Aloitusmaisema

2005

2005-11-24

Heidi Hautala Tampereella 24.11.

Nyt olen lähdössä junalle Heidi Hautalaa vastaan

Hän osallistuu täällä Tampereella keskustelutilaisuuteen, joka on Aleksanterin kirkossa klo 19-20. Aiheena on hyvinvointivaltion tila.

Kerron lisää tuonnemmpana.

-- mmmt

18:31 - /politiikka

Keskiviikko 23. marraskuuta

Aloitin työt kotona klo 5.30, söin välillä vähän ja join kahviakin. Klo 17 alkoi eka Tampereen Seudun Vihreät Naiset ry:n eli TASVINAn palaveri, klo 18 hallituksen kokous ja klo 19 pikkujouluinen syyskokous.

Päivän Tampereen vihreiden pestiin kuuluneista töistä pääosan vei erilaisiin yhteydenottoihin vastaaminen ja ainakin tiistaisten hakujen lisäksi vielä neljä tuntia ja rapiat kestänyt etsintä netistä ja muualtakin. Tampereen vihreä valtuustoryhmä täyttää 20 vuotta ja juhlakutsuihin piti löytää tuolta ajalta oleville toimijoille ja luottamushenkilöille postiosoitteita.

Osan aamusta ja hetken ennen ekaa palaveria valmistauduin vielä kokouksiin. Ensimmäinen palaveri oli varapuheenjohtajan kanssa. Sitten oli hallituksen kokous, joka kesti tunnin, vaikka asiaa olisi ollut puhuttavaksi pitempäänkin.

TASVINAn syyskokous aloitettiin syömällä jokaisen omin varoin piirasta kahvin tai teen kera sekä esittäytymällä. Kokous oli tavallisen vauhdikas. Minä jatkan puheenjohtajana. Hallitus jatkaa pääpiirteissään entisellään. Toimintasuunnitelman ja talousarvion hyväksyimme ja niille tueksi tapahtumakalenterin, johon on kirjattu yleispiirteet niistä tapahtumista, joiden pitäisi mahtua kuukausiin innoituksen ja haasteiden luomien tapahtumien lisäksi.

Kotona olin joskus iltayhdeksältä. Joitain puheluita tuli vielä ja joitain vastattavaa sähköpostia. Luin vähän ja kävin nukkumaan ennen puolta yötä.

-- mmmt

18:27 - /politiikka

Tiistai 22. marraskuuta

Aamulla luin. Päivällä päivystin vihreitten toimistossa. Puheluja tuli ja sähköpostiviestejä, mutta ei tällä kertaa kävijöitä. Vastailin ja tein, mitä yhteydenotot minulta edellyttivät ja niin pitkälle kuin ehdin. Osa päivän töistä piti siirtää iltaan ja seuraavaan päivään, että ehdin valmistautua sijaistamaan sairastunutta Päivähoidon ja perusopetuksen johtokunnan jäsentä. Kokous oli kiinnostava.

Meille raportoitiin monenmoisesta seurannasta, jota tehdään päivähoidon ja perusopetuksen toteutumisesta Tampereella. Puhuimme pitkään eka- ja tokaluokkalaisten koulutuntien ulkopuolella koulussa viettämästä ajasta ja vähän kolmas- ja neljäsluokkalaisistakin. Puhuimme myös tanskalaisesta mallista, jossa keskelle koulupäivää laitetaan vapaampaa toimintaa, niin että koululaisten päivä venyy, eikä kukaan pääse lähtemään aikaisin kotiin. Paljon muutakin puhuttiin. Aiheet tulivat esityslistalta ja näkyvät pöytäkirjassa, jonka voi etsiä lukeakseen Tampereen kaupungin nettisivulla olevasta hausta.

Tamperelaiset perusopetuksen lukukaudet ja lomat saimme myös tiedoksi: "Kasvatus- ja opetuslautakunta päätti 3.11.2005, että peruskoulujen oppilaiden lukuvuoden 2006-2007 työ- ja loma-ajat järjestetään seuraavasti:
- Syyslukukausi 14.8.2006-22.12.2006 (91 työp.)
- Syysloma 18.10.2006-20.10.2006 (3)
- Kevätlukukausi 8.1.2007-2.6.2007 (97 työp.)
- Talviloma 26.2.2007-2.3.2007 (5).

Illalla tein vielä päivällä kesken jääneitä töitä eli etsin vuosikymmenien osoitteita. Etsittävää jäi vielä keskiviikoksi. Valmistelin sitten myös keskiviikon TASVINAn kokousta. En vieläkään jaksanut tiskata purnukoita, joiden tiskaamista olen meinaillut jo jonkin aikaa.

-- mmmt

18:02 - /politiikka

2005-11-22

Eilinen päivä eli 21.11.

Aamulla kirjoitin filosofiaa.

Hoidin päivällä 4 tuntia Tampereen vihreiden juoksevia asioita, tein toimistotöitä ja kehittelin taas projektia eteenpäin. Hoidin myös jäsenasioita ja yhdistyssuhteita.

Iltapäivällä suunnittelimme Tampereen Seudun Vihreät Naiset ry:n toimintaa taloudenhoitajan kanssa, jotta meillä olisi aikataulutettu ehdotus tapahtumista huomiseen hallituksen kokoukseen ja jos se suo, niin sitten myös klo 19 alkavaan syyskokoukseen (joka on Kahvisalongissa Tampereen Tuomiokirkonkadulla).

Tarkistin vielä T:ltä asiaa, jonka hän on nostanut esiin äänioikeusesta: tosiaan on niin, että yleinen ja yhtäläinen äänioikeus on tullut Suomessa voimaan vasta 1957!

Illalla oli Pirkanmaan NYTKIS -yhteistyöverkoston kokous. Katsastimme naiskuvaseminaarin jälkitunnelmia ja suunnittelimme naisten poliittisten oikeuksien 100-vuotisjuhlaan 7.10.2006 vuoden mittaan johtavia toimia. Sitten kokouksen jälkeen parannettiin maailmaa pienellä porukalla yli puoluerajojen.

Illalla kirjoitin filosofiaa.

-- mmmt

14:49 - /tilanne

2005-11-21

Olen kirjoittanut tänne viikosta 46 jo juttuja

Kirjoitin paljon sanoja maanantaina 14.11.

Tiistaina katselin tauolla maisemasta nauttien, miten koski aaltoili ikkunan takana. Varsinaiset tiistain kuulumiset kirjoitin tänne Aloitusmaisemaan keskiviikon puolella yöllä.

Keskiviikkoyönä kirjoittamieni tiistain kuulumisten lisäksi kirjoitin keskiviikkona päivällä lautamiehistä, perhebloggauksesta, erityispedagogiikasta ja filosofiasta. Siitä mitä muuta keskiviikkona tapahtui, kerroin jutussa keskiviikon Trevi, TASVINA ja muu vasta torstaina.

Kuten olen toisaalla Aloitusmaisemassa todennut, niin torstai sujui rauhallisesti.

Aloitin perjantain yöllä tuolla torstaita koskeneella huomautuksella. Päivällä totesin perjantaista, että nyt tälleen, huomenna muuta. Tänään olen kertonut, miten minulta sujui perjantain iltapäivä ja ilta eli matka Helsinkiin ja perjantai siellä.

Lauantaina kävin lataamassa sisua ja innoitusta TASVINAn toimintaa ajatellen ja sitähän oli tarjolla vihreitten naisten kokouksessa Helsingissä.

Sunnuntain vietin kotona lukien ja kirjoittaen.

-- mmmt

09:51 - /tilanne

Vihreitten naisten kokouksessa Helsingissä 19.11.

Lauantaina heräsin virkeänä, vietin aamuhetken rupatellen E:n kanssa ja matkustin keskustaan E:n ja hänen kälynsä kanssa ensin bussilla ja sitten metrolla. Vein kirjat ja yöpymiskassin säilytykseen. Kiertelin asioillani lähes iltapäiväyhteen asti.

Löysin Taidehallin klubin helposti, sillä olimme sukulaisystäväni E:n kanssa katsoneet osoitteen puhelinluettelon kartasta. Paikka oli miellyttävä, mutta salivarauksessa oli jotain ongelmaa, sillä oli tapahtunut jonkinlainen päällekkäisvaraus.

Vihreät Naiset löysivät kuitenkin tilan, mutta kokouksen alku ja ruokailu olivat ensin tilassa, jossa oli jokin toinenkin äänekäs seurua. Sitten kokouksen sisäissempi osuus saikin rauhallisen ja yksityisen tilan, johon oli alunperinkin tarkoitus mennä. Hyvittääkseen virheensä varausten suhteen, tarjosi talo ruuat. Ihan asiallinen ele se minun mielestäni oli. Yhdistys tarjosi kahvit.

Olin ensimmäistä kertaa Vihreitten naisten valtakunnallisen yhdistyksen kokouksessa. Meiltä TASVINAsta on jo ihan hyvä ihminen tässä hallituksessa, joten saatoin keskittyä rauhassa tutustumisiin, asioihin, kokouksen kulkuun ja siihen, mitä kulloinkin halusin itse sanoa. Kokous oli hyvä. Kehitettävää tietenkin on niin kuin muuallakin maailmassa, mutta uusi hallitus uusine ja vanhoine toimijoineen näyttää minusta toimintaintoiselta ja aikaansaavalta.

Lähdin kokouksesta suoraan junalle laukaalaisen naisaktivistin kanssa. Tosin hän juoksi edeltä ostamaan itselleen lipun ja varaamaan samoille tienoille paikan minullekin. Tapasimme taas junan luona. Paluuni Tampereelle sujuikin mukavasti tieteestä, feminismistä ja vähän asuinsutujemme toiminnastakin keskustellen.

Lähellä Tamperetta juutuimme odottelemaan sitä, että juna pääsee perille asti. Myöhästyimme tuloajasta puolisen tuntia, mutta jatkoyhteydet olivat järjestyksessä kuulutuksen mukaan. Hyvin tosiaan pääsinkin kävelemään rautatieasemalta kotiin.

Ja ilta oli rauhaisa.

-- mmmt

09:25 - /politiikka

Perjantain 18.11. iltapäivä ja ilta

Kun lähdin toimistolta, katselin hetken, miten Kehräsaaren sisäpihaa koristettiin jouluköynnöksin ja valoin. Viereeni tupsahti jostain herrasmies, joka sormeili jonkinlaista rukousnauhaa. Hän kertoi olevansa arabi ja kysyi (monisanaisesti ja yksinkertaisella suomella kuitenkin), josko me voisimme alkaa seurustella. Kiitin kohteliaasti ja kieltäydyin. Kuljimme jonkin aikaa yhtä matkaa ja sitten hän jatkoi matkaansa omaan suuntaansa.

Matkustin perjantaina tosiaan Helsinkiin. Junassa valitsin vahingossa kuutosvaunun sijasta viitosvaunun - käännyin vissiin vaunusta toiseen siirtyessäni ja yläkertaportaita etsiessäni väärään suuntaan. Nuorehko herrasmies oli ostanut valtaamani paikan käyttöoikeuden tälle matkalle, mutta koska minulla oli yhtä pitkäksi ajaksi paikka kuutosvaunussa, hän jatkoi matkaansa sinne. Junamatka sujui katsellen vuorotellen torkkujen aikaisia mielen maisemia ja valvehetkien aikaisia talvisen tuntuisia radanvarsimaisemia.

Helsingin asemalta suuntasin asioilleni. Kävin myös yliopiston kirjastossa. Matkalla oli yhä jokin tien katkaiseva rakennustyö ja kirjastotalossakin on meneillään jokin viritys, sillä ulko-ovi ei ollutkaan nyt kirkon suunnassa, vaan tilapäisesti sisäpihalla. Katselin jonkin aikaa kirjaston näyttelyä, mutta yleisen kiinnostavuuden lisäksi mikään ei kiinnittänyt erityisesti huomiotani.

Näin filosofian hyllyjen luona kirjoja etsiskellessäni toisaalla taannoisen Sosiaali- ja terveysministeriön rahoittaman hankkeeni valvojan. En mielestäni joutanut heti lähtemään tervehtimään, enkä ruvennut kirjaston rauhaa huuteluilla rikkomaan. Hän näytti keskittyneen omiin kirjahakuihinsa toisella taholla. Hän lähti varmaan pois paljon ennen kuin minä maltoin lopettaa hakuni. Löysin etsimäni kirjat, mutta olisin mielelläni löytänyt myös enemmän. Tosin tämä lainaamani määrä on kyllä kantokykyni rajoissa.

Muutakin puuhasin. Kannoin sitten painavan kirjakassini Kluuvista tunnelin kautta Kaisaniemen kautta metroon ja Itäkeskuksestä linja-autoon, jolla pääsin sukulaisystävieni E:n ja J:n luo esikaupunkiin. Tällä kertaa osasin jäädä pimeyden ja katuvalojen keskelle oikealle pysäkille.

Ilta sujui aterioiden ja keskustellen. E:n kanssa keskustelemme parisuhteesta yksin surun kautta jääneiden (hän) ja eron jälkeen yksin pysytelleiden (minä) naisten elämästä sekä kaikesta ajankohtaisesta ja tärkeästä. J:n kanssa vietin paljon aikaa silloin, kun olin itse parikymppinen ja välivuodella Helsingissä rakennuspiirtäjäopissa ja töissäkin, eikä J ollut vielä koulussa. Keskustelimme nyt aika paljon kuvanteosta tietokoneella, paljosta ja nopeasta lukemisesta ynnä muista elämän tärkeistä asioista. Kolmisin keskustelimmme televisio-ohjelmista, yhteisistä tutuista ja maailman menosta. Ilta oli varsin miellyttävä.

-- mmmt

09:01 - /eloa

2005-11-18

Nyt tälleen - huomenna muuta

Tämän päivän työtunnit on tehty. Lähetin muun muassa kirjeitä Trevin eli työnantajayhdistyksen uusille jäsenille. Uudet jäsenet ovat tervetulleita myös vapaa-ajan harrastukseeni TASVINAan.

Lähden rautateitse Helsinkiin. Tapaan tänään tuttuja ja hoidan asioita. Huomenna osallistun iltapäivällä Vihreitten naisten kokoukseen. Toivottavasti reitti kokouspaikalle on helppo.

Jos en kummempaa keksi, palaan kokouksen jälkeen Tampereelle.

-- mmmt

13:20 - /tulossa

Torstai 17.11. sujui rauhallisesti

Torstai oli tavallista rauhallisempi ja hitaampi päivä. Hoidin joitain ajankohtaisia asioita työssä, yhdistysharrastuksissa ja kotona. Haukottelin. Päiväkirjankin kannalta päivä oli tylsä, sillä kirjoitin paljon. Kirjoitin eilisestä blogiin. Kirjoitin teosta. Kirjoitin NaNoWriMo-tekstiäni, jonka sanat laskettuani sain tulokseksi 35528.

- mmmt

01:27 - /eloa

2005-11-17

Keskiviikon 16.11. Trevi ja TASVINA sekä muut

Eilen kävin iltapäivällä toimistolla hoitamassa työnantajayhdistyksen eli Trevin toimistotöitä, projektia ja yhdistysyhteyksiä. Tiedotin muun muassa Pirvin piiripäivästä, joka on Ylöjärvellä lauantaina. Olin mietteissä mennä sinne, mutta sitten tarkistin suunnitelmiani ja varasinkin lauantain vapaa-ajan kokoustamiselle. Tarkistin käteiskassan kuitteja toritapahtumien kuluista. Soitin ja sain puheluita, jotka liittyivät meneillään oleviin vaalikampanjoihin vihreältä kannalta.

Myös nelituntisen työrupeaman jälkeen tuli puheluita ja kännyköin niitä itsekin. Ilmoittauduin lauantaiseen Vihreitten naisten jäsenkokoukseen Helsinkiin. En ole siellä TASVINAn edustaja, vaan ihan vaan itte. Onhan hyvä nähdä välillä muiden yhdistysten toimintaa ja muutakin maailmaa kuin Tamperetta. Yksi tasvinalaisista naisista on jo Vihreät Naiset ry:n hallituksessa, joten sinne ei tarvitse haikailla.

TASVINA ry eli Tampereen Seudun Vihreät Naiset ry pitää syyskokouksensa ja pikkujoulunsa Kahvisalongissa (Tuomiokirkonkatu 34) 23.11. klo 19 eli ensi viikon keskiviikkona. Yhdistys on uusi, eikä varoissaan, joten jokainen kustantaa kahvinsa ja piiraansa itse. Toivottavasti mukaan tulee runsaasti jäseniä ja jäsenyydestä kiinnostuneita naisia sekä kannattajajäseniä ja kannattajajäsenyydestä kiinnostuneita henkilöitä.

-- mmmt

14:58 - /politiikka

Keskiviikon 16.11. vapaalla kirjoitin kahdenlaista

Sain eilen aamupäivällä aika paljon aikaan kotosalla ennen työpaikalle lähtemistä. Kirjoitin NaNoWriMo-tekstiäni niin, että en meinannut muistaa lähteä työhön. Sanoja ei ollut kertynyt tarpeeksi vielä silloin, kun lähdin joskus iltapäivällä toimistolle.

Palasin neljän ja puolen tunnin kuluttua kotiin. Kirjoitin filosofian tutkimustani vähän. En laske sen sanoja, sillä sanojen lukumäärällä ei ole tässä merkitystä. Joka tapauksessa tekstiä on vielä liian vähän, jotta siitä saisi vielä tohtorin opinnäytetutkielman. Pitää sinnitellä ja jatkaa valmiiksi asti vähän kerrallaan.

Illan päätteeksi kirjoitin taas NaNoWriMo-tekstiäni, jonka sanamäärä on nyt 32044. Kampanjan tavoitteena on kirjoittaa tarinaa marraskuun loppuun mennessä 50000 sanan verran. Suomalaisten yhteinen sanamäärä on juuri nyt 685221 ja koko maailman tuotos on nyt juuri 364197888 sanaa.

Kirjoitan filosofiaa ja NaNoWriMoa irrallaan itsestäni eli tuotteiksi, joista tulen joskus luopumaan. Kummassakin kirjoitustyössä on kuitenkin tarkkaan ajatellen pieni yhtymäkohta lapsuuteni vaikeisiin hetkiin ja kumpikin teksti selkiyttää ajatuksiani teon suhteen.

-- mmmt

14:40 - /keinot

Muutoksia Aloitusmaisemassa ynnä muuta

Muutin Aloitusmaiseman blogilistalla olevaa esittelytekstiä niin, että siinä näkyy kaksoispätevyyteni ja nimeni. Antti-Juhani laittoi saman tekstin tuohon oikealla olevaan palkkiin, jossa on muun muassa myös linkki hänen blogiinsa. Hän laittoi jossain vaiheessa lopulta eilen oman bloginsa palkkiin linkin tähän äitinsä blogiin ja toisen linkin Äänekoskella avopuolisonsa kanssa elävän isänsä blogiin.

-- mmmt

14:21 - /meta

2005-11-16

Lautamiehistä, perhebloggauksesta, erityispedagogiikasta ja filosofiasta

Seikkailin blogistaniassa ja törmäsin pariin englanninkieliseen juttuun lautamiehistä. Eka juttu on eilisen päivän heiniä. Se on Antti-Juhanin 15.11. kirjoittama ja toinen juttu on Antti-Juhanin 16.11. eli tänään kirjoittama. Tuossa eilisessä jutussa on kommentteja eri puolilta maailmaa.

Se, mikä yhteys Aloitusmaisemalla on usein viittaamaani Antti-Juhanin blogiin, on selvinnyt ainakin jutun perheet joukolla bloggaamaan kirjoittajalle. Samalla kun löysin tuon jutun, sain uuden suosikin listalleni. Tuon em. jutun lisäksi maininnat muinaisen toisen pääaineeni erityispedagogiikan opinnoista Jyväskylän yliopistossa kannustavat minua lukemaan toistekin Kevätsipulikukkia.

Toisen muinoin valitsemani ja yhä tutkien ylläpitämäni pääaineen eli filosofian tiimoilta löydän paljon luettavaa blogilistan filosofia -kategoriasta, johon kuuluu juuri nyt 45 blogia.

Tämä Aloitusmaisema on ollut ajoittain aika kaukana filosofiasta, sillä elän vihreän toiminnan organisointia vähintään 20 tuntia viikossa määräaikaisesti. Ajattelen, että kun ihminen on jossain tietyssä kohdassa yhteiskunnallisessa järjestelmässä ja tietyssä paikassa maapallolla, hän voi tehdä sitä, mikä siinä kohdassa on hänelle itselleen niissä oloissa ja yhteyksissä mahdollista.

Minä voin tutkia teonfilosofiaa niinä päivän hetkinä, joina en tee muuta. Voin tutkia, koska olen myös filosofian väitöskirjatutkimustani työstävä jatko-opiskelija. Sitä kautta minulla on yhteys tiedeyhteisöön. Niin minulla on mahdollisuus olla myös sellaisessa paikassa, jossa tutkiminen onnistuu, kunhan ajoitan päiväni hyvin.

-- mmmt

11:32 - /blogit

Tiistain 15.11. kuulumiset

Heräsin päättyneen tiistain aamuna vasta puoli kahdeksalta. En ehtinyt viettää tavallista pitkää ja ahkeraa aamua kotosalla. Luin kuitenkin jonkin verran ja mietin sitä, miksi järjestän milloin mitäkin tilaisuuksia. Miksi en osaa järjestää itselleni nyt kunnollista tutkimusrahoitusta tai normaalipalkkaista pestiä, vaikka olen osannut rahoittaa tekemisiäni ja muidenkin toimintaa jo lapsesta asti?

TASVINA ry:n pikkujoulusta riitti sähköpostikeskusteluun asiaa luettavaksi pitkin päivää ja yhden viestin kirjoitinkin jossain vaiheessa. Kyllä me taidamme saada kahden kokouksen perään ensi viikolla myös pikkujoulun. TASVINAlle on tullut laskuja naiskuvaseminaarista, joten niitä minun pitää lähetellä eteenpäin maksajille. Yksi lasku on vielä tulossa.

Työmatkalla satoi, taivas oli harmaa ja Tammerkoski virtasi ja läikkyi vahvasti. Päivystystunteina hoidin Tampereen vihreitten juoksevia asioita. Viime viikon toritapahtumien kuitteja laitoin läjäpäin Trevin käteiskassan kirjanpitoon. Vastailin puheluihin, tekstareihin ja sähköpostiviesteihin ja kyselin itse toisia asioita toisissa puheluissa, tekstareillä ja sähköpostitse. Nettiyhteys katkeili vähän väliä, mutta niin käy kuulemma helposti kostealla säällä. Yhteys parani, kun kytkin läppärin johdolla reitittimeen. Langaton yhteys tuntuu pätkivän helpommin.

Toinen kolleegoista tuli jonkin verran päivystykseni päättymisen jälkeen toimistolle nimeltä minullekin tutun työnantajayhdistyksensä edustajan kanssa. He postittivat kutsuja ja niin kuin toivoin tai arvelin, sain kutsun. Vastedeksen 20-vuotissynttäreillä on asu vapaa, joten ainakaan "mustan puvun" puuttuminen ei estä osallistumistani.

Sain sitten illansuussa toisenkin kutsun. Vanhimmalta kälyltäni tuli tekstarilla kutsu 60-vuotissynttäreille, joita hän viettää joulukuun ekana sunnuntaina. Kävin elokuussa vanhimman veljeni eli isonveljen 60-vuotissynttäreillä Lahden naapurikunnassa ja hänen vaimonsa juhlaan menen myös, jos suinkin voin.

Vanhin pikkuveljeni soitti heti perään, että tapaammeko synttäreillä. Toivottavasti pääsen sinne ja toivottavasti veljet ja sisko pääsevät sinne myös, sillä tuollaisilla kekkereillä me toisemme tapaamme nykyisin, emmekä juuri muuten. Keskimmäinen pikkuveli oli vanhimman pikkuveljen mukaan käynyt isänpäivänä kynttilöittämässä isän, äidin ja tädin haudat. Minä kävin niillä main viimeksi lähes kaksi vuotta sitten, mutta haudoilla käynnistä on huomattavasti pitempi aika.

Nuorimman pikkuveljen kanssa vaihdoimme sähköpostiviestit noin viikko sitten, kun hänellä oli 47-vuotissynttärit. 1.1. 50 vuotta täyttävän pikkusiskon kanssa soittelemme säännöllisemmin, mutta harvakseltaan, viimeksi viime sunnuntaina. Pikkusisko on yhtä lyhyt (165 cm) kuin minä, isoveli on 196 cm pitkä ja pikkuveljet reilusti yli 180 cm pitkiä, mutta jotenkin ikäjärjestyksen määritteleminen sujuu lapsuuden termein yhä.

Pari pientä puhelua olemme soitelleet illalla poikani kanssa ja puhuneet kirjoittamisesta. Kirjoitin illan mittaan, mutta en yhtä ahkerasti kuin maanantaina. Päivitin NaNoWriMo-profiiliini tiistain sanasaldoni eli 29540 sanaa vasta nyt keskiviikon puolella, mutta mitäpä siitä. Siellä on amerikkalainen aikataulu.

01:31 - /ihmiset

2005-11-15

Koski ikkunan takana - taukonautinto

Vesi lainehtii nyt Tammerkoskessa hiljalleen. Tullessani toimistoon päivystämään, oli aaltoilu aika näkyvää. Yritin silloin katsoa, virtaako vesi voimakkaammin vai tuuleeko kenties kovemmin kuin tavallisesti.

Luulin tuulen liikuttavan vettä.

Nyt vastarannan liikekeskuksen mainosliput liehuvat yhä kovaa. Kosken pinta sen sijaan vain lainehtii rauhallisesti liikkuvin kumpuilevin muodoin. Veden virtaus näkyy selvästi.

Epäilen, että koskeen päästettiin jonkin verran lisää vettä aamummalla.

Vesi on rauhoittavaa tauolla katseltavaksi, samoin kuin lämpimän harmaa päivä sen yllä. Nautin hetken päivän harmautta ja veden virtaa.

Minusta on mukavaa pitää aikaa aina vähän varastossa ja nauttia siitä siemaus sopivina hetkinä. Maukkaita aikoja nämä tämmöiset.

-- mmmt

11:19 - /tunteet

Paljon sanoja maanantaina 14.11.

Aamulla kirjoitin kotona pitkään. Sitten tein vähän TASVINA ry:n hyväksi, ensin yksin ja sitten oli Kauppahallissa pieni palaveri ensi viikon kokouksista ja pikkujoulusta sen yhteydessä. Kauppahalliin päädyimme siksi, että palautimme sinne lauantaina kovassa käytössä kampanjateltassa olleen kahvinkeittimen kaksine kannuineen ja kahvilatermoksineen.

Varsinaiset työtuntini Trevin projektisihteerinä tein iltapäivällä. Toinen kolleegakin tuli toimistoon. Minä keskityin työnantajan nettisivujen päivitykseen ja sitten muihin juokseviin asioihin, joten emme juuri puhuneet. Sen nyt tiedän, että tulen ilmeisesti saamaan kutsun Vastedes ry:n 20-vuotissynttäreille joulukuun puoleen väliin.

Pirville tilitän torilla myymieni "Rehellisesti paras" -Heidi2006-rannekkeiden ja "Rehellistä ruokaa - Heidin kanssa keittiössä" -kirjojen hinnat. Pitäisiköhän Trevinkin ottaa noita myyntiin?

Illalla olen kirjoittanut. Nyt NaNoWriMo-tekstissäni on sanoja 27695, mikä tuntuu suorastaan ihmeeltä, mutta niin sanalaskuri väittää. No, olenhan minä kirjoittanutkin ja ehkä sekin vaikuttaa, että käytin viime yön tunteja, tämän aamun ja illan sekä vähän nyt tätäkin tiistaipuolen yötä tuon sanamäärän kartuttamiseen.

Tekoa olen tutkinut pikkuriikkisen aamulla ja illalla, mutta on helpompaa kirjoittaa fiktiota kuin filosofiaa, jos aikaa on vähän silloin tällöin.

-- mmmt

01:56 - /eloa

Viikolla 45 naiskuvaseminaari ja kaksi toritapahtumaa

Maanantai 7.11. Jos yhtenä päivänä on ensin koko päivän mittainen toritapahtuma ja sitten illalla heti perään seminaari, joiden kummankin järjestelyihin on osallistunut, ja joiden sujumiseen itse vaikuttaa, ei päivään oikein muuta mahdu. Kirjoitin kuitenkin tänne Aloitusmaisemaan siitä, miltä päiväni tulee näyttämään eli esittelin tiedotusta Heidi Hautalan käynnistä Tampereella. Seuraavana päivänä kirjoitin jutun torilta ja sitten myös naiskuvaseminaarista

Tiistai 8.11. Tämä tuntui olevan tavallinen päivä tämän ajan elämässäni, sillä siihen sisältyi paljon tavaroiden järjestämistä, yhdistysasioita, kokous ja keskustelutilaisuus.

Keskiviikko 9.11. Seuraava tapahtuma alkoi vaatia todella paljon huomiota. Kirjoitin siitä, miten vaihdoin toria. Se ei ollut ihan yksinkertaista.

Torstai 10.11. Päivän tunnelma oli yllättävästi toivoa täynnä. Elämäni risukasa näkyi hyvin, mutta jotenkin tosiaan tuntui myös lämpö. Työt ainakin sujuivat.

Perjantai 11.11. Jälleen oli mainion makuinen päivä. Tein paljon lauantain toripäivään liittyvää, soitin puheluja ja varmistin päivän sujumista. Kyllä minulla oli ihmeen onnellinen ja tyytyväinen olo taaskin.

Lauantoi 12.11. Heräsin puoli viisi aamulla. Vietin päivän keskustorilla kampanjoimassa. Kävin nukkumaan heti torilta palattuani eli iltaseitsemältä.

Sunnuntai 13.11. Ihan mukava, hiljainen päivä, johon sisältyi lepoa ja kirjoittamista. Viikon lopussa NaNoWriMo-tekstini oli reilusti jäljessä määrällisestä tavoitteesta, mutta koossa oli joskus puolen yön kieppeissä sentään 18058 sanaa.

-- mmmt

01:25 - /politiikka

2005-11-13

Lepoa ja kirjoittamista tänään

Heräsin yöllä joskus kahden jälkeen nälissäni. Söin siis voileipää ja join vettä. Unistani en muistanut mitään, mutta unetti edelleen, joten palasin nukkumaan. Heräsin uudelleen ennen yhtätoista päivällä. Kroppa oli kipeän jäykkä, mutta ei mitenkään särkyinen. Siitä olin iloinen.

Televisiosta katsoin ensimäistä kertaa "Talo Italiassa" -sarjaa ja näin finalistien valinnan. Katsoin myös hetkisen Ihmemiestä, jota olen seurannut jo ennen vanhaan. Olen katsellut tänään televisiosta muutakin, mutta en mitään mainitsemisen arvoista.

Olen lueskellut vähän "On Basilisk Station" -kirjaa, jonka sanasto on vaikeampaa minulle kuin monien muiden englanninkielisten scifi-kirjojen. Kirjoitin sähköpostiviestejä vihreille eilisestä ja tekstareita huomisesta. Kirjoitin vähän filosofiaa ja vähän NaNoWriMo -tekstiä (välitulos on yhä jäljessä parhaasta tahdista, sanoja on nyt 15321). Nyt kirjoitan tänne Aloitusmaisemaan näitä päiväkirjamerkintöjä.

Puhelimitse olen keskustellut poikani lyhyesti ajankohtaisista asioista ja siskoni kanssa pitempään hänen suunnitelmistaan ensi vuoden ensimmäisenä päivänä olevan 50-vuotissyntymäpäivänsä järjestelyistä.

Jatkan vielä kirjoittamista.

-- mmmt

22:46 - /eloa

Unten välissä torilla Heidi2006 -kampanjan vuoksi 12.11.

Näin yöllä unta muista ihmisistä, keskusteluista ja kahdestaan kävelystä. Minä en rohjennut unessa katsoa, kenen kanssa kävelin, enkä rohjennut myöskään ottaa häntä kädestä kiinni, vaikka mieli teki. Uni tuntui lämpimältä ja suloiselta vielä kauan heräämisen jälkeenkin.

Heräsin lauantaiaamuna puoli viideltä. Aamutoimien lisäksi kasailin tavaroita, joita olin suunnitellut ottavani mukaan torille. Pukeuduin keveästi, mutta lämpimästi.

Torilla olin vähän ennen kuutta ja jo siellä silloin oli muitakin, mutta vain torikauppiaita. Löysin torivalvojan ja sain varattua paikan Heidi2006 -teltalle. Join odotellessani kahvit puolen seitsemän aikaa.

Selvittelin autolle parasta kulkureittiä kuljeskelemalla torilla ja sitten soitin ennen puolta kahdeksaa toimistolle, sillä silloin siellä pakattiin tavarat autoon.

Ennen kuorman tuloa tulivat ensimmäiset vaalikampanjatalkoolaiset ja sitten tuli teltan ja muun tavaran lastaaja ja lopulta mehuntekijä autoineen ja kuormineen. Purimme kuorman reippaasti ja päästimme auton kuskeineen omiin puuhiinsa. Rakensimme nelisin teltan putkista, muotikatosta ja -seinistä.

Yhdeksältä tuli ensimmäinen päivystäjä ja päivän mittaan monta muuta. Kaikki ne päivystäjät, jotka olivat lupautuneet tulla tiettyyn kellon aikaan tulivat. Sen sijaan jokunen sellainen, joka lupasi tulla jossain välissä, jätti tulematta.

Ihmisiä kävi Heidi Hautalan syntymäpäivän kahveilla ajoittain tosi paljon, niin paljon, että kaupasta ja leipojan kotoa piti hakea täydennyksiä.

Keskustelua käytiin ajoittain useammassakin ryhmässä, sillä teltalla oli meitä vihreitä päivystäjiä aina useampia kerrallaan ja vähimmilläänkin kaksi, eikä se hetki kestänyt kuin puolisen tuntia.

Lämpimän harmaa ja melkein loppuun asti kuiva sää suosi toritelttailua. Keskustorilla oli samaan aikaan Maalaismarkkinat, joten meille riitti kävijöitä. Useimmat keskustelivat mielellään päivystäjiemme kanssa ja lähes kaikki, jotka pysähtyivät, nauttivat kotitekoisesta vegaanipullasta, kuka kahvin tai kotitekoisen mehun kera, mutta jotkut joivat teetäkin.

Heidi Hautala - puolustusvoima -esite kelpasi hyvin ihmisille, samoin Syöjättären numero, jossa on juttu Heidi Hautalasta. Ihmiset ottivat myös uusinta Vihreää Lankaa tutustuakseen siihen. Ne, joilla oli mielessään joku muu presidenttiehdokkaista, toivat heidät esiin tavalla tai toisella, mutta ihan myönteisessä hengessä.

Koska ilmapallomme olivat paukahdelleet tiuhaan tahtiin ollessamme Keskustorilla maanantaina, emme jakaneet tällä kertaa yhtä hanakasti pallojamme. En tiedä mistä maanantaina oli ollut kyse, mutta nyt lauantaina kaikki teltalle ja ihmisille täyteen pumppaamamme vihreät ilmapallot olivat ihan kestäviä.

Joskus iltapäivän viideltä olivat tavaramme kasassa ja parilla pikkuautoreissulla saimme ne toimistolle. Sain heti apua tavaroiden järjestämiseen. Maanantaille jäi vain kahvinkeittimen ja kahvilatermoksen palauttaminen.

Kun pääsin kotiin suunnilleen klo 19, kävin heti nukkumaan. Ensin tosin oli jonkin aikaan kovia jalkasärkyjä ja vähän ennen nukahtamaista palelin tolkuttomasti, mutta nukahdin pian kivutta ja lämpimästi.

22:18 - /tilanne

2005-11-11

Perjantaista onnen tunnetta ja tyytyväisyyttä

Nukahdin tämän vuorokauden puolella jostain syystä valtavan onnellisena. En oikein tiedä, mistä tunne tuli, mutta melkein pelottavalta se tuntui. Sydämessä tuntui niin hyvältä, että tunsin hukkuvani siihen onnellisuuteen. Oli kuin olisin ollut vaaleanpunaisessa ei-missään.

Nukuin hyvin ja heräsin virkistyneenä joskus kuuden jälkeen. Pidän siitä, että aamua on paljon edessäkin vielä, kun herään.

Kirjoitin varhain aamulla jonkin verran NaNoWriMo -tekstiä, mutta sitten tuli kiire toimistolle. Etsin päivän mittaan kyytia aamuun ja iltapäivän loppuun, sillä torille kuljetettavaa tavaraa on sentään aika paljon. Kaksi naista tarjoutui kuljetukseen, toinen aamuun ja toinen iltaan. Pakkaajat ja purkajat sekä teltalla päivystäjät, kahvin keittäjä ja pullat on kunnossa. Tuntuu hyvältä.

Pitkin päivää toimistolla kävi ihmisiä. Molemmat kolleegat kävivät toimistolla ja Heidi Hautalan vaalikampanjan Pirkanmaan tukiryhmän vetäjä myös, mutta hän lähti melkein heti, kun saavuin. Ensimmäinen kolleega keitti aamupäivällä kahvia niin, että minullekin riitti. Jonkin aikaa tein töitä itsekseni ja selvittelin tavaroita ja tarvikkeita, joita tarvitsemme lauantaina Keskustorilla. Toinen kolleega tuli iltapäivällä kun kaikki huomenna keskustorille vietävät tavarat olivat vielä levällään toimistossa. Olin kuitenkin vain tohkeissani ja jatkoin pakkaamista.

Siihen samaan hässäkkään saapui sekä hänelle että minulle omien yhdistystemme asioissa kävijät. Ensin tuli tasvinalais-treviläinen hakemaan pirviläis-kavilaisia presidentinvaalimatskuja. Minä sain tarvikkeiden noutajalta apua keittiössä vesikanistereiden kanssa, mikä oli mainiota. Sillä aikaa kolleega sai tehdä hommia toimistossa itsekseen. Kun palasin toimistoon yksin ja jatkoin pakkaamista, toimistoon tuli kävijä, jolla oli asiaa kolleegalle. Minä pakkasin. Kaikille tuntui löytyvän paikkansa laatikoissa ja kasseissa. Oikein hyvä.

