuin joululauluissa uiden. Kirjoitan jokaiseen todellisuussuhteen kartoitusruutuun pienen katkelman jostain joululaulusta. Laitan mukaan sanoittajan nimen, koska hänen runostaanhan pätkässäkin on kyse. Säveltäjä ei ole tarpeen, koska en edes itsekseni nyt laula näitä katkelmia.
09:55 - /kartta
2004-12-23
Joulun aatonaattoinen kartoitus
Minulla on sittenkin tänä vuonna joulukuusi. Tunnustelen sitä, miten kuusen hankinta ja muut pienet jouluvalmisteluni vaikuttavat joulutunnelmaani. Käyn siis jälleen läpi kartoitusruudokon ruudut aihe kerrallaan mahdollisimman lyhyesti. Hiukan poukkoilevaahan tästä tarkastelusta näin tulee, mutta enpähän vajoa mihinkään syövereihin tai kepeisinkään runoiluihin. Mikähän tänään on tilanteessani päällimmäisenä?
19:13 - /kartta
Sadoittain mustia lintuja sinipimeässä aamussa
Valtava parvi mustalta näyttäviä lintuja syöksyy ikkunoitteni editse aamun siniharmaassa hämärässä, laskeutuu kadunvarren puiden latvoihin, nousee taas siivilleen, laskeutuu vastapäisen talon harjalle ja talonmittaisen kattoterassin kaiteelle. - Kattoterassi on tavallaan tasakatto-osuutta harjakatto-osuuden vieressä, kadunpuolella. - Sitten taas suuri, musta parvi nousee siivilleen ja syöksyy tännepäin. Näin seitsemännen kerroksen tasalta katsottuna olen juuri nyt valtavan lintuparven syöksyn kohteena. Ei, ne kaartavat ylös. Asettuvat varmaan könöttämään minun kotini katolle, joka on terassia ja harjaa, siis tasakattoa ja sitten harjakattoa.
Pieni hiljainen hetki ja linnut ovat liikkeellä taas. Ne syöksyvät alaspäin, puihin. Sieltä noustessaan ne lentelevät rauhallisemmin. Tuossa niitä lintusia kotikatuni yläpuolella pelmahtelee. Lintusia? Tilhiä? En näe väriä, enkä saa selvää muodosta. Jotain rastaita? Jotenkin terävän hakkaavasti ne sirkuttelevat. Uudelleen ja uudelleen katselen valtavan lintuparven pelmahteluja ja sitten koko parven laskeutumiskaartoa tännepäin tai vastapäisten talojen katonharjalle ja taas tänne ja taas tuonne.
Hetken suurin osa lintuparvesta on aloillaan tuolla vastapäätä katonharjalla sekä kattoparvekkeen reunalla ja kaiteella. Siellä ne kököttävät mustana, elävänä ja liikahtelevana rivinä koko talon mitalta ja pitkälti viereisenkin talon mitalta. Ainakin silloin, kun lentelyssä on tauko, lekottelee tuollainen määrä lintuja kadun vastakkaisella puolella katseeni edessä. Sitten ne taas pelmahtavat lentoon isona parvena, joka syöksyy, kaartaa, laskeutuu, lepää ja nousee taas lentoon.
Siniharmaan aamun mustat linnut melkein pelottavat syöksyessään parvena ikkunaani kohti ennen nousukaartoa. Vain ääniä yläpuoleltani. Siirtyminen kadun toiselle puolella. Vain hetken ne vielä lepäsivät katseeni edessä tuolla toisen puolen katoilla. Sitten mustat linnut lensivät parvena pois kovasti äänillään kitisten, kirskuen ja kolisten, mutta silti sirkuttaen. En tiedä, keitä nämä sadat vieraat olivat.
Toivon hyvää.
09:05 - /ihmeet
2004-12-22
Joulun odottelua ja muistelua
Kännykät pöydällä: Soitin päivällä serkulleni Helsinkiin kertoakseni, että vietän joulun Tampereella kotona. En tavoittanut häntä puhelimeen, joten tekstasin viestin hyvän joulun toivotuksineen ja lähetin. Kännykkä jäi pöydälleni. Kun sitten aikojen perästä pääsin taas kännykkäni luo, löysin sieltä serkkuni vastauksen tekstariini ja hyvän joulun toivotukset.
Keli Tampereella: Sorsapuisto ja yliopiston tienoot ovat kauniisti lumisia ainakin vielä tänään, mutta kotikadullani ja muualla keskustassa vesi lotisee jalkojen alla. Sohjovesi roiskuu myös jalankulkijoiden päälle, kun ohi ajavat autot osuvat loskaan tai peräti lätäkköön. Tuuli on ollut melko voimakasta, jalkakäytävät paikka paikoin liukkaat ja ilmassa on syyskevään tuntua - sitähän talvi on, ellei onnistu aivan talvena kukoistamaan.
Joululahjat lapsuudessa: Kulkiessani kaupungin joulutohinassa muistuivat mieleeni oman lapsuuteni joululahjat. Yleensä joku meistä lapsista oli joulupukkina. Isän tekemästä tuohikontista kaivettiin torilta hankitut ja lahjoiksi paketoidut tilpehöörit. Paketista löytyi vaikkapa pikkuinen pyöreä peili, kauniin värinen kampa, tehokas lyijykynä, oma pyyhekumi tai vaikkapa kuorma-auton muotoinen sulatejuustopaketti, jos oikein hyvä tuuri kävi. Pukinkontista löytyivät myös itse askartelemamme joululahjat. Äitimme uskovaisuuden myötä Jeesuslapsi oli kuitenkin lapsuutemme ajan paras joululahjamme ja joululaulut me lauloimme yhä uudelleen ja uudelleen. Joulupäivän aamukirkossa yli kymmenen kilometrin päässä kävin ainakin jonain pakkasjouluna lapsuuden ystäväni ja hänen perheensä kanssa.
Joulukuusi katossa: Siihen aikaan lapsuudessani, kun kahden pikkuruisen huoneen mökkeröisessämme asui kahdeksanhenkinen perhe - isä, äiti ja kuusi lasta - ei kuusi mahtunut lattialle. Pikkumetsästä haettiin pieni kuusi, jonka isä ripusti roikkumaan kattoon kiinnittämästään vahvasta koukusta. Kuusi tietenkin koristeltiin asianmukaisesti. Riipuvan kuusen alla leikittiin joululeikit. Emme oikein pitäneet ratkaisusta. Sitten, kun minäkin ehdin kouluikään teimme tilaa lattiakuuselle. Luovuimme hetekan avaamisesta ja patjapetiemme levittämisestä ympäri lattiaa ja niin saimme tavallisen lattialla seisovan joulukuusen. Unisijat etsimme tilanteen mukaan.
Nappi joulupuurossa: Kyllä me söimme lapsuudessani jouluisin paremmin kuin muuten. Myös isä nautti tavallistakin runsaammin itselleen hankkimaansa joulujuomaa. Se oli samaa kuin hänellä muulloinkin oli ja siis vaikutti tyypilliseen tapaansa myös joulunviettoomme. En kerro siitä nyt tämän enempää. Äiti hääri keittiöaskareissa. Me lapset autoimme häntä. Meillä oli aattoiltana ja joulupäivänä parin aterian verran jouluisia ruokia. Kinkku oli isänkin ansiota. Kauan ennen joulua isä teurasti kulloisenkin vuosisikamme ja minä autoin häntä vuorollani hämmentämällä verta. Tiesin sitten hyvin, mistä kinkku ja veripalttu olivat peräisin. Seurakuntasisaren vuotuisella joulupaketilla oli oma osuutensa jouluaterioissamme. Erityisesti riisipuurosta ja rusinasopasta saimme kiittää seurakuntaa. Me laitoimme puuroon lisäksi jonkun valkoisen napin, jonka etsimisellä loimme puuronsyöntiin jännitystä. Napin löytäjä sai toivoa jotain itselleen itsekseen. En tiedä, toteutuivatko toiveet.
Toivon hyvää.
18:54 - /eloa
Kartoitus jouluaatonaaton aattona
Yksinäisen joulun alla joudun väistämättä miettimään, missä tunnelmissa joulua odotan. Mietin myös sitä, millaisen joulun haluan itselleni ja millaisen voin järjestää. Kartoitan siis sitä, miltä joulun odottaminen tuntuu näin lähellä joulua.
10:49 - /kartta
2004-12-21
Minua Aki ja Mika Kaurismäen elokuvat koskettavat
Valehtelija (1981, musta-valkoinen): Joskus kauan sitten katsoin muistaakseni jyväskyläläisessä elokuvakerhossa Mika Kaurismäen ohjaaman ja Aki Kaurismäen ja Pauli Pentin käsikirjottaman elokuvan Valehtelija. En voisi unohtaa Ville Alfaa eli Aki Kaurismäkeä tallustelemassa elämäntilanteiden läpi valehdellen, kuten elokuvan nimestä saattoi olettaakin. Valehtelija oli ensimmäinen elokuva, josta tunnistin sukulaisuutta sen elämäni puolen kanssa, missä yritän olla olettamieni odotusten mittainen hinnalla millä hyvänsä. Tavallaan kyse ei ole valehtelusta toisten pettämiseksi, vaan omien toiveiden ja tavoitteiden mukaisesta raportoinnista niin kuin asiat tulisivat tehdyksi ja olisi jo tehty, vaikka kaikki on vasta alkutekijöissään tai vakavasti kesken tai jopa jo ihan melkein kokonaan pelastamisen ulottumattomissa pielessä. Katsoin Valehtelijan myös televisiosta myöhemmin ja pidin siitä yhä, vaikka tuntuu jotenkin karmealtakin tunnistaa tuollainen yhdistävä piirre itsensä ja elokuvan välillä.
L.A. without a map (1998): Joskus taannoin väljemmän kukkaron päivinä ostin Amazonin saksankielisen verkkokaupan jäännöserämyynnistä alennettuun hintaan monikielisen elokuvavideon L.A. without a map (ein film von Mika Kaurismäki). Onneksi tätä ei ole puhuttu saksaksi uusiksi, vaikka en muistanut tarkistaa tilannetta silloin tilatessani. Olen nauttinut tämän elokuva-annoksen jo pariin kertaan, mutta eilisiltaisen elokuvaelämyksen jälkeen taidan laittaa tämän videoni joulunajan katselulistalleni. Tarkistan, pitääkö tätäkin elokuvaa kohtaan kokemani sukulaisuuden tunne yhä paikkansa. Sen voin jo sanoa, että jos olisin elokuvantekijä, siis taitava sellainen, niin tekisin mielelläni jotain tuollaista. Vielä mieluummin tekisin kuitenkin vielä parempia elokuvia, mutta ne olisivat niin harmonisen hyvyydellisiä ja kauneudellisia, mutta totuudellisuutta etsien myös niin raadollisia, että katsojakuntaa tuskin löytäisin, jos rahoituksen jostain saisinkin ja - ennen kaikkea - jos siis osaisin tehdä elokuvia.
Mies ilman menneisyyttä (2002): Eilen illalla katsoin Aki Kaurismäen Suomi-trilogian toisen osan eli palkintoja keränneen elokuvan Mies ilman menneisyyttä. Jotenkin siinäkin on samaa tuttuuden tuntua kuin noissa kahdessa edellä mainitsemassani elokuvassa. - Pidin elokuvan pelastusarmeijasta. Lapsuuteeni kuului erilaisten maaseutua kiertäneiden käännytyskokousten musiikista ja usein myös tarjoilusta nauttiminen. Ei pelastusarmeija varmaan meilläpäin kiertänyt, mutta ainakin helluntailaiset telttoineen ja vapaakirkolliset naapuruston tupakokouksineen kiersivät. Lisäksi kävin evankelisluterilaisen seurakunnan pyhäkoulua vissiin neljätoistavuotiaaksi. Äitini mukaan tarvisin niitä, koska pelkäsin niin paljon niin monia asioita, enkä osannut rukoilla oikein saadakseni rauhan. Elokuvan erilaisten kokousten tunnelma oli näiltä osin tuttu. - Pidin myös elokuvan tapahtumapaikoista. Kontrasti rakastavaisia ympäröivän maiseman ja eronneita ympäröineen maiseman välillä oli mielenkiintoinen. Minäkin muistan eläneeni ennen avioeroa rehevästi viheriöivien maaseutu- ja puistomaisemien keskellä, kun taas minua näinä nykyisinä aikoina elävöittävä arka rakkaus on viritessään hämärtänyt ympäristön melkein mustavalkoiseen ankeuteen asti. Seutu, jossa keskeiset ihmiset pääasiassa asuivat ja elivät elokuvassa, suojeli ankeutensa erilaisuudella minua eläytymästä liikaa surkeuteen ja auttoi katselemaan elokuvaa hieman etäämmältä, mutta silti tuttuuden tunnistaen. - Pidin elokuvan sankariparista. Jotenkin koen nykyisen elämäntilanteeni kaikkeen aikaisempaan elämiseeni verrattuna sellaisena, että olen kuin nainen vailla menneisyyttä. Pelastusarmeijalaisekseni sopivan herrasmiehen olen tavannut ja punastellut reippaasti hänen seurassaan erilaisissa tilanteissa. Ikäväkseni minä olinkin unohtanut liikaa siitä, miten seurustelu aloitetaan ja pidetään käynnissä, joten juna ei kulje katselijan ja elämäni sankariparin välistä, vaan peittää kulkiessaan hänen poistumisensa minun katseeltani.
Toivon hyvää.
11:28 - /tunteet
Asiointia joulun odotuksen tunnelmissa
Lumi on jo peittänyt: Vietin eilen yli viisi tuntia asiointikierroksellani. Osan ajasta kuljin, osan jonotin ja osan ajasta hoidin asioita. Kulkemisjaksojeni aikana lumiset tamperelaiskadut muuttuivat ensin sohjoisiksi ja sitten iljanteisiksi. Siinä vaiheessa, jossa sileä jää peitti jalkakäytävät, oli päällimmäiseksi kerrokseksi silti jotenkin löytynyt hiekoitusta tai soraa, joten en liukastellut. Kukaan muukaan ei liukastellut minun katseeni hollilla. Lumi säilyi maisemassa koko eilisen asiointikierrokseni ajan.
Reippahasti käypi askeleet: Jossain vaiheessa jalkakäytävät olivat täynnä vastaantulijoita, joskus taas minä itse kuljin valtavan ihmisvirran mukana ja toisinaan kaksi vastakkain kulkevaa ihmisvirtaa puikkelehti toistensa lomassa. Kaikesta tästä väen paljoudesta huolimatta tapasin vain kolme tuttua ihmistä, joista vain yhden niin, että vaihdoimme pari sanaakin. (Moi, hyvää joulun aikaa!). Tampereella riittää tutustuttavaa väkeä.
Joulupuu on rakennettu: Keskustorin joulukuusi on omalla tavallaan kaunis. Osa sen valoista palaa vakaasti ja osa vilkkuu. Joulukuusen nälkääni tyydytti joka tapauksessa ajatus, että minun kotitorillani, siis melkein pihallani on noin komea kuusi. Onhan välillämme joitain kortteleita etäisyyttä, mutta lähellä tuo kuusi silti on. Haaveilen kuitenkin yhä joulukuusen hankkimisesta kotiinkin. Ehkä löydän jonkun muiden hyljeksimän, mutta minulle mieluisen kuusen tänäkin vuonna kaupungilla kuljeskellessani.
Arkihuolesi kaikki heitä: Yhteiskunnan luukkujen edessä oli jonoja, mutta odotin rauhallisesti vuoroani joka kerta. Minulla on sellainen etu puolellani, että kuljetan osan väikkäriä aina ajatuksina mukanani ja saatoin nytkin tarttua työhön jonottaessani. Mielessäni nimittäin muhivat ratkaisemattomat ongelmat, joita voin pohdiskella, missä vaan saan tilaisuuden kääntyä sisäänpäin rauhassa. Luukkuilla oli ystävällisiä virkailijoita ja asiointikeskustelumme sujuivat leppoisasti. Asiani etenevät, mutta vaativat minulta vielä monenlaista papereiden täyttelyä ja postitusta. Toivottavasti saan kaikki asiapaperit virkateilleen ennen joulua.
Jouluruokaa tarjoo kunnon väki: Kävin myös kahdessa kaupassa ja niissä seisoskelin pitkään hyllyjen äärellä vertailemassa tuotteiden hinta-laatu -suhteita. Minun on pakko ostaa halpaa ruokaa, jos ylipäätään tahdon syödä, mutta niissäkin on eroja. Kahteen kauppareissuun päädyin siksi, että sillä tavoin sain välttämättömistä ostoksistani riittävän pienen kuorman kummankin käden varassa kantamilleni ostoskasseille. Kolme reissua olisi ollut vielä parempi venyväisiä nivelsiteitäni ajatellen. Ensimmäinen kauppa oli asiointireittini loppupäässä, joten toin ostokset kotiin muun asioinnin päätyttyä. Toisen kauppareissun kävelin toiseen suuntaan, mutta ajallisesti heti ensimmäisen perään. Tässä jälkimmäisessä kaupassa asioin yleensä sen tuotteiden pankkikortilleni sopivan hinta-laatu -suhteen vuoksi. Löysin itselleni mieluisten jouluisten ruokien aineksia melko edullisesti.
No, onkos tullut kesä: Huomaan rakentavani lämmintä kotijoulua perinteiseen tapaani, vaikka en vielä ole vastannut kiitos-eitä sukulaisten joulunviettoa koskeviin kutsuihin. Soitan kyllä, kiitos ystävällisestä kutsusta. Olen saanut ilokseni korteittain joulutervehdyksiä sukulaisilta, ystäviltä ja yhden myös iäkkäältä kummitädiltäni - lämmin kiitos teille kaikille. Olen itsekin postittanut joulukortteja. Olen myös auttanut joulupukkia lahjan askartelemisessa pojalleni ja saanut postitontun viemään sen Jyväskylään. Tiedän itsekin saavani joululahjan. Ahkera jyväskyläläinen joulupukin apulainen kertoi laittaneensa postitontun matkaan minulle osoittamansa joululahjan, joten odotan postiluukun kolahdusta. - Vietämme siis kotijoulua, poikani ja minä. Hänen kotinsa tosin on Jyväskylässä, kuten on ollut suurimman osan hänen elämästään. Muutimme sieltä kahdestaan Tampereelle 1993, mutta hän palasi ylioppilaana Jyväskylään neljä vuotta myöhemmin, kun hän pääsi sinne tahtonsa mukaisesti yliopistoon ja löysi heti myös asunnon itselleen kodiksi. Minun kotini ja siis myös kotijouluni on yhä Tampereella. Lämmin joulumieli ei tunne etäisyyksiä.
Taas valkeata joulua: Lunta näkyy yhä tänä aamuna vastapäisen kerrostalon katolla. Lumi valaisee maisemaa ja tunnelmaa luovat vielä aamuseitsemältäkin ikkunaani näkyvät tummalta taivaalta tuikkivat tähdet. Paisuvaa taivaan kuuta ei enää silloin näy. Viime yönä kuu kuitenkin kumotti värejä loistavan kehän keskeltä suoraan kotiini. Pimeän vuodenajan lyhyet aurinkoiset päivät saavat kaunista ja valoisaa kannustusta lumen valkeudesta, joka hohtaa talvisten iltojen, öiden ja aamujen heikossakin valon kajossa saati kuutamossa.
Nyt sydämeeni joulun teen: Joulun sanomaa mietin itsekseni, kun valmistaudun joulunviettoon. Siinä suhteessa sydämeni on rauhaisa. Toisenlaiset asiat vaativat enemmän rauhoittumista, eli nämä, joita sanotaan sydämen asioiksi ja jotka liikuttavat tunteita ihmisten kesken. Esimerkiksi kuutamon ajatteleminen vahvistaa mielessäni muhivia haaveita. Minulla on haaveita, mutta juuri niiden suunnalla minä olin kömpelö viime joulun tienoilla. Silloin päästin onnellisen kaipauksen tunteen sumentamaan harkintakykyni ja ohjaamaan sokeasti tekojani. Myönnän, että en käyttäytynyt tyylikkäästi. Tänä jouluna odotan rauhassa, vietän hiljaista joulua kotona ja katson haaveillen kuutamoa kotoni ikkunasta.
Toivon hyvää.
09:58 - /eloa
2004-12-20
Luukulle asioimaan - kartta kunnossa
Olen tänään menossa asioimaan työvoimatoimiston lisäksi myös Kelaan. Joudun selvittämään, miten ansiosidonnaisen päivärahan päätyttyä voin saada toimeentuloa työllistymiseen asti. Olen siis menossa yhteiskunnan luukulle, joten kartoitan taas todellisuussuhteeni. Lyhyestä virsi kaunis, kuten vanha sanonta kuuluu.
09:12 - /kartta
2004-12-18
Lapsenvahdin alkutaival
Lapsuusmuistot muualla: Kävin äsken lueskelemassa Kesät talvet, jossa Marleena viittasi myönteiseen sävyyn siihen, mitä maalainen on lapsuudestaan kirjoittanut ja kertoi omiakin kokemuksiaan. Blogien kommentointi ei tällä kertaa onnistunut lukemisen yhteydessä, joten mainitsen tässä: kiitos kivoista jutuista kummallekin. Kiinnostavia ja jollain tavoin tutun tuntuisia lapsuuden kokemuksia noissa teksteissä on.
Kolmevuotias lapsenvahti: Tämän Aloitusmaiseman historia-polulle olen kirjoittanut jotain omista lapsuuden kokemuksistani ja muutakin elämäni eri vaiheista ja juonteista, joten tästä lapsenvahdin näkökulmastakin siellä näkyy jälkiä. Tällä kertaa mielessäni on kuva itsestäni noin 3-vuotiaana vastuuseen velvoitettuna ja sitoutuneena lapsenvahtina. Minun piti olla puolitoista vuotta nuoremman, mutta pikkuveljistäni vanhimman vahti hänen opetellessaan kävelemään. Isäni oli pienviljelytilan tehtävissä, samoin kuin äitinikin. Isoveli oli laitettu muihin töihin. Olin kuulemma luvannut hoitaa tämän lapsenvahdin tehtäväni hyvin, mutta ei minun panokseni aina täyttänyt vaatimuksia. Muistan nämä tapahtumat vanhempieni kertomuksina, joita kuulin lapsuuteni ja nuoruuteni mittaan aina, kun meinasin luistaa pikkuveljien ja pikkusiskon leikkeistä omiin oloihini.
Onneksi lapseen ei sattunut: Erään kerran oli pienen keittiömme ruokapöydällä liinan päällä uusi, kauniin värinen astiasto. Ehkä tuo astioiden kauneus houkutteli valvonnassani olevaa velipoikaakin puoleensa, sillä ainakin minä olin siinä astioita ihailemassa. Velipoika yritti nousta viereeni seisomaan ja otti pöytäliinasta tukea. Eihän se liina pöydällä pysynyt. Pojan tartuttua liinaan ei hänen asentonsa ollutkaan vakaa, vaan hän kellahti nurin. Onneksi veli kellahti jotenkin kauemmas taaksepäin, niin että hänelle ei käynyt muksahdusta kummempaa. Astiastosta tuli entinen, sillä pöytäliina oli vetänyt astiaston lattialle sirpaleiksi. Sain melkoiset moitteet huolimattomasti hoidetusta tehtävästä ja kuulin siitä sitten silloin tällöin myöhemminkin. Niinpä ostin lopulta 15-vuotiaana kesäpalkallani kotiin mielestäni kauniin astiaston tuota rikkoutunutta korvaamaan. Ajattelin, ettei minulle sitten enää tarvitse tästä huolimattomuudestani muistuttaa.
Onneksi lapsi ei hukkunut: Tämä sama veli opetteli kävelyä minun valvonnassani myös pihalla. Siellä oli iso saavi, jonka turvin hän nousi seisomaan ja kurkottautui laidan yli syvemmällä olevaa vettä loiskimaan. Minä olin varmaan siinä omaa kuvaani veden pinnasta peilaamassa ensin ja keskittyneenä omaan kuvajaiseeni. Velipojan kurkotus ei onnistunut yhtä hyvin, vaan hän luiskahti siitä sellaiseen asentoon vyötäröstään pää alaspäin roikkumaan, että hänen päänsä upposi veteen. Minä olin kuulemma jotenkin kannatellut veljeni päätä veden pinnalla ja yrittänyt vetää häntä saavista ylös samalla, kun olin huutanut vanhempani apuun. Tämä tapahtui sen kesän jälkeen, jona serkkutytöt veivät minut ensimmäistä kertaa järven rantaan ja opettivat minua uimaan niin, että he kannattelivat minua veden pinnalla. Tämän uimaan opettamisen minä muistan ja siksi uskon vanhempiani, jotka väittivät, että minä tosiaan tiesin pitää velipojan päätä veden yläpuolella, ettei hän hukkuisi. Sankaruuttani ylistettiin vuosikaudet, mutta samalla minulle myös muistutettiin, että koko hengenvaarallista tilannetta ei olisi syntynyt, ellen minä olisi ensin hoitanut tehtävääni huolimattomasti. Uskoin vanhempiani tässäkin asiassa, sillä en minä pystynyt myöhemminkään aina huolehtimaan siskosta ja pikkuveljistä niin, ettei vahinkoja joskus tapahtunut.
Onneksi lapsi ei eksynyt: Kolmas huolimattomuuttani kuvaava tapaus tuon saman veljeni kävelemään opettelemisen ajoilta tapahtui myös ulkona. Veli osasi jo kävellä, mutta tarvitsi koko ajan valvontaa, joka oli minun vastuullani. Taisi olla mansikka-aika, sillä minä keskityin marjojen poimimiseen, enkä muistanut pitää veljeä silmällä. Jonkin ajan kuluttua vanhempani havahtuivat siihen, että veljeä ei näkynyt missään. En minä tiennyt, missä hän oli. Minua moitittiin siitä, että minä olin päästänyt pienen lapsen eksymään kotimme vieressä olevaan metsikköön, vaikka minun piti nimen omaan vahtia, että hän pysyy pihassa. Sankariksi nousi tarinan musta hevonen, nimittäin meillä tuolloin ollut hevonen seurasi veljeäni ja hirnumalla kutsui vanhempani sinne, missä veljeni oli. Joissain myöhempien vuosien laiminlyönneissäni sain kuulla opettavaisen tarinan siitä, miten hevonenkin pystyy hoitamaan minulle annetun tehtävän, vaikka minä huolimattomuuttani en siihen pysty.
Sitten muutimme muualle: Muutimme tuolta pienviljelystilalta pois minun ollessani kolmevuotias ja tuolloin uuteen kotiin mennessämme äitini odotti jo pikkusiskoani ja vanhin pikkuveljeni osasi kävellä. Uudessa kodissa meillä ei enää ollut hevosta. Se oli jäänyt mökkejä päikseen vaihdettaessa entiseen kotiimme sen uusille omistajille.
Toivon hyvää.
21:20 - /historia
Avaruusmatkalla aikaa pitkin
Aina silloin tällöin minulla on ilo kokea olevani avaruusmatkalla. Koen olevani irrallinen olento irrallisen maapallon pinnalla suuressa avaruudessa. Tietenkin olen silloinkin ihan vaan täällä kotonani, mutta oleminen tuntuu kuitenkin kotipesän elämää suuremmalta. Oman mittani kokeminen ei ole tässä olennaista, vaan sen kokeminen, että olen mukana tässä valtavassa kaikkeudessa minäkin. Se on muheva ja juhlallinen elämys.
Olen matkalla avaruudessa vain rajallisen ajan, mutta aika lailla riittävästi, jos hyvin käy. Toistaiseksi minun avaruusseikkailuni on kestänyt jo yli 52 vuotta. Sukulaisnaisten eliniästä päätellen saatan jatkaa matkaani vielä 30-40 vuotta. Kalliiksi tulee. Kiertoajelu auringon ympäri kerran vuodessa olisi vielä nykyistäkin kalliimpaa, ellen saisi näitä kierroksia maapallolla asumisen kylkiäisenä, niin kuin muukin täkäläinen väki. Mikäs meidän on tällä lohkareella köllötellessä.
Toivon hyvää.
19:38 - /ihmeet
2004-12-17
Vaatimattomampi todellisuussuhteen kartoitus
Koetan käydä todellisuussuhteeni kartoitusruutujen aiheita läpi tämän päivän tuntumien mukaisesti ja mahdollisimman lyhyin lausahduksin. Ehkä tästä niukkuudesta on hyötyä olennaisen löytämisestä tämän päivän tilanteeni kannalta.
21:26 - /kartta
2004-12-16
Jokainen ihminen on laulun arvoinen
Kartta todellisuussuhteestani: En minä nyt sentään laulua aio sepittää, vaan kartoittaa elämääni tämän aamun näköalapaikalta katsottuna. Kartoitankin nyt listaamalla kohta kohdalta, otsikko otsikolta mitä minulle kuuluu. Harkitsen jopa sellaista, että tekisin tämän listamuotoisen kartoituksen kirjoittamisesta tavan, mutta en ole vielä päättänyt, kuinka tiuhaan tahtiin tämän teen. Vähimmillään siis kerran elämässä eli tänään ja tiuhimmillaan luullakseni enintään kerran päivässä. Ehkä teen nyt tämän ja seuraava kerta sitten näyttää itsensä, kun tulee kohdalle.
07:35 - /kartta
Todellisuussuhteen kartoitusta Aloitusmaisemassa.
Käytän todellisuuhteen kartoittamiseen ristinolla -tyyppistä ruudukkoa, jossa on kahdeksan kolmen ruudun linjaa, joiden kaikkien olisi hyvä olla elämän sujumisen kannalta kunnossa. Jos elämä ei suju mallillaan, voi jonkin ruudun sisältämissä asiossa olla jotain ongelmallista. Eiköhän työttömyys ole sellainen elämäntilanne, jossa on jotain pielessä. Olisi kuitenkin löydettävä ongelmakohdat ja korjattava ne mahdollisimman hyvin.
00:56 - /meta
2004-12-15
Valoisaa monella tavalla
Kaupungin valot: Tampereen keskusta on pimeälläkin valoisa. Kotikatuni yllä loistavat kuvioidut kausivalot, samoin Hämeenkadun yllä ja parin muunkin kadun. Postireissulla katselin taas kerran ihmeissäni, miten paljon valoja Stockmann saa julkisivulleen mahtumaan. Energiaa kuluu varmaan paljon. Eivät kaupungin valot kuitenkaan niin kirkkaita ole, ettenkö näkisi joitain kirkkaimpia tähtiä, kun sinnepäin katselen.
Valoisa mieli: Olen sitä mieltä, että top-listaa minun ei kannata katsella, ellen ole varmasti valoisalla mielellä. Tänään kävin ensin katsastamassa muita blogeja. Löysin maalaiselta eilisen päivän päiväyksellä maininnan Aloitusmaisemasta ja Hillityltä Kukolta uuden Dillollanikin kunnolla näkyvän blogin, tosin linkin takaa. Mukavia havaintoja. Poikani soitti ja juttelimme mukavia akateemisista asioista. Hoidin tänään myös monia juoksuttavia asioitani onnistuneesti. Olen valoisalla mielellä ja hyvällä tuulella. Niinpä menin katsomaan top-listaa. Hyvä, että olin varautunut isolla annoksella valoisaa mieltä, sillä taas on käynyt lukijakato. Niin käy aina, kun olen vähän harjoitellut tunteitten kirjallista ilmaisua, joka ei ole koskaan ollut vahva lajini.
Hyvissä valoissa: Ihmettelen joskus, miten hyvin aika kuluu, kun on kiinnostavaa tekemistä. Usein huomaan vasta alkuyöstä, että päivän työn voisi päättää. Jos vielä onnistun näkemään virkistäviä uniseikkailuja, olen todella valoisalla mielellä herätessäni. Aamulla taas on mukavinta aloittaa päivän aherrus joskus kuuden jälkeen, sillä silloin tuotteliasta aikaa tuntuu olevan edessä riittävästi kyseisen päivän töille. Onneksi minulla on nykyisin niitä energiaa säästäviä lamppuja, jotka tuntuvat muutenkin mukavilta.
Toivon hyvää
18:37 - /tunteet
Valmistautumista ja valmentautumista
Sain lopultakin joululahjan pakkaamista vaille valmiiksi, joten poikakulta tulee saamaan ainakin yhden joululahjan. Joulunodotukseni on alkanut aika aikaisin, mutta osittain siihen ovat vaikuttaneet myös saamani joulukortit. Olen taas alkanut kaivata joulukuusta. Mitenkähän sen suhteen tänä vuonna käynee. Suuret juhlapäivät mietityttävät myös, sillä yksinäisyys on silloin kohdattava tyylikkäästi ja sellaisenaan täydellisenä elämäntapana.
12:21 - /eloa
2004-12-14
Sydäntä särkee entistä kovemmin
Minä olen ennen ihmetellyt, miksi muut ihmiset puhuvat lempeen ja muuhunkin rakastamiseen liittyvistä suruntunteistaan eli sydänsuruistaan niin kuin sydäntä tosiaan särkisi. En ihmettele enää. Minun sydäntäni särkee entistä kovemmin ja aiheena tuntuvat olevan yhden ja toisen seikan suhteen syntyneet surun tunteet, myös siis sydänsurut.
17:36 - /tunteet
Joululahjavalvojaiset ja Kaunis mieli
Vietin joululahjavalvojaisia itsekseni. Lahjan tekeminen jäi vielä kesken, mutta eiköhän se ehdi ajoissa valmiiksi. Juuri näin ajatellen päädyin kesken lahjanteon katselemaan elokuvaa Kaunis mieli ja vähän muutakin. Kaunis mieli kiinnostaa ja John Nash herättää kunnioitusta.
08:52 - /eloa
2004-12-13
Kiitos luottamuksesta
Tampereen Vihreät ovat valinneet uuden hallituksen. Omalta osaltani kiitän luottamuksesta. Liitteenä on tiedote asiasta.
Toivon hyvää.
17:40 - /politiikka
Tulevaisuus vaikuttaa tekoihimme tässä ja nyt
Georg Henrik von Wrightin sanotaan filosofina olevan kahden perinteisen tradition välimailla, nimittäin analyyttisen ja fenomenologis-hermeneuttisen suuntauksen. Analyytikkona ja loogikkona hänet toki paremmin tunnetaan, mutta esimerkiksi Jurgen Habermas on laudatiossaan korostanut G.H. von Wrightin sillanrakentajan asemaa ja tuon välittäjän aseman merkitystä hänen toiminnalleen filosofina. G.H. von Wrightin jäljillä minäkin liikun jossain noiden traditioiden välimailla ja niiden puitteissakin tarpeen mukaan. Onhan tutkimusongelmani von Wrightin filosofian yhdessä keskeisessä sillanrakennuskohdassa eli intentionaalisen teonkäsitteen ongelmissa.
Viime tammikuisessa SFY:n KIELTO-kollokviossa tarkastelin G.H. von Wrightin teonkäsitettä erityisesti tekemättäjätön kohdalta. Hän on lähestynyt kysymystä kahden negaation logiikan kautta. Siitä erittelystä ilmenee, miten kiellon noudattaminen tai noudattamatta jättäminen on loogisesti mahdollista vain siellä, missä on mahdollista valita teon tekemisen ja tekemättäjätön välillä. Jos teko ei ole lainkaan mahdollinen jonain hetkenä jossain tilanteessa sitä harkitsevalle toimijalle, hän ei voi tehdä tekoa, eikä sen tekemättäjättöä. Onkin turha kieltää sellaista tekoa, joka ei ole mahdollinen. Toisaalta teon kieltäminen edellyttää sitä, että kiellon noudattaminen on mahdollista.
Ensi tammikuisen SFY:n ELÄMÄ-kollokvion esitelmäni käsittelee G.H. von Wrightin filosofian näkökulmasta intentionaalista teonkäsitettä ja erityisesti sen suhdetta elämään. Hänhän perusteli jo induktion logiikan ongelmia käsitelleen väitöskirjansa kahdesta suunnasta. Tieteenfilosofisen merkityksen lisäksi hän toi esille myös induktion merkityksen jokapäiväisessä elämässämme jokaisessa teossamme, kun oletamme esimerkiksi eilen kättämme polttaneen tulen olevan polttavaa myös tänään ja huomenna.
Minäpä kysynkin nyt, mitä tulevaisuudessa mahdollinen poltetuksi tuleminen saa meidät tekemään? Varustamme asunnot palohälyttimillä ja säädämme lain, joka pakottaa meidät rangaistuksen uhalla pitämään toimivan palohälyttimen kotonamme. Me haluamme pysyä elossa ja otamme siksi huomioon myös tulevat vaarat mahdollisimman hyvin. Otamme huomioon myös elämänlaadun parantamisen mahdollisuudet. Niinpä minä jatkan intentionaalisen teonkäsitteen tutkimista ja mahdollisuuksiani parantaakseni perehdyn vielä tarkemmin G.H. von Wrightin filosofiseen teonteoriaan ja sen kannalta relevanttiin filosofiseen keskusteluun.
Toivon hyvää.
11:22 - /tilanne
2004-12-12
Poikani, siskoni ja neljä veljeäni
Poikani: Rahattomuudessa on se ikävä puoli, että en voi suunnitella ruuiltaan perinteisen joulun laittamista tänä vuonna kotiini ja vain katsoa, tuleeko poikani vai ei. Joinain viime vuosien jouluina poikani Antti-Juhani on tullut jouluksi Tampereelle luokseni. Toisina viime vuosien jouluina olen ollut yksin. En ole vielä kertaakaan viettänyt joulua hänen luonaan Jyväskylässä, vaikka muuten olenkin hänen luonaan käynyt myös yökylässä. Eiköhän tämäkin joulu tule omalla tavallaan vietetyksi. Joka tapauksessa soittelemma poikani kanssa, ellemme vietä perhejoulua samalla paikkakunnalla. Tänäänkin olemme soitelleet, tosin siksi, että kyselin häneltä jotain sähköpostin osoitteisiin tekemienin mokien ratkaisuja. Sain hyviä neuvoja, kiitos :)
Siskoni sekä veljeni, veljeni, veljeni ja veljeni: Soiteltiin siskoni kanssa äsken ja keskusteltiin suunnilleen kaikesta, mitä mieleen juolahti. Tapaamme aika harvoin, mutta soittelemme nykyisin suunnilleen kerran kuukaudessa kumpikin, eli keskustelemme siis kahden viikon välein. Sunnuntaikeskustelut yhdellä eurolla tarjoava puhelioperaattori ansaitsee kiitoksen. Sisko asuu meren rannalla. Kävin siellä viimeksi viime kesänä. Veljien kanssa soittelen, kun siltä tuntuu ja he tekevät samoin. Joskus vaihdellaan nuorimman ja vanhimman veljen kanssa sähköpostiviestejä. Veljet asuvat Hämeen reunalla. Olisi mukavaa olla taas joskus niin varoissaan, että voisi tehdä pienen turneen veljienkin luona. Tapasimme sisarusten kesken porukalla viimeksi vanhimman pikkuveljeni 50-vuotisjuhlissa, joissa kävin poikani kanssa vajaa vuosi sitten. Siellä tapasin myös suuren osan oman sukuni puoleisista poikani serkuista ja joidenkin heidän lapsiaankin. Seuraavat 50-vuotisjuhlat ovat yli vuoden kuluttua ja sitä ennen on yhdet 60-vuotisjuhlatkin meidän sisarusten kesken.
Toivon hyvää.
18:51 - /ihmiset
Elämää valveilla ja unessa
Työn ja rahoituksen hauista: Teoreettisen filosofian tutkiminen ei ole kaikkein vauhdikkain laji, vaikka tutkimuskohde olisikin filosofisen teonteorian alueella. En kerro siitä nyt tässä enempää, vaikka se on työnhaun kannalta katsottuna tärkein harrastukseni ja rahoituksen hankkimisen kohde. Palkkatyötä minulla ei ole, eikä työnhaun tuottama ei ole sanoma, jota tahtoisin päivästä päivään toitottaa, eikä myöskään apurahalistojen puutteellisuus - eihän minun nimeni ole siellä.
Liikuntaa ja viihdettä: Hidas asiointikävely Hämeenkadun päästä päähän ja takaisin ei ole niin vaihtelevaa, että joka reissusta syntyisi elämää suurempia elämyksiä. Sietämättömän keveä pankkikorttini suojaa minua lankeamasta joulunmyynnin kiusauksiin, vaikka saattaisin minä pystyä niitä tahdonvoimallanikin vastustamaan - hyvä sanoa, kun en joudu kiusauksiin. Televisio-ohjelmista en saa sisäänpäin ja teorioihin kääntyneellä katseellani näinä päivinä otetta, varsinkin kun poliittinen aktivointini on lisännyt ruutukriittisyyttäni entisestään.
Ihmisten ilmoilla ja itsekseni: Aloitusmaiseman sähköpostipäivitykseen ei mene juuri lainkaan aikaa, sillä nykyisin käytän tätä uutta kevyen nopeaa sähköpostiohjelmaani, kunnon Sylpheediä. Blogien ja internet-ilmiöiden kommentoinnin joudun jättämään vähiin, sillä Firefox-selaimeni on verkkainen ja Dillo-selaimeni on nirso. Vihreään politiikkaan osallistumisessa olen tuore eli vihreä siinäkin mielessä, enkä ole vielä tämän vuoden puolella kiinni kokousaikatauluissa, joka kyllä niukasta vaalimenestyksestäni huolimatta tulee vihertämään ensi vuonna. Ihmisten hyviin pyrkimyksiin uskon sinisilmäisesti, vaikka katselenkin maailmaa tummin silmin.
Unet kuin elokuvat: Unia minä katselen silmät kiinni ja suvereenisti omalta kannaltani. Hänestä näkemäni sarjaunet ovat saaneet taas jatko-osan. Olin kovin onnellinen sitä katsellessani, vaikka olin unessa yksin. Unien katseleminen taitaa olla kulttuurin, seurustelun ja parisuhteen korvikkeeni tätä nykyä, mutta huvinsa kullakin. Minä näen nykyisin usein kauniita unia.
Uni: Jossain vaiheessa lähdin kodistani kävelylle, vaikka askareeni olivat kesken. Ilokseni huomasin, että kevät oli jo pitkällä, mutta olin kuitenkin liikkeellä ajoissa nähdäkseni nurmipälvien ja kevään ensi kukkien synnyn kaupungin keskustan puistoissa. Hämeenkadun pengermällä kasvoi sinivuokkoja useissa mättäissä lumiläikkien lomassa. Katselin kukkien sineä ja terälehtien keskellä kauniisti näkyvää kellerrystä, lehtien vihreää ja kukkkavarsien pienenpientä nukkaista vaaleutta. Mietin, että en ole ennen nähnytkään Tampereen keskustassa sinivuokkoja, saati näin kukoistavia ja lapsuuteni Itä-Hämeessä äitienpäivänä keräämieni sinivuokkojen veroisia kukkia. Mietin, poiminko sinivuokkokimpun, mutta päätin jättää kukat mättäilleen. Mieleeni juolahti, että koska on kevät ja sinivuokkoja, voisi myös olla niin, että muutkin toiveeni täyttyvät. Jospa olenkin sinun kotikaupungissasi? Oivalsin, että jatkamalla tähän suuntaan löydän sinut. Siksi palasin kotiin ja laitoin sen kuntoon sinua varten. Olin lähdössä hakemaan sinivuokkoja ja sinua, kun puhelu kutsui minut valveille.
Toivon hyvää.
15:25 - /eloa
2004-12-11
Päällekkäisyyttä tammikuussa 2005
Muistattehan unen, josta kerroin äskettäin Unet, onni, ilotulitus ja filosofointi jututussani? Näin siinä unessa kaksi unihenkilöä, jotka kommentoivat tekemisiäni niin kuin saattaisivat valve-elämässänikin kommentoida. Arvioin silloin hetikin nuo kommentit relevanteiksi oivalluksikseni elämäntilanteestani.
Nyt olen tehnyt sen valinnan, jota unikommentaattorit taannoin suosittelivat. Tosin muistin uneni vasta tänä aamuna ja valinnan tein eilen saatuani vahvistetun ohjelman Turusta ja tarkistettuani päivämäärät. Vihreä nuori mies unessani ei ollut poikani, mutta hyvin tuttu kuitenkin. Hän suositteli unessa minua menemään seminaariin, jonne olin lähettänyt esitelmäehdotuksen. Filosofi, jonka näin unessani, muistutti minua unikommentissaan uravalinnastani: "Minä luulin, että sinä luet teoreettista filosofiaa." Selitin silloin unessa hänelle, miksi teoreettisen filosofian väikkäristäni löytyy esitelmäehdotukseni tematiikka niin, että se sopii seminaarin aihepiiriin eli elämään.
Tähän aamuun tultaessa keksin myös sen, miksi en voinut uneksia suoraan siitä, kumpaa arvostan enemmän, kehitteillä olevaa uraani filosofina vai osallistumistani vihreään politiikkaan. Olisinhan voinut olla vaikka unen tienristeyksessä ja tienviitat olisivat osoittaneet filosofiaan ja politiikaan. Minä en kuitenkaan enää elokuun lopun jälkeen ole ollut tuollaisessa tienristeyksessä, sillä minulle filosofia ja politiikka eivät ole vaihtoehtoisia. Minä olen elämässäni reitillä, jossa tutkin ja elän filosofiaa, ja filosofina olen liittynyt mukaan vihreään politiikkaan, koska sellaiseen johtopäätökseen perusteiden pohtiminen minut johti. Tässä näkyy politiikkaan liittymiseni tekona, joka on maapallon ja ihmiskunnan nykytilannetta ja toivomaani tulevaisuutta koskevan käytännöllisen päättelyn johtopäätös. Georg Henrik von Wrightin filosofisella teonteorialla ja muullakin filosofialla on tärkeä osansa tässä käytännöllisessä päättelyssäni.
Eilen valitsin vain sen, mitä teen 11.1.2005: Olen silloin Turussa ja pidän esitelmäni SFY:n ELÄMÄ-kollokviossa. Valinta tarkoitti sitä, että lähetin Tampereen Vihreiden asianomaiselle sähköpostilistalle viestin, että tämän päällekkäisyyden vuoksi en voi osallistua vuoden 2005 ensimmäiseen Tampereen Vihreiden hallituksen kokoukseen, joka on sovittu tuolle samalle päivälle.
Toivon hyvää.
10:09 - /arvot
2004-12-10
ELÄMÄ-kollokviossa myös intentionaalinen teonkäsite
Suomen filosofinen yhdistys järjestää vuotuiseen tapaansa yhden sanan kollokvion. ELÄMÄ on sanana tammikuussa Turussa ja ainakin Helsingin yliopiston filosofian ajankohtaista -sivulla on jo virallisestikin kollokvion ohjelma otsikolla SFY:n ELÄMÄ-kollokvio Turussa 10-11.1.2005.Mietin taannoin, lienevätkö PUB 4 ja PUB 5 Turun yliopiston tiloja vai jotain muuta. Nyt on selvinnyt, että kollokvio järjestetään Turun yliopiston Publicum-rakennuksen (kartalla T50) saleissa PUB4 ja PUB5. Publicum on osoitteessa Assistentinkatu 7, jonne löydän katsomalla Publicumin sijainnin Turun opaskartalta
Minun esitelmäni Georg Henrik von Wright ja intentionaalinen teonkäsite on tiistaina 11.1.05 klo 15.10 Turun yliopiston PUB 5 -salissa. En vääntänyt ELÄMÄ-sanaa otsikkoon, mutta kyllä esitelmä on ihan oikeassa tilaisuudessa.
Toivon hyvää.
23:32 - /tulossa
Yksinäisten ääntemme pauhu - blogistania
Täällä blogistaniassa kuuluu yhä useampia ääniä. Oikeastaan kaikki blogit äänineen tuntuvat kuuluvan yhtä aikaa. Samalla ne tuntuvat odottavan kuulluksi tulemista ihan omana itsenään ja ainoana sillä kertaa kuunneltuna.
Blogien lukeminen tuntuu minusta tosiaan kirjoittajien kuuntelemiselta. Puhuja on jossain sumun seassa ja hahmottuu vähän selkeämmin vasta monien juttujen kuuntelun eli siis hänen bloginsa pitempiaikaisen lukemisen pohjalta. Yritän pidättäytyä siitä, että muodostaisin kovin tarkkoja mielikuvia kirjoittajista, mutta jonkin hahmon he mielessäni saavat.
Mieleeni muodostuvan kirjoittajan hahmon pohjana voi olla tietoja ja kuvia, joita blogin pitäjä on julkaissut. Varmasti mukana on omia havaintojani, jotka koskevat blogissa käsiteltäviä aihepiirejä, kirjoittamistyylin pysyvyyttä tai vaihtelua, kirjoittajan omia kuvauksia itsestään tai elämästään, kirjoittajan itse blogilleen asettamia ja lukijoille kertomia rajauksia ja sääntöjä, jne.
Yritän olla käyttämättä uutta luovaa mielikuvitusta, mutta huomaan mielikuvien muodostuvan kuitenkin. Toivottavasti mielikuvan muodostuksessani on kyse tiedon ja perusteltujen vaikutelmien järjestäytymisestä eli tiedon hallinnasta.
Toivon hyvää.
08:28 - /ihmiset
2004-12-09
Rahatonna eTietoyhteiskunnan reunalla
Olen tänä syksynä kokenut monella tavalla sen, miten vaikeaa köyhän on olla aktiivinen eTietoyhteiskunnan jäsen. Kirjoitan tuon pällistelemäni yhteiskunnan nimityksen isolla teellä, sillä joltain mahtavalta ja vaikeasti lähestyttävältä möykyltä se täältä kotipesästä katsottuna tuntuu. Kuinkahan isolta ja hankalasti lähestyttävältä eTietoyhteiskunta tuntuukaan niistä ihmisistä, jotka eivät omista rahaa, tietokoneita ja tietokoneen käyttötaitoja, mutta asioida pitäisi yhä useampaan suuntaan internetin välityksellä? Entä, jos ei heidän lähipiirissään ole yhteiskunnan ilmaislaitteistoja, eikä ketään, kehen turvautuisi, kun hyvät neuvot ja apu ovat tarpeen?
Minun tilanteeni on siinä mielessä ollut kuitenkin suhteellisen turvattu, että irrottauduin ison organisaation työpisteestä, koneista ja ohjelmistoista, mutta saan silti käyttää niitä ns. mikroluokissa eräänlaisen siirtymävaiheen ajan. Lisäksi minulla on parinkymmenen vuoden työkokemus tietokoneen naputtelusta erilaisilla ohjelmilla ajan tarpeiden ja tarjonnan mukaisesti. Sekin etu minulla on ollut kotikoneen ohjelmistojen hajoamisen sävyttämässä syksyssäni, että poikani Antti-Juhani on kärsivällinen, ystävällinen ja avulias ohjelmistotekniikan assistentti. Kun vanhat ohjelmistoni hajosivatkin tuusan nuusaksi ja koneeni on käynyt uusille ohjelmille ahtaaksi rahattomassa elämänvaiheessa, hän täytti Tampereella sijaitsevan koneeni Jyväskylästä käsin niin, että kirjoitan tätä juttua kotikoneeni ääressä.
Tapausselostus roikkumisesta rahatonna eTietoyhteiskunnan reunalla on liitteenä.
Toivon hyvää.
16:27 - /maailma
Seitsemän miestä ja mikä muu?
Olen varmaan paranemaan päin, sillä olen jaksanut lueskella Robert A. Heinleinin kirjaa Seitsemän miestä. Lueskelusta on kyse siksi, että olen lukenut tämän kirjan aikaisemminkin - varmaan parikin kertaa.
Seitsemässä miehessä kuvitellaan, miten panaasialaiset valloittavat USA:n sen heikon tiedustelupalvelun vuoksi ja miten armeijan rippeet, seitsemän miestä, valloittavat USA:n takaisin soveltaen nokkelasti uusia, ennen näkemättömiä tieteellisiä keksintöjä ja valloittajien sallimaa uskonnonvapautta. Tietenkään yksikään noista seitsemästä ei ole varsinaista koulutettua sotavoimaa, joskin porukkaa johtaa upseeri ja muutkin ovat armeijan salaisen tutkimuslaitoksen tutkijoita apulaisineen. Kylläpä tiede edistyy.
Olen joskus lukenut samantapaisen kirjan kuvitelmasta, jossa Suomeen ja muuhun Eurooppaan on tullut valloittajia idästä - valloitettuaan ensin Venäjän. Haluaisin lukea tämän seikkailukirjan uudelleen, mutta en muista kirjan nimeä, enkä kirjoittajaa. En nyt jaksa mennä kirjastoon tai edes intenethakuihin suorittamaan laajamittaisia etsintöjä. Sattuuko joku tuntemaan tämän kirjan? Kenen kirjoittamasta ja minkä nimisestä kirjasta on kyse?
Toivon hyvää.
11:14 - /eloa
Parantavaa unta
Jonkinlainen flunssantapainen iski päivällä niin voimakkaasti kimppuuni, että nukahdin nojatuoliini. Jossain vaiheessa olen ollut sen verran tolkuissani, että kävin lähettämässä päivän tekstin tänne Aloitusmaisemaan, soittelin pojalleni muistaakseni kysyäkseni poissaolo-oikeudesta (sillä olin sittenkin menossa vihreisiin pikkujouluihin), peruin menon tekstaten ja siirryin dornitoriumiini jatkamaan parantavaa unta.
Olen sittemmin nukkunut tuntikausia ja yhä väsyttää. Kävin äsken muutaman blogin kommenttiosastoilla, mutta unentokkurassa käytin varmaan nimikirjaimiani mmmt kuittaukseen. Meinasin ryhtyä kirjoitushommiin, mutta enpä jaksa.
Onneksi nyt onkin yön alkupää meneillään eikä aamu, niin kuin luulin. Tietsikan kello näyttää näköjään omiaan, mutta kännykällä on menossa jo torstai, kohta yksi yöllä. No niin, poikani on soittanut illalla, kertoo kännykkä, mutta enpä ole herännyt siihen. Soitellaan aamulla! Menenkin tästä taas jatkamaan uniani. Hyvää yötä.
Toivon hyvää.
00:55 - /kunto
2004-12-08
Blogit - ja väline tekee, mitä pystyy
Dillo selaa ja näyttää: Käytän nykyisin kevyttä Dillo-selainta vaellellessani blogistaniassa. Keveys on etu, kun ottaa huomioon tietokoneeni pikkuriikkisen muistikapasiteetin. Mutta on tässä vähän sivuvaikutuksiakin. Jotkut Blogger-pohjaiset blogspot.com:illa sijaitsevat blogit näyttävät Dillolla luettuna äät ja ööt hankalasti luettavan koodin muodossa eli monta merkkiä tarkoittamassa vaikkapa yhtä äätä. Ääkkösten vääntyminen ilmenee mm. Lovelacen testin ja Hillityn kukon teksteissä. Vika ei ole Dillossa, sillä maalaisen tekstissä tuota ääkkösten ongelmaa ei ole, mutta maalaisen sivupalkki latautuu Dillolla (ja joillain muiden selainten vanhemmilla versioilla) ensin ja vasta koko palkillisen jälkeen pääsee lukemaan tekstiä. Samoin käy Hillityn kukon palkille, mutta se on lyhyempi ja teksti tulee nopeammin vastaan. Minun ja poikani blogien palkit avautuvat tekstiosuuden jälkeen, jonne asti kaikki lukijat eivät selaa. Aloitusmaisemaa luullaankin näissä lukijapiireissä salatun hahmon kirjoittamaksi, vaikka nimeni on tuossa vieressä palkissa, jossa on linkki myös poikani blogiin ynnä muuta. Jos Aloitusmaisemassa ei nyt näy palkkia oikeassa reunassa, katsopa mitä selaimesi näyttää teksien jälkeen tuolla loppupäässä.
Sylpheed spostitsee: Ohjasin nyt loputkin sähköpostiosoitteeni kääntymään Antti-Juhanin (minun vaatimattomalla avustuksellani) käyttööni asettaman Sylpheed-nimisen sähköpostiohjelman spostiluukusta, joten kaikki minulle lähetetty sähköposti tulee nyt perille. Jotain liitetiedostoja en ehkä saa auki, mutta toistaiseksi olen käynyt avaamassa ne siellä, mistä olen löytänyt hommaan sopivat laitteet ja ohjelmat. Suurimman osan aikaa ja useimpien spostitusten kanssa tämä nopea Sylpheed palvelee minua vallan mainiosti. Voi olla, että löydän tästä kaikki palvelut sitä mukaa, kun niitä tarvitsen ja vakain tarkoituksin etsin. Juuri nyt olen kovin tyytyväinen tähän kepeyteen, jolla voin naputella sähköpostiviestiä ja sitten lähettää sen näppärästi Aloitusmaisemaan.
Firefox tarttee tilaa: Muilla selaimilla internetsivut näkyvät eri tavoin kuin upealla Firefoxilla, jota käytän hitaudesta huolimatta maksuliikenteeseen ja muuhun https-tason asiointiin sekä silloin, kun haluan nähdä, miltä Aloitusmaisemani ja muidenkin blogit näyttävät parhaimmillaan. Koska Firefox on koneellani varsin verkkainen, käytän sitä vain silloin, kun minulla on riittävästi muuta puuhaa, jota tahdon tehdä kotona samalla, kun käyn asioimassa netissä hämäläisittäin. Kuten olen jo aiemminkin todennut, on joka tapauksessa melkoinen ihme, että kotikonevanhukseni 32-megainen muisti ylipäätään jaksaa pyörittää Firefoxia samoin kuin sekin, että Firefox toimii ehjänä tuossa ahtaudessa.
Toivon hyvää.
12:43 - /blogit
2004-12-07
Dillo ja https
Sain tänään Dillolta viestin, kun yritin avata https-yhteyttä kotikoneeni Dillo-selaimella. Lopultakin sain tietää, miksi en voi katsoa Dillolla yliopiston internetspostilaatikkooni, enkä maksaa laskujani pankkini online-palvelulla.
Dillo ei tue https:ää toistaiseksi. Kehittäjät ovat asian kimpussa jo. Siinä voi auttaa, jos osaa. Minä en osaa. Välitänkin kehittäjäväen kutsun toisille kehittäjille: Jos tahdot auttaa siinä, että https saataisiin Dilloon, voisit ottaa yhteyttä dillolaisten spostituslistaan. Dillosta on toimiva prototyyppi, jota voi ryhtyä työstämään. Eiköhän Dillo löydy hauista.
Laitan viestin alkukielelläkin. Ehkä löytyy joku, jonka kynnet syhyävät innosta laittaa https Dilloon: Forwarded message from dillo developers: Dillo doesn't support https yet, but we're working on it. If you're a developer willing to help having https in dillo, please contact our mailing list. We have a working prototype to work with.
Toivon hyvää.
16:29 - /ideat
Sanallista tauon täytettä
Minulla on usein huolta taukoon pakottavista nivelsäryistä, kuten olen varmaan kertonutkin. Silloin en pysty oikein mihinkään.
Sellaisiakin tauonpaikkoja minulle tulee, joissa pitää kehitellä muuta puuhaa eli "kissan imurointia". Kun hiirikäteni lihaksia särki kerran mahtavasti, keksin jutun hauista. Kun ylipainoni kurissa pitäminen vaati läsnäolevasta pullasta pidättäytymistä, keksin jutun hoikkuudettomuudellisuudestani. Kun minulle mielestäni lämpimiin minä-sinä -suhteisiin sopiva olento oli juuri häipymässä näköpiiristäni, enkä voinut juosta hänen peräänsä, keksin ketulle pihlajanmarjoiksi jutun siitä, minä sinä minua pität. Joskus kerroin näistä keksinnöistäni muinaiseen työpaikalliseen aikaani työkavereilleni, mutta en huomannut lampun syttyvän yhdenkään pään yläpuolelle. Laitan jutut silti tähän.
Hauista särkeen: Nyt hauista alkoi särkeä. Silloin kun hauista alkaa särkeä, on levättävä. Lepuutan hauista ja ryhdyin tekemään keittoa hauista, sillä löysin hauista hyvän reseptin keitosta, jota voin tehdä hauista ja lisätä vähän särkeä. Tiedättekö hauista, joita ennen oli kirjapainossa? Luulen, että niitä voi särkeä nykyisin vain ajan kuluminen. Löysin tuon vinkin hauista niistä hauista, joita tein etsiessäni hauista jotain reseptiä, johon voin lisätä myös voin ja särkeä.
Hoikkuutta vai ei: Kun tavoite on olla hoikempi, jotta olisi hoikimmillaan tai jopa hoikka, niin hoikkuus on arvossaan ja hoikkuudettomuus ei, eikä hoikkuudettomuudellisuuskaan. Hoikkuudettomuudellisuudestanikohan minä niin pidän, että tahdon pysyä sinä?
Sinä ja minä: Minä sinä minua pidät? Sinä minä sinäkin. Sinäkö pidät minua sinä, minä minäkin pidän minua? Sinäpä sinä. Siis minä sinä minua pidät, sinäkö? Sinähän minä sinua pidän, minä sinua pidät sinäkin! Sinäkö? Sinä.
Toivon hyvää.
12:40 - /eloa
Kaunistunut presidentti ja muuta kivaa
Ruudussa käteltiin: Olikohan presidenttimme hiukset laitettu uudella tavalla vai vaikuttiko musta juhlaleninki sen, että tasavallan presidentti näyttää kaunistuneen? Ehkä hän nautti kättelytilanteesta. Tutuin kättelijä oli poikani lapsuudenystävä Oras Tynkkynen, joka oli vuosia naapurimme Jyväskylässä ja asuu nykyisinkin naapurikorttelissani täällä Tampereella. Yhtään sukulaistani tai entistä koulukaveriani en nähnyt, mutta muita joskus tapaamiani ihmisiä kylläkin.
W-tyylin hyvä jippo: Katselin pitkästä aikaa viime viikolla televisiosta W-tyylin. Sillä kertaa teemana oli juontajan valmistautuminen presidentin kättelyyn itsenäisyyspäivänä. Ohjelman lopuksi käsiteltiin hänen saamaansa kutsua, joka olikin tullut suunnilleen hänen nimiselleen miehelle, eikä hänelle. Ilmeisesti hänen nimensä ja ammattinsa ovat sittenkin virallisesti ne kutsussa mainitut, sillä W-tyylin Andre Wickström kätteli presidettiä vastaanotolla.
Haluan kättelemään: Jos laihtuisin, voisin menestyä paremmin, sillä hoikkina naiset menestyvät tutkitusti paremmin. Jos menestyisin, minä voisin saada kutsun itsenäisyyspäivän ensi vuoden vastaanotolle. Kutsun saatuani hankkisin itselleni juhlapuvun. Hoikkana ja menestyvänä minulla olisi kaikki edut puolellani: hoikan ihmisen tyylileninki vie vähemmän kangasta, joten teettämiseen voisin käyttää enemmän rahaa ja sitähän minulla menestyvänä ihmisenä olisi aivan riittävästi.
Suhteellisuudentajua: Ehkä menen kättelemään presidenttiparia ensi vuonna. Ei tämä sen suurempi haave ole kuin työpaikan saaminen lähes kahden vuoden työttömyyden jälkeen 52-vuotiaana tai filosofian väitöskirjan valmistuminen tästä hetkestä kahden vuoden kuluttua tai onnellisen parisuhteen rakentuminen unelmieni miehen kanssa 11-vuotisen selibaattini jälkeen. Jokin onnentunne valvottaa.
Toivon hyvää.
04:19 - /ideat
2004-12-06
Unet, onni, ilotulitus ja filosofointi
Unikuvat ja oivaltaminen: Viime yönä katselin unta, jossa jotkut aivan selvästi tunnistettavat henkilöt kommentoivat tekemisiäni. Kommentoijat olivat asioiden suhteen relevantteja valintoja unihenkilöiksi ja heidän kommenttinsa selkeitä. Minä muistan yllättyneeni huomatessani heidän kummankin olevan oikeassa, mutta eri linjoilla. Jo uneksiessani tiesin, että kysymys oli minun omista oivalluksistani ja valinnoistani, mutta vastaan uneksimilleni kommentoijille: Filosofian väitöskirjani on teoreettinen. Pesti on tarpeen tai tutkimusrahoitus. Muu tulee näiden jälkeen.
Uni onnesta: Jossain aikaisemmassa unessani alkanut seurusteluni unelmieni miehen kanssa on saanut oman sarjaunensa. Tässä unesssa meidän seurustelumme oli lämmintä, läheistä ja onnellista, joten odotan kiinnostuneena seuraava jaksoa. Milloinkahan minä sen uneksin? Entä saammeko me edes unissani toisemme?
Ilotulistus: Katselen juuri näitä sanoja kirjoittaessani ikkunasta Tampereen kaupungin Suomen itsenäisyyden kunniaksi järjestämää ilotulitusta. Tosin vain korkeimmmat sädekimput ja isoimmat tähtivälkkeet näkyvät kokonaan, muut vain valona. Kuulen paukkeenkin aika kovanä äänenä niin kauan kuin ilotulitusta kestää.
Työskentelen kotona: Nyt on taas pimeys palannut ikkunasta näkyvään maisemaan. Minä vietän itsenäisyyspäivää työskennellen kotitietsikkani ääressä. Olen katsellut työpaikkailmoituksista jotain pestejä eri puolelta Suomea. Olen tarkistanut tutkimusapurahoituksesta netissä julkaistuja hakuilmoituksia ja luetteloja apurahan saajista. Tekstinkäsittelyohjelmani kannustaa unohtamaan menneet ja kirjoittamaan hakemuksia, tutkimustekstiä ja lisää tutkimustekstiä. Minähän kirjoitan!
Toivon hyvää.
18:53 - /tunteet
Suomi, sisukkaat ja minun valintani
Onnea Suomi: Minä olen sillä lailla isänmaallinen ollut aina, että arvostan maamme itsenäisyyttä ja sen hyväksi tehtyä työtä. Pidetään nyt huolta siitä, että Suomi säilyttää itsenäisyytensä myös Euroopan Yhteisössä ja kaikissa suhteissaan sen puitteissa ja muutenkin. Lämpimät onnitteluni Suomen itsenäisyyden johdosta meille kaikille suomensuomalaisille kielestä riippumatta sekä ruotsinsuomalaisille ja euroopansuomalaisille, ulkosuomalaisille ja suomenulkolaisille sekä ystävällinen kannustukseni kaikille muille!
Suomalaisia kohtaloita: Äitivainaa ja isävainaa putosivat aikanaan aikuiselämänsä köyhyyteen melko isojen ja vauraiden maatilojen lapsikatraasta niin, että kummallakaan ei ollut kahta vuotta enempää koulutusta. Käytännön toimeentulon kannalta he lähtivät lapsuuden kodistaan ammatitta ja perinnöttä, mutta talollisen lapsen kotikasvatus eväinään. Oman elämäni työttömyysvaiheissa minä olen isäni työttömyysjaksojen vuoksi toisen sukupolven työtön. Sisarusparvestamme minä olen kuitenkin ainoa, jota työttömyys on vaivannut pitkin matkaa. Oma vikani, sillä minähän valitsin herrojen koulutusreitin ja sieltä aloikseni filosofian ja tutkimuksen, eikä näillä aloilla riitä lahjakkaimmillekaan pitkiä pestejä kuin harvoille onnekkaille. Koulutukseni kannalta minä olen suvun ensimmäinen ylioppilas ja sukupolveni ainoa maisteri, mutta seuraavassa sukupolvessa ylioppilaita ja akateemisen koulutuksen saaneita tai sitä paraillaan hankkivia on lisää. Olen varakkaiden tilallisten lapsenlapsi, vähävaraisten ahkerien mökkiläisten lapsi, työtön tuplamaisteri ja yliopistossa työskentelevän maisterin äiti. Jatko-opintojen suhteen poikani ja minä olemme suunnilleen samassa vaiheessa eli me teemme väitöskirjaa kumpikin tahoillamme, tosin hän tekee sitä ohjelmistotekniikan assistenttina ja minä rahoituksen ja pestin metsästyksen ohella.
Äitivainaan isän maa(tila): Äitivainaa syntyi ennen Suomen itsenäisyyden aikaa. Lapsena luulin, että hän olisi siksi ollut venäläinen, mutta eipä vaan ollut. Hän oli paljasjalkainen suomensysmäläinen, kulkeepa valtion raja mistä vaan. Äitini kertoi omasta isästään ja lapsuutensa kotikylästä hurjaa teloitustarinaa, jossa äidittömäksi jääneestä pikkutytöstä meinasi tulla punaisten ja valkoisten riidanpidon vuoksi myös isätön eli täysorpo. Se olikin semmoinen tarina, josta pitää ennen kertomista todeta, että olen tarkistanut kertomuksen ainoastaan kysymällä joiltain sukulaisilta. Heillekin tapahtumien kulku on kerrottu samoin kuin äitivainaalle. Minä kerron omin sanoin näinikkää: Leskeksi jäänyt äidinisäni oli ison torpan isäntä, mutta tässä tilanteessa hän seisoi lähiseudun punaisiksi väitettyjen miesten kanssa heidän itse kaivamansa haudan reunalla ja odotti valkoisten teloituslaukausta. Äidinisä luuli viimeisen hetkensä tulleen, kunnes hänen torppansa omistanut isäntä heräsi puntaroimaan arvojaan. Isäntä vissiin katsoi mielessään ja muutenkin kukkaroonsa, vaikka perusteluna oli myös viiden lapsen hyvinvointi. Äidinisäni kuoltua olisi tullut isännän tehtäväksi huolehtia torpparivainaan viidestä orpolapsesta. Isäntäpä kysyi muilta hinnan ja osti torpparinsa pois teloitusrivistä. Teloitus suoritettiin ja pelastettu mies peitti haudan. Äidinisä kasvatti muiden tuella ja omalla tavallaan sen ajan yksinhuoltajaisänä viisi lastaan aikuisiksi, samalla kun laajensi torpasta omaksi taloksi itsenäistyneitä tiluksiaan. Hän menestyi tilallisena ihan kelvollisesti, niin että perijäksi valittu tytär sai aikanaan ison tilan. Äitini ei saanut isänsä maa(tila)sta maailmalle mukaansa kuin vahvan sisunsa ja hurjan luontonsa, joita ei ollut koulutuksella kesytetty. Hän naureskeli ryysyrantalaisuudellemme, teki ahkerasti kotitöitä ja kasvatti kuusi lasta puolisonsa kanssa, joka oli monessa mielessä hänen kohtalotoverinsa, mutta eli parikymmentä vuotta lyhyemmän elämän kuin äitini. Äitini eli vaikeissa olosuhteissa sisäisesti rikkaan 82 vuoden mittaisen elämän.
Isävainaan isän maa(tila): Meillä ei lapsuudessani juurikaan puhuttu talvi- ja jatkosodasta, sillä isä ei yleensä halunnut kertoa mitään sota-ajasta, eikä kuullakaan siitä mitään. Sen hän joskus sanoi, että tykistä hän oli pitänyt huolta taistelujen tuoksinassa ja joskus jostain sotahevosesta. Hän oli armeijassa tykkimies. Minä kuuntelin lapsena radiosta Väinö Linnan Tuntematonta sotilasta sillä korvalla, että ymmärtäisin isääni paremmin, sillä hänessä riitti ymmärrettävää. Isä oli armeijan harmaissa alokasajoista lopulliseen rauhaan asti. Armeijasta hän oli sotaan mennyt ja rauhan tultua hänet kotiutettiin. Lomat ja välirauha hänellä oli niin kuin muillakin tietysti. Sodasta palattuaan isäni huomasi, että ei ollutkaan enää talollisen poika, vaan sotavammaisen talollisen veli. Sodan jälkeen isälle sentään lohkaistiin satojen hehtaarien reunasta raivaamaton ja niukka pienviljelystila samoin kuin toiselle hänen elossa ja vammoitta sota-ajasta selvinneelle veljelleen, jolle heidän äitinsä eli mummini syytinkikin tuli. Kolmas veli eli laitoshoidossa ja neljännestä tuli sodassa sankarivainaja. Viiden veljeksen kolme siskoa saivat myös vähän tai vielä vähemmän kotoa mukaansa - veljesten täyssisko, joka elää tuosta lapsikatraasta ainoana vielä tänäkin päivänä, sai vähän enemmän kuin heidän siskopuolensa, jotka eivät olleet toisilleen mitään sukua. Ulkoisesti isäni oli sodasta palattuaan ehjä ja komea mies, mutta sotavuodet jättivät häneen omat jälkensä, samoin syöksyminen sotatantereille lähteneestä isontalonpojasta sodasta palanneeksi toisten rengiksi ja oman pienviljelystilan raivaajaksi. Isänkään luontoa ei koulutus päässyt juuri hiomaan, mitä nyt mausteeksi kiertokoulujaksoja oli ollut parin vuoden aikana, rippikoulu sittemmin ja sotimisen rankka elämänkoulu. Isäni selvisi 59 vuotta kestäneestä elämästään olosuhteisiin nähden hyvin, mutta perheen elämä ei ollut missään vaiheessa helppoa.
Suomalaista sisua: Vanhempani avioituivat muutama vuosi sodan päättymisen jälkeen, siinä vuosikymmenen vaihtuessa. He asuivat isäni perintömökissä viitisen vuotta, viljelivät maata ja kasvattivat lapsia. Ei siitä maasta lohjennut tarpeeksi leipää ja särvintä kasvavalle perheelle, joten he vaihtoivat päikseen mökin toiseen ja pääsivät sillä tavoin pienviljelystilan korpimökistä vielä huomattavasti pienemmän maa-alan omistajiksi, mutta tienvierusmökkiin valtatien varteen. Sinne he pysähtyivät kymmeneksi vuodeksi. Olihan isän siitä helpompi päästä satunnaisiin töihin, lasten aikanaan kouluun sekä synnyttelevän ja sairaalloisen, mutta tuhdin äidin sairaalaan tarvittaessa. Seuraavan mökin ympäriltä maa taas väheni, mutta oltiin sentään kirkonkylässä. Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta mahdollisti koulutustason nousun seuraavalle sukupolvelle ja tarjosi perheen lapsille kansakoulun ja kansalaiskoulun sekä ammatillista koulutusta. Kun kaikilla sisaruksillani on aimo annos suomalaista sisua eväänä repussa ja mausteena elämäntiellä, ovat ainoa siskoni ja kaikki neljä veljeäni ahkeria kunnon kansalaisia ja taitavia töissään. Toivottavasti minä olen heidän kaltaisensa tällä omalla tavallani.
Minä valitsin herrojen koulun: Minulla oli jo lapsena niin paljon nuljahteluvaikeuksia venyväisten nivelsiteitteni kanssa, että etsin itselleni 10-vuotiaana portin elämänreitille, jossa nivelet eivät luiskahtele kovin usein kivuliaisiin asentoihin. Minä sain osaamisnäytöilläni, mutta myös supliikillani ja kansakoulun opettajani lobbaamisella sosiaalihuollolta tuen oppikouluun ja vanhemmilta luvan, lopulta. Heidän mielestään ei ollut ihan yksinkertaista suostua siihen, että Meidän Maija meni herrojen kouluun. Valitsemani koulu oli koulukaupunkini kahdesta herrojen koulusta eli oppikoulusta tosiaan se herraskaisempi. Minä valitsin sen tarkan ja tehokkaan haastattelututkimuksen pohjalta, enkä suostunut kompromisseihin. Kysyin yhdeltä yhteiskoululaiselta tytöltä ja yhdeltä yhteislyseolaiselta pojalta heidän arviotaan koulustaan ja valitsin sen, kumpi sai paremman arvion. Lisäksi luulin vuotta nuoremman ystäväni valitsevan saman koulun kuin siskonsa, mutta se on jo toinen tarina. Minä lähdin sosiaalihuollon täyttämällä kirjakassilla varustettuna linja-autolla herrojen kouluun ja maksoin matkani sosiaalihuollon kustantamalla linjurilipulla. Koulussa istuin koulun vanhempainyhdistyksen kustantamalla vapaaoppilaspaikalla, jonka sain köyhyyden, lahjakkuuden ja koululle vapaaoppilaspaikan vuoksi myönnetyn valtion tuen vuoksi. Tässä nykyisessä ajassa on taas pian sosiaalituki tarpeen, sillä 500 päivää tulevat kohta täyteen, eikä pestiä tai apurahaa ole mailla halmeilla. Kukapa voisi sanoa tätä työttömyysjaksoihin kahlehdittua, mutta suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan mahdollistamaa koulutuksellista nousukierrettäni yksinkertaiseksi tai yksitoikkoiseksi?
Toivon hyvää.
17:36 - /historia
2004-12-05
Mitäs minä sanoin!
Kiitos Antti-Juhani: Pyysin eilen Jyväskylästä ratkaisua Sylpheediä vaivanneeseen ongelmaan. Niin kävi kuin arvelinkin, että asia hoitui. Sähköpostiohjelma on nyt käytettävissäni spostin lähettämisen lisäksi myös sen vastaanottamiseen ja lajitteluun. Samalla sain paljon muutakin ohjelmistohuoltoa ja päivityksiä, joten kotitietokoneeni ohjelmistopuoli voi raudan tarjoamiin edellytyksiinsä nähden oikein hyvin. Äiti kiittää.
Hyvä minä: Pikkulani putkilamppu alkoi aamulla oirehtia vilkahtelemalla ensin harvakseen ja sitten tosi vauhdilla. Sammutin valon, ruuvasin lamppukotelon kannen auki ja otin entiseksi muuttuneen lampun irti. Laittauduin ulkotamineisiin ja lähdin lamppu ja pankkikortti mukanani sateisen Tampereen Hämeenkadulle, talsin sisään Claes Olssoniin, ostin vitosella energiansäästölampun ja jätin entisen lampun kaupan poistettavaksi, palasin kotiin, irrottuduin ulkotamineista, laitoin lampun paikalleen, ruuvasin kannen kiinni, napsautin katkaisijasta ja sain taas tasaista valoa. Olenpas minä hyvä.
Hyvä Suomi: Suomella on synttärit. Näin aattona on aina jännittävää, kun ei vielä tiedä, mitä saa synttärilahjaksi. Kekkereitä ainakin on tiedossa, vai mitä, Suomi?
Toivon hyvää
19:15 - /eloa
2004-12-04
Nopea kuin Sylpheed
Nopea Sylpheed: Kokeilen innoissani sähköpostiohjelmaa nimeltä Sylpheed. Lähtevä spostitus on heittänyt muutaman testispostin pojalleni Jyväskylään tosi vauhdikkaasti. Jo ruudullani ohjelma käyttäytyy reippaasti. Tämänkin pläjäyksen naputtelen kaikkine miettimisineen ja spostiohjelman askelineen alle kymmenessä minuutissa. Pian varmaan pienimuistisen tietsikan suurinta näyttötyöskentelyssä saavutettavaa nopeutta kuvataan lausahduksella Nopea kuin Sylpheed. Aineksia lentävään lauseeseen on.
Oppimiskykyä ja sinnikkyyttä: Minä olen hidas näiden linuxlaisten juttujen justeeraamisessa käyttööni, vaikka koneellani on aika lailla mahdollisuuksia jemmassa ilokseni. Minä etenen oppimiskykyyni luottaen sinnikkäästi kohti suurta taituruutta, vaikka otankin aina seuraavan askeleen Linux-maailmaan vasta sitten, kun en enää voi sitä vältellä. Puhelimitse saan hyvät ohjeet pojaltani, joskin olen taitava ymmärtämään niitä jotenkin luovasti - vai oisko väärin oikeampi ilmaus? Silloin tällöin luon pikkuvikoja sinnekin, minne sitä ei kuka tahansa osaisi kuvitellakaan. Onneksi poikani on kärsivällinen ja auttaa etsimään virheeni sekä korjaamaan ne.
Kärsivällinen poika: Olen taas joutunut haastamaan poikani miettimään, missä minä olen nyt tehnyt pikkiriikkisen mokasen, sillä Sylpheedin spostilaatikon sisääottoluukussa on jotain häikkää. En nimittäin ole saanut omasta spostiluukustani kopioita, vaikka niitä tarkistusmielessä itselleni osoitin. Olen kuitenkin luottavaisella ja innostuneella mielellä, sillä jossain vaiheessa viikonvaihteen edetessä Antti-Juhani kilauttaa puhelimitse ratkaisuehdotuksen tai suoraan ratkaisunkin tähän spostituksen toispuolisuuden ongelmaan.
Toiveikkaalla mielellä: Eiköhän tietsikkani valvomossa Jyväskylässä rukata ratkaisu ja toimintaohje tuota pikaa. Sitten noudatan ohjeita, toimin oikein oikein oikein huolellisesti ohjeiden mukaan ja saan sähköpostiyhteyteni kuntoon pikapuoliin. Ootan jo aikaa, jona syöksyn taas reippaasti läjäpäissään vartovia sposteja lukemaan minusta käsin katsottona omin voimin. Läjäpäissään spostejani ei ole koskaan ollut, mutta kukapa tietää, jos nyt on, kun en pääse lukemaan niitä. Tunnustan senkin, että näin pitkään viestiin meni kyllä vähän yli kymmenen minuuttia, mutta ihanan vaivatonta tämä Sylpheedin käyttö on, suorastaan jopa nautittavaa.
Toivon hyvää.
09:27 - /ihmeet
2004-12-02
Selainähkyjä ja äitivainaan synttärit
Selainähkyjä: Siitä ei pääse mihinkään, että 32 megan muistihirviö on suunnaton ihme pyörittäessään edes hitaasti aikakauden parasta selainta, Firefoxia. - Olen tänään käyttänyt 3,5 tuntia siihen, että olen lajitellut sähköpostini, lukenut 10 asiallista viestiä ja hävittänyt spamit. Jokaisen valintanapauksen jälkeen olen saanut paperisen kirjan lukuaikaa ihan mukavasti, ennen kuin seuraava vaihe on vääntäytynyt selaimeni sivulla näkyviin ja internetin kautta käyttämäni sähköpostiohjelma uuteenn valmiuteen. Sitten valintanapautus ja rutinan säestämää odotusta, kirjan lukemista ja kotihommia, valppaana seuraavaa napautusta varten. - On minulla kevyempikin selain, Dillo, mutta sitä hermostuttaa yliopiston nettisähköpostiohjelman (ja käyttämäni onlinepankin ohjelman) käyttämä ja Dillon mielestä protokollaa rikkova julkaisutapa niin, että Dillo ei etene vakavaa varoitusta pitemmälle. Mikä noissa nettisivuissa on vikana, kun Veikkauskin osaa tehdä samat jutut Dillon hyväksymällä tavalla? Äitivainaan synttärit: Laitanpa tähän samaan viestiin aikaani säästäen onnittelut äitivainaalle. Hän täyttäisi 2. joulukuuta eli tänään 90 vuotta, ellei olisi siirtynyt joitain vuosia sitten sairauden sammuttamana pois luotamme. Äiti oli oikea Korven Karhu, kuten yksi hänen ystäviensä antama lempinimi kuului. Hän otti elämän vaivat ja vaikeudet lonkalta, kuten hän meitä kuutta lastaankin neuvoi tekemään. Äitini toinen nuoruudessa hankittu, mutta ei ihan yhtä vahvasti lempinimi, oli Rajaloikkari, jonka hän sai tanssiessaan vuoroilloin Työväen- ja Suojeluskunnantalolla sekä laulaessaan siinä välissä helluntailaisten kitarakuorossa, vaikka oli vakaasti evankelisluterilainen. Minusta äitini sanoi usein, että muuten on mennyt äitiinsä koko tytön teko, mutta isäänsä siitä on noin yksitoikkoinen tullut, Meidän Maijasta. Äiti oli omienkin sanojensa mukaan meille lapsille ja miehelleenkin enemmälti paras kaveri kuin jotain muuta. Kiitos siitä. Loppuhuipennus: Yksitoikkoisuuteni ilmenee siinä, että minua ei lainkaan naurata, vaikka käytin tämän nettipäiväkirjamerkinnän toteutukseen kokonaisen tunnin :)Toivon hyvää.
13:22 - /eloa
2004-11-30
Täytettyjä lupauksia
Pingviini ja minä: Taistelin alkusyksyn Windowsin kanssa ja lopulta se hajosi kokonaan. Vuosikausia olen luvannut pojalleni vaihtaa käyttöjärjestelmäni Linuxiin, mutta koneeni pieni muisti ja pankkikorttini sietämätön keveys olivat tehokas este. Nyt pienimuistisen koneeni näyttöruudun keskellä könöttää pingviini sen merkiksi, että käytän Linuxia. Vaihto ei olisi onnistunut ilman Antti-Juhanin etäohjausta ja jatkuvaa internetyhteyden kautta tapahtuvaa ohjelmistohuoltoa. Kiitos! Ja nimmarionnittelut äidiltä!
Ted ja minä: Käyttöjärjestelmän muutoksen myötä myös kirjoittamiseen käyttämäni tekstinkäsittelyohjelma vaihtui. Harjoittelin Tedin käyttöä myös NaNoWriMo:ssa, jossa päädyin voittoon, niin kuin lupasin. Sain samalla kirjoittamisen ohella melko vankan tuntuman aikaisemmin täysin vieraisiin Tediin, Linuxiin, Firefoksiin, Emeliin ynnä muihin kotikoneelleni muuttaneisiin kirjoittavan filosofin työvälineisiin. Minulle eivät kynä, paperi ja roskakori riitä :)
Sinä ja minä: Voittoisa romaanini on nimeltään Outoa sinun onnesi on. Sen keskushenkilö - minä - on kuvitteellinen hahmo, jonka kehitin omasta karikatyyristani tämän Aloitusmaiseman kirjoittajaa ja tekstejä tutkiskellessani, kuten vaalien aikaan mm. Utain-(verkko)lehdessä ja täällä lupasin. Romaanissani tutkin mielen ja teon intentionaalisuutta kuvitteellisen juonen puitteissa. Minän intentionaalisuuden tasoja saa esiin kaukainen kohdehahmo, sinä. Käsikirjoitus vaatii vielä hiomista.
Toivon hyvää.
11:00 - /arvot
50000 sanaa ja rapiat päälle
Sain valmiiksi 50000 sanan verran fiktiivistä tekstiä. Se on kuin kirjan käsikirjoitus, mutta vaatii hirmuisesti työstämistä. Olen voittaja, sillä niin nanowrimolaiset nimittävät meitä määrälliseen tavoitteeseen ajoissa jaksaneita.
Maailmassa noteerattiin äsken 2854 samanlaista voittajaa, joista 18 on Suomesta. Aikaa on marraskuun loppuun, joten voittajien määrä kasvaa varmasti. Järjestäjät toivovat muistaakseni 5000 voittajaa.
Toivon hyvää.
01:15 - /ihmeet
2004-11-26
Tähtiportti ja kirjalista
Tähtiportin katselemisesta: Kävin tänään allekirjoittamassa Pelastakaa Tähtiportti -vetoomuksen, sillä tahtoisin katsella MTV3-kanavalta sarjan loppuun asti. En niinkään jonkun loppuratkaisun nähdäkseni, vaan siksi, että sarja on ihan hyvä. Tähtiportin seikkailujen tukikohtana on maa, mutta meidän kannaltamme tulevaisuudessa ja yhteydessä muiden älyllisten lajien kanssa.
Avaruusseikkailujen lukemisesta: Tykkään kirjoitetuista avaruusseikkailuista, mutta luen vain ajan antaessa myöten. Aikanaan ne siivittivät nuorta mielikuvitustani. Suurimman osan olen lainannut kirjastoista ja lukenut varmaan montakin kertaa. Joitain niistä olen myöhempien vuosikymmenien mittaan korjannut nostalgian vallassa kotiin kirppiksiltä. Tämmöisiä kotonani hyllyilee:
1. Isaac Asimov: Alaston aurinko. Rohkeasti ulos kuvusta ja maan pinnalle takaisin, ihmiset.
2. Edgar Rice Burroughs: Marsin sankari. Kuin Tarzan, mutta avaruudessa.
3a. Arthur C. Clarke: 2001 avaruusseikkailu. Pelastuimmeko me taas?
3b. Arthur C. Clarke: Ilmojen saaret. Roy voitti näköradion tietokilpailussa matkan maapalloa kiertävälle avaruuskoneiden tulo- ja lähtöasemalle.
4. T.A. Engström: Avaruuspallo ja tietenkin myös Avaruuspallon paluu. Avaruuspallo käväisee parin valovuoden päässä.
5. Antero Harju: Tavoitteena Mars. Marsissa on outo kupu ja elämää.
6. Seppo Harjulehto: Marsin salaisuus. Marsissa on kehittyneempää älyllistä elämää kuin meillä.
7a. Robert A. Heinlein: Taistelu Venuksessa. Marsilainen teinityttö seikkailee veijariveljensä kanssa Venuksessa.
7b. Robert A. Heinlein: Rakettilaivan kadetti. Avaruusvartio, joka pitää yllä järjestystä ja rauhaa Aurinkokunnan Liitossa vuonna 2075, on nuoren kadettimme ensimmäinen työpaikka.
8. Herge: Tintin seikkailut -sarjassa "Päämääränä kuu" ja "Tintti kuun kamaralla". Sarjakuvan keinoin todella jännittävää kerrontaa.
9. Osmo Ilmari:Uhka avaruudesta. Väkeä siepataan avaruusalukseen ja seikkailua seuraa.
10. George Johansson: Avaruuden arvoitukset -sarjassa "Hyvästi maapallo", "Uusi kotiplaneetta" ja "Tuntematon planeetta". Maapallon saastuttua on raivaamattomat korvet etsittävä avaruudesta ja niin löytyy Uusi Maa.
Lopuksi: Minä olen varmaankin rahojen loputtua lukenut lainaamalla loput kirjoista, joita olen etsinyt kirjailijan sukunimen mukaan aakkostettuina.
Toivon hyvää.
16:35 - /eloa
Donitsit ja minä kuutamossa
Eka donitsi: Söin illalla donitsin, jonka ostin lohduttautuakseni. Olen surrut mokia, joita olen tehnyt vuosien mittaan muita ihmisiä kohtaan samaan aikaan, kun olen korjannut eräiden toisten ihmisten mokaamisten jälkiä itsessäni. Minä en ole ollut terveellistä ruokaseuraa surressani samalla ihan muita juttuja.
Toka donitsi: Söin illalla myös toisen donitsin, sillä mokasin eilen hyvän tapaamisen. Asiointireissullani iltapäivällä kohtasin minulle tärkeän ihmisen, enkä osannut pysyä aloillani katsomassa, mitä voisi tapahtua. Yhdessä syöminen olisi saattanut olla mahdollista tai ainakin se olisi ajatuksena kiehtova.
Toivon hyvää.
09:51 - /tunteet
2004-11-25
Älä osta mitään
Perjantaina 26.11.2004 on Älä osta mitään -päivä, jonka erikoisteema on Älä mene halpaan. Nettisivun mukaan tarkoituksena on viettää vuorokausi hankkimatta mitään ja käyttämättä rahaa. Teemapäivän tiedote on liitteenä.
Toivon hyvää.
21:17 - /politiikka
2004-11-24
Yksityisetsiviä ynnä muita
A. Oikea yksityisetsivä: Keskustelin puhelimitse äskettäin pitkään ja antoisasti Vääksyssä asuvan veljeni Eino P. Tuomaalan kanssa, jonka monista ammateista jännittävin on yksityisetsivä. Hänellä on jopa Jean-Luc Picardin kahdehtima ja holokannelleen silloin tällöin värkkäämä etsivätoimisto. Tässä on ovi, jonka kyltti on Yksityisetsivätoimisto Tuomaala.
B. Blogi nimeltä Yksityisetsiva: Puhelinkeskustelun jälkeen katsastin myös blogistaniaan perustettuun blogiin, jonka nimi on Yksityisetsiva. Transhumanismia minun pitää varmaan miettiä toisenkin kerran.
C. Kirjojeni yksityisetsiviä: Kun nyt pääsin näin hyvään alkuun yksityisetsivien suuntaan, listaan saman tien kirjahyllyyni kirpputoreilta ja joskus lahjapaketeistakin vuosikymmenien mittaan kertyneitä dekkareita ynnä muita sen kaltaisia. Listaan kirjoittajia sukunimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä. Kirjoissa toimivat etsivät ovat usein yksityisyrittäjiä, mutta myös poliisiviranomaisia tai muita virkailijoita, omalla tavallaan tutkijoita. Luettelossa mainitut minulla on kotona ja muitakin, mutta kirjastosta olen lainaillut lapsesta asti tämmöistä kirjallisuutta muun ohella ja lukenut tietysti myös.
1. Agatha Christie: Kuolema Niilillä (ja toista metriä muita dekkareita). Luen näitä seikkailuja pääasiassa suomennoksina, mutta tällä vuosituhannella olen lukenut näitä Hercule Poirotin, neiti Marplen ja muidenkin tutkimuskertomuksia myös englanniksi.
2. Sue Crafton: Q niin kuin Quinn (ja kaikki sitä edeltävät aakkosdekkarit). Kirjojen keskushahmo on 37-vuotias nainen, yksityisetsivä Kinsey Milhone, jonka toimisto on Santa Teresassa Kaliforniassa. Olen lukenut kirjoja suomeksi ja englanniksi, kaikki ainakin kahteen kertaan.
3. David Hume: Kuoleman talo (ja kymmenkunta muuta kirjaa). Useimmissa minulle lähes repaleisessa kunnossa kirppareilta siirtyneissä pehmeäkantisissa kirjoissa seikkailevat arvostettu poliisi ja hänen aikuinen poikansa, joka on yksityisetsivä. Kirppareilla oli näitä vain suomeksi.
4. Maria Lang: Tanskalainen kaksoisvuode (ja melkein metri muita kirjoja). Ruotsalaismaisemissa tapahtuu kaikenlaisia rikoksia, joita selvittelee mm. arvostettu rikostutkija Christer Wijk, mutta juuri tässä kirjassa ongelmiin on vahvasti sidoksissa myös hänen vaimonsa, kansainvälinen oopperaprimadonna Camilla Wijk. Muitakin keskushenkilöitä Langin kirjoissa on. Näitä luen suomeksi tai ruotsiksi saatavuuden mukaan.
5. Donna Leon: Kuolema vieraalla maalla (ja kymmenkunta muuta kirjaa). Italiassa englantilaisen kirjallisuuden professorina toimiva Donna Leon on työskennellyt ja asunut myös Sveitsissä, Iranissa, Kiinassa ja Saudi Arabiassa. Hän kertoo komisario Guido Brunettin, tämän yliopistossa kirjallisuutta opettavan Paola-vaimon, kahden lapsen ja poliisilaitoksen työyhteisön ihmisistä samalla kun nykyaikaisessa Venetsiassa ratkotaan monimutkaisia rikosvyyhtiä. Näitä luen englanniksi ja suomeksi.
6. Henning Mankell: Ennen routaa (ja melkein kaikki komisario Wallander-kirjat). Ruotsalainen komisario Kurt Wallander on tässä kirjassa saanut rikoksia ratkomaan myös poliisiksi opiskelleen tyttärensä Lindan, jonka ura on kirjan tapahtumien tiimellyksessä joutua vaakalaudalle jo ennen virallista palvelukseen astumista. Näitä kirjoja luen ruotsiksi tai suomeksi saatavuuden mukaan.
7. Georges Simenon: Maigret murhaajana (ja muutama muu kirja). Valitettavasti en osaa ranskaa, joten joudun selvittelemään rikoksia komisario Maigretin matkassa ja ranskalaistunnelmissa ihan vaan suomeksi.
8. Colin Dexter: Katumuspäivä (ja joitain muita kirjoja). Ihastuin komisario Morseen televisiosarjan ansiosta kauan sitten ja lainattuani kirjoja aikani, olen hankkinut niitä myös kotiin. Oxfordissa on mukava käydä Morsen matkassa lukemaansa eläytyen. Näitä luen englanniksi ja suomeksi.
9. Rex Stout: Löytölapsi (ja kymmenkunta muuta kirjaa). Nero Wolfe ja Archie Goodwin vievät minut useimmiten Wolfen etsivätoimistohuoneeseen, ruokasaliin ja keittiöön, joskus ylimmän kerroksen kasvihuoneeseen tai keskikerroksen makuuhuoneisiin, mutta tosi harvoin ainakaan mestarisalapoliisi Nero Wolfen itsensä kanssa talon ulkopuolelle. Tämä kirja kertoo hurjan jutun.
10. Marton Taiga: Komisario Kairalan tutkimuksia 1 ja 2 (ja joitain jännityskirjoja). Näissä kirjoissa saa lukija rampata Helsinkiä ristiin rastiin pikkuroistojen perässä 1930-luvulla. Aivan mainiota hyvässä seurassa.
Toivon hyvää.
03:20 - /eloa
2004-11-22
Kadonnut lammas ja sen klooni
Sain sitten todennäköisen selityksen kadonneeksi lampaaksi nimittämäni viestin kovasta kohtalosta: se oli juuttunut virusten metsästäjän rikkoutuneeseen ansaan tuolla yliopiston nurkilla ja joutunut siitä suden suuhun. Siellä on syöty muitakin viestejä, kertoi sanansaattaja yliopistolta.
Minä lähetin perjantai-iltana kaksi muutakin tuon kadonneen lampaan melkein samanlaista kaveria saman suden suuhun, sillä luulin virheen olleen joissain omissa merkinnöissäni.
Tampereen merkitys, piikinruusut ja kirjoja on aamulla kadonneeksi julistamani lampaan täysklooni eli viimeisimmän (Päiväys: Fri, 19 Nov 2004 23:43:44 +0200) perjantaisen lähetyksen kopio, jonka onnekseni löysin lähtevän postin laatikosta.Toivon hyvää.
14:53 - /meta
Tampereen merkitys, piikinruusut ja kirjoja
1. Elimäen tarkoitus ja sen jatkoksi Elimäen perimmäinen tarkoitus on englanninkielisen idean pohjalta suomeksi uudelleen kirjoittu paikannimien selitys. Ensimmäisessä osassa sivulla 133 luonnehditaan myös kotikaupunkini nimen todellinen merkitys osuvasti: Tampere (s.): Pöydältä putoavan pyyhekumin ääni hiljaisessa huoneessa. Myös tunne, joka syntyy juuri ennen kuin nimi, jota yrittää muistella, peruuttamattomasti katoaa kielen päältä.
2. Vaeltelin pitkästä aikaa blogistaniassa ja luin joitain jutusteluja. Fiksua väkeä on kirjoittamassa, monien kirjoittelusta pidän sellaisenaan, mutta joistakin muista ärsyynnyn ja silti palaan niitäkin lukemaan taas joskus. Koko blogien kentällä vaellellessaan löytää vahvoja mielipiteitä suuntaan jos toiseenkin. Tällä kertaa jäin ilokseni ihmettelemään sitä, miten teräväkielisimmätkin kirjoittajat kohtelevat ainakin joskus ystävällisesti joitain toisia ihmisiä ja näiden tekemisiä jutuissaan. Koska en itsekään ole ilman muuta kaikkien ystävä, enkä varmaan osaa aina olla edes kohtuullisen ystävällinenkään, olen mielissäni havainnostani: Pistävimmänkin piikin alla piilee ruusu kaunehin, vai miten päin tätä pruukataan sanailla.
3. Blogivaelluksellani löysin muita NaNoWriMo-kirjoittajia jopa kaksittain. Toinen on tietysti poikani Antti-Juhani, jota saan kiittää omasta etsiytymisestäni nano-harrastuksen pariin ja toinen on Pinseriläinen Riitta, joka on selvästi vauhdissa. Nanon omilta kirjoittajille tarjoamilta sivuilta meitä suomalaisia löytyi tänäänkin 154, mutta heistä moni on mukana nimettömänä tai nimimerkillä, jota en ensikertalaisena tunne.
4. Löysin kirjalistan, jonka Hillittu Kukko on laatinut aarteistaan lupauksensa mukaan. Minäpä matkimaan tästä heti.
5. Kolmanneksi kiinnostavimmat kirjani. Luettelen tähän sukunimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä minua kiinnostavia kirjoja hyllyltäni, mutta otan niitä tällä kertaa filosofian opusten ja dekkareiden vierestä:
5.1. Douglas Adams: Linnunrata. Opus on 5-osainen trilogia, joka sisältää teokset "Linnunradan käsikirja liftareille", "Maailmanlopun ravintola", "Elämä, maailmankaikkeus - ja kaikki", "Terve, ja kiitos kaloista" sekä "Enimmäkseen harmiton". Huumori ja ajattelu on terävää. Mitä pidätte turistimatkasta, jonka nähtävyytenä on maailmanloppu?
5.2. Eugene Burdick ja Harvey Wheeler: Vuorenvarma. Olen mieltynyt kirjaan jo nuorena ja hankkinut sittemmin kirjan itselleni toistuvia lukemisia varten. Joka kerta uppoudun jännittämään, syttyykö maailmansota sillä kertaa vai ei.
5.3. Karel Capek: Salamanterisota. Terävä parodia, jossa salamanterit ja ihmiset hankkiutuvat taisteluasemiin, mutta sitä, että selviydymmekö me, saa lukija jännittää loppuun asti.
5.4. F.M. Dostojewski: Idiootti. Eläytymään taipuvaisen lukijan kannattaa varautua ennen lukemista kunnostamalla ansioluettelonsa ja muut omaa erinomaisuutta todistavat asiakirjat, sillä oman sisäisen pienen idiootin löydyttyä ei ehkä ihan heti rohkene ryhtyä CV:tä laatimaan.
5.5. Arthur Hailey: Hotelli Iso hässäkkä, joka syntyy ison hotellin toiminnan, ihmissuhteiden ja rikollisten yhdistelmästä, mutta siis myös romantiikkaa on ripaus.
5.6. Franz Kafka: Keisarin viesti. Novellikokoelmassa on hyvin monenlaisia tekstejä. Koen Kafkan kirjoittamistavan jotenkin tutuksi ja ehkä tässä onkin jotain yhteistä sen kanssa, mitä nyt puuhaan nanossa.
5.7. Pavel Kohout: Valkoinen kirja. On tosiaan ikävää, kun painovoiman kumomisen keksijältä terapoidaan hänen matalalentotaitonsa pois. Tämän kirjan tyyli ja tunnelmat ovat myös sukua sille, mitä minä nyt nanossa puuhaan.
5.8. Martti Larni: Neljäs nikama. Amerikka on tässä maailmallakin menestyneessä satiirissa suomalaisen siirtolaisen sopeutumisseikkailujen tapahtumapaikkana oikea hullunmylly.
5.9. Kelvin Lindemann: Ken osaa vapaa olla. Tämän kirjan löysin 13-vuotiaana uuden kotimökkimme ullakolta. Kannet ovat rikki, etusivulla lukee silloisella käsialallani "hyvä kirja" ja sisällä on vuoden 1943 skandinaavista politiikkaa, mutta vuoden 1658 tilanteissa. Kirja ärsytti Gestapoa siinä määrin, että kirja vedettiin yhden päivän kuluttua ilmestymisestään markkinoilta. Minä olen lukenut kirjan mielikseni myöhemminkin.
5.10. Mika Waltari: Mikael Karvajalka ja Mikael Hakim. Mikaelin seikkailuja Suomesta 1520-luvun sekasortoisen Euroopan kautta Bosborin rannalle. Vauhtia ja jännitystä riittää, mutta ajankuvakin on hyvä.
Toivon hyvää.
13:58 - /eloa
Kadonnut lammas
Kirjoitin perjantaina 19.11. Aloitusmaisemaa varten sitä sun tätä eli viihdettä viikonlopuksi. Lähetin tekstilampaan normaaliin tapaan taapertamaan sähköpostitse merkinnäksi tänne Aloitusmaisemaan. Ainakaan vielä nyt maanantaiaamuna 22.11. se ei ole löytänyt kotilaitumelleen.
Laitan tämän viestin liikkeelle niin kuin lammaskoiran. Ehkä tämä menee takametsiin kadonneen lampaan perään tai sitten suoraan Aloitusmaisemaan nuuhkimaan talvista säätä ja moikkaamaan!
Lumi kaunistaa ikkunastani näkyvää kerrostalon katonharjaa ja katon alareunan tasolla olevaa koko seinustan mittaista parveketta (kattoterassia?) kuin valkoinen ääriviiva.
Minä en juuri nyt lähde ulos, vaan YLEykkösen näyttämille lammaslaitumille, jossa taapertavat Kaikenkarvaiset eläimet.
Toivon hyvää.
09:19 - /meta
2004-11-19
NaNoWriMo tunti kerrallaan
Käytän NaNoWriMo:n kirjoituskampanjaan nykyisellään reilun tunnin kirjoitusaikaa päivittäin marraskuun loppuun asti. Koska suunnittelin aluksi työnimen, summittaisen juonen ja välietappeja, voin nyt kertoa rauhassa tarinaa tarkemmin. Tietokoneen tekstinkäsittelyohjelma mahdollistaa juonen rikastamisen mistä kohdasta kulloinkin tahdon.
Saan tunnissa aikaan sen verran tekstiä, kuin on tarpeen 50000 sanan kartuttamiseen kuun loppuun mennessä. Yritän pysyä tahdissa. En nääs tahdo taas samaan kiireiseen puserrukseen, jollaisella otin porukat kiinni ekan viikon vaihtuessa toiseen. Toivon, että ehdin ja jaksan hioa tekstin laatuakin tässä pikku hiljaa, sillä siihen on kyllä tarvetta.
Toivon hyvää.
00:56 - /keinot
2004-11-17
Elämä Turussa ja intentionaalinen teko
Suomen filosofisen yhdistyksen ELÄMÄ-kollokviossa Turussa 10.-11.1.2005 tarkastellaan elämää käsitteellisesti monelta kannalta, käyttäytymistä biologisen ja yhteiskunnallisen selittämisen näkökulmasta - ja vielä jotain muuta.
Käyttäytymistä selitetään tavallaan myös kolmannella tavalla ja siksi oma otsikkoni on Georg Henrik von Wright ja intentionaalinen teonkäsite. Juuri tuossa intentionaalisessa teonkäsitteessä on hänen tavallaan tarkasteltuna käyttäytymiselle kolmas selitys, joka ei ole perinteisessä mielessä rationaalinen, eikä kausaalinen, vaan jotain muuta.
Esitelmäni on tiistaina 11.1.05 ja alkaa klo 15.10 iltapäivällä tilassa, jonka nimi on PUB 5. Pitääpä selvittää, onko kyseessä Turun yliopiston luentosali vai jotain muuta.
Toivon hyvää
20:50 - /tulossa
2004-11-16
Puolessa välissä puolet koossa
Sanoja amerikan malliin: Kuten NaNoWriMo:n kertymää ilmaisevassa sanamittaristakin voi tällä kellonlyömällä havaita, olen kirjoittanut marraskuun puoleen väliin tultaessa myös puolet National Novel Writing Month -kampanjan 50000 sanan tavoitteesta. Valtakunnallinen tuossa NaNoWriMo:n nimessä tarkoittaa USA:ta. Listoilla on Suomestakin monta kirjoittajaa, sillä Finland on 154:n henkilön kotipaikka aluehaun mukaan.
Kirjoitussisu kasvaa: Minä en päässyt teknisten ongelmien vuoksi mukaan päivittäiseen sanailutahtiin heti alusta asti, mutta nyt olen ihan tahdissa mukana. Juttuni on aika kepeää ja monisanaista, sillä tarkoitukseni ei ehkä ole saada aikaan julkaistavaa kirjaa yhdellä kirjoittamisella. Tahdon vain vahvistaa tämän marraskuun kampanjan myötä työskentelyäni kaiken kirjoittamisen parissa.
Toivon hyvää.
01:41 - /keinot
2004-11-14
Kotini kukat ja isäni hauta
Suurimman osan vuodesta minun huonevaahterani vastaa kotini kukkimisesta. Sen intona on hehkuttaa oransseja kukintojaan ikkunallani. Nyt on kuitenkin alkanut sen lomakausi, joka päättyy vasta valon lisääntyessä vuodenvaihteen jälkeen.
Kolme kaktustani ovat hiljalleen nuputtuneet ja tänään avautui ensimmäinen kaunis vaaleanpunainen kukka. Pian kaikki kolme puskaa, jotka ovat jonkinlaista pienilehtistä kaktuslajiketta, rehtottavat oikein uhkuen vaaleanpunaisuutta, sillä kukkia tulee paljon. Kukinta kestää nyt varmaan parikin viikkoa, jos vanhat merkit pitävät paikkansa.
Kiinanruusuni kukkimistyyli on sellainen, että yksi kukka on kerrallaan hehkuvan punainen suuren ruusun kaltainen ilmestys ja muut nuput odottavat vuoroaan. Tälläinen yksinäisten kukkien sarja saattaa jatkua pitkäänkin, mutta ei yleensä tähän aikaan vuodesta.
Isäni haudalla palaa varmaan huomenna kynttilä, sillä joku veljistäni tai siskoni vie sellaisen sinne vanhempiemme yhteishaudalle yleensä näihin aikoihin isänpäivän valoksi. Isän ja minun suhde oli aikanaan ongelmallinen, mutta nyt suunnilleen 27 vuotta hänen kuolemansa jälkeen minulla ei ole siitä enää mitään sanottavaa. Minä olen terapiani käynyt ja siitäkin on jo vuosia.
Toivon hyvää.
01:53 - /eloa
2004-11-09
Kirja, palkki ja mittari
Juonellinen kirja: Jos jaksan kirjoittaa kevyttä tekstiä nykyiseen tahtiini, saatan onnistua ja saavuttaa 50000 sanan tavoitteen. Näyttää myös siltä, että saan samalla syntymään ensimmäisen käsiskirjoitusversion juonelliseen kirjaan, joka ei ole asiaproosaa. Olen vielä jäljessä päivittäisen kertymän tavoitteesta, mutta jos kotikone ja ohjelmat kestävät, eikä mielikuvitukseni tyrehdy, voin hyvinkin selvitä tästä haasteesta kunnialla.
Blogien palkit: Uudet selaimet ja jotkut vanhemmatkin versiot näyttävät tämän tekstipalstan oikealla puolella palkin, jossa on erilaisia linkkiportteja Aloitusmaiseman poluille ja vähän muuallekin. Jotkut vanhat selainversiot näyttävät tuon palkin tämän tekstipalstan lopussa, joten sieltä sitä kannattaa etsiä, jos Aloitusmaiseman polkukartta kiinnostaa, eikä palkkia näy oikealla. Joissain muissa blogeissa palkki on tekstipalstan vasemmassa reunassa, jolloin palkki koko pituudessaan latautuu vanhahkoilla selainversioilla näytölle ensin ja vasta sen jälkeen tulee varsinainen tekstipalsta.
Sanamittari: Aloitusmaiseman palkissa on tämän marraskuun ajan sanamittari, joka näyttää sekä kirjoittamieni sanojen määrän että kohti 50000 sanaa kulkemani matkan suhteessa kokonaistavoitteeseen. Kirjoitan kirjan kässäriä suomeksi, mutta sanamittari ei ole siitä moksiskaan, vaan mittaa vaan. NaNoWriMo:sta eli yhdysvaltalaisesta kansainväliseksi laajentuneesta kansallisesta kirjankirjoittamiskuukaudesta, josta tuo lyhenne johtuu, olen kirjoittanut joissain aiemmissa postauksissani. Kirjoittamiseen on aikaa tämä marraskuu, kuten kolmena aikaisempana syksynäkin. Minä olen ensikertalainen.
Toivon hyvää
12:06 - /eloa
2004-11-08
Teosta Turkuun tammikuussa
Suomen filosofisen yhdistyksen yhden sanan kollokvion sana on nyt elämä, ajankohta 10.-11.1.2005 ja paikka Turku. Tänään iltapäivällä sain sähköpostiviestin kollokviosta. Meidät esitelmöijat luetellaan siinä aakkosjärjestyksessä sukunimen mukaa. Muitakin tietoja on listattu: Esimerkiksi minä olen luettelon mukaan Tampereen yliopistosta ja aiheeni on, kuinkas muutenkaan, Georg Henrik von Wright ja intentionaalinen teonkäsite.
Toivon hyvää.
00:55 - /tulossa
2004-11-07
NaNoWriMossa kohti 50000 sanaa
Olen mittauttanut aamulla kirjoittamaani tekstiä ja saanut sanamittarin vähän värähtämään. Koetin linkittää tähän nyt mittarikuvan, joka päivittyy, kunhan tallennan tekstiä juuri oikeaan tiedostoon. Onhan tätä sunnuntaita vielä jäljellä, joten tekstiä saattaa syntyä lisää. Tähtään yhä tuohon 50000 sanaan ennen marraskuun loppua. Olen nimittäin päässyt kirjoittamaan teknisten ongelmien vuoksi vasta kovin vähän aikaa tämän marraskuun aikana. Siksi rohkenen tähdätä koko potin kokoamiseen.
Toivon hyvää.
13:31 - /tulossa
2004-11-06
Filosofia, NaNoWrimo ja unet
Filosofia: Kirjoitin noin 150 sanaa selittämisestä otsikolla Georg Henrik von Wright ja intentionaalinen teonkäsite ja lähetin eilen Turkuun. Tarjosin silleen esitelmää Suomen filosofisen yhdistyksen Elämä-kollokvioon tammikuulle. Yksi kollokvion aihepiiri on Biologinen vs. yhteiskuntatieteellinen ihmisen käyttäytymisen selittäminen, joten aattelin sitä. Aamulla sain kuittauksen viestin perille menemisestä, mutta saan varmaan odotella pitempään, miten käy. Sillä aikaa voin tähdätä tarjouksia muutamaan ulkomaiseen kokoukseen, jos saan riittävän hyvää tekstiä ajoissa aikaan.
NaNoWrimo: Olen kansainvälisen kirjoittamismarraskuun suomalaisten kirjoittajien listan häntäpäässä aiemmin mainitsemieni parinsadan sanan turvin. Kunhan laitan tämän jutun Aloitusmaisemaan, aion parantaa tapani ja kirjoittaa kevyempää sanaltamista jonkin aikaa, jotta sanasaaliini kasvaisi ja lämpömittarin asteluku nousisi. Näytän mittarin sitten, kun aihetta on. Edellinen stillikuva on tuolla aiemmassa NaNoWriMo-jutussa.
Unia: Toissayönä katselin unessani tosi paikallisia sadekuuroja, jotka osuivat vinosti neliömetrin alueelle parinakin kuurona. Unen sade kasteli ihmisiä, jotka ovat olleet mielestäni epäoikeudenmukaisia minua kohtaan, mutta molemmat sadekuurot päästivät poikani kastumatta ohitse. Viime yön unessa minulla oli suunnilleen mittaiseni miesystävä, jonka kanssa suunnittelimme yhteistä tulevaisuutta. Lisäksi näytin unilleni tyypillistä tyylikästä matalan lennon taitoani ihmisille, jotka ovat olleet mielestäni epäoikeudenmukaisia minua kohtaan. Katselin puolueellisia unia.
Unien opetus: Toivottavasti pystyn tulevaisuudessa pitämään valveillakin puoliani ja tukemaan poikaani, osoittamaan taitojani ja ilmaisemaan tunteitani. Ei sillä, etteivätkö nuo jutut ole valveillakin mieleeni juolahtaneet.
Toivon hyvää.
18:14 - /tulossa
2004-11-04
Tekoihin ihmisen ja koko maapallon puolesta
Yhdysvallat, tamperelainen valtuusto ja tietokoneeni ovat aiheita, joita käsittelen seuraavassa eheyttämisen näkökulmasta. Pyrin tekoihin ihmisen ja koko maapallon puolesta. Ensin kuitenkin kertaan, miksi tutkin filosofista teonteoriaa.
Tekoja voi valita: Olen tutkinut Georg Henrik von Wrightin kahden negaation logiikasta johtamaa väitettä tekemättäjätöstä: tekemättä jättäminen on teko silloin, kun teko olisi mahdollista tehdä tahallisesti tai jättää tahallisesti tekemättä. Sellaisessa tilanteessa, missä teko ei ole lainkaan mahdollinen, sitä ei myöskään voi jättää tekemättä. Tekoa ei siinä kohtaa ole lainkaan olemassa. Politiikkaan tämä liittyy esimerkiksi niin, että ihmisten mahdollisuus tehdä tai kieltäytyä teoista on erilainen. Myös teot, joita elämäntilanteeseen mahdollisuuksina sisältyy, ovat erilaisia. Tämä vaihtelee tilanteittain, ikävaiheittain, alueittain ja muistakin syistä. Meidän mahdollisuutemme vaikuttaa maailman tiloihin teoillamme paranevat, kun asetumme olosuhteisiin ja osallistumme toimintaan, joissa vaikuttavat teot ovat mahdollisia.
Eheyttämistä, osa 1: Yhdysvalloissa jatkaa sama presidentti. Hän pyysi pressakilpailussa hopealle jääneen ehdokkaan joukkoja yhteistyöhön suuren Amerikan puolesta. Punavihreän elämänikäni kolmekymmmentäluvulla punaisuus hallitsi arvojani ja lauloin tovereiden kanssa, että yhtenäistä kansaa ei voi voittaa. Kansa, josta laulu kertoo, ei ole se kansa, johon USA:n presidentti vetoaa. Hän haastaa Amerikkaa (eli hänen puheessaan USA:ta) kokoamaan voimansa, mutta minkä puolesta ja mitä vastaan? Asiantuntijat ovat vaalilähetyksissä korostaneet Yhdysvaltojen riippumattomuutta YK:sta ja kansainvälisestä tasa-arvoisesta yhteistyöstä. Me eurooppalaisetkin yritämme tulla kuulluksi valtameren takana, mutta ei USA omalta kannaltaan tarvitse Euroopan tukea, jos ymmärsin oikein TV-keskustelujen poliittisia asiantuntijoita. Sillä aikaa kun nahistelemme vallasta ja rahasta ihmisten kesken, lämmitämme maailmankaikkeuden kannalta pikkuruisen kotipallomme pinta- ja ilmalämpötilaa omallekin lajillemme sopimattomaksi. Jääkarhut kuolevat nykymenolla jo sadassa vuodessa sukupuuttoon tässä lämmönnousussa ja sen sivuvaikutuksissa. Miten käy ihmisen?
Eheyttämistä, osa 2: Tampereella valtuustovallassa jatkavat sulassa sovussa kokoomus ja demarit, joilla on kelkassaan vasemmistoliitto. Vihreät työnnettiin ilman neuvotteluja oppositioon. Olen siis minäkin oppositiossa vihreän vallitessa nyt arvojani, vai mitä?. Isommat asiat vaativat kuitenkin yhteistyötä. Toistan: punavihreän elämänikäni kolmekymmmentäluvulla punaisuus hallitsi arvojani ja lauloin tovereiden kanssa, että yhtenäistä kansaa ei voi voittaa. Kansa, josta laulu kertoo, oli visiossani tämä meidän suomalainen kansamme. Vihreää tulevaisuusvisiota olisi kannattanut ryhtyä rakentamaan Tampereen valtuustossa yhteistyössä vihreiden kanssa, sillä visioillamme on tutkimusnäyttöä. Vihreät muodostavat politiikassa älyllisen vaihtoehdon tulevaisuuden hyväksi. Valtameren takaisen presidenttikilvan päätyttyä uutisoitiin eilen, että parin sadan kansainvälisen tutkijan jäätikkötutkimustuloksia pimitettiin vaalien yli. Tutkimusten mukaan napajäätiköt sulavat nykymenolla kovaa vauhtia ja jo sadan vuoden kuluttua maapallon vedenpinnat ovat metrin verran nykyistä korkeammalla. Entä miten tässä lämpenemisessä käy ikiroudan, jonka sulaessa pelätään hengitysilmaa vakavasti pilaavien kaasujen vapautuvan tukehduttamaan meidät. Jos ryhdymme toimeen heti yhtenäisenä kansana Tampereella, Suomessa, maapallolla, voimme vielä pelastaa yhden uhanalaisen lajin, nimittäin ihmisen. Sitä varten on vain pelastettava koko maapallo.
Eheyttämistä, osa 3: Internet yhdistää omalla tavallaan maailmaa. Jos välineet ovat kunnossa, netistä löytyy kaiken muun lisäksi tietoa työpaikoista työttömälle ja maailmanpolitiikasta maailmankansalaisille. Kotikoneeni toimii nyt ja kirjoitan tätä blogitekstiä kotona. Kotikerrostaloni kaapeliyhteys avasi reitit maailmaan, mutta vanha ibm-koneeni ja vanhentuneet windows-järjestelmä ja ie-selain eivät pystyneet vastaamaan kaapeliyhteyden asettamaan haasteeseen. Tuossa vaiheessa joko suojausohjelmat olivat päällä tai sitten muu toiminta, mutta kaikkea tarpeellista ei koneeni jaksanyt pyörittää noilla eväillä. Vanhalta ystävältä saamani palomuurivinkki oli loistava, samoin muilta saamani vinkit eri vaiheissa. Minä vain olen työtön ja ohjelmien pyörittäminen olisi vaatinut uutta nykyaikaista tietokonetta, johon minulla ei ole varaa. Siksi minulla on nyt debian- ja linux-asiantuntijan internetyhteyden kautta (minun vähäisellä paikallisavullani) pystyttämä ja valvoma ohjelmistokokonaisuus koneellani. Nyt voin tehdä etätyötä kotoa käsin, kunhan kehittelen rahoituksen. Voin hankkia tietoa paljolti tätäkin kautta ja solmia yhteyksiä maailmalle niin tässä lähellä kuin kaukanakin. Kun internetyhteydet ja tekstinkäsittely toimivat kunnolla, minulle jää työnhaulta aikaa myös harrastuksiin eli kaupunkikävelyyn ja filosofian väitöskirjan tekemiseen. Kolmas harrastukseni on sama, joka laittoi minut liikkeelle kunnallisvaalien ehdokkuuteen. Minä tahdon olla mukana parantamassa maailmaa ja olen vakuuttunut siitä, että kaikki elämä maapallolla (ihmiset mukaan lukien) on nyt ihmiskunnan varassa: tuholle on olemassa vaihtoehto, mutta se vaatii vastuullisia valintoja ja tekoja. Yhteistyöhön tarvitaan myös meitä vihreitä.
Toivon hyvää.
12:19 - /politiikka
Firefox, Dillo ja NaNoWriMo
Nyt olen tietsikan suhteen siinä mielessä hyvässä vaiheessa, että Tulikettuni (Firefox) selaa nettisivuja reippaammin kuin mikään tähän astinen kotikoneeni selain ja tottelee muutenkin naputtelujani. Firefox ei kuulunut alunperin järjestelmään, mutta toimii hyvin. Linux-cd:llä ollut Dillo-selain on myös käytössäni, mutta sillä on muun muassa taitojeni asettamia rajoituksia. Sen jälkeen, kun aloitin linuxin asentamisen cd-rompulta kotikoneeni kovalevylle, on Antti-Juhani operoinut koneellani internetyhteyden kautta ja minä olen hyötynyt hänen debian-taidoistaankin. Kun en tunne alaa kunnolla, en osaa tämän enempää kehua työtä ja tekijää: hyviä ovat.
Olen antanut kirjoittamistakin harrastavan jälkeläiseni haastaa itseni marraskuun mittaiseen kaunokirjalliseen ponnisteluuan, jonka tarkoituksena on tuottaa 50000 sanan mittainen käsikirjoitus. Nyt on menossa jo neljäs marraskuun päivä, enkä ole paria sataa sanaa pidemmällä. Muutkin kirjoittamiset ovat takkuilleet tietsikkaongelmien vuoksi, mutta eiköhän tämä tästä iloksi muutu. Marraskuun kirjoittamisrytinä NaNoWriMo on minun osaltani ensimmäinen. Sanojen kertymisen vaihe näkyy marraskuun NaNoWriMo-lämpömittarini stillikuvassa ihan sellaisenaan: alussa on.
Toivon hyvää.
02:13 - /eloa
2004-11-02
Kaupunkikävelyä Tampereella - osa 2
Kirjoja kirjastoon: Aloitusmaisemaan laitoin viime viestissäni lauantaina tiedoksi, että Linux-CD toimi ainakin tuohon viestiin riittävästi CD-asemasta käytettynä. Katsoin lauantaipäivän scifiä eli piirretyn ja päällepuhutun Tintin kuuseikkailun ekan osan. Nautin. Pakkasin kassiin filosofian kirjoja, sillä Metso (ei kun Tampereen kirjasto) ei suostu viidennen uusinnan jälkeen lainaamaan kuudetta kertaa, ellei kirjoija käydä siellä näyttämässä. Kävelin siis Hämeenkadun päästä päähän ja takaisin. Menomatkalla keskityin kirjojen kantamiseen. Palautin osan, osan lainasin uudelleen ja lisäksi sorruin seikkailevan lukemishimoni viettelyksiin. Taakan kanssa tuo kävelymatka oli aika pitkä kumpaankin suuntaan, mutta mitäpä minä en tekisi filosofian vuoksi. Kannan kirjoittain filosofiaa kotiin tutkimustarkoituksiini.
Kirjoja kotiin: Paluumatkalla katselin maisemia. Kävelykadut, Tammerkoski siltoineen sekä keskustoria ympäröivät talot jaksavat innostaa katsettani. Raatihuone on kaunistunut. Jostain syystä huomasin ensimmäistä kertaa Palanderin talon nimen, joka on selvästi oven yläpuolella. Jalankulkijoita, pyöräilijöitä, yksityisautoja ja busseja oli lauantaiseen tapaan paljon liikkeellä. Yhtään pikaratikkaa ei vielä näkynyt siellä, mutta visiossani kylläkin. Yritin hahmottaa mielessäni maisemaa, jossa ei olisi ollut yksityisautoja, vaan jossain siinä torin lähellä pikaratikan pysäkin tienoilla vielä vilkkaampaa jalankulkua. Mietin sitäkin, miten paljon pyörätuolit ja rollaattorit mahtavat täristä ja juuttuakin, jos vaikka toripäivinä on edettävä mukulakivetystä pitkin kojuilla asioidessa.