Kun kaikki oli pakattu, päivitin vähän nettisivuja ja katsoin vielä varmuuden vuoksi sähköpostia. Hyvä niin, sillä jouduin soittamaan aamun avauksesta, siis siitä, miten tavaroiden noutajat pääsevät tekemään hommansa. Siitä seurasi vielä yksi onnistunut palaveri.

Puheluja tuli pitkin päivää ja soittelin itsekin. Sähköposti kulki puolin ja toisin. TASVINAn jäsenmäärää kysyttiin. 20 ja kiinnostuneet lisäksi, niin ja kansanedustajahenkilö kannatttajajäsenenä, vaikka ei sitä kysytty.

Taas taivalsin tunnelmallisesta Kehräsaaresta pimeässä pientä siltaa pitkin Tammerkosken yli ja tavalliset kolme kortteliani kotiin. Ovien avaajia oli tänään vähän joka mutkassa, joten olen joko kaunistunut tai vanhentunut tai sitten miehet ovat kilttejä isänpäivän lahjoja odotellessaan. Tänään pidin siitä, sillä minulla oli kantamuksia.

Kävin vielä tekemässä pieniä hankintoja huomista varten.

Kotona olen miettinyt filosofian tehtävääni, että teon tutkiminen pysyy vireillä. Olen miettinyt sitten vähän myös elämää, ihmisiä, politiikkaa, huomista Heidi Hautalan kampanjapäivää ja sitä, miten ihmeessä teltalle saa kunnollisen juhlatunnelman. Kotiinkin tuli vielä yhteydenottoja huomisesta, mutta se on sikäli myönteistä, että väki on vastuullista. Olen tyytyväinen järjestelyjen tähän vaiheeseen ja odotan kiinnostuneena huomista.

Pesin pyykkiä. En tiskannut. Etsin vasaran mukaan huomiseksi ja jotain muuta tarpeellista. Tuntui mukavalta, että muistin huolehtia nämä asiat kuntoon jo nyt illalla.

Kirjoitin NaNoWriMo-teksitäni vähän lisää. Sanoja on nyt 13883, mikä on reippaasti liian vähän tasaiseen vauhtiin verrattuna, mutta enemmän kuin uskoin ehtiväni kirjoittaa näinä päivinä. Uskoisin, että minulla on vielä toivoa edetä 50000 sanaan marraskuussa, niin kuin on tavoitteena.

Nyt minua nukuttaa kovasti ja aamulla on oltava torilla ennen kuutta. Toivon kauniita ja virkistäviä unia.

-- mmmt

23:53 - /tunteet

2005-11-10

Torstai on toivoa täynnä, juu...

Heräsin puoli kuudelta aamulla ja lueskelin "On Basilisk Station" -kirjaa kuuteen asti. Soitin sitten yhden sovitun puhelun. Nautin aamupalaksi kahvin kera ruisleipää.

Aamuseitsemästä aamuyhdeksään kävin sähköpostitse keskusteluja, joita jatkoin jolloinkin päivän kuluessa ja illakin. Aihe on tärkeä, onhan kyse TASVINAn pikkujouluaikeista, jotka tähtäävät pikkujoulua syyskokouspäivään.

Aamupäivällä kävin sosiaalitoimistossa näyttämässä tulot ja menot. Huomenna saan tililleni toimeentulotukea.

Johonkin aikaan päivästä ystävältä tuli huomautus isosta vipistä, jota en ole maksanut takaisin. Postista tuli tänään yksityislainatarjous kaupalliselta yritykseltä niin kuin silloin tällöin muulloinkin. Eipä semmoinen laina ole osa-aikaisen määräaikaisen toimeentulotukeakin eloonsa tarvitsevan otettavissa. Jotenkin ajattelin, että jos saisin jälkimmäisen lainan, voisin maksaa vipin pois. Jotain muuta on keksittävä.

Päivällä olen jatkanut Tampereen vihreitten hommissa toritapahtuman järjestämistä Keskustorille ensi lauantaiksi. Keskustelin tamperelaisvaltuutettujen ja muiden vihreiden luottamushenkilöiden kanssa toritapahtuman päivystysvuoroista ja muista tehtävistä, siis yhteistyöstä ja työnjaosta. Kyse on Heidi Hautalan presidentinvaalikampanjaan kuuluvasta tapahtumasta.

Olen lähettänyt pitkin päivää myös tekstareita, sähköpostiviestejä ja vastaajiin soittopyyntöjä muistakin asioista. Joihinkin sain vastauksenkin tänään.

Iltapäivän päätteeksi päivitin Trevin nettisivuston "Ajankohtaista" -sivun puhelinkeskustelujen tuloksien mukaiseksi.

Illansuussa viideltä on aika pimeää. Kehräsaari on tunnelmallinen, kosken ylitys myös. Sitten kotimatka on kolme isoa korttelia karumpaa Tampereen keskustaa. Kotikerrostalo on julkisivuremontin jäljiltä kaunis. Hissi näytti olevan jumissa, mutta olin liian hätäinen. Meillä on hämäläisen hidas hissi, joka pysähtyy kerrokseen hitaasti merkkivalo sammuksissa ja vasta parkkeerauksen päättyessä syttyy kerrokseen saapumisen merkkivalo. Mies, joka tuli hissistä ihmetteli lyhyesti, miksi jyskytin ovea. Pyysin hätäilyäni anteeksi hänen poistuvalta selältään.

Sittemmin ilta on sujunut kommelluksitta. Paitsi että muistin vasta aika myöhään lähettää sähköpostin luonnoslaatikosta tiedotteen torin vaihdoksesta varmuuden vuoksi paikallisille lehdille.

Tutkin tekoa tai siis teon filosofiaa jonkin aikaa, että asia pysyy vireillä. Olisipa minulla enemmän rauhallista aikaa!

Äsken katselin Heidi Hautalaa televisiosta ja vähän niitä muitakin haastatteluja. Kun kohdalle osuu, niin katson Leikolan huumoria mielelläni, niin äskenkin. Noiden juttujen tähden katselin myös muuta Tuomaksen ja Juuson ohjelmasta.

Nyt ryhdyn kirjoittamaan NaNoWriMo -tekstiäni sen verran kuin jaksan.

-- mmmt

22:18 - /tilanne

Eilinen oli 9. marraskuuta - vaihdoin toria

Eilinen päiväni (9.11.) sujui kolmivaiheisesti aamun ja illan omien puuhieni välissä.

Tori: Menemme Tampereen Keskustorille lauantaina 12.11. juhlimaan Heidi Hautalan synttäreitä, mutta juhlakalu itse ei ole paikalla. Vaihdoin torin Keskustoriksi (ja peruutin Tammelan torin varauksen) aamupäivällä. Touhuun kului paljon ylimääräistä aikaa siksi, että kaupungin torivalvojien numerotiedot eivät ainakaan eilen olleet netissä ajan tasalla, eivätkä tilakeskuksessakaan. Torin vaihtamiseen liittyi muitakin puheluja, sähköpostitusta ja nettisurfailua. Lopulta löysin Keskustorilla 12.11. jälkimmäistä päiväänsä tällä erää toimivien Maalaismarkkinnoiden yhteyshenkilön ja varauksen hoiduttua löysin myös peruutuskontaktin: Tammelan torin terveenä ja lomatta työvuorossa olevan torivalvojan käytössä olevan kännykkänumeron. Siitä se sitten sujui.

Media: Tarkistin torin vaihdon tiedotukselle aiheuttamat toimenpiteet. Aamulehteen on tehtävä oma Tampereen tiedote, joka samalla korjaa aiemman tiedotteen toripäivystystiedon. Ei siihen tiedotteeseen oikeastaan muuta tarvita, kuin että Heidi Hautalaa juhlitaan 12.11. Keskustorilla toriaikaan, joka on Maalaismarkkinoiden toisen päivän pituus 9-17. Maksulliseen ilmoitukseen ehdin onneksi saada korjauksen ennen julkaisemista.

Netti: Opettelin yhden uuden järjestön kotisivupäivityksen, jotta sain sinne korjattua muuttuneen torin. Muutos onnistui. Sitä ennen olin huolehtinut päivityksen ja torikorjauksen Trevin nettisivustossa.

Tuosta edellä olevasta tein kaksi tuntia töitä jo kotosalla ja sitten neljä tuntia toimistolla. Kotimatkalla löysin käyttämättömiä lämpötuikkuja siitä, mistä tulin kosken yli omalle puolelleni kaupunkia.

Illalla tutkin vähäsen tekoa ja kirjoitin aivan liian vähän, mutta sentään NaNoWrimo-tekstini sanamääräksi 11333, mutta ei sitä voinutkaan laittaa mittariin. Ihmettelin, minkä vuoksi NaNoWriMoProMe on kadonnut? It-tukeni poisti mittarin jäljet Aloitusmaiseman sivupalkista ja laittoi tilalle kirjoittamiskisaan osallistumisesta kertovan merkin. Siitä voi käydä kurkistelemassa sikäläistä profiiliani. Aikamoinen muutos aikaisempaan verrattuna.

-- mmmt

14:24 - /keinot

2005-11-09

Tavallinen päivä 8. marraskuuta

Tiistaina päivystin toimistolla ja järjestelin samalla varaston nurkkaan kasatut vaalitelttailun tavarat omille paikoilleen. Sitten hoidin projektin ja yhdistyksen juoksevia asioita sähköpostitse ja puhelimitse. Vaihdoin työläppäreineni ikkunamaisemaisen työpöydän äärestä seinämaisemaisen pöydän ääreen, kun ikkunamaiasemaisella pöydällä olevalle pöytätietsikalle tuli käyttäjä.

Teimme kumpikin töitämm ja vaihdoimme sanasen silloin, toisen tällöin. Lopulta kasasin kassiin mehu- ja keksitarjoilun ainekset ja lähdin kävelemään kohti kokousta. Ylitin kosken, kuljin Hatanpään valtatieltä Hämeenkadulle ja siitä Itsenäisyyden kadulle, kunnes edessä oikealla oli Sampola, jonka kirjastosiiven pohjakerroksen neuvotteluhuoneeseen suuntasin.

Iltapäiväviideltä oli Trevin hallituksen kokous ja heti sen perään oli joukkoliikenneilta. Pitkän, perusteellisen ja kiinnostavan alustuksen piti liikennejohtaja Mika Periviita TKL:sta. Liikennelaitoksen toiveet ja näkökulma tulivat hyvin esiin, mutta kyllä yleisön joukosta tuli esiin myös vihreä näkökulma asioihin.

Kävelin kotiin kantamuksineni. Jossain vaiheessa sain lepuuttaa toista kättäni pienen matkaa, kun samaan suuntaan kulkija otti toisen kassin pyöränsä ohjaustankoon. Lähdin kuitenkin pian omille teilleni, kävin kaupassa pienillä ostoksilla ja kävelin kotiin.

Vielä puolen yön aikaan olin täydessä kirjoittamisen vauhdissa, mutta en NaNoWriMo-tekstin, vaan näiden marraskuun yhdeksännen päivän ensimmäisen tunntin Aloitusmaisema-merkitöjeni. Keskiviikkona minun onkin kirjoitettava kolmen päivän annos NaNoWriMo-tekstiäni, tai ehkä otan aikatauluni kiinni useamman päivän aikana, niin urakka ei tunnu liian suurelta.

Nyt menen nukkumaan. Toivon kauniita ja virkistäviä unia.

-- mmmt

00:38 - /eloa

Naiskuvaseminaari sujui

Vaalikampanjateltasta keskustorilta vaelsin iltapäiväkahdelta kotosalle. Vaihdoin aamusateen ja pitkin päivää jatkuneen tihkusateen kastelemat vaatteet kuiviin. Lepuutin jalkojani ja selkääni. Söinkin vähän. Sitten menin Pantin auditorioon vähän iltapäiväneljän jälkeen valmistelemaan muiden tasvinalaisten kanssa naiskuvaseminaaria.

Pääsin auditorioon, koska tasvinalainen valtuutettu oli hakenut avaimen. Hän joutui hakemaan vielä kaksi kertaa virastomestarin laitteita kunnostamaan, mutta olimme onneksi tulleet riittävän ajoissa paikalle.

Pienten hankaluuksien jälkeen kaikki laitteet toimivat. Minä huolehdin juonnoista, valoista ja satunnaisista pikku ongelmista. toivottavasti liikkumiseni ei härinnyt läsnäolijoiden keskittymistä.

Tilaisuuden avasi Pirkanmaan NYTKIS -verkoston puheenjohtaja. Tiivis ohjelma sujui aikataulun mukaisesti klo 17-20. Tutkijan ja taitelijan alustukset olivat kiinnostavia. Ohjelman ohi toteutunut runoesitys olikin syntymäpäiväyllätys presidenttiehdokkaalle. Paneelikeskustelijat ja paneelin puheenjohtaja saivat aikaan kiinnostavan keskustelun, johon yleisö liittyi mukaan toisen tunnin ajaksi.

Laskujeni mukaan paikalla oli suurimman osan aikaa viitisenkymmentä osallistujaa. Tasvinalaiset naiset auttoivat järjestelissä sekä ennen että jälkeen tilaisuuden. Jälkien siivoamisen jälkeen sammutin valot ja lukitsin oven.

Tiistaina kävelin töihin virastotalon kautta ja palautin auditorion avaimen virastomestarille.

-- mmmt

00:16 - /politiikka

Vaalikampanjaa toriteltassa

Varhain maanantaiaamuna keitin toimistossa kahvia ja vettä termareihin. Muiden tavaroiden kuljetuksesta minun ei tarvinnut huolehtia, mutta pari termaria kannoin kassissa torille. Sillä aikaa, kun muut rakensivat telttakatosta, minä kokosin kaksi pöytää. Toinen kolleegoistani oli hakenut ilmapallot ja kahvinkeittimen.

Vihreitten teltalla kävi väki keskustelemassa vihreästä politiikasta ja Heidi Hautalan presidentinvaalikampanjasta, jonka pirkanmaalainen avaus oli nyt 7.11. pullakahvien kera. Minä kävin yhdentoista tienoilla tauolla neuvottelemassa illan seminaarista. Palattuani teltalle viivyin paikalla klo 14 asti.

Samaan aikaan teltalla oli paljon muitakin ja lähdettyäni siellä päivystivät muut, muun muassa yksi kansanedustaja. Presidenttiehdokas ja yhden lehden toimittaja kävivät teltalla tietääkseni iltapäiväviiden jälkeen matkalla sinne, minne minä menin kello 14 alkaneen taukoni kautta.

-- mmmt

00:12 - /politiikka

2005-11-07

Heidi Hautala Tampereella 7. marraskuuta 2005 ynnä muuta

Pirkanmaan Vihreän Liiton tapahtumakalenterissa

näkyvät juuri nyt 7.11. tapahtumat, muun muassa se, että Heidi Hautalan presidentinvaalikampanjan Pirkanmaan avaus on Tampereen keskustorilla tänään klo 9-17.30.

Kun tänään katsoo Heidi Hautalan kalenteria, näkyy sielläkin Tampere. Heidi Hautala tulee keskustorille pian klo 17 jälkeen ja siirtyy siitä sitten Puutarhakadulle (11, sisäpiha), jossa alkaa klo 18 paneelikeskustelu "Nainen poliitikkona mediassa".

Tässä on yleisölle valinnan paikka: Heidi Hautalan ollessa vielä keskustorilla ja matkalla naiskuvaseminaariin, avaavat tutkija ja taiteilija jo näkökulmia naiskuvaan klo 17 alkaen Pantin auditoriossa.

Tampereen kaupungin tapahtumakalenterissa on nyt 7.11. merkittynä Pirkanmaan NYTKISin naiskuvaseminaari. Kalenterin linkistä pääsee katsomaan naiskuvaseminaarin ohjelmaa ja Heidi Hautalan keskustelukumppanit illan paneelikeskustelussa klo 18 alkaen.

Aiemmin päivällä Keskustorilla liikkuessaan voi käväistä vihreiden teltalla. Siellä on vihreää väkeä kentältä, valtuustosta ja eduskunnastakin käväisemässä ja keskustelemassa. Lisäksi siellä on ilmapalloja ja pullakahvit. Myynnissä on muun muassa Heidi Hautalan kirja Rehellistä ruokaa.

Tänään niin kuin muutenkin kannattaa katsoa myös, mitä Tampereen vihreillä on ajankohtaisesti tekeillä.

-- mmmt

02:23 - /politiikka

Viikko 44 on tänä vuonna valmis

Maanantai 31.10. Kävin eräänlaisella aamulenkillä blogilistalla ja huomasin Antti-Juhanin blogista linkin muinaisen historianopettajani mielihokemalla nimettyyn blogiin muuten olen sitä mieltä. Tuskin historianopeni siellä kirjoittelee tai aito Catokaan, mutta joku terävä tyyppi kuitenkin. Lisäsin Karthagolle kohtalokkaan lauseparren ja tekstienkin kannustamana blogin suosikkeihini. Tuli kiire töihin. Tein valmisteluja ja järjestelyjä maanantain 7.11. tapahtumia varten. Osan tein työnä työaikana ja osan harrastuksena vapaa-aikanani. Välillä tuntuu, että pieniä huolehdittavia asioita on aivan liikaa, jotta ehtisin ajatella maailmanparantamista tai edes tutkimustani. Illan vietin poliittisessa tapaamisessa, jossa ensin syötiin, sitten kokoustettiin ja lopulta keskusteltiin muuten vaan. Kotinurkalle kävelin kauemmas jatkaneen pienen porukan myötä ja kotona valmistauduin aloittamaan marraskuisen sanojen suoltamisen.

Tiistai 1.11. It-tukeni laittoi netitse Aloitusmaiseman palkkiin NaNoWriMo -kisailun sanojen kertymisen NaNoWriMoProMe -mittarin, jossa alkulukuna oli 3 eli otsikkoni sanojen määrä "Vaikka kuinka paljon". Aloitin heti puolen yön jälkeen varsinaisen tekstinkin kirjoittamisen, mutta tyydyin alle 761 sanaan ja menin nukkumaan. Aamulla tein kotosalla omia askareitani, kirjoitin Aloitusmaisemaan toistaiseksi kotisivuttoman Pirkanmaan NYTKIS -yhteistyöverkoston Median Naiskuva -seminaarista, jonka ohjelman NYTKSIS ry julkistaa tapahtumasivustollaan ja jonka käytännön järjestelyt hoitaa johtamani ja toistaiseksi kotisivuton tämän vuoden tulokas TASVINA ry yhteistyökumppaneinaan Trevi ry ja vihreä valtuustoryhmä, Vastedes ry ja Vihreät Naiset ry. Päivällä hoidin pestiin liittyviä juoksevia asiota ja järjestelin työkseni paria toritapahtumaa ensi viikolle. Työrupeaman jälkeen jatkoin naiskuvaseminaarin järjestelyjä, suunnittelin tiedottamista ja luonnostelin tiedotetta. Kaikenlaista muutakin tein päivän mittaan, mutta illalla jatkoin päivän kirjoittamisurakkaa jonnekin noin 1700 anaan.

Keskiviikko 2.11. Ensin onnittelin synttärisankaria, mutta lähetin hänen blogiinsa saman kommentin vahingossa kolme kertaa. No, kyllähän hurraatkin huudetaan kolmesti. Jatkoin NaNoWriMo-urakkaani pari tuntia yötä pitkin. Tekstini eteni yöllä niin, että sanamääräksi tuli noin 3400. Nukuin muutaman tunnin, heräsin aika varhain ja tein kotitöitä. Päivystin työkseni toimistolla, hoidin juoksevia asioita ja tein toritapahtumien järjestelyjä. Klo 13 oli työpalaveri pomon kanssa. Muutenkin toimistolla oli vilkasta. Joskus klo 17 jälkeen tein Pirkanmaan NYTKISin puheenjohtajan kanssa tiedotteen ja pääilmoituksen Median naiskuva -seminaaria varten. Kun joskus ennen puolta yötä kiskaisin läppäristä muistitikun, totesin korkin kadonneen. Oli se sittenkin tallella, mutta jotenkin oudosti silmänkalveassa äitivainaan ilmausta lainatakseni. Ehdin nukkumaan suunnilleen puolelta öin.

Torstai 3.11. Juoksevia asiota ja toritapahtuman järjestelyä oli niin, että päässä vilisi muistettavien ja hoidettavien asioiden listoja. Paljolta tuntui. Oli tälle päivälle kertynyt myös jäsen- ja yhdistysyhteyksien hoitamista, joten tein niitä työaikana niin pitkälle kuin ehdin. Naiskuvaseminaarin tiedottamiseen meni paljon aikaa ennen työrupeamaa ja uudelleen työajan jälkeenkin. Jossain vaiheessa illalla kirjoitin NaNoWrimo-tekstiäni noin 5000 sanan mittaan saakka.

Perjantai 4.11. Mietin, mitä kaikkea oli vielä hoidettava maanantain 7.11. toritapahtumaa varten. Kanniskelin kotoa tavaraa toimistolle. Toimistolla jatkoin järjestelyjä ja sitten vaeltelin kaupungilla kaupoissa tekemässä tarjoiluun liittyviä hankintoja. Toritapahtuman 12.11. järjestelyjäkin tein vähäsen, mutta enimmät jäävät ensi viikkoon. Tästä kaikesta täyttyi työpäivä. Sitten järjestelin vielä naiskuvaseminaaria, joka on 7.11. klo 17-20 Pantin Auditoriassa Tampereella (Puutarhakatu 11. sisäpiha). Tekemistä riitti illalla myöhään. Kirjoitin NaNoWriMo-tekstiäni 6700 sanaan saakka.

Lauantai 5.11. Tänään lepuutin eilisistä kantamisista ja pitkistä asiointikävelylenkeistä kipeytyneitä niveliäni. Televisiosta katsoin Innon. Keskustelin puhelimitse pitkään pitkästä aikaa pitkäaikaisen helsinkiläisen ystävän kanssa. Illalla kirjoitin "Vaikka kuinka paljon" ja pääsin NaNoWriMo-tekstissäni 8421 sanaan asti.

Sunnuntai 6.11. Nivelkivut ovat taas hellittäneet, mutta varmuuden vuoksi otin tämän päivän aika rauhallisesti. Illan suussa oli sähköpostiliikennettä puolin ja toisin maanantain toritapahtuman ja naiskuvaseminaarin suhteen. NaNoWriMo-tekstini mittarilukema on nyt 10327 sanaa.

-- mmmt

02:10 - /eloa

2005-11-01

Pirkanmaan NYTKISin Median naiskuva -seminaari

Pirkanmaan NYTKIS -yhteistyöverkoston MEDIAN NAISKUVA -seminaari on Tampereella Pantin auditoriossa (Puutarhakatu 11, sisäpiha) maanantaina 7.11.2005 klo 17-20. Median naiskuva -seminaarin ohjelma on internetissä NYTKIS ry:n tapahtumasivulla.

Tutkija ja taiteilija esittävät näkökulmia naiskuvaan, minkä jälkeen on paneelikeskustelu "Nainen poliitikkona mediassa". Keskustelijat ovat politiikassa toimivia naisia ja paneelikeskustelun puheenjohtaja on toimittaja.

Naiskuvaseminaarin käytännön järjestelyistä huolehtii Pirkanmaan NYTKIS -yhteistyöverkoston jäsenjärjestöistä puheenjohtajavuorossa tänä vuonna oleva Tampereen Seudun Vihreät Naiset ry yhteistyökumppaneinaan Trevi ry ja valtuustoryhmä, Vastedes ry ja Vihreät Naiset ry. Tilaisuus on avoin kaikille kiinnostuneille.

-- mmmt

07:46 - /tulossa

2005-10-31

Tuhansittain sanoja

Marraskuussa kirjoitan "pöytälaatikkoon" tavallista aktiivisemmin, sillä silloin toteutuu NaNoWriMo.

Viime vuonna jaksoin kirjoittaa juttua "Outoa sinun onnesi on" määrälliseen tavoitteeseen asti. Kirjoitin fiktiota yksinäisyyden muurin murtamisesta sisältäpäin. En ole hionut tekstiä, enkä tarjonnut sitä kustantajille, mutta en myöskään ole hävittänyt sitä.

Toinen hiomistaan odottava käsikirjoitusraakile on "Toiveista tekoihin: Miten ohjaan omaa toimintaani?". Se on tällä hetkellä vissiin vielä liian etäällä käytännöstä ja saa olla edelleen, sillä työstän kolmatta käsikirjoitusta.

Kolmas tekeillä oleva teksti on "Teko". Siitä saattaa tulla filosofian väitöskirja "Teko. Teon syyn ja perusteen yhtenevyysongelma Georg Henrik von Wrightin filosofiassa". Saattaa siksi, että työstän sitä osa-aikatyöni ohella ja saattaa siksikin, että en tässä vaiheessa tosiaan pysty keskittymään teonteoriaan liittyvien tieteenfilosofisten ja ihmiskuvallisten näkökulmien tarkasteluun kovin montaa tuntia viikossa.

Pidän marraskuun päänpuhdistuskuukautena ja asetan vapaa-ajan kirjoittamiselleni vain määrällisen tavoitteen. Oikeastaan liityn muiden asettaman tavoitteen päivästä toiseen etenevän sanaltamisen virtaan ja suollan tekstiä päivittäin. Tänä vuonna kirjoitan "Vaikka kuinka paljon" - jälleen fiktiota tosielämästä.

-- mmmt

13:40 - /tulossa

Viikon 43 seitsemän päivää

Maanantai 24.10. Aamulla oli aikainen herätys, koska poikani oli taas lähdössä maailmalle eli kotiinsa Jyväskylään. Nautimme aamupalan keskuselulla höystettynä ja sitten hänen junansa jo lähti. Minäkin aloitin siitä työpäiväni, joten tutkimusaikani alkoi jo puolen päivän jälkeen. Toki siihen osui joitain sähköpostiviestejä työasioissakin ja joitain yhdistysasioita oli meneillään muutenkin, mutta varsinaisesti vietin pitkän työskentelyrupeaman filosofian parissa. Teon ajatteleminen ja teosta lukeminen tuntuvat joskus aika erikoiselta ratkaisulta, mutta pelkästään tekoja tekemisen ja tekemättäjätön avulla on vaikea päästä perille siitä, miten rationaaliset perustelut ja kausaaliset syyt integroituvat intentionaalisessa teossa ykseydeksi. Kirjoitan siitä filosofian väitöskirjaa "Teko".

Tiistai 25.10. Rauhallinen aamu ei sallinut kotitöitä, vaan jatkoin rauhallisesti työpaikalle. Rauhani liittyy tänään jotenkin siihen, että minut on valittu kahteenkin vihreään työryhmään ja kolmanteen hakemaani, siihen, jonka alaan minulla on kaksikin yliopistollista laudatur-arvosanaa, ylsin vain työryhmän sähköpostilistalle asti. Mietin asiaa rauhallisesti ajan kanssa. Päivystys sujui rauhallisesti ja sain aika hyvin tehtyä yhdistys- ja projektitöitä. Rauhallinen ilta sujui kotosalla lukien ja filosofoiden. Vaivuin rauhalliseen uneen reilusti ennen puolta yötä.

Keskiviikko 26.10. Olin kirjoittanut viime viikon päiväkirjaosuuden melkein valmiiksi jo sunnuntaihin mennessä, mutta viimeinen silaus puuttui. Mietin heti herättyäni, mihin kohtaan saan sille aikaa ja päätin tehdä sen kotitöiden jälkeen juuri ennen kuin lähden töihin. Kun yritän viettää sekä rauhallisen että aikaan saavan aamun kotosalla ennen työpäivän alkua, minun on noustava aikaisin. Tein taas niin, sillä ennen töihin lähtöä olin tosiaan vakaasti päättänyt ehtiä muiden kotitöiden lisäksi täydentämään viikkopäiväkirjamerkinnan Aloitusmaisemaan ja sitä ennen tahdoin valmistella kahden kokouksen ja yhden koulutuksen asioita. Vihreät Naiset ry:n ja ViSiOn suvauskoulutuksen hyväksi tein jotain muutakin kuin blogimerkinnän Aloitusmaisemaan, mutta vasta sitten, kun kokousvalmistelut olivat kunnossa. Tampereen Seudun Vihreät Naiset ry:n kokoukseen viimeistelin talousarvioluonnoksen ja yhtä sun toista sellaista, mitä puheenjohtajan velvollisuuksiin kuuluu. Pirkanmaan NYTKIS -yhteistyöverkoston kokoukseen viimeistelin samoista velvollisuuksiksista kummunneen Median naiskuva -seminaarin organisoinnin ohjelmaksi asti. Sain valmista aikaan ja kipitin Kehräsaareen. Kipittäminen ei johtunut siitä, että olisin liikkunut tavallista kepeämmin, vaan siitä, että askelsin lyhyesti ja nopeahkosti. Työtunnit Tampereen vihreät ry:n projektisihteerinä tein sitten iltapäivällä. Sen jälkeen tulivat muiden yhdistysten kokoukset. TASVINA ry:n väki oli suurimmaksi osaksi matkoilla tai kipeänä, mutta kokous sujui silti hyvin. Pirkanmaan NYTKIS -verkoston kokous oli minun kannaltani letkeä, sillä oma osuuteni sujui hyvin ja muusta kokouksesta vastasivat muut naiset. Paikalla oli myös NYTKIS ry:n projektikoordinaattori Helsingistä, sillä mekin valmiselemme tänne Tampereelle naisten täysien poliittisten oikeuksien 100-vuotisjuhlia. Jatkoimme pienellä porukalla vielä toista tuntia NYTKIS-kokouksen jälkeen jotain 100-vuotisjärjestelyjä ja vielä sitten lähes puoleen yöhön suunnittelimme Jennin kanssa naiskuvaseminaarin mainontaa. Minulta hukkui oman ja yhdistyksen muistitikun päät, mutta eivät lopullisesti. Kaikkea sitä voikin hukata pöydälle.

Torstai 27.10. Kiireinen aamu kotitöineen jatkui kirjastokäynnillä salivarausten tiimoilta (toki palautin samalla pari kassillista dekkareita ja pidättäydyin lainaamasta lisää). Siitä aamupäivä eteni sitten neljä tuntia kiireisine toimisto- ja projektitöineen. Kumman paljon kuluu aikaa, kun etsii tietoja tai tiloja, tai kun muotoilee kysymyksen puhelua tai sähköpostiviestiä varten. Puheluun vastaamisen on sujuttava tietysti heti siinä, mutta sähköpostiviesteihin vastaamiseenkin menee aikaa, jos tahtoo ilmaista asian ytimekkäästi, vähin sanoin ja yhä silti ystävällisen kohteliaasti. Meinasin viipyä sähköpostin kimpussa liian pitkään, mutta onneksi tulin vilkaisseeksi kelloa sentään jo ennen viimetipalle joutumista. Ehdin siitä ajoissa Aamulehden aulaan ja tunnin mittaiseen palaveriin toimittaja Maila-Katriina Tuomisen kanssa. Keskustelimme Pirkanmaan NYTKIS -yhteistyöverkoston Median naiskuvaseminaarin paneelikeskustelusta, johon hän tulee puheenjohtajaksi. Seminaarin ohjelma on NYTKIS ry:n nettisivulla. Illalla filosofoin ja sitten menin ajoissa nukkumaan. Pidän siitä virkeydestä, minkä hyvin nukuttu yö tuo seuraavaan päivään.

Perjantai 28.10. Kotitöitä riitti kymmeneen asti, joten aloitin työpäivän yhdeltätoista. Peruutin jotain varmuuden vuoksi varattuja saleja, joiden tilalle olin löytänyt parempia. Otin vastaan viestejä ja välitin niitä eteenpäin. Otin vastaan myös kolme nippua Syöjättäriä (2/2005), joiden etusivulla on hyvä juttu presidenttiehdokas Heidi Hautalasta. Tein ensin kaikki pestiin kuuluvat juoksevat asiat ja järjestelyt niin maailmassa kuin mapeissakin. Maailmassa on Tampereen keskustori ja siellä maanantaimarkkinoilla 7.11. vihreääkin toimintaa, mutta maailmassa on myös Tampereen Tammelan tori, jossa Heidi Hautalan tukijoukkojen toiminta jatkuu 12.11.2005. Noihinkin liittyy minulle tehtäväksi lankeavia juoksevia asioita. Uudempi kolleega tuli paikalle ja työskenteli toimistossa myös jonkin aikaa, mutta minä jatkoin vielä hänen lähdettyäänkin. Sitten hoidin yhdistyssuhteita, jäsenyhteyksiä ja tiedotusta. Illan vietin vapaa-ajan yhdistystoiminnasta huolehtien, organisoiden, tarkistellen ja viimeistellen parinkin tapahtuman puitteita. Ensimmäisen päivämäärä oli sunnuntai 30.10. (Vihreät Naiset ry:n ja ViSiOn suvauskoulutus) ja toisen maanantai 7.11. (Pirkanmaan NYTKIS -verkoston Median naiskuva -seminaari, jonka järjestelyistä vastaa TASVINA ry vihreine yhteistyökumppaneineen.) Oli melkein nukkumaanmenoaika, ennen kuin rauhoituin aloilleni ja aloitin lahjaksi postitse saamieni kahden kirjan lukemisen järkevästi ensimmäisen kirjan (David Weber: Honor Harrington; On Basilisk Station) alusta.

Lauantai 29.10. Heräsin joskus viiden aikaan aamulla ja ahkeroin jonnekin aamuyhdeksän yli. Sitten istahdin sohvalle ja heräsin ennen puolta päivää. Muistin, että näin unta, jossa katselin kerrostalon ikkunasta, miten alkoi sataa valtavasti ja väki meni pareittain meren rantahietikolle tanssimaan sateessa. Kun minä lähdin sitten uneni yksinäisyydessä ulos, tulivat vedet päälleni valtavana tulvana katua pitkin. Minä pidin tiukasti kiinni katuun kiinnitetyistä kahvoista. Veden mukana ylitseni huuhtoitui kaikki maan kuona ainakin Oulusta asti, kuten siinä virtauksia katsellessani ajattelin. Nousin virkistyneenä ja kastumattomana ylös kadulta ja nautin puhdistuneesta maailmasta. Siihen kuulakkaan raikkaaseen tunnelmaan oli miellyttävä herätä. Ehdin toki vielä sittenkin tehdä kaiken, mitä lauantaihini kuului. Kaupungilla ei tuntunut kovinkaan kylmältä ja kotini lämpeni, kun ilmasin kylmenneen lämpöpatterin. Valvoin vähän puolen yön ylikin.

Sunnuntai 30.10. Aamupuuhien jälkeen leivoin pari pellillistä vegaanipullia, ensimmäiset vegaanipullat elämäni uuninpelleillä. Tavallisesti käytän vähälaktoosisiin pulliini vähälaktoosista maitoa, mutta nyt käytin vegaanipulliin soijamaitoa. Käytin samaa Keijua ja hiivaa kuin muutenkin. Sokeri, jota löysin kaapistani, oli ruskeaa, joten sitä sitten. Vehnäjauhopussin pohjalta ei löytynyt riittävästi vaaleita jauhoja, joten käytin lisäksi speltiä eli alkuvehnää. Pullista tuli maultaan minun mieleisiäni ja väriltään kauttaaltaan vaalean ruskeita. Pinta kiilsi vähän, sillä sivelin sen sokerivedellä. Meinasin laittaa sivelyveteen kahviakin, mutta sitten onneksi muistin, etteivät kaikki ole samanlaisia kahvisieppoja kuin minä. Pullat ja valtavan määrän muuta - keitettyä vettä ja suodatettua kahvia termoksissaan ja läjäpäin astioita - vein mukanani Metsoon. Onneksi sain kotikadulta asti kyydin Ireneltä ja Paulilta mennen tullen. Irenellä oli mukanaan muut leipomukset, mehua ynnä muuta. Laitoimme kuntoon (talviaikaan siirtyneen kellon mukaan ihan ajantasaisesti) päiväyhdeksi kirjaston luentosalin kahvitusnurkkauksineen. Yhdeltä alkoi suvauskoulutus, jonka juonsin. Paikalla olivat ajallaan kaikki puhujat - kansanedustaja, kaksi tutkijaa, naisvoittoisen alan ay-johtaja ja vielä kaksi asiantuntijaa työryhmänvetoon -, mutta ilmoittautunut yleisö ei yltänyt yhtä täydelliseen tulokseen. Moni oli poissa. Yksi paikalle saapuneista kuulijoista tiesi kertoa, että Jyväskylästä hakemani kaupungin pestin prosessit ovat edenneet ohitseni. Niin hänenkin ohitseen. Kuntapolitiikka ja tasa-arvo käsiteltiin puhein ja keskusteluin ainakin päällisin puolin ja joka tapauksessa antaumuksella ja innolla. Yllätyimme Tiinan kertomasta tiedosta, että yleinen ja yhtäläinen äänioikeus onkin vasta 49-vuotias, siis nuorempi kuin minä, vaikka ensi vuonna juhlitaan naisten täysien poliittisten oikeuksien 100-vuotista taivalta. Kotiuduttuani Metsosta minä enimmäkseen filosofoin. Kävin nukkumaan sunnuntain viimeisinä minuutteina.

-- mmmt

13:37 - /eloa

2005-10-26

Suvaus-koulutusta sunnuntaina 30.10.

Sunnuntaina 30.10. klo 13-16 on Metsossa pirkanmaalaisille ja tamperelaisille vihreille luottamushenkilöille suunnattu Kuntapolitiikka ja tasa-arvo -koulutus, joka on yksi kolmesta suvaus (eli sukupuolivaikutusten arviointi) -koulutuksesta, jonka Vihreät Naiset ry ja ViSiO järjestävät. Kaksi muuta on edeltävinä päivinä Helsingissä ja Turussa. Olen ollut mukana järjestelyissä vapaa-aikanani. Osallistun myös itse koulutustilanteeseen järjestelyjen kannalta.

-- mmmt

10:29 - /tulossa

Jo kauas taakse jääneen viikon 42 päiväkirjamerkinnät

Maanantai 17.10. Aikalailla tavallisen maanantaipäivän paras osa oli ihan aamulla, jolloin edessäni avautui vielä aivan koskematon työviikko kaikkine hetkineen, eikä viikon vapaa-aikaakaan ollut kulunut kuin muutama yön tunti nukkumiseen. Työtunnit hujahtivat kuitenkin tekemällä niin, että olisin halunnut jatkaa toisen mokoman, mutta pidättäydyin ylitöistä ja hoidin muitten yhdistysten asioitakin jonkin aikaa illan suussa. Sitten valmistauduin vielä päivähoidon ja perusopetuksen johtokunnan tiistaiseen kokoukseen. Nukahdin tämän maanantain puolella.

Tiistai 18.10. Aamusta asti tiesin, että en ehdi tehdä kaikkea, mitä olen ajatellut tehdä tänä päivänä. Tein ensin kotona omia hommiani niin pitkälle kuin ehdin ja laitoin viime viikon päiväkirjamerkinnät tänne Aloitusmaisemaan. Sitten päivystin toimistolla ja tein työt niin pitkälle kuin ehdin. Sen jälkeen osallistuin ensimmäistä kertaa varapaikaltani päivähoidon ja perusopetuksen johtokunnan kokoukseen niin kauan kuin kokous kesti eli reippaasti yli neljä tuntia, joista yli kolme tuntia kului henkilövalintoihin. Haastattelujen keskellä oli kahvitauko, jolloin esittäydyimme toisillemme. Kokouksen jälkeen tarkistin johtokunnan puheenjohtajalta, että hän tosiaan on tulossa naiskuvaseminaarin paneeliin. Enpä minä sitten paljon muuta enää illalla ehtinytkään tehdä kuin mennä ajoissa nukkumaan.

Keskiviikko 19.10. Kävin aamulla noutamassa postista kirjakerhon kirjapaketin, jota en ollut perunut ajoissa. Päätin palauttaa sen kirjakerhon puotiin, mutta en tehnyt sitä vielä. Vein paketin kotiin ennen töihin lähtöä. Sään viilentyminen tuntuu jo kunnolla. Toimistossa on kuitenkin aika lämmin. Toimistotöitä ja tilaisuuksien järjestelyä riitti pitkään. Jossain vaiheessa joku koputti oven takansa. Siellä oli mies, joka etsi uusinta kolleegaani. Onneksi minunkin kuittaukseni kelpasi. Ennen kuin ehdin kummemmin kommentoida, mies pudotetti toimiston oven eteen ylioppilaskunnan edustajistovaalilehtiä täynnä olevan lavan, yhteensä kuulemma sata kiloa. Nokkelasti sitten päättelin, että en saa toimiston ovea kiinni, jos en tyhjennä lehtinippuja lavalta toimiston puolelle. Saksin muovit auki, lapoin lehtiniput toimiston puolelle ja nostin lautaisen lavan pois tieltäni siihen vastapäiseen seinään nojaten, joka onkin oikeastaan jossain tyhjien, hylättyjen hyllyjen takana. Esimies kävi ja muitakin. Juttelimme kokouksesta, jossa en ollut, mutta emme kokouksesta, jossa olin ollut. Esimies lähti apuvälinemessuille ja niin hekin, jotka olivat hänen seurassaan. Minä sain vapaaliput messuille. Menen, jos suinkin ehdin. Lehtiä tilannut kolleega tuli myöhemmin ja siirsi lehdet varastoon. Kaikenlaista pientä toimistotyötä, pari puhelua ja sähköposstitusta ehdin tehdä, ennen kuin lähdin kotiin. Nautin vähän filosofiaa ja kävin nukkumaan.

Torstai 20.10. Nukuin tavallista pitempään ja tein sitten jonkin aikaa kotona töitä, omiani. Työpaikalla oli omalla tavallaan vilkasta. Soitan lukuisia puheluita. Lähetin läjäpäin sähköpostiviestejä. Kumpiakin tulee myös minullepäin. Sain päivän työt ajoissa valmiiksi, mutta en silti lähtenyt Aatoksen juhlaan. En, vaikka mieli teki. Lähtemättömyyden peruste tuntui kiusalliselta. Katsoin kotona Pulmuset ja Ketun. Sitten tein muuta, enkä ollut nukkumassa vielä puolilta öinkään.

Perjantai 21.10. Yön valvominen jatkui, kun huomasin tarvitsevani aamuksi valmiina jotain, mikä oli vielä kesken. Lopulta huomasin miettiväni uneliaana sitä, miksi en mennyt Aatoksen juhlaan. Päiväni ovat olleet täynnä touhua ja järjestelyjä muun muassa tuon pääosin omalla ajallani organisoimani Pirkanmaan NYTKISin Median naiskuva -seminaarin tiimoilta, mutta muutakin tekemistä on ollut ihan riittämiin ja koko joukon toista mokomaa sen päälle, ehkä. Niinpä olisin mielelläni rentoutunut männä torstai-iltana - eli puolen yön tuolla puolen eilisiltana - filosofian opiskelijoiden ainejärjestön 30-vuotiskekkereissä, mutta minulla ei ole tätä nykyä tuossa Aatoksen juhlassa edellytettyä mustaa pukua. Tai toki on, mutta minä en mahdu siihen kauniisti. Painoni ei ole suurimmillaan, mutta olen tavallaan tahtomattani keskittänyt nyt painoani enemmän kuin ennen keskivartalon kohdalle. Kehittelen tähän ongelmaan jonkinlaisen ratkaisun, ennen kuin seuraava pukujuhla koittaa. Nyt menen katsomaan annoksen kauniita unia. Ja aamulla lähden virkistyneenä töihin. Unet ovat joskus aika jännittäviä, mutta enpä kerro. Aamulla olin tosiaan virkeänä. Tein omat hommat ensin kuntoon ja olin sitten töissä tavalliseen tahtiin. Ilta sujui parin asiointikäynnin jälkeen keskustellen poikani kanssa, joka oli pitkästä aikaa käymässä Tampereella.

Lauantai 22.10. Kotitöitä, asioilla juoksemista, kohtuullisen pitkä kaupunkikävely täällä Tampereella ja sitten keskustelua poikani kanssa. Ennen kuin huomasinkaan, oli ilta, eikä päivään sitten mahtunut messuilla käyntiä.

Sunnuntai 23.10. Tietokoneisiin liittyvää puuhaa riitti moneen vaiheeseen pitkin päivää, samoin riitti vaatehuoltoakin. Filosofiaa mahtui hiukan päivän lokosiin ja paljon keskustelua poikani kanssa. Tapaamme aika harvoin nykyisin, mutta tavatessamme jatkamme keskustelujamme vihreästä ja muustakin politiikasta, blogistaniasta, väitöskirjan tekemisestä (sillä olemme molemmat jatko-opiskelijoita) ja kirjoittamisesta, muun muassa.

-- mmmt

10:15 - /eloa

2005-10-21

Uusia hyviä blogeja

Äskeisenä iltana poikani soitti ja kertoi isänsä blogin olevan nyt uutuutena blogilistalle. Kävin katsomassa, mitä ex-mieheni kirjoittaa ja löysin hänen taattua laatuaan. Löysin linkin tähän Aloitusmaiseman hänen bloginsa palkista. Niipä napsautin Karin login suosikkieni listaan, jota en tosin julkista oman blogini palkissa.

Toinen blogi, josta poikani mainitsi blogilistan hieman vanhempana tulokkaana, on Heidi Hautala presidentiksi. Kävin tutustumassa siihenkin ja tietysti liittämässä suosikkeihini. Hän kirjoittaa kauniisti äskettäin kuolleesta Matti Wuoresta ja asiallisesti politiikasta. Hänen kalenteristaan löytyy maininta 7.11. Tampereella pidettävästä Naiskuva-seminaarista, josta sen mukaan - niin kuin oikein onkin - voi tiedustella minulta.

Täydennys perjantaiaamuna: Kolmas blogi, jota Antti-Juhani on minulle suositellut, on Oras Tynkkysen viikkopäiväkirja. Katsastin ja poimin suosikkeihini.

-- mmmt

01:40 - /blogit

2005-10-18

Syksyn makuinen viikko 41

Maanantaina 10.10. tein tavalliset pestityöt, mutta muuten podin vielä viikko sitten alkaneita mahavaivoja. Yhdistystyöt tulivat kuntoon, mutta omalla ajalla olin tehoton. Vaikka olin sunnuntaisessa puhelussa sisareni kanssa tavoittanut meille lapsuudesta asti yhteisen ongelman ytimen eli perinteisesti stressiherkän vatsan putkistoineen, en päässyt heti vaivoistani. Illansuussa päätin rauhoittua aloilleni, vaikka menoa olisi ollut. Kävin varhain nukkumaan.

Tiistaina 11.10. päivän aloitti yllättävän reipas kotiaamu siihen nähden, millaiselta elo on tuntunut toista viikkoa. Sain paljon aikaan jo ennen kuin lähdin Kehräsaareen päivystämään. Ahkera työpäivä täynnä kaikenlaista pientä toimistotyötä ja hiukan myös projektia. Illalla innostuin tutkimaan, joten olin valveilla vielä puolen yön tietämissä.

Keskiviikkona 12.10. olin vielä valveilla puolen yön jälkeen ja kirjoitin edellisestä viikosta tänne Aloitusmaisemaan. Nukuin sitten aamulla hieman pitempään. Työkseni päivitin ja täydensin projektisuunnitelmaa, hoidin jäsen- ja tiedotusasioita sähköpostitse ja puhelimitse sekä valmistauduin seuraavan päivän palaveriin. Iltapäivän ja illan aikana tutkin. Nukuin hyvän yön.

Torstaina 13.10. tein kotona tutkimusta aamun puoleen päivään ja sijoitin pestityötunnit puolesta päivästä eteenpäin. Työmatkan viime metreillä kävin pyytämässä lauantaisiin arpajaisiin elokuvateatteri Niagaran elokuvalippuja voitoiksi ja sain kaksi. Sitten valmistauduin vielä palaveriin. Projektipalaveri esimiehen kanssa sujui hyvin. Sen jälkeen tein vielä yhdistys- ja projektitöitä. Illan työstin kotona tutkimusta ja siinä sivussa hoidin muita yhdistysasioita. Nukuin hyvän yön.

Perjantaina 14.10. aamupäivä sujui muissa kuin työhön liittyvissä yhdistysasioissa. Työtuntini sijoitin nytkin iltapäivään, mutta nyt siinä keskellä oli parituntinen luottamustehtäviin liittyvä palaveri. Päivähoidon ja perusopetuksen johtokunnan varsinainen jäsen opasti minua varajäsenen johtokuntatyöhön, sillä sijaisuuksia saattaa tulla aika lyhyellä varoitusajalla. Palaverin päätyttyä jatkoin projektisuunnitelman päivittämistä. Illalla tutkin tekoa. Yön nukuin mainiosti.

Lauantaina 15.10. kirjoitin aamupäivän kiireiden jälkeen kirjoitin toiveistani tänne Aloitusmaisemaan ennen kuin iltapäivän kiireet alkoivat. Myöhemmin iltapäivällä pääsin kimppakyydissä Hämeenkyröön Pirkanmaan NYTKISin maaseutunaisten päivän tilaisuuteen. Yllätyksekseni tajusin perillä Kehäkukassa, että olin käynyt tutustumaan paikkaan joitain vuosia sitten erään pian tuon reissun jälkeen edesmenneen ystäväni kanssa. Söimme nyt hyvää salaattia ja kasvispitsaa. Jälkiruuaksi oli kahvia ja marjapiirakkaa. Illan mittaan kuulimme naisten kiinnostavia puheita, elämästään, perheestään, työstään ja luottamustoimistaan. Voitin arpajaisista Kaari Utrion kirjan "Kuukiven kevät". Kotimatka sujui rattoisasti rupatellen samassa kimppakyydissä. Iltapuuhien jälkeen nukuin jälleen oikein hyvin.

Sunnuntaina 16.10. pidin kevyemmän päivän. Lainakirjojen joukosta löysin Michael Larsenin kirjan "Sydneyn arvoitus". Teokseen sisältyi selvästi havaittava, mutta onneksi mielenkiintoinen tieteellisen maailmankuvan opetuspyrkimys. Kirja onkin tehty Euroopan komission tuen turvin. Onneksi tämän jännitysromaanin juonikin on kiinnostava.

-- mmmt

08:40 - /eloa

2005-10-15

Tavoittelemisen arvoinen toiveeni on "Teko"

Filosofikollega väittelee tänään Tampereen yliopistossa aiheenaan "Schopenhauer and Kant's Transcendental Idealism (Schopenhauer ja Kantin transsendentaalinen idealismi)".

En ehdi väitöstilaisuuteen. Olen täyttänyt kauan sitten tämän päivän muulla, joka minun on tehtävä, ennen kuin lähden illaksi Hämeenkyröön.

Minäkin haluaisin tehdä väitöskirjatutkimukseni "Teko" valmiiksi. En töiltäni ehtinyt tehdä väitöskirjatutkimusta viime vuosituhannella, vaikka tein työn ohella muuten jatko-opinnot kuntoon. Väitöskirjatutkimusta olen tehnyt välttämättömän toimeentulon hankinnan ohella yhtä kauan kuin olen ollut iältäni lähempänä satasta kuin ykköstä. Törmäsin ratkaisemattomaan tieteenfilosfiseen ongelmaan, joka liittyy teon ymmärtämiseen ja selittämiseen. Toivon, että saan ongelman ratkaistua ja siksi huomaan apurahojen hakuajat. Suomen Kulttuurirahastolla on nyt meneillään apurahojen hakuaika.

Haluaisin päästä seuraamaan tutkimusteemaani lähellä olevaa seminaaria, josta Tieteellisten seurain valtuuskunta kertoo sivullaan näin: "Unesco julisti v. 2001 marraskuun 10. päivän Maailman tiedepäiväksi rauhan ja kehityksen edistämiseksi. Tämän johdosta ja Einsteinin suhteellisuusteorian juhlavuoden kunniaksi Tieteellisten seurain valtuuskunta järjestää Suhteita tieteessä -seminaarin 10.11.2005 klo 17-20."

Tuolla edellä linkitellyllä TSV:n sivulla on linkki seminaarin pdf-muotoiseen ohjelmaan. Ohjelma kiinnostaa minua samoin perustein kuin tutkimukseni alaotsikko on "Teon syyn ja perusteen yhtenevyysongelma Georg Henrik von Wrightin filosofiassa".

-- mmmt

11:27 - /toiveet

2005-10-14

Lauantai-illaksi Hämeenkyröön

Valtakunnallinen Naisjärjestöt yhteistyössä - Kvinnoorganisationer i Samarbete NYTKIS kertoo sivuillaan myös täkäläisistä tapahtumista, kun niitä on.

Nyt on. Pirkanmaan NYTKIS järjestää Erilaisia naisia maaseudulla -tilaisuuden kansainvälisen maaseutunaisten päivän kunniaksi 15.10.2005 Hämeenkyrössä.

Menen sinne mielelläni. Ohjelma näyttää aiheeseen sopivalta. Sen verran olen osallistunut valmisteluihin kokouksiin osallistumisen lisäksi, että hankin huomisten arpajaisten voitoksi kaksi vapaalippua elokuvateatteri Niagaraan, joka on Kehräsaaressa työrupeamieni tyyssijan naapurissa.

Kalenteriin kannattaa merkitä, että Tampereelle on tulossa 7.11.2005 Pirkanmaan NYTKISin naiskuvaseminaari, jonka ohjelman muodostavat tutkijan ja taiteilijan puheenvuorot sekä valtakunnallisten poliitikkojen paneeli ja yhteiskeskustelu. Toiste kerron tästä lisää.

-- mmmt

22:31 - /tulossa

2005-10-12

Viikko 40 tuntuu jälkeenpäin mainiolta

Maanantaina 3.10. väsyin helposti. Arvelin sen johtunteen liian lyhyistä yöunista ja liian niukasta aamupalasta, joten söin päivällä puuroa kahvin kera. Puuro valmistuu helposti ja syö nälän pois. Kahvi piristää, kunhan en juo kovin paljoa. Sain sentään päivän mittaan kirjoitettua ja hoidin ihan tavallisia työasioita myös, vaikka väsymyksen säilyminen ihmetyttikin. Vein yhden oman apurahahakemuksen perille asti luottaen siihen, että väikkärin ohjaajan lausuntokin löytää sitten tiensä hakemuksen luo. Siinä vaiheessa huomasin, että en ollut lähettänyt yhden hakemukseni liitteitä ollenkaan. En sitten viitsinyt tehdä niin kuin hölmöläiset paistoksilleen. Sitä paitsi en edes muista, heittivätkö hölmöläiset leipien perään suolaa vai hiivaa, vai mitä ruoka-aineksia ne sitten heittivätkään. Sen muistan aika varmasti, että uuniin ne heittivät perään jotain, minkä olisi pitänyt jo olla siellä mukana. Mitähän muuta olen heittänyt kypsymään kuin apurahahakemuksia, jotka odottavat peräänsä lausuntoja ja työpaikkahakemuksia, joiden perään pitäisi lähettää liitteitä? Taisin viime viikon viimeisenä arkipäivänä virka-ajan viimeisinä hetkinä lähettää netitse joitain työryhmiin ilmoittautumisia ja vielä ihan tarkoituksella. Näihin mietteisiin nukahdin jolloinkin illan muuttuessa yöksi.

Tiistaina 4.10. heräsin varhain työkiireisiin, mutta jotenkin sairaana. Joka paikkaa särki, mahaa kouristeli ja kehon lämmönsäätely ei toiminut lainkaan. Aattelin, että kuumat aallot ovat palanneet ja hipsin jokatiistaiseen päivystykseeni. Tein hommat, mutta semmoisten taukojen kanssa, että päivä venyi taas. Siinä vaiheessa, missä olisi viimeistään pitänyt lähteä Kehräsaaresta kävelemään, että ehtisi hallituksen kokoukseen Sampolaan, minä olin ihan kuumeissani. Soitin pomolle, että lähdin liikkeelle myöhässä, enkä ollut varma, pystynkö kulkemaan kokoukseen vai pysähdynkö kotiin potemaan. Kävelin kuin muissa maailmoissa maha kipeenä ja pää jotenkin kuin olisi ollut turvoksissa sisäänpäin. Tämmöisessä tilassa minä aina huojun kävellessäni, kuten nytkin. Pääsin kotiin ja jäin pitkäkseni. Minä en siitä mihinkään edes yrittänyt. Jossain vaiheessa kakkospomo soitti ja tarkisti, missä minä olen, miten voin ja olenko tulematta kokoukseen. Olimme yhtä mieltä siitä, että paranemiseen kannatti tässä kohden keskittyä. Illasta en ihmeempiä muista paitsi sen, että mietin, pitäisikö minun mennä seuraavana päivänä ohjaajan vastaanotolle, koska olin saanut sähköpostia, että väikkärin ohjaaja vaihtuu. Sitten podin melkoisia syyllisyydentunteita siitä, että en mennyt illaksi hallituksen kokoukseen ja semmoisia olivat sitten unetkin, joita katselin.

Keskiviikko 5.10. hiipi ohitseni ja minun lämpöni vaihteli, mutta vähemmän kuin tiistaina. Tekisi mieleni sanoa, että vietin sairaspäivän, mutta en sano. Hoidin nimittäin jotain työhön kuuluvia järjestelyjä, päivitystä ja muutaman juoksevan asian, tosin työstymisvauhti taisi olla matelua. Työpäivä niihin kaikkiin pikkujuttuihin meni. Jäi minulle silti aikaa potea vaivaani ja kyllä minä podinkin tai ainakin lepäilin tööttönä tuolissani torkkuen. Yön uni sopi hyvin tämmöisen päivän jatkoksi.

Torstai 6.10. oli kuin unta vain, tekemiset sujuivat kuin sumussa ja olo oli flunssaisen tukkoinen. Ihan aamutuimaan ennen virka-ajan alkua laadin palautekirjoituksen Autottoman päivän palautetilaisuuteen ja lähetin sen kestävän kehityksen koordinaattorille sähköpostitse. En kerta kaikkiaan pystynyt menemään kokoukseen heti aamuyhdeksältä niin flunssaisena kuin olin. Iltapäivällä vääntäydyin liikkeelle ja olin työpaikalla tuntikausia. Sain aikaan melkoisen määrän pikkuruisia tuloksia. Ennen kotiin kulkemista kävin Metsossa viemässä vihreille luottamushenkilöille tarkoitetun sukupuolen vaikutuksen arviointikoulutuksen salivarausvahvistuslomakkeen kolmena kappaleena vihreitten naisten ja ViSiOn puolesta. Kirjasto ei ollutkaan vielä tuntiin menossa kiinni, joten kävelin kirjahyllyjen ääreen. Lainasin dekkareita. Korttelin verran kuljettuani huomasin mokani, taas. Milloinkahan minä opin, että en ole kropaltani mikään taakankantaja. Apteekin kohdalla lankesin kiusaukseen ja kävin ostamassa kipuihini lääkettä. Kotona luin Alexander McCall Smithin kirjaa "Naisten etsivätoimisto nro 1. Mma Ramotswe tutkii". Siinä afrikkalainen noin 35-vuotias nainen ostaa perinnöllään talon ja vielä toimistonkin ryhtyen etsivänä tutkimaan rikoksia. Hän onnistuu tutkimuksissaan ja muutenkin. Pidän onnellisista lopuista. Kun ilta toi yön, niin uni tuli vastaani tervetulleena juuri niin kuin halusin.

Perjantai 7.10. Aloitin päivän sähköpostien parissa eli tein aamulla varhain pari tuntia töitä. Sitten kävelin sosiaalitoimistoon, sillä minulla oli vartin aika etuuskäsittelijän pakeilla. Jostain syystä hän veti oven kiinni edestäni, toki ystävällisesti tervehtien ja pyytäen, että odotan puhelun verran. Jossain oli radio auki ja tunteisiin vetoava ääni lauloi, että "minä tahtoisin isä jo kotiin". Itkin. Muistin muutamia käytäviä. Olen istunut tällä tavalla sosiaalitoimiston käytävässä jo lapsena. "Minä tahtoisin isä jo kotiin." Isäni olisi täyttänyt viime viikolla 87 vuotta. Olin viikolla puhunut jonkun ystäväni kanssa isäsuhteesta. Minä en käynyt isäni hautajaisissa 28 vuotta sitten. Odotin silloin lastani syntyväksi, enkä tahtonut matkustaa linja-autossa tai muutenkaan. Itkin mieluummin kotona silloisen mieheni luona. En itkenyt isääni silloin, mutta kyllä itkuni häneen liittyi. Vuoden kuluttua tuosta ajasta minä istuin ja itkin erityispedagogiikan laitoksen käytävällä. Olin ollut synnytyksen vuoksi poissa läsnäolopakollisen laudaturseminaarin istunnosta kaksi kertaa, vaikka synnytys armahti vain yhden poissaolon. Olin siis paikkaamassa synnytyksen aikaista ylimääräistä poissaoloani. Minulta puuttui pelkkä läsnäolo, sillä olin pitänyt ja opponoinut tarpeellisen määrän esitelmiä. Opiskelutoverini aihe oli "Vammaisen lapsen syntyminen perheeseen". Esitelmä oli sekä puiseva että koskettava ja molemmilla tavoilla aihe sattui. Lapseni oli vammautunut lievästi synnytyksessä, mutta tässä vaiheessa hänellä oli vielä huomattavan paljon vakavampi diagnoosi, joka todettiin suurelta osin virheelliseksi vasta hänen ollessaan 2,5-vuotias. Itkin silloin muinoin sitä, että minua ei uskottu, kun puhuin lapseni terveydestä. Palasin nykyhetkeen, kun etuuskäsittelijä kutsui minut työhuoneeseensa. Samalla, kun levitin taas kerran hänen eteensä kaikki tuloni ja menoni edelliseltä kuukaudelta, keskustelimme muustakin. Laskelmat antoivat luvun, jonka verran löytäisin maanantaina tililtäni sinne tulevaa toimeentulotukea. Kävelin Kehräsaareen, tein toimistotöitä työtunnit täyteen, juttelin kollegan kanssa hänen lyhyen toimistotyörupeamansa aikana. Hän lähti koulutusviikonlopulle ja minä keitin kahvit TASVINAn kulttuuriryhmälle. Kokoustimme naisten kesken pari tuntia laatien alustavan ohjelman naiskuvaseminaarille, jonka olin luvannut vihreiden työstävän Pirkanmaan NYTKISille, joka ottaa sen tai jättää. Jos jäämme yksin, seminaarista tulee vihreä, mutta jos mukaan tulee muistakin naisjärjestöistä väkeä, niin sitten olemme saaneet vihreiden puheenjohtajavuonna aikaan Pirkanmaan NYTKISin naiskuvaseminaarin. Lähetin illansuussa ohjelmarungon ja esityksen siitä, miten muut tulevat mukaan ja miten seminaari rahoitetaan. Nyt jo ohjelma on hyvä, sillä mukaan tulee naiskuvatutkija, naiskuvataitelija ja nainen poliitikkona mediassa. Tuolle viimeiselle toivomme seuraa muista pirkanmaalaisista naisjärjestöistä. Illalla kävin nukkumaan melko lailla tyytyväisenä päivääni.

Lauantaina 8.10. pidin lopultakin toimettoman toipumispäivän, mikä oli omiaan myös filosofiseen pohdintaan. Olinkin toimeton vain paikasta toiseen siirtyilemisen ja palkallisen työn tekemisen suhteen. Mietin fenomenologis-hermeneuttista ja analyyttista filosofiaa, teon ymmärtämistä ja selittämistä sekä sitä, miten voisin tehdä väikkärini valmiiksi. Vähän sitä puuhasinkin.

Sunnuntaina 9.10. harjoitin filosofiaa muun kotoisen ahertamisen ohella. Sain illalla vinkin, että katsoisin televisiosta Arto Nybergin ohjelman yhden hyvän aiheen vuoksi. Innostuinkin sitten tosiaan kotikutoisesta elokuvasta, jonka saa ladata koneelleen netistä ihan vapaasti. Tein niin. Katselin ja nautin. Star Wreck - In the Pirkinning on mainio elokuva.

-- mmmt

02:11 - /eloa

2005-10-03

Maanantai 3.10. juuri ennen kuin syön

Tänään minulla on paljon kirjoittamista. Olen jo viettänyt aamun varhaisimmat tunnit kirjoittaen työhön liittyvää tekstiä. Sen jälkeen kirjoitin menneestä viikostani tänne Aloitusmaisemaan. Kirjoittamista on vielä jonkin verran ennen kuin voin käydä kaupunkikävelyllä hoitamassa asioitani.

Oikeastaan juuri nyt tuntuu siltä, että nukuin viime yönä liian vähän, sillä unettaa. Toivon, että kyse on nälästä, eikä väsymyksestä. Piristyn varmaan, kunhan syön vähän ja juon kahvia kupposen.

Jotenkin väsymyksen ja nälän tunteet sekoittuvat elämässäni. Iltaisin minun tekee usein mieli jatkaa kirjoittamista ja lukemista vielä väsyneenäkin. Jos en malta luopua sanoista, piristän itseäni syömällä jotain, mitä kotosalta löydän. Päivälläkin keskityn tekemisiini niin, että en malta syödä ajoissa, vaan väsyn. Kun sitten juon vaikkapa vain vettä ja syön evääni, olen taas pirteä kuin peikkonen. Peipposen pirteyteen en kuitenkaan ole sentään liikunnallisesti yltänyt vuosikausiin.

Nyt ryhdyn sanoista tekoihin. Siirryn puurolautasen ja kahvikupposen ääreen.

-- mmmt

12:20 - /eloa

Näin kävi viikolle 39

Maanantaina 26.9. pysyttelen tiukasti työaikaraameissa ja teen vain välttämättömät työt, niin neljä tuntia riittää. Niin olin ajatellut, mutta sitten tuli yhtä sun toista pientä yhteydenottamisen tarvetta eri suuntiin, tilojen ja tilaisuuksien puhujien tarkistamista ynnä muuta. Muun ajan käytin tiukasti omiin pyrkimyksiini.

Tiistaina 27.9. aloitin anivarhain omat työt kotosalla. Keskityin niin, että tuli tosi kiire, mutta ehdin päivystystunneille toimistoon ajoissa. Tiistaisin aikatauluni asettuu päivystyksen mukaan, mutta muulloin voin sijoittaa työtuntini vapaammin minne tahdon. Tekemistä riitti vielä päivystyksen jälkeenkin, joten tapasin toimiston päävuokralaisyhdistyksen puheenjohtajan ja uuden osa-aikaisen järjestösihteerin. Nyt meitä osa-aikaisia työntekijöitä on sitten kolme tässä toimistossa, jokainen eri yhdistyksen tehtävissä. Tietysti olisin halunnut noiden kahden muun pestin työtunnit omieni jatkoksi, jolloin olisin päässyt kokopäiväisyyteen, mutta yhdistyksien hallitukset tahtovat säilyttää itsenäisyyden. Niinpä minä teen osa-aikatyötä ja haen toimeentulon täydennystä sosiaalitoimistosta toimeentulotukena. Seuraava aika on vähän yli viikon kuluttua. Jotenkin olin illan vähän alamaissa ja kävin aikaisin nukkumaan.

Keskiviikkona 28.9. aamuisten ja iltaisten filosofisten tutkimusten ja vähän naisyhdistysasiodenkin eli kaiken laisten omien asioiden välissä tein jälleen kerran laajennetun nelituntisen työpäivän. Syksyisten tapahtumien organisointiin menee paljon aikaa, mutta myös muiden juoksevien asioiden hoitamiseen. Osittain tuo kaikki liittyy yhdistyksen juoksevien asioiden hoitamiseen, mutta on siinä mukana projektityötäkin.

Torstaina 29.9. tein työpäiväni useammassa pätkässä päivän mittaan, sillä muiden ihmisten aikataulut eivät läheskään aina osu perättäisten neljän työtuntini sisään. Jossain välissä autoin kollegaa asentamaan toimiston tulostimen läppärinsä tulostinten joukkoon. Pätkittäinen päivä tuntui sopivalta pätkittäisen elämän puntarointiin. Päädyin sitten siihen, että haen yhtenäisempää tulevaisuutta ajatellen vakinaista työpaikkaa. Aloitin nyt siitä pestistä, josta olin kuullut jolloinkin jo pari viikkoa sitten. Täytin sähköisen hakemuksen. Sitten maailmankartta alkoi mielessäni mullistua ja hetkittäin tunnustelin, miltä maailma näyttäisi, jos saisin hakemani pestin. Jotenkin tuntuu siltä, että jo pelkkä hakemuksen tekeminen muutti käsitystäni itsestäni maailmassa.

Perjantaina 30.9. aloitin oman aikani jo joskus viiden maissa aamulla, että ehdin tehdä tarpeeksi ennen työpäivää. Hyvä olikin, sillä nelituntiseen työpäiväni jonkin verran pitemmäksi, kun toimistolle tuli puheluja ja kävijöitä, ilmeni tiedotettavaa ja löytyi vastausta odottavia sähköpostiviestejäkin. Muutenhan hoidin työajalla tavalliseen tapaam yhdistyksen ja projektin juoksevia toimistorutiineja ja päivitin nettisivuja. Omalla ajallani vein postiin taas yhden apuraha-anomuksen, jonka tosin olin jo aikaa sitten tehnyt melkein valmiiksi. Valmistauduin myös tulevan sunnuntain kommenttipuheevuorooni.

Lauantaina 1. 10. pidin huolta omista asioistani. Vietin aikaa muun muassa kotipingviinini kanssa, vaikka en osaakaanttässä järjestelmässä juuri muuta kuin käyttää sähköpostiojelmaa, selainta ja tekstinkäsittelyohjelmaa - niin, ja pelata Vapaakenttää.

Sunnuntaina 2.10. olin muuten omien asioitteni parissa, paitsi klo 13-16. Tuosta ajasta ensimmäiset kaksi tuntia vietin Heidi Hautalan vaalikampanjaan kuuluneessa tilaisuudessa, jossa pääpuhujana oli Satu Hassi aiheenaan "Uhat muuttuvat - muuttuuko EU?". Minä olin järjestänyt tukiryhmän jäsenen ominaisuudessa tilat ja tarjoilun - tai ehkä tein sen osittain myös Tampereen vihreitten projektisihteerinä, sillä työnantajayhdistys oli paikallinen järjestäjä. Hoidin tilaisuudessa jotain Tampereen Seudun Vihreät Naiset ry:n asioita parin osallistujan kanssa. Siitä, että pidin kommenttipuheenvuoron otsikolla "Ihmisen arvokkuus ja väkivallan uhat" voisi ounastella, että haikailen mukaan valtakunnan politiikkaan. Tunnin verran keskustelin tuon tilaisuuden jälkeen vapaamuotoisemmin muutaman pikku palaverin verran.

-- mmmt

10:33 - /eloa

2005-09-29

EU-tilaisuus ja Tampereen päivä numero 51

Työnantajani on mukana järjestämässä sunnuntaille 2.10. EU-tilaisuutta, jossa pääpuhujana on europarlamentaarikko Satu Hassi. Pari kommenttipuheenvuoroa (joista toinen on minun "Ihmisen arvokkuus vai väkivalta" ja toinen on pomoni kommentti) on valmisteltuna. Sitten on meillä kaikilla on mahdollisuus keskustella päivän aiheesta: "Uhat muuttuvat - muuttuuko EU?", josta Satu Hassi on tilaisuuden alussa puhunut. Tilaisuus on Scandic Tampere City Piazzan Toscana-kabinetissa. Esteetön osoite on Hämeenkatu 1, mutta myös Rautatienkadulta pääsee sisään. Paikka on siis rautatieasemaa vastapäätä.

Tuo tapahtuu sunnuntaina, mutta Tampere juhlii perjantaista sunnuntaihin synttäreitään.

Osa-aikatyöpaikkani eli tamperelaisen vihreän toimiston pihalla Kehräsaaressa on Kehräsaari-tapahtuma lauantaina 1.10. klo 10-15. Pienet putiikit, Tasajako ja muut tarjoavat ohjelmaa: lapsille ongintaa, trubaduuri, muurikkalättyjä - niin ja elokuvateatteri Niagarassa on elokuvaesityksiä. Tapahtuma on tosiaan työnantajan pihalla, joten jotain olisi ihan hyvä keksiä sinne Trevinkin puolesta nyt toteutettavaksi tai vain ideaksi tulevien aikojen vastaavien tapahtumien varalle.

Tampereella tapahtuu monenmoista muutakin nyt syys-lokakuun vaihteessa perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina, koska Tampereella on jokavuotiseen tapaan taas synttärit: "Ruotsin kuningas Kustaa III allekirjoitti Tampereen kaupungin perustamisasiakirjan 1.10.1779. Tämän kunniaksi Tampere juhlii erilaisin tapahtumin lokakuun ensimmäisenä päivänä ja sitä lähimpänä viikonloppuna. Tampereen päivä järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1955." Edellä oleva lainaus ja 30.9., 1.10. ja 2.10. (pe-la-su) Tampere-tapahtumat löytyvät 51. Tampereen päivän ohjelmasta.

-- mmmt

10:19 - /tulossa

Päivien takana viikko 38, mutta olkoon

Yritän yhä pitää yllä jonkinlaista oikeaakin päiväkirjaa, mutta kun tietokoneella tulee oltua sekä vihreän projektityön että filosofisen tutkimusharrastuksen ja yhdistystoiminnan vuoksi aika paljon, en ole päiväkirjailuvoimissa niin usein kuin tahtoisin. Päivittäisten Aloitusmaisema-matkojen ja Blogistan-seikkailujen toivossa kirjoitan taas yhden menneen viikon annoksen, vaikka tämäkin viikko on jo torstaissa.

Jotensakin tällaista, mutta muutakin, oli elämäni viime viikolla:

Maanantaina 19.9. oli kiireinen ja työntäyteinen päivä. Tein aamuyöstä ja varhaisaamuna aika lailla omia filosofisia tutkimusaskareitani. Joskua aamupäivällä aloitin laajennetun nelituntinen työrupeamani yhdistys- ja projektiasioita. Illan suussa muiden yhdistysten väen työskennellessä työpisteissä valmistelin Tampereen Seudun Vihreät Naiset ry:n hallituksen kokousta muun muassa keittämällä kahvit ja kattamalla pöydän. Ilta kului rattoisasti naisten kanssa kokoustaessa, sillä puheenjohtajana on mukava olla, kun muutkin ovat innoissaan. Sitten oli vielä palaveri Päivähoidon ja peruopetuksen johtokunnan varsinaisen jäsenen kanssa minulle uutena varajäsenenä tulevista velvoitteista. Ennen yötä spostitin tasvinalaisille naisille kokouspöytäkirjan.

Tiistaina 20.9. oli kiireinen ja työntäyteinen päivä, sillä monet syksyn tapahtumat vaativat pientä järjestelyä, mutta tällaista projektisihteerin työ on. Päivystys, toimistorutiinit ja projekti vaativat osansa. Myös Autoton päivä kokonaisuutena ja vihreitten osalta vaati huomiotani ja ahkeruuttani. Tuntui, että hajanaista muistettavaa ja huolehdittavaa osui tälle päivälle niin paljon, että laajennetun nelituntisen työpäivän päättyessä korvistani nousi höyryä, onneksi muille näkymätöntä. Yhteydet kuitenkin toimivat ja ihmiset olivat tavoitettavissa, laitteet olivat riittävässä toimintakunnossa ja voimani riittivät ihan nukkumaanmenoon asti. Katselin vaihteeksi taas kauniita unia.

Keskiviikkona 21.9. oli autottoman päivän aatto, joten päivä oli kiireinen ja työntäyteinen. Aloitin päivän hyvin varhain omien asioiden hoitamisella ja luin myös oikovedoksen artikkelistani "Georg Henrik von Wright ja intentionaalinen teonkäsite eli elämän tarkoitusta etsimässä". ELÄMÄ- julkaisun filosofitoimittajat olivat olleet tarkkoja, joten korjattavaa ei ollut. Projektityötunneista osa kului huoltoa odottelevan kopiokoneen ääressä kopioidessani laatimaani liparetta "Hyvä tamperelailainen! Onko autoton arki mahdollinen?". Syötin valkoisen paperin kerrallaan ja sain pienen nipun lennäkkejä, joissa kuvitteelliset tamperelaiset vastasivat kysymykseen "kyllä" ja perustelivat vastauksensa. Osa aamupäivästä kului toimistolla harrastajavisailujuontajan kanssa palaverissa, mutta ei hän minun apuani sitten oikeasti tahtonut ottaa vastaan. Kokosinkin uuden tulostimen käyttökuntoon palaverin loppuvaiheissa. Sitten tein projektitöitä, hoidin yhdistyksen juoksevia asioita ja valmistelin Autottoman päivän toritapahtuman vihreän pöydän roudausta ja päivitystä sekä "Kävelykatu - kaikkien etu!" -lipareita.