Kirjoja ja bittiliikennettä: Kotona Linuxini suppeat ohjelmat takkuilivat koneeni vaatimattomasta muistitilasta ja niukasta linux-osaamisestani johtuen tosi paljon. Ryhdyin kylmiltään kokeilemaan milloin mitäkin ohjelmaa ja mokailin. Lopulta päädyin asentamaan Linux-pläjäystä koneelleni. Säntäilin näissä kaikissa vaiheissa koneelle ja muihin koti- ja lukuhommiin kolmisen päivää. Olisipa minulla ollut tuohon ravaamiseen sopiva matkamittari, niin siinä olisi pienessä tilassa dokumentoitu kilometreittäin vaellusta. Kävelin nimittäin rauhattomana ympäri kotia, kun jouduin odottelemaan, etenevätkö ohjelmat vai eivät, valmistuuko asennus vai ei. Luin kävellessäni lauantain, sunnuntain ja maanatain kuluessa filosofian lisäksi molemmat lainaamani Ken Folletin kirjat. Niistä tuli tälleen matkalukemista. Mies Pietarista ajoittuu ensimmäistä maailmansotaa edeltäviin kuukausiin, jolloin Englanti etsi keinoja liittoutua Venäjän kanssa. Naakat ajoittuu toisen maailmansodan loppuvaiheille ja kertoo maihinnousua edeltävästä vakoilu- ym. toiminnasta Ranskassa. Maailmanpoliittinen jännitys oli nivottu kuvitteellisiin, mutta mahdollisiin ihmiskohtaloihin kummassakin kirjassa. Siinäpä mallia minullekin, jos tosiaan kirjoitan muutakin kuin väitöskirjan!
Tietoa Ateenasta ja Attilassa käynti: Jyväskylä on Suomen Ateena. Siellä asuu tämän päivän syntymäpäiväsankari Antti-Juhani (Oikein Paljon Onnea!). Puhelimitse sain häneltä neuvoja, joiden turvin avasin hänelle yhteyden koneelleni. Niin hän ryhtyi korjaamaan Jyväskylästä käsin asennusvirheitäni, täydentämään asennuksen kuntoon ja tekemään minulle virtuaalitilaa linux-ohjelmien käytettävyyden parantamiseksi. Koska Suomen Ateenasta asti huolehditaan Tampereella Tuomiokirkonkadun varrella taloavan tietokoneeni ohjelmisto kuntoon ja jopa sitten sammutetaan kone, niin minä lähdin Attilaan Itsenäisyydenkadun varrelle. Kävelin mukavassa syksyisessä säässä muiden kulkijoiden ruuhkaisessa virrassa hetken. Liikenteen melu ja näkyvyys on ruuhka-aikaan melkoista. Kävelyni kuitenkin täytti tarkoituksensa ja löysin taas Attilasta reitin Aloitusmaisemaan. Attila on talo, jossa lukee ulkoseinässä ylhäällä Osakeyhtiö Attila ja jossa pesii kirjasto ynnä muuta, esimerkiksi kirjoitusvälineitä kirjoillaoleville. Antti-Juhanikin jo soitti ilmoittaen, että voisin kokeilla kovalevylle asennettua ja tehostettua Linuxiani, kun kotiudun. Siis vielä vähän kävelyä Aloitusmaiseman poluilta Tampereen keskustan katuja kotiin. Illat pimenevät jo melko nopeasti.
Toivon hyvää.
17:58 - /maailma
2004-10-30
Linux tuli jo kotiin
Jo ennen kuin kello oli aamulla 9, soi kotikerrostaloni alaoven summeri. Painoin avausnappulaa. Hissin noususurinan aikana avasin oveni kerrosaulaan ja kas, joku nuorimies hissinovesta astuttuaan ojensi minulle hyvin kevyen expresspaketin. Oikein arvasin. Linux tuli kotiin.
Ongelmia on. Ensiksikin opettelemiseen kuluu aikaa enempi kuin sekunti. Toisekseen minulla ja Linuxilla on eri pyrkimys merkkien suhteen. Kaiketi voimme ajan kanssa tulla kompromissiin, mutta nyt joudun toistaiseksi kaihtamaan suomalaisia pisteinkoristeltuja kirjaimia. Jotkut merkit tulevat esiin eri nappuloista kuin winwordilla kirjoittaessani. Kone on jumahtanut jo pari kertaa, vaikka kello on vasta 11. No, oppiminen ei siis suju kahdessa tunnissa. Paljonko aikaa tartten kaiken sujuttamiseen, en osaa arvioida. Kysymyksen loppuun tuleva merkki on kateissa. Merkit ovat siis nyt amerikkalaisittain.
Toivon parasta, kunnes opin, miten saan pisteelliset kirjaimet esiin.
12:43 - /keinot
2004-10-29
Fiikus, Linux ja alakaappi
Terveisiä fiikukselta: Leikkasin fiikuksestani pari viikkoa sitten kolme pitkää oksaa, jotka painoivat kasvia sivusuuntaan lopulta lähes kaatumiseen asti. Laitoin irtonaiset oksat ämpäriin, jossa on vettä. Yhden oksan kohtalosta en juuri nyt tiedä, sillä annoin sen jo aikaisemmin hyvään kotiin eli pattereita ilmanneen huoltomiehen perheelle. Oksan kunto oli hyvä ainakin vielä, kun sitä lähdettiin viemään juomavetensä kera, jota se oli ottanut lasipurkissa evääkseen - tai miten sen nyt sitten tahtoo sanoa. Kaksi jäljellä olevaa oksaa ovat lykänneet vähän juurta, joten toivon samaa tuolle maailmalle lähteneelle kolmannellekin oksalle. Annan nuo kaksi oksaa sopivan tilanteen tullen hyvään kotiin. Oma suuri fiikukseni on nyt tasapuolisemman näköinen. Vahvana kasvina se menetti leikkauksen jälkeen vain yhden kellastuneen lehden. Nyt fiikukseni voi hyvin.
Linux-CD on matkalla kotiin: Postilla on monenlaisia palveluja. Yksi niistä tuo minulle huomisessa lauantaijakelussa paketin, jossa on uusi alku vanhalle tietokoneelleni. Antti-Juhani soitti laittaneensa Linux-CD:n tuolleen itsekseen matkalle luokseni. Toivonpa tosiaan, että kaikki menee hyvin ja tietsikkani ymmärtää linuxia. Sovimme, että en asenna ohjelmia koneeseeni, ennen kuin testaamme niiden toimivuutta kumpikin tahoillamme. Hän on asiantuntija. Niinpä minä rohkenen kokeilla tällaisiakin uusia asioita hänen hyvän etäohjauksensa turvin. Etäohjaus toimii ihan riittävänä tukena monissa tietsikkajutuissa. Luotan siihen myös tässä Linux-CD:n sisältämien ohjelmien tapauksessa. Huomenna Linux tulee.
Terveisiä alakaapista: Jostain syystä lankapuhelimeni on viime aikoina oikutellut. Sen johtava yhteys puhelinverkkoon tapahtuu suuren kirjahyllyni perimmäisen alakaapin takaa tai oikeastaan läpi, sillä fiksuna ihmisenä otin aikanaan alakaapista takaseinän pois. Nyt tuo aukko oli tarpeen. Puhelimeni mykkyys osoittautui paikalliseksi. Toisesta kauempana olevasta pistorasiastaan puhelin sai yhteyden, vaikka tuosta kaapintakaisesta pistorasiasta pöydälle luikertelevasta jatkojohdosta ei. Tietokoneen paikkaa vaihtaessani olen vissiin nykinyt puhelimen johtoa hiukan liikaa. Kun tungin valtavan massani luontaisella ketteryydelläni alakaappiin ja otin johdon irti hankalasta paikasta kaappisokkelin ja seinän kapeasta välistä, huomasin johdon kiinnikkeen löystyneen. En ruvennut sitä korjaamaan, vaan hain toisen johdon varastoistani, tunkeuduin uudelleen alakaappiin ja kirurgin näppäryydellä taiteilin pistokkeen paikalleen pistorasiaan. Nyt lankapuhelimeni toimii työpöydälläni ihan siinä Linuxia odottelevan tietsikkani vieressä fiikuksen varjossa. Toivon hyvää.
19:37 - /keinot
2004-10-28
Tutkimusresursseistani
Anon kunnioittavasti: Tänään laitan postiin apurahahakemuksen Suomen Kulttuurirahastolle. Aina vain koetan saada väen vakuuttumaan siitä, että "Teko. Teon syyn ja perusteen yhtenevyysongelma Georg Henrik von Wrightin filosofiassa" on teoreettisen filosofian ja suomalaisen kulttuurin kannalta tärkeä tutkimusaihe ja tutkimukseni toteuttamiskelpoinen. Minua kiinnostaa erityisesti kysymys siitä, miksi pakottavien syiden maailmassa on sijaa järkeville perusteille.
Hyvästi Windows-parka: Tänään päädyin toteamaan, että menetin vaivaisen windowsini lopullisesti. Ymmärsin jo jokin aikaa sitten, ettei muistiltaan vaatimaton ja paljon kokenut tietokoneeni niele kaikkia niitä ohjelmia, joita kaapeliyhteys edellyttäisi. Toki sain ennen ymmärrystä noita yhteyksiä niin paljon, että imuroin koneelleni hieman uudemman IE:n, maksuttoman tunkeilijoiden vakoilijan ja palomuurin ym. Kone ei sitten jaksanut toimia niitä pyörittäen. Tein tilaa. Kone toki nopeutui ja Vapaakenttä toimi vauhdilla. Yrittäessäni tästä innostuneena internetyhteyttä, tyssäsi onneni ja näyttö julisti sanomaa: asenna Windows uudelleen. Olin siis kadottanut jonkin olennaisen ohjelmapalikan tilaa raivatessani.
Linux-romppu kokeiltavaksi: Nyt windows pitäisi asentaa uudelleen, mutta teenkin toisin. Etätyöskentely ei onnistu ilman kotikonetta ja yhteyttä kaikkeen maailmaan. Antti-Juhani lupasi lähettää minulle tiukan Linux-CD:n, jonka avulla voin ainakin kirjoittaa tutkimustekstiä. Mitenkähän tulostus onnistuu siinä tapauksessa? Onnistuukohan nettiyhteys tuota kautta? No, minä olen pitkään miettinyt tätä kokeilua, joten tartun tilaisuuteen.
Uutta konetta kohti: Pitäisiköhän tehdä riskisijoitus ja ostaa osamaksulla uusi tietsikka? Käteiseen ei ole varaa ja etätyö kotona on paljon miellyttävämpää kuin raitilla vapaita päätteitä metsästäen ja isossa salissa tunti tolkulla päätteellä kököttäen. Toivon hyvää.
14:58 - /keinot
2004-10-25
Vaalivalvojaisista vaalimaan konetta valvoen
Vaalivalvojaisissa oli kivaa. Kiitos jokaiselle äänestäjälle, erityisesti vihreitä äänestäneille ja lämpimästi teille, jotka äänestitte minua. Kyllä 25 ääntä kannustaa ja velvoittaa minua! Poikani Antti-Juhani menestyi tosi hienosti (onnittelut äidiltä!) ja ahkeroitsee vihreässä politiikassa varmaan entistä innokkaammin. Hän pääsi jo nyt äänen päähän (67/68) jyväskyläläisen valtuuston vähimmästä varavaltuutettujen äänimäärästä.
Tampereella vihreä valtuustoryhmä pysyi kooltaan entisellään (8), sukupuolijakauma tasoittui (4/4) ja joukko uudistui samalla kahden naisen verran. Kansanedustaja Oras Tynkkysen puolesta olen erityisen iloinen, kuten aina: onnea sinulle! Oras keräsi toista tuhatta ääntä, Tampereen vihreistä eniten ja ansaitsee kyllä sen, että naapurintäti lapsuuden maisemista tituleeraa silloin tällöin hienomman jälkeen.
Muitakaan en laita äänimääräjärjestykseen, sillä minä itte, poikani ja yhteinen ystävämme Oras olimme tuossa alussa ihan kaveruuden vuoksi (olen ittenikin kanssa hyvää pataa). Äskettäin mainostin Oraksen lisäksi kahta muuta nyt valtuustoon päässyttä blogissani: lääketieteen dosentti Per Ashorn (uudestaan) ja opiskelija ja Tamyn puheenjohtaja Laura Granat (uutena) olivat heitä tuntematta jo silmämääräisesti arvioiden menestyjiä ja menivätkin kirkkaasti Tampereen kaupunginvaltuustoon. Näyttelijä Perttu Pesä, vs. professori Irene Roivainen ja toimittaja Pauli Välimäki menivät valtuustoon reippaasti uudelleen, samoin kansanedustaja Rosa Meriläinen ja uutena valtuustoon meni myös etunimikaimani, gynegologi Maija Palander.
Koneeni vuoksi valvoin viime yön. Lähdin nimittäin eilen niin vauhdilla vihreiden vaalivalvojaisiin, että en muistanut tietokoneeni muuttunutta tilannetta. Sammutin koneen.
Yöllä pippaloista palattuani meinasin jo raportoida Aloitusmaisemassa vaalituloksista, mutta kotitietokone osoittautui seonneeksi, muistia oli mennyt rikki ja ohjelmia mäsäksi. Kiva, vai? Sitä ihminen tulee (elämänsä ensimmäisen kunnallispoliittisen vaalijuhlan appelssiinilimsan kera nautittuaan) yöllä innoissaan kotiin ja sitten, ah ja voih, hoksaa mokan, oman tietokonemokansa.
Siitä hetkestä lähtien aivan viime hetkiin asti olen pystyttänyt konetta uudelleen. Tämä viesti on muualla kirjoitettu, sillä viimeisen ohjelman asennuksen jälkeen tein niin kuin jokaisen asennuksen jälkeen eli käynnistin koneen uudelleen. Ei siinä mitään, mutta kone jäi jotenkin vihreä naama loistaen torkkumaan pöydälleni, enkä uskalla arvata, millaiseen tulokseen käynnistymisyritys päätyy. Hyvää toivon.
18:33 - /politiikka
2004-10-24
Jakelua ja rakentelua
Lauantaina vaalityötä: Vietin tuntikausia (11-13.30 ja 15-18) jakamalla Tampereen Vihreiden vaalilehteä ja omaa pikku lippustani heille, jotka tahtoivat ne vastaanottaa - osa ohimennen hymyillen ja osa ihan keskustelemaan pysähtyen. Jakelutauolla kävin kahvilla joidenkin vihreiden naisten järjestämään kahvilatilaisuudessa ja tutustuin tuon pienryhmän toimintaan sekä tapasin pitkästä aikaa joitain tuttuja, tosin sattumalta. Joitain muista yhteyksistä tuttuja ihmisiä tapasin kuulumisten kera myös vaalikopin tienoilla ja jotkut aiemmin tuntemattomat antoivat hyviä vinkkejä tulevaa toimintaani varten.
Sunnuntaina palomuurin rakentamista: Aamulla huomasin, että vanha ystävä oli lähettänyt minulle kelvollisen palomuurilinkin, josta löytyi koneeseeni sopiva maksuton palomuuri. Tosin sen lisäksi jouduin imuroimaan windows95:ttä varten täydennystä ja päivittämään internet explorer 3:n sittenkin IE5:ksi, koska palomuurini ei suostunut muuten hommiin. Nyt näyttää siltä, että Opera-hankintani jää käyttämättä. Olisin säästynyt monelta mutkalta konereppanani kanssa, jos olisin aikanaan suostunut tuohon IE-päivitykseen Operan hankinnan sijasta. No, olen ainakin oppinut tietsikkaan liittyviä asioita.
Nyt: Taidanpa lähteä vähän kerrassaan kohti Tampereen Vihreiden ja kaikkien kiinnostuneiden vaalivalvojaisia ylioppilastalolle. Tilaisuus alkoi jo klo 18, joten menoksi. Tervetuloa mukaan!
18:45 - /politiikka
2004-10-23
Tervetuloa vihreiden vaalikopille!
Minä menen vaalikopille keskustorille nyt lauantaina jo klo 11. Vaalikoneista ja vaalisivultani tänne taivaltaneille tiedoksi, että vihreässä vaalilehdessä on kuvani luona teksti: Maija Tuomaala (195). 52-vuotias työtön tuplamaisteri ja yhden aikuisen äiti. Asuu keskustassa. Kokonaisvaltainen ja kestävä.
Näin meidän kesken voin sanoa, että olen kouluttamattomien ja vähävaraisten vanhempien kuudesta lapsesta toiseksi vanhin, sosiaalihuollon ja vanhan tätini ylioppilaaksi kouluttama, sukupolveni ainoa maisteri (YTM, KM) molempien vanhempieni suvuissa. Teen nyt filosofian väitöskirjaa siitä, miksi pakottavien syiden maailmassa on tilaa järkeville perusteille.
Jyväskyläläisille tiedoksi, että poikani Antti-Juhani Kaijanaho (129 Jyväskylä) on vihreä kunnallisvaaliehdokas, jota äänistäisin, jos asuisin Jyväskylässä.
Laitoin jo kännykkäni hakemistoon valmiiksi Antti-Juhanin tiedot nimeksi (JYVÄSKYLÄ 129) ja sille numeron 16516. Tälleen voin kysyä vaalipäivän iltana hänen menestystään MTV:n tarjoamasta palvelusta. Tein itselleni saman, mutta oman kaupungin ja oman äänestysnumeron suhteen (TAMPERE 195). Tälleen kuka tahansa voi seurata kenen tahansa ehdokkaan vaalimenestystä ääntenlaskennan edetessä vaalipäivän eli sunnuntain 24.10.04 iltana.
Tänään Tampereen keskustorilla on paljon vihreitä ehdokkaita. Tämän lauantaiaamun Aamulehdessä on ilmoitus: Tervetuloa reiluille kahveille ja tapaamaan vihreitä ehdokkaita keskustorin vaalikopille tänään klo 9-18. Vihreä Liitto. Klo 13.30-15.30 paikalla mm. sosiaali- ja terveystoimen asiantuntija Per Ashorn ja TAMY:n puheenjohtaja Laura Granat.
Per Ashornin (127) kohdalla vaalilehdessämme on teksti: 41-vuotias lastenlääkäri, dosentti ja kaupunginvaltuutettu, yhden lapsen isä. Asuu Pispalassa. Terveydenhuollon asiantuntija, joka tuo erityisesti lasten ja nuorten näkökulmia päätöksentekoon.
Laura Granat (133) esitellään vaalilehdessämme seuraavasti: 25-vuotias yhteiskuntatieteiden ylioppilas, Tamy:n puheenjohtaja. Asuu Lukonmäessä. Läpi harmaan kiven, vihreän kaupungin puolesta.
Heidän lisäkseen voin suositella tamperelaista vihreää kansanedustajaa, jonka olen tuntenut hänen vauvaiästään asti. Oras Tynkkynen (197) esitellään vaalilehdessämme: 26-vuotias kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu. Asuu keskustassa. Nuoruus ja kokemus samassa paketissa.
10:31 - /politiikka
2004-10-22
Olen tekniikan ihmehumanisti
Tämän merkinnän nettipäiväkirjaan teen ensimmäistä kertaa kotoani uuden verkkokortin ja kaapelimodeemin ystävällisellä avustuksella. Kiinnitin verkkokortin itse, liitin kaapelimodeemin verkkoon itse, laitoin niiden tarvitsemat ohjelmat koneelle itse ja sain itse koko höskän toimimaan.
Poikani Antti-Juhani auttoi kärsivällisesti minua puhelimitse ollessani koneen sisuksissa. Ilman tuota apua en olisi rohjennut toimia.
Tekniikan ihmehumanistina kerron mielelläni, miten kaikki oikeastaan tapahtui: ihan hyvin! Suojautuminen vain on vielä vähän kesken.
13:56 - /keinot
2004-10-21
Treffit vihreitten vaalikopilla
Olen vaalikopilla tavattavissa vielä ainakin perjantaina klo 15-17 ja lauantaina klo 11-13. Vihreää vaalipäivystystä on Tampereen keskustorilla perjantaina ja lauantaina klo 10-18 monien ehdokkaiden voimin ja tavalliseen tapaan kahvikupposen kera.
Tänään poikkesin vaalikopilla vain ohimennen, kun kävin hakemassa kaupasta viime viikolla tilaamani kaapelimodeemin tykötarpeineen. Kerrankin markkinoijien ilmaistarjous osui kohdalleni oikeaan aikaan, sillä tarvitsen tosiaan tuota apparaattia. Huomasin siinä sitten keskustoria ohittaessani joidenkin aamutoimien olevan vaalikopilla vielä kesken ja niin liityin tohinaan: osallistuin Vihreän Liiton banderollin kiinnittämiseen kopin ulkoseinälle (taas nähtiin vihreä karikatyyritäti katolla!), siistin koppimme pihakukkia, organisoin roskien kuljetusta kopilta, siivoilin kopissa pöytiä ja lattiaa, tutustuin joihinkin minulle uusiin kanssaehdokkaisiin sekä tarjosin kahveja ja keskustelin vanhusten kanssa heille tärkeistä kunnallisista päätöksistä.
16:57 - /politiikka
Kielto on ilmestynyt
Matkalla teonteoreettista väikkäriäni kohti olen tutkinut myös teon kieltämisen ja teon tekemättä jättämisen logiikkaa. Esseeni Kielto Georg Henrik von Wrightin teonlogiikassa ja teonteoriassa sisältyy filosofiseen uutuuskirjaan Kielto. Se on kirjan osiossa Logiikka ja kieli, jossa on myös Helsingin yliopiston rehtorin eli filosofi Ilkka Niiniluodon essee Älä!. Kirjan ovat toimittaneet helsinkiläiset filosofit Heta Gylling, S. Albert Kivinen ja Risto Vilkko. Tämän Kiellon voi ostaa 34 eurolla, sillä se on Yliopistopainon verkkokaupassa myytävänä. Yliopistopaino tarjoaa kirjasta sivuillaan myös lyhyen esittelyn.
16:32 - /keinot
2004-10-20
Vihreää vaalikopin liepeiltä ja netistä
Nuoret kysyivät äänestyksestä: Keskustelin eilen vaalikopilla monen nuoren äänestäjän kanssa siitä, miten äänestetään, kuka äänestää ja miten ääni merkitään. Siksi kirjoitan jotain siitä tähänkin. Yksi äänestyspäivä on enää jäljellä ja se on varsinainen vaalipäivä eli sunnuntai 24.10.04. Varsinaisena vaalipäivänä saa äänestää vain siinä äänestyspaikassa, joka on merkitty äänioikeusrekisteriin. Sama äänestyspaikka on merkitty myös kotiin postitettuun ilmoituskorttiin. Jos ilmoituskortti on hukkunut, voi oman äänestyspaikan tarkistaa äänestyspaikkapalvelun avulla. Sunnuntaina äänestyspaikat ovat auki klo 9-20. Äänestyspaikalla on äänestäjän todistettava henkilöllisyytensä (ajokorttikin käy). Kotiin lähetetyn ilmoituskortin ei ole pakko olla mukana, mutta kyllä se nopeuttaa. Äänestämisen etenemisen voi halutessaan tarkistaa etukäteen, mutta se neuvotaan kyllä paikallakin. Ehdokasnumero pitää merkitä selvästi niin, että ääntenlaskijat pystyvät sen varmuudella lukemaan oikein niin kuin sen tarkoitat. Ykkösen ja seiskan suhteen on olennaista, että ne ovat riittävästi ykkösen ja seiskan näköisiä, eivätkä sekaannu keskenään. Tämä tuli eilen esille nuorten miettiessä, miten kansanedustaja Oras Tynkkysen (197) äänestysnumero kirjoitetaan oikein.
Vihreä karikatyyritäti katolla: Vietin siis viimeisenä ennakkoäänestyspäivänä eilen kolme tuntia Tampereen keskustorilla vihreiden vaalikopin tienoilla. Ehdokkaita, tukijoita ja kyselijöitä oli paikalla ihan kiitettävästi. Sää oli syksyisen kylmä, keltaiset lehdet vaeltelivat tuulen mukana torikivetyksellä ja vähän korkeammallakin, ennen kuin kulkeutuivat jaloissa vaalikoppiin. Kylläpä maistui kuuma pullakahvi (voih, unohdin eilen tyhjentää keittimestä suodattimellisen käytettyjä kahvinporoja, anteeksi) herkulliselta vaalikopissa tuulensuojassa. Mieltäni lämmittivät myös monet pienet keskustelut, joita sain käydä paikalle saapuneiden hyvinkin eri ikäisten äänestämistään miettivien ihmisten kanssa. Päivä huipentui kiipeillessäni tikkaita vaalikopin katon tasalle irrottamaan banderollin naruja, sillä olin yksi vaalikopin sulkijoista ja avainhenkilökin vielä. Kylläpä oli ylevä olo!
Kysyin, käykö vihreä lehti: Tarjosin yli tunnin ajan kohteliaasti kadulla kulkevaisille vihreää vaalilehteä ja omaa pikkuista vaalimuistilappuani (Maija Tuomaala 195). Monet ottivat antini vauhdissa tai hetkeksi pysähtyen ja keskustellen, toiset kulkivat ohitse päätään pudistaen (hymyillen tai vakavissaan, jopa kiireissään kieltäytymistään kommentoiden). Tapasin todella paljon ystävällisiä ja kohteliaita kulkijoita, jotka osaavat käyttäytyä kauniisti: Kyllä, kiitos! - Kiitos, ei!- Kiitos, olen jo äänestänyt!- Kiitos, äänestin teitä jo! - Kiitos, mutta äänestän muualla vihreitä. - Tack, men vi kommer frón Borgó, det är Porvoo pó finska. - Kiitos, en saa vielä äänestää! - Kiitos, mutta olen tuolla toisella kopilla ehdokkaana. - Kiitos, mutta otan vain kuvasi.
Vaalilehti yhä saatavilla: Eilen kulkijoille ja kävijöille vaalikopilla ojentamani Tampereen vihreiden vaalilehti on sama, jota jaettiin viime viikolla myös Moron välissä, joten Aamulehden tilaajat saivat sen kotiin. Jos vaalilehti ei ole ehtinyt tai löytänyt tietään kaikille siitä kiinnostuneille, asian voi korjata vierailemalla vaalikopillamme Tampereen keskustorilla. Kopilla on ehdokkaita aamun kymmenestä alkaen vaalien aluspäivinä eli torstaina ja perjantaina illansuuhun (iltakuuteen eli klo 18 asti) sekä lauantaina iltapäivään (klo 15 asti, ehkä pitempäänkin).
Tampereen Vihreät vaalilehdessä: Vihreän vaalilehden etukannessa ovat tavoitteet ja takakannessa saavutukset. Keskiaukeamalla ovat tamperelaisten ehdokkaiden kuvat, nimet ja äänestysnumerot. Kahdeksasta vihreästä valtuutetusta siellä on käytettävissä seitsemän. Henkilötiedoissa on mainittu ikä sekä pari koulutuksen ja ammatin määritystä, joten sieltä tunnistaa valtuutetut. Lisäksi on mainittu vanhemmuus, jos niin on. Myös kaupunginosa, jossa ehdokas asuu, on mainittu. Minun kohdallani on näillä määrityksillä teksti 52-vuotias työtön tuplamaisteri ja yhden aikuisen äiti. Asuu keskustassa. Lisäksi mainitaan ehdokkaan iskulause eli minulla Kokonaisvaltainen ja kestävä.
Muukin Pirkanmaa vihertää vaalilehdessä: Kaikki Pirkanmaan vihreät ehdokkaat on lueteltu vihreän vaalilehden takasivulla heti vihreiden aikaansaannoksista kertovan luettelon perässä. Pirkanmaalla on Tampereen (ehdokasnumerot 125-208) lisäksi vihreitä ehdokkaita seuraavissa kunnissa: Hämeenkyrö (ehdokasnumerot 51-53), Ikaalinen (54-61), Kangasala (172-178), Lempäälä (69-71), Längelmäki (nro 21), Mänttä (69-76), Nokia (5-17), Pirkkala (2-26), Pälkäne (11-16), Ruovesi (53-58), Valkeakoski (69-72), Vammala (2-9), Vesilahti (36-38), Viiala (2-6), Viljakkala (nro 60), Vilppula (2-3) ja Ylöjärvi (2-12).
Vihreitä tamperelaislinkkejä: Aloitusmaiseman palkkiin, mutta nyt myös tähän, on linkitetty oman vaalisivuni Maija Tuomaala 195 Tampere lisäksi vihreään ajatteluun tutustumista varten Vihreiden tavoitteita valtuustokaudelle 2005-2008 ja pöydän kattamiseksi sen seitsemällä sortilla ihan kaikkikin Tampereen vihreät ehdokkaat 2004.
Kaikki eli jokaisen kunnan jokainen ehdokas: Muualla asuvia ja omaa puoluettakin etsiviä varten linkitän tähän myös sivun, jota kautta löytyvät kaikkien kuntien ehdokaslistat. Vaalit on oikeusministeriön ylläpitämä sivusto, josta voi tarkistaa kuntien ehdokasluettelot puolueittain sekä seurata vaalien etenemistä ja tuloksia.
20:44 - /politiikka
2004-10-18
Vihreä karikatyyritäti jyrää!
Faktaa: Huolestuttavatko jutussa Haasteita vastuullisille teoille käsittelemäni asiat muitakin kuin minua? Tulen vihreiden vaalikopille Tampereen keskustorille tiistaina ja perjantaina klo 15-17 sekä lauantaina klo 11-13. Tarvitsen suunnilleen kolmesataa tamperelaista ääntä (numerolle 195) mennäkseni Tampereen kaupunginvaltuustoon. Minä äänestin tietysti itseäni, mutta muutkin vihreät ehdokkaat tarvitsevat valtuustopaikkaansa varten noin 300 ääntä. Vihreitä ehdokkaita on Tampereella 83, joten siksikin: ajattele ja valitse!
Toimituspolitiikkaa: Olen hiukan huvittunut siitä, miten nokkelasti Utain-verkkolehden toimittaja rakensi vastakohtaparin kokoomuslaisesta isokokoisesta tietokonemiehen kuvasta ja kehitteillä olevasta vihreästä karikatyyrihahmosta, jolla on oikean naisen nimi.
Vihreä karikatyyritäti: Kiitän Utainta karikatyyri-ideani kehittelyavusta ja heristän heti opettavaisesti vihreää etusormeani sanojen näpistelijöille! Toimittaja sitä ei kuulemma tehnyt, mutta lupasi, että näpistellyiksi ilmoittamani sanat osoitetaan ainakin verkkolehden jutun osalta huomenna oikean äänen eli vihreän karikatyyritädin sanomiksi. Vihreistä äänistä on hyvä pitää huolta jokaisen sanan osalta!
20:49 - /politiikka
Vaaliminä blogissa - totta vai karikatyyri?
Haastateltuna: Aamulehden lisäksi olen ollut esillä vaalien tiimoilta myös Utaimessa, kuten etukäteen taannoin ennustin. Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti Utain 9/2004 kertoo vaalityön leviämisestä verkossa kahden blogistin kannalta. Toinen olen minä. Toki olisin voinut sanoa asiasta paljon muutakin tai kuten laulussa sanotaan "...paljon sanomatta jää...".
Blogistin omakuva: On totta, että opin nettipäiväkirjan pitämisen pojaltani ja että jatkan tätä kirjoittamista myös vaalien jälkeen. Jos olen silloin Tampereen kaupunginvaltuuston jäsen (siihen tarvitsen suunnilleen 300 ääntä!), kirjoitan siitä, muuten muusta. Sekin on totta, että paljastukset, joita kerron itsestäni, ovat valikoituja ja siten luovat karikatyyria minusta. Jos onnistun valitsemaan elämäni säikeet oikein, kuvasta tulee minun näköiseni niin kuin hyvistä karikatyyreistä voi tulla. Haaveilen lisäksi siitä, mistä haasttelussa kerroin, siis että voisin kirjoittaa joskus kaunokirjallisen teoksen jostain maijameikäläisestä, jollainen itsekin olen. Tämän tulin paljastaneeksi haastattelussa.
Korjaus Utain-artikkeliin: Jutussani Politiikka kolmesta kulmasta kirjoitan Juu, tulostin lipareita nipun ja sitten leikkelin saksilla lappuset eroon toisistaan. Kivat 10 nippua kotivääntöisen näköisiä muistilappuja sain aikaiseksi.. Vahinko, että Utaimen jutussa sama lainaus näyttää toisen haastatellun lausunnolta. Pidän kiinni sanoistani!
15:21 - /politiikka
Haasteita vastuullisille teoille
Lueskelin useamman päivän aikaisia Aamulehtiä ja viimeisimmän Tamperelaisen. Kommentoin tässä jutussa tutkintojen venymistä, asunnottomuutta, vanhusten ja muidenkin kotihoidon kuihtumista, verojen korottamattomuussitoumukselle antamaani ei-vastausta, tornitaloja kaupunkikuvassa, pikaratikalle antamaani kyllä-vastausta ja kasvavan Tampereen pikaratikkaa.
Huolestuneille yliopistojen rehtoreille: Toivottavastsi nyt valmistumistaan työttömyysuhan vuoksi pitkittävät tulevat maisterit eivät joudu tekemään pätkätöiden lomassa toistakin maisterin tutkintoa, tolkuttomasti jatko-opintoviikkoja ja kenties tohtorin tutkinnon tai kaksikin. Jotkut ovat niin joutuneet tekemään, mutta minä vasta ensimmäistä tohtoriuttani (kuten Akava suosittelee) tavoittelen. Minun pätkätöitteni ja työttömyyteni vuorottelu on tuottanut jo kaksi maisterin tutkintoa, joista kumpikin valmistui aikanaan työttömyyden jälkeisen uuden työpätkän alkupuolella kauan sitten. Näin 52-vuotiaana on työttömyysvaiheen yli tehtävä uutta työpaikkaa kohti edistymisen pitkospuut huippuväitöskirjalla, joten siihen tähtään. Saanko kannustavasti apurahaa vai päädynkö työmarkkinatuelle, jolta on entistä vaikeampi työllistyä, sen aika näyttää.
Asunnottomuus: Lauantaisessa (16.10.04) Tamperelaisessa kerrottiin, että Tampereella on tällä hetkellä 500-600 koditonta ihmistä, joista osa yöpyy taivasalla, porttikongeissa, roskalaatikoissa tai putkassa, jotkut ovat kavereiden tai vanhempien kotinurkissa ja loput eri laitoksissa ja tuvissa. Tampereella osa heistä mahtuisi tyhjiin vuokrataloihin, jos niin tahdottaisiin järjestää. Lisäksi pitäisi rakentaa uusia asuntoja niin, että sopivan pieniä ja asunnon tarvitsijoiden kukkarolle sopivia asuntoja saataisiin tarpeeksi paljon. Televisiossa kerrottiin lisäksi asunnottomien päivän ja yön tiimoilta, että koko maassa lasketaan olevan ainakin 8000 koditonta, vaikka osoitteettomia ei ole niin paljon. Osa asunnottomista ahtautuu joukolla johonkin yksiöön saadakseen edes jonkin osoitteen. Mikään asunnottomuuden syy ei ole riittävä peruste kodin puuttumiselle, vaan asuntoja on oltava riittävästi tarjolla kaikille, jotka sitä tarvitsevat.
Kotihoidon niukkuus: Samassa lauantaisessa (16.10.04) Tamperelaisessa kerrottiin myös siitä, miten vanhusten kotihoito kuihtuu. Siitähän on kyse, kun ikää ja vaivoja kertyy, mutta kotihoito on vanhan sanonnan mukaisesti kiven alla. Kotihoitoa tarvittaisiin vanhuksille paljon enemmän kuin sitä on tarjolla. Monet omaiset, jotka hoitaisivat perheen vanhuksia, eivät saa omaishoidon tukea, koska siihen ei ole varattu tarpeeksi rahaa. Tampereella lisääntyy 75-vuotiaiden määrä 300 henkilöä vuosittain. Tälle vuodelle on Tamperelaisen mukaan saatu jonkin verran lisärahoitusta, mutta ensi vuodelle ole varattu yhtään rahoituksen ja siis kotihoidon kasvunvaraa. Varakkaammat vanhukset tai vanhusten omaiset ja ystävät saavat omilla varoilla tai ponnisteluilla asiat sujumaan, mutta kaikilla ei ole tällaista tukea. Silloin elämä on vanhuksille vaikeaa. Niissä oloissa eläminen olisi ja on vaikeaa kenelle tahansa. Vanhuksien lisäksi myös muiden hoivaa ja hoitoa tarvitsevien tamperelaisten tilanne on hankala.
Kunnallisveron korotuspaine: Aamulehdessä raportoitiin nyt sunnuntaina (17.10.04) puolueittain yksittäisten kunnallisvaaliehdokkaiden vastaukset (tai vastaamattomuus) siihen, sitoutuvatko he olemaan korottamatta veroprosenttia vaalikaudella 2005-2008. Vihreän liiton listalla on muiden joukossa mainittu minunkin kantani eli Maija Tuomaala: ei. Minä en tosiaan voi sitoutua siihen, että nykyistä veroprosenttia ei koroteta, koska sillä ei nykyiselläänkään pystytä säilyttämään kestävää elämänikäistä hyvinvointia jokaiselle tamperelaiselle. Olen kyllä valmis harkitsemaan tarvittavan lisärahoituksen kokoamista muilla keinoin, jotta veroprosentti voitaisiin pitää nykyisellään. Ehkä hallintoa keventämällä sekä ympäristöveron ja kiinteistöveron korotuksella saataisiin kokoon riittävästi rahoitusta nykyisen veroprosentin säilyttämiseen.
Willin Lännen tornitalot: Aamulehdessä oli nyt sunnuntaina 17.10.04 Rahkosen piirros matalassa kaupungissamme siellä täällä törröttävistä tornitaloista ja teksti No, nyt alkaa jo näyttää kaupungilta! Tehdään tämmöinen! Kuva on osuva. Ihmettelen minäkin, miksi Tampereelle halutaan korkeita tornitaloja kaupunkimaisuutta lisäämään, mutta pikaraitiotietä vastustetaan, koska kaupunkimme on liian pieni. Jos Tampere olisi oikeasti niin pieni ja kasvuvoimaton kaupunki, ettei se tarvitse pikaratikkaa, niin pärjäisimme kyllä pikkukaupungin matalammalla rakentamisella. Sen lisäksi, että ympäristöön sopimattomat tornitalot muistuttaisivat Willin Lännen elokuvista tuttuja kaupunkikuvan paisutuskulisseja, ne olisivat koko olemassa olonsa ajan rumia torahampaita Tampereen toistaiseksi vielä kauniissa kaupunkikuvassa. Korkeiden talojen pitää sopia ympäristöönsä muualta kaupungilta ja lähivesiltä katsottuna, sillä ei pelkkä rakennuttajan kukkaron paksuus tai talon asukkaille muiden talojen yli avautuva näköala riitä perusteeksi. Sinällään en vastusta korkeaakaan rakentamista, jos paikka on oikea ja korkeudella päästään edulliseen, laadukkaaseen ja ympäristöön sopivaan asuntotuotantoon. Sellaisestahan ei tamperelaisia puhututtavissa tornitaloissa ole kyse.
Hyvinvoivan Tampereen pikaratikka: Vastasin Aamulehdessä nyt sunnuntaina (17.10.04) julkaistuun kysymykseen pikaratikasta juuri niin kuin lehti listasi eli Maija Tuomaala: kyllä. Minä tosiaan kannatan pikaratikan rakentamista niistä syistä ja niillä perusteilla, jotka tähän mennessä on pikaraitiotien puolesta selvitetty ja esitetty. Jos Tampereen kaupunkimaisuutta tahdotaan todella tuoda esille ja kehittää, siihen seudullinen pikaraitiotie on erinomaisen sopiva. Pikaratikka kulkisi osittain jo olemassa olevassa rataverkossa ja vain osa pikaraitiotiestä olisi rakennettava kokonaan alusta asti. Julkisen joukkoliikenteen reittejä voisimme vahvistaa niin, että pikaratikka raidereiteillä ja linja-autot muualla toisivat ja veisivät väkeä Tampereen eri kaupunginosien ja keskustan välisillä runkolinjoilla, jotka kattaisivat seutuyhteydetkin. Hinnaksi on arvioitu 250 miljoonaa euroa, joka kertapaukkuna olisi iso. Jos hankimmekin summan niin, että sitä sitten maksetaan velkana kolmisenkymmentäkin vuotta ja tamperelaisväestö kasvaa tuona aikana odotusten mukaisesti, tuottaisi raitiotie itse osan rahoituksesta, me maksaisimme veroina osaltamme ja kasvava uusien veronmaksajien joukko keventäisi maksutaakkaa myös osaltaan.
Pikaratikka tukee hyvinvointia: Voisimme rakentaa monenlaisia asuntoja täyden palvelun taajamiin pikaratikan raidereiteistä ja muun julkisen joukkoliikenteen väylistä muodostuvien runkolinjojen lähistölle. Tulemme tarvitsemaan entistä enemmän muualta muuttavaa työväkeä tulevaisuudessa hoitamaan vanhuksiamme ja maksamaan veroja kanssamme, joten heille, mutta myös perheistämme itsenäistyville nuorille sekä jo nyt lukuisille asunnottomille ja muille asunnontarvitsijoille on rakennettava kunnollisia asuntoja toimiviin täyden palvelun asumisyhteisöihin. Sitä paitsi keskustan liikennemelun, ruuhkaisuuden, saasteiden ja ennen kaikkea tuhannen vuoden päästä keskustorilla tallustelevien tamperelaisten vuoksi meidän on kevennettävä keskustan liikennettä ja tultava keskustaan joukoliikenteen keinoilla, jos ei ole ihan välttämätöntä kulkea omalla autolla. Kyllä mahdollisuuksiltaan vauras ja kaupunkikuvaltaan kaunis kaupunkimme tarvitsee pikaraitiotien. Kyllä kasvuhakuinen Tampere kykenee järjestämään pikaraitiotien rakentamisen, rahoituksen hankkimisen ja vuosikymmenille jaettavan rakennusvelanmaksun niin, että hanke onnistuu. Asia on valmisteltava hyvin ja tarkasti, mutta kun todella päädymme pikaraitiotiehen vahvoin perustein, meidän on syytä se rakentaa.
01:31 - /politiikka
2004-10-16
Vaalikuumetta ja muita kramppeja
Vaalikoppille taas: Ensi tiistaina ja perjantaina olen suunnitellut olevani keskustorilla vihreiden vaalikopin liepeillä klo 15-17 kumpanakin päivänä ja lisäksi lauantaina klo 11-13. Keskustellaan siellä. Yleensä meillä on siellä tarjolla kahvia ja teetä (sokeria ja maitoa toki lisukkeeksi niitä käyttäville) sekä pikkuleipää ja usein myös pullaa. Meitä on paikalla monta, joten keskustelukumppaneita riittää useammallekin vierailijalle.
Vaalikysely: Tänään vastasin puhelinkyselyyn, mitä mieltä olen pikaratikasta (juu, varmasti), pormestarista (juu, vaaleilla), Kekkosentien kattamisesta ja työntämisestä tunneliin (pitää selvittää). Entä mitä puoluetta äänestin neljä vuotta sitten (vihreitä), entä mitä äänestäisin nyt (vihreitä) ja äänestänkö ja jos äänestän niin varmastiko vai melko varmasti (varmasti). Minkä ikäinen vastaaja on vuoden tarkkuudella (52), entä ammatti (tutkija, sanoin niin, sillä työtön ei kai sentään ole ammatti?) ja kotiväen tulot yhteensä vuodessa (en kertonut).
Kipua ja kotitöitä: Viime yönä minulla oli taas jaloissani pahoja kramppeja. Kompuroin kivuliaasti keittiöön, join runsaasti vettä, söin suolaista ja makeaa sekä laitoin jalkani lämpimiksi. Näitä kaikkia konsteja minulle on suositeltu. Krampit hellittivät, mutta heräsin kipeänä. Siivoilin sitten tänään kotosalla ja siirsin huonekaluja muuttaakseni tietokoneeni sijoittelua. Kotikerrostaloni kaapelipistorasian lähellä on lähes kymmenen vuotta vanhan kotitietokoneeni hyvä odotella eilen tilaamaani kaapelimodeemia ja sitä, että laajakaista joskus avataan. Muutakin sain aikaan. Niinpä minulla on nyt pitkä työpöytä, jolla mahdun tietsikan ja vanhan mustesuihkutulostimeni vieressä myös plaraamaan papereitani, tekemään lukiessani muistiinpanoja ja piirtämään mitä huvittaa.
20:00 - /politiikka
2004-10-15
Kaapelitalo, äänikirje ja vaalikoppi
Kaapelitalo suo laajakaistan: Tamperelainen -lehden vuoksi en ole kieltänyt postiluukkumainontaa ja viime keskiviikon Tamperelaisessa olikin minun (puoliksi oma) vaalimainokseni, mikä täten tuli tarkistettua. Tänään postiluukustani kolahti tavallisen postin joukossa Elisan mainos. Elisa ilmoitti siitä, että minulla oikeastaan on jo kaapelimodeemi, sillä kotikerrostalomme on kaapeloitu. Minulle luvattiin, että nopeasti toimien saan ilmaiseksi kaapelimodeemin ja laajakaistan avauksen, mutta verkkokortti minulla pitää olla ja onkin (kiitos, Antti-Juhani). Homma on silti nyt vielä hiukan vaiheessa, sillä kaapelimodeemit olivat kaupasta tilapäisesti loppuneet (tilattiin, ilmaisetu säilyi), sopimus on tehty, minulle soitetaan ilmaisen kaapelimodeemini saapumisesta tämän kuun aikana, laajakaistani avataan (juhlallisesti tietysti) ja sitten surfailen ihan vähän nopeammin, mutta huomattavasti halvemmalla kotikoneelta maailman nettisivustoille. Voi tätä riemun määrää, kun ensin nielin tiedon odottelusta. Vaalikirjoitteluuni ja -surfailuuni laajakaista ei ehdi, joten tämä nettipäiväkirja on kallis harrastus.
Yhden aikuisen äiti äänikirjereissulla: Laajakaistakaupasta kävelin tekemään äänikirjeen eli äänestin ennakolta Tampereen kaupungin virastotalolla. Tiedon ennakkoäänestyspaikasta kysyin Antti-Juhanilta. Häneen viitaten annoin Tampereen Vihreiden vaalitauluun määrityksen yhden aikuisen äiti. Sittemmin olen huomannut, että muut vanhemmat ovat siellä lasten äitejä ja isiä, lasten iästä riippumatta. Tiesin ennastaan Tampereen virastotalon sijainnin. Virastotalon ulkonurkalta seurasin ikkunoiden ulkopuolelle kiinnitettyjä ja sanalla ennakkoäänestys otsikoituja nuolia ovelle, aulaan, toimitsijan luo. Häneltä sain tyhjän, keskeltä taitetun äänestyslipukkeen, joka kädessäni menin koppiin. Seinällä olivat kaikkien ehdokkaiden nimet ja numerot listoittain ja kirjoitustasolla oli kynä. Ajattelin ensin ja kirjoitin sitten valitsemani numeron lipukkeeseen selvällä käsialalla. Taitoin lipukkeen ja lähdin vaalitoimitsijoiden pöytä- ja tietokoneriviä kohti. Heti ensimmäisen tietokoneen takana oli vapaana hymyilevä vaalitoimitsija, joka painoi leiman äänestyslippuni ulkokanteen. Suljin äänestyslipukkeeni toimitsijan ojentamaan kirjekuoreen, jonka sulkulipan liimapinnan kastelin jännällä kasteluttimella tai kostuttimella, joka oli kuin mustetäytekynä, mutta paksumpi ja musteen sijasta sisällä oli vettä ja terän tilalla sieni. Todistin henkilöllisyyteni (pakollista!) ja annoin virkailijalle etukäteen saamani äänioikeuslipukkeen, koska se oli mukanani (mutta ilmankin olisin pärjännyt). Allekirjoitimme asiakirjan äänestämisestäni. Laitoimme sen ja sulkemani äänikirjeen (eli ääneni sisältävän suljetun kirjeen) isompaan kuoreen, jonka liimasimme kostuttimen avulla kiinni. Hyvän viikonlopun toivotukset kruunasivat tärkeän hetken.
Filosofi vaalikopilla: Saavuin tyytyväisenä (laajakaista tulossa ja ääni annettuna) vaalikopille joskus puoli kahden jälkeen. Muitakin ehdokkaita ja heidän tukiryhmänsä jäseniä oli paikalla keskustelemassa kaupunkilaisten ja muun kansan kanssa. Kahvi, tee, pullat ja keksit maistuivat. Minä tapasin pääasiassa ystävällisiä ihmisiä. Sain kokea monta kiinnostavaa keskustelua sekä toisten ehdokkaiden että äänestämistään pohtivien muiden kaupunkilaisten ja joidenkin toispaikkakuntalaistenkin kanssa. Jotkut kävijöistä kertoivat vihreistä arvoistaan. Toiset kertoivat arvojensa mukaisen ehdokkaan etsimisestä joko pelkästään vihreiden joukosta tai sitten kaikkien listojen ehdokkaiden joukosta. Jotkut tyytyivät vihreään vaalimateriaaliin, toiset taas kiersivät kaikillakin vaalikopeilla keräämässä eri ehdokasryhmien materiaalit mukaansa. Kaiken kaikkiaan olin päivystämässä viileän raikkaassa syyssäässä lähes neljä tuntia ja nautin joka hetkestä.
21:00 - /politiikka
2004-10-14
Filosofi 195 Vihreiden vaalikopilla
Keskustellaan: Olen tavattavissa Tampereen Vihreiden vaalikopilla keskustorilla perjantaina 15.10.04 kello 14-17. Olen keskustorin vaalikopillamme vielä ennakkoäänestyksen viimeisenä päivänä tiistaina 19.10. sekä varsinaisen vaalipäivän aatonaattona perjantaina 22.10. klo 15-17 ja vaaliaattona lauantaina 23.10. klo 11-13. Odotan kiinnostuneena yhtä mielenkiintoisia ja haastavia keskusteluja kuin olen vaalikoppivuorollani tähän mennessä kohdannut.
Kevyt- ja julkinen liikenne sekä monenlaisia kotitaloja: Kevyen liikenteen väyläyksen parantaminen, kaupungin kulttuuriympäristön mukainen kaavoitus ja koko seudulle ulottuva bussilinjojen tukema pikaratikka ovat kokonaisvaltaisen ja kestävän Tampereen alueellisen kehityksen kulmakiviä. Seudunmittaiset bussien ja pikaratikan runkolinjat voivat kuljettaa suuren osan liikenteestä, jolloin keskustan liikennettä voidaan keventää ja kaupunkilaisille mieluisten asuntojen (omakotitalojen, tornitalojen, monenlaisten talojen) rakentamista voidaan keskittää myös noiden liikenteen runkolinjojen lähelle.
Pikaratikka tukee ja kasvattaa kaupunkia: Pääosin rataverkkoa hyödyntävä pikaratikka muuttaa liikenneolojen lisäksi koko kaupunki- ja seutukuvaa kasvavan kaupungin mukaiseksi. Työpaikkoja syntyy rakentamiseen, palveluihin, yrityksiin ja yleishyödyllisiin organisaatioihin, mutta myös tarvetta ja mahdollisuuksia saada tänne muualta työvoimaa, joka päästää suuret ikäluokat kunnialla eläkkeelle. Voimme rakentaa pikaratikan melko nopeasti, kun etsimme sellaiset rahoitusmuodot, joissa kustannuksia voidaan jakaa tulevillekin käyttäjäsukupolville ja pikaratikasta hyötyvän uuden työväen maksettavaksi.
Inhimillinen kasvu ja tietotaito vaativat koulutusta: Mitä tapahtuu tamperelaiselle työn laadulle, jos koulutusta nakerretaan alkuvaiheesta alkaen ja vielä jatko-opinnoissa? Kouluttaako Tampereemme lapsensa ja nuorensa tosiaan jokaisen parhaitten kykyjen mukaan, vai tyydymmekö liian vähään? Puolustaako Tampereemme yliopistojaan ja ammattikorkeakoulujaan, vai luovutammeko tietotaidon muualle Suomeen? Tarvitsemme kunnollista, täysmittaista ja monipuolista koulutusta kaikkiin elämän vaiheisiin, joten erityiskasvatukseen ja kasvatukseen perehtyneelle tieteen ja toiminnan filosofille eli minulle (195) ja kaikille tamperelaisille riittää järkeiltävää, jotta pystymme hoitamaan tämän asian kunnolla.
Kaikkien hyvinvointi on Tampereen etu: Mitä pitäisi tehdä kokonaisvaltaisen ja kestävän Tampereen hyvinvoinnin ja tamperelaisten hyvinvoinnin hyväksi? Mistä otamme rahat? Kannatan kiinteistö- ja ympäristöverojen nostamista, mutta sen lisäksi on kevennettävä hallintokuluja. Jos pystymme löytämään tällä tavoin rahoituksen kasvaville menoille, pystymme ehkä pitämään kunnallisveron entisellään. Kunnallisveroja ei voi alentaa, koska ne rahat lähtevät pois vaikeimmissa oloissa eläviltä hyvinvointipalvelujen vähenemisen myötä. Mitä Tampereellemme tapahtuu, jos emme tue toisiamme silloin, kun elämässä on vaikeuksia? Kärsimme moraalisen konkurssin, ellemme huolehdi kaikkien kaupunkilaisten kestävästä, elämänmittaisesta hyvinvoinnista.
20:40 - /politiikka
2004-10-12
Kokonaisvaltainen ja kestävä filosofi 195
Huomenna alkaa kunnallisvaalien ennakkoäänestys, joka kestää 13.-19. lokakuuta täällä Suomessa. Varsinainen vaalipäivä on sunnuntaina 24. tätä samaa lokakuuta. Filosofina suhtaudun vaaleihin kiinnostuneen odotuksen tuntein. Jos neljän vuoden takaisen tilanteen mukaan lasketaan, pitäisi vähintään noin kolmensadan ihmisen äänestää minua, jotta pääsisin kaupunginvaltuustoon, mutta useampikin ääni on tervetullut.
Vaalitunnukseni on Kokonaisvaltainen ja kestävä! Sellaista on mielestäni hyvä elämä. Minun elämässäni on monia asioita ollut liian vähän tai liian paljon, mutta olen oppinut rakentamaan itse tasapainoa elämääni. Siksi tahdon olla myös kokonaisvaltaisen ja kestävän Tampereen puolella, jotta täällä pyrittäisiin hyvinvoinnin tasapainoon: suuruutta oikeissa kohdissa ja hillittyä tyylikkyyttä siellä, missä se on paikallaan.
Minun nähdäkseni me voimme ihan hyvin huolehtia tyylikkäästi kaikkien kaupunkilaisten kohtuullisesta elämänikäisestä hyvinvoinnista ja korjata vähäosaisten tilannetta. Voimme mielestäni samalla luoda suuria linjoja tulevaisuuteen kehittämällä pikaraitiotien Tampereen ja seudun kasvukeskusten runkorakenteeksi ja bussilinjoja sitä täydentämään.
Kevennetään hallintokustannuksia sekä nostetaan ympäristö- ja kiinteistöveroja ja ohjataan näin saatu rahoitus hoivaan, hoitoon ja koulutukseen. Rakennetaan ympäristöön soveltuvia asuntoja pikaratikan ja bussien runkolinjojen varrelle ja rahoitetaan nopeasti syntyvä pikaratikka jakamalla kustannukset tarpeeksi pitkälle maksuajalle. Keskustellaan huolellisesti vaihtoehdoista ja etsitään harkiten ihmisten ja kaupungin kannalta parhaat ratkaisut.
20:56 - /politiikka
Aloitusmaiseman tilaamisesta on kysytty
Tilaus: Aloitusmaiseman lukeminen saattaa kiinnostaa tulevaisuudessakin, joten kannattaa tehdä itselle Pinserin Päivän Pamaus. Se onnistuu palkissa olevasta linkistä tilaa tämä blogi Päivän Pamaukseesi.
Suosio: Aloitusmaisema on juuri nyt tätä kirjoittaessani 200.-299. luetuimman blogin joukossa. Tilanteen voi tarkistaa menemällä palkissa olevasta linkistä Pinserin Top-listaan ja etsimällä sieltä Aloitusmaiseman sijoitus.
Suosion mittaaminen: Listoja ylläpitävä Pinseri hyväksyy yhdeltä tilaajalta yhden Top-listaan vaikuttavan Päivän Pamauksen, jos siinä on 3-399 blogia. Top-listalla on kuitenkin sulkujen sisällä myös kokonaistilaajamäärä, johon lasketaan tilastokelpoisten lisäksi myös kaikki muut kyseisen blogin tilaajat.
Melkein kaikki blogit: Aloitusmaiseman palkissa on aina linkki, joka johtaa Pinserin blogilistaan. Listalle päätyvät lähes kaikki suomalaiset nettipäiväkirjat eli blogit ennemmin tai myöhemmin.
17:30 - /blogit
2004-10-11
Paljastuksia vaalikoneilla!
Kävin sittenkin itse etsimässä tuon edellisen Aloitusmaiseman juttuni linkistä sen aikaisemman juttuni, jonka vaalikonelinkeistä - työllä ja vaivalla tosiaan - löysin sinne säilötyt vastaukseni. Tarjoilen ne tähän nyt yhden linkin päähän:
Ensimmäiseksi linkitän tähän vastaukseni YLE:n vaalikoneella.
Ehkä myös vastaukseni Alma median vaalikoneella kiinnostavat muitakin kuin minua.
Ihan tamperelaisten omiin tarpeisiin tehtyihin kysymyksiin ovat vastaukseni Tampereen kaupungin vaalikoneella.
21:17 - /politiikka
Vaalikyselyihin vastatessa
Vaalikoneet ja -kyselyt: Olen aikaisemmin jutussani Demokratia, vaalikoneet ja teemani kertonut vastanneeni kolmeen vaalikoneeseen ja moneen muunlaiseen kyselyyn. Tuossa jutussa on linkkejä vaalikoneisiin.
Kysely vaalinettipäiväkirjasta: Juuri äsken vietin hetken vastaamalla nettipäiväkirjaani vaaliblogina koskeneisiin kysymyksiin. Paljastin vahingossa salaisuuden siitä, mihin pyrin itseäni koskevilla teksteillä. No, ettehän te tiedä, että juttu tulee Utaimeen (torstain numeroon), joka on Tampereen yliopiston tiedotusopin opiskelijoiden lehti ja ilmestyy siis myös verkossa.
Kysely Linuxin käytöstä: Vastasin äskettäin myös kunnallisvaaliehdokkaille tehtyyn Linux -aiheiseen kyselyyn niin, että käytin hyväkseni Antti-Juhanin kanssa keskustellessa mieleeni painuneita tiedonmurusia. En siis valitellut tietämättömyyttäni, mutta en kyllä tainnut huomata mainita myöskään sitä, että tietoni perustuvat kuullun ymmärtämiseen ja ymmärretyn muistamiseen. Ketju on pitkä, joten vastausten tasossa voi olla toivomisen varaa. Eri puolueiden ehdokkaiden vastausaktiivisuutta kunnittain ja jopa yksittäisten ehdokkaiden vastausten sisältöä pääsee tutkimaan lukemalla linux -kyselyn vastaukset.
20:20 - /politiikka
2004-10-10
Työtön tuplamaisteri valtuustoon
(1) Työtön
En ole saanut rahoitusta tutkimukselleni tällä erää. Edellisen eli nelivuotisen Euroopan sosiaalirahaston, Sosiaali- ja terveysministeriön ja Pirkanmaan TE-keskuksen rahoittaman tutkimus-, kokeilu- ja kehittämishankkeeni toteutin Tampereen yliopiston filosofiassa 1999-2002. Pyrkimykseni syrjäytymisen ehkäisemiseksi lähtivät tuossa Alma-hankkeessani siitä, että kyseessä ovat ihmiset, joiden koko elämäntilanne on vaikea. Heidän pitäisi voida itse arvioida elämäntilanteensa, mahdollisuutensa ja rajoituksensa. Aktivoitumisen ongelma pitää mielestäni ratkaista yksilön ja yhteisön kannalta kokonaisvaltaisesti, muuten ratkaisusta ei tule kestävää.
Itse en tuon Alma-hankkeeni päätyttyä 31.12.2002 ole vielä päässyt elämäni kahdeksanteenkymmenenteen pestiin. Muun työnhaun lisäksi haen sinnikkäästi apurahoja tutkiakseni tekoa. Tutkisin mielelläni työkseni teon syyn ja perusteen yhtenevyysongelmaa Georg Henrik von Wrightin filosofiassa. Hän on tutkinut intentionaalista tekoa, jossa mieli, keho ja käyttäytyminen muodostavat teoilla tavoitteeseen pyrkivän kokonaisuuden. Mielestäni erityisesti vaikeissa elämäntilanteissa, mutta muutenkin olisi todella tärkeää tietää, miten omat perustelut voivat vaikuttaa monenlaisten pakottavien syiden maailmassa siihen, mitä aiomme, teemme ja jätämme tekemättä. Aihe on teoreettinen, mutta juuri tähän peruskysymykseen törmäsin opettaessani toiminnan filosofiaa eri ikäisille pitkäaikaistyöttömille Itä-Pirkanmaalla.
En ole nyt saanut tutkimusrahoitusta toimeentuloani varten, mutta jos saan harrastuspohjalla väitöskirjan valmiiksi, voin laskuttaa väitöskirjan kustannukset Tampereen kaupungin tiederahastolta. Minulle myönnettiin kustannusapurahaa 3000 euroa keväällä 2003 ja kustannusten laskuttamiseen eli väitöskirjan valmistamiseen annettiin jokunen vuosi aikaa. Muun työn ohellakin homma hoituisi, jos olisi tuo muu työ.
Jollain lailla tuntuu sentään aika hyvältä huomata, millaista se porukka on, joka pestit ja apurahat saa, silloin kun minä en niitä saa. Esimerkiksi Jenny ja Antti Wihurin rahaston 9.10.04 jakamia palkintoja, hakematta jaettuja rahoituksia ja sitten haettuja tutkimusapurahoja saamassa oli väkeä ja tahoja, joille minäkin olisin voinut myöntää rahoitusta. Silti jaetut apurahat ja muu Wihurin rahaston rahoitus toteutti vain 17 prosenttisesti hakijajoukon toiveet. Hankkeista jäi monin verroin useampi vaille rahoitusta kuin sen sai. En siis ollut ainoa tyhjiin käsiin tyytyjä. Myös Veikkauksen arvontapalloset ovat minun sijastani myöntäneet lykkyrahoitusta ihan muille tahoille kuin minulle. Koska kyse on kuitenkin toisista ihmisistä, suon mielelläni heille heidän voittonsa. Onnea vaan kaikille pestatuille, rahoitetuille ja voittajille!
(2) Tuplamaisteri
Minä olen tuplamaisteri muun muassa siksi, että neljän ensimmäisen yliopistovuoteni aikana aloitin innoissani opinnot tosi monialaisesti. Olin ollut lapsuuden perheessäni ainoa oppikoululainen, sitten lähisuvuissani ainoa ylioppilas, eikä tuttavapiiriini opintojeni alkuvaiheessa kuulunut lainkaan maistereita. Kyllä minullekin aikanaan ohjausta oli tarjolla, mutta ei sellaista ohjaajaa, joka olisi osannut nähdä yliopistoelämään kuin toiselta planeeltalta tupsahtaneen mieleni aivoituksia. En osannut kysyä ohjausta, kun en tiennyt mistä oli kysymys. Minusta tuli Jyväskylän yliopistossa ensin HuK (1977), sitten KM (1984) ja YTM (1990). Maistereita on nyt seuraavassakin sukupolvessa tulossa ja valmiina on jo ainakin yksi FM (poikani) ja yksi DI (siskonpoika) sekä serkunpoika, joka on molempia.
Ennen ainoan lapseni (tuon nykyisen maisterin) syntymää viidennen opintosyksyni tiimellyksessä kokosin alemman akateemisen tutkinnon eli humanististen tieteiden kandidaatin tutkinnon (HuK). Silloin jäi paljon jo valmista ja lähes valmista maisterimateriaalia odottamaan. Kahdesta mahdollisesta maisterin tutkinnosta, joihin olin saanut oikeuden, tein ensin valmiiksi kasvatustieteellisen siksi, että poikani vahingoittui synnytyksessä lievästi ja erityispedagogiikan laudaturista sain tukea hänen kotikasvatukseensa. Tein sitten vuosia työtä tutkijana Jyväskylän yliopiston Kasvatustieteiden tutkimuslaitoksessa, ennen kuin täydensin valmiiksi myös yhteiskuntatieteiden maisterin tutkintoni. Yhdellä tentillä sain kuntoon toisen pääaineeni eli filosofian laudaturin. Tein vielä kolmannenkin laudaturin eli kasvatustieteen sivulaudaturin, kun kirjoitin kasvatusfilosofisen sivulaudaturtutkielman.
(3) Työtön tuplamaisteri
Onhan se vähän ihmeellistä, että näin ahkeralle ihmiselle ei löydy pestiä, joka hyötyisi koulutuksestani ja jota kehoni kestäisi. Omasta mielestäni sopisin tutkijaksi. Tutkimusviroissa tohtorin tutkinto antaisi suoran näytön kelpoisuudesta, mutta ehkä kahdella maisterin tutkinnollakin on painoarvoa. Monet ihmiset ovat saaneet töitä maisterin tutkinnon voimalla, tietääkseni.
Tarjoan ahkeruuttani sekä monipuolista koulutustani ja työkokemustani nyt myös kaikkien tamperelaisten käyttöön: olen kokonaisvaltainen ja kestävä Maija Tuomaala - vihreä ehdokas 195 - ehdokkaana Tampereen kaupunginvaltuustoon.
23:28 - /politiikka
2004-10-09
Taas nyt ja tornitalot
Teen hakemuksia työpaikkoihin (taas), sillä kävin eilen työvoimatoimiston koneilla (taas) ja tulostin pesti-ilmoituksia (taas) mukaani. Jännitän, mitä tänään päätetään Jenny ja Antti Wihurin tahdon mukaisesti rahoituksesta, sillä huomenna vasta voin lukea jakoluettelon netistä.
Nyt menen Tampereen torille Tampereen Vihreiden vaalikopille päivystämään 11.30-13.00 ja muinakin päivinä joskus.
Tänään on keskustelutilaisuus ja paneeli (kok., sd., vas., vihr.,) mm. Tampereeen tornitaloista. Omasta ehtimisestäni en osaa sanoa. Laitan kuitenkin ilmoituksen tähän sellaisenaan:
MISTÄ ON KAUNIS KAUPUNKI TEHTY?
Sopivatko tornitalot Tampereelle? Miten rakennetaan Ratina, Ranta-Tampella, Vuores ja Nurmi-Sorila? Mitä vanhaa säilyttäisit, mitä uutta rakentaisit? Millainen on inhimillinen ja turvallinen kaupunkiympäristö?
TULE KESKUSTELEMAAN KAUPUNKISUUNNITTELUN AJANKOHTAISISTA KYSYMYKSISTÄ!
Lauantaina 9.10. klo 12 - 16 Pantin auditorio, Puutarhakatu 11 (sisäpiha).
Klo 12.00 Avaus, pj, psykologi Outi-Päivikki Rautio
Asiantuntijoiden puheenvuorot:
Klo 12.10 - 13.20 Elävää ja inhimillistä ympäristöä Tero Vanhanen, arkkitehti SAFA (Lahti)
Klo 13.20 - 14.00 Kaupunki, jossa lapsetkin viihtyvät Ympäristöpsykologi Marketta Kyttä (Helsinki)
Klo 14.00 - 14.30 Kaupunkikulttuurin ominaispiirteitä Tampereella Arkkitehti Jorma Mukala (Tampere)
Poliitikkojen paneelikeskustelu:
Puheenjohtajana kaupunkihistorioitsija, päätoimittaja Jari Niemelä.
Klo 14.45 - 16.00 Kaupunkisuunnittelun kuumat puheenaiheet Ratinan torneista Nurmi-Sorilan kaavoittamiseen. Seppo Rantanen (kok), Pauli Ruoholahti (sd), Sirkka-Liisa Virtanen (vas) ja Pauli Välimäki (vihr).
Tilaisuuden järjestää Tampereen Vihreät ja kulttuuriyhdistys Vastedes ry. Vapaa pääsy!
11:01 - /politiikka
2004-10-07
Torstai on toivoa täynnä
Olo: Helsingin reissun jälkeen olen vähän kerrassaan ikävöinyt enemmän. Myöhään eilisiltana tajusin ikäväni. Aamulla heräsin sydän toivoa täynnä. Nyt on parasta elää tätä päivää hyvin ja katsoa rauhallisesti tulevaisuuteen
Veli: Nuorin veljistäni kävi tänään työmatkallaan luonani iltakylässä. Hän on tällä hetkellä ovimies siinä mielessä, että hän on ovitehtaan ovia katsastava toimihenkilö ja reissaa hommassa ympäri maata aika paljon. Hän tulee vissiin pian käymään uudelleen, sillä tässäkin kaupungissa on ovia.
Mainos: Käytin taas tunnin verran vaalimainontaan ja tein ilmoitusluonnoksen sovittaen kaksi teemaa yhteen. Syntyi kestävä elämänmittainen hyvinvointi. Spostitin ehdotuksen muulle ilmoitusryhmälle eli A:lle ja kehittelimme luonnosta puhelimitse. Vien ilmoituksen huomenna Tamperelaiseen. Hinnaksi tulee 144 euroa, joten joudumme kumpikin maksamaan 2 euroa omasta kukkarostamme. Ilmoitus on ainutkertainen ja ilmestyy ennakkoäänestyksen ekana päivänä eli keskiviikkona 13.10.04 Tamperelaisessa.
Valmius: Kirjoitan teonteoriasta filosofista artikkelia englanniksi. Etsin valppaana pestejä ja rahoituksia. Toiveikkuuteni voi muutenkin hyvin, sillä olen yhä toivossa vahva. Vaalityötä teen ehdokkuuden päättymiseen asti eli vielä sunnuntaina 24.10.04. Jos ajatteleva kansa niin valitsee, aloitan Tampereen kaupunginvaltuustossa uuden vuoteni. Odotan kiinnostuneena, mitä kansa tahtoo.
21:26 - /tulossa
2004-10-06
Mainostamisen merkeissä
Tänään liisteröin tunnin verran kulkueessa tutuksi tulleen T:n ja kumppaneiden kanssa Tampereen Vihreiden ehdokasjulisteita levyjen toiselle puolelle. Osa porukasta ja vaihtoväki jatkoi liisteröintiä ainakin toisen mokoman verran lähtöni jälkeen, sillä myös kylttien toiselle puolelle tarvittiin julisteet ekan liisteröinnin kuivuttua. Julisteissa on ehdokkaiden kuvat, nimet, numerot, iskulauseet ja pikkuriikkisen myös henkilöesittelyä. Pitkin kaupunkia on vaalijulistetelineitä vissiin parikymmentä. Sinne voi mennä ajattelemaan ja valitsemaan vaalitekojaan.
En muista vieläkään varoa terveenä päivänä, vaan nostelen ja kanniskelen niveleni ja selkäni kipeäksi. Hyi minua. Muuten on kyllä ihan tyytyväinen olo. Tällainen hyötyliikunta on ihan terveellistä, kunhan muistaa kroppansa rajoitukset, eikä vain mahdollisuuksia. Oikeasti olen ihan innoissani siitä, miten hyvin jaksoin kanniskella, nostella ja käännellä painavia levyjä muiden mukana. Hyviä levynkäsittelijöitä toisetkin olivat, ei siinä mitään.
Illalla sovimme kännykkäteitse A:n kanssa siitä, että teemme yhteisen, avustetun vaalimainoksemme Tamperelaiseen. Käytettävissämme on oikeasti yhteensä tasan 140 euroa. Päädyimme ilmoittajaryhmäksi sattumalta. Istuimme vierekkäin vaalikuvausta odottamassa, kun meille varmistui, että ryhmille myönnettävän puolueen sisäisen vaaliavustuksen hakuaika oli päättymässä tosi pian. Perustimme reippaasti ryhmän. Emme ole tavanneet ennen, emmekä jälkeen tuon liittoutumisen, mutta onhan sähköposti ja kännykkä ulottuvilla. Ilmoitus on vielä ideointivaiheessa, mutta eväitä on.
19:26 - /politiikka
2004-10-05
Peukkuja lajitoverille, jooko?
Pestautuminen antaa odottaa itseään. Viimeaikoina olen saanut kieltäviä vastauksia, ikävä kyllä, mutta elän toivossa. Olen optimisti, tiedättehän: jokainen haku on viimeiseen saakka täynnä onnistumisen odotusta. Jos en saa pestiä tai apurahaa itse, niin huomaan heti, että jotain muuta lajitoveria onnisti. Hyvä me ihmiset! Hipheijjaa!
Olen tehnyt hyvälle onnelle tilauksia. Olen laittanut hakemukset (yksi rivi kummallekin) jopa Viking Lotto ja Lotto -pallosille, jotta ne putoaisivat ehdottamassani järjestyksessä kuppiinsa ja määräisivät silleen Veikkauksen maksamaan minulle lasteittain euroja.
Tällä viikolla on odotettavissa Jenny ja Antti Wihurin rahaston vastaus tutkimusrahoituspyyntööni ja tässä syksyn mittaan odotan kannanottoa myös Alfred Kordelinin yleiseltä edistys- ja sivistysrahastolta. Syyskuun lopussa päättyi hakuaika, jonka puitteissa hain rahoitusta Koneen säätiöiltä. Rohkenin eilen lopulta jälleen lähestyä jopa Tampereen yliopistoa anomuksellani, tosin viime hetkellä: nuoreksi ja menestyväksi jatko-opiskelijaksi olen aika vanha, pätkittäin menestynyt ja varsinaiselta yhteiskunnalliselta asemaltani yhteiskunnallisen alan tutkijana työtön työnhakija.
19:04 - /keinot
Keskustelulinkki ehdokassivullani
Minä ajattelen kokonaisvaltaisesti ja olen kestävä. Jokaista ratkaistavaa ongelmaa on mielestäni tarkasteltava kokonaisvaltaisesti, jotta kaikilla ratkaisuilla on kestävä perusta. Myös Tamperetta on tarkasteltava kokonaisvaltaisesti samalla, kun etsimme kaupunkimme kehityksen kannalta kestävän perustan jokaiselle yksittäisille päätökselle.
Kirjoitin taannoin pitkän jutun siitä, millä tavoin minä ymmärrän kokonaisvaltaisen ja kestävän Tampereen. Otsikoin tekstin Kokonaisvaltainen ja kestävä 195, koska painotan vihreitä arvoja siinä ehkä hiukan omapäisesti.
Linkitin tuon Kokonaisvaltainen ja kestävä 195 -tekstin tänään ehdokassivulleni niin, että siitä tuli keskustelulinkki. Onhan tekstin perässä sentään kommentointimahdollisuus. Keskustelua voimme käydä siihen asti, kunnes viimeinenkin äänestyssekunti on päättynyt tai ainakin siihen asti, kun asiallisuus säilyy. Toivottavasti kommentointimahdollisuutta ei tarvitse poistaa.
17:37 - /politiikka
2004-10-04
Tuomiokirkonkatu ja Maapallo
Minä pidän korkeista kerrostaloista sopivissa kohdissa ja varsinkin, jos itse asun ylimmässä kerroksessa kuten nyt ja joskus ennenkin. Yksinäni en rohkenisi maantasalla, saati omakotitalossa asuakaan, sillä minulla on vielä joitain pelkoja jäljellä. Silloin, kun pelkäsin enemmän, pidin omakotitalon elämästä, mutta meitä olikin siellä iso perhe. Lapsuudenaikainen kaltoin kohtelu vaikuttaa siihenkin, miten voin nyt yli viisikymppisenä asumisesta nauttia.
En polta yöllä valoja kotona. Katuvalot, kausivalaistukset, vastapäisen kerrostalon taidevalaistus, mainosvalot, autojen valot ja joskus päivällä myös aurinko ovat kotini valonlähteitä, joita en pysty säätelemään. En siis pidä omia valoja kotona öisin. Ehkä sammuttaisin valoni, vaikka siten tulisi pilkkopimeää, sillä yritän olla kuluttamatta suotta energiaa.
Energiaa säästävää valaistusta en ole vielä saanut aikaiseksi, mutta en oikeastaan pystykään siihen juuri nyt, vaikka tahtoisin. Kanadalaiset, jotka kertovat 0,5 prosentin maapallolaisväestöllään tuottavansa 2 prosenttia maapallon hiilidioksidista, neuvovat ilmaston muutosta tutkivilla sivuillaan parannuskeinoja. Minulle noin kautta rantain muistutetaan, että sammuttaisin valojen lisäksi television ja tietokoneenkin, kun en niitä käytä. Silleen estän omalta osaltani vähän kasvihuoneilmiön etenemistä.
Minä toivon Tuomiokirkonkadun jatkuvan kävelykatuna kotikerrostaloni kortteliin Stockmannin korttelista, jonne se nyt on pysähtynyt. Mihinkähän asioihin tällaisella muutoksella olisi vaikutusta, on nyt kysyttävä. Jospa se lisäsi viihtyvyyden ohella myös hitusen kävelyä ja pyöräilyä Tampereen keskustan alueella. Ehkä myös linja-autojen ja kimppakyytien käyttö juolahtaisi mieleen hiukan useammin. Minä itse kävelen, kun en pysty pyöräilemaan ja ajan linja-autolla tai junalla, koska en omista autoa. Siksi en osaa kokemuksesta arvioida tuon kävelykatuhaaveeni vaikutusta.
Etsin Antti-Juhanin vinkin pohjalta tietoa jäätiköistä, joiden sulamista kasvihuoneilmiö lisäisi lämmön pallollamme noustessa liikaa. Uhka on todellinen ja aika lailla tutkittukin, joten jokapäiväinen hyvä käytös maapallolaisena on tarpeen.
Liuta linkkejä englanninkielisiin jäätikköaiheisiin sivustoihin ja niiden jälkeen kauhukuva ja ponnekas haaste muutoksen puolesta:
Tiedemiehet ovat seuranneet vuodesta 2002 Larsen B jäähyllyn murtumisen jälkeen jäätikkövirtauksia NASA:n, Kanadan ja Euroopan satelliittien välittämien tietojen avulla. The Scambos study examined the period right after the Larsen B ice shelf collapse to try to isolate the immediate effects of ice shelf loss on the glaciers. Rignot's study used RADARSAT to take monthly measurements that are continuing. Clouds do not limit RADARSAT measurements, so it can provide continuous, broad velocity information. Kuvaus perusjäästä löytyy tuonon Larsen B jäähyllyyn (jpg) liittyvänä tietoiskuna ja johdantona jäähän (htm). Etelänavan jäätiköillä Jäävirrat nopeutuvat ja mannerjäätiköiden jäähyllyt hajoavat. Ikiroudan (permafrost) muutokset aiheuttavat myös huolta. Merenpinnan taso on noussut ja siitä on tehty pitkäaikaista seurantaa. Maajäätikön muutoksia seurataan avaruudesta monissa projekteissa. Esimerkiksi Global Land Ice Measurements from Space (GLIMS) on sellainen tutkimusprojekti.
Maapallon olosuhteet ovat muuttumassa. Näiden muutosten vaikutus tulee pahimmillaan tyhjentämään Tuomiokirkonkadun ja kaikki maailman polut elämästä. Tältä kannalta olemme itse uhanalainen laji. Meneekö ikävään muutokseen kymmeniä, satoja vai tuhansia vuosia? Katastrofia ei tapahdu koskaan, jos me valitsemme paremman vaihtoehdon omilla teoillamme. Silloin Tuomiokirkonkadullakin tepastelee ihmisiä vielä tuhannen vuoden kuluttua ja ihmislaji säilyy maapallolla kaiken muun elämän rinnalla.
21:17 - /politiikka
2004-10-02
Mistä löytyvät nettisivut?
Jäätikköjen sulaminen: Yritin tällä hidastakin hitaammalla kotikoneellani päästä Nasan sivuille katsomaan parin viime vuoden ajalta satelliittikuvia napajäätiköstä. Niistä kuvista, joita Satu Hassi näytti eilen, näkyy selvästi jäätikön vuosittaisen sulimman alueen voimakas suureneminen. Kuvat löytyvät Nasan sivuilta, mutta tällä koneella etsiminen kestää ikuisuuden. Miltähän sivuilta kahden viimeisimmän vuoden sulimman vuodenajan kuvat löytyvät?
Adoptio: Adoptioon liittyen meiltä ehdokkailta kysyttiin oman kunnan eli tässä tapauksessa Tampereen kaupungin tärkeintä (adoptio)lapsiperheiden asemaa koskevaa hanketta. Onko jotain suoraan tähän aiheeseen liittyvää meneillään?
Lastensuojelu: Lapsiin liittyen muistin ja tarkistinkin, että kaltoin kohdeltujen lasten auttamiseen liittyvä hanke on ollut ainakin vireillä. En löytänyt aiheesta nettisivuja. Kaupungin sivuilta löysin tiedon, että 14.1.2004 Tampereen kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunta päätti hakea valtionavustusta vuosille 2004-2005 sellaiselle 3-osaiselle hankkeelle, joka auttaisi kaltoin kohdeltuja lapsia: Hankkeen tarkoituksena on puuttua laaja-alaisesti lasten kaltoinkohtelu-ilmiöön luomalla varhaisen puuttumisen malleja lasten ja perheiden hyvinvoinnin lisäämiseksi. Hankkeen nimellä Turvallisen elämän eväät lapsille en löytänyt enempää tuon päätöksen lisäksi. Onkohan hanke käynnissä? Jos on, niin onko sillä kotisivu?
17:39 - /maailma
2004-10-01
Ihmisiä ja asioita
Tänä pänä kuuntelin kansanedustaja Osmo Soininvaaran ja Euroopan parlamentin jäsen Satu Hassin alustukset vihreästä kunnallispolitiikasta sosiaali- ja terveysalan ja ympäristökysymysten tiimoilta. Kuultu tulee vaikuttamaan vaalityöhöni ja teksteihini, sillä opin paljon.
Männä keskiviikkona kuuntelin näitä filosofeja: Ilkka Niiniluoto, Jan von Plato, Ingmar Pörn, Rosaria Egidi, Lars Hertzberg, Jaakko Hintikka, Friedrich Kambartel, Brian McGuinness, Anthony Kenny, Eugenio Bulygin ja Alberto Emiliani. He puhuivat Georg Henrik von Wrightin filosofiasta. Kuultu tulee vaikuttamaan väikkäriini, sillä tunnistin oman paikkani kentässä.
Viime päivinä (tiketope) olen keskustellut tälleen: monien ihmisten kanssa ihmiskohtaloista, asiakaspalveluhenkilöstön kanssa asioista, serkkuni E:n kanssa elämästä, hänen poikansa J:n kanssa scifistä, veljeni EP:n kanssa puhelimitse päänsärystä, sosiaali- ja terveysministeriön ylitarkastaja PK:n kanssa menneestä hankeyhteistyöstä, poikani Antti-Juhanin kanssa puhelimitse hänen vaaleja koskevasta mielipiteestään tuoreessa Keski-Suomalaisessa sekä väikkärini helsinkiläisohjaajan MS:n kanssa muun muassa tutkimuksestani. Keskustelut ovat avartaneet mieltäni ja lämmittäneet sydäntäni.
22:17 - /ihmiset
2004-09-30
Matkakertomus Suomen reunalta Stadista
Edestakainen junamatka Helsinkiin selkä edellä: matkapahoinvointia. Kaksi edestakaista matkaa kännykällä maksetulla metro-bussi -kyydillä hintaan 1,7 euroa (eikä siis 2 niin kuin muuten) reitillä Kaisaniemi-Vartiokylä: kerro kuskille, että kännykällä voi maksaa matkansa. Vaeltelua Yliopiston päärakennuksessa ja sen tienoilla: nähtävyyksinä ainakin juhlasali, käytäviä, kuppiloita, kirjallisia hyllyjä, käytäviä ovineen, taas kuppila ja tällä kertaa filosofiaa pursuava näyttelytila .
Ihmisiä englanniksi ja suomeksi: esitelmät keskusteluineen olivat englanniksi, muuten puheensorina oli paljolti ihan suunnilleen samaa suomea (eri kielisten keskustelun juonteiden värittämänä) kuin täällä meilläkin. Kotona Tampereella: vaikka kuinka Tamperetta rakastaa, niin ei sitä ihminen osaa kylliksi arvostaa tätä kotikaupunkiaan, ennen kuin käy vähintään Helsingissä kääntymässä ja tulee takaisin, siis Tampereelle, nääs.
21:02 - /eloa
2004-09-28
Kokonaisvaltainen ja kestävä 195
Kokonaisvaltanen ja kestävä ihmiselämä ei ole välttämättä ihan helppo saavutus nykyaikana, mutta tavoitella sitä kannattaa. Muuttuvassa maailmassa ja kasvavassa kaupungissa joudumme parhainakin aikoina ponnistelemaan elämän eheyden puolesta. Joskus menee hyvin, toisinaan huonosti, mutta paljon on myös turvallista jokapäiväistä eloa. Parhaimmillaan Tampere on viihtyisä kotikaupunki.
Meistä jokaisella samoin kuin myös kotikaupungillamme on oltava kestävä perusta. Olosuhteet kuitenkin vaihtelevat. Turvallista jatkuvuutta saamme, kun meillä on eheä ja kokonaisvaltainen käsitys elämästämme ja kaupungistamme.
Tarkastelen kokonaisvaltista ja kestävää Tamperetta viidestä näkökulmasta ja esitän oman kantani siitä, mikä on nyt kultakin kannalta tarpeen. Ensin kuitenkin luettelen kaikki nuo viisi kohtaa:
(1) Kokonaisvaltainen ja kestävä inhimillinen kasvu Tampereella: koulutusta on tuettava! (2) Kokonaisvaltainen ja kestävä Tampereen kasvu keskuksena: Tampereen kulttuuria on vahvistettava! (3) Kokonaisvaltainen ja kestävä liikkuvien ihmisten kaupunki: liikenneoloja on kehitettävä! (4) Kokonaisvaltainen ja kestävä tamperelaisten kotikaupunki: asuntoja on lisättävä! (5) Kokonaisvaltainen ja kestävä hyvinvointi tamperelaisille: sosiaali- ja terveyspalvelut kuntoon!Tarkastelen näitä viittä kohtaa hieman laajemmin seuraavassa. Koko tämän tekstikokonaisuuden lopussa on tilaisuus esittää kommentteja ja kysymyksiä. Tarkistan kommentit lähes päivittäin, joskus jopa useammin. Asiallisiin kommetteihin ja kysymyksiin vastaan joko tämän tekstin kommenttiosiossa nopeasti tai uudella tekstillä Aloitusmaisemassa jonkin ajan kuluttua. Tämän tekstin otsikko napauttamalla on mahdollista nostaa esiin juuri tämän internetosoite, jonka voi sitten laittaa omiin suosikkeihin tai kirjanmerkkeihin. Sillä tavoin on helppo palata myöhemmin katsomaan omaa kommenttia ja tarkistamaan muiden kommentteja sekä vastauksiani ja ilmoituksiani, millä otsikolla olen ehkä vastannut laajemmin toisaalla.
(1) Kokonaisvaltainen ja kestävä inhimillinen kasvu TampereellaMe ihmiset tarvitsemme yhteisön jäsenyyttä kasvaakseen aikuiseksi ja jatkaaksemme aikuisinakin yhä ihmisenä kasvamista. Pelkkä yhteisö ei kuitenkaan riitä. Inhimillinen kasvu tarvitsee tuekseen yhteisön tarjoaman kasvatuksen lisäksi myös koulutusta. Osa koulukasvatuksesta voi olla suunnilleen samanlaista kaikille, mutta hyvin monesta syystä syntyy koulutustarpeisiin kaikissa ikävaiheissa yksilöllisiä eroja. Kaikille yhteisen elämänikäisen kouluttautumisen mahdollisuus voidaan taata vain, kun koulutuksella on kestävä perusta ja kun koulutus ottaa inhimillisen kasvun kokonaisvaltaisesti huomioon.
Eri puolilla Tamperetta sen eri kaupunginosien kodeissa, mutta myös täällä työssä käyvien aikuisten seutukodeissa on lapsia. Lapsille tarvitaan päivähoitoa, kerhoja, esikouluja, kouluja ja iltapäiväkerhoja. Tampereella ja seudulla on nuoria, joille tarvitaan oppivelvollisuuden jälkeisiä laadukkaita koulutuspaikkoja ja ohjausta niistä työelämään tai jatkamaan opintoja. Tampereella on yliopisto- ja ammattikorkeakouluopetusta, jota nauttivat omien nuorten aikuistemme lisäksi opiskelijoita muulta maastamme ja maailmalta. Myös meidän omia lapsiamme on opiskelemassa muualla maassamme ja maailmalla. Tamperelaiset opiskelijat täällä ja muualla tarvitsevat tukeamme samoin kuin meiltä opiskelemaan muualle lähteneet siellä kaukana. Oppilaitosten, opetus- ja muun henkilökunnan sekä kaiken muunkin koulutukseen liittyvän tukeminen sen omien tarpeiden mukaisesti on tamperelaisen inhimillisen kasvun tukemista.
Koulutusta on tuettava!
(2) Kokonaisvaltainen ja kestävä Tampereen kasvu keskuksenaTampere on tamperelaisten muodostaman yhteisön tyyssija. Elämme täällä yhdessä, millainen elämäntilanteemme, toimeentulomme ja elinkeinomme sitten onkaan. Yhdessä meidän on löydettävä kestävä tasapaino erilaisten pyrkimysten kesken. Rahamme on myös riitettävä kaikkeen siihen, mikä on välttämättä tarpeen, onpa sitten kyseessä yksittäisten ihmisten kukkaro tai koko kaupungin talous.
Tampereen kulttuuri on kolminaista. Tieteen, taiteen ja erilaisten maailmankatsomusten muodostama henkisen kulttuurin alue on Tampereella monipuolinen ja elävä. Tamperelaisyhteisön ja tamperelaisten yhteisöjen aktiivisen ja aikaan saavan toiminnan näkee kaikkialla, myös kaupungin demokratisoituvassa hallinnossa. Tamperelaisessa elinkeinoelämässä, Tampereen maaperässä ja kaikessa, mitä menneet sukupolvet ja me itse olemme tänne rakentaneet ja tuoneet, on tamperelaisen kulttuurin aineellinen perusta.
Meidän on otettava huomioon Tampereen kolminaisen kulttuurin historia ja nykytila yhteyksineen, kun suunnittelemme ja vahvistamme Tamperetta seudun keskuksena. Vain kokonaisvaltainen Tamperekuva eli kuva Tampereen koko kulttuurista voi antaa riittävän vahvan perustan Tampereen kasvulle keskuksena.
Tampereen kulttuuria on tuettava!
(3) Kokonaisvaltainen ja kestävä liikkuvien ihmisten kaupunkiTamperelaiset eivät pysy paikoillaan, vaan liikkuvat kaikilla niillä keinoilla, mitkä kullekin ovat mahdollisia. Ruuhkissa ja esteiden edessä liikkuminen pysähtyy. Niin käy yhtä lailla teillä, kaduilla ja jalkakäytävillä kuin kaupoissa, sairaaloissa, yhteiskunnan asiointiluukuilla ja työvoimapolitiikassa.
Yksilöt liikkuvat yhteisiin päämääriin, vaikkapa keskustan kauppoihin. Jos keskusta täyttyy yksityisautoista, ei kukaan pääse liikkumaan omaan tahtiinsa. Eri tavoin liikuntarajoitteisten ihmisten autojen, kuten myös erilaisten tavaratoimitus- ja hälytysajoneuvojen välttämättä voitava liikkua perille asti.
Oma liikkumisen lajinsa muodostavat asiakkaiden virrat, jotka nyt jonottuvat odottamaan erilaisia hoito- ja palvelutoimenpiteitä. Työttömät jonottavat vielä nykyisin työpaikkoja, mutta ennusteiden mukaan tulevaisuudessa jonottajia ovat työnantajat, jotka etsivät työntekijöitä. Asiointivirrat asiakkaan lähtötilasta organisaatioiden sisälle ja siellä jonottamatta palveluihin vaativat omat liikennejärjestelynsä. Myös tällaista asiointiliikennettä voidaan kehittää niin, että jonotusajat lyhenevät ja ruuhkat pienenevät.
Kokonaisvaltainen käsitys siitä, millaisia liikkujia Tampereella asuu, asioi ja käy vierailulla nyt ja tulevaisuudessa, auttaa liikennevirtojen arvioinnissa Tampereen alueella ja toiminnoissa. Kestävän perustan rakentamiseksi Tampereella liikkumiselle on otettava huomioon liikenne- ja asiointivirtojen lisäksi kaupungin ja kaupunkilaisten kukkaro nyt ja tulevaisuudessa sekä luonnollisesti paikalliset, alueelliset ja koko maapallon laajuiset ympäristökysymykset.
Kasvavaa, ympäristöstä huolehtivaa Tamperetta hyödyttää joustava julkinen joukkoliikenne busseilla ja pikaratikalla eri kaupunginosista ja seudultakin Tampereen keskustaan ja takaisin. Silloin keskustan välttämättömät autokuljetukset mahtuvat myös liikkumaan. Kunnolliset kävelykadut ja jalkakäytävät takaavat sen, että omin jaloin ja apuvälinein tuettuna liikkuvat ihmiset pääsevät asioimaan keskustassa.
Liikenneoloja on kehitettävä!
(4) Kokonaisvaltainen ja kestävä tamperelaisten kotikaupunkiTampere on tamperelaisten kotikaupunki. Nykyisten tamperelaisten nykyiset kodit Pispalassa ja muissa kulttuurikonnuissa ovat yhtä tärkeitä kuin muut tamperelaiskodit nyt ja tulevaisuudessa sekä tulevien uusien tamperelaisten kodit. Kun otamme huomioon inhimillisen kasvun Tampereella, Tampereen kasvun keskuksena ja sen, että Tampere on liikkuvien ihmisten kaupunki, emme saa unohtaa myöskään sitä, että Tampere on ennen kaikkea tamperelaisten kotikaupunki puistoineen, virkistysalueineen ja monipuolisine kulttuuriympäristöineen.
Kodit syntyvät asunnoista, eikä ilman asuntoa ole kotia. Kodissa asuu kotiväki. Sopivan kokoiseen kotiin mahtuu koko kotiväki. Elämäntilanteen muuttuessa muutetaan isompaan tai pienempään kotiin. Asuntoja tarvitaan kodeiksi ja niitä tarvitaan riittävästi ja sopivaan hintaan vuokralle taikka eri tavoin osaomistukseen tai kokonaan omaksi.
Tampereen asukasmäärä kasvaa vain, jos on asuntoja, minne voi muuttaa asukkaaksi. Ennusteiden mukaan työnantajat tarvitsevat tulevaisuudessa uutta työväkeä. Eläkkeelle siirtyvä suuri tamperelaisikäluokka pysyy kotona Tampereella. Asuntoja ei siis vapaudu, vaan niitä tarvitaan lisää kaikille tulevaisuuden uusille tamperelaisille. Myös opiskelijat tarvitsevat asuntoja. Asuntojen rakentamisen lisäksi tarvitaan kotien lähelle muita rakennuksia, kuten päiväkoteja, kouluja, kauppoja, terveyspalveluja ynnä muuta. Näin asiointiliikenne pysyy pääosin kodin lähellä.
Kaikki tämä rakentaminen on suhteutettava kokonaisvaltaisesti Tampereen kolminaiseen kulttuuriin niin, että Tampere säilyy liikkuvien ihmisten kaupunkina, jossa jatkuva inhimillinen kasvu on mahdollista. Koti on tarpeen paljasjalkaisille tamperelaisille ja täällä kauan asuneille, mutta myös silloin, kun kyse on ensimmäisestä kodista Tampereella. Tamperelaisten kotikaupunki voi tarjoata kaupunkilaisille kestävästi kehittyvän kotiseudun, jossa koti voi pysyä tai muuttua kotiväen elämäntilanteen mukaan.
Asuntoja on lisättävä!
(5) Kokonaisvaltainen ja kestävä hyvinvointi tamperelaisilleKaikki me ihmiset tarvitsemme toistemme apua elämässämme. Edes kaikkein varakkaimmat ja terveimmät tamperelaiset eivät ole sitä pelkästään omasta ansiostaan. Niille meistä, joille elämä on alunperin tai joskus myöhemmässä vaiheessa tuonut eteen enemmän koettelemuksia kuin muille, on tarpeen antaa enemmän myös tukea. Äkillinen sairaus tai vamma voi yllättää kenet tahansa. Elämänvaiheet seuraavat toisiaan jokaisen kohdalla. Lapsuudesta me aloitamme kaikki ja vanhuuteen myös kaikki päädymme, jos eivät sairaudet tai vammat ole kohdallamme jo aikaisemmin kohtalokkaita. Myös talous voi pettää keneltä tahansa, vaikka emme sitä toivoisi.
Monet sosiaali- ja terveysalaan kuuluvat asiat elämässämme voivat mennä solmuun tilapäisesti tai pysyvästi. Kuka tahansa meistä voi tarvita tilapäistä tai pysyvää apua eri alojen asiantuntijoilta ja yhteiskunnalta. He, jotka kulloinkin tukea ja hoitoa tarvitsevat, ymmärtävät asian tärkeyden omasta kokemuksestaan, samoin heidän omaisensa. Meidän kaikkien on tärkeää ymmärtää sosiaali- ja terveyspalvelujen toimivuuden merkitys jatkuvalle tamperelaiselle hyvinvoinnille.
Kokonaisvaltainen arvio kunkin tukea tarvitsevan yksilön tilanteesta ja omista tai omaisten yksilön tulevaisuutta koskevista suunnitelmista, on tarpeen. Se on edellytys sille, että Tampereen kaupungin sosiaali- ja terveyspalvelut voivat tarjota juuri oikeanlaista tukea yksilöllisesti kestäväksi ratkaisuksi kullekin asiakkaalle ja potilaalle. Välttämätön tuki ja hoito edellyttävät rahoitusta, joka Tampereen kaupungin ja tamperelaisten on tähän toimintaan luovutettava, vaikka raha sitten onkin poissa muusta toiminnasta. Kyse on sentään kaikkien tamperelaisten kokonaisvaltaisesta ja kestävästä hyvinvoinnista.
Sosiaali- ja terveyspalvelut kuntoon!
15:40 - /politiikka
2004-09-27
Poimintoja demokratia-tapahtumasta
Vaalikone avattiin 27.9. 2004 klo 14: Olin läsnä Tampere-talossa, kun Tampereen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Sirkka Merikoski avasi juhlallisesti Tampereen kaupungin kuntademokratiayksikön rakentaman vaalikoneen äänestäjien käyttöön. Moni muukin olisi mahtunut sisään tapahtumaan.
Merkittävä filosofi 28.9. 2004 klo 9.00-9.30: Tampere Klubin presidentti, filosofian professori Ernesto Garzón Valdes aloittaa huomisen toisen demokratiatapahtumapäivän Tampere-talossa otsikolla On Tolerance. A Democratic Point of View. Tavallisesti Tampere-talo tarjoaa suomennoksen valkokankaalle puheen tahtiin, ehkä nytkin. Kaikki muu on varmasti suomeksi.
Kiinnostava paneeli 28.9. 2004 klo 15.30-17.00: Edustuksellisen demokratian tulevaisuus on aiheena ja keskustelijoita monta. Toisen demokratiatapahtumapäivän koko ohjelma löytyy yliopiston tapahtumakalenterista.
18:52 - /politiikka
Demokratia, vaalikoneet ja -teemani
Demokratia-tapahtuma on tänään ja huomenna Tampere-talossa. Tänään klo 13 esimerkiksi ovat aiheina kansalaisaktivismi ja demokratia.Vaalikoneita löysin kolme: Olen vastannut YLE:n vaalikoneeseen, (kiinni vielä), Mtv:n (Alma Median) vaalikoneeseen (avautuu pian) ja Tampereen kaupungin vaalikoneeseen. Annetut vastausvaihtoehdot pakottivat ottamaan kantaa tietyissä rajoissa, mutta lyhyissä perusteluissa tarkensin hieman. Pari muuta kyselyä kävin läpi vain ruksaillen kantani: Pispalalainen -lehden kysymyksiin sisältyivät jo kelvollisesti perustellut vastausvaihtoehdot ja Kansalaisten Bioturvayhdistys kysyi kyllä vai ei -muodossa.
Vaalisivullani näkyvät vaaliteemani: Iskulauseeni on Kokonaisvaltainen ja kestävä! ja se koskee kaikkia seuraavia viittä kohtaa: (1) Inhimillinen kasvu Tampereella: koulutusta on tuettava! (2) Tampereen kasvu keskuksena: Tampereen kulttuuria on vahvistettava! (3) Liikkuvien ihmisten kaupunki: liikenneoloja on kehitettävä! (4) Tamperelaisten kotikaupunki: asuntoja on lisättävä! (5) Hyvinvointi tamperelaisille: sosiaali- ja terveyspalvelut kuntoon! Olen kirjoittamassa kaikista noista teemoista tarkemmin, mutta ihan vielä tekstit eivät ole valmiina.12:06 - /politiikka
Viikonlopun viime hetket
Tulin muilta puuhilta Aloitusmaisemaan myöhään sunnuntain puolella. Ilokseni huomasin kaksi vierailua, Marleenan ja Antti-Juhanin. Kiva.
Muutkin tunnelmani maistuvat, esimerkiksi arjen odotus. Sunnuntai-iltaisin viikonloppu on arvaamattoman lähellä päättymistään. Vain yhden yön päässä odottaa maanantai ja uuden arkiviikon alku.
Olen taas varautunut kiireisiin: Ruokaa on valmiina ainakin huomiseksi.
00:38 - /eloa
2004-09-25
Politiikka kolmesta kulmasta
Kukkaro ja politiikka: Vaalilipareisiin olen toistaiseksi budjetoinut omaa työtä (tosi arvokasta) ja olemassa olevia muita resursseja (alle 50 euroa?) ja jemmassa on puolueen myöntämä 70 euron avustus puolikkaaseen ilmoituksesta. Olen askarrellut mswordin avulla itselleni vaalilipareita: yhdestä kaksipuoleisesta paperista tulee 10 pikkuista muistilappua. Enempäänkin voisi päästä, mutta sähläsin ruudukkojen kanssa ja pilasin sen version. Ehkä yritän vielä sitäkin, jos tarvetta tulee. Juu, tulostin lipareita nipun ja sitten leikkelin saksilla lappuset eroon toisistaan. Kivat 10 nippua kotivääntöisen näköisiä muistilappuja sain aikaiseksi.
Kävely ja politiikka: Olen kävellyt aika lyhyitä matkoja viime päivinä, sillä niveleni kipeytyivät nuorten aikuisten kulkueen perässä kirmailemisesta autottomana päivänä. Olihan tämä odotettavissa, mutta sainpahan kiertää pikaratikan reittiä Keskustorille. Reitti ei sovi liikuntaesteisten käveltäväksi, joten jos minä tai senkertainen istuva kanssakulkija olisimme tahoillamme usein tuon reitin tarpeessa, käyttäisimme yksityisautoa, kuten varmaan vanhukset, pikkulasten vanhemmat ja monenlaiset vammaiset ynnä muut. Kulkueessa huomasin, että yksittäisille autoille ei oikeastaan kannata osoittaa protestia, koska autossa voi olla yhtä sun toista asiallista hätää. Autoilijoiden pitäisi itse kyetä vähentämään yksityisauton käyttöä silloin, kun se on heille mahdollista. Pikaratikka voisi olla monelle kelpo vaihtoehto.
Filosofia ja politiikka: Olen tutkinut Georg Henrik von Wrightin kahden negaation logiikasta johtamaa väitettä tekemättäjätöstä: tekemättä jättäminen on teko silloin, kun teko olisi mahdollista tehdä tahallisesti tai jättää tekemättä. Sellaisessa tilanteessa, missä teko ei ole lainkaan mahdollinen, sitä ei myöskään voi jättää tekemättä. Tekoa ei siinä kohtaa ole lainkaan olemassa. Politiikkaan tämä liittyy esimerkiksi niin, että ihmisten mahdollisuus tehdä tai kieltäytyä teoista on erilainen. Myös teot, joita elämäntilanteeseen mahdollisuuksina sisältyy, ovat erilaisia. Tämä vaihtelee tilanteittain, ikävaiheittain, alueittain ja muistakin syistä. Meidän mahdollisuutemme vaikuttaa maailman tiloihin teoillamme paranevat, kun asetumme olosuhteisiin ja osallistumme toimintaan, joissa vaikuttavat teot ovat mahdollisia. Nyt ajattelen, että Tampereen kaupunginvaltuustossa voisin valita tekemisen ja tekemättäjätön välillä minulle tärkeissä kysymyksissä. Tosin valtuutetut ovat valinnan edessä muissakin päätettäväksi tulevissa asioissa kuin itseään erityisesti kiinnostavissa.
17:27 - /politiikka
2004-09-24
Yksinäisyydestä osallistumalla demokratiaan
Löysin Tampereen yliopiston internetsivuilta ajankohtaisia tapahtumia taas kerran.
Äärimmäistä yksinäisyyttä on esillä 23.9.04-16.1.05 Tampereen nykytaiteen museossa Tina Enghoffin valokuvissa. Yksinäisyydestä myös keskustellaan kolme kertaa 29.9., 6.10. ja 13.10.04. Tarkemmin kannattaa katso suoraan ohjelmasta: Tunsiko kukaan?
Oman tamperelaisen kaupunginosan toimintaan voi osallistua vaikkapa Mansetorilla, jonne on linkitetty tamperelaiset yhteisöt pääasiassa kaupunginosittain. Täältä löytyy myös Pispala, jossa väki elää sitä, mitä Tiedemies blogissaan päivittelee; kulttuurimaiseman kohtaloa. Yliopiston lisäksi myös Tampereen kaupunki tarjoaa sivuillaan osallistumiseen muun ohella Mansetorilinkit (toki ilmoittaen, ettei kaupunki vastaan niistä).
Tampereen yliopisto järjestää yhdessä Tampereen kaupungin, Oikeusministeriön ja Tampere Klubin kanssa yleisölle avoimen Demokratia-tapahtuman Tampere-talossa ma-ti 27.-28.9.04. Kahteen päivään mahtuu melkoisesti asiantuntijoiden alustuksia ja paneeleja muun muassa hyvinvointivaltion ongelmista, demokratian käsitteestä ja kansainvälisistä kysymyksistä.
20:15 - /tulossa
Numeroituna Oikeusministeriön sivuilla
Näin ensikertalaisena kunnallisvaaliehdokkaana kaikki vaiheet ovat minulle uusia ja kiinnostavia. Nyt kunnallisvaalien on tämän syksyn ehdokasnumerot jaettu. Tampereen vihreitten numerot ovat 125-208. Sukunimen mukaan aakkostettuna sain noista numeroista tietysti parhaan, kokonaisvaltaisen ja kestävän numeron 195. Luku on melkein yhtä iso kuin vanhin veljistäni on pitkä.
Oikeusministeriö tarjoaa internet-sivuillaan virallisen listan kaikista suomalaisista kunnallisvaaliehdokkaista 2004 kunnittain. Sieltä löytyvät myös kaikki kunnallisvaaleissa 24.10.2004 Tampereella ehdokkaana olevat kaupunkilaiset. Kunnallisvaaliin osallistuvat yhteislistat ja niille kuulumattomat on lueteltu aina kunnittaisen listan alussa. Tampereen listalta kohdasta Vihreä liitto r.p. löydymme me Tampereen vihreät, myös minä.
Vaalityötä varten minulla on Tampereen Vihreiden sivuilla oma ehdokassivu, jota täydennän vielä ja päivitän vaalien edetessä tarvittaessa. Tekemistä riittää.
Vaalibudjettini on kasvanut nollasta seitsemäänkymmeneen euroon. Sain hakemuksesta Tampereen Vihreiltä yhteisilmoitusta varten 70 euroa kuten tuon mainoksen toinenkin ehdokas. Työtön (minä) ja kotiäiti (hän) mainostamme yhden kerran jossain ja maksamme siitä yhteensä 140 euroa. Missähän yksi pläjäys tepsisi parhaiten?
09:41 - /tilanne
2004-09-23
Maija Maura Mikaela Tuomaala
Olen kokonaisvaltainen ja kestävä 52-vuotias filosofi ja erityispedagogi. Molemmilla aloilla olen toiminut tutkijana, ensin Jyväskylän ja sitten Tampereen yliopistossa. Tampereen keskustassa olen asunut jo yli 11 vuotta, ensin poikani kanssa ja sitten omillani hänen palattuaan ylioppilaana Jyväskylään. Olen vihreänä ehdokkaana Tampereen kunnallisvaaleissa tänä syksynä ensimmäistä kertaa. Tahdon olla mukana kehittämässä Tamperetta muiden tamperelaisten kanssa. Minäkin olen tamperelainen, nääs.
20:29 - /mina
Idea: On tehtävä huippututkimusta!
Minä ideoin työllistymisen keinoja kaiket yöt pää kuumana aina, kun en valvo väitöskirjaa työstämässä. Päivät tietysti pääsasiassa haen työtä. Illat ja viikonloput käytän siihen, että pyrin saamaan yhteiskunnallista vastuuta kannettavakseni ja paikan Tampereen valtuustossa. Yksinäisyyden vähenemisestä sain pontta ja etsin neuvoja netistä. Aloitusmaisemaan sopii, että löysin avajaispuheen.
Tieteellinen tutkiminen on harvoin yksinäistä työtä, totesi Helsingin yliopiston rehtori Ilkka Niiniluoto tämän syksyisessä avajaispuheessaan. Hän puhui myös tutkimuksen rahoittamisesta.
16:53 - /ideat
Ihmisten kanssa taas
Elämässäni on taas ihmisiä ja tapahtumia niin, ettei yksinäisyys ole enää itsestäänselvyys, vaan arvokas tilaisuus. Työyhteisöä en ole löytänyt.
Tärkein harrastukseni eli filosofian väitöskirjan valmisteleminen on paljolti yksinäistä kotinurkkapuuhaa. Mieleni tekee yhä Helsinkiin In memoriam Georg Henrik von Wright -konferenssiin arvostettujen filosofien esitelmiä kuuntelemaan ja keskustelemaan englanniksi.
Eri aikoina olen ollut eri tavoin kiinnostunut yhteiskunnallisista kysymyksistä. Nyt pyrin vaikuttajaksi. Me Tampereen vihreät kunnallisvaaliehdokkaat 2004 olemme saaneet yhtenäiset ehdokassivut, jotka päivittyvät pian numeroilla, mutta myös itse lisäämillämme teksteillä. Jotkut ehdokkaista tunnen ennastaan. Joukosta löytyy poikani Antti-Juhanin ystävä Oras, jonka olen tuntenut poikien vauva-ajasta asti. Lisäksi yksi eilisistä vaaliopiskelijoista paljastui opiskeluaikaiseksi tutukseni Jyväskylän yliopiston filosofisten, psykologisten, erityispedagogisten ja kasvatustieteellisten opintojemme tiimoilta, mutta olimme silloin kumpikin eri nimisiä. Moniin muihin olen tutustunut syksyn mittaan erilaisissa vaaleihin liittyvissä tilaisuuksissa.
Yksi harrastuksistani on kaupunkikävely, joka on myös saanut seurallisia piirteitä. Kävelinhän eilen ainoana vanhempana henkilönä nuorten opiskelijoiden, maanystävien ja luontoliittolaisten kulkueessa yliopistolta Keskustorille pikaratikan reittiä. Minulla oli mukava juttukaveri koko matkan, mitä nyt välillä huutelimme iskulauseita muiden mukana. Torilla oli kovin harvassa ihmisiä, vaikka siellä oli meneillään aiemmin mainitsemani Kansainvälisen autottoman päivän Tampereen päätapahtuma. Autoja oli silmämääräisesti arvioiden liikkeellä yhtä paljon kuin muinakin päivinä.
12:38 - /ihmiset
2004-09-22
Merkittävä kokemus
Niin kuin meinasin, kävin eilen Tampere-talossa kuuntelemassa presidentti Martti Ahtisaaren luennon demokratian tulevaisuudesta. Sali ei ollut ihan puolillaankaan, vaikka harvoin tavallinen tamperelainen saa tilaisuuden olla samassa tuvassa presidentin kanssa.
Esitelmä herätti ajatuksia, joista ehkä kerron myöhemmin lisää. Sen verran sanon, että päätin siltä istumalta esittäytyä Aloitusmaisemassakin Maijaksi.
Nyt kiirehdin toteuttamaan toisen ja kolmannen meinaamiseni aiemmilta päiviltä. Kävelen yliopiston eteen ja liityn kulkueeseen kestävän liikenteen puolesta. Keskustorilta sitten aikanaan jatkan matkaa ja kuuntelen luentoja.
15:06 - /eloa
2004-09-21
Ei vielä numeroituna
Vaalikoulutuksessa: Vietin eilisen illan kuuntelemalla luentoja vihreästä vaalityöstä (haasteellista) ja Tampereen hallinnosta (voimakkaassa muutosvaiheessa). Luennot jatkuvat keskiviikkoiltana.
Vihreänä vaaleissa: Vihreitten ehdokkaiden nimilistat löytyvät koko Suomenkin osalta kyllä aikanaan, vaikka kaikki kuntalistat eivät linkity vielä tänään. Pirkanmaan kuntaluettelosta löytyy Tampere ja sieltä ehdokaslista, joka ei tietenkään vielä tänään ole ihan valmis. Siellä olen myös minä, Maija Tuomaala. Ehdokasnumerot ja vähän muuta on vielä tulossa. Myös vihreisiin vaaliteemoihin voi tutustua, jos kiinnostaa.
Elämä tänään: Työllisyystilanteessani ei ole muutoksia eli olen tänäänkin työtön tuplamaisteri (YTM, KM). Harrastukseni eli väitöskirjan tekeminen ja kaupunkikävely pitävät mieleni virkeänä ja kuntoa yllä. Saa nähdä, ehtinkö tänään klo 18 Tampere-talon pieneen saliin kuuntelemaan presidentti Martti Ahtisaaren luentoa demokratian tulevaisuudesta.
10:44 - /politiikka
2004-09-20
Kansainvälinen autoton päivä 22.9.04
Kaikki järjestävät: Kansainvälistä autotonta päivää vietetään keskiviikkona 22. syyskyyta 2004, kertoo Tampereen kaupungin tekninen toimi Autottoman päivän sivullaan. Ympäristöministeriö liittää Kansainvälisen autottoman päivän Liikkujan viikon 16.-22.9.2004 ohjelmaan.
Ohjelmaa kaikille: Ympäristökeskus Moreenian Autottoman päivän tapahtumakalenteri päivittyy internetissä ja kertoo, mitä Tampereen päätapahtumassa Keskustorilla klo 13-19 ja muualla kaupungissa on tekeillä näissä merkeissä 22.9.2004: Luvassa on ainakin politiittisia puheita ja kysymys-vastaus -tilaisuus, poni- ja vossikka-ajelua, alennetut taksat kaupunkiliikenteessä, kaikkien ajoissa ilmoittautuvien yli 15-vuotiaiden Aja oikein Tampereella -pyöräilykisa, uuden kevyen liikenteen yhteyden avaaminen Satakunnansillan ali, lasten liikennetapahtuma, ja pyöräilyelokuva Niagarassa eurolla ym.
Mielenosoituskulkue pikaratikan reittiä: Kestävän liikenteen puolesta järjestetään Tampereella kulkue, joka kokoontuu Tampereen yliopiston edessä (Kalevantie 4) klo 15.30. Kulkue suuntaa yliopistolta Keskustorille tulevan pikaratikan reittiä seuraillen. Mielenosoituksen järjestävät Tampereen Maan ystävät, Luonto-Liiton Hämeen piiri ja Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan ympäristöjaosto. Kaikki voivat osallistua, joten taidan mennä katsastamaan pikaratikan reitin.
- maura
13:07 - /politiikka
2004-09-19
Rauhallista aherrusta
Aherrusta: Olen viettänyt rauhallista ja työntäyteistä kotiviikonloppua siirrellen sisustusta ikkunoiden eteen (termostaattiremontti on siis lopultakin ohi) ja tehden monen päivän pataa, taas (ruokaa on moneksi kiireiseksi päiväksi jääkaapissa). Pyykkiä olen myös pessyt.
Valmistautumista: Vaalikoneisiin vastaaminen vaatii oman aikansa, kun asian ottaa vakavasti.Olen valmistautunut muutamia päiviä, mutta vasta alkavalla viikolla hoidan hommani vaalikoneille asti.
Rentoutumista: Televisiosta olen katsellut Innon ja T.i.l.a:n (molemmat sisustusta), Lovejoyn (antiikkikauppahupailua) ja nyt menen katsomaan Star Trek TNG:n ja Farscapen (molemmat scifiä).
- maura
19:17 - /eloa
2004-09-17
Internet ja filosofia kirjastossa
Sanottakoon aluksi, että Tampereen kaupunginkirjaston sivuilta löytyy tietoa filosofian illoista: Syksyn filosofian illat käynnistyvät pääkirjasto Metsossa maanantaina 27.9. klo 18.00 luentosalissa 1. Syksyn iltojen aihe on tamperelaisille hyvin ajankohtainen Väinö Linna ja Tuntematon sotilas. Minun filosofiani kehittyy kuitenkin Attilassa, jonka ulkoseinässä ylhäällä on yhä nähtävissä teksti OSAKE YHTIÖ ATTILA.
Päädyin kirjastoteemaan oikeastaan Netti-Nyssen vuoksi. Olen nimittäin Attilassa käväistessäni ihmetellyt parinakin päivänä Netti-Nyssen vierellä, voinko mennä sisään. En mennyt. Internetkuppilaan rohkenin mennä ja ostaa kahvia internet-surfailulla höystettynä, kuten olen kertonutkin. Olen miettinyt, minne koneeton vähävarainen väki pääsee sähköpostia lukemaan, kirjoittamaan asiakirjojaan ja selailemaan internet-sivustoja. Oletin, että Metsossa se voisi onnistua. Otin ihan varovasti selvää Netti-Nyssestä ja Metsosta tältä kannalta.
16:20 - /keinot
Demokratian tulevaisuudesta
Huomasin Tampereen yliopiston tapahtumakalenterista, että Tampere Klubin III kokous On the Social and Cultural Conditions of Democracy. on Tampere-talossa ma-ti 20.-21.9.2004. Tampere-klubin varsinainen kokous ei ole yleisölle avoin.
Yleisö voi kuitenkin osallistua kuuntelemalla luennon tiistai-iltana 21.9.2004 klo 18.00 Tampere-talon pienessä salissa: Presidentti Martti Ahtisaari pitää yleisölle avoimen luennon aiheesta On the Future of Democracy. Tätä demokratian tulevaisuus -aiheista luentoa voi seurata myös suomeksi käännettynä. Ehkä lähden kuuntelemaan, jos ilta säilyy muilta kiireiltä vapaana.
Aktiivinen vaaleihin osallistuminen ja äänestäminen edistää nähdäkseni demokratian toteutumista ja kehittämistä. Kovin monelta kannaltahan asioita voi katsella ja katsellaankin. Hyvä ratkaisu on kokonaisvaltainen ja kestävä.
- maura
14:53 - /tulossa
Alkoholistin lapsi valtuustoon!
Täällä Maura Aloitusmaisemasta. Hei vaan kaikille!
Haastattelin juuri yhteiskuntatieteiden maisteri ja kasvatustieteiden maisteri Maija Tuomaalaa, joka pyrkii Tampereella vihreiden listalta valtuustoon. Puhe on paljon keskustelua herättäneestä alkoholin hinnoittelun ongelmasta, johon tuore blogi Riitta valtuustoon on kiinnittänyt huomiota.
Kysymys: Miltä sinusta alkoholistintytär Maija Tuomaala nyt tuntuu kuulla ja lukea, että aivosi, persoonallisuutesi ja taitosi eivät olekaan alkuperäisten edellytystesi mukaisia?
Vastaus: Tuntuu jotenkin tosi kamalalta. Nyt 52-vuotiaana työttömänä tuplamaisterina minulla on jo tehtynä 79 pestiä, kun lasketaan mukaan suurin osa 12-vuotiaan kesätöistä alkaen aina 50-vuotiaana päättyneeseen monivuotiseen moniprojektisen ESR-hankkeen pätkittäisjohtamiseen. Lapsena ja nuorena pelkäsin lähes koko ajan, vaikka meillä vain isä ryyppäsi. Kirves ja muut teräaseet ovat vaarallisia humalaisen käsissä. Meillä kyllä yleensä selvittiin keskinäisen suojelun tai henkilökohtaisen oveluuden, piileskelyn ja isän puhuttamisen avulla hengissä. Tosin isä ei yleensä ehtinyt uhkauksia ja julmisteluja pitemmälle ennen kuin puolustuksemme jo toimi.
Kysymys: Millainen sinä omasta mielestäsi olisit, jos olisit kasvanut niin sanotussa normaalissa perheessä?
Vastaus: Isäni alkoholismin vaikutusta aivoihini, persoonallisuuteeni ja taitoihini en osaa itse arvioida. Ehkä olisin ilman tuota alkoholismia ja muita hellsteniläisiä virtahepoja pyrkinyt yliopistoon suoraan ylioppilaskirjoitusten jälkeen, valmistunut vain kertaalleen maisteriksi ja suoraan sen perään tohtoriksi. Pätkätyöurani olisi voinut muodostua vakinaisesta akateemisesta pestistä tai olisin edennyt sijaisuuksien kautta vaativampiin, mutta yhä akateemisiin pesteihin.
Kysymys: Mitä mieltä olet alkoholin hinnasta käytävästä keskustelusta?
Vastaus: On toiveajattelua, että alkoholistit ja muut humalavieraat kykenisivät hallitsemaan alkoholin käyttöään ja humalakäyttäytymistään niin, että heille ja heidän läheisilleen jäisi halvoilla hinnoilla ostetun perussatsin jälkeen enemmän rahaa elämiseen. Jos alkoholin hinta taas on kovin korkea, menevät alkoholistin ja ehkä muunkin humalahakuisesti alkoholia juovan omat ja lainatut rahat siihen. Eräskin alkoholista nauttiva mies sanoi minulle taannoin luopuvansa mieluummin niuhottavasta akastaan kuin viinapullostaan. Halpaa viina ei saa olla, mutta ei liian kallistakaan.
Kiitos haastattelusta, Maija. Toivottavasti pääset valtuustoon!
- maura
Tiedoksi:
Täällä Aloitusmaisemassa kannatetaan valtuustoon Maija Tuomaalaa! Mauran haastattelema Maija Tuomaala olen tietysti minä itse. Minä pyrin nyt Tampereen vihreiden listoilta valtuustoon. Minulla on omakohtaista kokemusta sosiaalisista ongelmista ja työttömyydestä jo toisessa sukupolvessa, mutta myös monialaista koulutusta ja työkokemusta, josta on minulle päättäjänä ja siis myös Tampereelle ja tamperelaisille hyötyä.
- Maija
11:34 - /politiikka
2004-09-16
Upo uusi tosiaan
Tänään lämmitin kahvimukillistani 2 minuuttia vanhan mikroaaltouunini maksimilla (550W) :)
Hihityttää vieläkin, arvoisa vitsikäs, vaikka jo aamulla ymmärsin, mitä taannoinen kommenttisi juttuuni Tuokiokuvia tuvastani itse asiassa tarkoittaa.
Rantanplan onkin suosikkini, jos koirista puhutaan.
- maura
12:54 - /eloa
2004-09-15
Kaupunkikävelyä Tampereella - osa 1
Saattaisin harrastaa enemmänkin luonnossa kävelemistä tai reippaampaa liikkumista, mutta en terveydellisistä syistä yleensä tohdi. Ajoittain riskeeraan ronskisti ja menen metsiin ja tuntureiden rinteille jopa yksikseni kuljeskelemaan. Toistaiseksi olen selviytynyt niiltäkin reissuilta ensin majapaikkaani ja sitten lopulta kotiin asti. Pienellä levolla nivelet rauhoittuvat.
Tavallisesti kuitenkin kävelen varmuuden vuoksi turvallisesti Tampereella. Kaupunkikävelyn voi tehdä hyötyliikuntana, jos siihen voi yhdistää asioitten hoitamista. Tai toisinpäin: asioitten hoitamiseen voi yhdistää nautiskelevaa kaupunkikävelyä.
Minä ainakin etsin kauniita reittejä, mielenkiintoisia rakennuksia ja erilaisten säiden tai vuorokauden ja vuodenaikojen tarjoamia muunnelmia samoista tutuista reiteistä ja taloista. Toki minulla on sellainen etu, että lähden kotoa kävelylle muistomerkistä: Kirjailija Kalle Päätalon rakennusmestarivaiheen esikoisteoksesta. Talon kyljessä on siitä oikein kyltti.
18:20 - /maailma
Ex-ääniharavan kuntasuhdehistoria
Maanantaisen keskipäivän ja tämän hetken välissä olen suostunut, tullut hyväksytyksi ja ryhtynyt Vihreän Liiton/ Tampereen Vihreiden ehdokkaaksi Tampereelle. Kuntavaaleissa tähdätään valtuustoon. Sinne minäkin tähtään, kernaasti.
Matkan varrella vaaleihin mentäessä kirjoitan Aloitusmaisemassa myös ensikertalaisen kokemuksia suuresta (koosta riippumatta) vaalitaistelustani, tärkeistä asioista ja jokapäiväisestä elämästäni tässä minulle uudenlaisessa tilanteessa.
Nyt muistelen aikaa, jolloin vähäsen olin opiskelijapolitiikassakin mukana, kartoitan kuntasuhteitteni historiaa ja kerron viime maanantaina kuntapolitiikan suuntaan ottamistani ensiaskeleista.