Torstaina 22.9. oli Autoton päivä, joten vastaanotin varhain aamulla toimistolla runsaan erän vegaanipullia ahkeralta leipojalta. Kiireisen toimistotyöaamun jälkeen sain roudausapua ja veimme naisissa esitteet, muun materiaalin ja valtavan pullaerän Keskustorille. Päivä kului keskustoritapahtuman vihreän pöydän järjestämisessä klo 12-13 ja päätöstöissä klo 18-19. Muut päivystivät pöydän ääressä varsinaisen tapahtuman ajan klo 13-18, kun minä kiepuin toritapahtumassa seuraillen tapahtumien kulkua ja muistutellen ensin yhtä ja sitten toista harrastajajuontajaa kuulutettavista tapahtumista ynnä muusta. Oli tarkoitus, etta osallistun kummankin juontajan osuuksilla juontamiseen, mutta kun kumpikin - tosin eri perustein - piti tiukasti mikrofonin itsellään, jouduin kertomaan heille, mitä olisin kuuluttanut ja he vuorollaan kuuluttivat. Että sellaista. Yhdessä amatöörivoimin toteutetussa liikennetietovisailussa kirjasin väen vastauksia ja laskin tuloksen, mutta sitä edeltäneeseen ja sen jälkeiseen visaan en puuttunut. Pitkin päivää kävin erilaisia mielenkiintoisia, vaikkakin lyhyitä keskusteluja muiden tapahtumaan osallistujien eli kävijöiden, pöytä- ja toimintopäivystäjien ja järjestäjien kanssa. Pari kilpailutulosta: Vihreät nuoret voittivat jalkakäytävälläpyöräilyn kisan ja vihreä valtuustoryhmä sai valtuustosarjassa voittopalkinnon (bussimatkalipukkeita) eilisestä eli aaton työmatkahaastekisasta. Ensi viikolla selviää, miten vihreän valtuustoryhmän joukkue pärjäsi Pormestarin pyöräilyssä. Illalla väsytti.

Perjantaina 23.9. oli kiireinen ja työntäyteinen päivä, vaikka olin tosi väsynyt kanniskeluista. Kroppa kuitenkin totteli, eikä nivelkipu ollut sietämätön, joten sekä harrastukset että leipätyö sujuivat. Aamulla ja illalla kehittelin filosofian väikkärin teemoja. Päivällä etsiskelin erilaisille vihreille tapahtumille tiloja, puhujia ja muita tykötarvikkeita puhelimitse ja sähköpostitse. Kotoisen pingviinikoneen ja työläppärin käyttöjärjestelemät ovat erilaiset, samoin ohjelmat, joten joudun päivittäin liikkumaan kahlehdittuun mikrosoftwindowsxp:hen istutetun vapaan Open Officen ohjelmistojen ja debian/linux-Gnu -käyttöjärjestelmään istutettujen vastaavien vapaiden ohjelmien kentässä. Välillä käytän jatko-opiskelijan ulottuvilla olevia kolmannenlaisia koneistuksia, joissa on mikrosoftia lähes kaikki käyttöjärjestelmästa ohjelmiin. Tämä tämmöinen saa minut tuntemaan itseni varsin taitavaksi - paitsi alkuviikosta, jolloin en osannutkaan tehdä Open Officen esitysohjelmalla sitä, mitä olisin osannut tehdä mikrosoftisella Power Pointilla.

Viikonloppuna 24.-25.9. nukuin paljon ja luin. Kävin lauantaina myös kaupunkikävelyllä, kun minun piti palauttaa pari filosofista lainakirjaa Metsoon, sillä olin uusinut lainat jo sallitut 5 kertaa. Halusin lainata toisen uudelleen, joten menin poukkoilemaan kirjahyllyjen välisten käytävien kautta lainaustiskille. Kaarsin sen verran pitemmän lenkin, että päädyin dekkarihyllyjen ääreen. Niinpä minulla oli kannettavaa melkoisesti kotimatkalla Hämeenkadun päästä päähän. Vasta kun olin taakkoineni taivaltanut yhden korttelin verran, huomasin, että olisi pitänyt pidättäytyä kirjojen lainaamiselta. Nivel- ja selkäkivut iskivät kimppuuni, mutta itsepähän olin mokannut. Niin viikonlopustani tuli myös särkyinen, mutta säryillä on aina ollut minuun myös rauhoittava vaikutus. Kun muuten paahtaisin arjet ja pyhät työn ja työnkaltaisten harrastusten parissa, pakottavat säryt lepäämään ja ottamaan rauhallisesti. Sunnuntai-iltana minulla olikin sitten jo taas ihan kelvollisen makuinen olo.

-- mmmt

10:06 - /eloa

2005-09-21

Autottoman päivän aatto

Tänään on Kansainvälisen Autottoman päivän aatto. Monien organisaatioiden ja tahojen yhteistyönä järjestämä Tamperelaisorganisaatioiden Autoton päivä itsessään on täynnä ohjelmaa Keskustorilla ja sen tienoilla, mutta aattokin on valjastettu mukaan.

Tämä on jo kuuma päivä, sillä tänään käydään työmatkahaastekisa siitä, mikä työ- tai toimintayksikkö kussakin kilpasarjassa päihittää aktiivisuusprosentillaan muut. Tampereen vihreä valtuustoryhmä on haastanut tähän ja huomiseen Pormestarin pyöräilyyn muut tamperelaiset valtuustoryhmät, mutta haastajia löytyy muillakin tahoilla. Autottoman päivän kuluessa selviävät haastekisan tulokset ja palkintoja jaetaan Keskustorilla 22.9. klo 16. Pidän peukkuja puolueellisesti. Tasapuolisesti on kuitenkin mainittava, että Autottomassa päivässä on muutakin kuin kisoja, nimittäin vaikkapa järjestöjen teemaan liittyvä esittelytelttä. Siellä on muiden joukossa tarjolla myös vihreää, mm. vegaanipullaa ja asiallisia esitteitä.

Autoton päivä koskee kaikkia ja niinpä kaupunkikin tiedottaa omilla sivuillaan Tampereen kaupungin Autottomasta päivästä. Ekokampushanke on ahkreoinut huomiseksi Tampereen yliopistollekin Autottoman päivän, jonka ohjelma on monipuolinen.

Radio Moreenissa (98,4mHz) oli Autottoman päivän suora keskustelutilaisuus eilisiltana 20.9. klo 18.35 - 19.05, mutta en ehtinyt radion ääreen ajoissa. Onneksi ohjelma tulee uusintana 22.9. klo 8.30-9.00. Siinäpä mukava alku huomiselle päivälle.

Minulla on vielä paljon tekemistä Autottoman päivän tiimoilta niin tänään kuin huomennakin. Tietenkin hoidan myös projektin ja yhdistyksen juoksevia asioita eli venytän päivittäistä neljää tuntiani hiukan kumpanakin päivänä.

Ennen tämän työpäivän alkua luen kuitenkin oikovedoksen tekstistäni, joka tulee Suomen filosofisen yhdistyksen julkaisuun nimeltä ELÄMÄ.

-- mmmt.info

06:46 - /tilanne

Viikolla 37 tuntui syksyiseltä

Maanantai 12. syyskuuta

Kauneinta määräaikaisessa osa-aikatyössäni on Tammerkoski työmatkamaisemana ja ikkunanäkymänä. Lapsena asuin viitostien varrella pienssä mökissä, josta järvenrantaan oli useita kilometreja metsäpolkua. Silloin kuvittelin mielessäni, että viitostie oli joki, jossa kuvittelin uivani ja soutelevani. Lukiovuodet asuin tätinin kanssa hänen yksiössään ja siinä ajassa oli parasta koulumatka Jyrängön virran yli rautatie- tai maantiesiltaa myöten mielialani mukaisesti. Koulun ja tätilän kerrostalon pihoilta näykyi niiden välissä lähellä virtaava Kymijoki. Nykyisinä maanantaiaamuina tunnen saavuttaneeni ainakin osittain unelman joenvarsielämästä, kun ylitän Tammerkosken ja sitten nautin koko viikon työelämästäni kosken tuntumassa. Neljä työtuntia kuluvat hyvillä mielin ja kiireisesti. Hallituksen kokous sujui asiallisesti ja ideariihi sujui innolla. Ideointi ja toiminnan suunnittelu ovat kiinnostava vaihe toiminnassa: jos hyvin käy, ideoiden toteuttaminen käynnistyy juuri tästä.

Tiistai 13. syyskuuta

Hyvin kiireinen päivä yhtä lailla omalla ajallani kuin neljän työtuntinikin osalta, jotka joka tiistaiseen tapaan olivat päivystystunteja. Pitkin päivää oli puheluita, sähköpostitusta, palavereja ja läppäröintiä. Sitten alkuillasta poliittista harrastusta presidenttiehdokkaan pirkanmaalaisen tukiryhmän kokouksessa. Keski-ilta sujui erilaisten naisjärjestöjen aktiivisten edustajien kanssa kokoustaessa NYTKISin merkeissä. Hämeenkyrön Kehäkukassa on 15.10. klo 17.30-20 Kansaivälisen maaseudun naistenpäivän tapahtuma. Ensi vuonna lokakuussa naisten yleinen äänioikeus täyttää 100 vuotta, joten synttäreitä on tiedossa.

Keskiviikko 14. syyskuuta

Päivä sujui aika lailla autottoman päivän asioissa, enkä oikein osaa erottaa tästä päivästä, mikä oli missä vapaa-aika alkoi. Sen tiedän, että neljä työtuntia olivat täynnä projekti- ja yhdistystöitä. Iltapäivällä oli parin tunnin Autottoman päivän kokous, jossa tarkistettiin, että kaikki on valmista tai ainakin jonkun vastuullisen henkilön hanskassa ja hoidossa. Rentouduin illalla filosofian parissa.

Torstaina 15. syyskuuta

Työpäivä alkoi sillä, että järjestimme kollegan kanssa työpisteen uudella tavalla. Sitten teimme kumpikin yhdistystemme töitä. Syyskuun alusta asti minulla on tosiaan ollut työkaveri, tosin toisen yhdistyksen leivissä ja vielä osa-aikaisemmin paikalla kuin minä, mutta työkaveri kuitenkin. Se tarkoittaa sitä, että meidän pitää sovittaa työmme toimistotuntien osalta niin, että kummallakin on työrauha. Koti-iltani sujui filosofian parissa.

Perjantaina 16. syyskuuta

Työhuoneen uusi järjestys ei ole toimiva. Toinen työpiste on kohtuullinen, mutta toinen on ahdas ja huonotuolinen. Tein kuitenkin päivän työt reippaasti. Laittauduin myös tyrkylle muutaman lisätyötunnin toivossa sekä periaatteellisin että taloudellisin perustein perustein. NÄytelehtinippu olisi pitänyt hakea postista, mutta edellispäiväinen huonekalujen ja koneiden ynnä muun siirtely särki niveliäni. Omalla ajalla harrastin vähän kaupunkikävelyä ja tutkimista.

Viikonloppuna 17. ja 18. syyskuuta tein vain omiani eli luin, tutkin ja nautin syksystä. Niin, ja kävin hakemasta postista lehtinipun työpaikalle ja palautin kaupunginkirjastoon lainakirjoja. Kävin samalla vaihteeksi myös Kivimuseossa ja Muumikaupassa ja lopulta lainasin Metsosta muutaman dekkarin. -- mmmt

06:11 - /eloa

2005-09-12

Eletty viikko 36 ja alkava viikko 37

Viime maanantai: Yhdenvertaisuutta käsitelleen Tampere-klubin avajaisesitelmän kuuntelu englanniksi viritti miettimään kaikkia niitä tapoja, joilla olen ja tahdonkin olla erilainen ja silti kelvata siinä missä muutkin. Vapauden ja yhdenvertaisuuden suhde on mutkikas. Esitelmän jälkeen näin sen kauniin hymyn ja tervehdyksen, joista olen jossain maininnut. Menin silti omille teilleni, sillä ei siellä ollut tilaa tavata. Pullakahvit join muussa seurassa ja nautin jutustelusta entisen kokoaikatyömaan kuppilassa. Yhdistys- ja projektitöitä tein riittävästi osa-aikaisesti. Kokoutamista jatkoin virastotalolla. Teonkäsitteen miettimistä riitti kotosalla. Kauniita unia katselin yötä myöten.

Viime tiistai: Aamutuimaan työstin sähköpostitse hoidettavia asioita. Yksi asiointikäynti, joka siirtyi maanantailta, tuli hoidettua tässä. Päivällä oli tiistaiseen tapaan toimistopäivystystä ja työnantajayhdistyksen juoksevien asioiden hoitamista sekä projektitöitä. Muuta yhdistystoimintaa ehdin miettiä vähän aikaa myös. Onnellisuutta ja demokratiaa käsitellyt Tampere-klubin neljäs Tampere-luento oli täysin englanniksi, vaikka olin joillekin muille arvellut siihen kuuluvan suomennoksen, kuten viime vuonna, jolloin tosin luennoija olikin suomalainen. Yhden askeleen parannus seitsemänaskelisella demokratia-asteikolla lisää taloustieteilijän esittelemän tutkimuksen mukaan onnellisuutta enemmän kuin tulojen kasvaminen 10000 dollarista 15000 dollariin. Lapsuuden onnellisuus katoaa useiksi vuosikymmeniksi, mutta iän lisääntyminen lisää onnellisuutta jossain 60-vuotissynttäreiden tienoilla. Siihen on vielä seitsemän vuotta. Poistuin omille kiireilleni jälleen kauniin hymyn ja tervehdyksen ohi ja kaduin lähtöäni aika lailla jälkeenpäin. Näin silti kauniita unia.

Viime keskiviikko: Tein projektityöt ja sähköpostikirjeenvaihdon aamulla kuudesta alkaen ja päivällä käytin niihin vielä tunnin. Niinpä pääsin kuuntelemaan englanninkieliset Tampere-klubin yliopiston filosofialle tuomat luennot, nimittäin käytännön politiikkaankin liittyneen luennon eriarvoisuudesta demokratian ongelmien ilmaisimena ja sitten tuon työhön käyttämäni tauon jälkeen tosi filosofisen käsitteellisen erittelyn inhimillisen arvokkuuden (human dignity) käsitteestä ja sen eroamisesta ihmisarvon ja -oikeuksien käsitteistä. Arvokkuuteen liittyi kysymys terrorismista ja siitä, onko rauhan puolesta oikein sotia ja tavallaan myös siitä, onko tappamisesta oikein rangaista tappamalla. Sain onneksi käyttööni kopion tästä viimeisimmästä esitelmästä, sillä luennoija viittasi paljon Georg Henrik von Wrightin filosofiaan, jota minäkin tutkin ja josta teen hiljalleen väitöskirjaani. Illalla jatkoinkin tutkimista. Ihan myöhään illalla sain viestin, että minut on valittu varajäseneksi Tampereen kaupungin päivähoidon ja perusopetuksen johtokuntaan. Kiitos luottamuksesta. Unet olivat jälleen kauniita.

Viime torstai: Tein taas aamukuudesta alkaen projektitöitä, sillä yhdeksältä piti jo olla tamperelaisen Autottoman päivän Keskustoritapahtuman suunnittelukokouksessa. Ekokumppanit Oy tarjoaa ympäristötietokeskus Moreenian sivuilla Autottoman päivän ohjelmatietoja päivittyvästi. Kokouksen jälkeen kiersin optikkoliikkeen kautta, jotta sain silmälasit pysymään hyvin päässäni. Tein päivittäisen pestituntiannokseni täyteen Kehräsaaressa ja palasin kotiin filosofoimaan. Sitten näin taas kauniita unia.

Viime perjantai: Tein projektitöitä pestissäni ja tutkimustöitä omalla ajallani. Matkalla näin silkkiuikun, kuten olen jo kertonutkin. Joskus illalla kävin tekemässä pari älykkyystestiä amerikanenglanniksi. Verbaalinen testi tuotti hiukan keskitasoa paremman tuloksen. Kulttuurisidoksista vapaaksi väitetty testi sujui paremmin. Sen tulos olisi taannut minulle testin laatineen huippuälyseuran jäsenyyden. Jatkoin filosofian tutkimuksiani. Näin kauniita unia.

Viime viikonloppu: Taisin olla vähän kipeä. En jaksanut tehdä juuri mitään. Tein niitä näitä. Lueskelin. Nukuin paljon ja torkuin välillä. Katselin taas kauniita unia.

Tänään: Olen hoitanut aamukuudesta asti muita yhdistysasioitani. Iltapäivä ja ilta kuluu työnantajayhdistyksen työtehtävissä. Illalla on Trevin hallituksen kokous ja sen jälkeen autottoman arjen ideariihi.

Alkaneella viikolla: Projektitöitä joka päivä, joitain Autottomaan päivään liittyviä hommia pitkin viikkoa, huomenna pirkanmaalaisittain Heidi2006-kokous ja NYTKIS-kokous (eli presidentinvaalikampanjaa ja naisjärjestöjen yhteistyötä läsnä ollen), päivähoidon ja perusopetuksen johtokunnan kokous (kotona varalla ollen eli luen vain paperit ja hoidan silleen tämän varalla olemisen), TASVINAn ensi viikon kokoukseen valmistautumista. TASVINAlle eli Tampereen Seudun Vihreät Naiset ry:lle pitäisi puuhata kotisivut. Väikkärin tekemistä varten voi tässä kuussa hakea apurahaa Koneen säätiöltä ja niinhän minä haenkin.

-- mmmt

11:41 - /eloa

2005-09-10

Silkkiuikku

Aloistusmaisemassani sukelteli eilen iltapäiväneljän jälkeen silkkiuikku. Nyt sen muisto on mieleni maisemassa, mutta eilen tuo silkkiuikku uiskenteli ja sukelteli Tammerkoskessa muidenkin nähtävänä.

Olin työmatkalla. Näin ensin jonkin linnun sukeltavan Tammerkosken kuohuihin ja jäin katsomaan, mikä lintu vedestä pulpahtaisi pinnalle. Koetin pidätellä hengitystäni yhtä kauan kuin lintu pysyi veden alla, mutta kyllä minun kuntopohjani on heikompi kuin tuon linnun. Epäilin jo tuulisen sään aiheuttaneen jonkinlaista haittaa havainnointiin ja aattelin, jotta jos vaikka näkemässäni olikin kyseessä kalan ilmalennon loppuvaihe.

Lopulta vedestä nousi pintaan kauniin sulavalinjainen lintu, jonka olen tunnistanut lapsuudestani asti. Katselin silkkiuikun uintia ja sukeltelua vielä jonkin aikaa ennen kuin pitkiä hiuksiani sillalla hulmutellut napakka tuuli alkoi tuntua liian viileältä. Lähdin tuulensuojaan.

Silkkiuikku jäi silloin vielä Kehräsaaren kohdalle Tammerkosken virtaaviin vesiin sukeltelemaan ja uiskentelemaan.

-- mmmt

13:23 - /ihmeet

2005-09-06

Pikaisesti aamutuimaan

Olen tehnyt pikaisesti aamutuimaan jo aika paljon. Päiväni on jo pitkällä, kun olen aloittanut aamulla viideltä oman aikani käytön. Nyt pitää vielä kirjoittaa yksi lyhyt teksti, sitten on välttämättä hoidettava yksi oma asiointikäynti ennen toimistopäivystystä.

Olen puuhaillut muun muassa tällaisten asioiden parissa sen jälkeen, kun viimeksi kirjoitin Aloitusmaisemaan:

Koko viime viikon maanantain ihan aamusta ihan iltaan viimeistelin postitusta, sillä tarkistin jokaiseen kirjeeseen pari asiaa vastaanottajakohtaisesti ja lisäsin tiedot omaan viestiosuuteeni käsin. Kirjoitin käsin myös osoitteet. Toki olisin saanut apua, mutta en keksinyt, miten organisoisin moisen urakan. Seuraavalla kerralla osaan tämänkertaisen kokemuksen pohjalta järjestää postituksen talkoiden varaan.

Viime viikon tiistaina hoidin päivystyksen klo 10-14 toimistolla, paitsi että klo 13.30 alkaen osallistuin siellä palaveriin, josta poistuin vasta klo 15. Illalla tein omiani. Illalla ja vähän alkuyöstäkin tein tutkimusapurahahakemukseeni liittyviä hommia.

Viime viikon keskiviikkona hoidin projektin ja työnantajayhdistyksen toimiston juoksevia asioita neljä tuntia. Muun ajan tein tutkimusapurahahakemukseeni liittyviä puuhia ja sain hakemuksen kirjekuoreen elokuun viimeisen päivän leiman niin kuin pitikin.

Viime viikon torstaina tein neljä tuntia pestiini kuuluvia projektitöitä, joihin sisältyi tunnin palaveri pomon kanssa. Tapasin omalla ajallani siskontytön ja hänen miehensä, jotka olivat Vaasasta Tampereella käymässä. Toivottavasti he pistäytyvät vastaisuudessa hieman useammin, sillä edellisen kerran tapasin siskontytön yli vuosi sitten.

Viime viikon perjantaina tein projektitöitä ja osallistuin kahteen Autottoman päivän suunnittelupalaveriin ympäristötietokeskus Moreeniassa.

Koko viime viikonlopun tein omiani.

Näin viikon aluksi olen myös tekemässä Auttottoman päivän suunnittelun lisäki muuta sellaista, mitä aiemmin Aloitusmaisemassa haikailin . Eilisaamuna kävin kuuntelemassa Tampere-klubin kaikille avoimen yhdenvertaisuusluennon yliopistolla. Se oli Tampere-klubin avajaisluento. Yleisön joukosta kohtasin pois lähtiessäni yhden kauniin hymyn ja tervehdyksen.

Kävin yliopistolla Pinnin kuppilassa kahvilla ja tapasin entisiä työkavereita. Tietenkin tein eilen myös neljä tuntia projektitöitä ja osallistuin kokoukseen virastotalolla illan suussa. En kuitenkaan ilmoittautunut eilen eli viimeisenä ilmoittautumispäivänä tasa-arvoseminaariin, sillä sille päivälle eli 14.9. minulla on muuta.

Tänään on niin kuin alussa kirjoitin. Sen lisäksi suunnittelen, että käyn illan suussa Tampere-talossa kuuntelemassa, mitä Tampere-klubin päätteeksi järjestettävä neljäs Tampere-luento onnellisuudesta ja demokratiasta pitää sisällään. Luento pidetään englanniksi, mutta ainakin viime vuoden kolmas Tampere-luento suomennettiin. Se näytettiin tekstinä valkokankaalle luettavan kokoisin kirjaimin suunnilleen puheen tahtiin. Niin on varmaan nytkin, sillä luento on avoin yleisölle.

-- mmmt

08:48 - /eloa

2005-08-29

Muistelen viikkoa 34 ja aloitan viikon 35 töitä

Maanantaisin minulla on edessäni aina paljon aikaa, sillä kokonaisen uuden työviikon kaikki työtunnit ovat käyttämättömiä.

Tänään on kaiken lisäksi aurinkoista ja uusien monitehosilmälasien läpi katsottuna maailmalla on terävät ääriviivat. Tosin katse on osattava kohdistaa oikein, jotta näen linssien rajattoman hionnan tarjoman selkeän näkymän.

Hain silmälasit optikolta kulkien keskellä viime perjantain vuolaita vesivirtoja. Vettä tuli taivaalta - vanhan sanonnan mukaisesti - kuin saavista kaatamalla. Samalla lailla vettä virtasi Keskustorin suunnalta Laukontorille pitkin rinnettä, jossa kadut viettävät veden kannalta alaspäin ja antavat sen virrata torille Pyhäjärven rantaaan.

Olin työskennellyt pitkän päivän, eikä minulla ollut aikaa odottaa sateen taukoamista. Niinpä olin märkä kuin uitettu koira, kun saavuin optikkoliikkeeseen. Sain silti silmälasini asiallisen palvelun kera, vaikka vein lattialle mukanani aimo annoksen vaatteistani ja kengistäni valuvaa vettä.

Silmälasit olisivat olleet tarpeen jo kauan. Kovin mielelläni olisin katsellut niillä jo viime viikkoisia työaskareitani ja omallakin ajalla niille olisi ollut käyttöä. Viime päivinä, joina tiesin saavani rillit pian, huomasin vähän väliä tilanteita, joissa en nähnyt välimerkkejä tai kirjainten eroja. Keskiviikkoillan kokouksen vihreät naiset olivat toki kärsivällisiä, mutta itseäni väärinnäkemiseni nolottivat.

Olen tehnyt huonontuneen näkökykyni vuoksi vanhojen silmälasieni aikaan pari sellaista kirjoitusvirhettä, jotka ovat nolottamassa jatkossakin. Jätin työkäyntikorttiini omaan puhelinnumerooni yhden numeron virheen omalla tarkistusvuorollani. En siis voinut teettää uusia kortteja, vaan väännän nollan nyt kauniisti kakkoseksi. Toinen virhe näkyy asiapapereissa, joita kirjoitin pestiäni varten: jouduin jälkikäteen korjaamaan allekirjoitettuihin papereihin omaan pankkitiliini yhden numeron käsin. Parempi niin, kuin että minulle maksettavat rahat menisivät jonkun muun tilille.

Mietinkin, kuinka paljon näön tai muidenkin aistien heikentyminen ehtii haitata toisten ihmisten tekemisiä ennen kuin he saavat tavalla tai toisella hankituksi tilanteensa edellyttämät apuvälineet.

Opettelin uusien silmälasieni käyttöä ensimmäisen täyden päivän viime lauantaina, jolloin kävin kahden mukavan tamperelaisen kanssa ystävällisellä längelmävetisellä kyydillä Vammalassa kokoustamassa. Matkat sujuivat keskustellen niin kuin neljän naisen autolastilliselta voi odottaakin.

Perillä oli esteellisiä tiloja ja kokousväessä vähän vähemmän miehiä kuin naisia noin silmämäärin arvioituna. Näin siellä joitain muista yhteyksistä tuttuja uusien lasien vuoksi ihan tarkasti. Kansanedustajia oli kaksikin ja joukko muita mukavia ihmisiä. Käsitellyt asiat olivat tärkeitä ja ovat jatkossakin. Ilokseni sain alustuksista paljon hyvää evästä, mutta oli kahvi ja keittokin hyvää.

Sunnunntaina edistin omia asoioitani, mutta mietin kyllä myös työasioita. Juttelimme lähes jokapäiväiseen tapaan poikani kanssa puhelimitse. Hänkin oli ollut lauantaina omalla tahollaan kokouksessa ja oli siellä ollut muiden joukossa yksi hyvä presidenttiehdokaskin.

Tälle päivälle on selkeä ja yksinkertainen työtehtävä: kirjeitten postitus. Työnantajan antama kirjeen kokoamis- ja lähettämistehtävä on nimittäin vieläkin kesken, sillä kaikki osatekijät eivät ole vielä kohdallaan. Muutama osoite on lisäksi hakusessa, mutta luotan siihen, että saan kirjeen postiin tänään.

Huomenna on tiistaiseen tapaan toimistolla päivystystä. Tosin jo puoli tuntia ennen päivystyksen päättymistä alkaa samoissa tiloissa kokous, jossa minunkin on oltava ainakin aluksi läsnä. Muuten alkava työviikko kuluu projektiin sisältyvän toiminnan suunnittelussa, valmisteluissa ja tiedottamisessa, kuten tulevat työviikot muutenkin tästä eteenpäin.

Toivottavasti tapaan tälläkin viikolla jollain kahvitauolla jonkun ystävistäni niin kuin käy silloin tällöin ja kävi myös yhtenä päivänä viime viikolla. Silloin kännykkäni soi ja yksi ystävistäni kertoi olevansa lähistöllä menossa kahville. Istuimme sitten hetken kahvilassa kertomassa kuulumisia ja juttelemassa niitä näitä. Edellisestä rupattelukerrasta hänen kanssaan olikin vierähtänyt jo monta kuukautta.

-- mmmt

09:40 - /eloa

2005-08-23

Viikko 34 tuntuu kiireiseltä

Aloitin tämän työviikon eilen valmistelemalla omalta osaltani työnantajayhdistyksen jäsenkirjettä. Siinä riittää puuhaa hiukan jokaiselle arkipäivälle, jos aion saada kirjeet postiin perjantaina.

Syyskuun 22. eli Autoton päivä pysyy myös työaikana mielessä, sillä yhtä sun toista on muistettava hoitaa viikottain sitä ajatellen. Eilen sain Keskustorityöryhmän puheenjohtajalta moitepuhelun epäselvän käsialan vuoksi. En sitten vissiin ollut antanut hänelle käyntikorttia, vaan hän oli joutunut tulkitsemaan käsialaani läsnäololistalta. Uskoakseni kyse on kuitenkin ollut siitä, että odotan uusia silmälasejani vielä perjantain iltapäivään asti.

Päivitin yhdistyksen kotisivujakin eilen, mutta ensin minun piti opetella miten juuri eilen tarpeen olleet operaatiot ylipäätään tehdään.

Tähän tapaan jatkan tänään ja muutenkin työviikkoa eteenpäin ja koetan saada asiat sujumaan. Siksi yritän järjestää itselleni kyydin Vammalaan lauantaiksi ja takaisin myös: siellä on piiripäivä ja paikallisyhdistyksen juhla.

Omalla ajallani teen ja lähetän apurahahakemuksen tekoa koskevaa väitöskirjatutkimustani varten ja kysyn sitä varten tarvittavat lausunnot. Omalla ajallani järjestän myös TASVINAn huomisiltaiset kokoukset Tampereella ja toivon tasvinalaisten naisten aktiivista osallistumista kokouksiin. Muutakin teen, mutta mitäpä sitä kaikkea kertomaan.

-- mmmt

09:13 - /eloa

2005-08-22

Viikko 33: Autottoman päivän suunnittelua ja omaa elämää

Viikko on taas vierähtänyt viime maanantaista uuteen maanantaiaamuun, Olen viettänyt siitä ajasta 20 tuntia (ja rapiat) nauttien työsopimuksen mukaisesti palkkatyöstä ja muun ajan olen hurvitellut oman mieleni mukaan.

Viime maanantaina ja tiistaina tein työtuntini valmistellen keskiviikkoiltaista yhdistyksen hallituksen kokousta, jossa tietysti esittelin nuo asiat. Kokouksen jälkeen kävin vielä pikaviestikeskustelun pomon kanssa. Keskiviikkona ja torstaina osallistuin aktiivisesti yhteensä neljään Tampereen kaupungin Autottoman päivän (22.9.) suunnittelupalaveriin. Torstaina ja perjantaina (ja vähän viikonloppunakin) hoidin noista kaikista kokouksista osalleni tulleita yhdistykseen ja Autottomaan päivään liittyvistä valmistelu- ja tiedotustehtäviä. Kaikkina päivinä huolehdin myös yhdistyksen juoksevista asioista ja monenmoisista projektitehtävistä.

Autoton päivä on siis 22.9., mutta sain kuulla, että ei Tampereella suljeta tuolloin virallisesti yhtään katuosuutta autoilta. Kaupungin kestävän kehityksen koordinaattori ratkaisi asian jo kauan sitten, sillä hän ei ole edes esittänyt Hämeenkadun tai minkään muunkaan kadun sulkemista kaupungin päätettäväksi. Tulossa on siis yksityisautoilijoiden, moottoripyöräilijöiden ja mopoilijoiden kannalta tavallinen motorisoitu päivä. Toki he voivat itse ratkaista toisin kuin kaupunki ja jättää moottoriajoneuvonsa tuolloin aloilleen.

Autottomalle päivälle 22.9. suunnitteltiin viime viikon kokouksissa autottomiin työmatkoihin liittyvä haastekilpailu aikuisille sekä koululaisille kirjoituskilpailu ja päiväkotien kautta piirustuskilpailu lapsille. Tulossa on myös Pormestarin pyöräily, jossa on kaksi sarjaa, yksilökisa ja 3-jäsenisten joukkueiden kisa. Keskustorilla tapahtuu paljon muutakin, mitä erilaiset Tampereella toimivat järjestöt sinne tuovat esille luonnollisen liikkumisen, esteettömyyden ja järkevien työmatkojen nimissä. Jossain sisätiloissa Keskustorin tienoilla on myös liikennepaneeli, mutta sen järjestelyihin en pääse vaikuttamaan.

Autottoman päivän 22.9. monenlaisia tapahtumia yhdistämään tarvitaan tunnettu juontaja. Itse olen kysynyt - tosin näin loppukesästä syyskuuta ajatellen aivan liian myöhään - paria minun mielestäni tehtävään sopivaa ja suunnittelupalaverissa kannatusta saanutta näkyvää julkisuuden henkilöä. Etsintä jatkuu.

Omalla ajallani hurvittelin taakse jääneen viikon aikanan tavalliseen tapaani kahvikupposten, lukemisen ja TV-ohjelmien parissa, ellen sitten juoksennellut omilla asioillani ja jutustellut muiden ihmisten kanssa erilaisissa tilanteissa ja tilaisuuksissa. (Omasta ajastani lisää linkin takana.)

-- mmmt

Lue lisää ...

09:36 - /eloa

2005-08-17

Tulossa Tampere-klubi, Tasa-arvoseminaari ja Autoton päivä

En tiedä, kuinka aikatauluni täyttyy syksyksi, mutta laitanpa Tampere-klubin ja muutaman muun kiinnostavan tapahtuman kalenteriini syyskuulle. Jo heti tätä kirjoittaessani huomasin yhden päällekkäisyyden muiden menemisteni kanssa, mutta eihän tulevaisuutta sentään kovin varmasti tiedä.

Maanantaina 5.9. on tämänsyksyinen Tampere-klubin ilmeisestikin yleisölle avoin ja ainakin yliopiston tapahtumakalenterista löytyvä avajaisluento. Se on Tampereen yliopiston kampusalueella olevan Pinnin uudella puolella (Pinni B1100) klo 9.15 alkaen. Luennon pitää klubin presidentti, professori Ernesto Garzón Valdés Mainzin yliopistosta. Tampere-klubi kokoontuu maanantaina ja tiistaina 5.-6.9. Tampere-talossa.

Kävin viime syksynä kuuntelemassa presidentti Martti Ahtisaaren pitämän III Tampere-luennon. Tänä vuonna vastaava eli järjestykessä neljäs Tampere-luento (IV Tampere-lecture) on aiheesta "Happiness and Democracy" ja sen pitää professori Bruno S. Frei, kertoo Tampere-talon tapahtumakalenteri. Luento on tiistaina 6.9. klo 18 Tampere-talon pienessä salissa. Tilaisuuteen on vapaa pääsy.

Professori Ruth Zimmerling ja professori Ernesto Garzón Valdes, jotka osallistuvat Tampere-klubin kokoukseen, vierailevat myös Tampereen yliopiston filosofian yksikössä keskiviikkona 7. syyskuuta. Zimmerling pitää klo 10.00 esitelmän aiheesta "On Social Justice" (päätalon luentosalissa A2a), ja Garzón Valdés puhuu klo 14.00 aiheesta "On Human Dignity" (Pinnin vanhalla puolella salissa Pinni A3111).

Tasa-arvon edistämisen hyvät käytännöt -seminaari ja kirjan Tasa-arvosta lisäarvoa. Käsikirja työpaikkojen tasa-arvotyöhön julkistamistilaisuus on 14.9.2005 Vapriikissa. Sekä seminaari että kirja ovat Työelämän tutkimuslaitoksen Tasa-arvosta lisäarvoa -hankkeen tuotoksia.

Ekokampusprojekti järjestää Tampereen yliopistolla Autottoman päivän torstaina 22.9., sillä silloin on Kansainvälinen autoton päivä. Kuitenkaan tuon päivän tapahtumia ei vielä näin aikaisin eli yli kuukauden verran etukäteen näy Tampereen kaupungin tapahtumakalenterissa. - Tampere-klubi kalenterissa toki on, mutta ei ainakaan vielä Tasa-arvoseminaaria.

Tampereen Autottoman päivän ohjelman suunnittelu on vielä vähän kesken. Tämän viikon keskiviikkona ja torstaina on ainakin suunnittelukokouksia, joihin aion osallistua.

-- mmmt

00:57 - /tulossa

2005-08-16

Parsiminen, paikkaaminen ja vaatteidein napitussuunta

Eilisen oman aikani käytin paikkaamalla ja parsimalla vaatteitani. Olisi mukavaa voida sanoa, että kyseessä on arvovalinta paremman maailman puolesta. Kyse on kuitenkin nyt siitä, että minulla ei ole varaa uusien tai edes käytettyjen vaatteiden hankkimiseen tällä erää. Vanhojen vaatteiden korjaaminen ei kuitenkaan hävetä minua nykyisin niin kuin vaikkapa nuoruudessani. Silloin olin tarkkana rahan suhteen siksi, että oli pakko, niin kuin on nytkin, mutta suhteeni vaateremonttiin on muuttunut.

Nuorena olisin halunnut uusia vaatteita, mutta en saanut niitä. Nykyisinkin haluaisin uusia vaatteita, enkä nytkään pysty hankkimaan niitä tai siis edes käytettyjä, mutta olemassa olevien vaatteiden korjaaminen tuntuu nykyisin kolmannelta järkevältä tavalta käyttökelpoisten vaatteiden hankkimiseksi.

Koen nykyisin parsimisen ja paikkaamisen työlääksi, mutta edulliseksi tavaksi, jolla pidän huolta vaatetuksestani. Kaiken lisäksi voin näin myös pidentää omalta osaltani vaatteiden käyttöikää ennen kuin ne juotuvat lumpuksi tai jätteeksi. Rikkinäisiä tai korjattujakaan vaatteita ei voi kierrättää toisten käyttöön, mutta itselle omat korjatut vaatteet kelpaavat. Tosin on paljon tilaisuuksia, joihin kauan käytetyt ja monta kertaa korjatut vaatteet eivät sovi, mutta niihin minulla ei taida olla varaakaan.

En ole koskaan ollut mitenkään erityisen taitava vaatteiden korjaaja. Se ei ole estänyt sitä, että korjattavia vaatteita on riittänyt lapsuudesta asti. Toisin ajoin syynä on se, että uusien hankkimiseen ei ole varaa. Ajoittain kyse on ollut siitä, että uusien vaatteiden hankkiminen on tuntunut vähemmän tärkeältä tai välttämättömältä kuin jotkut muut hankinnat. Joskus olen korjannut vaatteitani siksi, että olen ollut saamiini tai hankkimiini vaatteisiin sopimattoman muotoinen. Puolet elämästäni olen ollut vaatteisiini liian laiha ja sitten toisen tähänastisen elämäni puolikkaan ajan olen ollut yhä uudelleen ja uudelleen vähän isompi kuin vaatteita hankkiessani tai edellisen kerran korjatessani.

Olen aina parsinut vaatteita mieluummin kuin heittänyt pois. Parsittaessa on tärkeää, että neula ja lanka ovat paksuudeltaan sopivia. Langan väri voi olla joko parsosta piilottava tai korostava. Joskus parsin selvästi erottuvia parsoksia, jolloin valitsen langan värin parsittavan vaatteen väritykseen sopivaksi, mutta en samaksi kuin mikä parsittavan kohdan väri on. Eilen parsin mustat puolisukat mustalla langalla aika monesta kohtaa. Sukat eivät ole ainoani, mutta pidän näistä ja pidän niitä mielelläni jalassani.

Muutamasta vaatteesta ompelin pienen pätkän ratkennutta saumaa ja tökkäsin samalla pari kertaa neulalla sormeeni. Minulla ei ole nykyisin ompelukonetta, joten teen kaikki korjausompeluni käsin, vaikka olen aika kömpelö.

Jonain taannoisena iltana olin aloittanut kymmenisen vuotta sitten pieneksi jääneen mustan päällystakkin korjailua. Kiinnitin ennen pesua irrottamani napit nykyisiä mittojani vastaavaan kohtaan, jolloin kaksirivinen napitus muuttui yksiriviseksi. Yksi entinen napinpaikka osoittautui aiemmin parsituksi. Parsos ei ollut tyylikkäimpiä kätteni jälkiä, eikä tyyli ollut aiemmin ollutkaan tarpeen, sillä parsos oli jäänyt napin alle piiloon. Nyt tuo nappi oli poissa paikaltaan, kuten koko nappirivi siltä linjalta. Jotta parsos ei jäisi näkyviin, ompelin sen päälle paikan.

Korjasin eilisiltana omiin mittoihini sopiviksi myös yhdet käytettynä kolmisen vuotta sitten hankkimani mustat farkut, jotka löysin piirongin ompelulaatikosta. Lahkeet ovat leveämmät kuin mihin olen tottunut En kaventanut niitä, vaan lyhensin vain, vaikka mittasuhteethan siinä muuttuvat. Ihmettelin lahkeita lyhentäessäni sitä, että en ollut ryhtynyt puuhaan aiemmin. Sitten huomasin toisessa lahkeessa ison, mutta silti aika huomaamattoman repeämän. Repeämä oli tosi hankalassa paikassa, joten arvelin aiemmin luopuneeni juuri siksi housuremontista. TOlin kuitenkin jo lyhentänyt lahkeet, joten paikkasin myös repeämän.

Seuraavaksi ryhdyin laittamaan farkkujen vyötäröä napakammaksi eli pienentämään vyötärömittaa. Juuri väljyyden vuoksi olin hankkinut nämä käytetyt farkut joskus aikanaan, vaikka sitten olinkin jättänyt ne kaappiin korjaamattomina. Hyvä että olivat tallessa, sillä kooltaan sopivien mustien naisten pitkien housujen löytäminen kirpputorilta on todella vaikeaa, vaikka tyytyisi liian isoihinkin. Nämä farkut olivat liian isot joka suuntaan, mutta kangas oli - tuota paikkaamaani repeämää lukuunottamatta - ihan hyvässä kunnossa. Ihmettelin yhä sitä, että en ole korjannut näitä farkkuja aikaisemmin. Jotenkin tuntui vaikealta uskoa, että yksi paikattava reikä olisi minut lannistanut.

Vetoketjun kiinnityskohta oli hieman hutera. Sen korjaamisen jälkeen ryhdyin siirtämään etunappia, jonka paikka tuntui oudolta. Laitoin toisenkin napin, että kiinnitys olisi varma. Tietysti tein uutta nappia varten myös uuden napinreiän, jonka reunustin huolellisesti. Sitten jatkoin vyötärönseudun remonttia. Laitoin kolme leveän kuminauhan pätkää kuvitellun vyötärön kohdalta vyötärönauhan sisäpinnalle. Näin vältyn vyöltä.

Takimmaista pätkää kiinnittäessäni huomasin tuotemerkistä selityksen sekä etunapin oudontuntuiselle sijainnille että varmaan myös sille, etten ollut aiemmin korjannut farkkuja käyttööni. Valmistaja oli kirjoittanut tuotemerkkiin, että nämä merkkifarkut on tarkoitettu miehille. Mitäpä väliä sillä muuten olisi, mutta kun minulla on tapana pitää naisten vaatteita, niin tuotemerkki ei tuntunut mukavalta. Otin ompelutarvikkeitteni joukosta sinne nuoruusvuosieni ajoilta jumittuneen irtomerkin, jonka ompelin farkkujen oman tuotemerkin päälle.

Nyt nämä juuri korjaamani mustat farkut ovat vaalenpunaisen ja vaaleansinisen toisiinsa nojaavan sydämen merkkaamat. Etuvetoketjun ja napituksen kiinnistyssuuntaa en jaksa vaihtaa. Koetan siis avartaa omaa asennettani sukupuolisidonnaisen vaatteiden kiinnitystavan suhteen. Mitä sillä nimittäin on väliä, miten päin vaatteeni napitan? Jos onnistuisin avartumaan, voisin vastaisuudessa löytää kirppiksiltä paljon helpommin massani sisäänsä mahduttavia vaatteita.

Muutosvastarinta tuntuu mielessäni vahvalta. Käytänköhän minä näitä farkkuja koskaan?

-- mmmt

08:33 - /arvot

2005-08-15

Toivon hyvää maanantaipäivää

Viikonloppuni alkoi valtavalla päänsäryllä ja sujui vatsavaivojen merkeissä. Heräsin tähän maanantaihin jännittäen työkuntoani. Jos olisin maratoonari, joutuisin varmaan tänään keskeyttämään viimeistään 30 kilometrin kohdalla, mutta tämmöiselle osa-aikatyöläiselle maali olisikin jo siinä. Kuntoni on siis kohdallaan. Toivon hyvää päivää.

-- mmmt

07:53 - /kunto

2005-08-11

Naiskuvaa, Maaseutunaisten päivää ja naisten äänioikeutta

Osallistuin eilisiltana toisen kerran elämässäni Pirkanmaan NYTKISin kokoukseen, joka oli Metsossa Tampereella. Tulossa on alkusyksystä Naiskuva-seminaari, jonka päivä on avoinna ja lokakuussa Maaseutunaisten päivän tilaisuus Hämeenkyrössä. Tilaisuudet ovat aika pienimuotoisia, vaikkakin mainioita. Isompiakin voisi olla, kun tänä NYTKISin puheenjohtajana ovat kautta maan vihreät naiset.

Ensi vuonna NYTKISin puheenjohtajavuorossa olevat kristillisdemokraattiset naiset ovat jo kovalla touhulla miettimässä syksyn 2006 NYTKIS-juhlallisuuksia. Siihen onkin syytä, sillä naisten äänioikeus juhlii 100-vuotissynttäreitä ja Suomen Eduskunta myös - suunnilleen keväästä 2006 alkaen ja vuoden verran jatkuen, kuten Eduskunnan suunnittelmasta näkyy.

-- mmmt

10:35 - /tulossa

2005-08-10

En töiltäni ehdi kirjoittamaan kirjoittamisesta, mutta uneksin hyvin

Kirjoittamisesta kirjoittaminen on jäänyt vähiin. Se johtuu nyt siitä, että varsinaiseen kirjoittamiseen on käytettävä kaikki siihen joutava aika. Toivottavasti kirjoitusaikaa sentään löytyy jatkuvasti ja saan vähitellen jotain aikaankin.

Osa-aikaiset työtehtäväni ovat aika konkreettisia. Vähän väliä tulee omia tai pestin tuomia haasteita tietokoneiden laitteiston tai ohjelmoinnin liepeiltä, mutta myös kotisivupäivitystä koodien keskelle mallin mukaan ja sähköpostitse tapahtuvaa tiedottamista. Saan myös puhelimitse tehtäviä, jotka on parasta tehdä siinä kohden pois tieltä, etteivät jää roikkumaan. Äsken sain puhelimitse pienen tehtävän Sveitsistä, sillä pomo on siellä lomalla. Tein homman ja jatkan päivän muita töitä.

Öisin näen onnellisia unia, joissa tapaan kiinnostavia ihmisiä ja nautin elämästä. Ihan mukavaa vastapainoa valvehetkien lähes ankeaan aherrukseen. Tosin taidan nauttia myös päiväelämästäni, sillä mistäpä nuo unien ihanuudet muualta tulisivat.

-- mmmt

16:22 - /eloa

Neljä kupillista kahvia ja yksi lista kahdessa päivässä

Maanantai oli niin kiireinen päivä, että ei siitä ole juuri mitään sanomista. Tein paljon töitä sitten, kun alkuun pääsin. Tapasin myös koko joukon ihmisiä toimistolla, virastotalossa ja jossain ravintolassa nimeltä The Grill. Kaikissa vaiheissa join kupposen kahvia, joten aamukahvi mukaan luettuna join maanantaina neljä kuppillista laimentamatonta suomalaistyyppistä mustaa kahvia. Illalla kuljin kotiin mustien pilvien alta, mutta ei sadetta kuulunut kävelyn aikana. Väsytti.

Päättyneenä tiistaina lähdin töihin aamukymmeneksi ja lopetin joskus ennen iltakuutta, kun tutulla kansanedustajalla ja piirijohtajalla oli alkamassa kuudelta palaveri. Onneksi olin saanut hommani valmiiksi sitä ennen. Meinasin joutua lopettamaan jo ennen viittä, sillä joku muu oli tulossa johonkin kokoukseen viideksi. Sitten kävi ilmi, että kokous oli peruttu. Sain juuri sen verran lisäaikaa, että itselleni määrittämäni päivän urakka valmistui. Toivottavasti työn laatu kelpaa, että en joudu korjausten vuoksi kovin kauaa puurtamaan.

Vietin nimittäin tuon männätiistaisen kahdeksantuntisen työrupeaman lähes tauotta tietokoneen ja puhelimen äärellä työskennellen. Kävin välillä hakemassa pari lasillista vettä ja nakertelin makoisia näkkileipäviipaleita suoraan paketista. Vastaavasti kävin välillä myös pikkulassa. Muuten nökötin paikallani.

Tarkistin yhtä yhteystietolistaa. Toki vastailin myös muuten puheluihin, mutta paljolti kyselin itse puhelimitse, mitä muuta kukakin tahtoo kohdalleen kuin nimensä. Jonkin verran aikaa kului myös siihen, että tarkistin oikeinkirjoitustani ja asettelua ja joitain tietoja netistä. Luettelo sinänsä oli olemassa jo ennen minua. Joku muu oli koonnut yhteystiedot ja joku toinen koodannut ne. Operaation kestäessä toimistossa kävi muutama ihminen omilla asioillaan, joten niissä vaiheissa saatoin keventää päivääni muutaman repliikin rupattella ja kuulumisten kuuntelulla.

Nyt illalla ihmettelin helsinkiläistä vedenpaisumusta, joka vei MM-kisat tauolle juuri, kun olin ajatellut osallistua niihin nojatuolissa lojuen ja TV-ruudusta tapahtumien kulkua seuraten. Jäipähän aikaa lukemiseen.

-- mmmt

00:48 - /eloa

2005-08-08

Viikosta tulee kiireinen

Aloitan osa-aikaisen pestini työviikon ja työpäivän toimistolla tänään vasta vähän myöhemmin päivällä, sillä niin voin jatkaa siitä suoraan iltarientoihin ja valtuustoryhmän kokoukseen ja sitten vielä aikuisopiskelijana kuntapolitiikan opintokerhoon.

Päivät ovat muuten tavallista työn ääressä puurtamista, mutta iltaisin on vapaa-aikaa. Myös tämän maanantai-illan riennot ovat harrastuksia. Vapaahetkinä kirjoitan Aloitusmaisemaankin, kuten nyt. Teen myös teonfilosofiaa, vaikkakin tekisin sitä mielellelläni työkseni, sillä se vaatii keskittymistä.

Vihreän työni ulkopuolella hoidan muiden harrastusten lisäksi TASVINAn asioita niin kuin puheenjohtajan pitää. Keskiviikkoiltana on vapaa-aikaan kuuluva Pirkanmaan NYTKISin kokous, jossa naisjärjestöt tekevät yhteistyötä. En kuitenkaan ole kokouksen vihreä puheenjohtaja, vaan olen mukana TASVINAn eli Tampereen Seudun Vihreät Naiset ry:n toisena edustajana.

Viikosta tulee muutenkin työntäyteinen ja kiireinen yhtälailla työn kuin harrastustenkin tiimoilta.

-- mmmt

09:44 - /tulossa

Neljä veljeäni ja ainoa siskoni sekä tulossa olevat synttärit

Sain eilen tekstarilla kutsun vanhimman veljeni 60-vuotissynttärikahveille Lahden taa tästä hetkestä lähes parin viikon päähän tulevaisuuteen. Emme olekaan tavanneet sen jälkeen, kun hän yli vuosi sitten pysähtyi ohikulkumatkallaan seurakseni kahville. Yritän kulkea tulevina päivinä niin, että päädyn hänen ja hänen vaimonsa kotiin, josta omat ja kasvattilapset ovat lähteneet maailmalle ja jonne varmaan saapuvat myös muut veljemme ja sisko pyöreiden vuosikymmenien kahveille.

En tiedä, voinko käydä saman tien myös heinolalaisveljeni ja hänen perheensä luona katsomassa keväisen lupaukseni mukaan viime kevään rippilasta, jonka juhlaan en päässyt. Ihailisin samalla vaikkapa myös veljen kesäprojektia eli omakotitalon remonttia - siis jos se on sopivassa vaiheessa. Ehkä voisin myös käväistä entisten koulukavereitteni kanssa kahvilla lukioaikaisessa parin kesän kesätyöpaikassani eli kahvilassa Heinolan torin laidalla. Ehkää on tässä paljon. Juttelimme remontin etenemistä ja tästä muustakin Heinolan reissun pähkäilystäni tämän veljeni kanssa viime viikolla puhelimitse ja mietimme, milloin saamme kutsun isonveljen 60-vuotissynttäreille.

Keskustelin sitten eilen tuon kutsun saatuani puhelimitse synttärilahjan hankintastrategiasta siskoni kanssa. Hänet tapasin viimeksi joskus kevättalvella, kun kävin junareissun Helsingissä asioillani ja poikkesin sieltä linjurikyydillä siskon luona yökylässä toisessa rannikkokaupungissa. Sisko kertoi puhelussa myös siitä, miten mukavaa hänellä seuralaisensa kanssa oli ollut Helsingissä MM-kisojen avajaisissa. En minä heitä siellä ollut nähnyt, kun olin katsellut avajaisia televisiosta syrjäsilmällä. Olisin katsellut tarkemmin, jos olisin tiennyt, että he istuivat sen suuren yleisöjoukon keskellä. Olen vähän utelias seuralaisen suhteen. Sisko lupasi soittaa toiseksi nuorimmalle veljellemme, josko hän ottaisi huolekseen lahja-asian hoitamisen.

Tapasin tämän nuoremman nastolalaisveljeni perheineen viikko sitten sunnuntaina, sillä he kävivät luonani samalla kun maatalousnäyttelyssä. He tulivat ensin luokseni ja aamupalan jälkeen saatoin heidät näyttelyalueelle menevään bussiin. Aikansa näyttelyä katseltuaan he tulivat luokseni iltapalalle ennen kuin lähtivät kotiin eläimiään hoitamaan. Vaikka olihan siellä käynyt päivällä muita eläinten hoitajia, joten sikäli ei ollut kiire. Ennen heidän lähtöään olimme jo pähkäilleet isonveljen synttäreistä, josko niitä järjestetään ja milloin, sillä veljen vaimo sairastelee. Toiseksi nuorin veljistäni on myös sairaslomalla, mutta liikkuvassa vaiheessa jo, kuten tästä maatalousnäyttelyreissusta kävi ilmi.

Nuorimman veljeni tapasin viimeksi yli kuukausi sitten. Hän kävi biljardikisareissulla luonani kahvilla ja kertoi tulevasta ja nyt jo tehdystä parin viikon kilpailumatkastaan Puolaan. Hän pelaa biljardia kilpaa ihan kelvollisesti ja tuolla Puolan reissulla hän oli senioreiden maajoukkueessa. Joskus kisat menevät tosi hyvin ja joskus vähän heikommin. Puolasta ei tullut kultaa, mutta tuleehan noita kilpailuja taas. Olisi kivaa nähdä tämä asikkalalaisveli perheineen samoin kuin kaikki muutkin sisarukseni, joten tähtään tosiaan isonveljen synttärikahveille vajaan kahden viikon päähän tulevaisuuteen.

-- mmmt

09:17 - /ihmiset

Sain paketin ja asensin sen korvakuulolta

Katselin lauantai-iltana televisiosta MM-kisojen avajaisia ja yhtä ja toista muutakin, mutta vain syrjäsilmällä. Lauantai-iltani kului nimittäin pääasiassa tietokoneen äärellä. Tein korvakuulolta joitain laiteasennuksiin liittyviä ohjelmistollisia tehtäviä, joita en kovin paljoa ymmärrä, enkä tosiaan osaa muuten kuin mallista tai sanelusta. Olin saanut lauantaina päivällä lähetyskoodin avulla haetuksi pääpostista paketin pojaltani ja illan puuhailin paketista löytämäni tietokoneen ulkoisen lisälaitteen asennuksen ja siihen liittyvien seurannaisilmiöiden kimpussa.

Näin silmänurkastani jonkun partasuuhepun puuhailevan avajaisohjelmaan liittyvien tietokoneiden kanssa ja puuhailin itse oman 32-megaisen muistihirviöni parissa. Kyllä kyse on muistihirviöstä, sillä käyn internetistä laajakaistalla, vaikka koneen kapasiteetin ei pitäisi riittää siihen alkuunkaan. Avajaisten aikaan tein koneestani jonkinlaista tukiasemaa kotonani mahdollisesti vierailevien läppäreiden yhtäaikaista internetissä surfailua varten.

Laiton mötikän pöydänkulmalle ja johdotin sen kotipingviiniin ja työläppariin. Työläppäri löysi heti reitin nettiin, mutta kotikoneeni kanssa piti tehdä aika lailla töitä. Sain ohjeet puhelimitse pojaltani, koska asennuksen ajan hänen it-tukireittinsä koneeni uumeniin oli poikki. Hän ei nähnyt sinne, eikä tiennyt, mitä näytölläni tapahtui. Minä taas en oikeastaan tiennyt, mitä piti tehdä, mutta tottelin ohjeita.

On tosi vaikeaa ohjelmoida (tai mitä sitten olinkaan tekemässä), kun ei osaa sitä ja kun kuulee komentosanojen ja lyhenteiden teknistä englantia vanhan kännykän luurista paljon huonommin kuin arkisuomea suoraan, joka sekään ei minun korviini osuessaan niin hääviä ole. Eikä näkeminen ollut yhtään sen helpompaa. Mustalle pohjalle kirjoittuva pikkuruinen valkoinen teksti ei ole kaikkein helpointa luettavaa, kun silmälasit ovat puolta heikommat kuin ne uudet, jotka ehkä joskus saan.

Luin kännykään rivejä näytöltäni, kirjoitin käskyjä koneelle ja katselin, mitä niistä seurasi. Käynnistin ja suljin konetta kokeilujen vuoksi. Lopulta otin käskystä käyttöön vanhan X:n asennuslevyn ja aloin tehdä ohjeiden mukaan it-tuelle reittiä sitä kautta. Sitten olin vain valppaana napauttamassa nuolinäppäintä (niin kuin olin tehnyt joskus jossain aikaisemmassakin vaiheessa), jotta X:n asennus levyltä pysähtyi Debian-ruutuun. Siitä etenin taas korvakuulolta.

Lopulta nettiyhteys syntyi niin, että it-tukea antava poikani pääsi Jyväskylästä netitse koneeni uumeniin ja minua tarvittiin vain hetkittäin apuun katsomaan, miltä tilanne Tampereella ruudun tällä puolella näytti. Nyt linkkimötikkä nökottää tuossa pöydän kulmalla ollen hyvä ja käytössä. Voin käyttää omiin asioihini 32-megaista kotikonettani, jota näytöllä nököttävän pingviinin vuoksi kutsun kotipingviinikseni. Heti työidean leimahtaessa mielessäni voin siirtyä käyttämään sen taltiointiin ja nettitarkistuksiin työläppäriä niin, että kummallakin koneella on nettiyhteys.

-- mmmt

08:47 - /keinot

2005-08-05

Silmälasien puhdistaminen ei riitä

Asioin eilen etuuskäsittelijän luona ja mainitsin ohimennen jotain lisääntyneistä kirjoitusvirheistäni. Keskustelimme hetken asiasta. Hän oli vähän tuohtuneen tuntuinen siitä, että olin päästänyt työkykyyni vaikuttavan välineen hunningolle. Sitten hän neuvoi minut opikon luo näöntarkastukseen.

Kävin samalla asiointireissulla katselemassa erilaisten linssien läpi numeroita ja kirjaimia. Välillä ne olivat epätarkkoja ja sumeita tavalliseen tapaan. Toisinaan ne olivat kummallisen teräväpiirteisiä ja selkeitä, melkein niin kuin unissani tai joskus muinoin muutenkin.

Sain kustannusarvion uusista silmälaseista. Tarvitsen monitasoiset silmälasit. Käytössä olevat eivät sovi enää tarkoitukseensa eli lukulaseiksi, enkä näe nykyisin edes kauas riittävän hyvin. Optikko lähetti minut pois ja toivotti tervetulleeksi takaisin sitten, kun minulla on hankinnasta mustaa valkoisella. Ensin kuitenkin vien kustannusarvion etuuskäsittelijälle.

Lähdin katsellen maailmaa yhä samojen linssien läpi kuin optikolle mennessäni. Ei ihme, että silmälasien jatkuva puhdistaminen ei ole viime kuukausien (vai vuosien?) aikana selkiyttänyt lukemaani tekstiä tai muuta näkymää.

Kunhan joskus tulevaisuudessa saan uudet silmälasit, niin mahdankohan enää tunnistaa ihmisiä ja maisemia, kun niiden sumean pehmeät ja taustaan liukuen sulautuvat ääriviivat terävöityvät.

-- mmmt

08:49 - /kunto

2005-08-04

Munkkirinkilää varpusen kanssa

Eilen työhuoneen ikkunan takaa kuului linnun sirkutusta. Melodia tuntui tutulta, mutta en ole mikään lintujen tuntija. Kurkistin kuitenkin avoimesta ikkunasta terassiulokkeelle, jos näkisin laulajan. Näinhän minä. Se oli nuori västäräkki.

Varpusen tapasin Laukontorilla, kun lankesin pitkästä aikaa torikahvilaan kahville. Eikä kahvikupponen edes riittänyt, vaan ostin toisella eurolla ihanasti tuoksuvan munkkirinkilän, lämpimän ja juuri paistetun.

Istuin pöydän ääreen nautiskelemaan ja lukemaan torikahvilan seurakseni tarjoamaa Aamulehteä. Haukkasin ensimmäistä suullista munkkirinkilästäni, kun varpunen syöksyi nopeasti kasvojani kohti. Tunsin munkkirinkilässä meneillään olevan haukkaukseni välittämänä melkoisen töytäyksen. Näin ihan lähellä suutani linnun nokan munkkirinkilässäni.

Sitten varpunen syöksähti nopeasti maahan. Näytti ihan siltä niin kuin se olisi leuhkinut minulle nokassaan olevalla munkkirinkiläni palasella. Söi. Lensi pois.

Minä söin munkkirinkiläni, join kahvikupposen ja palan painikkeeksi myös vettä. Lukaisin päivän lehden. Jostain mieleni perukoilta nousi aika pelottava ajatus lintuinfluenssasta tai joistain muista lintusten levittämistä sairauksista.

-- mmmt

04:03 - /ihmeet

2005-08-03

Merisairauden oireita toimistossa

Olen elänyt jonkin aikaa kahdella tavalla täysillä. Työssä on kulunut ajan lisäksi myös energiaa, enkä ole jaksanut vapaa-aikana muuta kuin nauttia kesästä täysillä omaan tapaani. Nyt tuntuu, että keskittyminen on kannattanut. Tuntuu siltä, että olen saanut erilaiset työtehtäväni otteeseeni ja kesäinen vapaa-aika on virkistänyt minut mainioon työkuntoon ilman lomaakin.

Eilen tunsin kuitenkin töissä pahoinvointia, joka lisääntyi päivän mittaan. Olin yhdistyksen toimistolla päivystämässä, kuten pestini tiistaipäiviin kuuluu. Päivystys eroaa muista työpäivistä siinä, että väki tietää voivansa tavoittaa minut toimiston puhelinnumerosta ja työpöydän äärestä päivystämästä. Muutenhan voin olla asioita hoitamassa muualla.

Hoidan myös lankapuhelimitse työpuheluja päivystysaikaan. Vastaanotettuja ja itse soitettuja puheluita saattaa osua neljään päivystystuntiin aika monta. Eilen niin oli. Olin paljon puhelimen luurituntumassa puhumassa ja kuuntelemassa.

Puhelujen välillä ihmettelin kummallista luuripahoinvointiani. En keksinyt siihen aluksi mitään syytä. En ollut syönyt sopimattomia, enkä ollut nälkäinenkään. Happea riitti, sillä huoneilma oli sadepäiväisen tuuletuksen vuoksi raikasta. En oikein uskonut sairastuneenikaan, mutta jotain oli vialla. Mitkään mieleeni juolahtaneet pahoinvoinnin syyt eivät täsmänneet tilanteeseen.

Päivän viimeisen puhelun aikana huomasin, mistä oli kyse. Olen totutellut nousemaan jalkeille työpöydän ja tietokoneen äärestä aina, kun se on mahdollista. En tahdo jäykistyä istuvaan asentoon. Sateiden ja pilvisyyden vuoksi en eilen joutunut suojautumaan verhoilla ikkunasta paahtavaa aurinkoa vastaan, joten ulkopuolinen maisema oli siis katsottavissa.

Seisoin eilen puhelujen aikana ikkunan ääressä ja katselin ulos. Itse asiassa katselin puheluun keskittyneenä suoraan vahvasti virtaavaan Tammerkosken veteen. Olin kuin laivassa ja olin tavallaan tulossa merisairaaksi tai potemassa vesimatkapahointia.

Toimiston ikkunan ulkopuolella on vain metrinen käyttämätön terassi kaiteineen, mutta toimisto itse seisoskelee virrassa. Siis talo, jossa toimisto on, näyttää ulkoa katsottuna nousevan suoraan virrasta ja terassi on talon kyljessä noin metrin korkeudella veden pinnasta törröttävä uloke.

Talo ei tietenkään keinu niin kuin laiva. Vahvasti kieppuileva ja virtaava vesi, johon katsoin eilisten puhelujen aikana, sai kroppani kuitenkin luulemaan minun olevan liikkuvassa laivassa.

Minun pitää muistaa vastaisuudessa olla tarkempi sen suhteen, mihin jätän silmäni suuntautumaan, kun seisoskelen puheluiden aikana ja kohdistan huomioni keskusteltaviin asioihin

-- mmmt

07:32 - /kunto

2005-07-26

Presidentti, Porin Jazz ja kaksi murtunutta tuoliparkaa

Kaksi tuolia meni rikki, soitti minulle läheinen taho kuunneltuaan seurueineen viime viikolla jazzia presidentimme vieressä. Uusi jazzin ystävä tosiaan soitti minulle tänään rupatellaksemme puhelimitse keskenämme. Hän kertoi iloisia kuulumisia Porin Jazzin hyvästä musiikista ja surullisia kuulumisia joidenkin sikäläisten istuinten kestämättömästä laadusta eli kantokyvyn heikkoudesta.

Minulle läheisten ihmisten ystävällismielinen seurue oli tosiaan sattunut olemaan ihan niiden kahden - nyttemmin entisen - tuolin vieressä, jotka eivät olleet kestäneet tilanteen paineita. Kukaan yleisöstä ei ollut loukkaantunut, eikä ottanut nokkiinsa. Totta se on. Luotettava taho, jolta olen asian kuullut, on nähnyt itse omin silmin koko tapahtumasarjan. Minä en ollut paikalla, joten kerronkin jutun luurikuulolta eli juoruan: Porin Jazz käyttää huteria tuoleja.

Musiikki oli Porin Jazzin ensikertalaiskävijöiden mielestä ollut nautittavaa. He eivät minun ymmärrykseni mukaan nähneet soinnilla mitään yhteyttä tapahtuneeseen tai edes tuolien kunnottomuuteen. Presidentti puolisoineen oli tosin tullut sillä kertaa paikalle aika lailla myöhässä, mutta ei silläkään ilmeisesti ollut ollut mitään vaikutusta tuoleihin. Tuolit yksinkertaisesti olivat heikkoja ihan omia aikojaan. Kyllä sellaisia tuoleja on! Olen minäkin istunut joskus tuolin hajalle ja löytänyt itseni ketarat pystyssä entisen tuolin jäännösten seasta. Ymmärrän sekä hajoavia tuoleja että lattialle mätkähtäviä istujia hyvin.

Ilmeisesti presidentti oli aivan sattumalta saanut huonon tuolin: se kuulemma silmin nähden hajosi hänen istuutuessaan. Seuraavan tuolin istui hajalle presidentin turvamies. Vasta kolmas tuoli oli ollut tehtävänsä mittainen. Tuntemani seurue oli ollut omalla tavallaan tilanteen tasalla: kamera oli ollut valmiina! Tosin hienotunteisuus oli kuulemma vienyt voiton sensaatiohakuisuudesta. Hajonneesta tuolista epäonnisine istujineen ei ollut otettu kuvaa, kertoi hyvin tuntemani taho.

Tasavallan presidentti Tarja Halonen puolisoineen ja henkivartijoineen suhtautui minulle läheisen tietolähteeni mukaan kestämättömään tilanteeseen leppoisasti. Osa seurueesta asennoitui jopa silmänsä asialle ummistaen, kuten presidentin puolison oli nähty tehneen sittemmin musiikin aikana.

Onneksi sain kuulla tapahtumasta, sillä jonain päivänähän sama kohtalo eli tuntemattamalle tuolille istuminen voi kohdata myös ihan vihreää presidenttiä. Tuskin tässä Porin Jazzin istuvalle presidentille istuttavaksi ojentamien tuolien huteruudessa oli kuitenkaan vielä kyse presidenttiehdokas Heidi Hautalan presidentille jo seitsemän vuotta sitten toivomista kaventuvista valtaoikeuksista.

-- mmmt

23:42 - /ihmeet

Oikeista unista punottu tarina

Olen nähnyt viime aikoina paljon unia. Olen pakannut unissani ennenkin - niin kuin näissäkin unissani - ja muuttanut uusiin taloihin. Viimeisimmissä unissa oli ollut toinenkin muuttaja, jonka uneksin miehekseni. Unessa asia oli ensin selvä. Sitten taas mietin sitä, etten vaan kuitenkin ole naimisissa jossain muualla muistamatta sitä. Kun oikein pinnistin unessa muistiani, päädyin siihen, että olen eronnut. Niinpä unen lakien mukaan entinen mieheni tuli siihen nykyisen naisensa kanssa mennäkseen jonnekin muualle taas. Heistä en piitannut, vaan uudesta miehestäni, jonka uneksin itselleni. Sitten uneksin tajuavani, että vain haaveilen siitä miehestä, jonka kanssa muutin uuteen taloon. Ihmettelin samalla, miksei mies jo tule luokseni. En ihmetellyt edes ääneen, kun jo sain vastauksen. Lähellä oli nimittäin heti paljon ihmisiä, jotka tiesivät, että hän on sairas. He sanoivat sairauden nimenkin ja se oli pelottava. Ja niin kuin unessa voi tapahtua, hänkin oli siinä ja kertoi suunsa olevan vakavasti sairas. Minä uneksin miettiväni sitä, kuinka hankalaa silloin on syödä, kun suutaan sairastaa. Toisaalta ruuat eivät unissani aina oikein onnistukaan. Eivät edes silloin, kun uneksin käyväni jossain seisovan pöydän ääressä keräämässä itselleni valtavaa annosta herkullista suolaista ja makeaa syötävää. Herätessäni harmittelen kesken jääneitä kohtaamisia ja aterioita. Mietin valveilla monia elävän tuntuisia uniani niin kuin tapahtuneita tosiasioita. Pidän nykyisin useimmista unistani. Nyt on alkamassa uusi yö unineen.

-- mmmt

01:13 - /tunteet

2005-07-25

Minä, kotipingviinini ja kaksi ongelmaa viikonlopun tohinassa

Minä käytän mielelläni vapaa-aikanani ikivanhaa ja vähämuistista kotitietokonettani, jonka käyttöön avatun näyttöruudun keskellä on söpö pingiini. Kotipingiivinini nököttää siinä siksi, että koneessa on Debian GNU/Linux -käyttöjärjestelmä. Se on ihan erilainen kuin yliopiston mikroluokissa väitöskirjan tekemiseen jatko-opiskelijana käyttämieni tietokoneiden Microsoft Windows -käyttöjärjestelmän versiot. Kotipingviinini vapaat ohjelmat ovat aika erilaisia kuin yliopiston käyttämät kaupalliset ohjelmat. Jossain niiden välimailla on työläppärissäni oleva kaupallisen käyttöjärjestelmän ja siinä pyöritettävän Open Officen ohjelmien yhdistelmä.

Kotipingviinini selain on Dillo ja sähköpostiohjelmana on Sylpheed, Niille riittää koneeni 32-megainen muisti. jota vähän parantaa jyväskyläläinen it-tuki järjestelyineen. Ongelmat, joita seuraavassa kerron, voisivat kohdata myös muita pienimuistisia koneita ja keveitä selailu- ja sähköpostiongelmia. Onneksi Kotipingiinini ohjelmistohuollosta vastaa erinomainen etätuki. Enpä tiedä mihin minä ja Kotipingviinini olisimme joutuneet nytkään ilman mainiota etätukea.

Ensin nimittäin jumahti pingviinin kuvalla kaunistetun kotikoneeni näyttöön Dillo-selaimen yksi ikkuna. Olin katsellut joitain Google-haulla löytämääni internetsivuja, kun törmäsin sivustoon, joka jumitti sen selaimen ikkunan, johon avautui. Saatoin avata jumahtaneen sivun vierelle toisen Dillo-ikkunan ja hakea siihen muita nettisivuja katsottavaksi.

Kun sitten sammutin Dillon, se ainakin näytti sammuneen, mutta kone rouskutti itsekseen ilmoittaen mittarissaan CPU-lukua 100. Se tarkoitti sitä, että jokin koneen sisällä tapahtuva toiminta vei 100 prosenttia koneen työtehosta. Niinpä en voinut tehdä kotikoneella mitään online-harrastuksia, enkä kyllä muutakaan tuntikausiin. Käytin luppoajan kodin siivoamiseen ynnä muuhun sellaiseen offline-virkistykseen, mikä sopii viikonloppuun.

Lopulta rouskutuksen jatkuessa yhä, vaikka jo kuusi tuntia oli kulunut ohjelmien sammuttamisesta, tavoitin puhelimitse Jyväskylästä it-asiantuntijani. Hän katsoi netitse kotipingviiniäni ja kertoi sitten puhelimitse kuulumiset. Hän sanoi Dillon olleen koko tuon ajan käynnissä. Jotain sellaista epäilinkin, vaikkei näyttöruudussa ollut ohjelman sivua näkösällä, eikä kaapeliliikennettä näkynyt sen seurantaruudussa. CPU-ruudussa näkyi käynnissä oleva 100 prosenttinen käyttö aina, kun herätin näytön ja tuon mittarin näkyviin. It-asiantuntija sammutti Dillon etähuoltona.

Sitten avasin jonkin ajan kuluttua samalla vanhalla kotipingviinilläni Sylpheedin lukeakseni sähköpostiviestejä ja kirjoittaakseni muutamia. Ohjelma avautui vain melkein. Tosin pystyin kirjoittamaan ja lähettämään yhden viestin odottaessani luettavaa. Sähköpostiviestit pysyttelivät "palvelimellani" tulematta näyttöön, mutta ohjelma ilmotti kyllä avaavansa saapuvien viestien salkkua. Lopulta näkyviin tuli joku viesti, jonka yritin ensin turhaan avata ja sitten yhtä turhaan pistää roskakoriin. En onnistunut. Sen sijaan ohjelma ilmoitti, ettei viestiä voi poistaa. Ohjelma suostui kaikkeen muuhun sammutukseen vaadittavaan, mutta näkymä avautumassa olevasta saapuvien viestien salkusta jäi velttona ruutuun. Soitin taas it-tuelleni, joka lopulta löysi myös tämänkertaisen ongelman ja keksi siihen ratkaisun.

Jos ymmärsin oikein, niin tällä kertaa jonkun tahon lähettämä viesti oli vaellellut edestakaisin kymmeniätuhansia kertoja jonkin viestiin virheellisesti koodatun kuittausmenettelyn vuoksi: Kun viesti oli tullut minulle ensimmäisen kerran, siitä oli lähtenyt lähettäjälle vastaanottajan kuittausviesti, jossa kuitenkin oli jotenkin mukana alkuperäisen viestin lähettämiskäsky. Viesti siis lähti automaattisesti takaisin minulle ja minulta lähti automaattinen vastaus, jotta perille tuli. Ja sama taas uudelleen ja uudelleen. Kuormitus tuli palvelimella olevalle spostilaatikolleni, eikä pieni koneeni jaksanut avata saapuvien spostien salkkua ja moista viestien sumaa.

Tämä viestin ja kuittauksen automaattinen vuorottelu olisi varmaan jatkanut ikiliikkujan tavoin, ellei it-tukeni olisi ystävällisesti käynyt etähuoltona pysäyttämässä tuon ruljanssin. Hän teki sen laitamalla tuon viestin eteen palvelimelle kieltosuodattimen: ei enää mitään tältä lähettäjältä tänne. Kuka siellä toisessa päässä olikaan, niin hän joutuu korjaamaan virheensä ja ilmoittamaan muuta kautta korjauksesta ennen kuin suodatin poistetaan. Jotenkin tuolleen ymmärsin ongelman ja sen ratkaisun.