15:50 - /historia
2004-09-14
Tampere historiassani
Minulla ja Tampereella on paljon yhteisiä kokemuksia. Viimeiset 11 vuotta olemme eläneet yhdessä. Tosin Tampereella on tänä aikana ollut muitakin ja jopa paljonkin pitempi aikaisia suhteita meneillään. Kaupunkilaisen osa on olla vain yksi kaupungin kaikista asukkaista, joten olen ihan hyvilläni näinkin. :)
Kun minun ja Tampereen suhde on nyt käymisvaiheessa, olen katsonut asialliseksi tarkastella suhdettamme menneitten vuosien varrelta nykyhetkeen asti. En ole lähtemässä, eikä Tampere ole luopumassa minusta. Päin vastoin: tahdon syventää vihreää kaupunkisuhdettani vaalien myötä. Meillä on tosiaan paljon yhteistä historiaa.
16:25 - /historia
2004-09-13
Tuokiokuvia tuvastani
Viimeisimmän muistamani unen näin mennäviikolla torstain ja perjantain välisenä yönä, joka siis edelsi Sorsapuistolenkkeilyäni. Näin silloin unta tuntemattomista miesystävistä, jotka tulivat luokseni vuorotellen hyvästelemään. Viimeisen lähdettyä katsoin unen taivaalle ja olin aika järkyttynyt, kun kuu liikkui taivaalla kuin joku iso avaruusalus ja lähti sitten vaeltamaan kauas maapallosta poispäin. Juuri, kun sain unen väet katsomaan tuota outoa ilmestystä, kohdallemme lensi jäteauto, joka pudotti kuormastaan järveen hajonneita oviseiniä ja muita taloni jäänteitä.
Viime tiistaina taloyhtiössä alkaneesta termostaattiremontista kuvittelin pääseväni eroon tänään aamutuimaan, mutta vieläkin tuolla termostaattien kohdalla jököttävät korjausten päällä punaiset kumisuojukset, eivätkä säätimet. Se tarkoittaa sitä, että milloin tahanssa remonttiväki voi tupsahtaa tupaani, toki ensin ovikelloa soittaen, mutta vaikka omia aikojaan yleisavaimella. Kodin ja minun pitää mielestäni olla tämä aika sellaisessa kunnossa, että minua ei sitten hävetä, kun termostaattien viimeistelyn hetki koittaa. Eiköhän niin käy sentään nyt alkuviikosta, jotta saan kasata tavaraa pattereidenkin eteen.
Lämmitin äsken lautasellisen omatekoista hernekeittoani 3 minuuttia vanhassa mikroaaltouunissa, jonka maksimia (550 W) käytin. Muuten sujui hyvin, mutta kun en laittanut kupua lautasen päälle, poksahteli jokunen herne mikron sisäseinälle. Hyvää keittoa, vaikka sen itse mainitsenkin.
Lähden iltapäivällä hyötykävelylle, joka varmaan poukkoilee tamperelaisissa asiointimaisemissa pitkälle iltaan. Onneksi reitit ovat kauniissa maisemissa.
- maura
11:02 - /eloa
2004-09-12
Hernekeittoa
Kun liottaa ohjeen mukaisesti yön yli pussillisen kuivattuja herneitä parissa litrallisessa vettä, voi sitten koko hoidon keittää. Kannattaa sekoitella silloin tällöin. Välillä on hyvä myös tarkkailla kiehumista, ettei kiehunta väsy pois tai kiihdy liikaa.
Tunnin leppoisan kiehumisen jälkeen ja ennen kuin toinen keittämistunti alkaa, voi herneiden sekaan halutessaan laittaa ison sipulin pilkottuna ja vähän suolaa. Jos haluaa sattumia, voi tässä vaiheessa laittaa noin 400 grammaa lihaa tai kohtuullisen lantun palasina. Jos huvittaa, voi loppuvaiheessa laittaa mausteita, vaikka meiramia, kuten jossain hernepussin ohjeessa neuvotaan. Minä sekoitin valmiiseen keittoon lautasellani sinappiakin. Tosi hyvää, mutta perinteisiltä rokkaefekteiltä ei tietenkään säästy. Tällaista elämä on :)
Saan tästä satsista aika monta maukasta ja edullista ateriaa. Lisukkeista riippuen koko satsin hinta vaihtelee, mutta edullisimmillaan ilman sattumia voidaan olla euron kieppeillä.
- maura
18:38 - /ihmeet
Äkäslompolo Kolarissa
Olen muutamana syksynä viettänyt loskaviikon Äkäslompolossa, joka on kaunis kylä Kolarissa kävelymatkan päässä Yllästä. Tänä syksynä joudun ehkä jättämään reissun väliin, sillä tiukallakaan kädellä en ole pystynyt vuodessa saamaan mitään säästöön. Toisaalta saattaa käydä niinkin, että en edes ehtisi lomailla.
Äkäslompolon viikkoni on viime syksyistä lukuunottamatta ollut kokonaan yksinäiselle luonnossa rauhoittumiselle varattua aikaa. Viime vuonna tein pari kävelyretkeä seurassa uuden lumen jo tultua: kävelin Äkäslompoloon vuosia sitten asettuneen S-serkkuni kanssa. Usein hän on etelässä lomailemassa minun Lapin lomani aikaan. S-serkkuni soitti tänään euron puhelun Äkäslompolosta sateen keskeltä. Sain välillisesti kävellä parisen kilometria hänen kanssaan tuttujen maisemien keskellä. Hän soitti kysyäkseen, tulenko tänä vuonna ja että hän toki joka tapauksessa on tällä erää kotonaan siellä.
Ennen tuota viime syksyistä serkun tapaamista tein itsekseni useina päivinä kävelyretkiä Luontokeskus Kellokkaaseen ja sieltä eri päivinä eri suuntiin Ylläksen rinteille. Poroja näin ja kuukkeleita sekä joitain harvoja loskamatkaajia. Kävelin viimeisenä kokopäivänä myös ensimmäistä kertaa Kesänkijärvelle. Retken päätepisteessä minua odotti (niin kuin tiesinkin toki) suljettu kuppila, hyvä puusee, palava tuli makkaranpaistopaikalla ja yllätyksekseni kyltti Pirunkololle. Mitenkähän en sitä osannut odottaa? Olin jo kävelyistä aika väsynyt, lunta oli alkanut sataa ja päivä pimentyä, joten en jatkanut eteenpäin. Ihan tarpeeksi raskasta oli tarpoa uudessa lumessa takaisin toivoen, että vahva uskoni reittimerkintöihin on perusteltu. Tottakai oli ja on. Kylässä tapasin serkun, jonka kanssa istuttiin iltaa, muisteltiin lapsuuden leikkejä ja maalaistalon töitä heidän tilallaan. Ja sitten käveltiin vielä lähtöpäivänäni kerran Äkäslompolon ympäri rantareittejä pitkin.
Äkäslompolossa on loskaviikon kävelijälle muitakin hyviä reittejä. Itse Äkäslompolon voi kiertää ympäri montakin kertaa eri säissä ja valaistuksissa tai sitten voi poiketa lompolon rannalta erilaisille muille kävelyreiteille. Männikköisellä rannalla vilisee joissain kohti reippaita oravia. Tuntureita saa katsella kyllikseen vaikka kylän raitilla kävelisi. Suurin osa turisteille suunnatuista palveluista viettää lepoaikaa.Hiljaisenakin aikana on kuitenkin avoinna pari mukavaa ravintolaa, joista kahdessa olen käynyt vuosien varrella kerran: hyviä ovat. Päivänsydännä on kylässä loskaviikon arkina avoinna marketti ja pari lahjatavarakauppaa, kahvila sekä kauempana Ylläksen rinteellä luontokeskus kahviloineen, museoineen, näyttelyineen, videonäytöksineen ja erilaisine reitteineen kilometrien päähän. Alue on iso ja turisteja harvassa.
Loskaviikko on rauhallista aikaa aution tuntuisessa Lapin kylässä seitsemän tunturin keskellä. Menenköhän sinne tänäkin vuonna?
- maura
13:35 - /maailma
2004-09-11
Tamperelaissukulainen
Tulipa äsken helsinkiläisen E-serkkuni kanssa keskusteltua puhelimitse niitä näitä. Muun ohella oli puhetta vihertävästä tamperelaisuudestani ja siitä, että minulla ei tietääkseni ole sukulaisia Tampereella.
E-serkkukin arvostaa minun uudelleen orastavaa poliittista aktiivisuuttani. Sukulaisettoman Tampereen väitteeni hän kuitenkin kumosi heti. Hänen aikuinen veljentyttärensä asuu täällä kumppaneineen.
Löysinhän minä tamperelaissukulaiseni yhteystietoja internetistä. Siis, jos täällä ei satu koko nimelle kaimaa olemaan. (Moi, SH!)
- maura
19:25 - /ihmiset
Mielivärini on vihreä
Eilen illansuussa sain luettavakseni nipun vihreää politiikkaa. Vaalien alla asiasta sopii tehdä johtopäätöksiä. Olen kiinnostunut.
Olen keskustellut aiheesta puhelimitse poliittisten neuvonantajieni, eikun poikani, siskoni, neljän veljeni ja parin kälynikin kanssa, sekä kuullut taustalta myös kahden muun kälyn ja ainoan lankoni äänen. Palaute oli ymmärtäväistä, arvostavaa ja kannustavaa, poliittisesta kannasta riippumatta. Tosin yksikään sukulaisistani ei tietääkseni asu Tampereella, joten heidän kannatuksensa varaan en voi nojautua.
Yhden varman äänen tiedän, mutta sekään ei ole kannatusääni, vaan ihan omani. Opiskelijapolitiikan viehätys ja vaativuus on palautunut elävänä mieleeni, mutta silloin olin ääniharava, nuori äiti ja jyväskyläläinen. Nyt olen suulas aikuisen vihreän jyväskyläläisen kunnallisvaaliehdokkaan tamperelainen äiti.
Kyllähän minä tätä nykyistä kotikaupunkiani Tamperetta voisin omalta osaltani olla kehittämässä. Vastuullistahan se tietenkin on. Luottakaa minuun!
- maura
16:56 - /politiikka
2004-09-10
Tampere-talo ja puisto
Olin päiväkävelyllä Tampere-talon ympäristössä. Tampere-talo on tullut minulle vuosien varrelle monella tavalla tutuksi. Mielessäni kuljeskelin kuitenkin erilaisissa tilaisuuksissa ja tehtävissä Tampere-talon sisäpuolella.
Tällä kertaa tyydyin kiertelemään puistossa. Olen nimittänyt puistoa Sorsapuistoksi ja lampea Sorsalammeksi, mutta ehkä minun olisi hyvä tarkistaa jostain nuo nimet. Tai olkoon. Oli siellä sorsia yhtä lailla puistossa kuin lammessakin.
14:08 - /maailma
2004-09-09
Minä itse tässä nyt
Lukioluokilla ihmettelin usein sitä, miten varmana jotkut koulukaverini pystyivät käyttämään tekemisistään ja mielipiteistään sanaa minä: "Minä teen. Minä olen sitä mieltä." Itse laitoin mukaan aina varauksia: "Minä yritän tehdä, jos nyt vain jotenkin pystyn. Minä taidan olla tätä mieltä, varsinkin jos olen ymmärtänyt oikein sen, mitä luulen tietäväni tästä asiasta. Tosin en ehkä ole oikea henkilö tekemään tätä, enkä ole ihan varma siitäkään, voinko vielä muodostaa kantaani nykyisen tietoni varassa."
Jotenkin tuohon tapaan kuulin oman epävarmuuteni vääntelyä ja varmuutta joidenkin toisten iskevissä lausahduksissa. Levitin koko ajan puheessani sanallista turvaverkkoa, että en lupaisi turhia, enkä väittäisi pitämättömiä. On kuitenkin aika rankkaa olla koko ajan tekemäisillään jotain tekoja ja olemaisillaan jotain mieltä, kun kuitenkin on valittava tekoja tehtäväksi ja kantoja puolustettavaksi.
Kaksi kummallisen itkuista kävelyä on jäänyt mieleeni tuon epävarmuuteni ja väistämättömän valintojen tekemisen ristiriidasta.
Aloitin tokaluokkalaisen syksyn huolehtimalla ekaluokkalaisen veljeni opastuksesta linja-auton käyttöön viiden kilometrin koulumatkoille. Jonain ensimmäisistä syksyn kouluaamuista huomasi veli, että hänellä ei ollut kaksikymppisen kolikkoa linjuria varten. Annoin menomatkakolikkoni veljelle ja lähdin kotiin hakemaan puuttuvat matkarahat. Kaikki olivat häipyneet jonnekin. Kolikoita ei ollut kolikkopurkissa. Veljestä piti huolehtia. Huusin kotiväkeä, mutta ketään ei tullut. Päätin kävellä kouluun ja antaa siellä veljelle paluumatkarahani ja kävellä takaisinkin, jos muu ei auta. Koko viiden kilometrin koulumatkan itkin, rukoilin, huusin äitiä metsien kohdalla apuun ja juoksin, minkä jaksoin. Pelkäsin myöhästymisestä tulevaa rangaistusta. Pelkäsin rahatta lähtemisestä tulevaa rangaistusta. Pelkäsin veljen yksin kouluun lähettämisestä tulevaa rangaistusta. Myöhästyin pahasti. Veli oli kuitenkin selittänyt asian opettajallemme, joka sillä kertaa oli mielisairaalaan jälleen joutunutta vakinaista opettajaa sijaistava nuori täti seminaarista. Hän silitti hiuksiani, lainasi matkarahat ja neuvoi vastaisuudessa lainaamaan kuskilta eli lupaamaan maksaa seuraavalla kerralla. Opin pyytämään ja odottamaan apua muilta: en minä tee, jos joku muu voi tehdä, enkä ota kantaa, kun en voi olla varma siitä, mikä on oikein tai mitä mieltä muut ovat. Jotain tällaista koin silloin, vaikka tuskinpa tarkalleen näillä sanoilla.
Aloitin ylioppilaskirjoitusten jälkeisen välivuoteni Helsingissä päätyen milloin millekin pysäkille, kadulle, bussiin matkalla serkun luota koululle keskustan kieppeille tai koululta serkun luo itäiseen suuntaan. Jonain ensimmäisistä päivistä päädyin kävelemään Vallilan ammattikoululta Rautatieasemalle, josta ainakin tiesin, millä bussilla pääsen perille joutumatta ohi, sillä tämän linjan päätepysäkki oli oikea pysäkki. Jossain Pitkänsillan tienoilla minulle selvisi, että en ikinä selviä elämästäni itsenäisesti, jos sitä menoa jatkuisi. Itkuvesi valui omia aikojaan kasvoillani ja tunsin olevani täysin irti kaikesta ja kaikista. Kävelin maapallon pintaa pitkin, mutta ihan siitä irti. Oli helsinkiläinen ruuhka-aika, joten väkeä riitti ympärilläni, mutta ei minulla ollut heihin minkäänlaista kosketusta. Tunsin, että en kestä sitä vastuun painetta, jota joudun siitä eteenpäin kantamaan omasta läsnäolostani maailmassa, ihmisenä ihmisten joukossa. Itkin yhä, kun jo näin Kansallisteatterin, Rautatieasseman ja bussit. Sitten rauhoituin: minun paikkaani tässä pelaan ja elän nyt ja aina vain minä itse, joten mitä teenkin ja mitä mieltä olenkin, niin sillä lailla asiat minun kannaltani ovat.
Kun minä itse tässä nyt koetan jälleen kerran valita teot tehtävikseni ja kannat puolustettavikseni, tunnistan tilanteessani samankaltaisuutta noiden kahden kuvaamani kävelymatkan kanssa. Kun kävelin elokuun viimeisenä iltana kotiin maisemakonttorista, olin tuollaisella muutosmatkalla. Suusflunssa osui siihen sopivasti perään. Niin sain aikaa luopua menneestä ja asettua rauhassa tähän tilanteeseeni, jossa juuri nyt olen itse aivan omillani.
Näin minä teen, sillä minä olen tätä mieltä.
- maura
19:30 - /mina
Kuppilasta blogilistoille
Kävin tutustumassa kotikadulleni ilmestyneeseen internetkahvilaan. Koneita internetyhteyteen ja kahvia tai teetä. En istunut kaikkien koneiden ääressä, mutta vierestäkin katsellen näytti siltä, ettei ainakaan toisen ruudulle yllä kurkkimaan. Sain käyttää varttitunnin internetyhteyttä ja juoda ison kertakäyttökupillisen kahvia euron yhteishintaan. Itse asiassa sain tutustumistarjouksena aikaa toisen mokoman ja vielä ennen lähtöä käyntileimojen keräilykortin, jolla saan lopulta maksutonta aikaa internetissä.
Katsastin blogeja ja listoja. Katsoin ensin tilannettani top-listalla, että silleen. Katsastin myös muuten tuota suosionmittaria. Ensimmäisten sadan blogin joukkoon on tullut uusia blogeja ja jo sijoille 50-70 tarvitaan isompia tilaajamääriä kuin aikaisemmin. Suosio leviää laajemmalle alueelle ja kärjessäkin tapahtuu muutoksia. Silmäilin tällä kertaa vain nopeasti myös niitä blogeja, joihin olen kirjoittamallakin luonut katseeni joskus taannoin, mutta katsoin joitain muitakin. Nuhaa, yskää ynnä muuta löysin sieltä täältä, myös omastani, toki. Aihevalikoima näyttää blogien sisällä vaihtelevan, mutta jonkinlaista blogin sisäistä yhtenäistä tyyliäkin on.
Kommentoiminen ei kiireisellä aikataululla tunnu kohtuulliselta, enkä ehdi pysähtyä blogien ääreen pitkäksi aikaa. Mieli on tehnyt silloin tällöin jotain sanailla, mutta kun sanoilla tuntuu olevan kovin suuri paino ja oma irrallinen elämänsä kommentoinnin jälkeen, harkitsen yhä.
- maura
17:14 - /blogit
2004-09-08
Työvoimatoimistossa
Kävin tänään uusimassa työnhakuni Tampereen työvoimatoimistossa, niin kuin asiallista ja pakkokin on. Seuraava käynti on sitten helmikuussa, jos en sitä ennen saa tutkimusrahoitusta tai pestiä.
Virkailija oli todella ystävällinen. Hän esitteli minulle keinoja, jolla pääsen kauemmas työnhakuun tai tuettuun pestiin.
(1) Liikkuvuusavustuksella voi matkustaa mm. tutustumaan avoimeen työpaikkaan ja haastateltavaksi sitä silmällä pitäen. Ensin työvoimatoimiston on kuitenkin hyväksyttävä matka-aie etukäteen ja matkakorvauksen saa vasta, kun työpaikan edustaja on allekirjoituksellaan vahvistanut matkan onnistuneisuuden (kyllä tai ei) pestin suhteen.
(2) Kuntatyönantajalle voi työllistyä tuettuna, kun on ollut vuoden työttömänä, mutta pestit ovat 85-prosenttisia, eivätkä ihan tutkijan pestejä.
(3) Jos olen työtön vielä, kun päädyn työmarkkinatuelle, voin yrittää yhdistelmätukea yhdistystyönantajalle, joka sitten voi palkata minut johonkin tehtävään, joka ei kuitenkaan ole ihan tutkijan pesti.
Jne.
Työnhaun uusimistapaamisen päätteeksi virkailija toivotti minulle ystävällisesti menestystä tutkimustyönhakuuni Pirkanmaalla ja varsinaisen työnhakualueeni ulkopuolella. Liikkuvuusavustus sopii työhaastattelumatkaan mihin tahansa Pirkanmaan ulkopuolella toimivaan yliopistoon tai yliopistolliseen toimipisteeseen.
Onkohan Helsingin yliopiston filosofiassa pestejä?
- maura
18:55 - /keinot
2004-09-07
Termostaatteja odotellessa
Tämä päivä kuluu täysin termostaattien odotukselle omistautuneena. Viereisessä rapussa ovat jo aloittaneen termostaattien vaihdon. Tämä rappu on vuorossa vasta kolmantena eli viimeisenä, joten oletan ehtiväni remonttiväen alta pois järjestelyineni.
Teen vähän isompaakin huonekalujen siirtelyä, kun nyt tähän jouduin. Kun termostaatit on pattereihin vaihdettu, teen toisen osan nyt aloittamastani huonekalujen uudelleenjärjestelystä. Saan samalla tilaa paperiroinalle ja kirjaston kirjoille, joita en vielä ole käyttänyt tarpeekseni. Minun makuuni tulos näyttää kelvolliselta ja luotan myös siihen, että seuraava vaihe toimii. Varmaan pitää vähän siivota muutenkin tänään.
Nyt kuitenkin menen ruuanlaittoon: vaikkapa kananmunilla maustettua kasvisnakkipaistosta? Ja kahvia jälkiruuaksi.
- maura
12:29 - /eloa
2004-09-06
Yksin kotona
Yksinäisyydestä kirjoittaminen on viivästynyt asiointi- ja kuumeilukiireiden vuoksi. Joskus viime viikolla aloitin aiheen käsittelyä, kun olin toteuttamassa saamaani häätökäskyä ja pelkäsin, miten kuiviin seuraelämäni riutuu kotikolossani. Toistaiseksi ei ole ollut ongelmia.
Minun yksinäisyyteni on viime vuosina ollut kotona yksin olemista. Pitkällä tähtäimellä, varsinkin elämäni alusta asti katsottuna, olen kuitenkin ollut enemmän seurassa kuin yksin. Kaikkina aikoina muistan tilanteita, joissa yksinäisyys yksin olemisena oli ylellisyyttä ja muiden ihmisten seurassa oleminen vallitseva tilanne. Olen kuitenkin kokenut seurassakin yksinäisyyttä, joka johtuu siitä, ettei ymmärrysyhteyttä ole syntynyt.
Monissa myöhemmissä elämäni vaiheissa olen valinnut yksin olemisen siksi, että en ole saanut sitä seuraa, jota olen halunnut. Olen kuitenkin opintojen, työn, harrastusten ja perhe-elämän vuoksi valinnut itselleni seuraa ja tällaisesta seuraelämästä olen pitänyt. Kaikenlaisia kiemuroita elämääni on kuulunut, mutta puolison ja lapsen halusin elämääni aikanaan. Tunteet tietysti lainehtivat omia aikojaan tilanteesta toiseen, mutta ei kiintymyksen perusta. Lapsen aikuistumiseen kuuluu omaan elämään etsiytyminen, mutta kiintymys säilyy. Aikuisten lapsien itsenäinen elämä maailmalla on juuri sitä, mihin niin vanhemmat kuin lapset itsekin tähtäävät.
Kun kirjoitan tässä jutussa yksin olemisesta, tarkoitan ihmissuhteiden kannalta kumppanin puuttumista ja työelämän suhteen työyhteisön puuttumista.
En halunnut aikanaan avioeroa, mutta juuri kiintymykseni vuoksi hain sitä yhdessä silloisen mieheni kanssa. Eihän ihmissuhteita voi pakottaa jatkumaan. Tähän parittomaan yksinäisyyteen en ole etsinyt muutosta vuosiin. Tosin silloin tällöin matkan varrella jotkut miehet ovat saaneet minut miettimään tunteitani ja tulevaisuuttani. Joskus olen jopa päätynyt puhumaan pehmoisia väärässä paikassa. Varatuista en piittaa, mutta joskus olen luullut varattuja vapaiksi. Vanhoja ongelmia en halua elää uudelleen, joten yritän olla toistamatta omia virheitäni ja olen väistänyt miehiä tälläkin perusteella.
Kuulin joskus kauan sitten naimisissa olevan naisen sanovan naimisissa olevalle miehelle, kun kummankin aviopuolisot olivat paikalla: "Mitä se sinuun kuuluu, jos minä sinua rakastan." Tämä jäi mieleeni ja käytinkin sitä äskettäin typeryyksissäni, kun itse vapaana naisena huomasin rakastuneeni rengastettuun ja siis ilmeisesti varattuun mieheen: "Mitä se sinuun kuuluu, jos minä sinua rakastan." Tarkoitukseni oli pyytää anteeksi tunkeiluani ja osoittaa, että vika ei ollut hänen: kyseessä oli yksipuolinen syyttömäksi julistaminen, eikä torjunta.
Muissa suhteissa olen yksin kotona pääasiassa siksi, että haluan olla yksin. On tietenkin myös paljon sellaista, mitä tekisin jos voisin. Ja jos voisin niin tehdä, en olisi yksin enkä aina edes kotona. Mutta minä viihdyn kotona ja viihdyn yksin, koska tilanne on nyt tämä.
- maura
18:59 - /tilanne
Uutistelevision ääressä
Minun yskäni on hyvässä vaiheessa, eikä uutta kuumepiikkiä ole enää tänään tullut. Aikuisen poikani kuumetilanteesta keskustelimme puhelimessa muiden asioiden ohella. Hänellä on homma hanskassa, kuten sanotaan.
Olen katsellut aamupäivän aikana uutisia. BBC World News käsitteli pitkään naapurimaan koulukaappaustragediaa. Toimittajia oli asianmukaisesti tapahtumapaikalla ja uutisointikin oli kohtuullisen asiallista.
Samalla tai toisella kanavalla näytettiin tavalliseen tapaan kommentoimatonta kuvaa, tällä kertaa koulutragediasta nämäkin. Kuvat kertoivat omaa tarinaansa. Itkevät ihmiset viipyivät koulun raunioilla, joille oli tuotu valtavasti myös kukkia ja kynttilöitä. Puisia arkkuja tehtiin toisaalla yksi toisensa jälkeen ja verhoiltiin punaisella sametinnäköisellä kankaalla pikapikaa käsin. Arkkujen päälle naputeltiin sarjatyövauhdilla kauniita ortodoksiristejä. Hautajaisiin oli surupukuisten ihmisten lisäksi saapunut tapahtuman järkyttämää arkipukuista kansaa. Raunioita yhtäällä, lukuisia avattuja hautakuoppia toisaalla.
Usealla ulkomaisella kanavalla näkyi yhtä aikaa luonnonkatastrofien tuhoja eri puolilta maailmaa. Tuhoutuneita alueita paikannettiin kartoille. Rajuilmat ovat uusia, pahempia kuin äskettäin riehuneet. Japanissa tärisivät toimistohuoneet sisäkuvissa. Muualta näytettiin virtaavien ja satavien vesien tulvaa ja eri nimisten tuulten repimiä ihmisasumuksia ja muita rakennuksia.
Ulkomaitten urheilu-uutisissa näytettiin suomalaisia. Toiseksi päätyneen Mika Kallion taistelua piikkiluokan osakilpailuvoitosta näytettiin ratatapaturmien höystämänä joltain eurooppalaisradalta. Neljänneksi mm-rallin osakilpailussa autoillut Marcus Grönholm sai suomenkielisiä ohjeita kartturiltaan Japanissa. Joitain ojaanajoja ja peltien ruttausjuttuja tapahtui, kuten tavallista. Näissä kuvissa Japanin luonto oli ihan rauhallinen ja vehmaat maisemat kapeiden ralliteiden ympärillä kuin suomalaiskoivikoita.
- maura
15:14 - /maailma
2004-09-05
Näköisomakuva
Kuumeilun taukoamista odotellessani ja kuumeista aivoittelua hyödyntäen olen valmistautunut entistä paremmin työpaikkahaastatteluihin. Olen muun muassa tarkastellut itseäni kriittisesti, rehellisesti ja ankarasti arvioiden. Päädyin tosin varsin vaatimattomaan kuvaukseen luonteestani ja ominaisuuksistani, mutta ainakin voin tuntea tulevani ymmärretyksi: itseymmärryksen antamaa elämänvarmuutta ei mikään voita.
Olen ahkera, ajattelevainen, aktiivinen, aloitekykyinen, analyyttinen, antelias, asiallinen, avoin, empaattinen, filosofinen, harkitseva, herkkä, hienotunteinen, huolehtiva, huumorintajuinen, kekseliäs, kiintyvä, kokeileva, kokenut, kriittinen, lahjakas, luja, luonteva, luotettava, lämmin, mainio, mielikuvituksekas, mietteliäs, monipuolinen, mukava, oivaltava, omaperäinen, optimistinen, organisointikykyinen, perinpohjainen, persoonallinen, rauhallinen, reipas, rentoutumiskykyinen, ripeä, rohkea, selkeyteen pyrkivä, selkeä, tarkka, tarkkaileva, tietoinen, tilaa-antava, tilanneherkkä, toiset huomioiva, tunnollinen, vakaa, valpas, vastuuntuntoinen, viisas, vilkas, vilpitön, visuaalinen, yhteistyökykyinen, ymmärtäväinen, yritteliäs, äidillinen ja älykäs - vain joitain tärkeimpiä ominaisuuksiani mainitakseni.
Suhtaudun tulevaisuuteeni todella luottavaisesti, sillä rohkenin karsia vilpittömin sydämin ja tarkalla kädellä tuosta näköisomakuvastani poies kaiken ylimääräisen rönsyilyn, leveilyn ja turhan itsekehun. Sellaisesta olisi vain haittaa uralleni. Sitä paitsi työnantajat eivät uskoisi kenenkään olevan niin erinomainen.
- maura
22:15 - /mina
Onnistuinpas
Löysin selaimeni päivityssivut internetistä ja päivitin selaimeni. Operani on nyt muutenkin entistä parempi. Ilokseni pääsen sen avulla taas kotoakin Hordeen. Voin taas kiiruhtaa kesken kotoisten puuhieni lukemaan akateemiseen spostilaatikkooni saapunutta spostia. Oi, miten olen onnessani. Pienet ovat ilot, mutta sitä makeemmat!
Kiitos Tampereen yliopiston tietokonekeskuksen LH:lle asiantuntevasta päivitysneuvosta!
- maura
01:21 - /ihmeet
2004-09-04
Lokoisaa meinaamista
Tänään olen ollut kovin väsynyt. Kuumetta ei ole enää, mutta lämpöä olen mitannut viime yönä ja viimeksi äsken jotain 37,6. Yskä ei hakkaa, mutta on. Kurkku ei ole kipeä, vaan tukossa.
Tätä vaivaa täytyy olla liikkeellä paljon, sillä sitä on omaistenikin joukossa eri puolilla maata. On tarvittu sairaalaakin, joten minulla on aika lievä vaiva siihen nähden. Aivastelen tuon tuostakin yhä, mutta tavallaan se tuntuu mukavaltakin. Jotenkin sellaiselta elossa olemiselta.
Muuten päivä on kulunut lokoisan meinaamisen merkeissä.
23:08 - /eloa
2004-09-03
Takkuista perjantaita
Kurkkukipu jatkuu ja keuhkoja kutittaa yskä, joka hakkaa tiukkaan tahtiin ja pitää ääntä. Mistähän minä tämän koukkasin?
Kotoinen Opera-selaimeni ei pärjää UTAwwwmailille, vaan pomppaa heti Hordesta ulos. Hordeen se jättää käyntijäljen, että perillä on koukattu. Koska pääsen Hordeen muualta muilla selaimilla, tiedän, että jokin mättää Operan ja Horden välisessä suhteessa. Minua neuvottiin päivittämään itselleni kotiin uudempi Opera-versio, jonka pitäisi toimia. Kokeilen, kunhan voimistun.
Se ei auta toiseen ongelmaan: Tommipommin huomaavaisesti lähettämä Gmail ei tykkää Operasta tai päinvastoin, mutta niin Gmail itse ilmoittaa. En siis voi käyttää Gmailia, ellen vaihda selainta. Katsotaan nyt tai pikemminkin vähän tuonnempana.
Kaukolainalaskusta huomautettiin, mutta sitä juttua selvitetään muualla. Olkoon rauhassa.
Kävelin maksamaan käteisellä vuokran, että ehtii varmasti siihen, mitä vuokraemännän kanssa on sovittu. Asioimme eri pankeissa ja minun rahantuloni sattuu joskus silleen, ettei aika riitä pankkien välisten siirtopäivien odotukseen. Kävelin tietämääni konttoriin maksaakseni. Se oli mennyt etuajassa kiinni, sillä se muuttaa viikonloppuna lähemmäksi minua. Kävelin toiseen konttoriin. Jono oli pitkä, mutta kärsivällisen odotuksen jälkeen sain ilon maksaa 6 euroa siitä, että maksoin vuokrani ajoissa.
Hoitelin muitakin asioitani. Eiköhän kaikki ole tehty, mitä tänään piti tehdäkin.
- maura
18:49 - /eloa
2004-09-02
Vapauden huumassa
Heräsin aamuviideltä. Aamutoimien jälkeen korjasin ja parantelin tutkimussuunnitelmaa siitä, millaisena se joutui lähtemään Kordelinille hamassa elokuun viimeisen illansuun kiireessä. Koneelle sain kolmeen sivuun erilaisilla tiivistyksillä mahtumaan melkoisesti asiaa. En sentään koko väikkäriä. Tulostin neljä satsia hitaasti, mutta varmasti mustesuihkutulostimen raksutellessa siistiä, mustaa jälkeä. Lähdin liikkeelle joskus päivällä, varmaan yli puolen päivän. Vein postiin kuorellisen papereita Koneen säätiölle osoitettuna ja hoidin muut paperihommat kunkin kohdalleen kohteeseensa. Palautin viimeiset nipstakkelit lähtöpisteeseensä Pinniin, jossa ei ollut monta ihmistä näkösällä. Yhden tutun löysin ja sain yliviivaamaan minua tarkoittavan merkkirivin näkyvältä paikalta. Ei tuntunut missään. Kävin yhdellä asiantuntijaluukulla uuden Pinnin ääripäässä ja totesimme, jotta vika on ihan minun koneeltani postilaatikolle kuljettaessa, eikä organisaation poluilla. Siis se vika, jonka vuoksi syyskuussa on vaikeampaa lähettää sähköpostia koneeltani, vaikka muilta koneilta, mistä vaan kokeilin, homma onnistui. Jatkan tätä ruljanssia huomenna. Kävelin pisaroiden lomassa puikkelehtien puistossa rauhalliseen tapaani ja huomasin oudokseltaan ällistyttävästi nauttivani vapaudesta. Vapaus liittyy siihen, että juuri olin nähnyt ihan erilaisen pään kurkistavan sen koneen takaa, jonka takaa olisin itse saattanut kurkistaa, jos vielä olisin siellä. Kävin Attilassa laittamassa osoitetietoni ajan tasalle, että osaavat laskuttaa myöhästyvistä kirjanpalautuksista sitten, kun niitä tulee. Sanoivatkin, etteivät enää muistuta siitä, että kirjat pitäisi uusia, vaan siitä, että lasku on alkanut karttua palautuspäivän ylimenevästä ajasta. Ihanaa vaan, minä tuumasin itsekseni, poistuin ja pistin kännykkäni taas työkuntoon. Minulla on nimittäin tapana sammuttaa käsipuhelimeni, kun asioin kirjastoissa. Pientä härveliä kämmenelläni näpräillessäni muistuivat mieleen Tullintorin tullivaat päivät, jotka ovat meneillään ja läksinkin siitä sitä hulinaa katsomaa. Hiljaista oli. Istahdin Arnold'siin kahvikupposen, veden, pikkupomadan ja iltapäivälehden seurassa odottelemaan hulinan alkamista. Ihan tavallinen määrä väkeä virtaili ohitse suuntiinsa kukin, joten lopulta annoin periksi ja meni ostoksille ruokakauppaan. Kantokykyni rajoissa ostin sitä sun tätä kaapeista loppunutta ja palasin kotiin. Huomasin, että enemmänkin puutteellisuutta oli havaittavissa, joten lähdin toiseen kauppaan, kun vapaa olin lähtemään. Ja taas ostin vähän tuota ja tätä ja kannoin kantokykyni voimalla kotiin. Söin Ketun kanssa, sillä se tuli televisiosta sopivasti. Ketun jälkeen asetuin koneelle yrittämään sähköpostia eteenpäin. Ei niin mitään. Näyttää siltä, wwwmail lähtisi tottelemaan, mutta sitten se vaan poukkaa alkuperäiseen tilaansa ja jättää minut tähän portille toljottamaan kuin nallin kalliolle. Hommasin eilen itselleni Suomi24:n sähköpostiosoitteen ja sitä minun pitää nytkin käyttää, kun tuo vakiosysteemini vain pompahtelee. Napsauttakaa nyt asiantuntijat homma kuntoon tai siis viimeistään huomenna, kun olisi niin mukava silleen toimivien sähköpostien ja muun kanssa puuhata, että kerrakseen. Taidan olla kuumeessa tänäänkin, on ollut kurkku kovin kipeenä ja kuumevaivainen olo muutenkin, mutta eiköhän tämä tästä. Pitää pyytää Antti-Juhania poistamaan tämän tekstin loppuun suomi24:n laittamat mainokset, sillä en itte voi ja osaa sitä tehdä. Nyt seuraavat kolmisenkymmentä minuuttia sitten kuluvatkin modeemiyhteyden, selaimen internetyhteyden ja sähköpostin äärelle pääsemisen odottamisessa - siis minulta näiden sanojen kirjoittamisesta alkaen - lukijoiden touhuja en näe edes mielikuvituksen siivin - tai silmin ois varmaan parempi ilmaisu, jos tarkemmin ajattelen. Sitten napautan tämän viestin sähköpostiviestiksi ja lähetän Aloitusmaisemaan nauttimaan vapaudesta. Itse painun potemaan tai varmaankin parantavaan uneen tai ainakin uneen ja varmaan paraneminen jatkuu. Kahvia tekee mieli, mutta sitä taidan naukata vasta aamupuolella perjantaita. Kunhan sinne päästään.
- maura
22:39 - /eloa
2004-09-01
Olympilaisainesta
Vaikka olen jännittänyt tätä päivää parisen viikkoa puolentoista vuoden päälle, en tänään ole pystynyt tasoni mukaisiin suorituksiin. Minun oli tarkoitus aloittaa päivä vauhdilla aamusta, mutta kunto ei osunut ihan kohdalleen. Ensinnäkin jo päivän sää, joka aamulla oli varsin pilvinen, pimensi kotini ja olisi edellyttänyt valon sytyttämistä, mihin en kuitenkaan pystynyt motivoitumaan. Näin päivän suorittaminen lähti nihkeästi käyntiin. Kun siinä sitten tunnustelin mahdollisia syitä huonoon lähtöön, totesin kuumeilun ja kurkkukivun. Vetäydyin dornitoriumiini.
Tunsin kasvoillani kirkkaan kuumuuden ja ihmettelin syytä siihen. Tarkkailtuani ympäristöäni jouduin toteamaan, että verhojen raosta paistoi aurinko suoraan kasvoilleni. Ihmettelin päivän sään nopeaa vaihtumista. Juurihan oli ollut synkkää ja pilvistä. Päätin kuitenkin, että ennen kuin oletan tilanteesta mitään sen kummempaa, tarkistan kronometrista ajan hetken. Edellisen tarkistukseni mukainen tulos oli 10.15 ja nyt sain tulokseksi 17.15 aika lailla tarkalleen.
Kurkku tuntui vielä kipeältä, mutta olo ei ollut enää kuumeinen. Päätin ottaa riskin ja ryhtyä suorittamaan tätä päivää edes sen iltaisempien tuntien osalta. Nousin ja avasin television parahiksi ritari Ässän tulla tupaani, mutta sitten hän lähti kesken pois ja lupasi: "Jatkuu ensi keskiviikkona." Vaikka kuntoni ei riittänyt kokonaiseen suoritukseen eli valvomiseen aamusta iltaan kotosalla, niin vapaa-aikaosio lähti hyvin käyntiin.
Tein monen päivän ruokaa: puolen kilon paketti makaronia pariin litraan kiehuvaa vettä, vieressä paistinpannulla 400 grammaa jauhelihaa paistumassa, veteen kolme kuorittua ja pilkottua sipulia, pian myös purkillinen vihreitä papuja ja purkillinen tomaattimurskaa, pakastelokerosta pussillinen herneitä ja porkkanoita seuralaisineen, maustehyllyltä ainakin paprikaa ja pippuria ja suolaa, jääkaapista ainakin omenaviinietikkaa ja soijaöljyä, paistinpannulta jauhelihaa. Kun aineksia lisäilee rauhalliseen tahtiin, on maltettava odottaa kiehumista aina jäähdyttelyn jälkeen. Tällä tavoin keitellen 8 minuutin makaronit kypsyvät suunnilleen puolessa tunnissa. Loppuvaiheessa maistelin ja lisäsin hyppysellisen jotain intialaista mausteseosta. Tulos on hyvä ja säilyy jääkaapissa sen ajan, mitä sen syöminen annos kerrallaan ruoka-aikojen koittaessa edellyttää. Lämmitän annoksia eri tavoin ja maustelen suuntaan ja toiseen, joten ruoka on silti joka kerta erilaista.
Olen näin iltaan päästyäni tyytyväinen tähän astisiin syyskuun ensimmäisen päivän suorituksiini. Vaikka en yltänyt parhaaseen tasooni ja vaikka suoritus jäi paljolti vajaaksi, sain kuitenkin kasattua itseni loppukiriin. Varsinkin ruuan valmistus osui nappiin ja palkintona saamani lautasellinen pataa tuntui jopa ylelliseltä. Makufanfaarit soivat maistellessani ja kylläisyyteni on hyvä. Lopun iltaa aion sulatella päivää ja valmistautua myöhemmin yöunen kautta uuteen päivään, huomiseen.
- maura
22:18 - /eloa
2004-08-31
Kaikki hyvin
Joskus sanoin kuulumisia kysyvälle tuttavalle, että hyvää kuuluu. Hän nauroi iloisesti ja kovaa. Ihmettelin vähän. Sain selityksen: "Ei työtä, ei rahaa ja sanoo, että hyvää kuuluu."
Nytkin minulla on kaikki hyvin. Tänään olen keskustellut monien entisiksi jäävien ja jo entisten työkavereiden kanssa, siivoillut viimeisiä tiedostoja mukaani, putsannut selaimesta ja näytönsäästäjästä jälkeni ja muutenkin jättänyt jälkeeni tyhjyyttä.
Yksinäisyydestä kirjoitan tuonnempana lisää, kunhan katson miten se kotonurkissa alkaa pyöriä. Hillitty kukko sitä on jo käsitellyt kommentissaan ja blogissaan kiitettävästi. :)
- maura
18:40 - /tilanne
2004-08-30
Yksinäisen seuraelämää
Kuten tarkkaavainen lukija ehkä on huomannut, vietän todella yksinäistä elämää. Kun saan oikean sähköpostiviestin, siitä tulee minulle suuri tapahtuma. Kun keskustelen lähimmän omaiseni tai sisarusteni kanssa puhelimessa, arvostan sitä todella korkealle ja silloin tällöin kerron siitä täällä (että en ihan täyserakolta vaikuta). Kun tapaan entisiä työkavereita, jotka pian jäävät entistä entisemmiksi (huomenna on viimeinen tilankäyttöpäivä täällä), kyseessä on suuri tapahtuma, josta vitsailen siksi, että minua nolottaa: minulla ei juuri muita ihmiskontakteja nykyisin ole. Jos vielä tapaan jonkun etäämmällä asuvan (uuden) ystävän, kuten tänään, en osaa lainkaan käyttäytyä. Ei minulla ole tässä kaupungissa nykyisin ketään, ketä tapaisin muuten kuin täällä entisessä työympäristössä ja tämäkin jää elokuun 2004 lopussa historiaan. Nyökkäystututkin ovat harvassa, kun täältä lähden.
- maura
20:25 - /ihmiset
Ihmisten kanssa
Antti-Juhanin kanssa olemme keskustelleet puhelimitse, mutta muita ihmisiä olen tavannut kasvotustenkin tällä erää. Tänään on ollut paljon huomion arvoista väkeä liikkeellä kaupungilla, käytävillä, huoneissa, kuppiloissa ja maisemakonttorissa. Arvostan ja huomioin tuota väkeä erityisesti siksi, että sillä on ollut ymmärrystä katsoa minun puoleeni ja aikaa sanoa minulle sananen tai pari. Jotkut ovat jopa keskustelleet kanssani. Kertakaikkiaan mainiota porukkaa! Tässä sitä osa-aikaerakon seurallisuutta punnitaan jos missä!Ulkosalla juttelin filosofi MK:n kanssa kulkiessamme hetken samaan suuntaan sateenvarjojemme alla. Puhuimme ahkeruudestamme tutkimuksen alalla ja sitten sateenvarjoista. Rankan sateen valuessa ympärillä on omista ja mieluummin ehjistä sateenvarjoista todella hyötyä. Huomasin sitten itsekseni, että sisällä sateenvarjon tarjoama hyöty ei ole aivan yhtä ilmeinen, mutta enhän voinut sitä uloskaan jättää. Kuivukoon tuossa maisemakonttorin ikkunan edessä. Maisemakonttori on nimitys, jota käytän huoneesta, jossa kuusi tietokonetta tarvitsevaa henkilöä mahtuu työskentelemään yhtä aikaa ja näkee maisemaikkunasta sermiensä yli tai lomitse käytävien risteysalueen, yhden hengen työhuoneiden ovia ja ikkunan, josta näkyy pääasiassa tämän talon ulkoseinää. Maisemakonttorissa juteltiin filosofien TK (Kordelinin apurahahakemus aiheena) ja RO (koneiden jättäminen aiheena) kanssa. Paikalla olivat myös filosofit AK ja MJ, sekä jälkimmäisen vieraana pistäytynyt Tommipommi. Illemmalla ovella pistäytyi internetyhteyksien ongelmia pohtimassa filosofi TL, jolle kerroin huomanneeni aiheesta tälle illalle tähdättynä jonkinlaisen varoituksenkin.
Erillisiä asiallisia sananvaihtoja olen tänään käynyt yksitellen käytävillä tai huoneissa filosofien TK2, TV, LH, TV2, EO ja ME kanssa. Osa tästä porukasta oli paikalla myös yhteisessä kuppilaistunnossa, jossa juteltiin enimmäkseen niitä näitä. Siellä oli mukana myös filosofi PR, joka onnitteli minua eilisen Kimi Räikkösen voiton johdosta, sillä niin kauan minä sitä voittoa olen kuppilakeskusteluissa odottanut, että ansaitsenkin kannustajapisteitä, juu. Ihmeteltiin sitten porukalla Matti Nykäsen elämään ja ongelmiin lööpeissä ja iltapäivälehtien sivuilla käytettyä palstatilaa. Juttelin toimiston ovella RJ:n kanssa työn ohella opiskelemisesta. Lisäksi olen ollut puhelias kaikkialla muuallakin asioidessani. Kovasti olen myös nyökkäillyt tervehdystarkoituksessa työkavereiden ja vähän vieraampienkin kanssa, että hei ja moi.
- maura
19:28 - /ihmiset
In memoriam Georg Henrik von Wright
Sain juuri sähköpostitse ohjelman symposiumiin In memoriam Georg Henrik von Wright.
Kaikille avoin tilaisuus on Helsingin yliopiston juhlasalissa 29.9.2004 klo 10.00-20.00. Tilaisuuden järjestävät Helsingin yliopisto ja Suomen Filosofinen yhdistys.
14:52 - /tulossa
Tutut kasvot
Äsken filosofi MJ sai vieraan, joka näytti tutulta. Muistin nähneeni samanlaiset kasvot kuvassa. Kysyin, josko hän on Tommipommi. Hän myönsi, jotta on hän. Sitten he lähtivät toisaalle.
- maura
14:20 - /ihmiset
2004-08-29
Vettä pöydällä
Aamulla keitin kahvinkeittimellä vettä pöydälle. Onneksi siis vettä, eikä kahvia. En tiedä, mitä siinä mietin, mutta kannua en laittanut paikalleen. Vettä laitoin ja sähköä. Sitten menin keittiöstä muihin puuhiin. Kuulin kahvinkeittimen tussahtelevan ja veden lirisevän. Jotenkin minusta alkoi tuntua, että käteni ei ollut tehnyt kaikkia hommiaan. Katselin oikeaa kättäni, eikä siinä tuntunut olevan kaikki kohdallaan. Ehkä painon jälkituntu puuttui?
Palasin keittiöön tarkistamaan, josko olin tosiaan jättänyt jotain tekemättä. Olin, juu. Vettä oli jo valunut pöytäliinaa kivasti kasteleva lammikko ja lisää pulputti tuutista. Laitoin kannun paikalleen, odotin veden siihen. Sitten siivosin paikat ja laitoin kuivumisen alulleen. Join tänään suklaakaputsinoa: jauhetta mukiin ja kuumaa vettä päälle. Hyvää, mutta vain harvakseltaan ohjelmassani.
- maura
18:59 - /eloa
Tutkimustyökokemus
Tommipommi esitti taannoin joitain tietynlaisia nettinaisia yleisemmin luonnehtivia määritteitä. Otan ne käyttöön omaa tilannettani kuvaamaan: Olen tosiaan Alma-hankkeeni jälkeen kokenut olevani loppuunajettu ja katkeroitunut omanapa-ympärysmatkalainen. Voimistuakseni jälleen ja vapautuakseni katkeruudesta katselen elämääni eripuolilta, mutta juuri sitähän sanotaan omaan napaan tuijottamiseksi.Tällä kertaa olen listannut tutkimustyöpestejäni. Näin olen tehnyt siltä varalta, että joku sattuisi tarvitsemaan tutkijaa, jolla on juuri tällaista työkokemusta. Monitieteellinen, laaja-alainen ja pätkittäinen akateeminen työkokemukseni on vaatimaton, mutta ei olematon. Ajoittain tuntuu jopa siltä, että kyse on ollut vaativista tehtävistä.
00:27 - /tilanne
2004-08-28
Pilvinen lauantai
Näin viime yönä tieteellistä unta filosofisesta tutkimusongelmastani. Tein koeasetelmia ja jotain ihmiskokeita. Kirjoitin unessa tutkimuksesta juuri raporttia, kun oivalsin, mistä intentionaalisessa teossa oikein on kysymys. Olin tosi iloinen tästä huomiosta ja ajattelin tyytyväisenä unessani sitä, miten hyödyllistä on nähdä unta oikeista asioista.
Heräsin tänään ajatellen unessa tekemääni huomiota ja keittelin itselleni pari kupillista kahvia. Jostain syystä nyt valveillakin tuntuu siltä, että unioivalluksellani on merkitystä. Hämmästyin muutakin. Löysin nimittäin kotoa eilen kadottamani korvakorun. En nyt ole sitten ihan varma, pudotinko sen eilen vai enkö laittanut sitä lainkaan korvaani. Olen niin ajatuksissani nykyisin. Mietin silloinkin omiani, kun muka katson olympialaisia. Katselin Argentiinan ja Paraguain välisen jalkapallo-ottelun, jossa olympiakullan voitti Argentiina. Ennen pelin ratkeamista miehet ehtivät varmaan juosta kilometrin jos toisenkin, sillä jalkapallokenttä näyttää valtavalta. Tarkistin tekstitv:n sivuilta suomalaistuloksia. Taina Kolkkala on heittänyt kymmenenneksi keihäällä ja Jenni Honkanen melonut kahdeksanneksi eli pisteille. Illalla aion katsoa, miten keihäsmiehet pärjäävät.
Sisareni soitti minulle, kun en ollut vastannut tekstiviestiin. Akun tyhjeneminen saa joskus aikaan viiveen tekstiviestien näkymisessä. Sisko kertoi tekstarinsa. Keskustelimme sitten suvun naisten sairauksista ja terveyksistä. Siinä muistui mieleeni sekin, että sain jo eilen postitse takaisin vanhat rintakuvani Tampereen kaupungin rintaklinikalta. Mukana oli ystävällinen huomautus, että ei uusissa kuvissa ole mitään rintasyöpään viittaavaa. Hyvä niin. Meillä ei ole syöpää suvussa, niin muistelimme siskon kanssa. Sen sijaan sydän ja keuhkot ovat heikko kohta sukumme terveyden kannalta. Tästä asiasta mieleeni muistui puhelun päätyttyä sellaista, minkä vuoksi soitin heti siskolle. Käsiteltiin asia samalla ja toivoteltiin hyvää.
Kävin tänään taas Lidl-ostoksilla. Olin nimittäin langennut jossain vaiheessa Lidl-tyyppiseen limsapulloon, jota ei voi palauttaa muihin kauppoihin. Nokkela tapa saada asiakkaat palaamaan takaisin oman kauppaketjun myymälään tuo Lidl-kohtainen pullonpalautus. Onneksi sinne voi palauttaa muualtakin ostettuja virvoitusjuomapulloja. Wessapaperia tuli ostettua iso pakkaus. Ostin muutakin, muun muassa sipuleita ja viinirypäleitä, koska ne olivat sekä kauniita että edullisia. Kaupungilla oli paljon väkeä liikkeellä, mutta vain kotitalon hissillä tuli nyökkäämisen tarvetta. Nuori mies, jonka tapasin hissillä päinvastaista suuntaa kulkemassa, on tuollainen hyvänpäiväntuttu, joita saman rapun asukkaista voi tulla.
Söin tänään monen päivän pataani. Keitän silloin tällöin puolikiloa makaroneja ja laitan sekaan sitä sun tätä. Tällä kertaa mukaan päätyi pussillinen pakastettuja keittojuureksia, purkillinen punaisia papuja, kolme sipulia, vähän lihaa, mausteita maun mukaan ja roppakaupalla lämpimiä ajatuksia. Olen nimittäin hyvällä tuulella. Ruokakin maistui hyvältä. Lähdin uudelleen kaupungille ja kävin jälkiruokakahvilla kuppilassa. Löysin sieltä päivän lehden ja luin sen. Kävelin sitten kaupungilla, nyökkäilin hyvänpäiväntutuille ja mietin omiani.
Kun pääsin tietokoneelle ja luin sähköpostini, löysin mukavan sähköpostiviestin. Toinenkin pyytämäni suosittelija vastasi myöntävästi. Kerroin tästä heti pikaisessa puhelussa pojalleni, joka ymmärtää näitä juttuja. Nyt sitten vain apurahoja hakemaan entisen ja uuden ohjaajaproffan suosituksin. Toivottavasti onni suosii.
- maura
18:53 - /eloa
2004-08-27
Perässähiihtoa elämää pitkin
Monet merkittävästi elämääni vaikuttaneet valinnat ovat aikanaan tuntuneet perustuvan harkintaan. Näin jälkeenpäin niitä katsoessani näen hiukan siitä, minkälaiset olosuhteet ja vaiheet ovat olleet myös vaikuttamassa elämäni linjautumiseen. Tai ehkä paremminkin on niin, että näen harkintani uudella tavalla, samoin tekojeni olosuhteet ja seuraukset.
Monet valintani olen tehnyt toisin kuin mitä läheiseni, kaverini ja sukulaiseni olisivat pitäneet suotavina. Jännittävää tässä onkin se, että koen itseni perässähiihtäjäksi silloinkin, kun muiden mielestä olen kulkenut aivan eri suuntaan kuin johtotähteni ovat menneet. Olen päätynyt omille teilleni, mutta harkitsen yhä itsenäisesti ja hiihdän samalla elämäni perässä.
21:41 - /historia
Blogeja plaraamassa
Vietin illankuhnassa reippaan rupeaman lukemalla blogeja. Tällä kertaa kiinnitin erityistä huomiota näihin: Antti-Juhani Kaijanaho, Hassuja Heräämisiä, Kesät talvet, Hillitty kukko, Tommipommi, maalainen, KunKirjoitan, Kysyn vaan ja Lehti.
Tunnustelin näitä ja muita blogeja lukiessa itselleni herääviä tunnelmia ja ajatuksia. En niinkään tarttunut näiden mainitsemieni blogien aiheisiin käydäkseni keskusteluun puolesta tai vastaan. Minä vain vaeltelin noiden blogien maisemissa ja merkitsin muistiin tuntumia.
20:29 - /blogit
Kadonnut korvakoru
Aina silloin tällöin kampaan pitkiä, melkein mustia hiuksiani siihen tapaan, että korvanapin vastakappale tarttuu hiuksiin ja irtoaa. Ennen pitkää myös hopeatappi, jollainen oli esimerkiksi tämänkertaisen ruskean pikkuisen helmenkokoisen pallon kiinnitystappina, luistaa pois korvan reiästä. Jos näin käy kävellessäni, on koru mennyttä. Jossain siis luuraa yksinäinen korvakoruparka ja korvanipukassani tapittaa toinen. Ystävällistä löytäjää pyydetään kohtelemaan korua hellävaraisesti ja tarjoamaan sille hyvän kodin.
- maura
19:09 - /eloa
Mukavia sattumia
Eilen kotiuduin myöhään illalla vilkkuvan puhelinvastaajan valon luo. E-serkkuni Helsingistä oli jättänyt viestin. Ilta oli myöhä, joten jätin soittamisen aamuun. Soitinkin hänelle sitten aamutuimaan, jotta mitäs? Juteltiin kuulumisia. Hän on tyytyväinen juuri nyt. Katto pitää vettä ja syksyllä voi harrastaa monenlaista.
Tänään olen poikennut kuppilakahveilla kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla sattui mukavasti. Kahvi on minun stressijuomani, joten kahdesta perättäisestä kuppilakeikasta aamukahvien jälkeen voipi päätellä jotain stressistäni. Kahvi oli kummallakin kerralla hyvää. Ensimmäisen kuppilan iloinen sattuma oli, että pöydässäni oli päivän lehti. Olen nykyisin ilmaislehti Tamperelaisen varassa kotioloissa ja sehän ilmestyy vain kaksi kertaa viikossa. Siitä ei ole seuraa kaikille kahveilleni. Luin siis tyytyväisenä päivän lehden. Toinen iloinen sattuma tarjoutui mukavan seuran muodossa ihan äsken. Yliopistolla kuppilassa istui ystäväni M tiedekunnan toimistosta työtoverinsa kanssa ruokailemassa, joten sain rupattelevaa ja neuvoa-antavaa kahviseuraa.
Käytävällä sattui mukavasti professori TV reitilleni. Esitin heti ehdotuksen, jonka tiedekuntalaiselta kahviseuraltani kuulin: jospa tarkistettaisiin tähänastiset filosofian jatko-opintoni, josko voisin saada kokonaismerkinnän jatko-opintojen suorittamisesta väikkäriä vaille valmiiksi. Sovittiin, että palataan asiaan alkuviikosta opintorekisteriotteeni äärellä ja hoidetaan homma kuntoon. Tuollaisen kokonaismerkinnän kanssa voin vaellella maailman turuilla ja työmarkkinoilla entistä vapaampana. Keskustelemme sitten myös tutkimuksestani, joten päivitän myös tutkimussuunnitelmani katsastuskuntoon.
Muutenkin olen miettinyt elämäni keitoksen sattumia vähän tarkemmin ja todennut, että onhan niitä ollut. Toistaiseksi olen kohdannut ainakin ikäviä, yhdentekeviä ja mukavia sattumia. Ihan hyvä keitos siis. Sattuipas mukavasti!
- Maura
14:17 - /eloa
2004-08-26
Helsinkiin jos voisin
Sovin tänään uudesta väikkärin ohjaajajärjestelystä Tampereella. Lähetin asian saman tien tiedoksi tähän astiselle, mutta nyt Helsinkiin professoriksi pestautuneelle ohjaajalleni: hänen sijaisensa on lupautunut ohjaamaan. Tarvitsen kuitenkin myös aikaisemman ohjaajani suosituksen hakemuksiini.
Tänään olen miettinyt tilannettani täällä Tamperaalla. Työnhaun pitäisi sujua, sillä olen kasvatustieteiden maisterin rinnalle ja päälle tehnyt myös päätutkintoni eli yhteiskuntatieteiden maisterin tutkinnon, molemmat Jyväskylän yliopistossa. Itse pidän tosiaan päätutkintonani tuota yhteiskuntatietellistä tutkintoa, jonka pääaine on filosofia. Olen työn ohella innoissani opiskellut filosofian jatko-opintojakin jo 79 tamperelaista opintoviikkoa, vaikka 40 riittäisi.
Mikäpä minun on harrastaa väikkärin tekemistä vaikka 117-vuotissynttäreilleni asti. Nyt minusta tuntuu, että tämä asia on kunnossa. Luotan sekä täkäläiseen ohjaajaani että helsinkiläiseen aikaisempaan ohjaajaani. Henkilökohtaisista syistä ja valtavien Helsingin yliopiston kirjahyllyjen vuoksi haluaisin muuttaa Helsinkiin, jos vaan voisin. Voisi kai Helsingistä työtä saada? Ainakin sen verran, että työtä olisi enemmän kuin nyt Tampereella. Sitten joskus tulevaisuudessa ottaisin pari vapaapäivää ja tulisin Tampereelle väittelemään.
- Maura
22:30 - /tilanne
Hyvin painittu!
Näin yhden Marko Yli-Hannukselan voittaman painiottelun. Mieleeni piirtyi kuva voittajasta. MTV:n nettisivuilta löysin äsken tiedon hävitystä ottelusta. Onneksi luin tarkemmin ja sain tietää voitetusta hopeamitalista. Suomella on siis jo kaksi hopeamitalia näistä olympialaisista! Aika hyvin.
- Maura
20:11 - /ihmeet
Tavoitteiden tarkistusta
Filosofisen tutkimuksen alalla toimin nyt aktiivisena työnhakijana. Olen ex-ammattitutkija (ja toivottavasti myös tuleva). Olen harrastanut väitöskirjatutkimusta vuosia työn ja työnhaun ohella. Inhimillisenä toimijana minua kiinnostaisi tietää, miksi en ole voinut saada enempää toiveitteni ja järkeilyni mukaisia sattumia elämääni? Kysymyksen voi asettaa myös toisin: miksi minä tavoittelen elämässäni eri asioita kuin mitä yleensä saan?
Maailma menee omalla painollaan, samoin yhteiskunta. Kuitenkin suurten ihmisjoukkojen elämäntavat vaikuttavat maailmanmenoon. Siis myös yksittäisten ihmisten elämäntapavalinnoilla on merkitystä tuota maailmantiloihin vaikuttavaa massaa kasvattamassa. Yhteiskunta tuntuu usein omavoimaiselta ja -lakiselta elämäntapaa säätelevältä liukuradalta. Miksi sitten jotkut meistä luovat uransa sillä liukuradalla, toiset taas vaeltavat maisemassa omaan tahtiinsa?
Olen kysynyt joiltain työurallaan filosofian alalla edenneiltä ja suhteellisen vakaassa työsuhteessa olevilta ikätovereilta, miten he ovat saavuttaneet nykyisen asemansa tiedeyhteisössä. Olen saanut heiltä eri tavoin muotoiltuna saman vastauksen: sattumalta.
Asetan siis elämälleni tavoitteen, johon pyrin itse. Koetan myös päästä valitsemaani tavoitetta edistävälle yhteiskunnan liukuhihnalle. Lisäksi toivon samansuuntaisia sattumia.
- Maura
19:19 - /tavoite
Tavoittelun keinojen tarkistusta
Tahtoisin päästä tutkimuksen harrastajasta jälleen kerran ammattitutkijaksi. Olen sitä silmällä pitäen laittanut keväällä apurahahakemuksen Antti ja Jenny Wihurin rahastolle. Tämän kuun loppuun mennessä lähetän apurahahakemuksen Alfred Kordelinin yleisen edistys- ja sivistysrahaston käsittelyyn. Syyskuun lopussa päättyy Koneen säätiön apurahojen hakuaika ja minä postitan sinnekin hakemukseni.