Aika erikoista, että kahden eri ohjelman minun kannaltani samantapaisilta näyttäneet jumittumiset sattuivat vuorokauden sisällä toisistaan. Kyse oli kuitenkin it-asiantuntijan näkökulmasta ihan erilaisista ohjelmista ja ongelmista.

Näihin jumittumisiin meni huolestumiseen kulunutta viikonloppuaikaani ja virkistäytymässä olevia voimiani niin paljon, että vietin muun osan viikonloppuani ihan muissa puuhissa. Tiskasin vähän, siivosin vähän, luin vähän, katsoin vähän televisiota, rupattelin vähän puhelimessa ja tein muutenkin vähän sitä sun tätä tohinaa.

-- mmmt

02:20 - /tilanne

2005-07-23

Kuljin perjantaina hetkeksi myös kukkaisviikon tunnelmiin

Yritän järkeillä menemisiäni niin, että saan monta asiaa hoidettua samalla kulkemisella. Eilisperjantaina otin kassillisen kirjastoon palautettavia dekkareita mukaani Kehräsaareen toimistoon, sillä siitä oli jo paljon lyhyempi matka kirjastoon kuin kotoani. Tein työpäiväni tutkiskellen projektille taustaa, järjestäen arkistoa, hoitamalla toimiston juoksevia asioita ja hahmottelemalla projektisuunnitelmaa.

Kun työpäivä tuli täyteen, lähdin jatkamaan matkaa Metsoon, jonne on kyllä ihan kivasti matkaa kirjakassin kantajalle ja hitaalle kävelijälle. Reittivalinta painottui tällä kertaa siihen luuloon, että siitä on lyhin matka ja vähimmin vaivaa.

Joskus kuljen Hämeenpuistoon rantatietä, jolloin pääsen nauttimaan pitempään Hämeenpuistosta. Tällä kertaa en ollut nautiskelevalla tuulella, joten nousin katuja ylämäkeen Laukontorin kulmalta Keskustorin kulmalle. Satoi, vaan eipä mitään, sillä minulla oli mukana sateenvarjo. Hämeenkadun molemmin puolin oli valtavasti väkeä niin kauas kuin silmä kantoi. Keskustorilla oli myös tungosta. Musiikki pauhasi ja väki oli sateesta huolimatta iloisen odottavaista.

Hoksasin hetken mietittyäni juhlinnan aiheen. Olinhan nähnyt torstai-illan uutisissa pätkän Kukkaisviikon valmisteluja. Väki oli Hämeenkadun varsilla tietysti siksi, että Tampereen Kukkaisviikot alkoivat ja perinteinen kulkue oli tulossa.

Minun jalkojani särki, kuten usein työpäivän päätteeksi ja kirjakassikin painoi. Niinpä kävelin hiljalleen väkijoukossa Metsoon päin. Poliisiauto oli jonkin matkan päässä poikittain ajoväylällä liikennesulkuna. Jalkakäytävää sain toki kulkea.

Kirjastossa purin kassistani lainojen palautustiskille vissiin 11 kirjaa. Olin pitänyt niitä kotonani ainakin kahden uusinnankin verran, mutta ihan aiheesta. Luen sopivissa väleissä, joten kaikki nämä olin lukenut kuluneen kolmen kuukauden aikana. En lainannut tällä kertaa uutta lukemista.

Luin noiden 11 kirjan jälkeen - ja siis ennen tätä palautusreissua - myös pojaltani lainaksi saamani Orson Scott Cardin kirjan First Meetings in the Enderverse, jonka jo olen palauttanutkin. Kirja oli kiinnostava lisä aiemmin lukemiini Ender -sarjan kirjoihin. Muitakin Orson Scott Cardin kirjoja olen lukenut. Muistaakseni olen saanut ne kaikki samalta ystävälliseltä lainaajalta lainaksi.

Tulevat vapaa-aikaiseen lukemiseen vapautuvat hetkeni ovat jo ennalta ohjelmoidut. Syntymäpäiväiset lahjakirjani - joista kiitos lahjoittajalle - odottavat lukemistaan. "Harry Potter and the Half-Blood prince", "The Oxford of Inspector Morse" ja "Oletko koskaan nähnyt kauniin kaupungin?" ovat pinonakin melkoinen houkutus ja ilonaihe. Siis kuljin kepeästi kotiinpäin.

Kuljin omaan tahtiini Kukkaisviikon kulkuetta vastaan. Näin kaiken, mitä nähtävää oli, vaikka minun ja kulkueen välissä oli lähes kotikadulleni asti melkoisesti ihmisiä. Tällä lailla kävellessäni näin kuitenkin katselevien ihmisten lomitse sen, miten hyvin pukeutuminen ja liikkuminen oli kulkuelaisten kaunistuksena heidän karnevaalitunnelmassaan.

Sateesta emme piitanneet kumpikaan - en minä, eikä kukkaispäivää katsellen tai kulkien viettänyt väki. Pääsin rattoisasti kotiin.

-- mmmt

04:44 - /eloa

2005-07-20

Tulostin lopulta yhden kauniin tekstisivun

Luulin toista päivää, että kyse oli pelkästään taitamattomuudestani. Työläppärin Microsoft Windows XT -käyttöjärjestelmä ja työpöydälläni oleva Canon 460 LBP -kirjoitin eivät kuitenkaan ole oikeastikaan yhteensopivia. Minulta meni kauan sen uskomiseen, mutta vielä senkin jälkeen etsin internetistä tähän sovitteluratkaisua. Näyttää siltä, että löysinkin ratkaisun.

Pari tuntia sitten tulostin yhden sivun tekstin Microsoft Windows XT:stä Canon 460 LBP:llä ihan siististi. Koska ilta on myöhäinen päätin tehdä toisen kokeen vasta huomenna. Väsyneenä voisin tehdä jotain typerää, joka tuhoaisi parin päivän aherruksen tuossa sovittelutyössä.

Muutin luvun 600 luvuksi 300, joka on käytössä olevan tulostimen suurin dpi-luku. Sitä ennen olin ladannut netistä läppärille Canon 460 LBP -tulostinta varten Canon 660 LBP -tulostimen ajurin. Se tosiaan sopi tähän käyttöön, kun olin tuon pikku vaihdon tehnyt. Sitä ennen olin vaihtanut läppärin Biosissa portin ECP:stä EPP:ksi. Sillä lailla Microsoft hyväksyi ratkaisun ja Canon suostui tulostamisyhteistyön. Olin tehnyt paljon muutakin ja tein vielä tässäkin vaiheessa niin kuin käskettiin.

Kukako siis käski? Oikeastaan luin vain ohjeita. Johonkin aikaan tänään päädyin nimittäin Google hakujeni päättymättömältä tuntuneella turneella vinkkiin, joka johti minut saksankieliseen verkkokauppaan. Sen palkista löysin linkin nimeltä Canon LBP 460. Linkin takaa tuli vastaani yhä saksaa, mutta myös ratkaisu ongelmaani otsikolla "Windows XP/2000/NT Treiberlösung für den CANON LBP-460 Laserdrucker".

On siellä muitakin kieliä tarjolla kuin saksaa. Minä vähän lunttasin tarjotusta englanninkielisestä käännöksestä tukea, sillä tekninen saksan sanastoni on aika niukka. Kunhan vielä testailen systeemiä huomenna ja saan jatkuvasti hyviä tulosteita, lähetän kiitokseni tuon erinomaisen ohjeen tekijälle. En vielä kuitenkaan, sillä minähän tulostin vasta yhden sivun. Juuri nyt olen toiveikas toisenkin sivun suhteen.

-- mmmt

23:02 - /ihmeet

Arkisto-, kirpputori- ja internet-hauistanikin saan jutun juurta

Olen kehitellyt projektille strategiaa, mutta en tahdo keksiä ruutia uudelleen. Olen kaivellut ja järjestellyt Trevin arkistoja. Katson, mitä yhdistyksessä on aiempina vuosina tehty ja ketkä siellä ovat toimineet. Tällä tavalla näen aika selvästi, miten lähtökohta on ymmärretty ja miten tavoitteita on asetettu. Vuosien ja vuosikymmenienkin mittaan on erilaisin keinoin saatu monenlaista aikaan.

Olen myös kierrellyt kirpputoreja hankkiakseni vähän reunastaan käytettyjä toimistotarvikkeita. Laatikoston ratkaisin hinaamalla jonkun vanhan yöpöydän jonkin pyörillä varustetun matkalaukkutelineen päällä Linja-autoaseman kirppikseltä Kehräsaareen. Täydensin sitä käytetyllä parin laatikon pahvilipastolla. Jotain olen hankkinut myös uutena kirjakaupasta, sillä yhtä sun toista ei voi käyttää samaan tarkoitukseensa uudelleen. Sitä paitsi kaikkea muutakaan löydu sopivanan aikana kulkkuyhteyksien ääreltä, enkä voi loputtomiin käyttää aikaa ja kuntoa haeskeluun.

Olen etsinyt myös paikallani istuskellen. Olen haravoinut netistä erilaisilla hauilla saksalaissyntyiselle Canon-tulostimelle sopivia ohjaimia. Yksikin sopiva riittäisi. Ihan sellaista en ole löytänyt vielä, mitä juuri tietty MsWindows ymmärtäisi ja osaisi sitten tulostuttaa tällä tietyllä Canonilla tekstiä, jonka olen tehnyt Open Officen tekstinkäsittelyohjelmalla. Sopisi tulostuksen toimia mihin tahansa, mitä kulloinkin tahdon tulostaa.

Monet tilanteet vaativat läppärin lisäksi myös tulostusmahdollisuuden, jotta ajantasaistekstistä saa allekirjoitettavaa tai jaettavaksi kopioitavaa. Sähköä on hyvä olla läppärin lähellä, sillä akun evästys ei jaksa pyörittää konetta kovin montaa tuntia. Ehkä voisin oppia tulostimistakin niin paljon, että voisin lainata saapuvilla olevia tulostimia muuallakin kuin yhdistyksen toimistolla, - siis jos nyt sitten saisin senkin ensin yhteistyöhön läppärin kanssa. Jatkan nettihakuja, kunnes homma hoituu.

Olisi mukavaa, jos voisin tulostaa läppäriltä niin, että se on kytketty tulostimeen. Joka tapauksessa voin hoitaa tulostuksen niin, että lähetän tekstit itselleni sähköpostiliitteenä. Tulostan sen sitten missä vain pääsen sähköpostiani lukemaan sellaisen koneen kautta, jolta voi tulostaa. Toivoa sopii, että opin myös tallentamaan tekstit aina siihen muotoon, joka sopii omaan tulostustilanteeseeni tai viestieni muiden vastaanottajien laitteistoille.

Kaiken tämän toimiston varastossa, kirpputorien pöytien ääressä ja internetin tulinkauppojen sivustoilla viettämieni haeskelurupeamien keskellä olen hoitanut myös yhdistyksen juoksevia asioita ja suunnitellut projektia. Työmatkoilla huomaan kesän ja Verkarannan liepeillä yleisötapahtumien synnyn, kukoistuksen ja kuihtumisen. Tänään löysin yksikseen aidanreunaan jumiutuneen Noitatohtorin julisteen. Se oli niillä tienooilla, missä puiston reunan korkea ja jyrkkä töyräs on kesän edetessä jyrsitty matalaksi ja loivaksi rinteeksi.

Mieleni taustalla muhii kaiken tämän jokapäiväisen elon keskellä kysymys, miksi teen niin kuin teen ja miksi juuri tätä. Kysymys ei ole ihan niin eksistentiaalinen kuin luulisi. Tunnen vahvasti tekojeni perusteiden ja liikkeideni syiden ottavan vuorotellen toistaan isomman osan toimintani ohjauksesta. Silti luotan myös kykyyni pitää huolta suunnasta ja vauhdistakin. Minulla on tavoitteita.

-- mmmt

01:19 - /keinot

2005-07-16

Iloa kerrakseen: Tammerfest soi kosken yli ahkeriin hörökorviini

Kuuntelin eilen Apulantaa livenä. En tietenkään maksanut pääsylippuja, vaan tein töitä klo 16 virran toisella rannalla. Silloinhan Apulanta aloitti päiväkeikkansa. Hyvin kuului. Iloitsin, mutta käyttäydyin kuitenkin hyvin. Täytin nimittäin samalla tilanvarauslomakkeita. Lähdin viemään niitä Metsoon jolloinkin klo 17 kieppeillä. Olin kulkiessanikin mielissäni siitä nuoruuden muistojen tuulahduksesta, jonka apulantalaisten heinolaisjuurten muistaminen minussa herätti.

Elämäni Tampereella maistuu nykyisin jotenkin samanlaiselta kuin muinoin Heinolassa. Vaikka Tampere on isompi kaupunki kuin nuoruuteni Heinola, niin tokihan minäkin olen nyt tammperelaisena yli kaksi kertaa massiivisempi ja eläneempi kuin heinolalaisena. Vesi virtaa kummankin kaupungin läpi.

Itse asiassa nykyinen työpöytäni on suunnilleen kolmen metrin päässä Tammerkosken pinnasta: reilu metri lattiapinnantasaista maaperää ikkunan alla vaakatasossa ja sitten reunalta vähän toista metriä alaspäin veden pintaan. Katsonkin ainä töihin tullessani ja töistä lähtiessäni veteen, joskon näkisin kalan tai pari. Tänään näin jonkin kasvin isohkon lehden vaappuvan hiljalleen vajoten katseeni ulottumattomiin. Tammerfest on karkottanut kalastajat vastarannalta, mutta tässä tämän kuvan kalastajat olisin nähnyt, jos olisin ollut kuvaushetkellä työhuoneessani katsomassa kosken veteen, vettä ja ehdottomasti heitä kohti veden yli.

Tänään aloitin työt ennen puoltapäivää ja päätin jatkaa ahkerointia iltaan asti. Työ sinänsäkin motivoi, mutta kyllä nyt vähän painoi sekin, että kuuntelin Coloradon terassilta jälleen veden yli ja työhuoneeni ikkunasta sisään luokseni kajahdellutta ja kaikanutta musiikkia. Kuulin kaikenlaisia hauskoja huutoja, hihkuja ja laulunluikauksia, kun esiintyjät kokeilivat äänentoistolaitteita ennen ohjelmiston alkua. Soitettiinkohan siellä levyjäkin, kun alussa lauloi Jukka Kuoppamäki -ääni ja jossain välissä Hector -ääni? Vai kuuluivatko ne jostain muualta? Tai ehkä kello kuudentoista esiintyjän ääni ja tyyli toivat mieleen nuo minulle hieman tutummat laulajat.

Iltapäiväni ja iltani elävän musiikin annos kantautui korviini joskus vähän liiankin kovana, mutta kun laitoin vähän lasiruutua väliin, niin johan oli sopivaa. Ohjelman mukaan kuulemani äänet olivat näiden esiintyjien: Kalle Ahola, Sadetanssi ja vielä Kari Peitsamo & Freud, Marx, Engels & Jung. Tuosta viimeisimmästä poppoosta nousevat mieleen Jyväskylän vuosieni tunnelmat. Ei siksi, että he olisivat Jyväskylästä tai että olisin heidät siellä kuullut, vaan siksi, että heidän nimiensä, musiikkinsa ja tyyliensä tunnelma tuntuu heijastavan opiskeluaikani elämäntapaa.

Sitten käy niin, että nykyhetken musiikin kuuntelutilanne ja jotkut vastaavat tilanteet opiskeluvuosilta tuntuvat samantapaisilta. Jyväskylän aikani ensimmäinen vuosikymmen liittyy mielessäni opiskelun ja perheen ohella myös ylioppilastaloon, jossa oli ja on muun muassa elokuvateatteri Kampus-Kino. Nykyisyyteni on Tampereella. Täällä kuljen työhuoneeseni samaisen miljöön tunnelmissa käytävää, jonka varrella on myös elokuvateatteri Niagara.

Lähdin töistä kotiin vasta joskus iltayhdeksän jälkeen. Lämmin kesäilta jatkui vielä kutsuvana. Ihmiset kulkivat kesäisen kepeinä. Joitain tuttujakin näin. Kotona katselin netistä huomislauantain Tammerfest-ohjelmaa. Se näyttää niin houkuttelevalta, että tekee mieli mennä töihin. Ehkä en sentään mene.

-- mmmt

00:53 - /tunteet

2005-07-14

Kalliin maun halpa sovellus eli minä tykkään mistä tykkään

Teen paljastuksen. Ihan viime aikoihin asti minä olen hiukan häpeillyt sitä, että pidän käytetyistä tavaroista, joiden laatukaan ei ole kummoinen. Ne ovat minulla, koska olen saanut niitä perinnöksi vähävaraisilta sukulaisiltani, mutta olen myös hankkinut niitä itse kirpputoreilta halpaan hintaan. Halpa hinta on syntynyt moniin tavaroihini siitä, että ne ovat olleet jo ostaessani havaittavasti viallisia. Edullisiksi hankinnat muuttuvat, kun käyttöaika venyy riittävän pitkäksi laadun heikkouksista huolimatta.

Käyttökelpoisuus on kuitenkin viallistenkin tavaroitteni välttämätön ominaisuus. Arvostamani käyttökelpoisuuden vuoksi pidän tietysti myös laadukkaista ja kalliista tavaroista, joiden hankkimiseen minulla ei kuitenkaan ole hankintavaroja, eikä valmistustaitoja. Niinpä olen häpeillyt sitä, että tavallaan joudun tyytymään siihen halpaan, mistä pidän, kun en saa sitä kallista, josta pidän myös.

Senkkini on hyvä esimerkki vikoja sietävästä maustani. Kirpputorilta aikanaan ostamani senkki oli jo hankkiessani sillä lailla epäkunnossa, että yksi ovi ei mene kunnolla kiinni ja avaimenreikäin ympärillä on rikkinäiset koristelevyt. Senkki oli siksi kuitenkin riittävän halpa kukkarolleni ja tarvitsin siistiä säilytystilaa ja tason kukilleni. Parasta on, että senkkiin tosiaan mahtuu paljon tavaraa.

En edes yritä korjata senkkiäni, sillä tuollaisenaan se tuntuu ihan hyvältä. Tuntuu siltä kuin se olisi ollut aina minulla. Se on hyvä myös käyttötarkoituksensa kannalta ja täysin minun elämäntapaani sopiva. Sitäpaitsi sen kokopuuta jäljittelevät ovien ja laatikoiden viilutukset ovat kauniita ja keltainen lakattu puun tuntu sopii mieleni ja kotini muuhun värimaisemaan kauniisti.

Arvostan siis myös kauneutta, mutta oman mittapuuni mukaan. Taidanpa arvostaa nykyisin myös omaa makuani. Mitäpä hävettävää tässä olisikaan?

-- mmmt

07:25 - /arvot

2005-07-13

Ajantasaista täsmäkeskustelua opettelemassa - eli oppia ikä kaikki

Olen astunut uudelle vuorovaikutusvälineiden käytön alueelle samoihin aikoihin kahta kautta. Nyt voin keskustella reaaliaikaisesti muiden internet-käyttäjien kanssa. Voin naputella lyhyitä riviviestejä reippaalla konevanhuksella, jossa on 32 megaa muistia ja Debian GNU/Linux -käyttöjärjestelmä tai sen parempimuistisella, mutta vaatimattomalla ja hieman nuoremmalla kaukaisella sukulaisvärkillä, jonka käyttöjärjestelmänä on Microsoft Windows. Tosin taitoni ovat vielä vähän haparoivia, mutta eiköhän harjoittelu tee tässäkin asiassa mestarin. Minun pitää tietenkin kehitellä myös jokin rutiini noiden kahden käyttöjärjestelmän vuorottelevasta käytöstä, sillä kysehän on myös työn ja vapaa-ajan erillisyydestä. Alku on vielä vähän hankalaa.

Antti-Juhani on puhunut minulle jo kauan irkistä (Intenet relay chat eli IRC). Minusta irkki on tuntunut eiliseen iltaan asti hiukan mystiseltä jutulta. Käsitykseni muuttui, kun sain pojaltani illalla puhelun, jotta hän opettaa minulle irkkausta, kunhan avaan kotikoneeni debian-valikosta irssi-text -ohjelman. Sitten sitä mentiin irkkiin. Kun sain yhteyden häneen sitä kautta, sain loput ohjeet sieltä ja opettelin taidon alkuun. Tänään sain tietää, että irkki on kaikista vanhin pikaviestipalvelu (Instant messenger).

Sillöin oivalsin myös, että osaan saman myös Mikrosoftin tarjoamin välinein. Pomonihan opetti minut viime perjantaina käyttämään mikrosoftilaista pikaviestiohjelmaa (messengeriä), joka on tätä messenger-versiota uudempi. Hän näytti ensin toimistossa mallia. Sitten hän avasi keskustelun yhteisen tuttumme kanssa katsoen vieressä, miten toimin. Hänen mentyään kotiin keskustelimme vielä ihan oikeasti pari riviä tekstiä. Muut tämän lajin hienoudet saavat odottaa tulevia aikoja.

-- mmmt

15:55 - /keinot

2005-07-11

Teen työtä, vietän elämää ja kohtaan ihmisiä - mitäpä tässä nyt muutakaan

Olen viettämässä ahkeraa kesää. Joinain tämän kesänkin iltoina olen osallistunut vihreiden yhdistysten hallitusten kokouksiin. Kunnallisjärjestön kokouksessa olin sihteerinä ja TASVINAn kokouksessa puheenjohtajana. Kaikkina kesäisinä arkipäivinä teen osan päivästä työtä, jota eteeni asetetaan pestissäni Trevin projektisihteerinä. Teen työtä siis jokaisena arkipäivänä, jos en sitä ennen ole tehnyt silleen ylitöitä, että saan vastaavan määrän vapaata. Vapaa-aikanani jatkan yhä filosofisia tutkimuksiani sen verran kuin jaksan.

Olen päässyt nyt projektisihteerin pestissäni tekemään paljon sellaisia toimistotöitä, joita ovat lähinnä muistuttaneet ne työt, joita tein joskus yli 20 vuotta sitten ensin Jyväskylän ylioppilasteatterin teatterisihteerinä ja sitten Jyväskylän yliopistossa sijaistaessani kanslisteja vuorotellen Erityispedagogiikan laitoksen ja Yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan kanslioissa. Näitä tein tietysti ennen tutkijan(pätkätyö)urani alkua.

Muutakin teen. Niinpä monet työssäni nyt tarvitsemistani taidoista tulevat vielä varhaisemmalta ajalta eli kotitöistä ja naapureille kouluvuosien mittaan tehdyistä urakka-, metri-, kappale- tms hinnoitelluista maataloustöistä, mutta paljon eväitä sain myös lukioaikojeni kesätöistä ja harrastuksista. Jonain kesäisenä päivänä äskettäin sainkin ilokseni sähköpostiviestin lukioaikaiselta koulukaverilta, joka on nykyisin psykologi, äiti, puoliso ja jatko-opiskelija Savossa. Samalla sain terveisia parilta muultakin koulukaverilta, joista toinen on juurtunut Heinolaan ja toinen käväisee siellä silloin tällöin Italiasta. Meillä naisilla oli ennen vanhaan mukavia keskusteluja koulutuntien liepeillä ja muutenkin. Näitä miettiessäni nousi mieleeni muisto muun muassa koulumatkojeni varrella eksoottisen näköisenä kökottäneestä Harjupaviljongista, jolla ei tosin ole mitään tekemistä juuri näihin koulukavereihini liittyvien muistojeni kanssa.

Jonain kesäisenä päivänä voisi olla mukavaa tavata kaikkiakin muinaisia koulukavereitani entisessä koulukaupungissa. Varmaan yritän sitä, jos saan aikaan sukulaisvierailun heinolalaisen veljeni ja hänen perheensä luo. Tosin liikun suvun luona nykyisin aika harvoin ja silloin vierailu täyttyy sukulaisten tapaamisesta ja muusta ohjelmastani niin, että en ole ehtinyt koulukavereita etsiskellä. Erilaisten seminaarien ja kokousten osuessa suvun lähistölle käväisen kyläilemässä ja vaikkapa yökylässäkin, jos aikaa on. Joskus saan kutsun juhliin, joihin toisinaan onnistun ilokseni myös osallistumaan. Silloin näen myös maisemallisia muutoksia. Yksi suurimmista maiseman muutoksista on tapahtunut eri vaiheissaan Heinolan siltojen tienoilla. Ei riittänyt, että uusi maantiesilta korvasi vanhan sillan, vaan Heinolan Tähti rakentui Kymijoen ylle heinolalaissiltojen maisemaan. Se vaikuttaa paljon siihen, miltä Heinola näyttää ohikulkijasta, sillä ohihan se silta kulkee, eikä kautta.

Jonain lähimmän elokuun, joulukuun ja tammikuun päivänä saatan olla sukulaisteni juhlissa. Onneksi kaikki sukunimikaimani eivät ole sukulaisiani, sillä uteliaisuuttani löysin nimipalvelusta tuhansiin nousevan luvun sukunimeni kohdalta. Kohtuullinen määrä sukulaisia on ihan paikallaan. Täälläpäin ei ole isäni puoleista sukua, vaikka sukunimikaimojani löytyykin Pirkanmaalta. Ainoaa täälläpäin asuvaa äidin puoleista sukulaistani en tunne ulkonäöltä, mutta varmaan olen hänet joskus jossain ihan muuallapäin tavannut tai jopa tuntematta jossain täällä. Tulevan puolen vuoden aikana on toiveissani kuitenkin kutsu ensin vanhimman veljeni ja sitten hänen vaimonsa pyöreiden vuosikymmenien synttäreille Lahden taakse ja pisteenä iin päälle toivon kutsua ainoan sisareni puolivuosisataissynttäreille meren rannan tuntumaan.

Edellisen kerran tapasin juhlivia sukulaisiani yli puolitoista vuotta sitten nuoremmista veljistäni vanhimman puolivuosisataisjuhlissa Heinolassa. Tuon veljen luona minun kyllä pitäisi käydä jo nyt kesällä, sillä lupailin niin kevään rippilapselle, kun en päässyt hänen konfirmaatiojuhlaansa. Sitten joskus tulevina vuosina tulevat vielä kahden nuorimman veljeni 50-vuotisjuhlat, joitain rippijuhlia, valmistujaisia ynnä muita, ennen kuin minä siirryn vanhimman veljeni tämän kesän vuosilukemiin. Minusta juhlat ovat mukavia, mutta niiden järjestäminen tai niihin matkustaminen syövät rahaa. Ehkä asiat järjestyvät näiltäkin osin, kunhan juhlittavaa tulee vastaan.

Sinä päivänä, jota tähditti yllättävän halpa ja raskas läppäri, tapasin kaupungilla pitkästä aikaa yhden ystävän. Tämä rouvashenkilö on jo eläkkeellä. Juttelimme ensin kadun kulmauksessa ja sitten vielä hänen tarjoamiensa kahvikupposten äärellä jossain kuppilassa, sillä päivä oli viileä ja tuulinen. Olemme joskus rupatelleet useamminkin ja liikkuneet samanlaisten harrastusten parissa, mutta nyt edellisestä tapaamisestamme oli jo varmaan parikin vuotta. Tuttuus oli tallella ja keskustelu virkisti muistia. Hän lähti jatkamaan eläkepäiviensä viettämistä ja minä palasin työn ääreen. Tein sen työpäivän täyteen etsimällä ohjelmia, joita työssäni tarvitsen ja joita ei vielä ollut käytettävissä.

Sinä päivänä, jona joku muu etsi puolestani ohjelmia, joita työssäni tarvitsen - ja oli muutenkin meneillään viikonloppu - tuli helsinkiläisserkkuni E käymään. Hän oli ohikulkumatkalla ystävänsä luota Längelmäeltä (linjurilla tänne ja täältä rautateitse) Helsinkiin. Hän tarjosi hyvää syötävää edellispäiväisten nimmareitteni kunniaksi sunnuntaiterassilla ja tulossa olevien synttäreitteni kunniaksi maanantaina ruokatauollani. Keskustelimme paljon naisten juttuja elämän kaikista asioista ja vähän muustakin, kuten meillä on tapana ja kävimme kaupunkikävelyillä aika lailla, sillä sunnuntaina ja maanantaina sää suosi ulkoilijoita.

Sinä maanantaina tapahtui jossainpäin avaruutta järjestetty törmäys Tempel1-komeetan koostumuksen tutkimiseksi. Minä tein silti töitä toimistolla ja E-serkku vietti aikaansa työpaikkani sisä- ja ulkomaisemiin tutustumalla. Iltapäivällä saatoin hänet junaan ja palasin toimistolle valmistelemaan tilaa kaapeille ja suunnittelemaan niiden kuljetusta ulko-ovelta perille asti. Jatkoin työpäivää silleen ihan mielelläni täyteen asti, vaikka aurinkoinen sää kyllä vietteli muihin puuhiin.

Sinä päivänä, jona kuljetusliike toi ulko-ovien luo raskaat käytetyt kaapit, joiden muoto muistuttaa vain filosofin silmällä katsottuna perinteisiä kaappeja, minä raahasin neljän paikallisen herrasmiehen eli naapuritoimistojen väen avulla nämä ihan toisenlaisina todellistuneet kaapit paikoilleen. Sitten vähän myöhemmin tapasin toimistolla yhden uudemmin tutun pariskunnan. Jäin töihin vielä heidän lähdettyään, mutta eivät he lähteneetkään vielä kauas. Olin kaappien ja julisterullien siirtelyissä rasittanut kroppaani aika lailla kauttaaltaan, joten tartuin jonkin ajan kuluttua helposti heidän tarjoukseensa, jotta jos tulisin terassille, saisin juoman. Istuskelimme juominemme kapakan terassilla varmaan toista tuntia rupattelemassa. Sitten olikin hiukan kivuliasta nousta ja käydä, mutta en muistaakseni valittanut ääneen.

Sinä samana kaappien vastaanottamisen päivänä kävin vielä myös vaateostoksilla. Minä olin paikalla enemmänkin makutuomarina tai antamassa ännännen mielipiteen Specin väen ja ostajan mielipiteiden rinnalle. Ostokset onnistuivat mukavan rupattelun kera. Kävimme onnistuneen ostosreissun kunniaksi vielä donitsikahveilla ja jatkoimme rupatteluamme.

Minä tosin halusin kuppilaan myös siksi, että kroppani oli kivusta kuin tulessa. Minun olikin sitten tosi vaikea nousta kahvittelun jälkeen liikkeelle, sillä lyhyt levähdys ei ollut vähentänyt kipuja juuri lainkaan. Kaappien tilan valmistelussa ja sitten kaappien siirtelyssä saamani nivelkivut alkoivat vaikuttaa tosi pahoilta. Köpöttelin kuitenkin kotiin ja päätin pysytellä kotosalla pari seuraavaa päivää. Uusi työläppäri mahdollistaa etätyön ja osa-aikatyön tunnit voin sijoittaa (ajankohtaan sidottuja tehtäviä lukuunottamatta) miten tahdon. Lisäksi saan vapaata kertyvistä ylitöistä.

Sinä keskiviikkopäivänä, jona ryhdyin kirjoittamaan ikäni numeroa suurempana kuin edellisenä päivänä, minä sain Antti-Juhanilta mukavia kirjallisia lahjoja ja hänen itse kehittämäänsä reseptiin pohjautuvan kotiruoka-aterian. Sain poikani lisäksi onnitteluja muiltakin: vanhimmalta veljeltäni onnea ja kesää toivottavan tekstarin, siskolta vitsikkään ja iloisen onnittelutekstarin, serkulta synttärikakkukuvallisen onnittelutekstarin, entiseltä mieheltäni onnittelut kahtakin kautta ja - silloin ja noilla tienoin muutenkin - muitakin onnentoivotuksia toisiltakin sisaruksiltani kuin mainitsemiltani, mutta myös muilta ihmisiltä. Enköhän minä tällä onnella jonkin aikaa pärjääkin.

Sinä torstaina, jona niveleni olivat vielä kovin kipeät kaappiurakan jäljiltä, vietin päivää kotosalla rauhassa. Saatoin sitten iltapäivällä poikani junaan. Vesisade alkoi heti lähtiessäni asemalta kotiin. Kotona nautin tämän vuoden ensimmäisestä koti-ikkunan kautta välittyneestä ukkosen näköhavainnosta synkkine pilvineen, valuvine sateineen ja leiskuvine salamoineen. Jotain jyrinää olin toki kuullut aiemmin myös silloin, kun ikkunani olivat vielä suojakalvon peittämiä ja silloinkin, kun vain pressut peittivät näköalan. Nyt näin uusien ikkunoitteni läpi näkymän mittaisen spektaakkelin, joka kesti puolisen tuntia.

Olin lopun päivää muutenkin aloillani, sillä kokemukseni mukaan pari suhteellisen liikkumatonta päivää, joina en ainakaan kanniskele tai nostele mitään, riittävät näiden iänikuisten ja lukuisia kertoja tutkittujen nivelkipujeni kuittaamiseen. En minä kaikkea silti hoitamatta kuittaile. Olen toki hoitanut muita vaivojani myös lääkäreiden määräämillä lääkkeillä ja niillä keinoilla, jotka kulloinkin ovat olleet tarpeen. Jotta osaisin erottaa toistuvat pikkuiset tai ohimenevät tutut vaivani mahdollisista uusista isoista, hoitoa vaativista vaivoista lueskelen aiheesta eri lähteistä.

Nyt löysin netistä TV-sarjaan liittyvän Minilääkis -sivun otsikolla Lääketieteen perusteita - avoin verkkomateriaali. Yleensä huomaan lukiessani, että vaivassani ei ole riittävästi eväitä vakavampaan. Niin nytkin. Vaikka säryt tuntuivat vielä illalla tosi kovina, päätin elää siinä lujassa luottamuksessa, että kyse olisi tavallisista nivelvaivoistani. En siis hermostunut, enkä myöskään hävittänyt kipua lääkityksellä. Sain nukuttua muutenkin.

Sinä perjantaina, johon päätin viimeksi työviikon, kävin aamusta omilla asioillani. Kymmenestä lähtien tein ylipitkän toimistotyöpäivän, jonka keskellä oli työpalaveri. Raportoituani tekemisistäni ja seuraavien tekemisten suunnittelusta opettelin pomon opastuksella yhden minulle uuden tietokoneohjelman käyttöä. Hänen lähdettyään jatkoin toimistotöitä ja pidin vielä yhden työpalaverinkin ennen kuin lähdin viikoloppua viettämään. Siinä vaiheessa huomasin tehneeni taas kevyesti enemmän kuin yhden työpäivän työt. Mikäpä oli tehdessä, sillä ilokseni huomasin eläneeni tuntikausia kivuitta. Jotain raskaita nostelu- ja siirtelytöitä minulla on vielä työlistalla tuleville päiville, mutta sitten tehtäväni painottuvat toimistotöiden lisäksi projektin suunnitteluun ja toteuttamiseen.

Sinä lauantaina, joka aloitti viime viikonloppuni, kiertelin kirpputoreilla etsimässä edullista laatikostoa, mutta en sitä löytänyt. Yöpöytiä, yölaatikostoja ja lasten pöytiä ja laatikostoja löysin, eikä niitä hinta pilannut, mutta ei niistä ole työpöydän laatikostoksi. Kotimatkalla sain sateelta täydellisen kastelun, joten palasin mielelläni kotiin. Luin dekkaria, korjasin vaatteitani, tein kotitöitä ja katselin televisiota, kutakin vuorollaan.

Eilen vietin mukavan suvisunnuntain lepäillen ja lukien.

Nyt maanantaina jatkuu helteinen sää, mutta onneksi päivän työt on jo tehty.

Huomenna päivystän Tampereen vihreiden toimistolla klo 10-14, mutta varmaankin jatkan silloin toimiston tilojen ja aineistojen järjestelyä, jos väki liikkuu muualla kuin toimistolla. Varmaan toimistokaapin täyttö jatkuu vielä iltapäivälläkin, joten suunnittelen suoraa siirtymistä siitä Telakalle kesäiseen vihreään hallituksen kokoukseen.

Keskiviikosta alkaen minua saattaa työn lisäksi kiinnostaa myös Tammerfest.

-- mmmt

14:07 - /eloa

2005-07-06

Vanhentumisen vuotuinen taitekohta ynnä muuta

Mukava päivä vanhentumista varten. Kotiini tulvii valoa. Tästä kerroksesta näkee juuri tänään ensimmäistä kertaa kuukausiin ihan normaalisti ulos. Aamuvarhain työväki kalkutteli ja surrasi seinän takana ja äsken joku kantoi viimeisen tähän näkyvän pystytangon tuosta editse muualle. Maailma on jälleen avoinna ikkunani takana.

Poikani on pitkästä aikaa käymässä Tampereella ja heti suurentuivat kirjaimet, joita näen näytölläni. Nyt ei tätä varten tartte käydä rillejä uusimassa. Juhlimme tänään sitä, että kirjoitan nyt ikäni hieman toisin kuin eilen.

Vanhenemiseni kunniaksi ei sentään liputeta. Juhlaliputus on siksi, että tänään on Runon ja suven päivä - ja siksi, että runoilija Eino Leino syntyi 6. heinäkuuta vuonna 1878.

Kaukaa entisestä elämästäni tuli tieto, että poikani isä on aloittanut blogin. Aloitusmaisema onnittelee Karin logia ja toivottaa pikaista siirtymistä muiden joukkoon blogilistalle.

-- mmmt

11:47 - /ihmiset

2005-07-03

Polkupyöräilyn ilot ja surut - ja joukkoliikenne

Minä olen kertonut joskus melkein vuosi sitten jutussani varhaisia muistoja siitä, miltä minusta tuntui hyvin varhaisessa lapsuudessani serkkuni kyyditessä minua polkupyörällä ja kesän viuhuessa ympärilläni. Jotkut epäilivät silloin muistojani muinaisen ikäni vuoksi, mutta olen tarkistanut asian suunnilleen vuosi sitten serkuiltani. Sysmäläinen ja asikkalalainen serkuni olivat tulleet pyöräillen Pertunmaalle meille eli tätiläänsä. He kuljettivat minua, alle kaksivuotiasta serkkuaan elämän nautintoihin uimarannalle ja muutenkin. Kokemus oli niin erikoinen, että jossain kuvien, tunteiden ja heidän sanojensa muodossa muisto painui mieleeni. Kertoessani siitä olen tietysti tehnyt sen osittain myöhemmin omaksumillani sanoilla. Joka tapauksessa varhaisimmat pyöräilymuistoni kyydittävänä ovat kauniita ja ihania.

Myöhemmin tuli muita sävyjä mukaan, kun halusin pyöräillä itsekin. Olenkohan kertonut joskus siitä, miten ennen kouluikää jo Heinolan maalaiskunnassa asuessani ihailin parin eri naapurin kuopuksien lastenpyörää? Kotini oli kahden kylän rajalle ja minä osallistuin ison veljen ja neljän pienemmän sisarukseni kanssa leikkimisen lisäksi kolmenlaisen lapsilauman leikkeihin: tuusjärveläisen muutaman ison talon lapset ottivat meidät joskus leikkeihinsä, koskenmyllyläisten omakotitalojen kaikki lapset ottivat meidät toisinaan leikkeihinsä ja kolmas porukka muodostui silloin, kun noita naapurinlapsia kummastakin kylästä tuli meille leikkimään.

Kummassakin kylässä oli yksi pieni lastenpyörä, mutta meillä ei ollut. Vain noita pieniä pyöriä vaativissa leikeissä meidän perheemme köyhyys aiheutti syrjintää. Pikkupyöriä lainattiin kaikille muille, mutta ei minulle tai sisaruksilleni. Meidän piti juosta leikkiin kuuluva ehkä sadan metrin mennen-tullen-taival, jonka muut pyöräilivät. En saanut lainata pikkupyörää edes silloin, kun olin parhaan ystäväni kanssa kahdestaan ja toinen noista ihanista pienistä pyöristä oli sentään hänen.

Äskettäisessä jutussani Jonkinlaisia mielilinkkejä toisten blogeihin kerroin isäni minulle tekemästä polkupyörästä ja äitini minulle tekemistä pyöräilyhousuista eli ajasta, jolloin olin mennyt kansakouluun. Nämä olivat vanhempieni vastavetoja naapuruston pikkupyöriä vastaan ja minun puolestani. Kyllä sillä isän tekemällä isolla pyörällä ajoivat sisaruksenikin, mutta emme lainanneet sitä muille.

Isän tekemä polkupyörä lopulta kuitenkin varastettiin koulun pihalta. Juuri varkauden estämikseksi pyörä jätettiin maalaamattomana kuluneisiin väreihinsä, jotka olivat eri osissa erilaisia. Ei se maalaamattomuus auttanut, sillä pyörä oli muuten hyvä. Tuon pyörän jälkeen minulta on varastettu vielä kolme muutakin polkupyörää.

Ostin opiskelemaan lähtiessäni itselleni silloin muodissa olleen punaisen pyöriltään midikokoisen polkupyörän. Se varastettiin lukuisien muiden pyörien kanssa yhtenä vuodenvaihteen yönä jyväskyläläisen Kortepohjan ylioppilaskylän pyörätelineestä. Matkojen päästä sain nuoremmista veljistäni keskimmäiseltä lainaksi hänen pyöriltään minikokoisen polkupyöränsä, jolla pyöräilin Jyväskylässä pitkään. Sitten se varastettiin lukkojen takaa varastosta niin kuin silloin varastettiin polkupyöriä monesta muustakin varastosta sielläpäin. Puhuttiin, että paikalla oli käynyt kuorma-auto, jonka lavalle varastetut pyörät oli lukittuina lastattu. Jossain vaiheissa ostin itselleni vielä uuden polkupyörän, valkoisen Peugeotin. Muutaman vuoden pyöräilyn jälkeen se varastettiin perheemme pupuhuhtalaisen kotikerrostalon pyörävarastosta. Silloinkin pyöriä lähti vorojen kouriin niiltä tienoilta iso joukko.

Olin kuitenkin alkanut jo kiinnittää huomiota horjahteluihin ja satulalta putoamisiinkin, joita minulle oli aina tapahtunut pyöräillessäni. Lääkäri suositteli pyöräilystä luopumista, joten en ole hankkinut uutta polkupyörää. Olen lopettanut pyöräilyn.

Olen nauttinut polkupyöräilystä ennen vanhaan ja kävelystä nautin nykyisinkin, vaikka en enää pyöräile. Oman pyöräilemättömyyteni olen kokenut menetyksenä aivan viime aikoihin asti, mutta nyttemmin olen päätynyt polkupyöräilyn suhteen vähän ristiriitaisiin ajatuksiin. Polkupyöräilyssä on nimittäin ainakin pari liikuntakykyyn liittyvää hankaluutta ja jotain yhteyttä myös joukkoliikenteen kuihtumiseen pyöräilyn yleistymisellä saattaa olla.

Jos on huimaustaipumusta ja kramppaavat jalat niin kuin minulla, voi pyöräillessään olla vaaraksi itsensä lisäksi muillekin liikenteessä horjuessaan ja kaatuillessaan. Muitakin sellaisia vaivoja voi olla, jotka estäisivät auton rattiin tarttumisen, mutta eivät tule esteenä mieleen pyörän ohjaustankoon tartuttaessa. Sellaisia voivat olla vaikka muistikatkot tai jotkut kohtauksia aiheuttavat sairaudet, jos lääkitys ei ole kunnossa. Näiden vaikutuksen näin äitivainaan tuttavapiirissä äidin elämän viimeisinä muistillisina vuosina. Siksi olen ruvennut miettimään polkupyöräilyä uudelta kannalta viime aikoina. "Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoja?" Ehkä. Tai ehkä ei, sillä en minä ole ainoa, joka ei voi pyöräillä.

Olen miettinyt sitä, miten polkupyöräily vie matkustajia joukkoliikenteestä. Joukkoliikenteessähän kanavoidaan nimityksen mukaisesti joukkoja yhteiselle reitille samaan aikaan, kun taas polkupyörä sallii yksilöllisen aikataulun ja reittivalinnat henkilöauton tavoin. Henkilöautoista ei ehkä niinkään siirrytä silloin tällöin polkupyöräilemään, vaan joukkoliikennevälineistä. Niillä matkustaminen vaatii kärsivällistä aikatauluihin ja reitteihin sopeutumista sekä jatkuvaa maksukykyä nousevista hinnoista huolimatta.

Polkupyöräily vie hyväkuntoisia, itsenäisiä, aktiivisia matkustajia ontuvalta joukkoliikenteeltä niin kuin yksityisautolukin. Pyöräilyn lisääntyminen ei välttämättä vähennä henkilöautojen käyttöä, vaan lisää autottomien joukkoliikenteen käyttäjien liikkumisvapautta. Joukkoliikenne ei matkustajamäärien vähentyessä pysty palvelemaan yhtä hyvin kuin ennen. Tämä koskee erityisesti liikuntarajoitteisia tai liikennevälineettömyyden valitsevia matkustajia: reittejä karsitaan, ajoja harvennetaan ja matkojen hintoja nostetaan. Samat ongelmat purevat tietenkin keiden tahansa matkustajan kärsivällisyyteen. Näin menevien ja hyvin toimeentulevien ihmisten siirtyminen yksityisautoiluun saa lisää vahvoilta näyttäviä perusteita joukkoliikenteen heikkenevistä ja kallistuvista palveluista.

Pitäisikö sitten tyytyä ekologisesti hyvään ja yksilöllisyyttä kunnioittavaan kampanjointiin yksityisautoilun korvaamisesta polkupyöräilyllä ja tarjota auttava määrä yhteiskunnan sponsoroimia julkisia bussi- ym. -linjoja köyhille ja kipeille? Eipä niinkään. Kaikkea yksityisautoilua ei voi korvata ollenkaan muilla liikkumistavoilla, eikä pyöräily sovi ihan kaikkeen liikkumiseen niillekään kulkijoille, joilta yksilöllinen pyöräily sujuu.

Henkilöauton laajennukset eli bussit, junat ym. joukkoliikennevälineet ovat tarpeen, samoin omistamista laajentava autojen vuokraus omaan käyttöön kuskeineen - kuten takseja käytettäessä - tai yhteisomistukseen hankittujen autojen vuokraaminen omaan käyttöön vain rajatuksi ajaksi tai tietyille matkoille silloin tällöin. Toisaalta myös polkupyörien yhteisöllisyyttä voi lisätä. Olen joskus katsellut ihaillen tandempyöräilijöitä tai lasta rattaissa pyörän perässä vetäjää. Näistä rattaita vetävistä pyöräilijöistä voi lukea esimerkiksi blogista nimeltä maalainen vaikkapa jutusta Maalari maalasi taloa ja siellä olevista kommenteista.

Kannattaisikohan miettiä myös poljettavia takseja joko perässä vedettävine matkustajavaunuineen tai sitten niin, että matkustajaosasto on edessä ja ohjaava polkija heidän takanaan? Jossainhan ne ovat yleisiä. Joka tapauksessa on hyvä, että joissain kaupungeissa on satunnaisten pyöräilijöiden maksutta tai pientä panttia vastaan lainattavissa olevia polkupyöriä. Itse kävelen työmatkallani nykyisin sellaisen pyörätelineen ohitse, jossa on milloin mikäkin määrä lainattavia polkupyöriä. Päättelen määrän vaihteluista, että pyöriä myös käytetään.

Pyöräilyyn liittyy kaikesta huolimatta paljon nautintoa. Yksi mukavimpia pyöräilyyn liittyneitä elämänvaiheitani on ollut aika, joilloin Antti-Juhani opetteli ajamaan lastenpyörällään, jonka nimi oli suomeksi Salama. Olisikohan rungossa lukenut Plixt? Opettelu vaati sinnikkyyttä, mutta onnistui mainiosti. Kävimme sitten usein pyöräilemässä Jyväskylän liikennepuistossa, mutta ajelimme vuosien mittaan paljon muutenkin yhdessä.

-- mmmt

13:32 - /keinot

2005-07-01

Blogien kirjoittajat Cameronin koe-eläiminä: katsopa nyt itseesi!

Jollain tutkijalla nimeltä Cameron on huumorintajua, mutta tutkimus on ihan asiallinen. Hän tekee (englanniksi) blogeihin ja näiden kirjoittajiin liittyvää tutkimusta. Minä ainakin nautin vastaillessani, sillä sainhan taas uuden perusteen katsoa itseeni: lomakkeet peilaavat kuvaa nettipäiväkirjan kirjoittajasta.

Cameron kutsuu yhä mukaan ihmisiä, joilla on tai on joskus ollut oma (tai yhteinen) blogi: vapauttakaa Cameron. Minusta sen voi tehdä ryhtymällä hänelle koekaniiniksi.

Minä huomasin linkin tuohon tutkimukseen joidenkin blogisuosikkieni sivulla. Ajattelin, jotta miksipä en sitten minäkin. Siksi minä kahlasin tutkimuslomakkeet läpi. Vasta tätä juttua kirjoittaessani tajusin, miten paljon olin nauttinut vastailemisesta. Itseäänhän siellä sai tutkiskella ja omaa blogiaan. Sai toki tutkiskella myös suhdettaan maailmaan blogistanina ja ihmisiin online-offline -kohdattavina ammattilaisina.

Käytän joskus joitain tiettyä aihetta myös keinona, jonka avulla etsin tuhansien blogien joukosta uusia löytöjä suosikkilistalleni entisten lisäksi. Tällä kertaa löysin joitain blogeja suosikkilistalleni, kun katsoin Mistä maailmalla puhutaan (blogilista.fi) -listalta, mitkä blogit linkittivät MIT:n blogitutkimuksen sivulle. Enemmänkin sieltä olisi voinut löytää, sille linkittäjiä on tätä kirjoittaessani 31. Tämänpäiväinen rupeamani blogistanissa tulee kuitenkin täyteen juuri näillä minuuteilla. Toiste sitten.

Linkitän suosikkilistani muut koe-eläimet tähän niistä blogiensa jutuista, joista linkin löysin.

Antti-Juhani Kaijanaho
Ihan kiva elämä - Rather nice life
Kangasala
Janka's log
Meiran weblog
my typo
Kolikon kääntöpuoli
marginaali näyttää tutkimuslomakkeetkin.

Tälläkin kertaa monet blogisuosikeistani jäivät juttuni ulkopuolelle, sillä en löytänyt kaikkien sivuilta tämän testin painiketta. Siitä päättelen, että suosikkini eivät ole keskenään aivan samanlaisia. Tunnustankin näin meidän kesken, että minulla on omasta mielestäni varsin monipuolinen suosikkista. Pidän sitä ainakin toistaiseksi vielä lukkojen takana blogilista.fi -palvelussa.

-- mmmt

23:06 - /blogit

2005-06-30

Taas yksi vuosipäivä - eli kotoa kotiin

Vuosia sitten oli myös 30. kesäkuuta, kun lähdin autoa ajaen pois kodistani ja kotikaupungistani Jyväskylästä. Poikani oli mukanani.

Noin tuntia ennen puolta yötä olimme suunnilleen Jyväskylän ja Tampereen välisen matkan puolivälissä. Pysähdyimme ja söimme tienvarren kuppilassa iltapalaa. Päivä oli ollut pitkä ja matkaa oli vielä jäljellä.

Kun lähdimme puolen yön jälkeen liikkeelle 1. heinäkuuta, niin olimme taas matkalla kotiin. Kotiin Tampereelle.

-- mmmt

23:48 - /tunteet

Otin haltuun oman blogini

No niin, nyt Aloitusmaisema on hallussani myös blogilista.fi -palvelussa. Voin nyt ilokseni muokata siellä blogini tietoja. Kopioin sittenkin heti sinne saman tien tuon Aloitusmaiseman alussa olevan blogini luonnehdinnan. Listasin myös joitain kategorioita. Sieltähän ne löytyvät, kun napauttaa listoilla Aloitusmaiseman nimen vieressä olevaa pientä i-kirjainta. Tunnustelen noita kategorioita jonkin aikaa ja muutan, jos on tarpeen.

-- mmmt

00:55 - /meta

Kaikenlaisia kommervenkkejä

Aloitusmaisemalla ei ole vielä blogilista.fi -palvelussa minkäänlaisia ominaisuuksia, eikä tämä näytä kuuluvan mihinkään kategoriaankaan. Toki Aloitusmaisema löytyy listoilta kaikkien muiden joukosta. A-kirjaimella alkavien blogi-nimien joukosta hakemistosta tämä löytyy myös. Jotain muitakin luokitteluperusteita on, joita Aloitusmaisema täyttää, mutta en tiedä, miten noihin kategorioihin päätyy. Kokeilen vasta nyt sitäkin, miten pääsen itse muokkaamaan oman blogini tietoja. Katsotaan nyt ensin, miten tämä oman blogin haltuun ottaminen onnistuu. Jospa onnistuisi. En vissiin tänä yönä jaksa luonnehtia Aloitusmaisemaa.

-- mmmt

00:26 - /meta

2005-06-28

Jonkinlaisia mielilinkkejä toisten blogeihin

Kuten silloin tällöin ja vähän väliä toisinaan muulloinkin, niin nyt myös tänään hain hetken virkistystä ja muitakin virikkeitä toisten ihmisten nettipäiväkirjoista. Tein sen helpoimmalla mahdollisella tavalla: luin blogeja omalta suosikkilistaltani. Sitten kävi niin, että virikkeistä syntyi omaa tekstiä, mutta laitan nyt kuitenkin linkin myös kulloiseenkin virikkeeseen. Suurin osa suosikeistani jää jälleen mainitsematta, mutta tuleehan näitä kirjoituskertoja

Minun pitää varmaan hankkia uudet silmälasit, sillä viime öisessä unessani sain tarkkoja neuvoja silmälasieni puhdistamiseen. Ihmettelin siinä esimerkillistä puhdistusoperaatiota katsellessani kyllä vahän sitäkin, että kaikesta minäkin unta näen. Heräsin sitten, kun silmälasini olivat puhtaat. En olisi tullut tuota unta kertoneeksi, ellen olisi löytänyt huomattavasti jännittävämpiä unia blogista nimeltä -C-.

Olen aina yrittänyt olla tarkkana sen suhteen, mitä ja miten puhun lapsille. Omasta lapsuudestani muistan, miten usein ihmettelin aikuisten puhteita. Ajattelin lapsena, että eivätpä puhuisi minulle tuollaisia, jos tietäisivät, että minustakin tulee aikuinen. Joistain jutuista päätin, että muistan ne aikuisena ja kerron sitten ihmisille, että ei lapsille saa niin sanoa tai tehdä. En minä tätä muistelua olisi tänään tullut kirjoittaneeksi, ellen olisi lukenut juttua Korealaislasten piirustuksia, jonka löysin blogista nimeltä ihan kiva elämä - rather nice life.

Isä hankki joskus lapsuudessani jonkin aikaa tienestiä myös kulkukauppiaana, kun ei oikein muuta työtä saanut. Vai mahtoiko tuurata jotain tuttuaan, en muista. Mitä lie ollut muuta myytävänä, mutta ainakin jostain muovimaisesta materiaalista tehtyjä nukenpäitä. Nukkenaama oli vaaleanpunainen ja sillä oli suuret siniset silmät, punaiset huulet ja jollain lailla kiehtovat hiukset. Jotenkin muistan myös sellaisen kankaisen nuken, jolla oli tuollainen pää. Minun tai siskoni nukke se ei ollut, sillä meillä ei oikeastaan harrastettu kotona nukkeja. Vaikka on minulla nykyisin tallella pieni posliinisen tuntuinen käsi- ja jalkapuoli nukke nimeltä Kielo Marjukka, jolle tein itse proteesit kankaasta ja metallilangasta. Enpä olisi tätä juttua juuri nyt ruvennut muistelemaan, ellen olisi törmännyt joulukuiseen Essi-nukkeen ja autoihin, kun tutustuin jonkun pienen tytön vanhempien pitämään nettipäiväkirjaan nimeltä Venlan nettipäiväkirja.

Isäni teki minulle polkupyörän, kun menin kansakouluun. Hän keräsi osat naapureiden romuista. Pyörä oli aikuisten kokoa, eikä sitä maalattu, ettei sitä varastettaisi. Ajelin koulumatkojani ylpeänä kuluneesti sekavärisellä pyörälläni. Olin ylpeä siitä, koska se oli isäni tekemä, eikä muilla ollut isän tekemää polkupyörää. Vielä ylpeämmäksi tulin, kun äiti teki minulle tummasta syvänpunaisesta vakosametista pyöräilyhousut, vaikka tyttöjen pitkät housut eivät olleetkaan silloin ihan vielä tulleet muotiin. Äidillä oli kuitenkin ollut pohjepituiset pyöräilyhousut jo joskus 1930-luvulla, joten miksei siis minulla lukuvuonna 1959-60. Ei tämä muisto olisi juolahtanut mieleeni, ellen olisi lukenut pyöräilyhameen ostosta juttua Uudet aatteet ja uudet vaatteet, joka on ranskalaistunnelman kera on tarjolla blogissa nimeltä museopäiväkirja.

Minä en pyöräile, enkä autoile nykyään. Kävelen vain tai kuljen julkisen liikenteen kyydissä. Maailmalle olen matkustanut elämäni mittaan hyvin harvoin. Jotenkin minusta tuntuu silti siltä, että koko tämä maapallo olisi tullut tutuksi kirjojen, television, elokuvien tai vaikkapa muiden ihmisten matkakertomusten välityksellä. Tunnen väkeä, joka on käynyt vaikkapa Thaimaassa lomillaan useinkin ja toista näkökulmaa sinnepäin saimme tuutin täydeltä viime vuodenvaihteen tuhoisan tsunamin vuoksi. Minä en ole suuremmin hinkunut tuolle maailman kolkalle, vaan monet muut maailman paikat ovat niitä, joiden koen jääneen minulta käymättä - toistaiseksi ainakin. Tämä matkustamattomuuteni pohdiskelu tuli mieleeni, kun blogeja selaillessani päädyin uuteen ja jopa suosikiksi kelpaavaan tuttavuuteen eli jonkun minulle vieraan henkilön matkakertomukseen blogissa nimeltä Thaimaa 2005

Nyt olen vaellellut mieleni maisemissa ja blogien sivuilla niin paljon, että siirryn nojatuoliin lukemaan dekkaria. Laitan silti vielä tähän loppuun linkin maisemien katseluun ja rauhalliseen istuskeluun sopivaan puiston penkkiin, jonka kuvan löysin blogista nimeltä pinseri.

-- mmmt

21:50 - /blogit

2005-06-27

Kotoiset kuvioni kotikaupunkini kartalla

Minun maailmankuvani keskipisteessä olen minä itse tiettynä hetkenä jossakin - tai pikemminkin minä itse tässä nyt. En pysy yleensä edes kokonaista vuorokautta samoilla sijoillani maapallon pinnalla. Voin kyllä kuvitella, että olisin elänyt ja työskennellyt syntymäkodissani koko elämäni tähän asti, mutta todellisuudessa en ole pysynyt aloillani.

Nykyisin elämäni keskeiseksi alueeksi tarkentuu tamperelainen kodin ja työpaikan seutu sekä niiden välinen kävelymatka. Jo toistakymmentä vuotta on kotini ollut tässä missä nytkin, aika lailla keskellä Tamperetta. Minä voin paikantaa itseni tässä nyt Eniron reittipalvelun avulla, sillä Tampere on kartalla.

Tästä olen jo viime vuosituhannella kulkenut rautatien yli tai ali lähes päivittäin töihin ja jatko-opintiohin suunnilleen näille tienoille.

Viime kuukausien aikana kävelymatkani on muuttanut suuntaa työn osalta, mutta jatko-opinnot ovat yhä entisessä suunnassaan. Nyt olen kulkenut jo kolme viikkoa töihin vetten yli milloin mitäkin siltaa pitkin tänne.

Kotoiset kuvioni paikantuvat kodin ja työpaikan osalta mukavasti myös Tampereen taidesuunnistustuksen liikeluettelon kohteiden 28 ja 30 sivustojen kartoilta. Teen vapaa-ajalla väitöskirjaani, asun ja työskentelen osa-aikaisesti yhä kartan vihreän ympyrän tienoilla. Juon kupposen kahvia tai kirjoitan blogijuttuja taikka vaikka luen hyviä kirjoja kartan punaisen ympyrän lähettyvillä ja työskentelen suunnilleen vuoden kartan ruskean neliön tienoilla.

Minä olen pikkuruisena pisteenä milloin missäkin kartan kohdassa. Maisemiin, joita havaitsen kulkiessani, en kuitenkaan mahdu itse ainakaan silloin, kun niitä itse katselen. En näe juurikaan jälkiä kulkemisistani, vaikka katselisin tienoita, joilla kuljin eilen tai ihan juuri.

Jotkut maisemat ovat lähellä kotiani, toiset eivät ole. Tamperelaisena voin halutessani kulkea täällä muutenkin ja katsella vaikkapa näitä samoja kotikaupungin näkymiä, joita tamperelaiset nettikamerat kuvaavat. En tosin ihan samasta näkökulmasta, mutta suunnilleen.

Lähelle voin liikkua melko helposti maisemia katselemaan. Toisin on laita vaikkapa Niagaran suhteen, sillä se on merten takana kaukana ulkomailla: Niagaran putoukset voin nähdä vain haaveissani. Niagara on liian kaukana, jotta minulla olisi varaa käydä sitä katsomassa. Ilokseni voin sentään katsella myös Niagaran putouksien kuvaa nettikamerasta.

-- mmmt

02:40 - /mina

2005-06-26

Aloitusmaisemalla oli eilen 1-vuotissynttärit

Aloitusmaisema täytti eilen vuoden. Alkuaikoina Aloitusmaiseman juttuja allekirjoitettiin muun muassa nimellä Maura. Kyseessä oli aloittelevan maisemoijan identiteettiin liittyvä kokeilu, joka ei vakiintunut käytännöksi.

Aloitusmaiseman 1-vuotissyntymäpäivää juhlittiin pienellä ihmeellä eli julkaisemalla Aloitusmaiseman ideat-polulla toissa yönä sarja kuuden sanan novelleja, jotka julkaistiin samana päivänä ihmeet-polulla uutena editiona nimellä Yksitoista kuuden sanan novellia juhannusyönä 2005.

Toisen olemassaolovuoden kunniaksi aloitetaan Aloitusmaisemassa uusi juttujen allekirjoituskäytäntö.

-- mmmt

18:29 - /meta

2005-06-25

Yksitoista kuuden sanan novellia juhannusyönä 2005

Voin liittää tämän viime yönä julkaisemani novellisarjan julkaisuluettelooni paljon helpommin, kun nimeän novellit yksitellen. Lisäksi novelleihini viittaaminen helpottuu huomattavasti, kun ei tarvitse kirjoittaa lähdeluetteloon koko novellia. Ajattelin ensin kirjoittaa huvin vuoksi novelleille tosi pitkät nimet. Totesin kuitenkin, että tässä on tosi kyseessä. Niinpä kerron novellien oikeat nimet. Sarjan nimi on:

Yksitoista kuuden sanan novellia juhannusyönä 2005

Ahne
Luin blogeja. Löysin novelleja. Luin ne.

Idea
Idea valtaa mieleni. Kirjoitan siitä novellin.

Minä
Kerron koko elämäni tarinan: minä elän.

Kirja
Kirjoitan kirjan. Olen etsinyt aihetta ikäni.

Optimisti
Sinä menit lainaamaan tulitikkuja. Odotan paluutasi.

Tehtailija
Perustin tulitikkutehtaan. Puhun nyt kynttilöiden puolesta.

Ei vielä
Kiipesin vuorelle. Katson maisemaa ennen paluutani.

Ero
Noudan kuun taivaalta, sanoit ennen lähtöäsi.

Hauta
Sota päättyy. Vain elävät sotilaat kotiutuvat.

Raivo
Nyrkin ja hellan välistä lentävät lautaset.

Kateus
Muurahaiset kulkevat jonossa yksinäisen polkuni yli.

12:48 - /ihmeet

Linkkeja suosikkiblogieni kuuden sanan novelleihin

Yöllisen tänne Aloitusmaisemaan luonnostelemani kuuden sanan novellisarjan lisäksi löysin ainakin näistä suosikkilistallani olevista blogeista kuuden sanan novellin tai useammankin:

vuokratontilla
pinseri (joka likittää kahteen muuhun sekä tämän meemin aloittajaan, mutta sieltähän ne näkee)
menopaussi
sedis blog
tommipommi
Matkalla
Mieto marinadi
maalainen

.

Kaikilla suosikkiblogeillani ei ole tähän teemaan linkitettävää tekstiä, mutta muuta kiinnostavaa kylläkin.

11:55 - /blogit

Kuuden sanan novellit vaativat lukijaa keskittymään

Luin blogeja. Löysin novelleja. Luin ne.

Idea valtaa mieleni. Kirjoitan siitä novellin.

Kerron koko elämäni tarinan: minä elän.

Kirjoitan kirjan. Olen etsinyt aihetta ikäni.

Sinä menit lainaamaan tulitikkuja. Odotan paluutasi.

Perustin tulitikkutehtaan. Puhun nyt kynttilöiden puolesta.

Kiipesin vuorelle. Katson maisemaa ennen paluutani.

Noudan kuun taivaalta, sanoit ennen lähtöäsi.

Sota päättyy. Vain elävät sotilaat kotiutuvat.

Nyrkin ja hellan välistä lentävät lautaset.

Muurahaiset kulkevat jonossa yksinäisen polkuni yli.

00:47 - /ideat

2005-06-24

Kaksi uutta blogijärjestystä, omia lauseita muilla ja muita blogeja

Käväisin juhannusaaton turneella katselemassa muita blogeja. Matkalla on linkki, jonka takana on tosiaan uusi Top-lista (beta). Sillä blogilista.fi tarjoaa blogit jonkinlaisessa suosituimmuusjärjestyksessä.

Tämä Aloitusmaisema on juuri nyt sijalla 560, mutta sijoitukset näyttävät liikkuvan koko ajan jonkin verran. Lauluntekijän Lautatarha toivoo palkissaan pääsevänsä Top-kymppiin, joten ruksasin oman panokseni noin tavoitteelliseen toimintaan. Maamme soisin nousevan myös listalla kärkeen.

Sanaisten tekstien lisäksi Tuhat sanaa laittaa mukaan myös tuhannen sanan tiivistelmiä eli kuvia. Täti viidakon reunalla kirjoittaa kiinnostavasti, mutta myös kuvissa, varsinkin tässä merisessä on jotain minua puhuttelevaa.

Loistava puhallus - lauseita taitaa mainostaa kirjaa, joka on kiva tuliainen sivulla olevan kommentin mukaan. Kirja on tietysti Loistava puhallus. Katsoin sitten vielä, millaista luettavaa Lausutaan kuten kirjoitetaan tarjoaa ja löysinkin yllätyksekseni alkuviikolta Nasan kuutietoa: kuu oli matalimmillaan 18 vuoteen 22.6.05 eli viime keskiviikkona.

Koiran kuva blogin alussa ei aiheuta minulle allergisia reaktioita niin kuin oikeat koirat. Kurkistinkin mielikseni Nöpsiä, joka vartioi piikkilankaa. Myös pinseri alkaa koiran kuvalla, mutta siitä tulee melkein liian iso houkutus vesille uimaan. Löysin vielä yhden koiran, kun katsoin, mitä Vuokratontilla sijaitsee: ainakin kuuden sanan novelli.

Vuokratontilta ei ole pitkä matka kohti Uusia lauseita (by vuokratontilla). Siellä on Aloitusmaisemasta tämmöinen lause: "Ajattelin kylläkin jonkin verran ja luin." Jokaisesta päivästäni voisin sanoa samaa.

Täällä Aloitusmaisemassa on uusia lauseita enemmänkin ja niin on myös blogistanissa. Löysin nimittäin äskettäin Aloitusmaisemaan veteen katselemisesta kirjoittamani lauseet "Minä katselin veteen ja ajattelin." ja "Katselin veteen itsekseni.", kun luin Uusia lauseita, joita on koonnut Karri Kokko.

Kuuma lista (beta) on toinen uutuus, joka juuri näytti tulleen linkkinä pääsivulle blogilista.fi ja tuon listan kuumin on tällä hetkellä Pikku kätöset, lämpötila 86 astetta. Poikani Antti-Juhani Kaijanahon blogin lämpötila on 38,1 astetta. Aloitusmaiseman lämpötila on 36,7 astetta, ihmisen normaalilämpö tässä huushollissa. Listan lämpöjen laskukaavaa ei paljasteta.

17:14 - /blogit

2005-06-23

Ihanaa, näen remonttitelineet

Koti-ikkunoitteni ulkopintaa on viikkokausia suojannut sumean vaalea muovi, kuten tässä kerrostalossa kaikkia ikkunoita. Niin ei ole enää. Huomasin jo eilisiltana sälekaihtimien rakosista erilaista valoa ja kurkistin, jotta miksi. Suojamuovit on poistettu. Ulkoseinän rappauspinta on nyt uusittu.

Arvostan nyt niitä reiluja paria metriä, joiden verran näen telineitä. Pitemmälle en näe, sillä vielä nytkin maisemani päättyy sumean vaaleaan telineiden ulkoseinäpressuun. Kummallisen tunteen vallassa sitä katselen: voi miten kaunis tuo pressu tänään onkaan ja voi miten innoissani odotan silti sen poistamista. Voi hyvinkin käydä niin, että nuo telineet puretaan - ilokseni ja muutenkin - suunnilleen aikataulun mukaan eli ihan lähipäivinä.

Odotan tuolla kadun toisella puolella olevan talon seinän näkemistä aikamoista kaipausta tuntien. Kaipaan tuttua ja rakkaaksikin tullutta ikkunamaisemaa muutenkin. On siinä sentään kaistale taivasta, yksi kokonainen kerrostalo tästä suunnasta ja muutama lehtipuun latvusto alhaalla kadun tuon puolen ja jalkakäytävän välissä. Niin ja sää ja ihmiset, joiden pukeutumisesta päättelen ulkolämpötilan.

07:31 - /tunteet

2005-06-22

Ilmakala

Näin Tammerkosken yläpuolella korkealla ilmassa kalan. En ole ennen onnistunut katsomaan juuri sillä hetkellä, jolloin kala ponkaisee omin päin ilmaan. Ensin on vahvasti virtaavan veden melko tasaiselta näyttävä pinta. Sitten on kala korkealla ilmassa. Sitten on veden pinnassa pulauksen jälki, eikä kohta enää mitään muuta kuin tasaisesti virtaavaa vettä.

23:34 - /ihmeet

2005-06-20

Nokan tukkoisuudesta alennusspeltin kautta hyppivään näkymään

Torstai-iltana olin varma siitä, että olin hankkinut jotenkin itselleni kesäflunssan. Olo oli iltaa pitkin tukkoinen ja hengittäminen oli työlästä. Sain kuitenkin illalla unen päästä kiinni ja heräsin perjantaiaamuna flunssanmakuiseen reippauteen.

Perjantaina töihin mennessäni törmäsin saman talon muiden toimistojen väkeen, jota liikkui käytävällä kahteen suuntaan: kiireiset tulivat vastaan ja vouhkasivat ilmaisista paidoista ja toimistoon suuntaajilla edelläkulkijoillani oli tervehtimään kääntyessään leveä hymy ja kantamuksena valkoinen T-paita taiteltuna muovipussissa. Joku valaisi tietämättömyyttäni: "Kulman takana on paitakaupan avajaiset." Minäkin käväisin kulman takana, join kupposen kahvia ja nautin hyvän pikkupullan ennen kuin kävin vastaanottamassa lahjapaidan ja toivottamassa menestystä.

Tästä piristyneenä tein reippaan työpäivän aivastellen ja suun kautta hengitellen. Opettelin muun muassa kotisivujen päivitykseen liittyviä niksejä yhdessä työnantajan edustajien kanssa. Käyttäydyin toki seurassa korrektisti ja pidin isoa nenäliinaa flunssani edessä, kun muita oli paikalla. Flunssan tuntu paheni iltaa kohti, joten nukuin pitkän yön.

Lauantaina naamaonteloiden tukkoisuus oli todella tukalaa. En jaksanut kokeilla poikani kehitysversiota tekstinkäsittelyohjelmasta, joten soitin siitä hänelle. Puhelun vinkki oli allergialääkkeen hankkiminen. Yhtä edullista ja tehoisaa lääkettä hän suosittelikin.

Kävin apteekissa ja nappasin allergialääkepillerin. Olin ostanut halvimman satsin, minkä löysin. Pakkauksen hinta oli silti lähes kaksinkertainen siihen verrattuna, mitä poikani oli suositellut. Tästä apteekista tuo tosi edullinen tuote oli loppunut, eikä se enää ollut tilattavissakaan. Arvelivat konkurssin käyneen pikkuisen lääkefirman kohtaloksi.

Keskustorilla oli sateen jäljiltä muoveihin suojattuja pirkanmaalaiskuntien ja -yrittäjien kojuja. Muoveja availtiin vähitellen. Kävin etsimässä talkkunajauhoja ja löysinkin mieleiseni pienen erän, joka oli kolikkokukkaroni kokoinen tai oikeastaan noukkaisi sieltä vain yhden ison kolikon. Tein myös varsinaisen heräteostoksen, sillä joku kauppias kaupitteli parin vesipisaraosuman saanutta speltpussukkaa huomattavan pienellä kolikkomäärällä. Ostin sen ja vaihdoin kotona jauhot toiseen pakkaukseen. En ole ennen käyttänyt alkuvehnää, mutta enköhän jotain keksi.

En tehnyt sunnuntaina mitään erityisesti mainittavaa. Ajattelin kylläkin jonkin verran ja luin. Sitä paitsi muistelin, että juuri tälläisten flunssantuntuisten allergiajaksojen vuoksi olin aikanaan luopunut vierailuista kissa- ja koiraihmisten kodeissa. Yritän taas löytää jonkinlaisen tasapainon sosiaalisuuden ja allergisuuden välille. Joillakin uusistakin tuttavistani on nimittäin kissoja ja koiria.

Olen tänä aamuna ilokseni valmis maanantaihin, työviikkoon ja aherrukseen. Tukkoisuutta on, mutta vain siedettävissä rajoissa.

Sen sijaan en ole varma, voiko kotinäyttöni hyvin. Kun avasin tänään kotitietokoneeni parin päivän käyttötauon jälkeen, ovat ruudun käyttöikkuna ja sillä olevat tiedostot, internetsivut ja tämä tekstikin näyttäneet välillä hyppelehtivän. Olen viimeisen kymmenen vuoden aikana menettänyt kotinäyttöjä aika pian juuri tuollaisten hyppelehtimisten jälkeen. Toivottavasti tämä kuva-alan epävakaisuus ei tällä kertaa johda näytön tuhoon.

08:47 - /kunto

2005-06-16

Kun katson ikkunan suuntaan tai veteen

Kun katson kotona ikkunan suuntaan, näen sälekaihtimet, joita ei ennen ikkunaremottia ollut. Kun nostan kaihtimet ylös, näen yhä vain vaalean kuultavaa läikikästä pintaa uudenuutukaisten ikkunalasien takana. Tiedän, että vaalea, mutta läpinäkymätön este maiseman tiellä on suojamuovia. Tiedän, että läikät ovat rapatessa syntyneitten roiskeitten muotoja. Suunnitellun aikataulun mukaan tätä julkisivuremontin vuoksi yli kaksi kuukautta sitten alkanutta umpiossa elämistä kestää vielä yli viikon ainakin.

Kun katson työpaikallani työpöydän äärestä ikkunan suuntaan, näen paljon taivasta, ihmisiä kulkemassa kosken viertä sekä Koskikeskuksen sellaisena kuin se näkyy koskelle päin. Maan tasalla ja myös ehkä kolmannessa kerroksessa on ravintolaterasseilla ihmisiä. Kun vähän kurkotan, mutta en silti nouse työn äärestä, näen veden virtaavan oikealle. Aina, kun kävelen ovelta työpöytäni ääreen, näen Tammerkosken ja tiedän, että siinä virtaa vettä Näsijärvestä Pyhäjärveen. Veden vauhti on voimakasta.

Yhtenä päivänä koski kuohui vaahtopäinä jonkin aikaa, mutta kun myöhemmin samana päivänä kuljin kotiin kosken yli, ei veden virtaus näkynyt juuri lainkaan pinnan muodoissa. Jossain vaiheessa äskettäin kävin - niin kuin usein muulloinkin - asioilla Keskustorin tienoilla. Kun sillä kertaa kuljin patsaitten vartioimaa Tammerkosken siltaa pitkin kotiinpäin, huomasin, että koskessa ei ollut vettä. Laskin pohjamudista näkyvät polkupyörät - 14 - ja yhtä sun toista muuta roinaa. En käynyt katsomassa, mitä aarteita ja väänteitä sillan toisella puolella oli kosken pohjasta paljastunut.