Väitöskirjan jälkeiseen tutkimukseen tai ehkä väitöskirjan viimeistelyynkin ikäni sopisi. En nuorru enää, enkä ole vielä tohtori, mutta ehkä voisin alkaa tässä vaiheessa jo viimeistellä väitöskirjaani apurahan turvin? Olenkohan niin pitkällä? Pitääpä tarkistaa! En odota liikoja. Kaikkia keinoja on kuitenkin lupa ja hyvä ja pakkokin käyttää elonsa rahoittamiseksi ja mieluiten mielityötään tehden. Näillä sanoilla ja monilla muillakin minä perustelen sitä, että haen apurahoja.
Lisäksi on toki tarkistettava pestuumarkkinat, josko olisi työnantajia, joilla on pulaa teoreettisen (ja vähän käytännöllisenkin) filosofian tutkijasta, joka ei ole vielä tohtori. Ehkä sellaisia työnantajia ei löydy ihan hetikään, eikä ainakaan pilvin pimein. Toivossa on silti hyvä elää. Entä millaiset mahdollisuudet minulla on ideoida ja kehittää yritys, joka tuottaa filosofista tutkimusta? Jos vielä yrittäjänä itse tutkisin tekoa, erityisesti teon syyn ja perusteen yhtenevyysongelmaa Georg Henrik von Wrightin filosofiassa? Varmaan on tuotteellani melkoista kysyntää, sillä itse ainakin kiinnitän asiaan lähes kaiken huomioni.
No, minulla on varasuunnitelma: pidän yhtä ruudullista numeroita mukana lotto- ja vikinglottoteemaisissa viikkoarvonnoissa.
- Maura
17:56 - /keinot
2004-08-25
Joitain huonekaluja
Kiitos Hillitty kukko jännittävistä sisustuslinkeistä blogissasi. Ne johdattavat kansainväliseen sisustuksen maailmaan: romanttiseen, värikkääseen, kauniiseen ja tyylikkääseen. Pidin varsinkin joistain peileistä, joita linkkien päästä löysin.
Itse olen ollut kiinnostunut sisustuksesta lapsuudestani asti, mutta vaatimattomissa oloissa totuin pikemminkin kekseliääksi kuin vaateliaaksi. Olen kalustanut nykyisen kotini 11 vuotta sitten jonkinlaisen kierrätysinnon ja tietysti kukkaroni reiän kannustamana huonekalukirppiksiltä hankkimillani tarvekalusteilla. Lisäksi minulla oli vähän Jyväskylästä tuomaani kalustoa. Toin Tampereelle mukanani jyväskyläläiskirppikseltä aikanaan hankkimani sohvakaluston ja kirjoituspöydän. Veljistäni kaksi on jättänyt isohkon kädenjäljen sisustukseeni. Sohvapöydän olen saanut nuorimmalta pikkuveljeltäni. Hän on verhoilijan uravaiheessa päällystänyt uudelleen kaksi nojatuolia ja neljä muuta tuolia, jotka kaikki perin luokioaikaisesta kortteeristani eli H-tätivainaalta. Tavallaan hienoin huonekaluni on vanhimman pikkuveljeni puusepänuransa alkupuolella tekemä suunnilleen viisimetriä leveä ja lähes kattoon asti ulottuva kaunis kirjahylly. Tosin se on vähän kärsinyt kuljetuksissa. Hyllykössä on monenlaisia hienouksia. Tietysti siinä on alakaapit koko matkalla. Parin kaappien yläpuolella olevan hyllytason yläpuolella on sitten lasiovelliset kaapit myös koko hyllystön leveydeltä, paitsi keskellä. Siinä on noin metrin levyinen baarikaappi. Lasikaapit ovat kahden hyllyvälin korkuiset, joten niiden päällekin mahtuu hyllyjä.
Enempää en nykyistä sisustustani kuvaile. Viihdyn onneksi myös nykyisessä kekseliäisyyden riemuvoittoa julistavassa kodissani. Jos kuitenkin voittaisin ainoalla lottorivilläni tosi paljon rahaa, käyttäisin sitä reippaasti ja toivoakseni taidokkaasti sisutamiseenkin.
- maura
20:17 - /maailma
Kuvausretki
Sain viime viikolla kutsun, jonka vuoksi päädyin tänään eräänlaiselle kuvausretkelle Hatanpään seudulle. Edellinen käyntini hatanpäisellä Pyhäjärven rannalla on jo täyttänyt vuoden ja kuvauksesta on kulunut peräti kaksi vuotta. Kyse on ihan tavallisesta maksuttomasta rintakuvasta, joita Tampereella otetaan minun ikääni ehtineistä naisista kahden vuoden välein kuusikymppiseksi asti.
Siihen nähden, että lähdin kuvausretkelle myös valokuvatakseni Ruusutarhaa ja Arboretumia elokuisessa kuosissaan, huomasin ikäväkseni perillä, että sininen ruusukassini on kameraton. Miksi ihmeessä jätin kameran kyydistä juuri nyt? Epäilemättä siksi, että en suunnitellut retkeäni kaikilta osin loppuun asti. En siis ottanut kuvausretkellä itse valokuvia, mutta minusta otettiin neljä rintakuvaa. Lisäksi taidan kuvata sanallisesti tätä elokuista kuvausretkeäni.
19:20 - /tilanne
2004-08-24
Ihmisiä suviyössä
Iltahan silloin oli, kun sisareni oli kännykässäni äänenä. Kivaa, että hänelle juolahti juuri tänään mieleen keskustella puhelimitse kanssani. Juteltiin kuulumisia. Meillä on tapana soitella suunnilleen vuorotellen, mutta emme me päivittäin soittele, emmekä ihan joka viikkokaan. Kivaa silti, että jossain toisella puolella maata on läheinen ihminen perheineen. Toki juttelimme samalla perhekuulumisetkin. Hyvää kuuluu. :)
Jossain vaiheessa iltaa keskusteltiin puhelimitse Antti-Juhanin kanssa muiden aiheiden lisäksi tästä minun koneentyhjennyksestäni. Hän muistutti nykyaikaisten levykkeiden hauraudesta kuljetusvälineinä. Eipä ollut juolahtanut mieleeni, mutta ryhdyn varotoimenpiteisiin varoituksen suuntaisesti.
Iltakymmenen molemmin puolin pieni sähköpostikeskustelu vanhan ystäväni K:n kanssa :) ja blogiani lukeneena hän tiesi tiedostomuutostani. Hänen ehdotuksensa oli, että siirtäisin tekstini internetmajaani. Minulla vain ei kotona ole kuin tosi hidas modeemi ja kukkarossa vissiin reikä, joten en vielä voi näitä hienouksia haaveilla. Ja elämäntilanteestani johtuen en juuri nyt pysty parantamaan tietokonetehojani ja -ulottuvuuksiani kotiympyröissä. Ehkä tuonnempana sitten.
Viimeisimmän keskuteluni kävin nuoren ja salskean miehen kanssa, joka ohikulkiessaan huomautti, että ilta on pitkällä. Hän toivotti minulle työniloa. Samoin minä hänelle. Iloa myös ruudun ääreen!
- maura
22:38 - /ihmiset
Sydäntä särkee
Jotenkin on kovin vaikeaa tunnustaa itselleen, että työn ja rakkauden luuserihan tässä ollaan.
Kotona on kirja- ja paperipinoja lattialla ja tuoleilla. En ole vielä keksinyt, miten löydän kaikelle keskeneräisille harrastuspapereille tilaa. Särkee sydäntä, kun pitää puhua harrastuksesta, vaikka haluaisi puhua työstä. Tosin hieman tätä kärsimystä häiritsee se, että täällä (missä lienenkään) siivoavat tilojaan myös tohtorit ja dosentit, joilla ei ole voimassa olevaa pestiä.
Sydäntäni särkee myös siksi, että olen ah niin onnettomasti ja voih niin riuduttavan totisesti tuntenut toivotonta salarakkautta menestyvään mieheen, joka minusta katsoen on korkealla vuoren huipulla tavoittamattomissa. Rakkauden tunne pyrkii kuitenkin nykyisin työntämään itseään kaikkialle, minne vain on mahdollista: rakas päiväkirja ja rakas kone äskettäisissä blogijutuissani ovat hyviä esimerkkejä.
Eikös riutuva rakkaus ole hyvä käyttövoima näyttämisen halulle? Kyllä minäkin menestyn ja joskus vielä räväytän, miten kaunis tässä sentään ollaan! Kasvatan hattuuni propellin ja lentää liihotan miehen luo vuoren huipulle. Elämähän voisi tälleen päästä ihan kelvolliseen vauhtiin taas, kun vain sydänparka malttaisi vähän rauhoittua.
- maura
12:58 - /tunteet
2004-08-23
Syvältä koneen uumenista
Hyllyillä on vielä kirjoja. Apurahahakemukset odottavat tekemistä. Työnhakuun en ole ehtinyt moneen minuuttiin. Kaikki ihmissuhteeni ovat olleet hoitamatta jo pari tuntia (sitä ennen keskustelin Antti-Juhanin kanssa puhelimessa ja muutamien filosofien - TV1, TV2, TK, PR, MJ - kanssa kuppilassa, nyökkäilin tai ainakin ajattelin nyökätä kohdattujen yliopistolaisten - RJ, VL, LK, TL, PH, JK, AV, JH, SL - suuntaan) enkä ole lukenut sanaakaan filosofiaa puoleen vuorokauteen.
Mitä minä tänään niistä olen piitannut, kun on ollut tärkeämpääkin tekemistä. Minä kirjoitan tätäkin syvältä koneeni uumenista. Minun on nimittäin kaivauduttava tiedostoihini ja poimittava ne juuria myöten koneesta ja syvemmältäkin. Minähän muutan.
21:27 - /tilanne
2004-08-22
Iltatuulen viesti ja top-lista
Joskus kauan sitten oli radiossa kuukausi kaupalla listaykkösenä Aikamiesten esittämä Iltatuulen viesti. Joskus sillekin tulivat viimeiset hetket ja se sai väistyä muiden kipaleiden tieltä. Nykyisin musiikkisuosikit vaihtuvat niin tiuhaan, että tuskin kuulen viimeisen nuotin, kun jo uusi suosikki on listalla ekana. Tilatuimmat sanomalehdet taas pysyvät vuodesta toiseen omassa arvossaan, jos eivät muuta toimituslinjaansa ja ottavat trendit kohtuullisesti huomioon. Pieniä lehtiä voi tulla kilpailijoiksi, jonkun levikki voi kasvaa isompien rinnalla, mutta monet jäävät oman taatun pienen lukijakuntansa kannattamiksi.
Vaikka blogit ovat omalla tavallaan nopeatempoisia, ne eivät kilpaile niin kuin musiikkikappaleet. Kukin blogi on ehkä paremminkin kuin monta kertaa päivässä tai päivittäin, viikottain taikka harvemmin ilmestyvä lehti. Jos lehti eli tässä tapauksessa blogi löytää lukijakuntansa kanssa yhteisen säveleen, se soi listalla toki kauan niin kuin Iltatuulen viesti. Olennainen ero on siinä, että siinä, missä Iltatuulen viesti soi aina samoilla sanoilla ja kyllästytti lopulta, voi hyvä blogi soittaa lukijakuntansa herkimpiä tunteita aina uusilla tutuntuntuisilla jutuilla. Jos markkina-alue on pieni ja siellä monta vankkaa blogia, ei tilaajien aikakukkaro kestä tilattavien lisäämistä. Harvakseltaan joku uusi hyvä julkaisu voi saada sijaa pääjulkaisujen joukossa, mutta vain syrjäyttämällä muita vähän kerrassaan tieltä. Ugh, olen puhunut :)
- maura
23:06 - /blogit
Lapsuuden ystävän muistolle
Olimme pihalla leikkimässä, kun hän tuli äitinsä kanssa meille ensimmäistä kertaa. Olin silloin suunnilleen viiden ja hän neljän vuoden ikäinen. Hänellä oli vain yksi isosisko, minulla taas oli hiukan vanhempi isoveli ja tuossa vaiheessa yksi pikkuveli ja pikkusisko, sekä myöhemmin vielä kaksi pikkuveljeä lisää. M:n äiti kertoi, että he ovat muuttaneet läheiseen maalaistaloon ja kiersivät nyt tutustumassa kylän lapsiin. Mitäpä siinä muuta sillä kertaa. Tosin katselin hiukan ihmeissäni pientä polkupyörää, jolla M oli liikkeellä. Minusta näytti myös siltä, että M:n äiti vähän ontui liikkuessaan.
Myöhemmin M:n äidin ontuminen paheni ja hän joutui lopulta vuoteenomaksi. Olin sitten jo muuttanut viitostien varresta kirkonkylään, kun hautajaiskutsu tuli. Olimme M:n kanssa pitäneet taukoa ystävyydessä tuohon asti, mutta uusimme ystävyytemme oppikouluajaksi. Opiskeluaikoinakin tapasimme silloin tällöin. Sitten kuulin suruviestin hänestäkin. Aikaa on sen jälkeen kulunut jo parikymmentä vuotta, mutta jostain syystä hänen muistonsa on nyt vahvana mielessäni.
21:13 - /ihmiset
Rakas Päiväkirja
Hei taas, rakas päiväkirja! Tänään olen nukkunut pitkään ja kerännyt voimiani muuttoa varten. Kysyt varmaan, rakas päiväkirja, että minne muutan, minne. Ja vastaan sinulle, rakas päiväkirja, että kotiinhan minä muutan. Nyt sinua, rakas päiväkirja, varmaan ihmetyttää, miten voin muuttaa kotiin, kun olen jo kotona. En ihmettele ihmettelyäsi, rakas päiväkirja, en ollenkaan. Jos et kerro kellekään, rakas päiväkirja, kerron sinulle salaisuuden muutostani. Niin, rakas päiväkirja, luotan sinuun ja vaikenemiseseesi. Mutta, rakas päiväkirja, suo minulle hetki aikaa, niin kerron.
Niin Maura kertoo rakkaalle päiväkirjalleen seuraavan tarinan, joka on yhtä salainen kuin mikä tahansa muukin vain internetissä rakkaalle päiväkirjalle kerrottu salaisuus:
Minulla on ollut harrastustani varten erillinen työpiste, jossa olen voinut lukea, kirjoittaa ja tutkia suhteellisen rauhassa. Halutessani olen voinut vaellella kaikkialla maapallolla etsien eri yliopistojen internetsivuilta tutkimukseni kannalta mielenkiintoista filosofiaa. Olen kuitenkin ryhtynyt harrastukseeni niin vanhana, että en vaikuta uskottavalta, eikä harrastustani haluta tukea enempää. Minut siivotaan pois. Kannan siis harrastusvälineeni harrastepöydältäni ja -hyllyiltäni vähän kerrassaan kotipöydälle ja -hyllyille. Minun harrastuspaikkani pitää olla tyhjä viimeistään kuun lopussa. Kannan pari kassillista päivässä, tyhjentelen koneen salkkuja, teen viimeisiä harrastusrahoitushakemuksia ja orientoidun kotipesäharrastajaksi.Tällainen, rakas päiväkirja, on muuttoni tarina. Kiitos, rakas päiväkirja, että olet luvannut pitää salaisuuteni omana tietonasi. Luotan sinuun, rakas päiväkirja, luotan.
- maura
18:45 - /tilanne
Nostetta elämään
Suomen lippu hulmusi Ateenan kauniissa säässä Marko Kemppaisen hopeamitalin kunniaksi Italian kansallislaulun soidessa taustalla. Minä olen F1-kisoja katsellessani niin tottunut Italian kansallislauluun suomalaisen kakkos- tai kolmosmitalin kunniaksi, että piti oikein keskittyä ajattelemaan, mistä oli kyse.
Tällä kertaa palkitut miehet olivat ampuneet rikki ilmassa lenteleviä kiekkoja. Laji meni edustajaltamme hyvin. Hän saikin mojovaa kannustusta. Katsomon suomalaiset liehuttivat Suomen lippuja ja huusivat kannustusta. Nostetta tuli. Minäkin melkein innostuin.
Kakkospalkinnon sai suuri vaalea alle kolmekymppinen suomalaismies samalla rikottujen kilpailukiekkojen määrällä kuin voittanut Italian ampujainen. Kullasta uusittiin, jolloin (haa, meitä vainotaan!) suomalaiselle lähetettiin ilmaan väärä satsi rikottavia kiekkoja, hänen keskittymisensä hiukan hellitti ja sitten oikeassa järjestyksessä heitetyistä kiekoista jäikin yksi ehjäksi. Jos olisivat heittäneet kiekot oikein heti alunperin, niin kyllä olisi meiltä pessyt ja huuhdellut!
- maura
18:14 - /ihmeet
2004-08-21
Pimenevät yöt
Istun suuressa rakennuksessa, jonka käytävillä on pimeää. Täällä on valoisaa. Pian suljen koneen. Otan kassini, jossa vien kirjojani kotiin.
Sammutan valot. Kuljen ovien yläpuolella olevien poistumistien merkkivalojen opastamana ovelle, josta pääsen portaikkoon. Sinne sytytän valot. Laskeudun portaat. Ovi ja toinen ovi.
Ulkona on jo elokuun yön pimeys. Katuja. Liikennettä vähän. Kotikadullakin on yllättävän vähän väkeä.
Kotiovella, kotikäytävässä, ovi, ovi, kotihissi: seitsemänteen. Kotikerros, oma ovi, sisäovi. Kassit lattialle ja helpotuksen huokaus. Kotivalot.
Nauhalla on Lovejoy. Mitähän temppuja antiikkikauppias kavereineen on nyt tehnyt?
- maura
21:51 - /eloa
Erikoistuin mielenterveyttä tukevaan erityiskasvatukseen
Työskentelin 1970-luvulla kolme harjoittelujaksoa psykiatrisissa hoitopaikoissa. Tarvitsin niitä oikeastaan vain kaksi erityispedagogiikkaa varten, mutta ensimmäinen jaksoni ei sitten kelvannutkaan.
Olin ensin kaksiosaisessa pestissä psykiatrisessa sairaalassa: aloitin kylvettäjänä (2 vk) alkoholismin katkaisuhoito-osastolla ja jatkoin vs. mielisairaanhoitajana (2kk) kroonikkovanhusten osastolla. Toinen pesti toteutui lastenpsykiatrisen sairaalan yhteisökasvatusta toteuttavalla osastolla kasvattajaharjoittelijana (2kk). Kolmannen harjoittelun tein mielenterveystoimistossa nuorille aikuisasiakkaille tarkoitettujen sosiaaliseen kuntoutukseen tähtäävien päiväryhmien ohjaajana (3kk vastaava aika tuntityönä yli vuoden kuluessa).
19:28 - /historia
Kahden desin maitokaakao
Kahden desin kantikasta maitopakkausta on vaikea avata niin, ettei maitoa roisku pöydälle. Käytän näitä pakkauksia, kun evästäydyn kodin ulkopuolella. Onkohan kantikas maitopakkaus jotain muuta kuin purkki tai tölkki? Maitotiili?
Leikkasin pakkauksen auki koko yläreunan mitalta. Maitoa roiskui pöydälle. Pitää harjoitella tuota leikkaustekniikkaa, että opin olemaan läikyttämättä. Katselin sitten maitoisaa maisemaa pakkauksen reunojen sisäpuolella ja ihmettelin, mitä se tuo mieleeni. Täyden maitomukin!
Niin keksin uuden tavan tehdä itselleni kaakaota. Lusikoin reilusti kaakaota pahvisessa pakkauksessa olevan maidon sekaan, sekoitin, otin pillin avuksi ja join. Erinomaista. Ei tullut tiskiä. Roskaa tuli juuri sen verran kuin olisi tullut entisin konstein eli mukittamalla maito ennen kaakaon tekoa.
- maura
16:19 - /keinot
Hyvän muunnelmat nyt
Tehtävä, jonka otin itselleni jonkin aikaa sitten, ei jää unholaan. Lupasin lukea Hyvän muunnelmat uudelleen. On tullut aika antaa raportti.Georg Henrik von Wrightin vuonna 2001 suomennoksena ilmestynyt kirja Hyvän muunnelmat ilmestyi alunperin jo vuonna 1963 nimellä The Varieties of Goodness. Kyseessä on suomalaisen filosofian klassikko. Von Wright tarkastelee siinä hyvyyttä käsiteanalyyttisesti. Yhden kokonaisvaltaisen hyvyyden sijasta hän erittelee hyvyyden erilaisia muunnelmia, hyvän lajeja.
Kirjan luettuani ymmärrän hyvyyden muunnelmia ja osaan suhtautua hiukan analyyttisemmin vaikkapa Ateenan kisojen suomalaismenestyksen puutteeseen ja kansainvälisiin dopingsotkuihin.
14:53 - /arvot
2004-08-20
Perjantain kulku
Olen aloittanut tämän päivän Matlockilla ja ehkä päädyn illalla toiseen jaksoon, nauhalta toki. Myös kaurapuuro tuntuu olevan tänään alku- ja loppupäässä päivääni. Olen tuossa välissä katsellut unen, keskustellut vähäsen, aloittanut yhden tietokoneen tyhjennyksen ja potenut leukaperästressiä.
Olympialaiset jatkuvat niin kuin ovat alkaneet. Kesäni päättyy joidenkin kirjakasojenkin siirtämiseen pois pitkäaikaisilta sijoiltaan, toki siirron molemmat päät ovat vielä Tampereella. Haikailen Helsinkiin.
21:23 - /eloa
2004-08-19
Ministeri(ö)tasolla
Käväisin vilkaisemassa, josko Antti-Juhanin blogissa olisi uusia kuulumisia. Jotenkin päädyin hieman vanhemman viestin Karjaalla kajahtaa kohdalle.
Hitaasti, mutta varmasti syttyi oivalluslamppu pääni päälle: minäkin olen vaihtanut muutaman sanan Osmo Soininvaaran kanssa suunnilleen pari vuotta sitten. Olemme vaihtaneet myös joitain sähköpostiviestejä työasioissa lähes pari vuotta sitten. Kontakti tuotti kuitenkin hyvän alun tilastotieteilijöiden neuvotteluille ja Soininvaaran vierailun laitoksen tilastotieteilijöiden järjestämään valtakunnalliseen tapahtumaan.
Oma Tampereen yliopiston Alma-hankkeeni ehti päättyä ennen kuin nuo neuvottelut Soininvaaran kanssa johtivat tulokseen.
19:19 - /tilanne
Filosofihissien kerroskasvu
Minulla on tapana käydä silloin tällöin yliopistolla kahvilla. Jos oikein hyvin käy, päädyn kuppilaan samaan aikaan kuin jonkinmoinen joukko muita filosofeja.
Olin tänään sillä tuulella, että kahviseuran kaipuu voitti tavallisesti vallitsevan mukavuudenhaluisen aloillaan istumisen. Niinpä olin norkoilemassa filosofian laitoksella, eikä aikaakaan, kun kun näin tuttua liikettä käytävällä. Onko kyse tosiaan kuppilakulkueesta? No, on on!
18:02 - /tilanne
Taitoa ja tekniikkaa
Poikani on taas ystävällisesti tehnyt parannuksia blogini tekniikkaan ja opettanut niitä minulle.
Vinot kirjaimet olen osannut jo jonkin aikaa, mutta nyt osaan myös tarvittaessa piilottaa tekstiä. Voin ja osaan nyt siis katkaista pitkästä tekstistä suurimman osan alasivulle. Niin tein jo eilen jutussa "Ennen lukiota, lukiossa ja lukion jälkeen".Linkityskin minulta sujuu tämän jälkeen. Kiitos Antti-Juhani avusta!
- maura
13:52 - /meta
2004-08-18
Kummallisia tunteita
Blogitekstien kirjoittaminen herättää kummallisia tunteita. Kommentit ja niiden puute tuntuvat myös. Kommentoiminen tuntuu ja toisten ihmisten blogien lukeminen tuntuu. Myös sen ajatteleminen, että toiset ihmiset lukevat niitä tekstejä, joita kirjoitan, tuntuu voimakkaasti.
Tuntuu siltä, että tämä on aika lailla tunteisiin vetoavaa touhua, mutta tunteet ovat kummallisia. Ehkä niihin tottuu ajan myötä. Sitten ehkä kirjoittaa ja lukee blogeja tunteakseen, miltä tämä kaikki tuntuu. Nyt kuitenkin tuntuu melkein liian voimakkaasti.
- maura
21:58 - /tunteet
Ennen lukiota, lukiossa ja lukion jälkeen
Oppikoulun käyntini ei ollut mitään ruusuilla tanssimista. Kesällä ennen keskikoulun kolmannen (peruskoulun seitsemännen) luokan alkua muutimme mökistä toiseen. Minä kävin keskikoulun loppuun olosuhteista piittaamatta. Muu perhe paransi asumisolosuhteita kotona noina teinivuosieni kesinä, jolloin minä kävin kesätöissä muualla.
Äitini järjesti minulle mahdollisuuden jatkaa lukiossa tätini avulla. Ahtaudesta tuli toisenlaista, mutta lukio jatkui. Tein kesäisin töitä, hankin varaventtiilin ja pääsin ylioppilaaksi. Reittini ohjautui kauas tädin ja kodin luota ammattikouluun Helsinkiin. Siitä tuli reitti työhön, mutta tein siitä välivuoden.
21:02 - /historia
2004-08-17
Vankassa (kisa)kunnossa
Olen miettinyt miettimästä päästyäni, miksi me emme (tai ne suomalaiset kilpailijan näköiset olennot eivät) menesty suurissa kansainvälisissä urheilukilpailuissa läheskään aina niin kuin optimistisesti odotamme.
Mielestäni kyse on vankan (kisa)kunnon kohdan väärässä määrittämisessä. Vankka kisakunto on oikeasti sillä tasolla, missä suorituksia varmimmin syntyy. Kisaodotukset kuitenkin perustuvat siihen toivoon, että kilpailijat yltävät kisassa vaikka kuinka satunnaisiin huipputuloksiinsa tai niiden ylikin.
19:37 - /kunto
Kielto ja tekemättäjättö
Sain Helsingistä yliopistopainosta postia. Avasin kirjekuoren vähän jännittäen. Ei huolta. Oikoluvulle on onneksi hetki aikaa.
Kyse on viime talvisesta esitelmästäni, joka on menossa Suomen filosofisen yhdistyksen Kielto-kollokvion julkaisuun. Esitelmäni otsikko on: "Kielto Georg Henrik von Wrightin teonlogiikassa ja teonteoriassa."
Teonkäsitteen tutkimukseeni tämä esitelmäaihe liittyy tekemättäjätön kautta. von Wright perustelee nimittäin heikon ja vahvan negaation erittelyä apuna käyttäen sen, miten tekemättä jättäminen on teon muoto.
- maura
16:42 - /tilanne
Voinko muistaa?
"Varhaisia muistoja" juttuni kommenteissa saan lievää tukea ja korrektisti esitettyä epäilyä alle 3-vuotiaan kyvylle muistaa.
Tommi(pommin) mainitsemalla tavalla myös minä ja jotkut tutuistani muistamme tapahtumia ajalta ennen kuin kolme vuotta tuli täyteen. Minunkin tutuissani on myös niitä, jotka eivät muista yhtenäisestä lapsuudestaan juuri mitään.
Nimetön kommentoija esittää tutkimuksiin viitaten arvelun, että olen konstruoinut muistot esimerkiksi sukulaisten puheista. Muistia on tosiaan tutkittu ja päädytty tuohon kolmen vuoden rajapyykkiin. Asia ei ole minulle ihan outo. Suoritin nimittäin muistiakin käsitelleitä psykologian, erityispedagogiikan ja kasvatustieteen opintoja joskus hillittömän kauan sitten. Muistan tuon kolmen vuoden rajapyykin muistamiselle jo niiltä ajoilta. En ole löytänyt myöhemminkään muuta tieteellistä muistin rajaa.
Kolmanneksi kirjaamani muisto selviää epäilyksiltä, sillä sipulien kuivatuksen aikaan olin jo 3-vuotias.
Toisen muiston aikaan osasin puhua. Olen kuullut perheeltäni, että opin hyvin varhain puhumaan ja tarkkailin outoja ilmiöitä vakavasti. Iloiset serkut, jotka kuuluvat toiseen muistooni, olivat minun maailmassani outo ilmestys. Elimme kuulemma monin tavoin vaikeita aikoja noina vuosina. Niiden ongelmien vuoksi me sitten muutimmekin sinä kesänä, jona täytin kolme vuotta. Tosin iloton aika jatkui senkin jälkeen. Iloisista muistoistani en ole keskustellut suvun kanssa. Tarkistin uintireissun muiston vasta viime keväänä, jolloin satuin kertomaan muiston toiselle reissussa olleelle serkulleni.
Ensimmäisenä kertomani muiston kirjoitin sanoiksi kymmenisen vuotta sitten ensimmäisen kerran, mutta itse muistosta en ole keskustellut kenenkään kanssa sitä ennen. Muisto tai mikä lie se onkaan, on kokonaisuudessaan outo ja pelottava. Kirjoitin siitä vain pienen osan blogiini, hienotunteinen kun olen.
Oikeastaan tapahtumat, joita kuvasin varhaisissa muistoissani, ovat minun kannalta olennaisempia kuin se, onko muisto autenttinen. En ole muistin tutkija, eikä blogini ole tieteellinen raportti. :)
- maura
16:24 - /historia
2004-08-16
Oudot huuhkajat
Katselin aamulla YLE1-kanavalta norjalaisen luontodokumentin huuhkajista. Lähes kaikki ennakkokäsitykseni osoittautuivat enemmän tai vähemmän virheellisiksi.
Norjan rannikolla huuhkajat juoksentelevat päivänvalossa meren laakeilla rantakallioilla, pesivät kallionkoloissa noiden rantakallioiden tasalla ja syövät esimerkiksi varpusia, siilejä ja sammakoita. Toki huuhkajat lentävätkin ja jos sulat ovat ojennuksessa, niiden saalistussyöksy ei aiheuta ääntä. Jos huuhkaja joutuu pesueineen lähtemään kauemmas pakoon, eivätkä poikaset osaa vielä lentää, niin huuhkajat mieluummin syövät omat poikasensa kuin jättävät ne muiden petojen syötäviksi.
Minä olen elänyt siinä luulossa, että huuhkajat ovat puissa viihtyviä otuksia. Olen luullut, että ne vaanivat yössä jäniksiä ja syöksyvät kuusen oksien lomitse saaliin kimppuun. Ehkä norjalaiset merenrantahuuhkajat käyttäytyvät eri tavoin kuin suomalaiset korpihuuhkajat?
- maura
20:33 - /maailma
Varhaisia muistoja
Ensimmäinen muistoni on sanaton, enkä ihan varmasti osaa sanoa, miten se on syntynyt. Olen sanoittanut muiston niin, että kertomus vastaa suunnilleen sitä, mitä muistan. Silti jää paljon sanomatta.
Katselen naista, joka ojentaa käsiään ottaakseen jotain syliinsä. Tunnen valtavan pettymyksen aallon ympärilläni. Yritän kertoa hänelle, miten paljon häntä rakastan. Hän ei ymmärrä minua. Hän siirtyy syrjemmälle ja näen miehen. Hän nojaa ovenpieleen. Tunnen pilkallisuuden piikkejä. Mies ojentaa kätensä ottaakseen jotain syliinsä. Tunnen polttavan rakkauden ympäröivän minut. Yritän kertoa hänellekin, että rakastan häntä. Hänkään ei ymmärrä minua. Hän sanoo tappavansa jonkun. Minä tunnen niin polttavan vihan ympärilläni, että se melkein tukehduttaa minut. Mies vetäytyy äkkinäisin liikkein taaksepäin. Mies ja nainen katsovat toisiaan pilkallisesti. Yritän sanoa heille, että minä olen tässä ja rakastan heitä. He katsovat toisaalle. Minäkin katson ja näen liikkumattomana makaavan pikkulapsen. Sitten näen heidän kasvonsa yläpuolellani. Ojennan käteni heitä kohti, mutta he kääntyvät ja menevät pois.Toinen muistoni on syntynyt sinä kesänä, jolloin täytin vuoden. Silloin kaksi serkkutyttöä eri perheistä pyöräili kymmenien kilometrien matkan vieraillakseen meillä korvessa. Serkuista ja minusta, muustakin perheestä on olemassa pari valokuvaa tuon vierailun ajalta, joka oli ainoa laatuaan. Tämänkin muiston olen sanoittanut myöhemmin, mutta kaikelle ei ole sanoja.
Istun polkupyörän kyydissä turvallisesti. Ilma liikkuu ohitseni joka puolelta. Istuin tärähtelee, sillä kuljemme metsätiellä, jolla on sorainen pinta. Vihreää on paljon molemmin puolin liikkuvan ilman takana. Hiukseni hulmuavat tuulessa ja tuuli tuntuu kasvoilla vahvasti. Pysähdymme ja minut nostetaan lämpimälle rantahiekalle. Sitten minulla ei ole vaatteita, mutta isoilla tytöillä on uimapuvut. He kävelevät hiekalla veden rajaan ja veteen ja veteen ja veteen. Heitä ei näy ja sitten näkyy. He nauravat ja roiskuttavat vettä. Minä seison hiekalla ja katselen. Minun kultapollani hehkuu taivaan sinisessä ja kasvoillani. Vesi kimaltelee ja minun tekee mieleni veteen. Tytöt juoksevat nauraen luokseni. Kuljemme käsi kädessä hiekkaa ja vesi nousee jalkojeni yli. Vettä on paljon joka puolella. Tytöt nauravat ja roiskuttavat vettä. Minäkin läiskin vettä käsilläni. Kädet tarttuvat minuun ja nostavat minut vatsalleni veden päälle. Potkin vettä jaloillani ja läiskytän vettä käsilläni. Kädet ovat vahvat. Serkut juttelevat ja neuvovat ja kuivaavat ja pukevat. Taas polkupyöräilemme auringossa ja vihreässä tuulessa kotiin. Tytöt nauravat ja kävelemme käsikkäin. Vaatteet pois ja kuumaan saunaan. Loistavan punainen esine on serkun kädessä. Se on kaunis, mutta en tiedä mikä se on. Serkku saippuoi hiukseni ja selittää punaisesta pyöreästä ja sakaraisesta esineestään: sillä kammataan saippuaista päätä. Saan sitten paljon hyvää vettä päälleni. Nyt tiedän, mikä se punainen kapine on. Serkku antaa sen minulle. Sinä saat sen omaksi, hän sanoo ja käärii pyyhkeen harteilleni. Nyt esine on tiukasti minun kädessäni. Juoksen polkua ja nousen portaat serkkujen kanssa. Ovi on avoinna ja tupa on siinä edessämme. Ojennan punaista omaisuuttani kädessäni ja ajattelen äitiä sitä katsomaan: katso äiti, punainen pesukampa on nyt minun, serkku antoi. Punainen on minun! Koko lattia on kuitenkin tyhjä eikä tuvan perälläkään ole ketään.Sinä kesänä, jona täytin kolme vuotta, muutimme noista korpimaisemista viitostien varteen. Isäni ja hänen nuorempi siskonsa vaihtoivat pienviljelystiloja keskenään. Me saimme nyt pienemmän tilan, mutta se oli valtatien varressa.
Pääsin istumaan kuljettajan viereen. En tiedä missä toiset ovat. Autossa on meidän tavaramme. Lopulta tulemme perille, minulle sanotaan. Näen kauniin värisiä taloja peltojen keskellä. Auto nousee vielä mäen ja kääntyy hiekkapiennarten välistä harmaan pienen talon pihaan. Täällä on monta muutakin harmaata rakennusta. Yksi varmaan kaatuu kohta. Se on niin kallellaan. Siellä on sipuleita orsilla kuivumassa. Ne ovat nyt meidän, sanoo isä. Isoveli meni omille teilleen ja äiti on hoitamassa pikkuveljeä. Isä sanoo, että vinoon rakennukseen ei saa mennä ilman lupaa, sillä siellä on rottia. Pihan perällä on toinen vino rakennus. Siellä on puita liiterissä, jossa ei ole lattiaa. Isä sanoo, että puita saa hakea, jos käsketään. Minä kysyn leikkimään menemistä ja saan mennä. Minä menen hiekkapiennarta kaivamaan sinne, mistä auto tuli isolta tieltä pihaan. Se on tuttu paikka: olen leikkinyt hiekalla ennenkin. Minä istun hiekassa ja kaivan koloja melkein pystysuoraan hiekkapenkkaan. Hiekka on keltaista ja kuivaa. Teen hyviä koloja. Uusi koti on mainio, sillä täällä on oikein hyvää hiekkaa.Tästä muutosta lähtien minulle on kertynyt paljon lapsuusmuistoja ja sitten muistoja iät kaiket. Muistini ei ehkä ole tarkka, mutta muistot tuntuvat olevan olemassa joka tapauksessa. Jospa minä olen joutunut ajattelijaksi alusta asti?
- maura
18:26 - /historia
2004-08-15
Merkityksellistä nyt juuri
Työn ja vapaa-ajan vaihtelulla on merkitystä: Perjantaina asetuin viikonloppua viettämään, kun olin lopettanut työviikon. Asetuin hyvin ansaitulle viikonloppuvapaalle. Siitä ei pääse, että olen sisäistänyt arkipäivät työajaksi ja viikoloput vapaa-ajaksi, mitä sitten niinä aikoina teenkin. Ainakin kehittelen urakuvioita ja harrastan filosofista tutkimusta. Kevyen lukemisen jakso on vaihteeksi ohi, sillä siinä oli kyse kesälomastani. Nyt olen aloittanut noin 11-kuukautisen jakson, joka on omistettu pääasiassa työskentelylle. Teen vapaa-ajaksi nimitettäviä irtiottoja toistaiseksi ainakin telkkarin, kaupungilla kuljeskelun ja keskustelujen voimalla.
Ajan rytmityksellä on merkitystä: Jollain tapaa elän nyt elämäni parasta aikaa. Ainakin elän parasta aikaa elämääni rauhallisesti, itsenäisesti ja hyvä tulevaisuus läsnä koko ajan. Olen nimittäin niputtanut tähänastisen elämäni historiaksi. Esimerkiksi tämän blogin lokerossa "historia" olevilla elämäni teemoittaisilla tiivistelmillä on tärkeä tehtävä identiteettini selkiytymisen ja itsetuntemukseni parenemisen kannalta. Tällä tavoin tulevaisuuteni on hyvä vähintään siksi, että sen myötä muodostuu uutta henkilöhistoriaani valaisevaa materiaalia :) historia-lokeroon.
Ihmisillä on merkitystä. Mukavaa, että ihmisiä on olemassa. Tapaan heitä nykyisin sähköpostitse, kännyköitse, tekstareitse, kaduilla kuljeskelun lomassa ja viikolla yliopistonkuppiloissa. Perjantai-iltana kännyköitiin Antti-Juhanin kanssa puolin ja toisin lyhyesti. Hänellähän on nyt vihreä viikonloppu. Lauantaina sain sähköpostitse tervehdyksen EP-veljeltäni, vastasin ja sain vielä toisenkin viestin. Kiva, että hän kävi blogeja katsomassa. En tiedä, mahtaako hän kiinnostua koskaan blogien tilaajaksi asti, sillä työt pitävät häntä kovasti liikkeellä. M-veljelläni on tänään synttärit, joten lähetin tekstarilla synttärionnittelut hänelle ja onnittelutervehdyksen hänen pojalleen. Heillä on sama syntymäpäivä. Sain vastaustekstarissa terveiset myös kälyltäni.
Tiimillä on merkitystä: Katsoin telkkarista F1-kisaviikonloppua ja käsitykseni vahvistui. Huiput tarvitsevat huipputiimin, ennen kuin menestys on varmaa. Lauantaina takkuilevan McLaren Mercedes -tallin Kimi Räikkönen ajoi itselleen kymmenennen lähtöruudun ja tallitoverinsa kahdennentoista, kun taas huolellisesti tehokkaan Ferrari-tallin Michael Schumacher ajoi paalupaikalle tallitoverinsa tullessa kakkosruutuun. Sunnuntaina suomalaiskuskilta hajosivat autosta sähköt, joten ralli keskeytyi hänen osaltaan. Tallitoveri oli vasta yhdeksäs. Siinähän kisa sitten olikin. Ai niin, Schumi voitti. Itse asiassa Ferrarille varmistui tämän vuoden tallivoitto, vaikka kisoja on jäljellä vielä viisi. Talli menestyy vahvasti, sillä se sai myös tämän kauden seitsemännen kaksoisvoittonsa.
Tulkinnalla on merkitystä: Aiemmin nyt sunnuntaina katselin olympiakisoista naisten ilmapistoolin finaalin. Siinä erikoisinta oli usean kierroksen ajan johtaneen kilpailijan yllättävä pettynyt nyökkäys. Se nimittäin seurasi lähes täydellistä osumaa. Näkikö hän väärin vai mistä tuossa tilanteessa oli kyse? Jos hän vain diivaili erinomaisen osumansa kustannuksella, niin se kyllä kävi kalliiksi. Tuo nyökkäys mursi hänen vakaan keskittymisensä. Siitä alkoi hänen hermoileva alamäkensä todellisten pettymysten eli heikkojen osumien myötä kohti finaalin viimeistä sijaa.
Välineillä on merkitystä: Olen kirjoittanut tämän viestin tekstitiedostona, jonka kopion otan mukaani ennen kuin suljen tekstinkäsittelyohjelman. Sitten avaan modeemiyhteyden. Kun lopulta saan Operan auki, etsin wwwsähköpostiohjelman. Avaan sen. Aloitan viestin kirjoita-toiminnolla. Liitän tästä tekstistä ottamani kopion viestin sisällöksi. Kirjoitan Antti-Juhanin antaman mallin ja itse suunnittelemani poluston mukaiset käskyt viestin alkuun. Osoitan viestin oikeaan paikkaan ja Antti-Juhanin järjestämä salaperäinen operaatio läjäyttää tekstini Aloitusmaisemaan uusimmaksi tekstiksi. Samalla teksti ohjautuu myös sille polulle, jonka olen merkinnyt. Myös päivämäärä, kuukausi ja vuosi ohjaavat tekstin omalle paikalleen arkistoon. Kirjoituksen valmistuttua muuhun operaatioon saattaa kulua puolikin tuntia.
Kommenteilla on merkitystä: Kävin aiemmin päivällä asiointireissulla internetissä. Vilkaisin blogiani ja huomasin maalaisen kommentoineen juttuani Toisten blogeista. Aikaisempaa tekstiäni Kunnon mies Afrikassa ovat kommentoineet Thetauno ja Theurpo. Antti-Juhani kommentoi silloin tällöin blogiani ja minäkin kommentoin hänen blogiaan. En tiedä, mitä blogien maailmassa on tapahtunut edellisen tämänpäiväisen käyntini jälkeen. Nyt kuitenkin palaan valmiin tekstin kanssa internettiin. Kun olen tämän spostittanut, taidan käydä katsomassa, kuinka paljon blogeja yleensä kommentoidaan. Ehkä minunkin tekee mieleni kommentoida. En tiedä vielä.
- maura
18:15 - /tilanne
2004-08-14
Ihme ilmoitus
Kaikilla ihmeellisillä keinoilla voi yrittää työllistyä. Löysin tätivainaan papereista lappusen, jossa on vuosikymmeniä sitten Lahti-lehdessä julkaistu työnhakuilmoitus. Kopioin tekstin sellaisenaan tähän itselleni kannustukseksi ja muille pieneksi välipalaksi:
Papereitta ja suosituksitta etsii mitään osaamaton, ilman ei minkäänlaista kok. omaava, alkoholia ja naiskauneutta palvova, porvarillista maailmankatsomusta ihannoiva 30-vuotias nuori mies helppoa työtä ja hyvää palkkaa kokeillakseen säänn. työn vaikutusta veltostuneeseen minäänsä. Vast. Lahti-lehden konttoriin nim. "Esiintymistaito humalassakin."En tiedä, miten ilmoitus tehosi aikanaan. Itse luin sen ensimmäisen kerran joskus 1960-luvulla. Lappunen oli silloin jo vanha. Auttaisikohan huumori tässäkin asiassa?
- maura
17:36 - /ihmeet
2004-08-13
Toisten blogeja
Availin satunnaisesti toisten ihmisten blogien ovia sillä silmällä, jotta oisko niistä jotain sanottavaa juuri nyt. Kunhan hyppelin teksteissä vähän aikaa tällä erää ja tunnustelin tyylejä.
Pinserin kautta näin sentään jotain tähdenlentoja kuvissa, vaikka oikeessa elämässä jäinkin niistä paitsi. Joskus vuosia sitten olen talvella aamuyöstä katsellut taivaalle silleen, että tähdenlentoja on ollut tolkuttomasti. Sen jälkeen olen nähnyt joskus jonkun tähdenlennon. Olisi ollut jo aika, mutta eiväthän ne tähdet minua varten taivaan reunalta toiselle hyppää. Tommipommia oon käynyt lukemassa silloin tällöin aika kauan. Joka kerta on pitänyt vähän miettiä, mutta pääni pitää haasteista. Tiedenimet olisivat ihan kelvollisia silleen, kun tarkentaen ehdotat kommenteissasi: Asianimi ja koodi. Noista lihapuheista en juuri piittaa, mutta yksilöitten suhteen olen sillä kannalla, että henkilöpalvonnalla on riskinsä. Toki tutkin tällä hetkellä G.H. von Wrightin filosofiasta teonkäsitettä, mutta tässä nimi rajaa kenttää. Lovelacen testistä katselin kommentointiosastoja ja tuoreimpien juttujen leppoisia huomautuksia elämästä muiden ihmisten kanssa: syömistä, taulujen katselua ym. Joskus aikaisemmin lueskelin raamatun lukemisesta jotain, mutta siitä minulle ei herännyt mitään erityistä viritystä. Ei sillä lukemisen tavalla tarvitse pelätä, että kukaan uskovaiseksi luulisi. Mitä se semmoinen puhe on, ettei suomalaisia kunnollisia blogeja ole? Eikö näitä kannatakaan lukea? Sedis Blog näyttää mukavalta, lokoisalta ja lukukelpoiselta. Kävijäerittelystä huomaan, että blogi on kolmisen kuukautta keräillyt lukijoita. Palkista taas näen, että tutkinnoiduttu on ja blogeja luetaan, tekstissä kompastutaan leluihin ja muutenkin elämä lerjuu ympärillä. maalainen esittelee ja arvioi silloin tällöin muita blogeja, lupaa neuvoa uutta väkeä blogin alkuun ja kirjoittaa itsekin paljon. Olen lueskellut joskus jotain juttuja tästä blogista. Nyt katsoin tästä päivästä taaksepäin, myös Keskisuomalaiseen viittaavaa Vanhas-teemaista tekstiä eiliseltä, ja jatkoin aina blogin KunKirjoitan arviointiin (oon samaa mieltä!) asti ja sen osalta Tommipommin kommenttiinkin (oon samaa mieltä) asti. Antti-Juhani Kaijanaho on johdattanut minut tänne blogien maailmaan. Olen tietysti lukenut poikani blogia alusta asti. Jäävinä henkilönä voin kehua rauhassa ja sanoa, että arvostan hänen tyyliään kovasti. Nyt saan kiittää myös teknisestä tuesta, sillä kirjoittelen hänen tarjoamallaan tekniikalla näitä omia tekstejäni. Susi hukassa on noussut tosi vauhdilla, mutta teksteistä kyllä selviää, että hänellä on hienon tyylin lisäksi myös entistä lukijapohjaa. Ainakin niin ymmärsin. Pidän leppoisasta rupattelusta, jota tuossa blogissa kohtaan.Tarkastelemieni blogien valikoimasta huomaan, että suureen osaan olen törmännyt jo keskustellessani Antti-Juhanin kanssa blogeista tai katsottuani, ketkä häntä kommentoivat. Tuo viimeisin blogi on ihan oma poimintani, luullakseni. Jatkan joskus tuonnempana taas tätä blogiloikkimista.
- maura
19:01 - /blogit
Keinoista tavoitteiksi
Katsotaanpa keinojen lokeroon jo solahtaneita tekstejä. Siellä ovat tällä hetkellä jutut "Mies vähittäismaksulla", "Laajennettu pussikeitto", "Niksi: näppäintaso", "Työmarkkinoille, pliis, valmiina ollaan!", "Pomot hoi!" ja "Tohtoriksi". Jutut ovat käännetyssä kirjoittamisjärjestyksessä. Paljastan niissä ilmeisen kevyesti, mitä mielessäni liikkuu.
Koska itsetiedostus edistää itsetuntemusta ja luo hyvän pohjan itsekasvatukselle, etenen edelleen reippaasti siihen suuntaan. Avaan nuo otsikot ja tiedostan, mistä oikein on kyse.
Väitän, että olen noiden edellä luettelemieni otsikoiden alla käsitellyt seuraavien kohteiden saavuttamisen keinoja:
1) Mies, joka on rakas: Olen suurta vaivaa käyttäen ensin kävellyt, sitten ostanut ja lopulta lukenut kirjan. Sen jälkeen olen kirjan pohjalta esitellyt rakkaan miehen saavuttamisen keinoja. Oletuksena on, että rakas mies on jo tiedossa. On siis jo rakastuttu mieheen, niin kuin onkin. (En tiedä, toimiiko metodi edes kuvitteellisesti muissa mahdollisissa tavoittelusuhteissa kuin "ruma, kaunistuva nainen - komea, mukava mies".)
2) Keitto, jota tekee mieli: Olen keksinyt, että pussikeittoja voi maustaa ja että niihin voi lisätä muita aineksia. Olen siis esitellyt esimerkin voimalla keinon maustaa pussillisesta parsapussikeittojauhetta omaan makuun paremmin sopivan keiton.
3) Näppäintaso, jonka korkeus ei aiheuta nivelkipuja blogia naputellessa: Päästäkseni kammottavista ylimääräisistä nivelkivuista käsiraajojeni saranakohdissa kehitin ulottuvillani olevasta välineistöstä pöytätasoani matalemmalle näppäintason.
4) Työmarkkinat, jonne olen ah niin altis sijoittumaan: Kirjoitin aiheesta innokkaan jutun.
5) Työnantaja, jota olisin oi niin valmis palvelemaan: Kirjoitin aiheesta puhuttelevan jutun.
6) Tohtori, joksi tosi, tosi mielelläni tulisin itse: Niinpä.
7) Selviytyminen kohtien 6, 5 ja 4 muodostamasta ongelmakentästä: Kohdat 4 ja 5 kumoavat tarvittaessa kohdan 6, jonka paljastin ajattelemattomuuttani. Korjasin mielestäni ansiokkaasti huolimattomuuteni juttujen 4 ja 5 avulla. Niihin tarttumalla minut voi tempaista työmarkkinoille ja minulle voi ilmoittautua, jos tahtoo maksavaksi pomokseni. Hoi, ah niin valmiina tosiaan ollaan!
- maura
14:38 - /tavoite
Saksalaiset sarjat
Eilinen TV-ilta oli taas omaa luokkaansa. Ensin tuli Kettu. Myöhemmin tuli vielä Professori Capellarin tutkimuksia. Molemmat olivat Yle2-kanavalla. Se taas tarkoittaa yhtenäistä katselurupeamaa koko ohjelman ajan!
Minä tykkään muutenkin melkoisesti saksalaisten tavasta tehdä rikostutkimuksesta jännäreitä. Edellä mainitutkin huomioon ottaen on Kahden keikka suosikkini. Tutkijakin kelpaa. Pääasia on, että ne näyttäytyvät ruudulla sopivaan aikaan.
- maura
11:08 - /eloa
Kotitekoinen sunnuntaiaikuinen
Suomalaisten olympialaisten ja suomalaisen Miss Universumin vuotena tapahtui muutakin jännittävää. Perheeltämme nimittäin paloi sauna ja paljon pyykkivuorossa olleita vaatteita. Ei siinä muuten mitään sen kummempaa olisi, mutta meillä korvessapäin on ollut tapana syntyä saunassa. Minä olin siis kovasti syntymäpaikan tarpeessa.
Voisinpa sanoa, että mietin kuumeisesti ratkaisua tähän visaiseen ongelmaan, vaan en ainakaan muista niin tehneeni. Isä tietysti rakensi aikanaan uuden saunan, mutta ei se tähän hätään ehtinyt. Asia ratkesi kuitenkin parhain päin. Sunnuntailapsi kun olin, niin synnyin tietysti kammarissa. :)
Keittiö oli matala ja pieni, eikä kammari ollut senkään kokoinen. Mummoni (isäni äiti) toimi kätilönä. Siihen hän oli maaseudun eläjänä ja seitsemän lapsen äitinä tottunut. Kerrotaan, että hän kulki pitkin maita ja mantuja, kun niillä seuduilla jossain kätilöä tarvittiin. Noilla reissuilla hänellä oli usein turvana mukanaan suosikkipoikansa eli lapsi-ikäinen isäni. Isä oli 33-vuotias nyt ja paikalla. Minä taas olin ainoa mummoni avustuksella syntynyt lapsi meidän perheessämme.
Olen siis kotitekoinen ja alkuani peräkammarintyttö. Sunnuntailapseksi olin melko myöhään liikkeellä, sillä ilta oli jo tulossa ennen kuin reippaasti ja suuremmin äitiä tönimättä putkahdin maailmaan. Naapurien naisväki kertoi olleensa meillä sunnuntaisilla iltapäiväkahveilla äidin seurana. Heidän mielestään äitini pistäytyi vain puoleksi tunniksi kammariin ja palasi synnyttäneenä takaisin kahville. Tuon puolen tunnin kuluessa minä kuulemma lisäsin hienostuneen huudahdukseni tämän maailman monenmoisten äänten joukkoon. Saattoi kyse olla kyllä myös parkumisesta.
Minulla oli syntyessäni käsissäni kuoleman kintaat eli käteni olivat jotenkin siniset. Mummoni hoiteli käteni kuntoon. Tämä ennusmerkki oli joku sellainen "hoitaen parantuvat kuoleman kintaat". Mummoni sai siitä mahdollisuuden kertoa äidilleni sen, mitä hän vankan elämänkokemuksensa turvin tulevaisuudekseni näki. Hän ennusti minulle hengenvaarallisen vaikeaa alkuelämää ja lupasi, että jos selviytyisin hengissä elämäni alkupuolen, niin lopulta myös kärsimys lakkaa ja sen jälkeen kaikki olisi hyvin. Mummoni kertoi, mitä pitää tehdä, jotta selviydyn.
Kyse ei kuitenkaan ollut mystiikasta, vaan olosuhteisiin ja kokemukseen perustuvasta arviosta. Äitini ei ymmärtänyt, mistä oli kysymys. Mummon vakavasta vaatimuksesta äitini kuitenkin kertoi minulle jo varhaisessa lapsuudessani mummon ennustuksen ja neuvot. Minä otin ne tosissani.
Mummoni neuvoista onkin ollut minulle apua elämässäni. Itse taisin keskustella hänen kanssaan vasta seitsemänvuotiaana. Ei hän sen jälkeen enää monta vuotta elänytkään.
Nykyisin koen olevani sunnuntaiaikuinen ja omassa peräkammarissani olen vain osa-aikaerakko. Pidän elämästäni tämän hetken näkökulmasta katsottuna. Erityisen mukavalta tuntuu kuulla (ja myöskin lukea nettipäiväkirjasta) oman aikuisen lapseni kuulumia ja keskustella molempia osapuolia kiinnostavista kysymyksistä hänen kanssaan puhelimitse ja kohdatessamme.
- maura
10:42 - /historia
2004-08-12
Enimmäkseen huussijuttu
Isävainaa oli aikanaan hyvä rakentaja. Hän oli töissä siinäkin rakennusporukassa, joka rakensi Heinolan yhteiskoulun ja sen hienot, uudenaikaiset wessat. "Herrojen koulu", sanoi isäni. Sosiaalihuollon virkailijoissa herätti iloisesti naurattavaa hilpeyttä, kun pyysin lapsena tukea, että voin mennä tuohon yhteiskouluun. Ehkä juuri tunnelman hilpeys ja tilanteen paradoksaalisuus aukaisivat minulle yksityiskoulun ovet. Tietysti siihen vaikuttivat myös pääsykokeissa saamani korkeat pisteet.
Uusissa kodeissamme isävainaa (joka silloin toki oli elossa) purki hajoamassa olevat ulkorakennukset ja rakensi paljolti samoistakin aineksista uudet tilalle. Me lapset olimme mukana rakentamassa. Minä ja vanhin pikkuveljeni olemme muun muassa rakentaneet pari tiilikattoa isän ohjeiden mukaan jo lapsina: olimme suunnilleen kymmenvuotiaina jo tiilikaton tekijöitä.
Isäni rakensi paljon ja hyvin, kun sille päälle sattui. Valitettasti hän pelkäsi korkeita paikkoja ja oli luovimmillaan huussien suhteen. Isän rakentamat käymälät ovat olleet oma lukunsa elämäni huussien ja wessojen rivistössä. Muutenkin huussiosasto on tuottanut ongelmia elämääni. Kansakoulun ulkohuussissa asioin vain oppituntien aikana, koska välituntikiusaamista oli huussissakin paljon. Myös oppikoulun sisäwessassa asioin kiusaamisen pelosta mieluiten silloin, kun muut oppilaat olivat tunnilla.
Ensimmäinen isäni rakentama kotipihan käymälä on syntymäkodissani. En tosin muista sitä lapsuudestani. Olen käyttänyt sitä myöhemmällä iällä käydessäni sukulaisvierailulla nykyisten omistajien luona. Huussi on malliltaan aika tavallinen. Siitä ei ole sen kummempaa sanottavaa.
Toisen käymälän isä rakensi seuraavan kotimme pihan perälle. Olimme siitä aikanaan melkoisen ylpeitä. Se on aika iso huone huussiksi. Jonotusten ehkäisemiseksi isä rakensi sinne istuinosan, jossa oli vierekkäin monta eri kokoista istuntoaukkoa. Kaikille on tietysti kantensa. Lisäksi siellä on miehiä varten virtsakouru. Kenelläkään naapurustossa tai suvussa ei ollut sellaista ulkohuussissa. Huussi on pitkän ulkorakennuksen päädyssä. Huussin oviseinä on ulkorakennuksen etuseinän jatke. Huussin taakse mahtui isän mielellään käyttämä varastohuone, jonka oviseinä puolestaan on ulkorakennuksen takaseinän jatke. Huussin päätyseinässä isällä oli vakituinen verkkojenhuoltopaikka, mutta siellä oli myös lannanpoistoluukku.
Kolmannen käymälän isä rakensi viimeisimmän lapsuudenkotini pihapiiriin. Sekin on ulkorakennuksen päädyssä. Asiointihuoneeseen pitää nousta rappusia korkealle. Istuntoa varten on lasten ja aikuisten kokoa olevat reiät. Miehille on taaskin kourunsa. Huussin tyhjennysväli on aika pitkä, koska lantatila on korkea. Tämänkin huussin takana on jonkinlainen varastohuone, jossa isä puuhaili muistaakseni aika usein.
Isäni rakensi myös saunoja ja remontoi asuinrakennuksia. Viimeiseen lapsuudenkotiini hän rakensi lisäosan, johon tuli komero- ja eteistilan lisäksi sauna samaan rakennukseen ja uusi kammari entisen kammarin ja keittiön lisäksi. Siitä kodista tuli ensimmäinen kaksikammarinen kotimme. Ulkohuussia ei korvattu sisäwessalla.
Minä muutin pian tuon laajennuksen jälkeen tätini luokse. Hänen yksiössään keittiöosa oli syvennyksenä seinässä ja kylpyhuonewessassa oli amme. Siitä lähtien olen asunut sisäwessallisissa asunnoissa.
Olen nähnyt huusseista ja wessoista monensävyisiä sarjaunia vuosien mittaan. Nykyisten unieni harvoin näyttämät wessat ovat kuitenkin kauniita ja valoisia lasikamareita julkisilla paikoilla.
- maura
19:24 - /historia
Lukijoitakin on, kiitos!
Kävin leivoskahvilla ystävän kanssa. Sain lukijapalautetta samalla. Hänen mielestään blogini jutut herättävät ajatuksia. Ystävällisesti sanottu!
Kerroin hänelle, miten Päivän Pamaus tehdään. Jaetulla kotikoneellahan sen voi tehdä jokaiselle perheen jäsenelle erikseen. Ehkä toivon blogilleni usemmankin kuin yhden tilaajan saman tien?
Juuri äsken Aloitusmaisemalla oli Pinserin Top-listan tilastojen mukaan 12 tilaajaa, joilla on blogini Päivän Pamauksessaan. Kiitos!
Lisäksi tilaajina näytti olevan 2 sellaista Päivän Pamauksen käyttäjää, joilla on listallaan yli 400 tilausta. Niin isoja tilauksia ei oteta huomioon suosiota mittaavissa lukijatilastoissa, vaan mainitaan suluissa tilastoitavan luvun vieressä. Minä kyllä arvostan näinkin!
Top-listalla Aloitusmaisema on nyt sijalla 231. Se on blogiani tilaavien ihmisten ansioita ja lämmittää mieltäni!
- maura
16:06 - /ihmiset
Syyt, perusteet ja minä
Kun katselen elämääni ja toimintaani taaksepäin, minusta näyttää siltä, että syillä ja perusteilla on ollut erilainen merkitys elämälleni. Hankalimmillaan se ilmenee niin, että syistä ja niiden seurauksista voin syyttää muita tahoja, mutta perusteet olen harkinnut itse ja kannan niiden mukaisista valinnoista vastuunkin itse.
Siihen, että en ole voinut edetä jotain reittiä, on ollut aina jokin syy. On siis ollut jokin sellainen este, jolle en ole voinut mitään, ja joka ihan riittävästi selittää reitin sulkeutumisen. Useimmiten en ole jäänyt sulkeutuneiden ovien eteen ruikuttamaan (ainakaan kovin pitkäksi aikaa), vaan olen ottanut "lusikan kauniiseen käteen" ja arvioinut tilanteeni uudelleen.
Siihen taas, että olen valinnut jäljelle jääneistä avoimista reiteistä jonkin tietyn, minulla näyttää olleen perusteet. Perusteiden joukossa on kuitenkin myös seuraava: koska en voi edetä suosikkireittiäni, etenen seuraavaksi parasta. Ehkä samat syyt, jotka sulkivat ensisijaisen toivereittini, selittävät myös sen, miksi valitsen varasijoilta reittejä siihen tapaan kuin olen tehnyt?
Joudun harkitsemaan valintojani, joten johonkin minä niitä perusteita tarvitsen. Syyt eivät sysää perusteita kokonaan syrjään. Ehkä minulla todella on jonkinlaisia vapauksia reittejä valitessani, niin kuin minusta tuntuu?
Nytkin minulla on mielessäni esteen ohittaminen kiertotietä. Kiertotien valinnan syynä on se, etten pääse eteenpäin suoraa tietä. Tällaisessa tapauksessa perustelen muista suunnista kieltäytymistä sillä, että minulla on pitkän tähtäimen päämäärä, johon voin vielä päästä kiertotietä pitkin.
Tässä minä nyt itse olen, tutkimassa syitä ja perusteita.
- maura
13:40 - /tilanne
Fiikus ja taivaanilmiöt
Hankin itselleni muutama vuosi sitten pienen fiikuksen. Olen antanut sen kasvaa olohuoneessa lähellä isointa ikkunaani. Siinä se saa valoa ja muistuttaa kastelun tarpeestaan. Nykyisin se muodostaa luontomaisemani ja toimii ikkunaverhona. Kummassakin tapauksessa se häivyttää kivasti varsinaisen maisemani eli vastapäisen kerrostalon runsasikkunaisen ja talomme korkuisen seinän.
Fiikus ei ole keskellä ikkuna-aukeamaa, vaan sen vasemmassa reunassa jakkaroista kyhäämälläni pöydänkorkuisella kukkatelineellä. Äskettäin laitoin yhden kaktuksistani roikkumaan narukorissaan fiikuksen ruukun vasemmasta laidasta. On nimittäin käynyt niin, että siinä tarvitaan vastapainoa. Fiikus on kasvattanut kaksikin yli metrin mittaista oksaa keräämään valon oikealta puoleltaan koko ikkunan leveydeltä ja korkeudelta.
Ymmärrän fiikusta ja arvostan sitä, miten se peittää näkyvistäni yhä suuremman osan kerrostalonäkymää. Ongelma on siinä, että myös kapea siivu taivasta, jonka voisin nähdä talon yläpuolelta, jää fiikuksen taa piiloon.
Viime yönä yritin mukavuudenhaluani kunnioittaen katsella tähdenlentoja omasta ikkunastani. Nuokuin fiikuksen juurella ja tähystelin sen lehtien lomitse taivasta. Näin tähtiä, kauniisti kiitäviä pilven tai savun hattaroita ja yön synkkää taustataivasta.
Toivelistani oli ihan turha, koska en voinut esittää toivomuksia näkemättä tähdenlentoja. Toisaalta olin epäillyt mahdollisuuksiani jo etukäteen ja jättänyt koko listan tekemättä. Kolmanneksi muistin tunnin kuluttua, että tuo koillinen ilmansuunta, jossa tähdet olisivat lennelleet, ei näy lainkaan ikkunaani.
Merkittävin anti viimeöisestä tähdenlentojen tähystelystäni oli se, että kiinnitin kunnolla huomiota fiikukseeni. Sille ehkä pitäisi tehdä muutakin kuin asetella vastapainoja. Pitäisi vissiin opiskella fiikuksen hoitoa ja karsinta-aikoja. Saa nähdä, miten etenen tästä.
- maura
11:46 - /maailma
2004-08-11
Toiveitten öitä
Onpa hyvä, että käväisin Pinseriä lukemassa. Tähdenlentoja on tulossa! Pitää (Tommipommi hei, tämmöisessä kohdassa PITÄÄ) ryhtyä taivaalle tuijjottamaan!
Äitivainaa sanoi, että tähdenlennon nähdessä jos toivoo, niin toive toteutuu. Olen aina äitiä totellut, paitsi niinä kertoina, kun en ole niin tehnyt. (Älkää sanoko Antti-Juhanille, että olen ollut joskus tottelematta!)
Ryhdyin heti toimeen. Siis tekemään paperilappuselle luetteloa toiveistani. Enhän minä nyt vaivaisten nivelieni kanssa voi pöytätietsikkaa ulos raijjata. Ja mitä naapuritkin sanoisivat, jos keskellä Tampereen suurkaupunkia kulkisin tietokonetta raahaten, sähköjohto perässäni ja taivaalle toljotellen, yösydännä vielä.
Toivelistani ei tosin ole ihan valmis, mutta aikaahan on. Pitää nääs olla tarkkana, etteivät tähdenlennot mitä tahansa sattumatoiveita toteen pistä. Tärkeysjärjestykseen minä nuo toiveeni laitan, jos vaikka en ihan jokaista tähdenlentoa näe. Riittääköhän 73 toivetta?
- maura
21:27 - /ihmeet
Seurallisen osa-aikaerakon tarina
Paljon puhutaan siitä, miten tärkeää on tulla toimeen muiden ihmisten kanssa. Ihmissuhteet ovatkin ihan olennaista ihmisenä olemisessa. Ahtaissa asunnoissa ihmissuhteiden on parasta sujua. Siihen voi päästä monellakin tavalla. On mukavaa, kun on seuraa, mutta kyllä oma rauhakin on sopivina annoksina tarpeen.
Pikkumökin talvisessa tungoksessa meitä oli lapsuusvuosinani kahdeksan perheenjäsentä (Moi sisko! Moi veli! Moi veli! Moi veli! Moi veli!) ja lisänä joskus kaukaisten kylien sukulaiset tai viitostien romanit. Ihmissuhteiden lisäksi siinä kyllä oli suhteellisen paljon myös noita kotiemme pikkuisia ötököitä, joista vapautuminen vaati vuosien ponnistelun. Joskus oli myös kissa ja koira, joskus vain jompi kumpi. (Eläinsuojissa saattoi lisäksi olla milloin mitäkin kotieläintä, mutta niitähän ei tuotu sisään.)
Näin tiiviin yhteiselon vuoksi käytettiin hyväksi kaikki mahdollisuudet avarampaan elämiseen. Maalaisina meidän oli talvellakin mahdollista hankkia itsellemme lisää liikkumatilaa ullakolta, pihapiiristä, ulkosaunasta, ulkokäymälästä, puuliiteristä, navetasta, ladosta ja tietysti myös niiden naapureiden luota, joilla oli lapsia. Myös hiihtoladut ja kelkkamäet toivat mukavasti tilantuntua elämään. Hiihtämällä oli mahdollista päästä melkoisen kauas muusta väestä ja elää kohtuullinen rupeama omaa itsellistä elämää yksin muun luonnon keskellä. Isoveli hiihti helposti isojen poikien luo ja minä hiihdin silloin tällöin kauemmas kuin nuoremmat sisarukseni. Heillä taas oli omat kuvionsa.
Kesä toi vielä enemmän väljyyttä. Silloin perheemme jokaisella lapsella oli joku oma nurkka, joka vallattiin ullakolta, ulkorakennuksista tai vaikka lakanasta tehdyn rakennelman turvin suojaisasta metsäkallion syrjästä. Ukkosilmat toivat kotoista lapsikatrasta taas yhteen toistemme turvaan, kun taas hyvien säiden ryhmäleikit houkuttelivat joukkoon myös naapuruston lapsia. Yökyläilyt naapureiden luona tai sukulaisperheissä (Heippa kaikille!) tehtiin yleensä erikseen. Niin jokainen sai omia kokemuksia muistakin ihmisistä ja kodeista kuin omastamme.
Jonkin verran olimme koululaisina toistemmekin seurassa, mutta kyllä meillä jokaisella oli myös omat koulukaverimme. Lukiolaisena olin koulukortteerissa tätini luona viikot ja perheen luona silloin tällöin viikonloput. Yksinäisyyttä hain kävelyretkiltä niin kuin ennenkin. Jossakin mielessä parasta aikaa olivat tätini matkat ystäviensä ja sukulaistensa luo, sillä silloin sain olla hänen yksiössään yksin.
Ylioppilaskirjoitusten ja yliopiston välivuoden vietin Helsingissä. Seuraa toivat serkku perheineen (Morjens!), vuokraemäntä perheineen sekä ammattikoulu- ja kesätyökaverit. Helsingissä opin uudenlaista yksinäisyyttä, nimittäin sitä, mihin päästään tuntemattomien ihmisten joukossa tungoksissa. Yksinäiset kävelyretket puistoihin ja meren rannalle toivat tutumpaa yksinäisyyttä.
Pariinkymmeneen Jyväskylän vuoteen mahtui elämää opiskelukavereiden kanssa ja yksinäisiä kävelyretkiä, mutta aika pian myös uudenlaista yhteisyyttä. Parisuhde on ihmissuhteena jotenkin ihan erilainen kuin mikään muu. Kun siihen syntyy lapsi (Moi, Antti-Juhani!), tulee vielä yksi ainutkertainen ihmissuhde lisää. Teimme paljon yhdessä kolmisin tai erilaisina kahden keikkoina. Yhteisyyden ja yksinäisyyden hetket vaihtelivat tilanteittain.
Tamperelainen minusta tuli vasta, kun parisuhde murtui ja osa-aikaerakoksi päädyin vielä myöhemmin. Antti-Juhani kävi lukionsa niin, että asuimme kahdestaan täällä Tampereella. Silloin kävimme entisenä ydinperheenä kolmisinkin syömässä melko usein, sillä Antti-Juhanin isällä oli tuolloin omia reissujaan heidän yhteisiin sukulaisiinsa Tampereen seudulle.
Kun Antti-Juhani muutti Jyväskylään opiskelemaan, päätin itse jäädä Tampereelle. Samalla jäivät myös koulun vanhempaintoiminnan riennot ja tuttavat. Antti-Juhanin, yliopistoporukoiden sekä sisarusteni ja heidän perheidensä (moi vaan kaikille!), sukulaisten, tuttavien ja satunnaisten muiden rupattelijoiden ansiosta en ole kehkeytynyt täyspäiväiseksi erakoksi. Heidän parissaan olen suulas ja seurallinen.
Osa-aikaerakkona saatan viettää iltaisin ja viikonloppuisin saati sitten loma-aikoina reiluja rupeamia ihan yksin, puhumatta sanaakaan kenenkään kanssa. Tällaiseen elämään olen saanut hyvää valmennusta koko elämäni ajan. Itsensä kanssa toimeen tuleminen on itse asiassa ihan mukavaa. Niinä hetkinä olen kaltaisessani seurassa: minä itse tässä nyt.
- maura
18:04 - /historia
Pikaista palautetta, auts, auts, auts!
Auts 1: Ensimmäinen älähdyksen aiheuttaja oli uutinen. Telkkarista huomasin, että pääministerin isä Tatu Vanhanen joutuu rikostutkintaan niistä puheistaan, joihin minäkin kiinnitin huomiota eilen Iltalehti Onlinesta kirjoittamassani jutussa. Säikähdin, jotta tulinko tarpeeksi korostaneeksi tekstissäni sitä, etten alkuunkaan ole samoilla linjoilla hänen kanssaan.
Auts 2: Toinen älähdyksen aiheuttaja toisti aikaisemman temppunsa keittiössä. Päätin nimittäin olla ahkera ja tiskata pikku tiskin, ettei ihan heti tule uutta kolmen viikon kasaumaa. Aloittaessani huomasi, etteivät astiat mahdu kuivumaan, ellen tyhjennä mammuttitiskin jäljiltä kuivuneita astioita muihin kaappeihin. Tästä alkoi operaatio "ovella päähän ja polveen". Keittiöni kaapinovet avautuvat enintään 90 astetta. Keittiöni on pitkän mallinen ja kapea. Avattuja ovia on kahdessa kerroksessa molemmin puolin käytävää. Siinä on aika niukasti tilaa ja minä vien siitä itse suuren osan läsnäollessani. Saatte itse kuvitella, miten kädet täynnä astioita kääntyilin ja kumartelin, yritin työntää ovia avoimemmiksi tai suljetuimmiksi sitä mukaa kuin liikuin. Ovissa on terävät kulmat ja elopainoni antaa pienellekin liikkeelle iskuvoimaa, kun ovenkulma ei yhtään älyä väistää. Äläköitä tökkäämisiä.
Auts 3: Kolmas älähdys syntyi sähköpostitunnushallinnon viestistä. Yliopiston sähköpostitunnukseni uhattiin sulkea tiettyyn päivämäärään mennessä. Auts. Tarkemmin luettuani totesin kuitenkin, että kyseinen yleinen viesti ei taidakaan olla minulle ongelma. Lähetin paluukysymyksen, jotta mistä on kyse, ja vastaus tulee joskus, lupasi automaattinen vastaus.
- maura
12:08 - /eloa
2004-08-10
Kelpo mies Afrikassa
Pääministeri Matti Vanhasen isä Tatu Vanhanen on kirjoittanut kolme vuotta sitten Yrjö Ahmavaaran kanssa kirjan, uutisoi Iltalehti Online tänään. Iltalehti Online toteaa, että Geenien tulo yhteiskuntatieteisiin -kirjan mukaan esimerkiksi johtajuus ja valta kuuluvat luonnostaan älykkäille ja voimakkaille, yleensä miehille.
Ehkä kohtelen Iltalehti Onlinea artikkelia kaltoin? Tuo edellä mainittu asia on artikkelissa laajentamassa näkökulmaa. On siinä uudempaakin tietoa. Iltalehti Onlinen juttu lähtee oikeasti liikkeelle seuraavasti: "75-vuotias Tatu Vanhanen laukoi suorasukaista tekstiä rotujen ja kansakuntien älyllisistä eroista lauantaina ilmestyneessä Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä."
Iltalehti Online lainaa Helsingin Sanomien edellä mainittua juttua ja jatkaa: "Ei afrikkalaisten huono-osaisuus ole meidän valkoihoisten syytä (...) Erot älykkyydessä ovat merkittävin huono-osaisuutta selittävä ilmiö, Vanhanen sanoi." Iltalehti Online jatkaa lainausta: "Voisi olla paikallaan, että Afrikan maiden talouselämän johtoon tulisi mahdollisimman paljon eurooppalaisia, amerikkalaisia ja aasialaisia. Vain he kykenevät luomaan vaurautta, Vanhanen lausui".
Katselin äskettäin videolta elokuvan "Kelpo mies Afrikassa", kelpomiehenä Sean Connary. Siinä oli joitain kelpomiehiä rotuun katsomatta, mutta suuri osa alkuperäisväestöstä kuvattiin takapajuisina aivan kuin Tatu Vanhasen suusta. Valtaa kuitenkin piti alkuperäisväestöön kuuluva herra professori, sittemmin hänen ylhäisyytensä herra presidentti, jolla tuntui olevan kokoa, älyä, egoismia, rahaa ja valtaa niin kuin kellä tahansa georgebushilla tai muulla tatuvanhaslaisella eurooppalaisella, amerikkalaisella ja aasialaisella. Hän valtasi Afrikkaa takaisin valkoisilta ja se oikeutti hänen toimensa: tosin hän palautti valtaa ja vaurautta itselleen ja suvulleen.
Eivät suomalaisetkaan huono-osaiset vaurastu. "Älykkäiden ja voimakkaiden, yleensä miesten" johtajuus ja valta luovat vaurautta itselle, suvulle ja kavereille. Jos vaurautta ei kasata, vaan jaetaan tasan, vauraus ei näy, vaan hyvinvointi.
Kelpo mies (Afrikassa) pyrkisi parantamaan yleistä hyvinvointia, eikä vain luomaan vaurautta kaltaisilleen. Hyvinvoinnin lisäämiseen naisetkin pystyvät, luonnostaan.
- maura
17:42 - /arvot
Kärsimyksen jälkeen.
En ihan tarkkaan muista, miltä kärsimys tuntui, mutta nyt se vissiin sitten on päättynyt.
Jo joskus lapsena päätin, etten suuremmin kirjoittele, ennen kuin kärsimys päättyy. Koulussa, opiskellessa ja tutkijan työssä olen silti päätynyt kirjoittamaan jonkin verran. Olen kirjoittanut myös melkoisen pinon päiväkirjoja, joista pääosan hävitin nyt alkukesästä. Niissä oli paljon itsesääliä, syyttelyä ja kärsimyksen makua puolelta vuosisadalta, mutta en minä niitä sen tähden hävittänyt. Kerroin niissä mielestäni liikaa muista ihmisistä ja heidän teoistaan, omista odotuksistani muita ihmisiä kohtaan ja pettymyksistäni myös.
Ehkä olen nyt vakavasti onnellinen siksi, että enää ei satu eikä ahista? Tämä tuntuu hämmentävältä, oudolta ja uudelta. Olemisen onnea?
Tähän asti onnellisuuden tunteet ovat olleet lämpöisiä ja kohteellisia: onnea kesästä, kumppanista, lapsesta. Tällaiset onnen tunteet ovat edelleen olemassa. Nämäkin maistuvat paremmilta nykyisin.
- maura
16:09 - /tunteet
Vakavasti onnellinen
Tänä kesänä olen yhä useammin sen oudon tunteen vallassa, että olen vakavasti onnellinen. Mikäpä tässä, en valita. Hykertelen pikemminkin. Jos ei onnellisuuteen tämän enempää tarvita, niin miksi vasta nyt?
- maura
14:56 - /tunteet
Tervetuloa poluille!
Pinserin listat ovat ilokseni eilisestä lähtien noteeranneet Aloitusmaiseman. Myös jokunen ystävällinen lukija on jo pamauttanut tämän blogin tilaukseensa. Kiitos!
Arvoisa uusi lukija voi poimia tämän blogini omaan Päivän Pamaukseensa ihan helposti. Antti-Juhani on ystävällisesti laittanut oikeanpuoleiseen palkkiin linkin ihan tätä tarkoitusta silmällä pitäen.
Aloitusmaiseman palkissa on erilaisia polunpäitä. Koko päiväkirjani metatekstit, kuten tämä, keräytyvät otsikolla "päiväkirjani". "Uusimmat tekstit" ovat nämä, mitkä tässäkin näkyvät. Linkki on tarpeen silloin, kun Aloitusmaiseman ruudukoista, ruudukkopoluilta ja muiltakin poluilta tulee tarvetta palata takaisin nykyhetkeen. Ruudukoista löytyy minun tulkintaani siitä, mitä ruutuotsikko osoittaa. Ruudukko-otsikoiden linkit johtavat koko ruudukkoa koskeviin teksteihin.
Kommentoin joskus muita blogeja ja kokoan nämä tekstit vastaavan otsikkolinkin alle.
Aloitusmaisemaa voi kommentoida kahta kautta, suoraan tekstin lopussa julkisesti tai sähköpostitse yksityisesti. Jutun otsikoista napauttamalla (ja sitten oman selaimen suosikit tai kirjanmerkit tms. kohtaa napauttamalla) voi tehdä itselle pysyvän linkin kyseiseen juttuun ja omiin hienoihin kommentteihin. Kannattaa siis kommentoida juttujen perään!
- maura
14:15 - /meta
Toiveista tavoitteisiin
Nelivuotisessa mummonmiljoonaprojektissani (1999-2002) kehittelin muun muassa toiminnan suunnittelun apuvälineitä. Tai oikeastaan hioin ja kokeilin niitä. Kyseessä on pari lokerikkoa, joiden muunnelmat minulla on tuossa palkissanikin. Ylempänä olevan 9-ruutuisen kartoituslomakkeen kokeiluvinkki löytyy ideat-lokerosta. Alemman 6-ruutuisen käyttöäkin voi joku haluta kokeilla, joten kerron siitä vähän tässä.
Toiminnan suunnittelussa on usein ongelmana se, että keskenään ristiriitaisista toiveista mikään ei päädy tavoitteeksi. Elämä etenee silloin sattumanvaraisemmin kuin olisi välttämätöntä. Omat sähläykseni ovat olleet sen verran monimutkaisia, että niistä on tähän vaikea karsia esimerkkiä. Muistutan vain tässä yhteydessä, että koko tämä blogini aloitusmaisema tähtää minun osaltani todellisuussuhteeni kartoituksen pohjalta toiveista tavoitteisiin.
Tässä yhteydessä kerronkin toiveiden ja tavoitteiden ristiriitaisuudesta toisen esimerkin. Kerron havaintojeni pohjalta, mutta kuitenkin kuvitteellisesta nuoresta parista. Toinen heistä on tottunut käyttämään väljästi rahaa pukeutumiseen ja bilettämiseen, toisella taas on ollut moottoripyöräily elämäntapana. Pariskunta asuu vuokralla, saa lapsen ja tahtoo vankentaa kotinsa omistuspohjalle. Suvun piiristä voisi ostaa omakotitalon asuntolainalla, koska omavastuuosuus olisi oman perintöosan muodossa jo varma.
Kun vanhemmat eivät ole tukemassa työssäkäyvää, itsenäistä pariskuntaa, on heidän itse varauduttava elinkustannusten lisäksi velanmaksuun melko pitkäksi aikaa. Jos moottoripyörä ja puvustus uusitaan entiseen tahtiin ja bileetkin maistuvat niin kuin ennen, eivät rahat ehkä riitä omakotitaloon. Jos omakotitalon hankkimiseen sitoudutaan, tulot riittävät ehkä melkein kaikkeen hauskaan edullisessa vuokra-asunnossa. Lisäksi on saattanut käydä niin, että ensimmäinen koti vuokra-asuntoon on kalustettu ja koneistettu luottokorteilla, osamaksusopimuksilla ja pitkillä laskutusajoilla, jotka kaikki pitäisi maksaa alta pois ennen asuntolainaa.
Tuo pariskunta voisi tehdä ruudukoitten avulla kartoituksen ja edetä toiveista tavoitteisiin kumpikin ensin erikseen ja sitten vaikka yhdessä. Annamme heidän tehdä sen omissa oloissaan, emmekä puutu siihen. Tarkoitus oli vain osoittaa, millä tavoin matka toiveista tavoitteisiin voi olla ongelmallinen.
Nyt kerron, miten itse etenisin 6-lokeroisen ruudukon kanssa ja niin suosittelen muidenkin tekevän, jos kiinostaa.
Kaikki toiveet kannattaa kirjata toiveitten ruutuun. Kaikki mahdolliset keinot ja tapahtumat, jotka voivat johtaa noiden toiveiden toteutumiseen, kirjataan ihmeitten ruutuun. Nyt ei siis edellytetä realistisuutta, vaan keinovalikoiman etsintää. Oma elämäntapa kirjataan sellaisenaan, sillä se on eloa, jokapäiväistä elämää, joka on pysyvyyden ja muutosten perusta. Jos 9-ruutuinen lokerikko on täytetty, sitä voi käyttää apuna tilanne-ruutua täytettäessä. Elämäntilanteesta valitaan ne seikat, joista tahdotaan lähteä liikkeelle ja kirjataan niitä tilanne-ruutuun. Keinot voivat olla monenlaisia, mutta niiden pitää olla käytettävissä omasta tilanteesta lähtien toiveiden suuntaan pyrittäessä. Nyt konkretisoidaan toiveita toteuttamiskelpoisiksi tavoitteiksi.
Tehdään kierros vielä toisin päin. Kirjataan tavoitteiksi myös toteuttamisen arvoiset tavoitteet. Sitten katsotaan minkälaista vahvistusta muiden ihmisten, viranomaisten, pankkien ym. taholta tarvitaan, jotta keinot riittävät omasta tilanteesta näihin tavoitteisiin. Tilanne vahvistetaan sellaiseksi, että siitä todella pääsee käytettävissä olevin keinoin sekä välttämättömiin että arvostamiimme tavoitteisiin. Se saattaa vaatia elämäntavan karsimista ja muunkinlaista muuttamista. Ihmeiden ruutua kannattaa pitää silmällä, sillä sitäkin kautta voi joskus löytyä jotain hyödyllistä: arpajaisvoiton, amerikanperinnön ja veronpalautuksen voi käyttää valittujen tavoitteiden toteuttamiseen, eikä satunnaisten mielijohtumien tyydyttämiseen. Toiveeksi voi kirjata onnistumisen tavoitteiden toteuttamisessa, jos sitä todella toivoo.
Näin toiveet voivat muuttua tavoitteiksi, jotka ovat saavutettavissa. Ainakin toivon niin. Sitä mukaa kun toimintasuunnitelmani selkenee, ryhdyn toiveista tekoihin.
Jos tärkeysjärjestys tuottaa vielä ongelmia, voi valittuja tavoitteita kierrättää valmiiksi täyttämänsä 9-ruutuisen lokerikon kaikissa ruuduissa vuorotellen. Siinä voi nimittäin punnita, miten tavoitteet kestävät oman henkilöhistorian ja tulevaisuuden jatkumossa, tunteiden ja ihmissuhteiden vuorovaikutuksessa, ideoinnin ja konkreettisen maailman vaatimuksissa sekä arvojen ja kunnon sallimissa rajoissa.
On vielä ennen tekoja muistettava ottaa huomioon, että juuri minä vastaan teoistani: jos toteutan tavoitteeni, vastaan seurauksista.
- maura
13:22 - /aie
2004-08-09
Tiskaustuulella
Tänään olen pitkästä aikaa ollut tiskaus- ja siivoustuulella. Urakoitavaa oli paljon, sillä edellisen kerran innostuin näihin hommiin kolmisen viikkoa sitten. Onneksi minulla on paljon astioita ruokailuun ja roskakoreja roskaamiseen.
Tiskaustuuli on mahdollista terveenä. Kotitöihin innoittuminen riippuu terveyden lisäksi siitä, mitä muuta olen suuntautunut tekemään. Kun keskityn lomaillen tai ammatillisesti lukemiseen ja kirjoittamiseen, elän aika lailla pääni sisällä. Liikun tietysti asioilla ja joskus lenkilläkin, syön silloin tällöin ja nukun kolmasosan vuorokaudesta. Tiskaaminen ja imurointi eivät näinä aikoina tunnu kovin tärkeiltä ja tarpeellisilta jutuilta.
Tänään tunsin innoitusta kotitöihin. Työni oli tuloksellista. Olen hyvilläni.
- maura
19:43 - /tunteet
Mies vähittäismaksulla
Olen huomannut, että siellä täällä blogeissa on keskusteltu mahdollisen pariutumisarvon määrittymisestä parisuhdemarkkinoilla. Ehkä tämä kirjaesittely osuu jollain tapaa samaan keskusteluun: miten paljon nainen onkaan valmis tekemään nostaakseen arvoaan.
Ostan silloin tällöin hyödyllistä tavaraa osamaksulla. Ei siis ihme, että haukan katseeni osui lauantaina kirppiksellä Berta Ruckin kirjaan "Mies vähittäismaksulla". Ajattelin, jotta siinäpä mainio teos strategiseksi oppaakseni. Ei vainkaan. Odotin saavani lukea humoristisen romanttisen seikkailun.
Tämä laitos on kulunut viides painos vuodelta 1960. Kirjassa kuvataan tapahtumia ja olosuhteita 1900-luvun alkupuolen Enlannissa, Lontoossa ja maallakin. Pidän erityisesti siitä, että kirjailija vei minut ja kirjan Mauran myös Edgar Wallacen uuden huvinäytelmän ensi-iltaan.
Berta Ruck kuvaa kirjan päähenkilöä eli Mauraa nuoreksi, mutta rumaksi ja mies, johon kirjan nimi viittaa, täsmentää: "ruma kuin sammakonpoika".
Ruck opettaa suunnilleen kädestä pitäen, miten nainen voi sinnikkäin ponnistuksin parantua rumuudesta, saavuttaa luonnollisen kauneuden ja ansaita omakseen rakastamansa miehen. Nuoruus on näissä ponnisteluissa etu, jota vanhemmat naiset kadehtivat, sanoo Ruck. Ehkä hän usko menetelmän soveltuvan vanhemmalla iällä? Kirja kertoo kuitenkin nuoren rumottaren menestyksestä.
Ruotsalaisnaapuri (mies) opettaa Mauralle terveellisiä elämäntapoja: tuli, vesi, maa ja ilma, mutta ensin pitää arvioida ja pisteyttää oma ulkonäkö lähtökohdaksi. Konekirjoittajakolleega (nainen) toimii tyylikouluttajana vaate- ja kenkämuodin suhteen: polta kaikki ja hanki tyylikästä. Työpaikan vaihdos suurkaupungista maaseudulle helpottaa kuntoilua ja luonnossa liikkumista. Se auttaa myös muutoksen salaamisessa: kohdemiehen ei pidä antaa nähdä muuntumisvaihetta, vaan vasta kaunis lopputulos.
Jännitystä kirjassa riittää: kumpikin eli Maura ja kohdemies ovat vuorollaan todellisessa hengenvaarassa ja kummastakin tulee toisensa pelastaja. Ruma Maura pelastaa komean miehen ja rakastuu. Komea mies pelastaan kauniin Mauran ja tunnustaa hänelle rakkautensa. Romantiikkaa riittää: rakkaustarina kehittyy moninaisten ristiriitaisten vaiheiden kautta onnelliseeen loppuun. Mies arvostaa Mauran kauneutta, rakkaus on molemminpuolista ja kauneus saa palkkansa.
Miksi kirjan nimi on "Mies vähittäismaksulla"?
Mauran määrätietoiset ja sinnikkäät ponnistelelut luonnollisen kauneuden saavuttamiseksi ovat Berta Ruckin mielestä välttämättömiä maksueriä, joista miehen ei pidä tietää. Luonnollisen kauneuden saavuttaminen on keino, jolla miehen rakkaus ja rakas mies (tavoite) Berta Ruckin mukaan saavutetaan.
Ihan oikeasti rupesin miettimään, voisinko kirjan ohjeiden mukaan saavuttaa kevyen oloni (sata kiloa ja risat) lisäksi myös kauniin olon.
- maura
18:52 - /keinot
2004-08-08
Blogi kuin lehti?
Olen seurannut Pinserin listoilta erilaisia blogeja vuoden verran, mutta varmaan vain kahta koko ajan, nimittäin poikani Antti-Juhani Kaijanahon blogia ja listoja tarjoavaa Pinseriä. Vaikuttamisen kannalta välttämätön kolmas blogi ja kaikki muut Päivän Pamauksessani vierailleet blogit ovat vaihdelleet.
Blogit ovat erilaisia niin kuin kirjoittajansakin. Joillakin on sanoma muille, jotkut ilmaisevat itseään. Joissakin blogeissa on selkeämpi teema ja rakenne, mutta kaikki voivat olla omalla tavallaan blogeja. Millaisena kanavana blogeja tekevät ja lukevat blogia pitävät? Voisiko blogi yhä olla kaikkea sitä, mitä blogeina nykyisin on olemassa, vai pitäisikö olla karsintaa?
Kuinkahan paljon lukijoita (säännöllisiä tilaajia ja satunnaisia irtonumeron selaajia) blogilla pitäisi olla, että sen pitäjä pääsisi oman teemansa mukaisiin maksullisiin tilaisuuksiin maksutta? Niin ison, että sillä olisi merkitystä mainostuksen ja uutisoinnin kohderyhmänä. Tilaisuuden järjestäjä toivoisi silloin blogiin sen lukijajoukkojen nähtäväksi uutisia ja selostuksia tapahtumista tai arvosteluja teoksista.
Minusta Pinseri Top-listan kärkipäässä olevilla blogeilla saattaisi olla mahdollisuuksia päästä teemansa mukaisiin tilaisuuksiin selostamaan tai arvostelemaan. Silti on ehkä vieläkin varauduttava esittelemään tuon bloginsa tilaisuuden järjestäjille, jos blogit eivät ole heille tuttu asia. Suosittelen jonkun ison tiedotusvälineen jotain mene(s)tystempausta, jos blogien maailmalle tarvitaan julkisuutta. Ne nimittäin varmaan vastavuoroisesti ja jännittävänä yksityiskohtana saattaisivat mainita tulleensa mainituksi blogissa.
Muuten olen sitä mieltä, että uutisoivat blogit toimivat jo nyt ihan mukavasti. Ei tässä ole sen kummempaa sortoa havaittavissa kuin muidenkaan pienten tiedotuskanavien kohdalla on: pienet lehdet, telkkari- ja radiokanavat kamppailevat nostaakseen lukija-, katsoja-, kuulijalukujaan ja saadakseen arvostusta. Blogitus nousee niiden kilpailijaksi näissä suhteissa ja Pinserin uutisen mukaan on sellaiseksi jo tunnustettu jossain Amerikan maalla.
Jos jokin tai jotkut blogit alkavat menestyä uutiskanavina, niille varmaan tulee myös melkoisesti lukijoita ja muiden tiedotusvälineiden huomiota. Joko väkeä nyt on niin paljon lukemassa, että julkinen arvostus tosiaan olisi jo paikallaan? Pinseri on juuri äskettäin puuttunut tämän tyyppiseen teemaan ja toimittaa monipuolista blogia. Onko siis esimerkiksi juuri Pinserin blogi kuin lehti ja vaikkapa jonkin tiedonjulkistamispalkinnon väärti? Ainakin minä luen sitä.
- maura
20:44 - /blogit
2004-08-07
Unessa ja valveilla
Heräsin ennen aamukuutta pirteänä, mutta aamupalan jälkeen päätinkin palata katsomaan mieleni kuvia. Yleensä nimittäin näen mukavan makuisia unia tällä tavoin ja muistankin niistä aika paljon.
Ensimmäinen uni: Ystäväni eli vielä, mutta vakava sairaus oli jo tiedossa. Minä olin siellä hänen ja hänen porukkansa luona oman porukkani kanssa, niin kuin joku porukka ennen meitä oli ollut. Porukkamme tuntui perheeltäni, mutta henkilöt vaihtelivat unen edetessä. Vain tuttuus säilyi. Kun uusi porukka tuli, teimme lähtöä. Ystävävainaa kysyi, miksi olimme tulleet. Kerroin, että tulimme, koska hän kuolee. Unessani hänen kuolemansa oli yhtä aikaa tulevaisuutta ja jo tapahtunut. Lähdimme pois.
Väliaikauni: "Tulen".
Toinen uni: Luulin heränneeni miettimään, kuka kertoi tulevansa, kenelle sanoi ja minne tulisi. Uni kuitenkin jatkui. Mies, jota rakastan, tuli luokseni. Unessa tiesin, kuka hän on. Kohtaamisemme tuntui hyvältä. Lähdimme muiden ihmisten luota. Kuljimme lähekkäin sinne, minne hänen oli mentävä. Tulimme risteykseen, jossa avautui uusi tie. Mies sanoi lämpimällä äänellä "tule vaan". Kosketin hänen oikean kätensä kämmenselkää. Katsoin käsiemme kosketusta ja ihmettelin, miten hyvä hänen kanssaan on olla. Jatkoimme matkaamme yhdessä.
Heräsin yhdeksän kieppeillä onnellisena. Mietin elämääni. Söin vähän joskus ennen puolta päivää. En huomannut eteisen räsymatossa eilisen jäljiltä pesun tarvetta, mutta en kovin tarkkaan katsonutkaan. Lähdin kaupungille.
Ihanan lämmin kesäpäivä. Kuljin Kehräsaaren kautta Laukon torille. Suuntasin Radiokirppikselle, mutta pysähdyin torille juttelemaan tutun pariskunnan kanssa. He söivät tötteröjäätelöä ja istuivat tyhjän myyntipöydän reunalla. Emme ole tavanneet ainakaan pariin vuoteen, joten istahdin seuraan. Miellyttävän keskustelun jälkeen jatkoin matkaani.
Kirppikseltä löysin vain sellaisia Edgar Wallacen dekkareita, jotka minulla jo on: "Tyttö laivalla" (kahdellakin myyntipöydällä) ja "Kuminaamarimiehet". Mitäpä minä niistä. Ostin Berta Buckin romantiikkaa "Mies vähittäismaksulla" (koska sankaritar on nimeltään Maura ja loppu on onnellinen, kurkistin) ja Stieg Trenterin dekkarin "Narrit eivät pelkää". Kummaltakin kirjailijalta minulla on jotain jo ennastaan.
Paluumatkalla istuskelin itsekseni Laukon torilla, katselin matkustajia pursuavan "Tammerkoski" -laivan lähtöä Pyhäjärvelle, ihmisten ja lintujen (varpusten, pulujen, lokkien) liikkumisia torilla ja auringon jyväsiä veden pinnalla. Kuljin kotiinpäin ravintolana toimivan laivan ohi ja Koskikeskuksen läpi. Tutustuin "Euron kauppaan". Siellä oli suuri musta koira, joka oli kaatanut juomavetensä pitkin lattiaa ja vissiin käyttäytyi muutenkin vähän kasvattamattomasti. Kävin ostamassa omenoita lähikaupasta.
Palasin kotiin neljän tunnin reissulta. En jaksanut nytkään huolestua eteisen räsymaton kunnosta, vaikka siinä ehkä näkyy tahra. Vai onkohan se vain varjoa?
Lovejoy oli mennyt nauhalle, joten pääsin katsomaan sitä. En läheskään aina ymmärrä, miten tämän sarjan juoni toimii, miksi joku asia on ongelma ja mikä loppupuolen tapahtumista ratkaisee ongelman. Pidän kuitenkin herra antiikkikauppias Lovejoyn huumorista ja hänen liittoutumisestaan TV-katsojan kanssa. Tunnelma on leppoisa. Lovejoy on maallikkoasiakkaidensa kannalta luotettava asiantuntija. Hän tosin huiputtaa muita antiikkikauppiaita, mutta katsojankin mielestä he saattavat sen ansaita jonkin tekonsa tai käytöksensä vuoksi. Tänään jäin ymmälleni jakson päätyttyä.
Olen aloittanut G.H. von Wrightin kirjan "Hyvän muunnelmat" uusintalukemisen. Sen verran voin sanoa, että moraalinen hyvä ei hänen mielestään ole lainkaan itsenäinen hyvyyden laji, vaan erilaisten hyvän muunnelmien yhdistelmä. Jäämme jännittämään, mistä on kyse.
- maura
23:40 - /eloa
2004-08-06
Pohja petti - hyi!
Jostain syystä unohdin eilen biojätteen paperipussissa eteiseeni. Tänään ulko-ovella muistin asian, palasin ja nostin pussin lattialta. Muuten kävi ihan hyvin, mutta pussin pohja petti. Katselin olosuhteisiin nähden rauhallisesti lattialle syntynyttä kosteaa, sotkuista läjää. Sen alla oli äskettäin pesty räsymatto!
Ryhdyin siivoamaan sotkua rikkalapion ja pikkuharjan avulla. Suurimman osan sain kompostikyytiin. Kasvisjätteitä ja muuta möhnää oli mahdotonta saada kokonaan pois räsymatolta. Ei siinä muuten mitään, mutta matton pesusta ei tosiaan ole kuukauttakaan, eivätkä niveleni tykkää raskaista töistä. Myös harja ja rikkalapio olivat lievästi sanottuna likaisia.
Ehkä voin vain pudistaa lian pois, kun se kuivuu? Näin toivoen jätin likaantuneen omaisuuteni kuivumaan ja kiikutin biojätteen sisäpihalle taloyhtiön sille varaamaan pönttöön. Viikonlopun tehtävälistaan tuli lisäys: muista puhdistaa harja, rikkalapio ja eteisen matto.
- maura
12:49 - /eloa
2004-08-05
Harrastan lukemista
Aluksi on todettava, että kirjahyllystäni löytyi viimeisimmän Wallace-mainintani jälkeen vielä kolme Edgar Wallacen salapoliisiromaania: "Punainen ympyrä", "Kuminaamarimiehet" ja "Smaragdi". Luin nämäkin kirjat kesälomamatkailun korvikkeeksi reippaaseen tahtiin. En taaskaan arvannut etukäteen ratkaisuja! Edellisestä lukukerrasta on siis kulunut tosi kauan. Nyt sitten olen vähän yli viikossa ahminut melkoisen määrän hyvien ja pahojen ihmisten välistä taistelua.
Ehkä kiertelen viikonloppuna vielä kirjakirppiksiä siinä toivossa, että saan vastaisen varalle mahdollisimman monta hyllystäni puuttuvaa Edgar Wallacen kirjaa. Kirjat sopivat hyvin virkistyskäyttöön ja täyttävät tekstiahmatin nälän hyvin. En tarvitse tähän tarkoitukseen ensipainoksia, enkä edes ulkoasultaan täydellisiä kirjoja, vaan kunnoltaan kohtuullisia, hinnaltaan halpoja ja sisällöltään koko tarinan mittaisia kirjoja.
En ole suuremmin piilotellut sitä asiaa, että harrastan lukemista. Hyvä harrastus tarjoaa monipuolisia haasteita ja tyydytystä. Siksi luen dekkareiden ja filosofian lisäksi myös vaikkapa Um-pah-pah -sarjakuva-albumeita uudelleen ja uudelleen. Luen myös blogeja - muitakin blogia kuin omaani. Blukemista (eli blogien lukemista) olen tosin harrastanut vasta vuoden. Jo vuoden?
Lukemisharrastukseni on kuitenkin yhtä vanha kuin lukutaitoni ja ainakin alkuvuosina monipuolisempi kuin läheisteni lukumaku yhteensä. Koulun tarjoamien läksykirjojen rinnalla luin äitini naistenlehdistä ja isäni miestenlehdistä kahdenlaisia "tositarinoita elävästä elämästä", vanhimman veljeni Tex Willereistä ja muista sarjakuvista seikkailutarinoita sankareista, luterilaisen pyhäkoulun ja helluntailaistelttojen innoittamana Raamatun kertomuksia juutalaisten, kristittyjen ja Jeesuksen seikkailuista. Lukemistoni laajeni, kun 11-vuotiaana löysin oppikoulukaupungista kirjastoston ja sieltä Viisikosta, Tarzanista ja Punavyöstä alkaen kaikkea mahdollista sitä mukaa kuin ikäni riitti. Lisäksi luin neljän nuoremman sisarukseni koulu- ja kyläkirjastosta itselleen lainaamat kirjat.
Perheellisessä aikuiselämässäni luin omien kirjavalintojeni lisäksi jonkin verran myös poikani ja hänen isänsä valitsemia kirjoja. Viime vuosina olen lainannut uutuuksia pojaltani tai kirjastoista, lukenut omasta kirjastostani uusintakierroksia, hankkinut ammattikirjallisuutta sekä ostanut ja luettuani myynyt jos jonkilaisia käytettyjä divarikirjoja.
Parhaan lukunautinnon saan teksteistä, joista olen kiinnostunut ja jotka pääsen lukemaan mahdollisimman yhtenäisenä lukurupeamana. Siksi ahmin pikapaloina vaikkapa vitsejä, taukolukemistoina lehtien ja blogien sisältämiä katkelmia. Pitkä ilta riittää, jos kirjassa on selkeä juoni. Viikonloppuna kuluu monta juonikirjaa tai kirjan kokoinen annos filosofiaa. En pidä filosofisen kirjallisuuden lukemista parempana harrastuksena kuin dekkareiden lukemista, mutta filosofia vaatii enemmän lukuaikaa, paremman keskittymisrauhan ja rutkasti lukukuntoa sekä eväitä. Hyvä teksti on käytettävissä olevan lukujakson ja kuntoni mittainen.
Mitähän lukisin seuraavaksi? Hyvää tekee mieli ja käsiteanalyysi kiinnostaa. Taidan lukea uudelleen vuonna 2001 ilmestyneen Vesa Oittisen suomennoksen Georg Henrik von Wrightin kirjasta "Hyvän muunnelmat". "Hyvä" -sanan merkitys askarruttaa mieltäni tätä nykyä suorastaan hämmentävästi. Poimin von Wrigthiltä tällaiseen käsitehämmennykseen sopivan lainauksen (s. 27-28): "Käsitetutkimuksen - ja uskoisin, että yleensäkin filosofisen tutkimuksen - kimmokkeena on hämmennys, jota koemme joidenkin sanojen merkityksen suhteen. Tavallisesti kyseiset sanat ovat tuttuja meille. Tiedämme yleensä ottaen, miten ja milloin niitä tulee käyttää." En taida muistaa tämänkään kirjan loppuratkaisua: en muista, miten hyvän käy.
Tällä hetkellä hiukan hirvittää, riittääkö harrastuskuntoni kesähelteillä Hyvän muunnelmiin. Teen kuitenkin parhaani sinnikkäästi alusta alkaen. Katsotaan, mihin se riittää.
- maura
21:15 - /arvot
2004-08-04
Paras, parempi, hyvä!
Oman elämäni ollessa kyseessä valitsen parhaan tarjolla olevista mahdollisuuksista, eikä se ole paljoa, jos tarjoukset ovat huonoja. Kahdesta pahasta valitsen kuitenkin pienemmän, sillä minusta se on näistä parempi vaihtoehto. Joka tapauksessa on hyvä osata tyytyä siihen, mitä voi saada.
Parasta elämässäni on se, että voin ainakin toivoa parempaa tulevaisuutta, mutta kaikkein rohkeimmissa toiveissani minulla on edessäni hyvä tulevaisuus.
Paras tulokseni elämäni hiihto-osuuksilla on ollut aina parempi kuin tulokseni pikajuoksuissa, mutta näissä vauhtilajeissa en ole koskaan ollut hyvä.
Joskus lapsena kotikylän kisoissa olin paras keihäänheittäjä, pojatkin mukaan luettuna. Sitten lapsuudesta lukion alkuun asti keihäänheiton tulokseni olivat vuosi vuodelta parempia. Itse asiassa olin tuona aikana hyvä kyläkisojen keihäänheittäjä.
Olin paras aina kunkin vuoden ainoassa keihäskisassa, johon osallistuin, mutta kisan jälkeen podin kauden loppuun nivelvaivoja. Tuloksista olisi tullut parempia, jos olisin voinut harjoitella enemmän. Olin siis hyvä heittäjä luonnostani.
Paras keihäskuntoni ajoittui kesän ensimmäiseen kisaan, koska nivelieni kunto oli silloin talvitauon ja alkukesän lämmön vuoksi päivä päivältä parempi. Heitin voittoisat heittoni, kun lopulta taas tunsin, että nivelieni kunto oli hyvä.
Paras ei aina ole parempi kuin hyvä. En minun tarvitse olla paras alallani, eikä edes parempi kuin työtyötoverini, mutta tahdon olla hvyä alallani. Teen parhaani ollakseni arvostamissani asioissa aikaisempaan tasooni verrattuna entistä parempi, sillä niin uskon olevani jatkuvasti hyvä alallani.
- maura
18:43 - /arvot
2004-08-03
Laajennettu pussikeitto
Minun ei tehnyt mieli parsakeittoa, mutta sitä minulla oli pussillinen. Mietin, menenkö kauppaan, vai tyydynkö osaani. Tein kompromissin. Löysin pakastelokerostani pussillisen keittojuureksia. Jääkaapin juureslaatikossa oli eilen ostamani suuri sipuli. Purkissa oli vielä teelusikallinen valkosipulimurskaa.
Pesin kattilan, joka tosiaan ikävästi oli unohtunut tiskipöydälle edellisen ruuanvalmistuksen jäljiltä. Vatkasin vispilällä keittojauheen litralliseen kylmää vettä, kuten pussin ohje neuvoi. Kuorin ja pilkoin sipulin mukaan kattilaan. Laidon lieden kuumenemaan ja sekoitin, kunnes keitto alkoi kiehua. Laitoin kiehumisajan mittauksen käyntiin: kaksi minuuttia.
Lisäsin kuitenkin tässä vaiheessa myös pakasteesta keittojuurekset, jotka tietysti jäähdyttivät keiton ja kiehuminen lakkasi. Sekoitin keittoa juuresten sulaessa ja keiton taas lämmetessä. Pistin kellon tauolle täksi kiehumattomaksi ajaksi. Jatkoin ajan mittaamista vasta kiehumisen taas alettua. Lisäsin valkosipulimurskan keittoa sekoittaen. Annoin keiton muhia kiehumisajan täytyttyä.
Keitosta tuli minun mieleistäni: miellyttävän vivahteikasta maultaan ja kaunista väriltään.
- maura
19:27 - /keinot
2004-08-02
Hyviä unia ynnä muuta kevyttä
Katselin vielä aamutuimaan tänään niin hyvältä maistuvia unia, että varhaisen aamupalan jälkeen palasin untenmaille. Nyt näin kauniin mustan koiran, kiiltäväkarvaisen, malliltaan kuin pystykorva. Katselimme toisiamme ja mietin, että vieraiden eläinten silmiin katsominen ei valveilla ole suotavaa, mutta tämä unikoira onkin tuttu. Sitten menin unessa eteenpäin, sisälle toimistoon, jossa keskustelimme työtovereiden kanssa tutkimuksestani. Keskustelimme teoreettisen ja käytännöllisen filosofian lähteistä tutkimukseni kannalta. Mieleni täytti unen tässä vaiheessa kirkaana oivallus: tämä on minun työpaikkani.
Heräsin puolen päivän tienoissa Antti-Juhanin puheluun. Juttelimme "molempia osapuolia kiinnostavista kysymyksistä".
Päätin viettää tämän päivän kesälomaa. Luin hyllyni dekkaririvistä vielä yhden Edgar Wallacen dekkarin "Vihreä jousimies". Vaikka viikonloppunakin tuli luettua hänen dekkarinsa "Kultainen avain" ja "Kaksoisolento" viimeviikkoisten lisäksi, niin vielä siellä on pari. Luen nyt toista kertaa näitä kirjoja.
Iltapäivällä katsoin jaksot sarjoista "Murhasta tuli totta" ja "Matlock". Ennen ensin mainittua kävin suihkussa ja tuossa välillä kävin postissa ja samassa rakennuksessa nykyisin toimivassa Lidl-kaupassa.
Illalla sain tämän päivän dekkarini loppuun asti luettua. Tyyli on 1900-luvun alkuvuosikymmenten jännitystä ja romantiikkaa minulle sopivassa muodossa, enkä arvannut loppua etukäteen.
Nyt kerroksen käytävästä kuuluu pelottavaa pauketta. Toivottavasti kaikki on silti sielläkin hyvin. Tavallisesti on.
- maura
23:49 - /eloa
2004-08-01
Niksi: näppäintaso
Tarvitsin näppäintason kotiini. Minulla on jo hiiritasona keittiöjakkara, sillä vuorotellenhan minä hiirtä ja keittiötä käytän.
Jatkoin luovasti. Otin esiin hihansilityslaudan, jota käytin viimeksi milleniumina. Viritin sen sopivalle korkeudelle seuraavasti: Vedin vasemmalta pöytälaatikostoon kuuluvan ylätason kolmisenkymmentä senttiä esiin. Laitoin hiiritasolleni on pari hiirimattoa päällekkäin. Sijoitin hihansilityslautani sopivasti vaakasuoraan lisätason ja hiiritason väliin. Nyt minulla on myös näppäintaso. Ei muuta kuin näppäimistö paikoilleen ja ergonomia on taas kunnossa.
Niksi on vapaasti kaikkien käsityön ystävien käytettävissä.
- maura
18:21 - /keinot
2004-07-31
Haitari ja huuliharppu
Katselin televisiosta F3-kisan lisäksi tänään Hopeisen ja Kultaisen harmonikan kisat. Haitari on houkutellut minua aikaisemminkin huvitusten äärelle ja juurtunut sydämeeni.
Maalaiskylän lapsena harvoihin huvituksiini kuuluivat kesäisin helluntailaisten telttakokoukset, joissa oli paljon musiikkiohjelmaa. Kitarakuoron tätien joukossa soitti myös kiltin tuntuinen ja komea haitarisetä, jota ihailin.
Haitarimusiikkimakuni kehittyi kuitenkin aika lailla maallisempaan suuntaan kuin haitarisedän ohjelmisto. Suosikkilauluihini kuului Humu-Pekka: "Humu-Pekka maailmalta kotiansa saapui ja seljässä oli hällä haitari..."
Minuun teki myös suuren vaikutuksen haitarin merkitys suomalaisten sotahistoriassa ja nuoren isänmaallisen sydämeni täytti ylpeys haitarikansan puolesta. Kerrottiin nimittäin, että Vili Vesterisen "Säkkijärven polkka" oli soinut yötä päivää yhtä mittaa radiossa ja estänyt räjähdyskatastrofin sodan aikana.
Halusin haitarin, mutta siihen ei ollut varaa. Sain oppikoululaisena silloin tällöin palkintoja ja stipendejä. Kerran sain aika ison stipendin, joka ei ollut suoraan tavara eikä kirjakaupan lahjakortti, vaan paperi, jolla saisin pankista rahaa. Kun luokanvalvoja kysyi minulta, miten aion rahan käyttää, kerroin onnellisena ostavani sillä haitarin. Säälivää hymyä en ymmärtänyt silloin, mutta myöhemmin kyllä.
En ostanut stipendillä haitaria. Raha käytettiin tietämättäni perheen laskujen maksamiseen. Minulle sanottiin, ettei sosiaalituella elävään perheeseen haitareita osteta, kun raha ei riittänyt paljon muuhunkaan. Saisin lopettaa oppikoulun, jos tuollaisia haikailen. Niin, kävin oppikoulua yhteiskoulun vanhempainyhdistyksen vapaaoppilaspaikalla ja matkustin sekä hankin koulutarvikkeet sosiaalihuollon tuella.
Muutinkin sitten koulukaupunkiin pienellä eläkkeellä elävän lapsettoman tätini luokse kortteeriin lukioajaksi. Ainakin matkakulut loppuivat. Hankin kesätyöpalkoilla talviset taskurahat, mutta myös huuliharpun. Sain soittaa sitä vain silloin, kun täti ei ollut paikalla.
Nykyisin minulla on haitari. Ostin lopulta hiukan epäkuntoisen haitarin 11 vuotta sitten kirpputorilta halvalla. Soitin on pääväriltään vihreä. En tiedä, onko se haitari, hanuri, harmonikka, kurttu vai mikä, kun sen oikean käden puoleisten näppäinten tilalla on koskettimisto. En osaa oikeasti soittaa sitä, enkä kunnolla improvisoidakaan, mutta soittelen sillä silti silloin tällöin tunnelmiini ja tahteihini sopivasti.
Haitarin hankkiminen tyydytti yhden jäytävän kaipauksen, jota olin tuntenut lapsuudesta asti. Joskus vielä opettelen soittamaan oikeasti.
- maura
21:06 - /historia
2004-07-30
Työmarkkinoille, pliis, valmiina ollaan!
Rutiinit ja joustot on osattava tässä elämäntilanteessa sovittaa kohalleen. Filosofinkin päivä alkaa raskaasti, jos joka aamu pitää erikseen päättää, missä järjestyksessä tekee aamutoimet, mitä ottaa aamupalaksi, mitä päivän aikana tekee ja milloin käy nukkumaan, jos lainkaan. Jos minulla ei olisi kunnollista päiväruhtiinia, olisin vain tönkkönä ja kierrättäisin mielessäni kaikkia niitä asioita, joita pitäisi hoitaa. Ihmettelemisen ja kyseenalaistamisen taitoni kuluisivat hukkaan yksien ja samojen arkisten asioiden uudelleen ja uudelleen pähkäilyssä. Se olisi ikävää, sillä tyhjäkäynti kuluttaa polttoainetta ja tuottaa ikäviä päästöjä niin ajoneuvojen kuin ihmistenkin ollessa kysymyksessä. (Viisas huomio, eikö vain!) Lopulta auton akku tyhjenisi ja minua (ihmistä!) väsyttäisi, kyllästyttäisi, ärsyttäisi ja ahistaisi ihan niin kuin hankalina työpäivinä.
Välinpitämättömäksi heittäytyminen auttaa vain näennäisesti. Siksi olen kehittänyt lopultakin itselleni rutiineita, joista sitten voin tarvittaessa vaivatta lähteä työelämään, mutta myös joustaa ja pitää rokulia. Työpaikkailmoitusten selaaminen lehdistä ja internetin monista eri työnvälityssivustoista antaa mukavasti puuhaa varsinaisen työnhaun ja elämänlaatua ylläpitävän päivärytmin lomassa. Rutiinin ja siitä joustamisen tasapainottaminen vaatii kärsivällisyyttä ja pitkäaikaista harjoitusta, jos ulkoista aikatauluttajaa (pesti, puoliso, lapset tms.) ei ole käytettävissä. Minä kuitenkin ohjaan omaa toimintaani pienissäkin ympyröissä vankalla ammattitaidolla.
Systeemi on se, että herään joskus aamuviiden ja kymmenen välillä, mietin sängyssä hetken tai tunnin verran, ennen kuin kiirehdin wessaan. Tilanteen vaatimusten mukaan käyn suihkussa tai jätän käymättä. Jos olen varannut voileipävärkkejä, syön voileipää aamukahvin kanssa, muuten kauraa mikron tai lieden kautta puuroksi käsiteltynä. Jos katson aamuohjelmia televisiosta, en mieti, mutta muussa tapauksessa mietin hetken, (tunnin tai niillä main) syntyjä syviä. Ajan varaaminen miettimistä varten on ammattitaidon ylläpidon kannalta tärkeää meille filosofeille myös työttömänä aikana. Näin toimien olisin periaatteessa valmis lähtemään vaikka heti aamusta seitsemältä töihin, mutta pystyn myös kuluttamaan päivän tarvittaessa lähes iltapäiväkahveihin asti ihan sujuvasti. Haen tietysti päivittäin kaikkia avoimena olevia filosofipestejä, kuten ammattitaitoaan arvostavan kunnon kansalaisen kuuluukin.
Jos lopuksi päiväksi ei olisi minkäänlaisia rutiineja, saattaisi käydä niin, ettei luova joutilaisuuteni pääsisi toteutumaan. Minulla ei kuitenkaan nykyisin ole sitä ongelmaa, sillä rutiinin ja jouston hallintani on vahva. Iltapäiväkahvin painikkeena syön omenan tai lounaan, teen avoimia hakemuksia mahdollisesti avautuviin filosofin pesteihin, mietin syntyjä syviä tai vaihtoehtoisesti katson Tamperelaisesta, mitä televisiosta olisi tuloillaan. Kesällä tuleekin paljon hyviä, rutiineja ylläpitäviä ja tuttuudellaan turvallisuutta lisääviä televisiosarjoja iltapäivästä myöhäiseen aamuyöhön, jos käytössä on 12 kanavaa niin kuin minulla. Johonkin aikaan illalla otan iltapalan tai syön vankan illallisen siitä riippuen, paljonko minulla on kotona ruokaa ja vaativatko televisio-ohjelmat intensiivistä seuraamista. Jos ohjelma on vaativaa, kuluu energiaa ja siis ruokaakin enemmän.
Sellaisten rutiinien vaaliminen kannattaa, joiden avulla elämässä säilyy hyvä rytmi. Rytmityksen alkuun auttaa, jos on edes jotain säännöllisesti toistuvaa, mihin mielensä ja toiminnallisuutensa voi suunnata. Siksi television ohjelmatarjontaan voi juuttua myös myönteisessä mielessä. Vaihtelua tähän rutiiniin tuovat jaksoina lähetettävät ohjelmat, jotka täyttävät vuorokauden toisensa perään kiihkeällä toiminnalla. Esimerkiksi monipäiväiset tai jopa moniviikkoiset kisalähetykset vaativat asian harrastajilta loma- tai rokulipäiviä, ellei ole onnekseen jo valmiiksi työtön ja television vierellä, kuten minä olen.
Pian alkavien kesäolympialaisten aikaan moni työssäkäyvä urheilun harrastaja voikin tuntea mielessään kateudenpiikin meitä parempiosaisia työttömiä kanssaeläjiään kohtaan. Ei kannata! Minä ainakin lupaan joustaa rutiineistani ja televisionkatselusta, jos kesäolympialaissijainen on jossain filosofin mahtipestissä tarpeen! Johan Big Brotherkin ensi viikonloppuna päättyy Subtv:ssä, eikä minulla nyt juuri ole muutakaan kiireellistä tiedossa.
- maura
12:34 - /keinot
2004-07-29
Pomot hoi!
Tämän blogin ruudukoitten avulla etsin todellisuussuhteestani vahvuuksiani ja suunnittelen toimintaani työllistymisen kannalta tulokselliseksi. Eiköhän näillä keinoin osaaminen profiloidu. Sitten on helpompaa löytää sopiva pesti, johon pystyn ja jossa voin olla hyödyksi.
Otan toki vastaan myös minulle tarjoutuvaa työtä, vaikka en vielä olisi itse sitä hakenutkaan. Siksihän julkistan etsintäni, että minua nokkelammat tulevat esihenkilöni eli pomoni voivat kutsua minut työhön.
- maura
19:29 - /keinot
Työkuntoinen
Organisointikykyni, ikäni, myönteisyyteni ja harkitsevuuteni täydentävät kuntoani. Minä olen työkuntoinen.
En liiku nopeasti, mutta osaan suunnitella toimintani vauhtini mukaiseksi. En kanna taakkoja, mutta osaan järjestää niille kuljetuksen. En aja polkupyörällä, enkä autolla, mutta osaan organisoiden matkani sujuviksi julkisten kulkuneuvojen avulla. En kuule aina ihan tarkasti konsonanttien eroja, mutta keskityn kuuntelemiseen ja kyselen tarkennuksia tarvittaessa.
Minun mielialani eivät enää vaihtele kuunkierron mukaan, enkä myöskään tarvitse enää äitiyslomia. Minulla on laktoosi-intoleranssi, mutta eihän se ole nykyajan maidottomien ja vähälaktoosisten tuotteiden äärellä ongelma.
Ajattelen paljon, mutta joissain pesteissä siitä on vain etua. Vietän vapaa-aikani niin, että harrastukseni eivät heikennä työkuntoani. Pidän työnteosta, joten minulla on myönteinen vaikutus työyhteisön motivaatioon.
- maura
19:14 - /kunto
Aukko maailmassa
Minun kannaltani maailmassa on nyt aukko siinä kohdassa, missä pitäisi olla minun työpaikkani. Voi myös olla niin, että työpaikkani on vain silmänkalveassa. Äitivainaani sanoi sellaisten asioiden olevan silmankalveassa, jotka ovat ihan edessä, mutta niitä vain ei jostain syystä huomaa.
- maura
18:36 - /maailma
Vapaus ja valinta
Monenlaista tekemistä voi pitää tärkeänä, jos tärkeämpää tekemistä ei ole. Työikäisenä ja monenlaisten tehtävien kannalta työkykyisenä ihmisenä arvostan omasta palkkatyöstä ja siihen liittyvistä velvollisuuksista huolehtimista. Nyt vain on niin, että minulla ei ole palkkatyötä.
Toimeentuloon liittyvät velvoitteet täytän hakemalla itselleni pestiä muiden palveluksessa, mutta myös tutkimalla, voisinko itse tehdä itselleni työn, esimerkiksi projektin. Arvostan myös tätä toimintaani ja pyrin täyttämään velvollisuuteni asiallisesti. Tämä ei ole epäitsekästä, sillä palkintona siintää pesti.
Vapaa-aikana pyrin palautumaan ja keräämään voimia työtä (työnhakua) varten. Tähän tarkoitukseen olen viime aikoina käyttänyt lukuharrastustani ja kiinnostustani joitain televisioitavia kilpailuja kohtaan, mutta myös varhaislapsuudestani asti työtä tauottanutta kahvihetkeä.
Voin melko vapaasti valita vapaa-ajan harrastukseni, kunhan niihin ei kulu juuri lainkaan rahaa. Voin melko vapaasti valita, mitä teen saadakseni työtä, kunhan lopputuloksena on pestin löytyminen kohtuullisen pian. Valitsen siis vapaasti tiettyjen rajojen puitteissa.
Arvostan vapauttani valita ja pidän kunnia-asiana huolehtia siitä, että valintani tapahtuvat elämäni nykyisissä raameissa järkevästi. Näin suojaan järjellä tunteitani ja voin nauttia elämästäni.
-maura
18:17 - /arvot
Elämäntavan muutoksia
En näe suoraa tietä eteenpäin nykyisestä tilanteestani kauemmas tulevaisuuteen. Elämä kuitenkin vissiin jatkuu, joten elämäntapani muuttuu tavalla tai toisella lähitulevaisuudessa. Jos elämäni muuttuu työpaikan saamisen vuoksi, on kaikki hyvin. Jos muunlaiset muutokset tulevat ensin, tulossa on myös ongelmia. Tulevien ongelmien minimointi edellyttää siis sitä, että tulossa on myös työpaikka.
Hyvä on: tulossa on työpaikka, mutta miten ja millainen? Käytän ennustamisen apuna toiminnan suunnittelun ruudukkoani, joten suunnitteluakin on tulossa.
- maura
17:56 - /tulossa
Kartoitusvinkki
Mikäli oman todellisuusuhteen osatekijöiden kartoittaminen kiinnostaa muitakin, hommaan voi ryhtyä helposti. Esimerkiksi työttömäksi jääminen muuttaa elämäntilannetta niin, että kartoitus saattaa tuntua kiinnostavalta.
Aluksi tarvitaan paperia ja kynä. Paperille tehdään ruudukko, jossa on yhdeksän ruutua: kolme ruutua päällekkäin ja kolme vierekkäin. Mallia voi katsoa blogini palkissa olevasta ruudukosta. Myös ruudukon otsikot voi kopioida siitä.
Sitten vain kartoittamaan ideoita, mutta myös toiveet kannattaa kirjata ideoitten ruutuun. Oman elämäntilanteen herättämiä tunteita voi kirjata myös. Jos itseä miettii, niin voi kartoittaa omaa henkilöhistoriaa: saavutuksia, mullistavia tapahtumia ynnä muuta. Jollain lailla varmaan pystyy myös arvioimaan omaa kuntoa. Maailman kartoitus kannattaa aloittaa omasta ympäristöstä. Ihmiset vaikuttavat ja liittyvät omaan elämäämme. Tulossa on tulevaisuus, mutta myös laskuja, toimeentulon rahoitusta, matkoja, virastoissa käyntejä ynnä muuta. Arvostuksemme ilmenevät ainakin siinä, mitä pidämme tärkeänä elämässämme. Keskimmäiseen ruutuun voi kirjoittaa sellaisia asioita, jotka määrittävät itseä tässä nyt: minä esimerkiksi voisin sanoa, että minä olen blogissani nimeltäni Maura.
Jos ruudut tuntuvat liian pieniltä tekstin määrään nähden, voi ottaa oman paperin jokaista ruutua varten. Silloin voi kirjoittaa kokonaisen tarinan vaikkapa omista ideoista tai aiheesta "Minä olen".
Jos jokin asia tuntuu puuttuvan ruudukosta, voi ruutuotsikkoja täydentää. Minun ruudukossani ei näy eläimiä, mutta ystävieni koirat, kissat, kilpikonnat ja muut kirjaan ruutuun, jossa nämä ystävätkin ovat. Muut eläimet laitan maailma-ruutuun. Jos olisin eläintensuojeluaktivisti, harkitsisin varmaan sitäkin, että kuuluvatko eläimet arvot-ruutuun. Jos eläimistä on vaaraa kunnolleni, kuten allergikolle kissasta tai ampiaisen pistosta, taidan käyttää kunto-ruutua vaikkapa ohjeen muodossa: muista välttää kissoja ja ampiaisia, jos tahdot välttää tuskia.
Toiminnan suunnittelua ei kannata tässä peruskartoitusvaiheessa miettiä, sillä se vääristää kartoitusta toiveiden, pelkojen, odotusten ja paineiden suuntaan. Aloitusmaiseman kartoitus kannattaa tehdä huolella.
- maura
17:28 - /ideat
Lukijan kommentit ja kirjanmerkit
Kommenteista: Antti-Juhani teki eilen blogiini suoran kommentointi reitin, jollainen hänellä on omassakin blogissaan. Nyt lukija voi kirjoittaa juttukohtaiset terveiset suoraan tekstin kommenttiosastoon.
Kirjanmerkit lukijan selaimeen: Mihin tahansa juttuuni on mahdollista luoda suora, pysyvä linkki napauttamalla juttuotsikkoa! Näin juttuun voi palata myöhemmin ja kommentoida ajan kanssa. Linkitys auttaa myös säilyttämään oman hienon kommentin aina käden ulottuvilla!
- maura
14:03 - /meta
2004-07-28
Sateessa terveenä
Aamuisin katson kotini ikkunasta sillä silmällä, että osaisin valita päivän vaatetuksen sään mukaan. Myös sateenvarjon tarve on mahdollista tarkistaa näin. Lämpömittari ei näissä korkeuksissa näytä katutason tilannetta, eikä sään vaihteluja aina havaitse yhtä helposti keskikaupungin taloviidakossa.
Minun ikkunoistani näkyy pitkä ja korkea kerrostalon seinä, joka on täynnä ikkunoita. Seinä päättyy ylhäällä jonkinlaiseen terassiin, jonka takaa alkaa vino katto. Katon yläpuolelta voin nähdä kaistaleen taivasta. Kun katson alas, näen kadun, jonka molemmin puolin on autojen pysäköintitilaa, puu tai pari ja jalkakäytävät. Kotitaloni ja vastapäätä oleva talo nousevat suoraan jalkakäytäviensä reunasta. Talot näyttävät katutason seiniltä ja katukuilu talojen välissä on kuin korkea, katoton, pitkulainen huone.
Tänä aamuna sade oli helppo huomata, mutta aina ei ole niin. Silloin katson vastapäisen kerrostalon peltikattoa. Sen vihreä on vaaleaa kuivalla säällä, pisaroiden pilkuttamaa sateen alkaessa ja tummaa sateella. Jos sateen loppumisesta on kulunut jo hetki, on tummaan vihreyteen kuivunut vaaleampia laikkuja. Tarkistan vielä tilanteen kurkottamalla katunäkymään: sateen päätyttyä ei näkyisi avattuja sateenvarjoja.
Lämpötilan päättelemiseen tarvitsen auringon lisäksi vuodenajan tuntemusta ja havaintoja ikkunoista ja ihmisistä. Jos näkyy avoimia ikkunoita, on varmasti lämmintä. Kurkottelemalla näen katuväen. Useimmat kadulla liikkuvat ihmiset ovat pukeutuneet vallitsevaa säätä varten. Tänä aamuna kulkijoilla oli sateenvarjon lisäksi pitkähihaisia kevyen näköisiä takkeja. Otin siis sateenvarjon. Tavallisten kesävaatteiden päälle puin pitkähihaisen paitatyyppisen jakun ja valitsin jalkineiksi sandaalien sijasta kävelykengät. Vilkaisu ikkunasta varmisti vielä, että saappaat eivät ole tarpeen: katuviemäri ei tulvinut katua veden peittoon, niin kuin silloin tällöin käy.
Sade valui varjoni reunoista kastelematta minua. Rautatieaseman lämpömittarin mukaan lämpötila oli toistakymmentä astetta plussan puolella. Tunsin muutenkin, että olin valinnut säähän sopivan vaatetuksen: tänään en kastu, enkä palele.
- maura
17:30 - /kunto
Wil Wheatonin kirjat ja Antti-Juhani
Antti-Juhanin blogissa (linkki on palkissani) on 26.7.04 päivättynä hyvä englanninkielinen arviointi Wil Wheatonin kirjasta "Just a Geek". Monenlaisia ajatuksia juolahti mieleeni arviota lukiessani. Ensimmäiseksi kuitenkin ajattelin, että lukisin kirjan mielelläni. Ehkä saankin sen jossain välissä lainaksi?
Muistin, miten katsoin äskettäin televisiosta Antti-Juhanin mainitseman elokuvan "Stand By Me". Elokuva oli vaikuttava, mutta Wil Wheatonin rooli Gordiena puhutteli minua eniten. Jossain muussakin roolissa, aikuisempana, olen nähnyt hänet ehkä vuosi sitten. Silloin ihmettelin, mitä aikuistuneelle lapsinäyttelijälle muuten mahtaa kuulua. En jäänyt pitkäksi aikaa epätietoisuuteen.
Sain nimittäin Antti-Juhanilta tänä vuonna äitienpäivälahjaksi hänen blogissaan mainitsemansa toisen Wheatonin kirjoittaman kirjan "Dancing Barefood". Nautin kirjasta kovasti, niin kuin oli arvattavissakin. Pidinhän aikanaan TNG-televisiosarjaa yhdessä katsellessamme myös Wesley Crusherista. Star Trek ja TNG näyttelijöineen ja amerikkalaisfaneineen tulivat nuoren näyttelijän näkökulmasta kuvattuna todella lähelle minun kaltaistani sarjojen suomalaiskatsojaa.
"Barefood" sisältää siis Wheatonin blogitekstiä ja siinä on Wesley vs. Wil problematiikan lisäksi jonkin verran myös elävää kuvausta Wheatonin elämästä ja läheisistä ihmisistä. Wil Wheaton on lukemisen arvoinen kirjailija. Pidän hänen kirjoittamistyylistään.
En ole lukenut kovin paljoa varsinaista Wheatonin blogia, vaikka sen Antti-Juhanin linkistä kulkemalla katsastanut olenkin. En oikeastaan tiedä, mitä kaikkea hän on siinä kirjoittanut.
En siis tunne etukäteen kirjan "Just a Geek" sisältöä, jos satun saamaan kirjan luettavakseni. Luultavasti kirjassa on minulle enemmän yllätyksiä ja myönteisten odotusten täyttymystä kuin Wheatonin blogia lukeneelle Antti-Juhanille, joka suosittelee kirjaa. Odotan lukumahdollisuutta kiinnostuneena.
- maura
15:04 - /blogit
Televisio
Monivuotisen televisiottoman elämän jälkeen hankin kolmisen vuotta sitten postimyynnistä television, jolla voi myös nauhoittaa ohjelmia. Ensimmäisen telkkarillisen vuoden aikana nauhoitin paljon ja kerroin innoissani aina muille, kun löysin uuden kanavan tai uuden ohjelman. Kun toinen katseluvuosi alkoi, tajusin, että tavalliset televisionkatsojat tiesivät vuosien kokemuksen pohjalta kaiken sen, mitä olin uutuutena ihmetellyt. Huomasin myös, että monet nauhoittamani ohjelmat aloittivat uusintakierroksensa ties kuinka monetta kertaa.
Minulla ei ole dvd- eikä digitv-laitteita. Silti löydän yhä uusiakin asioita television maailmasta, mutta enimäkseen opin hallitsemaan ulottuvillani olevaa tarjontaa mieltymysteni mukaisesti. Nauhoitan myös edelleen silloin tällöin. Kuvittelen nimittäin, että joskus todella tylsinä hetkinä tulevina vuosina otan jonkun niistä nauhoista ja katselen innolla.
Taloyhtiössäni on mahdollista katsella 12 kanavan ohjelmia ilman erillistä maksua. Ainakin olen löytänyt oman televisioni valikkoon tuon verran kanavia. Osaan niistä liittyy myös kanavan omaa tekstitv-tarjontaa.
En osaa sanoa, mikä kanava on suosikkini, sillä erilaisissa tunnelmissa, eri seurassa, eri vuorokauden aikoina maistuvat erilaiset ohjelmat. Yle 1 näyttää klo 15.05 lauantaisin ja sunnuntaisin Lovejoy-sarjan uusintoja, joita katson mielikseni, mutta voin myös olla katsomatta. Yle 2 uusii torstai-iltaisin klo 19.35 Kettu-sarjaa, josta pidän niin paljon, että katson sitä joko heti tai nauhalta myöhemmin. Näiltä kahdelta kanavalta löytyy muulloinkin rauhalliseen elämään sopivaa katsottavaa, sillä vain kanavien omat ohjelmamainokset hiukan häiritsevät tunnelmaa. Ohjelmia ei kuitenkaan keskeytetä mainoksilla, joten kahvi- ja ruokatauot on osattava ajoittaa ohjelmien väliin!
MTV3 näyttää nyt keskiviikkoiltaisin myöhään Tähtiporttia, jota katson. Tämä kanava viihdyttää minua myös F1-kisoilla aina, kun kilpailut järjestetään. Perjantain harjoittelu saa mennä minulta ohikin, mutta lauantain aika-ajot ja sunnuntain kisat studioineen katselen aika lailla tiiviisti. Jos minulla on vieraita, jotka eivät pidä F1-ohjelmista, nauhoitan ne ja katselen myöhemmin omassa rauhassani, joskus yölläkin kuulokkeiden kanssa, jos on oikein kova formulahinku. Kimi Räikkösen menestys on lisäbonus, mutta katson kisoja muutenkin. Nämä F1-kisat ovat suurin syy siihen, että hankin television. Kuuntelin nimittäin aluksi Mika Häkkisen menestystä radioselostuksena, jossa tunnin sisällä sai olla kuusi parisen minuuttia kestävää selostusiskua kisasta. Sitten aloin käydä kahvilla Mäkkärissä F1-kisojen loppupuolella, niin että näin viimeiset kierrokset ja mitalihässäkät.
Neloselta tulee tänään Star Trek -elokuva, joka menee hiukan päällekkäin Tähtiportin kanssa. Tältä kanavalta katson viikonloppuisin piikkiluokan kilpailuja, mutta en vajaan puolentoista vuoden seurannan pohjalta osaa vielä terminlogiaa (125-kuutioiset?), enkä muista kunnolla muita kilpailijoita, kuin suomalaiset. Mika Kallio ajaa KTM-tallin toisena kuskina. Aikaisemmin hän ajoi suomalaisessa Ajo Motors (?) -tallissa, jolla ei nyt ole yhtään suomalaista kilpa-ajajaa tässä luokassa. Tosin Mikko Kyyhkynen on tuurannut loukkaantunutta ajajaa ainakin parissa kilpailussa. En nyt muista, missä tallissa Vesa Kallio ajaa, mutta tänä vuonna hän on tähän luokkaan tullut. Jos minulla on videonauhassa tilaa, nauhoitan piikkiluokan kisan sen osuessa päällekkäin formulakisojen kanssa.
SubTV:stä katsoin lauantai-iltaisin Star Trek -sarjaa ja aion katsoa myös uutta sukupolvea (TNG?) , joka muistaakseni alkaa pyöriä kohta puoleen tällä kanavalla. Big Brother on viimeisellä viikollaan, joten toivon, että en juutu seuraavaan vastaavanlaiseen iltasarjaan yhtä tiiviisti kuin tähän. Sisustus-, ruoka- ja huumoriohjelmia katson, jos muu elämä tympäisee.
Urheilukanava taitaa olla Ylen tuotantoa. Tältä kanavalta katson F3-kilpailuja. Saksalaislisenssillä suomalaisen isänsä Keke Rosbergin tallissa ajava suomenkin kansalaisuuden omaava Nico Rosberg menestyy sarjassa ihan kohtuullisesti. Muistaakseni olen katsonut tältä kanavalta myös tämänkesäisen Venlojen viestin ja Jukolan viestin, siis tuntikaupalla suunnistusta.
TVT näyttää ohjelmia Tampereesta, Tampereelta, Tampereen seudulta ja siis sieltä, minne kuva näkyy. Minusta on mukava katsella kanavasurfailun lomassa täkäläisiä matkailumainoksia, keskustan liikkeiden mainoskollaasia ja asuntonettiä, sillä niistä saa samalla kotiseututietoutta. Muitakin ohjelmia katson satunnaisesti hetken.
Olen löytänyt valikkooni myös kanavat, joita näyttävät luonnehtivan nimitykset MTV, EuroNews, DW, TV5 ja BBC. En muista, pitäisikö nimissä olla vielä muutakin. Näiden ulkomaalaisten kanavien ohjelmatietoja en ole viitsinyt etsiä. Sen sijaan surfailen tylsyyden yllättessä katsomaan, tulisiko uutisia, urheilua tai joku kiinnostava dokumentti. Katsastan myös muutaman viikon välein, olisiko joku uusi kanava tullut ulottuvilleni.
MTV on englanninkielinen musiikkitelevisiokanava, josta katsastan silloin tällöin ohi surfaillessani, mitä maailmalla soi. Suomalaisista siellä on viime aikoina esiintynyt Nichtwish. Tänä aamuna kohdalle sattui Eminemin ja kumppaneiden (D12) musiikkivideo. EuroNews antaa mukavaa englanninkielen harjoitusta, kun satun kanavalle vaikkapa uutisten aikaan. Näitä tosin näkee myös Yle1-kanavalla, mutta niukasti. DW näyttää nimensä mukaisesti (Deutsche Welle) saksankielisiä ohjelmia, mutta englantiin täälläkin törmää. Uutiset ovat pääosin samoja kuin muillakin kanavilla, mutta saksalaispainotusta toki on. TV5 on ranskankielinen kanava, josta puheitten ja tekstien sisältö jää ymmärrykseni ulkopuolelle kielitaidottomuuteni vuoksi. Urheilu-uutisissa on aina polkupyöräilyä, jos kilpailu vain on menossa tai lähituntumassa. Katson silloin tällöin myös jonkin ranskankielisen ohjelmanpätkän, jos maisemat tai tapahtumasarja näyttävät sellaisenaan kiinnostavilta. BBC (englanniksi, tietysti) tutkiskeli tänä aamuna F1-tallien kuskinimityksiä ensi vuotta silmällä pitäen. Paljon enemmän käytettiin kuitenkin aikaa voittoisan kilpapyöräilijän (L. Amstrong?) haastatteluun ja muuhun aiheeseen liittyvään.
Kaikkien näiden kanavien lisäksi minulla on vielä yksi lisämahdollisuus telkkarin katsomiseen: minulla on pikkuruinen matkaradio-televisiolaite, jonka ruutu on suunnilleen tulitikkulaatikon kokoinen. Jos lataan akun, voin katsella heikkolaatuista kuvaa, mutta jos voin kytkeä laitteen sähköpistorasiaan, voin katsella laadultaan ihan hyvää kuvaa. Ainakin täällä kotiseudulla laite näyttää viittä kanavaa: Yle1, Yle2, MTV3, Nelonen ja TVT. Tämänkin laitteen hankin F1-huumassani pari vuotta sitten, kun alennusta oli hurjasti ja kukkarossa sillä kertaa rahaa.
- maura
13:39 - /maailma
2004-07-27
Talot menevät ja tulevat
Viime talvena kotikorttelistani purettiin iso kerrostalo ja tilalle on nousemassa vielä isompi rakennus. Ennen meidän kerrostalomme sisäpihalta näki tuon naapuritontin sisäpihalle. Nyt meidän sisäpihamme takarajaksi tulee naapurin seinä. En tiedä kuinka korkeaksi tuo seinä kohoaa, ennen kuin rakennus on täydessä mitassaan.
Talojen olemassaolon välissä eli silloin, kun vanha oli purettu, eikä uutta vielä ollut kellaria enempää, pääsin ottamaan erikoisia valokuvia. Kuvasin pihalta ja sitten kotikerrokseni siivousparvekkeelta katsoen rautatieaseman ja muuta sellaista kaupunkimaisemaa, joka oli aikaisemmin ja on taas tulevaisuudessa piilossa naapuritalon takana. Kävin myös rautatieaseman parkkipaikalla ottamassa kuvan kotikerrostalostani, jonka sisäpihan puoli näkyi nyt tilapäisesti kokonaan. Itse en asu sillä puolella taloa. Jätän mielikuvituksen varaan, millaisia kuvat ovat.
Kadullakulkijoiden turvallisuuden vuoksi melkoinen osa purkutyöstä tehtiin yöllä. Tosin olin ihmetellyt mystisiä yörytinöitä jo jonkin aikaa, ennen kuin huomasin lukea asiaa koskevan tiedotteen. Jossain purkamisen loppuvaiheilla ja sitten rakentamisen alkupuolella tuntui siltä, että kerrostalomme saattaisi täristä hajalle. Tuntui jotenkin nololta, että saattaisin pudota yöllä talon ylänurkan mukana kadulle. Rauhotuin, kun huomasin, että siinä tapauksessa en varmaan olisi itse vastuussa tilanteesta.
Kerrostalomme on kuitenkin yhä ehjä ja kotinurkkani paikallaan. Hyvä niin, sillä kyseessä on kirjailija Kalle Päätalon rakennusmestarivaiheen ensimmäinen projekti, josta kirjassa "Ihmisiä telineillä" kuulemma kerrotaan.
- maura
18:43 - /maailma
Sänky
Hieman yli yksitoista vuotta sitten ostin huonekalukirppikseltä itselleni sängyn. Se oli halpa ja mahtui kuljetettaessa pieneen tilaan, puoleen alkuperäisestä. Kun sitten kotona ryhdyin venyttämään sänkyä oikeaan mittaansa, huomasin, että osat voi vetää kokonaan irti toisistaan. Voisin yöllä potkia vahingossa sänkyni ristiselän kohdalta kahtia. Vaan mitä tuosta: kehitin naulojen ja narun avulla puuttuvalle poikittaislistalle korvikkeen.
Sänkyni tuntuu päädyllisen, pituussuuntaan vedettävän mallinsa vuoksi jollain tapaa syliltä. Sylin tuntua lisää myös se, että minulla on varapatja seinää vasten sängyn takana, tavallaan siihen varastoituna. Kun peitän varapatjan ja vuoteeni valtavalla, kudotuista tilkuista virkaten kootulla kirjavalla peitolla, muodostavat selkänojapatja ja vuode yhdessä turvallisen ja lämpöisen näköisen kokonaisuuden. Tilkkupeitto lämmittää mieltänikin, sillä olen sen itse tehnyt.
Ehkä aikuistumisessani on vielä hiukan toivomisen varaa. Päästävedettävä sänkyni on nimittäin lasten sänky. Varmaan joku on kasvanut siitä ulos ja vienyt rämän sitten kirppikselle. Sieltä minä sen ostin ja korjasin itselleni. Jos yhdentoista vuoden nukkuma-ajat lasketaan yhteen täysiksi vuorokausiksi, olen viettänyt tuossa sängyssä melkein neljä vuotta. Koko sen ajan olen katsellut unia tai uinunut unitta. Saa nähdä, hankinko minä vielä joskus aikuisten sängyn.
- maura
17:55 - /maailma
Juoksut on juostu ja tanssit on tanssittu
Mietin tekojen syitä ja perusteita sulkiessani tänään kotini ulko-ovea. Seuraavaksi huomasin laskeutuvani portaita alaspäin. Kukapa ei laskeutuisi portaita pitkin, niinkö? No, tavallisesti minä kuljen hissillä kadun ja kodin väliset seitsemän kerrosta.
Edessäni on pulma, johon joudun etsimään ratkaisun aina, kun vauhtini kasvaa ja oloni kevenee. Minut on taas yllättänyt kevyt olo. Miten ihmeessä muistan hidastella ja huomaan valita helpoimmat reitit? Aina, kun lihon vähän, kilot jarruttavat, mutta kun totun uuteen painooni (nyt sata ja risat), vauhti ja kevytmielisyys palaavat. Ei tieteenkään kilpaurheilijoiden vauhti tai hulivilien kevytmielisyys, mutta kuitenkin.
Jo laihan lapsuuteni ja nuoruuteni vitsaus olivat nivelsiteeni. Milloin tahansa muutenkin, mutta erityisesti rasituksen jälkeen tai hankalissa olosuhteissa nuljauttelin niveleni kipeiksi. Luuni kolisivat ja niveleni luiskahtelivat. Myös nuorena naisena pidin kuntourheilusta ja vapaa-ajan tanssimisesta, joten nuljahduksia riitti.
Pyrin pari kertaa teatterikorkeakouluunkin kauan sitten. En muista, miten pitkälle pääsin, mutta en ainakaan sisälle asti. Mieltäni vaivasivat muut asiat.
Ensimmäisenä vuonna liikuin jossain teatteritaiteen syvimpiä ulottuvuuksia mittaavan kokeen osiossa niin, että jalkapöydästäni katkesi luu. Päädyin Ympyrätaloon lääkärin paikattavaksi. Sitä ennen olin toki päässyt juttusille monen nykyisinkin julkkiksena heiluvan henkilön kanssa. Minulle myös suositeltiin lohdutusten säestämänä seuraavan vuoden pääsykoetta.
Toisena vuonna minulle tuli teatterikorkeakoulusta puhelu ehkä pari viikkoa ennen pääsykoetta: olenko itse nähnyt lääkärintodistustani? En ollut nähnyt. Tosin lääkäri oli sanonut, että "juoksut on juostu ja tanssit on tanssittu", mutta en kiinnittänyt siihen erityistä huomiota. Kuuluisa näyttelijä puhelinlinjan toisessa päässä sanoi, että lääkäri kieltää minulta näyttelijälinjan hauraan nivelien ja selkärangan rakenteen vuoksi. Heillä teatterikorkeakoulussa oli kuitenkin neuvottelu ja saan pyrkiä muille linjoille, mutta mille aion pyrkiä? En sitten valmistautumattomana päässyt ohjaajalinjallekaan.
Ihan viime aikoihin asti olen tasapainoillut kevyen olon pyrähdysten ja hitaan tasaisella kävelemisen välisessä loukussa. Kun muistan liikkua hitaasti ja jättää taakat muiden kannettavaksi, kivut vähenevät ja voin hyvin. Kun voin hyvin, minulle tulee sisäisesti kevyt olo ja pyrähdän juoksuun tai autan tuttavaa piirongin kantamisessa. Lihominenkaan ei ole auttanut tähän ongelmaan, sillä kevyt oloni voittaa aina.
Koetan muistaa edetä hitaasti ja kieltäytyä kuormista.
- maura
12:25 - /kunto
2004-07-26
Aion ja teen
Nykyisessä tilanteessani voin vain harrastaa väitöskirjan tekemistä. Työkseni haen työtä eli siis teen työkseni työnhakua.
Olen kuitenkin kyllästynyt työttömien ihmisten kohtaamaan pompotteluun, jota jouduin itsekin Alma-hankkeessani tekemään, ja jota olen vuosikymmenien mittaan kokenut. Jotenkin muuten on voitava toimia.
Yritän omaa työnhakuani tehostaessani samalla kehittää itselleni ja muille ihmisille sopivaa toiminnan suunnittelun strategiaa.
Kerron omasta toiminnan suunnittelustani ja metodin kehittelystä enemmän tuonnempana.
- maura
20:10 - /aie
Tohtoriksi
Tähänastisten onnistuneiden työnhakujen ja jatkosopimusneuvottelujen pohjalta minua voisi pitää pestin hankinnan keinojen valitsijana jo melko kokeneena. Johan minä olen onnistunut 79 kertaa.
Väitöskirjan tekeminen on mielestäni nyt paras strategia: saisin asiantuntijan aseman hankkeiden suunnitteluun, rahoituksen hankkimiseen, tutkimuksen johtamiseen ym.
Heikompi strategia on jatkaa työpätkien keräilyä. Siihen minut voidaan taas pakottaa, jos en saa väikkärin tekemiseen tutkimusrahoitusta.
Ihmeeksi taas pitäisi julistaa, jos saisin koulutustani vastaavaa työtä toistaiseksi ja vaikkapa eläkeikään asti. Silloin pääsisin pätkötöiden oravanpyörästä ja sillä hinnalla voisin kyllä odottaa tohtorinhattuani vaikka satavuotisjuhliini asti.
- maura
19:50 - /keinot
Kukkaronmitta
Henkilökohtaisesti mitoitettua tavoitetta ei voi kunnolla asettaa, ennen kuin on selvillä, mitä on jo saavutettu ja millaisia keinoja on käytettävissä.
Kukkaronmitta on helpompi arvioida: ei helise eikä kahise. Tältä kannalta tavoitteenani on siis pesti.
- maura
19:32 - /tavoite
Ponnahduslauta
Minulla on pestien kannalta sekä liian paljon että liian vähän koulutusta. Pitää siis valita, mitä karsin ja mitä kasvatan. Myöskään työkokemukeni ei näytä selkeästi vankalta, sillä koko työkokemukseni koostuu 79 pätkästä. Tosin minulla on ollut kaksi päätyönantajaa: Jyväskylän yliopisto ja Tampereen yliopisto.
Viimeksi olen johtanut nelivuotista, pääasiassa ESR-rahoitteista viiden projektin Alma-hanketta Tampereen yliopiston filosofiassa. Suunnittelin myös itse tämän hankkeen ja hankin sille rahoituksen ja kaikki yhteistyökumppanit.
Minulle on kertynyt työn ohella jonkin verran filosofian jatko-opintoja. Jos olisin itse tohtori, voisin aivan toisella tavalla kehitellä hankkeita. Toisaalta tuplamaisterille (YTM, KM) voisi suoraankin löytyä käyttöä, jos olisi olemassa pesti, johon laaja-alainen koulutukseni sopisi tai jos pääsisin pestaajan kanssa yksimielisyyteen koulutus- ja työkokemusprofiilistani pestin näkökulmasta.
Kyllä tässä on aineksia ponnahduslaudaksi.
- maura
19:21 - /tilanne
Ai minä vai?
Synnyin sinä vuonna, jona Suomessa järjestettiin olympialaiset ja suomalainen Armi Kuusela oli maailman kaunein nainen. Voittoisa naiskauneus liittyi syntymävuoteni kautta minuun toisellakin tavalla. Suomessa oli nimittäin silloin ilmeisesti missinä Maija-Riitta Tuomala. Hänen mukaansa sain nimen Maija. (Enempään samannimisyyteen ei kauneuteni niukkuus vissiin antanut aihetta.)
Näiden vinkkien avulla muistan synnyinmaani, syntymävuoteni ja alkuperäisen nimeni :-)
Otin aikanaan aviomieheni sukunimen, jota käytin parikymmentä vuotta. Avioeron jälkeen palasin omiin nimiini, vaikka toisaalta teki mieli pysyä poikani kanssa saman sukunimisenä. Otin kutsumanimeni ja perityn sukunimeni väliin kaksi uutta M-alkuista etunimeä.
Käytän blogieni allekirjoituksena toista etunimeäni. Pieni alkukirjain tuntuu kuitenkin isoa paremmalta tässä yhteydessä, joten enköhän palaa siihen.
- maura
18:40 - /mina
Saisinpa pitkän pestin
Toivon kahdeksattakymmenennettä pestiä varsin hartaasti. Lyhytkin pesti kelpaa, pitkä pesti olisi parempi. Paras pesti olisi sellainen, jossa saisin tehdä rauhassa loppuun aloittamani teonteoreettisen tutkimuksen.
- maura (maura@mmmt.info)
17:36 - /toiveet
Idealamppu pääni päällä
Mieleeni välähtää silloin tällöin idea, josta jo alun perin tiedän, että en itse tarvitse sitä. Silloin olen tyrkytänyt sitä ihmisille, jotka sattumalta ovat läsnä. Vastaisuudessa kirjaan joutilaat ideat blogiini, enkä enää yritä heitellä niitä kenelle tahansa.
Sellaiset ideat, joita aion itse kehitellä, on varmaan syytä pitää hiukan salaisemmassa säilössä. Esimerkiksi tämän nettipäiväkirjan suhteen minulla on mielessäni joitain ideoita. Jätän ne muhimaan mieleeni vastaisen varalle. Palaan asiaan tuonnempana, jos aihetta ilmenee.
- Maura
16:59 - /ideat
Nukun joka vuorokausi
Pari ensimmäistä vuotta elämästäni vietin nukkumalla, niin minulle on kerrottu. Minut piti kuulemma herättää syömäänkin.
Sen jälkeen olen valvonut paljon, tosin jaksottain. Jos elämä on vaatinut urakoimista, olen tehnyt töitä yötä päivää - yhtä lailla halusta kuin velvollisuudestakin. Varasin sitten vaan aikaa palautumiseen ja menin taas.
Nykyisin haluan nukkua kunnolla. Joskus valvon liian pitkään, joskus nukun liian pitkään, joskus muuten vain aikataulu sekoaa. Jokavuorokautisesta unestani en kuitenkaan tahdo luopua.
- Maura
16:40 - /kunto
Ihana on vahva sana
Tässä iässä alan vähitellen tottua siihen, että jokin voi olla ihanaa. Aivan viime vuosiin saakka minusta on tuntunut, ettei mikään ole niin ihanaa, että sitä voisi ihanaksi sanoa.
Ihana tuntuu vaalenpunaiselta, sydäntälämmittävältä ja kaikenvalaisevalta. Tai ehkä minulla on ihanuudesta liian suuret odotukset.
Ihanaa, että on kesä!
- Maura
16:14 - /tunteet
Maankorvesta Manseen, nääs
Synnyin Pertunmaan Mansikkamäen kylässä Savon Hämeen puoleisessa reunassa. Kolmevuotiaasta parikymppiseksi asti asuin työllisten kesien sukuloimisjaksoja (Pertunmaa, Sysmä, Asikkala, Lahti) lukuunottamatta Itä-Hämeessä, ensin Heinolan maalaiskunnassa Koskenmyllyllä, sitten Heinolan kirkonkylässä ja lopulta lukioajan Heinolan Jyrängön kaupunginosassa tätini luona. Kouluni ja kortteerini välissä virtasi Kymi, mutta ylitin sen rautatiesiltaa pitkin ja pääsin ylioppilaaksi.
Helsingissä viettämäni välivuoden jälkeen muutin Jyväskylään, missä viihdyin (yhtä Helsingin kesää lukuunottamatta) 20 vuotta. Jyväskylän yliopistossa valmistuin maisteriksi kaksikin kertaan, pääaineina erityispedagogiikka ekalla kerralla ja filosofia toisella. Vaihdoin siviilisäätyä myös kaksi kertaa eli avioon ja eroon, mutta siinä välissä minusta tuli onneksi myös äiti. Toimin Jyväskylän yliopistossa pääasiassa tutkijana, osaksi ketjutetussa pätkätyössä, osaksi aidosti pätkittäin.
Tampereelle muutin yhdessä poikani kanssa, mutta hän palasi yo-kirjoitusten jälkeen Jyväskylään. Minun elämäni on jatkunut entiseen tapaan tutkijana pätkätöissä. Hämäläisyyttä koen nyt toisesta reunasta kuin elämäni alkutaipaleella. Koen, että sisäinen maailmankarttani on nykyisin Tampere-keskinen. Tuleekohan minusta koskaan silti oikeasti tamperelainen, siis paljasjalkaisten mielestä, nääs.
- Maura
15:42 - /historia
Kahdeksaskymmenes pestini
Jos elämäni jatkuu entiseen tapaan, teen tutkimustyötä tulevaisuudessakin. Seuraavana edessäni siintää kahdeksaskymmenes pestini. Jotenkin toivon, että siitä tulisi jonkin verran aikaisempia pitempi.
- Maura
14:40 - /tulossa
Poikani
Olen jo muutaman kerran viitannut poikaani kiitellessäni tämän blogin rakentajaa. Saanen esitellä hänet: Poikani on Antti-Juhani Kaijanaho. (Moi Antti-Juhani!)
- Maura
14:13 - /ihmiset
Miksi kartoitan?
Todellisuussuhteen kartoituksen avulla pyrin saamaan entistä tarkemman käsityksen aloitusmaisemastani. Tälle polulle kirjoitan kokoavia tekstejä siitä, mitä ruudukkoon syntyvistä teksteistäni on yhteensä sanottavaa.
- Maura (maura@mmmt.info)
13:55 - /kartta
Aloitusmaisemaan avataan polut
Kirjoitan nyt avaustekstit kaikilla suunnittelemilleni Aloitusmaiseman poluille. Sitten jatkan poluilla sellaiseen tahtiin kuin asiaa ilmenee.
Kerron tuonnempana myös tarkemmin tämän päiväkirjan periaatteista ja tarkoituksesta.
- Maura
13:34 - /meta
Kiitos palkista!
Tämä blogi järjestyy vauhdilla. Kuten oikealta näkyy, palkkikin on jo paikallaan.
- Maura (mmmt@maura.info)
13:21 - /meta
Polkupalkki tähän blogiin
Poikani on luvannut tehdä tälle sivulle oikeanpuoleisen palkin, jonka avulla voin pitää yllä järjestystä. Tein hänelle karkean luonnoksen omasta ideastani. Saa nähdä, miten hän siitä etenee.
- Maura (maura@mmmt.info)
13:11 - /meta
Kapea kaistale maailmaa
Minä olen juuri nyt huoneiden ja käytävien ympäröimässä huoneessa. Olen yksin, mutta täällä voisi olla muitankin. Edessäni näkyy tietokoneen, ammattikirjallisuuden ja Georg Henrik von Wrightiä koskevien lehtileikkeiden lomitse sisäikkuna. Siinä ei ole verhoja.
Sisäikkunan läpi katseelleeni avautuu kaistale käytävän levennystä tai jonkinlaista käytävien risteysaulaa. Käytävän päässä on ikkuna. Näen siitä ulos. Näen tämän talon kärjen ja seinää, jossa on kapea ikkuna ja sen edessä hassusti vihreä ulkopylväs. Tuon ulkona näkyvän ikkunan pintaan heijastuu lehmuksen lehviä ja niiden läpi pilkottava harmaa taivas.
Talon sisällä olevan nurkan ja ikkunasta näkyvän talon kärjen välistä näyttää pilkottavan kapea kaistale luontoa. Oikeastaan siitäkin isompi osa heijastuu talon kärjen kiiltävästä pellistä ja vain hyvin kapeasta raosta näen ihan oikeasti ulos.
- Maura (maura@mmmt.info)
12:49 - /maailma
Arpajaisvoitto
Tieteentekijöiden liiton jäsenkyselyyn liittyi keväällä lappunen, jolla osallistuin arpajaisiin. Sitten kerran kesällä pitkän ja ahkeran päivän jälkeen odotti kotona kirjekuori ja siinä arpajaisvoitto: 100 euron lahjakortti Suomalaiseen kirjakauppaan.
Ihme, että minä voitin arpajaisissa!
Käytin arpajaisvoittoni monipuolisesti: Hankin ammattikirjallisuutta (Georg Henrik von Wright: Elämäni niin kuin sen muistan), jota olin haikaillut. Täydensin työvälineistöä (tulostimeen väriä ja tekstien varastointiin levykkeitä). Yhden videon ostin vapaa-aikaani viihdyttämään (Taru Sormusten Herrasta III). Ystäviä ajatellen ostin kolme postikorttia. Heräteostoksena ostin lopuksi kukkatarra-arkin. Loppusummaksi tuli tarkalleen 100 euroa.
Maura (maura@mmmt.info)
11:52 - /ihmeet
2004-07-25
Kahvi maistui viikonloppuni voittajaksi
Minä toivoin perjantaina viikonlopulta Kimi Räikköselle F1 voittoa, Mika Kalliolle piikkiluokan voittoa, itselleni voittoa lottoarvonnassa ja auringolle voittoa pilvistä, mutta huteja tuli. Vasta viides toiveeni toteutui ja keittämäni kahvi (jota hain kaupasta lauantaina puolen kilon paketin 0,79 eurolla) maistui sunnuntaina hyvältä. Olisinpa laittanut hyvän kahvin toivelistani ykköseksi!
Kimin (ja aiemmin Mika H:n) tallissa on joku tunari tai sabotoija: ei McLaren Mercedes voi olla teknisesti niin huono yhdistelmä kuin kärryn erilaiset hajoamiset edellyttäisivät. Eikä hopeanuolen takasiipi itsestään irtoa, ellei kiinnitys ole pielessä. Onneksi vain auto ruttaantui. Se hyvä puoli tässä myöskin on, että Schumi pääsi ajamaan rauhassa. Hän on tavallaan yllätysvoittaja: sama voittaja kuin 80 kertaa ennenkin, jos ymmärsin oikein.
Piikkiluokan katsoin nauhalta. Mika K. tuli neljänneksi. Varmaan hän joskus voittaa, sillä jo nyt joku voitti sen kisan. En tosin muista, kuka.
Oli minulla yksi lottorivi osallistumassa Veikkauksen arvontaan. Muilla oli parempi onni, joten mitäpä tässä suremaan. Iloitsen puolestanne, voittajat. Vielä minäkin tulen, kunhan tarpeeksi kauan jatketaan.
Aurinko on myös selviytynyt aika hyvin viikonlopun ajan. Lämmintä on riittänyt, vaikka pilvet pystyvät peittämään ison osan taivastani ja koko auringon. Siellä se aurinko kuitenkin on.
Kaiken jännittämisen keskellä join aivan liikaa: kahden kahvikupillisen jälkeen nappasin vielä kolmannen. Niin hyvältä kahvi maistui.
- Maura (maura@mmmt.info)
19:13 - /arvot
2004-07-24
Arvokas mielikuvitus
Kuvittelen mielelläni. Arvostan mielikuvitukseni luomia haavekuvia ja unikuvia.
Mietin yllättävän paljon aarteiden löytämistä ja suuria lottopotteja. Ei se mitään. Haaveileminen on halpa huvi. Haaveilen ja toivon huvikseni monenlaisia asioita. Arvostan mielihyvää, jota toiveiden myötä saan.
Uneni ovat kuin elokuvia, eivätkä nekään maksa mitään. Katselin viime yönä unta, jossa sain nauttia ystävieni seurasta, hyvästä keskustelusta ja herkullisesta ruuasta. Tosin en tietääkseni tunne yhtäkään niistä ihmisistä, joita unessani katselin ja joiden kanssa elin. Silti arvostin heitä hyvinä ystävinä. Ystävien seura herättää lämpimiä tunteita, unessakin.
- Maura (maura@mmmt.info)
14:43 - /arvot
2004-07-23
Voitto kotiin, toivottavasti
Tässä vaiheessa viikonloppu on parhaimmillaan. Voitto on tulossa joka tapauksessa joskus jollekin, eikä mikään estä toivomasta, että se tulee tänä viikonloppuna minulle. Varmuuden vuoksi toivon oman lottovoittoni lisäksi Kimi Räikköselle F1-voittoa, Mika Kalliolle piikkiluokan voittoa ja aurinkoiselle kesäsäälle voittoa sadesäästä. Taitaa olla parasta toivoa myös, että sunnuntaikahvista tulee hyvää.
Minun kannaltani F1-viikonloppu on aina hyvä, kunhan nojatuolini ja televisioni ovat hyvällä hollilla keskenään. Toki telkkarini on oltava auki F1-aikaan F1-kanavalta. Jos niin on, niin silloin minäkin taatusti istun mukavasti televisionkatselutuolissani. Viihtyvyyteni ei nykyään enää edellytä, että suomalainen voittaa tai pärjää. Olen nimittäin huomannut, että tuollaisissa kilpailuissa voittaa aina joku. Oman suosikin voitto maistuu silti parhaimmalta. Tai hyvä kahvi.
Katsastinkin MTV3:n internetsivuilta, miten Kimi Räikkösen tämänpäiväiset harjoitukset ovat sujuneet. Taitaa tulla ihan kelvollinen F1-viikonloppu hänellekin. Auto on kestänyt ja nopeutta on löytynyt molemmissa harjoituksissa kilpakuskien kahden parhaan joukkoon. Tosin ekan jakson nopein oli BAR Hondan kolmoskuski Davidson ja kummallakin jaksolla Ferrarin Michael Schumacher ajoi McLarenin Kimi Räikköstä nopeammin. Siitähän Kimin olisi sitten hyvä vähän ennen sunnuntain ruutulippua hurauttaa Schumin ohi! En viitsi veikata, kumpi voittaa. Tyydyn toivomaan suosikkini voittoa. Onkohan minulla tarpeeksi kahvia maanantaihin asti?
Minä ainakin voin voittaa. Muistaakseni minulla on yksi kestolottorivi sisällä, jolla voisin voittaa pottini. Tietysti, jos valita täytyy, ottaisin mieluummin itselleni täyden lottopotin kuin katselisin F1-suosikkini voittopyttyä telkkarin välityksellä. Oma voitto taitaa olla suosikin voittoa parempi. Tosin minä tyydyn myös hyvään kahviin.
- maura (maura@mmmt.info)
18:03 - /arvot
Ystävälliset vastaukset pyydetään lähettämään
Juolahtipa mieleeni: blogistani puuttuvat lukijoiden kommentit. Löysin ongelman ytimen: en ole osoittanut kommentointireittiä. Ratkaisin ongelman: tätä blogia voi kommentoida sähköpostitse! Tässä on palauteosoite: maura@mmmt.info
- maura
15:23 - /meta
2004-07-22
Sulkeudun suosioonne, sanoo kirjoittaja lukijoille
Olen miettinyt Pinserin Top-listaa ja Päivän Pamauksen tekemistä. Olen ahkerana lukijana seurannut lähes vuoden verran näitä blogikuvioita. Kirjoittajana olen vasta alussa, mutta aika hyvin perillä suosion liikkeistä näissä maisemissa.
Pinserin Top-lista on näppärä. Aloittelijan ja monen satunnaisen blogien seuraajan on vaivatonta käyttää sitä apuna valitessaan lukemista. Top-lista ei esittele nettipäiväkirjoja, vaan listaa ne suosituimmuusjärjestyksessä. Valmistaudun siihen, että lista heiluttelee kirjoittajien ja heidän kannattajiensa itsetuntoa. Jos vain pääsen listoille joskus. Ainakin omaa sijoitusta halutaan parantaa pyytämällä oman blogin lukijoita tilaamaan sen kunkin henkilökohtaiseen Päivän Pamaukseen. Minäkin jo etukäteen lähetin serkulle sähköpostitse tarkennuksia ohjeisiin, joita hänelle täällä koneellani annoin. Siis etukäteen varmistin, että tuleva lukijani löytää tekstini ja että hänkin samaa konetta käyttävän poikansa kanssa vaikuttaa suosiomittarissa hyväkseni. (Heippa, E ja J! Terveisiä muillekin sukulaisille!) On minulla kolmaskin lukija! (Terveisiä äidiltä ja kiitos avusta!) Muuta kautta tapahtuva blogin lukeminen ei paranna blogin asemaa Top-listalla, mutta auttaa löytämään reitin Päivän Pamausta tekemään.
Päiväkirjojen tilaamista varten saa Päivän Pamauksen tunnuksen ja samalla laaditaan ensimmäinen blogien tilauslistan. Tätä prosessia ohjeistetaan kovin kilpailuhenkisesti. Ehkä kilpailu on kovaa ja blogien suosiota pyritään joskus kasvattamaan luvattomin keinoin. Ainakin siitä päätellen, että listanpitäjä käskee pidättäytymään suosiolukujen manipuloinnista ja uhkaa monia tilauksia tekevien henkilöiden tunnusten eliminoinnilla: niitä ei oteta huomioon suosiosijoitusta laskettaessa. Päivän Pamaus ei ole kevyt juttu.
1. Jos haluaa vaikuttaa Top-listaan, niin pitää tilata yksi (ja vain yksi) henkilökohtainen Päivän Pamaus, jossa on 3 - 400 blogia.
1a. Yli neljääsataa blogia tilaavaa ei huomioida tilaajana. Ylimääräisten satojen blogien poistaminen ei Päivän Pamauksen ensitilausta tekevältä onnistu nykyisellään helposti, eikä millä tahansa värkeillä ja taidoilla ollenkaan. Uudet tilaajat saavat nyt kaksinkertaisesti sallitun määrän blogeja tarjoavan listan, kun tahtovat tunnuksen. Tiedän, että vanhahkon kotikoneen vanhahko IE-selain ei meinaa jaksaa mennä edes tuon listan loppuun, josta "muokkaa" -painike löytyy. Aikaa kuluu ja rahaa palaa, eivätkä heikot värkit sitten kuitenkaan jaksa tyhjentää rasteja könttänä. Kaikki nuo sadat rastit on poistettava yksitellen. Jos hiiri matkalta ekasta poistosta viimeiseen lipsahtaa (siis ennen tallennusta), kohdalla oleva blogi avautuu ja kaikki valintatyö on mennyt hukkaan. Välitallennus ei auta, sillä sekin on hidas ja uuden muokkauksen aloittaminen altistaa taas koneen, selaimen ja oman hiirenkäytön heikkouksista johtuville virheille. (Kokeiltu on, mutta huulta purren vältin kiroilemisen vaarat, onneksi.)
1b. Voisiko liian suurten tilausten syy liittyä tilaamisprosessin hankaluuteen? Tunnuksen ja listan muokkaustoimintojen käyttö nykyiseen tapaan sujuu hyvien vempeleiden ja internetkokemuksen tuella kevyesti. Suuri osa niukemmin varustettua väkeä saattaa päätyä taitojen tai tekniikan puutteiden vuoksi pähkäilemään yli 400 blogin henkilökohtaista Päivän Pamaustaan ja miettiä, mitä iloa siitä on kenellekään! Samaa ihmettelevät varmaan kirjoittajatkin, joilla näitä lukijoita on seurantatietojen mukaan paljonkin. Kannattaisikohan Päivän Pamauksen tekotapaa keventää? Ensinluotaisiin oma tunnus, joka saadaan käyttöön ilman tässä vaiheessa tapahtuvaa blogien valintaa. Sitten vasta mentäisiin Top-listan äärelle täydentämään Päivän Pamausta. Sieltähän voi jo nytkin tilata lukemista, jos tunnus on käytössä. (Ja hyvillä välineillä tunnus syntyy nykyisin konsteinkin nopeasti, kuten koettu on.)
1c. Yhden tai kahden blogin Päivän Pamausta ei huomioida mittauksissa, ilmoittaa Top-listan seuranta. Minä en tässä näe mitään vaaraa. En usko, että kaikki lukijat oikeasti tilaisivat vain yhtä tai kahta kaikille yhteistä blogia, joten mitä haittaa satunnaisista niukasti tilaavista on? Eivätköhän nämä yhtä tai kahta tilaavat blogien lukijat ole asialla läheistensä ja idoliensa tekstin vuoksi, eivätkä Top-listaa manipuloimassa. Sitä paitsi pienen tilauksen liikuttelu onnistuu nopeasti ja siis myös edullisesti huonommillakin laitteilla. Kannattaisiko tämä pienten tilausten diskriminointi lopettaa? Jos ei, niin eikö ensimmäisellä kerralla voisi aloittaa Päivän Pamauksen antamalla tunnus ja neuvomalla tilaamaan vähintään kolme, mutta enintään 400 blogia, jotta oma Päivän Pamaus olisi mukana vaikuttamassa Top-listan suosiojärjestyksen muotoutumiseen. (Itse olin pitkään pyöritellyt yhden blogin tilausta kiireitteni keskellä, kunnes vahingossa päädyin tuon blogin lukijalistaukseen ja näin nollan selityksineen. Lisäsin heti poikani blogin seuraksi Päivän Pamaukseeni kaksi muuta blogia.)
2. Top-listan manipulointi estetään niin, että vain yhden Päivän Pamauksen tilaajat huomioidaan
2a. Vilpillinen monitilaaja koneiden viidakossa. Ohjeissa oletetaan, että enemmän kuin yhden Päivän Pamauksen tilaava henkilö, jota sanon monitilaajaksi, pyrkii vilpin avulla manipuloimaan listaa. Siksi tämän henkilön tunnuksia ei huomioida Top-listan suosituimmuusjärjestystä laskettaessa. Mielestäni tässä menevät nyt jutut sekaisin. Jos Top-listan suosiomittarin sääntö on, että siinä huomioidaan yksi Päivän Pamaus yhtä henkilöä kohti, niin sitä ei voi valvoa mitenkään. Monissa työpaikoissa löytyy henkilöitä, jotka voivat tilapäisesti käyttää sellaisten muidenihmisten koneita, jotka eivät asioi Pinserin palveluissa. Jos Top-listan kannalta vilpillinen henkilö tekee yhden Päivän Pamauksen jokaiselta tällaiselta ulottuvillaan olevalta koneelta ja lisäksi ehkä pystyy käyttämään kutakin konetta "eri käyttäjänä", ei näitä kaikkia Päivän Pamauksia voine yhdistää yhden henkilön omiksi. Tosin voi näyttää oudolta, jos firman kaikilla koneilla on yhden työntekijän blogin sisältävä Päivän Pamaus, josta kukaan ei tiedä mitään. (Täällä voisi käyttää tällä tavoin ainakin kymmenkuntaa konetta, mutta aikaa se veisi ja vaatisi hyvää kuntoa.)
2b. Yhden jakamattoman koneen jatkuva yhteiskäyttö. Monitilaajaa ei välttämättä voi erottaa monista todellisista yhtä konetta käyttävistä tilaajista. Monijäsenisen talouden, perheen, yhteisön tms. tapana voi olla, että käytetään yhteistä jakamatonta konetta tai jopa samaa internetistuntoa, mutta omia Päivän Pamauksia. Jos perheessä ei ole varsinaista tietsikkaneroa, ei hyvälläkään laitteistolla ehkä eritellä käyttäjiä. Silloin vaikkapa äiskä avaa internetistunnon ja hakee selaimelta suosikeista oman Päivän Pamauksensa ja iskä käväisee myös omalla tilauksellaan, samoin kersat, kaverit, suku ja satunnaiset kävijät. Näin eletään monissa porukoissa ja perheissä. Sitä suuremmalla syyllä, mitä heikommat laitteet ja ohjelmat on käytössä ja mitä vähemmän rahaa internetistuntoihin voidaan käyttää. Kun tällaiset yhden koneen monet tilaukset eliminoidaan, manipuloidaan listaa karsimalla vilppiepäilyn varjolla mittauksen ulkopuolelle osa aktiivista lukijakuntaa. Niin käy myös silloin, jos heidät kaikki pakotetaan yhden yhteisen Päivän Pamauksen käyttäjiksi. (Anteeksi E ja J, että jouduin suosittelemaan teille tätä yhteisen Päivän Pamauksen mallia vain varmistaakseni tulevaa suosiotani.)
2c. Yhden koneen käyttäjäosuuden satunnainen yhteiskäyttö. Jos epävirallisesti opettaa vähemmän internetissä liikkuvia kavereita blogien lukijoiksi, he tekevät opettajansa koneella oman Päivän Pamauksensa, jolloin internetyhteys on opettajan asetuksilla. Koneella on silloin useita Päivän Pamauksia. Saa näin olla, mutta ne kaikki vissiin eliminoidaan yhden manipuloijan eliminoimiseksi. Koska jokaisella Päivän Pamauksella on kuitenkin vain yksi tekijä, käykin niin että listaa manipuloidaan karsimalla mittaukseen kelpaavaa lukijakuntaa. (Tämä on painajaiseni. Hoksasin vasta viimeisimmän tilanteen jälkeen, että sukulaiseni ja minun Päivän Pamaus on samalla koneella minun alueellani tehty. Käytimmen niitä vieläpä vuorotellen, kun näytin hänelle mallia ja valintojen vaikutuksia omalta PP:ltäni.)
2d. Vilpitön monitilaaja yhdellä tai useammalla koneella. Monen Päivän Pamauksen käyttäminen voisi olla myös elämänhallintastrategia. Ahkera ja järjestelmällinen lukija saattaa tehdä useita tilauksia pitääkseen lukemistot järjestyksessä: yksi Päivän pamaus vapaa-ajan hupijutuille, toinen ammattia sivuaville blogeille, kolmas käsityöpiirin kädentaitoblogeille jne. Tämä on käyttäjäystävällinen tapa hyödyntää Päivän Pamausta ja voi auttaa myös siinä, ettei lapsille tai ohjelman, koneen tai kukkaron kapasiteetille sopimattomia sivua avata vahingossa väärään aikaan väärässä paikassa. Suosion mittaamista tämä ei tue, mutta ei ansaitse syyllistämistäkään. Kyse ei ole vilpistä, ellei Pinseri kiellä tarjoamansa palvelun käyttämistä tällaiseen elämänhallinnalliseen lukemistojen organisointiin usean henkilökohtaisen Päivän Pamauksen avulla. (Näin minä toimisin, jos en tahtoisi niin kovasti yhdellä Päivän Pamauksella suosia suosikkejani: yksi PP läheisille päivittäiseen seurantaan, toinen PP hauskoille perjantaiblogeille, kolmas PP asiallisesti kiinnostaville keskiviikkoblogeille ja seljäs PP lupaavien blogien satunnaisempaan seurantaan.)
Blogien listaaminen on järkevää. Pinseri tarjoaa aakkosjärjestyksen, päivitysajan mukaisen järjestyksen ja suosion mukaisen järjestyksen pohjalta laadittuja listoja. Niistä on lukijoille apua. Päivän Pamauksen tekemisen yksinkertaistaminen voisi nostaa blogilukijoiden määriä. Myös Top-listakelpoiselta Päivän Pamaukselta edellytettyjen raja-arvojen (3-400 blogia) noudattaminen helpottuisi.
Kilpaileminen voi olla kivaa monenlaisissa urheilun tuomarilajeissa. Paljon järjestetään yleisökilpailuja, joissa on suuria palkintoja, vaikka osallistujat saattaisivat pystyä rikkomaan huomaamatta sääntöjä. Itse katselen mielelläni televisiosta F1-kilpailuja, joissa menestys riippuu ajajan toiminnan lisäksi paljosta muusta, mm. muiden ihmisten teoista, lähes ennustettavista säistä ja arvaamattomista sattumista.
Minä olen valmis kilpailemaan blogilukijoiden suosiosta, jota mitataan Top-listalla Päivän Pamausten avulla ihan niin kuin Pinseri tahtoo kilpailun järjestää ja on säännöt säätänyt. Sulkeudun suosioonne. (Siis sitten kun joskus ehkä olen mukana Pinserin listoilla.)
-maura
17:43 - /blogit
Yllättäjän kunniallinen elämä
Sain luettua tänään loppuun Edgar Wallacen "Yllättäjän", josta eilen jo kerroin.
Herra Yllättäjä kertoo viimeisessä luvussa tulevasta elämänmuutoksesta. Hän aloittaa kunniallisen elämän kertyneen omaisuutensa turvin. Kunniallisuus tarkoittaa tässä sitä, että hän menee naimisiin ja muuttaa kotimaansa poliisien ulottumattomiin, eikä aio jatkaa entistä elinkeinoaan. Tämän hän voi tehdä epärehellisiltä ihmisiltä anastamansa omaisuuden turvin.
Että tällainen uusi alku avautui herra Yllättäjälle.
Lapsena olin hyvin tietoinen siitä, että saduissa rosvojen aarteen löytäjä saa rehellisesti käyttöönsä rikollisesti hankittua omaisuutta. Ajattelin silloin, että jos minä löytäisin jotain arvokasta, palauttaisin sen alkuperäiselle omistajalle. Ajattelin, ettei se kuitenkaan keltään rosvolta olisi kadonnut.
Toivon, että vieläkin haluaisin pyyteettömästi palauttaa omistajalle, jos jotain kadonnutta löytäisin. Nyt kuitenkin ajattelen ensimmäiseksi löytöpalkkiota, mutta kuitenkin myös sitä, että palautan.
Epäilen, että arteen äärellä voisin nykyisin unohtaa kaikki periaatteeni. Voisi käydä niin, että perusteluni riittäisivät aarteen pitämiseen itsellä. Siksi olen alkanut toivoa, etten löydä mitään arvokasta, mikä olisi joltain muulta kadonnut. Muuten vain tarkistan, että kyseessä on varmasti kaljapullon korkki, eikä kahden euron raha, kun jokin edessäni kadun pinnalla kiiltelee.
- maura
16:22 - /arvot
Ei sitten Googlen hommiin
Mitäs tein eilen illalla Googlen kanssa, kun nyt surettaa? En muistanut katsoa televisiota. Menetin kaikki eilisiltaiset televisio-ohjelmat Googlen vuoksi. Surkeinta on, etten ollut laittanut Tähtiporttia nauhoittumaan. Big Brotheria olen seurannut tänä kesänä uteliaisuuttani ja siksikin, että sen osallistujat elävät "laboratorio-olosuhteissa". Edes BB:n jälkeistä Conanin kalpeaa naamaa en ehtinyt näkemään.
Mikä siis ohitti Tähtiportin, BB:n ja Conanin kiinnostavuudellaan, vaikka sellainen tapaus on oikeastaan mahdotonta? Löysin Pinserin blogista suhteellisen tuoreen päättelytehtävän jostain Googleyhteyksistä. kelpaisin Googlen hommiin, jos osaisin ratkaista tehtävän.
Huomaamatta ajan kulumista vääntelin noita neljää kymmennumeroista riviä eilen illalla muiden hommien lomassa. En huomannut ajan kulumista, enkä muistanut telkkaria. Kun lopulta pakottauduin irrottautumaan ratkaisematta jäävän tehtävän äärestä, oli ilta muuttunut yöksi. Huh. Mitenkähän viides rivi oikeasti on löydettävissä? Onneksi en suunnittele Googleen töihin menemistä.
- maura
11:43 - /eloa
2004-07-21
Yllättäjä
Heräsin jo viideltä tänä aamuna. Aurinko paistoi verhojen raosta huoneeseen. On tulossa valoisa päivä. Viivyin miellyttävän heräämisen tunnelmissa lähes tunnin. Ajatukset liikkuivat omia aikojaan kiinnostavasta puuhasta toiseen, joten tulevaisuus alkaa tänään hyvin.
Nousin jalkeille, koska kehoni varoitteli toiminnoillaan. Muiden aamutoimien jälkeen siirryin monipuoliseen aamuahmintaani. Söin jälkiuunileipää, jonka päällä oli juustoa ja join vähän taitavasti keinotekoisesti maustettua vadelmamehua. Nautiskelin myös pari kupillista silkkaa hyvää kahvia, jota olen ostanut puoli kiloa tosi edullisesti eli 79 centillä.
Loman kunniaksi ahmin samalla aikaisempien tämän viikkoisten Edgar Wallacen lukemisteni ("Miljoonan dollarin juttu", "Hopea-avain") jatkoksi kolmatta nimeltä "Yllättäjä". Nuo aiemmat kuvaavat rehellisten ihmisten (sankarin, kaunottaren ja lupsakan viranomaisen) touhuja rikosten selvittämiseksi, mutta herra Yllättäjä on rikollisilta varastava rikollinen. Yllättäjä ei läheskään aina jaa saalistaan köyhille, vaan antaa parille kaverilleen tarpeeksi (!) ja pitää yleensä itsellään suurimman osan.
Kirjan lukeminen jäi kesken, kun puhelin soi. Odotin aloituslupaa ja sain. Poikani nimittäin kertoi tehneensä blogiini sähköpostitusreitin. Kiitos!
Laittauduin liikkeelle, pakkasin pari kirjastoon palautettavaa ammatillista kirjaa kassiini, kaurahiutalepussin olkalaukkuuni, roskapussin ja biojätepussin sain myös mahtumaan mukaani: Sisäpihan laatikoihin jätteet. Kirjastoon kirjat. Kaappiin kaurahiutaleet. Tietokone auki ja sähköpostilaatikkoon kertyneet rojut roskikseen. Jäljelle jäi ohje siitä, miten tämän aloitan.
Yllätys, yllätys: aloitus onnistui. Katsotaanpa saanko tällä kertaa polutuksenkin sujumaan.
- Maura
18:02 - /eloa
Kesää heinäkuukin on.
Nyt otan suuren askeleen ja lähetän sähköpostia omaan nettipäiväkirjaani. Saapi nähdä, kuinka paljon kompuroin alkuvaiheessa ja kuinka pian pääsen luontevasti liikkeelle. Lämpimiä kesäisiä terveisiä kaikille!
13:11 - /eloa
2004-06-25
Aloitusmaisema
Eräänä aamuna äskettäin heräsin kummalliseen tunteeseen: hyrisin onnesta itsekseni. Nyt tähtään siihen, että nettipäiväkirjani käynnistyy kesällä. Näkemiin siihen asti.
— Maura
13:37 - /eloa