Tänään - niin kuin silloin tällöin muulloinkin - kävin päiväkahvilla Laukontorilla. Istuin kupposeni ääressä ja katselin vettä, joka oli jo päässyt Tammerkosken ohi suvantoisemmalle alueelle, mutta oli yhä vielä matkalla Pyhäjärven isojen vesien yhteyteen. Katselin veteen itsekseni. Varpunen lehahti siihen kärkkymään välipalaa, mutta ei sitä kahvi kiinnostanut. Onneksi, sillä en minä aikonut jakaa kahvitilkkaani lintusen kanssa. Minä katselin veteen ja ajattelin.

16:15 - /maailma

2005-06-15

Nimettömille nimiä

Kadunnimitoimikunta oli tiistai-iltapäivänä oikein reipas. Minäkään en juuttunut kovin pitkiin puheisiin, vaikka nimet houkuttelevat pohdiskelemaan ja ideoimaan. Monille olemassa oleville tai tulevaksi suunnitelluille puistoille, kaduille, suojaviherkaistoille ja muille paikoille punnittiin sopivia nimiä tavalliseen tapaan. Tampere tulee tällä tavoin ihan uudella tavalla tutuksi.

00:59 - /politiikka

2005-06-13

Toiveikasta ja realistista aloittamista

Olen maanantaiaamuna aloittamassa jo toista työviikkoani uudessa pestissäni uudella alalla. Olen siksikin miettinyt toiveiden osuutta aloittamisessa.

Aloitus on ainaiseen tapaani nytkin ollut toiveikas ja samalla perustunut jokapäiväisen elämän tosiasioihin. Toimeentulon välttämättömyys on yksi kova tosiasia minun elämässäni siinä missä muidenkin. Se on pakottanut minut valitsemaan myös tämän nyt toteutuneen vihreän toiveeni työnhakuani ohjaavaksi johtotähdeksi filosofian rinnalle. Tosin filosofisen tutkimisen johtotähti siintää silti jossain kaukaisessa tulevaisuudessa "kuin sinto vaaran tuulisen mi nukkuu", kuten kuuluisa syntymäpäiväkolleegani Eino Leino asian ilmaisi aikanaan.

Minä olen pitänyt filosofiaa vielä taakse jääneeseen kevääsen asti ensisijaisena työllistymistoiveenani opiskeluajoistani asti ja sisimmässäni koen niin vieläkin.

Yhden toiveen rinnalle tuli perustellusti toinen toive joskus viime kuukausien ja ehkä jo parin menneen vuodenkin mittaan. Toiveikkuus on kohdistunut siitä asti molempien toiveiden toteutumiseen. Itse asiassa olen työsopimuksen syntymiseen asti jännittänyt kuin kiihkeimmässä urheilukilpailussa sitä, kumpi toiveeni ehtii täyttyä ensimmäisenä.

Vihreä suunnittelupesti voitti. Filosofinen tutkimuspestihaave kyykistelee jossain nurkan takana revanssia hautoen. Tämä on kuitenkin kuin maratonia - kisoja voi käydä vain harvakseltaan. Nyt olen antaumuksella projektisihteeri. Olen sitä lähes vuoden ajan 20 tuntia viikossa. Minun on raivattava tälle alkaneelle pestille tilaa elämäni ulkoisen todellisuuden lisäksi myös mieleni sisäisellä toiveitteni ja käsitysteni kentällä.

Toiveikkuuteni on tämän kuluvan vuoden alkupuolella herännyt ja pikkuhiljaa kasvanut. Kyse on ollut perimmäisen käsitteellisen tiedostamisintressini ja sille vaihtoehtoisen suunnitelmallisen toiminnallisuuden jonkinlaisen rinnakkaisuuden hyväksymisestä. Ja sitten sen hyväksymisestä, että vihreän tulevaisuuden suunnittelu voitti minut työntekijäkseen. Tämän hyväksymisen voima tulee uudelleen muotoutuvasta nykyhetken kokemuksesta. Tämä elämäni on nyt voittaneen toiveen mukaista uuden aloittamista, väriltään vihreää ja määräaikaisesti osa-aikaista.

Toiveikkuuteni suuntautuu tältä pohjalta tulevaisuuteen. Ajattelen vaikkapa näin: "Nyt vihreä työllistymistoiveeni on toteutunut. Pääsin toimeentuloa tuottavan työn alkuun. Elämä asettuu työllisille raiteilleen jälleen kerran." Vaihtoehtoinen tuoreempi toiveeni on toteutunut ja elämäni sujahtaa tästä selkeästi uuteen suuntaan. Surutyö ihan toisenlaisen - filosofian täyttämän ja tutkimustyöllisen - tulevaisuuden toteutumattomuudesta nousee varmaan jossain vaiheessa kohdattavaksi. Niin käy, ellen jätä tätä filosofiaan haikailevaa toivettani voimaan ja tulevaisuutta siinä mielessä tavoitteellisesti avoimeksi. Avoimeksihan minä sen jätän, tietysti.

Aloittamista käynnistävä mielikuva toivotusta tulevaisuudestani on hyvä. Se on siis sellainen, että voin nyt uskoa eläväni silloin hyvää tulevaisuutta - silloista nykyhetkeä. Työllistymistoiveeni toteutumiseen liittyy tulevaisuus, jossa oma työpanokseni kelpaa myös rahassa mitattuna ja takaa ainakin niukan toimeentulon tai vähän tuhdimmankin kenties joskus.

Ensisijainen tutkimusalaan liittyvä työllistymistoiveeni ei ottanut ihan viime vuosina toteutuakseen - rahoittuakseen siis. En tahtonut jäädä loputtomiin pelkästään tuota toteutumista odottelemaan. En ole silti siitä täysin luopunutkaan. Työttömyysaika kuitenkin syö pitkittyessään työllistymisen mahdollisuuksia mitä tahansa alaa ajatellen. Hyvän työn antaminen pitkään rahoitettua tehtävää etsineelle on luettava työnantajan hyväksi työksi.

Jokaisen työttömyysjaksoni aikana minun alasta riippumaton perustoiveeni on ollut työllistyminen. Toivon työkunnossa ollessani voivani hankkia toimeentuloni omalla työlläni, jos se suinkin on mahdollista. Toiveen toteutuminen on ennenkin elämäni varrella edellyttänyt silloin tällöin sitä, että olen antanut täyttymyksen tulla myös muilla keinoin kuin tutkimuksen ja filosofian kohdalta.

Sitten, kun työllistyminen johonkin tehtävään on tullut todeksi, on elämäntilanteeni muuttunut samalla. Niin on nytkin, sillä palkkatyö vaatii ja vie oman aikansa ja tilansa elämästä. Työ myös täyttää aikani ja elämäni ilolla, työn ilolla ja tietysti uuden alun toiveikkuudella.

Työttömyysjaksojeni päättyminen työllistymiseen on toistaiseksi ollut seurausta toiveikkaista aloittamisistani. Tosin joidenkin työttömyyspätkien aikana hakuhuteja on tullut lähestulkoon sietämättömän paljon, ennen kuin työllistymisen toive on toteutunut ja pesti löytynyt. Työnhaun hudit ovat niitä, joissa olen menestynyt korkeintaan toiseksi parhaiten muihin pestin hakijoihin verrattuna.

Työllistyminen on tarkoittanut minulle useimmiten sitä, että toiveeni on toteuttanut jokin tutkimustyöpesti tai tutkimusrahoitus. Aloittamani hakuponnistelut ovat johtaneet toivottuun tulokseen. Tällä kertaa tutkimusala ei ollut ihan hirveän innostunut työpanoksestani. Työllistymistoive ei lukuisista toiveikkaasti aloitetuista hauistani huolimatta toteutunut tutkimusapurahan tai tutkimustehtävän muodossa.

Olen ennen tämän työn alkua joutunut kuukausikaupalla tarkastelemaan omaa arvomaailmaani ja arvioimaan sen pohjalta myös työllistymistoivettani. Viime syksynä valitsin julkisesti jo pitkään kaapissa vaalimani vihreän politiikan. Tein valinnan siksi, että kaltaiseni ihmiset, jotka elävät aikuisikänsä pätkätöissä ja pätkätyöttömyyksissä, otetaan vihreän vaikuttamisen piirissä vakavasti.

Voisin silti jatkaa tutkimusalalla, jos alalle työllistyminen olisi minulle mahdollista. Kenties niin onkin kaukana tulevaisuudessa, mutta joskus - tai jo tämän määräaikaisen pestin jälkeen tai vähän aikaisemmin eli päivieni toisilla puolikkailla. Toistaiseksi olen aina voinut pitää tutkimustyön ja filosofian vireillä työskennellessäni ajoittain muunlaisten haasteiden parissa. Toivon, että linja jatkuu.

Olen kuitenkin ja kaikitenkin aloittanut toiveikkaasti tämän uuden työn, jossa vihreillä arvoilla on erityinen ja keskeinen merkitys. Vihreänä vihreänä aloitan toiveikkaasti aika läheltä ruohonjuuria. Pestiäkin rakennetaan ihan alkutekijöistä lähtien, mutta juuri päättyneellä viikolla toiveikas aloittaminen on ollut täyttä työtä ja kohdistunut perustetun pestin käynnistämiseen ja konkreettiseen tilanteeseen orientoitumiseen.

Minä levitin perjantaina toimiston lattialle puhtaan maton, joka on pesty hiukan ennen pestini alkua. Koko toimistokin on suursiivottu jonkin verran ennen työni alkua. Minä siirsin perjantaina kauan nurkassa jököttäneen julisterullan varastoon, jonne se on ollut menossa kuukausikaupalla, kuten minulle kerrottiin.

Tällaisista pienistä teoista voi kypsyä sellainen myönteinen vahvistuvaan toimintaan kannustava asenne, joka sopii lähtökohdaksi uuden työn toiveikkaalle aloittamiselle.

01:48 - /ideat

2005-06-06

Pätkätyöllisyyden arvomaailman osallistuvaa havainnointia

Ensimmäinen osa-aikainen työpäiväni projektisihteerinä on tänään. Vietän sen työn merkeissä pääasiassa iltapäivällä, joskin hoidan työn käynnistämiseen liittyviä sähköpostiasioita ja puheluja jo tässä aamupäivällä tunnin verran.

Viikonloppu sujui jonkinlaisessa työllistymisen tuomassa onnenhuumassa ja pitkälti erilaisten itsellisten harrastusten parissa, joten olen valmis täyttämään paikkani työmarkkinoilla. Täytyy tunnustaa, että olen aika lailla innoissani nykyisestä työstäni, vaikka syvällä sisimmässäni elättelen vielä toivetta aikaisempaan ammattiin palaamisesta ehkä joskus kaukaisessa tulevaisuudessa. Pestini määräaikaisuus jättää tulevaisuuden avoimeksi.

Itsekunnioituksen kannalta olen tänään taas vahvoilla niin kuin aina pestattuna. Minulla taitaa olla perimmältään identiteetti, joka on rakentunut pestien varaan ja sietää niiden puuttumisen vain uutta pestiä odotellessa. Elämänmittaa ajatellen on kuitenkin ongelmallista olla vain pätkittäin arvostettu osaaja ja pätkittäin taas sitten ei.

Ikävin nimitys työttömille jaksoilleni on ollut vieroksuttu vapaamatkustaja. Tosin sitä ei ole sanottu koskaan suoraan minulle minusta, vaan toisista kaltaisistani ikään kuin minä olisin työttömänä ollut jokin poikkeustapaus - ehkä suosittu kimppakyytiläinen?

Koska työn tekemisen ja työn hakemisen jaksojen vuorottelu on yhä yleisempää kautta työmarkkinoiden, on mahdotonta jatkaa nykyisillä arvoilla. Onhan pätkäpestiläinen nykyisin vuorotellen arvostettu tai väheksytty: arvostettu osaaja, jota houkutellaan työhön erilaisin eduin tai väheksyttävä työnvieroksuja, jonka epäillään ammattityötä etsiessään oikeastaan pakoilevan työtä.

Usein osaajien pätkätyöura syntyy kuitenkin paljolti myös siitä, että heidän työnantajiensa, rahoittajiensa tai asiakkaidensa taloudellinen tilanne ja ostetun työn tarve vaihtelevat. Selviytyäkseen omista taloudellisista vaikeuksistaan mahdollisimman vähin kustannuksin, erilaiset työnantajatahot rakentavat yhä useammin ja yhä enemmän toimintaansa projektien varaan. Kun projektiin palkataan työntekijä, hän ei voi ollakaan muuta kuin määräaikainen. Työnantajatahon maksavat asiakkaat (joita työttömäksi jäävätkin ovat) puolestaan vähentävät ostojaan tiukan paikan tullen, jolloin työnantajatahon tulot pienenevät.

Kunnollinen perustoimeentulo, johon jokaisella kansalaisella olisi oikeus silloin, kun tuloja ei kerry työstä, olisi edullista pätkätyömarkkinoiden osapuolten kannalta. Kansalaisoikeutena tuleva riittävä perustoimeentulo, jonka pestautuminen töihin kuitenkin voittaisi, takaisi sen, että työnantajataho voisi luottaa saavansa tarvitessaan hyvinvoivaa ja motivoitunutta työväkeä myös pestittömistä. Samalla myös työllisten työkunto säilyisi määräaikaisen pestin loppuun asti, eikä työn määräaikaisuus olisi ahdistuksen muodossa syömässä työväen työkkyä ja -kuntoa pestin päättymisen lähestyessä.

09:31 - /arvot

2005-06-05

Lajissaan hyvää musiikkia, mutta outoa parisuhdeasennekasvatusta

Katselin päättyneenä lauantaina iltapäivällä sivusilmällä (ja kuuntelin puolella korvalla), kun Helsingin Kaivopuistosta lähetettiin suorana kotitelevisiooni YLEX POP -ilmaiskonsertti. - Saman tilaisuuden konserttitaltiointi on itse asiassa juuri nyt (ennen ja jälkeen vuorokauden vaihtumisen lauantaista sunnuntaiksi) meneillään YLE TV1-kanavalla ja lavalla on Teräsbetoni esittämässä Orjatarta.

Lauantaina päivällä huomiotani kiinnitti Orjattaren lisäksi kaksi muutakin kipaletta, joista mieleen välittyi jonkinlainen outo parisuhdeteema. Ensin PMMP laului opettavaisen laulun kumin käyttämisestä. Sitten Teräsbetonin haaveiden kohteena oli (ja juuri tätä kirjoittaessani puolta tuntia ennen puolta yötä ruudulla käväisi) Orjatar, jonka pitää totella nauttiakseen. Jossain vaiheessa lavalle tuli päivällä Zen Cafe, jonka esityksistä tuohon linjaan osui (ja ehkä osuu nytkin pian - ja osuukin, kun tämän blogitekstini hionta jatkuu vielä varttia vaille puolen yön) kipale Tahdon halvan naisen, ruma muodonmuutostoive omalle vaimolle.

PMMP on kivasointinen naisduo, jolta muistan taannoisen listahitin Rusketusraidat . Teräsbetonissa on salskeaa nuormiesuhoa, joka on oikein komeaa bändin nimikkokipaleessa Teräsbetoni. Zen Cafe esittää parhaimmillaan kypsän keski-iän miehekkäästi rohkeaa itsetiedostusta, kuten Mies jonka ympäriltä tuolit viedään.

Tänäänkin olen pitänyt heidän esittämästään musiikista muuten, mutta katson ihmetellen yleisöä. Yleisön nuoret naiset ja miehet laulavat antaumuksella mukana ensin kondomin käytännöllisyydestä, sitten naisen alistamisesta orjattareksi ja lopuksi siitä, miten elähtänyt mies viihdyttää itseään toivomalla rumin sanoin vaimonsa halvaksi lutkaksi itselleen.

(Älkääkä nyt, arvoisat satunnaiset päiväkirjani lukijat, ajatelko, että olen rajoittamassa sananvapautta tai että olisin kieltämässä mitään, sillä minä vain mietin, ihmettelen ja kysyn.)

Kysyn, että kuulenkohan oikein, kun tuo kolmen sanoituksen sarja kuulostaa tällaiselta ajatuskululta: osta kumi nautinnon suojaksi, alista nainen nautinnolla orjattareksi ja muuta hänet sitten aviovaimosta lutkaksi - jos et muuten, niin toiveissasi. Yksittäinen juonnehan tuo on muun konserttiohjelmiston lomassa pujahtelemassa, mutta muokkaakohan se yleisön asenteita ja käsityksiä parisuhteesta?

Kaikki kuuntelijat ja katselijat eivät ehkä huomaa tälläistä erillisten esiintyjien ja esitysten sanoituksista muodostuvaa teemankehittelyä ja asenteenmuokkausta. Onhan konsertin ohjelmistossa noiden esitysten välissäkin kaikkien kolmen ohjelmiston muutakin - ja lajissaan ihan hyvää - musiikkia. Ja muita bändejä esiintyy myös heidän jälkeensä. Se ei silti muuta sitä, että tuokin esiin nostamani outo parisuhdejuonne lauantaisessa ilmaiskonsertissa oli.

00:27 - /arvot

2005-06-04

Ilon siritys, jota muut eivät kuule, tuntuu nyt lujaa

Päättyneenä perjantaina 3.6. olen leijaillut kuin pilvissä. Unohdin silmälasit kotiin ensimmäisellä asiointireissullani. Hain ne kotoa ja menin toiselle asiointireissulle. Ihan kiva reissu muuten, mutta asiapaperit jäivät pöydälle kotiin odottamaan. Hain ne ja tarkistin kaiken muunkin mahdollisen ennen kuin lähdin tallustelemaan kolmannen kerran täältä kaupungin toiselle laidalle (ja takaisin). Hyvin meni, kolmas kerta toden sanoi.

Tätä unohtelua oli liikkeellä jo keskiviikkona. Silloinhan lähdin kännykättä bussilla kauas tuntemattomaan lähiöön ja vaeltelin siellä tovin jos toisenkin etsimässä kadonnutta katua. Toki löysin sen kadun, sillä se oli siellä kiltisti odottamassa. Minä ihmettelin, miksi eksyin. En vielä silloin tunnistanut, että se oli alkanut.

Mietin hivenen tai vähemmän, mikä tähän ylenpalttisen siedettävään mielen keveyteen voisi olla syynä. Pohdin sitä joutessani yhden jos toisenkin sekunnin sadasosan verran. Niin kevyt oli mieleni, että tuo aatos (ah mikä?) vain häivähti ja häipyi. Näin kevyesti asiaan paneuduin ja minulta kului kolmisen päivää ennen kuin oivallus valaisi Aloitusmaiseman mielessäni ja tässä.

Kyse on tietysti työttömyydestä irtautumisesta. Pitkäaikaistyöttömyyden kolkot kahleet kirpoilevat kolisten niin, että tunnen ranteitteni ja nilkkojeni kepeän ilon. Pestautumisen ihanan lämpimät ja suloisesti hulmahtelevat tuulet puhaltelevat mieleni Aloitusmaisemasta pois kaiken ikävän. Pian olen sisäisesti puhtoinen ja auliina aloittamaan kaivatun orjuuteni, sillä orjuudesta minulle puhuvat työlliset, kun kerron heille sinne samaan aherrukseen pääseväni.

Viis minä siitä tai seitsemän, jos niikseen tulee. Minä nautin, nautin, nautinnnn. Siinä sitten unohtuvat ohimennen kartat ja kännykät, silmälasit ja asiapaperit, kaikki omalla ajallaan ja omille sijoilleen, kun minä sulan työlliseen kesään - ja wwwauwww sentään. Tässä tunnelmassa myös sydän sirisee iloa, maailma on kaunis, ihmiset tuntuvat olevan lähellä ja elämän muistojen Sargassomerestä kuplivat pintaan kaikki ihanat muistot.

Näin minulle käy aina, kun työllistyn.

Minä vietin äskeisenä perjantaina viimeistä virallista työttömyyspäivää - ja miten vietinkään - ah, mainiota ja haa! Niin onnellisena, ettei mielessäni pysynyt auvoisimpina hetkinä mikään muu kuin kepeys ja ilo. On kuin hyppäisin jostain syvien vesien syövereistä valoa kohti ylöspäin, ylöspäin ja ylös näin. Silti olen jo ylhäällä ja yhä leijuisin ylöspäin. Ajelehdin esi-isäin veistämien lastujen lailla ja leijailen esiäitien puhaltamien saippuakuplien tavoin ajattomissa vesissä ja ilmaa keveämmissä tuulissa juuri nyt. (Pitää muistaa, että esivanhemmatkin olivat lapsia kerran ja entinen lapsi olen minäkin.)

Olen perjantain ja maanantain välisessä läpikuultavan keveässä tilassa.

Llllllauantain ja sunnnnnnuntain vietän tilassa, jossa en ole työtönnnnn, enkä työllllllinen. Tuloni eivät nouse yhtään tämän siirtymän myötä, mutta silti tunnen menestysnosteen tarttuneen minuun - hipphurraa tämmöiselle suurmenestyjälle kaikki - ja kohottavan minua yhtäjaksoisesti kaksi metriä tai ainakin nanomillimetrin maan pinnan yläpuolella nämä kaksi vuorokautta. Urani nousee ylöspäin ja minä pääsen töihin, tosin osaksi päivää vain ja vain murto-osalla muinaista palkkaani, mutta sentään vuodeksi eteenpäin.

Maanantaiaamuna herään uutena ihmisenä, siis omana itsenäni tietysti niin kuin tänäänkin, mutta työllisenä. Minun pestini alkaa silloin.

00:52 - /tunteet

2005-06-02

Kävelyn jälkikivut eli vähäsen (voi voi) valitusta

En ollut valmistautunut eilisen lähiökävelyn pitkittyneeseen matkaan, eikä eilinen nopeutenikaan ollut kokoukseen ehtimistoiveen vuoksi riittävän hidas. Nivelet eivät tosin nuljahdelleet, mutta epäilin jo illalla saavani rasituskipua ja jalkakramppeja. Niitä olen saanut yllättävistä, minulle nopeista ja pitkistä kävelyistä pitkin ikääni niin alipainoisena ja normaalipainoisena kuin nykyisin superpainoisenakin eli iät ajat ainakin laihoista nuoruusvuosistani asti.

Heräsinkin viime yönä useampaan kertaa vihlovaan jalkasärkyyn. Tämä on juuri sellaisen elämänmittainen vakiovaiva, johon en ota kipulääkettä, vaan annan vaivan parantua. Yöllä liikuskelin hiljalleen lattialla ja tunnustelin kipua. Vaivaan liittyi tosiaan nytkin kramppeja, joiden syistä ja hoitamisesta minulle on kerrottu ristiriitaisesti. Siihen olen uskonut, että ns. kramppilääkkeet eivät tähän välttämättä auta, enkä yritä niitä. Olen kehittänyt melko usein toistuviin jalkakramppeihini ja hyvin harvinaisiin käsikramppeihini jonkinlaisen hoidon. Se liittyy oletuksiin, että jalat ovat jäähtyneet tai rasittuneet tai minulla on nesteen tai suolan tai sokerin vajaus. Koska en ole diabeetikko, rohkenen tankata kaikkea: villasukkiin pukeutumisen ja kevyen jalkahieronnan lisäksi juon runsaasti vettä, naukkaan pari sokeripalaa ja hyppysellisen suolaa. Ainakin hoidon yrittäminen rauhoitti mieltäni niin, että nukuin kipukohtauksien välilläkin.

Nyt jalkoja vain aristaa ja kolottaa, mutta sekin on varmaan ohimenevää.

11:48 - /kunto

2005-06-01

Ihan hyvä päivä tänään

Tein aamupäivällä tiivistelmän tutkimussuunnitelmastani ja liimasin sen lausuntopyyntöihini. Lisäksi laitoin liitteeksi saman tiivistelmän myös rtf-liitteenä varsinaisen tutkimussuunnitelman kera, jos professorit vaikkapa tahtovat tulostaa tekstit paperille suositustaan miettiessään. Ainahan minun tutkimusrahoitushakemuksiani on suositeltu, mutta hakijoita on paljon ja haettavaa rahaa siihen nähden aika vähän. Joskus lokakuussa selviää tämän haun tulos.

Iltapäivällä tarkistin uusia ikkunoitani, sillä niiden asennusfirma vaati kirjallista palautetta takkuilleista työvaiheista, loppujen lopuksi hyväksi päätyneestä työnlaadusta ja siitä, josko olen tyyvytäinen uusiin upeisiin ikkunoihini. Tai siis minusta tuntui, että noita kyseltiin, mutta oikeastaan vastaukseni menivät tuohon suuntaan ja kysymykset olivat ihan neutraaleja. Rappaussuojana olevat muovit näin läheltä, sillä kokeilin vähän myös ikkunoiden avautumista. Yritin olla tarkkana, sillä arvioin ikkunat vuokraemäntäni puolessa.

Puuhasin yhtä ja toista muutakin iltapäivän mittaan. Luin sähköpostiviestejä ja vastasin joihinkin niistä. Toiset edellyttivät selvittelyä ja illan kokouksenkin, ennen kuin niihin voi vastata. Vireillä olevasta pestistä ei tullut vielä mitään tietoa. Pitää vain malttaa odottaa. Sain lausuntopyynnöistäni napakasti ja nopeasti myönteistä juu-palautetta.

Joskus iltapäiväviiden tienoilla vaelsin Keskustorin bussipysäkille. Nousin minulle neuvottuun bussiin. Kuljettaja ei luvannut neuvoa pysäkkiäni, vaan lupasi muiden matkustajien kertovan siitä. Yhden minulle tuntemattoman matkustajan ohjeistamana jäin bussista oikealle Hallilan kaupunginosan pysäkille.

Kanssamatkustaja oli väittänyt tuntevansa myös tienoon, jolle minut neuvoi ja vielä bussin ikkunasta viittelöi kulkemaan. Hän jatkoi bussissa ja minä kuljin samaan suuntaan jalan. Ei hän sittenkään ollut tuntenut tienoita. Kävelin omakoti- ja rivitalokortelin toisensa jälkeen ja etsin hänen neuvomastaan suunnasta viitisen kilometriä eessuntaas rampaten. Ilma oli alkukesäisen kirkas, luonto vihersi ja sää suosi viilein tuulahduksin etsiskelyäni. En minä löytänyt oikeaa katua.

Palasin jälkiäni pysäkille ja jatkoin bussissa saamieni neuvojen suhteen päinvastaiseen suuntaan. Tulin risteykseen, jossa kysyin ensin parilta koiria ulkoiluttavilta tytöltä, josko olen oikeilla tienoilla. He arvelivat, että suunnilleen olen, mutta katu, jota etsin on "tuolla tai tuolla".

Hiukan minua nolotti tämä etsiskelyni, sillä kello oli kahdeksantoista ja minun olisi pitänyt olla TASVINA:n kokousta avaamassa juuri silloin.

Kysyin yhdeltä ylämäkeen pyöräilijältä tietä. Hän pysähtyi juttelemaan, vaikka olikin ihan muualta. Hän lainasi työsuhdekännykkäänsä. - Tämän seikkailun kuvaan kuuluu, että oma kännykkäni, jota en juuri koskaan unohda, oli nyt kotona pöydällä. - Lainakännykän akku oli viimeisillään ja puheluuni vastanneen henkilön ympäröi jokin häly. Sain selvää vain siitä, että todellakin olin jossain aika lähellä.

Kysyin vielä yhdeltä kävelijältä reittiä. Hän sanoi tietävänsä paikan. Hän näytti suunnan ja kertoi etäisyydenkin. Jo parikymmentä metriä kuljettuani näin kauempana tutun huiskuttajan, joka oli puheluni vuoksi lähtenyt vastaan. Siitä neuvosta, jonka hän oli laittanut sähköpostiviestiinsä, oli jossain vaiheessa matkalla mieleeni pudonnut pois suunta, johon pysäkiltä piti lähteä. Ehkä olisin sittenkin eksynyt, kukapa tietää.

Jotkut muutkin tulivat TASVINA:n kokoukseen hieman hapuillen, sillä paikka ei ollut ihan kaikille muillekaan tuttu. Ihan hyvin Tampereen Seudun Vihreitten Naisten hallituksen kaikkien aikojen ensimmäinen kokous sitten kuitenkin käynnistyi ja sujui ystävällisen jämäkästi alusta loppuun. Pääsin pikkuauton kyydissä takaisin keskustaan.

Tarkistin samalla kotiin palatessani, josko työllistymiseni on edennyt. On. Osa-aikainen pestini näyttää alkavan ihan oikeasti, mutta ei vielä tällä viikolla. Rahoitus nimittäin järjestyy. Yksi hyvä yhdistys synnyttää uuden työpaikan. Työsopimus on seuraava askel. Sitä minä odottelen luottavaisena jo.

23:25 - /eloa

2005-05-31

Tänään postileiman päivänä ja huomisen aattona

Tämänvuotinen toukokuu päättyy tänään. Tämän viikkoiseen tapaan saan tänäänkin jännittää sitä, olenko töissä ensi viikolla. Työpaikan kohtaloa odotellessani laitan postiin tutkimusrahoitushakemuksen. Tämän päivän postileima riittää osoittamaan, että hakemus on liikkeellä ajoissa. Tänään on myös Tampereen Seudun Vihreät Naiset ry:n hallituksen kokouksen aatto, sillä huomenna eli kesäkuun ensimmäisen päivän iltana TASVINAn hallitus järjestäytyy kautta aikain ensimmäisessä kokouksessaan.

12:47 - /eloa

2005-05-30

Syksyllä tapahtuu, kirjataanpa kalenteriin

Siltä varalta, että sattuisin liikkumaan ensi syyskuun kieppeillä Helsingissä, kirjaan Aloitusmaiseman "tulossa"-polulle tämän tuoreen - jakeluluvan kera saapuneen - tiedotteen päivämäärineen. Kyllä tätä saavat muutkin laittaa jo jakeluun ja kirjata kalenteriinsa. Tulossa on syksyn alkuun vahva ja jämäkkä seminaari.

Tiedotteen muotoilussa on Aloitusmaiseman ulkoasusta johtuen minunkin näppäilyjälkiäni, mutta sisältö on ihan suoraan alkuperäisestä tiedotteesta. Liitin lisäksi suomalaisten puhujien ja muidenkin nimiin linkit heidän kotisivulleen tai toimijasivulleen.

--- Tiedote ---

FEMME GLOBALE: Raha puhuu - puhuvatko naiset?
7.9.2005 klo 14-17
Finlandia-talo, A-Sali

Miten globaali talous vaikuttaa naisten asemaan, elinkeinoihin ja elintasoon?
Onko naisilla vaikutusvaltaa globaaliin markkinatalouteen?

FEMME GLOBALE Raha puhuu - puhuvatko naiset? -seminaari kartoittaa muuttuvan talouden rakenteita ja vaikutuksia naisten elinkeinoihin ja hyvinvointiin. Samalla etsitään konkereettisia keinoja naisten sosiaalisten ja taloudellisten perusoikeuksien turvaamiseksi. Näitä ovat tasa-arvoinen kohtelu työelämän joka alueella, oikeus järjestäytymiseen, oikeudet yhteiskunnan tarjoamiin palveluihin ja kaiken sellaisen syrjinnän poistaminen, joka heikentää naisten mahdollisuuksia hyötyä globaalitaloudesta.

PÄÄPUHUJAT:

JAYATI GHOSH
- intialainen professori, joka on keskittynyt globaalitalouden sukupuolivaikutuksiin.
VANDANA SHIVA
- intialainen tutkija ja ekofeministi, joka taistelee luonnonvarojen patentoimisen ja kauppaamisen estämiseksi ja puolustaa ihmisten oikeutta hoivata ja suojella luontoa.
WENDY CAIRD
- australialainen ammattiyhdistysaktivisti, joka työskentelee peruspalveluiden saatavuuden ja laadun turvaamiseksi.

Seminaarin avaus: Tasavallan Presidentti Tarja Halonen.
Puheenjohtaja: Heidi Hautala
Kommentaattorit: Eva Biaudet, Tellervo Kylä-Harakka-Ruonala ja Marja Liisa Schwantz

Lisätietoja:
Vihreät Naiset, Elina Hatakka, elina.hatakka@vihrealiitto.fi
NYTKIS, Tanja Auvinen, tanja.auvinen@nytkis.org
SASK, Mirjam Korhonen, mirjam.korhonen@sask.fi

12:53 - /tulossa

2005-05-29

Onnen haaveet maustavat elämää

Onnen reseptit ennen: Joskus lääkäri kirjoittaa asiakkaalleen reseptin ja sitten tämä menee apteekkiin ostamaan lääkettä. Odotettavissa on, että lääke parantaa tai ainakin poistaa pahimman kivun ja vaivan. Minulla ei ole mitään asiallista lääkitystä vastaan, mutta peikkona mielessäni jököttää muisto lukuvuodesta 1966-67. Silloin murrosikääni ja maailmantuskaani lääkittiin kotikonstein isän psyykenlääkkeillä, joiden lääkäri oli luvannut vahvistavan isäni hyvää oloa ja joiden nimeä meillä ei ymmärretty. Äiti arveli kuitenkin minunkin voivan niiden avulla paremmin ja tokihan minä niistä hiljenin. Minä jouduin lääkkeestä tokkuraisena koulussa usein terveydenhoitajan vastaanotolle ja sitten odotushuoneen sohvalle lepäämään. Parasta oli se, että minut vapautettiin heikon kuntoni vuoksi aamuhartauksista. Istuin onnellisen tönkkönä pulpetissani, kun luokkatoverini seisoivat juhlasalin parvekkeella laulamassa ja kuuntelemassa opettajien elämänohjeita.

Onnen reseptit yhä: Arvatenkin lääkkeiden nimet harhauttavat hyväntahtoista ja lääketieteeseen perehtymätöntä väkeä vieläkin. Onnen reseptit (Yliopisto verkossa 7/98) on Jarkko S. Tuusvuoren artikkeli lääkkeiden tuotenimistä. Lainaus alusta: "Stoalaisten ajattelijoiden peruskäsitteestä ataraxia, järkkymättömyys, on leivottu rekisteröity tavaramerkki, rauhoittava lääke nimeltä Atarax. Nimi on paitsi enne, myös oire." Kirjoittaja tarkastelee erilaisen lääkkeiden tuotenimiä. Artikkelista saa sen käsityksen, että nimet valitaan eri lääkitsemistarkoitukseen eri tavoin. Sisäelinten vaivoihin tarkoitetut lääkkeet saavat nimensä aika suoraan siitä, mitä ne vaikuttavat, vaikka ei sitä kielitaidoton huomaa. Mielialalääkkeet puolestaan nimetään niin, että nimeen liittyy mielikuva luotettavuudesta ja myönteinen lupaus vaikkapa rauhallisuudesta.

Onnen haihattalija: Olin kerran 35 vuotta sitten innoissani lukion äidinkielenopettajan antamasta ainekirjoituksen aiheesta Pako todellisuudesta. Minä kirjoitin pitkän kuvitteellisen matkan linnun lailla pilvissä matkustamisesta, sillä arkeni oli siihenkin aikaan aika ankeaa. Kuvittelin osaavani lentää ja kävin mielessäni maailmanympärysmatkalla. Olin matkakertomukseni vuoksi onnellinen siihen asti, kunnes opettaja palautti ainekirjoituksemme. Hän oli odottanut minulta arjesta pakenemisen asiallista erittelyä ja tuomitsemista. Hän piti minulle pitkän moitesaarnan luokan kuullen ja antoi odottamani taitavuuskympin sijasta viitosen otsikon ulkopuolisesta haihattelusta. Voi olla, että teksti ihan aidostikin kompuroi, sillä siihen mennessä oli elämässäni tapahtunut paljon sellaista, josta en saanut, voinut tai tahtonutkaan kertoa. Väistelevät ilmaukset huonontavat tekstiä. Lopetin onnesta haihattelevan kirjoittamisen, mutta olen kyllä lukenut kirjoja, joissa on onnellinen loppu. Vasta viime syksynä kirjoitin seuraavan kerran onnen etsimisestä. Sain valmiiksi 50000 sanan mittaisen kokeilevan tekstin raakileen "Outoa sinun onnesi on". Ehkä hion tekstin vuosien mittaan kirjaksi.

Onnen kaukoranta: Minä kuuntelin lapsena ja nuorena radiosta kevyttä musiikkia, sillä sitä kotiväkenikin kuunteli. Luin myös äitini Nyyrikkejä ja Sinisiä Nyyrikkejä, joissa kerrottiin romanttisesta rakkaudesta ja sen karikoista. Myös uskonnollinen onnesta haaveileminen kuului elämääni ja suosikkihengelliseni alkoikin sanoilla "Oi minkä onnen, autuuden, se usko myötään tuo...", mutta nyt mietin kuitenkin toisenlaista onnen etsimistä. En ole itse osunut näkemään lapsuuteni ja nuoruuteni iskelmätaivaan tähtiä. Sen ajan tyylistä saa hyvän kuvan ilmoituksesta, jonka mukaan Unto Mononen esiintyi levylaulaja Hilkka Suomen kanssa lauantaina 30.5.1959 klo 20 V. ja U. seura Pappisten Toiveen järjestämässä tilaisuudessa Pappisten "Uudella Suurlavalla." Ehkä hän esitti silloin myös Satumaan vuodelta 1955, jolloin minä olin 3-vuotias. Radion minä muistan lapsuudestani ja Satumaan, jonka kuvittelin olevan saunapellon viereisen metsän taakse kuvittelemani meren takana saavuttamattomissa.

Satumaa

Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa,
missä onnen kaukorantaan laine liplattaa.
Missä kukat kauneimmat luo aina loistettaan,
siellä huolet huomisen voi jäädä unholaan.

Oi jospa kerran sinne satumaahan käydä vois,
niin sieltä koskaan lähtisi en linnun lailla pois,
vaan siivetönnä en voi lentää, vanki olen maan,
vain aatoksin, mi kauas entää, sinne käydä saan.

Lennä, laulu, sinne, missä siintää satumaa,
sinne, missä oma armain mua odottaa.
Lennä, laulu, sinne lailla linnun liitävän,
kerro, että aatoksissain on vain yksin hän.

Oi jospa kerran sinne satumaahan käydä vois,
niin sieltä koskaan lähtisi en linnun lailla pois,
vaan siivetönnä en voi lentää, vanki olen maan,
vain aatoksin, mi kauas entää, sinne käydä saan.

(Unto Mononen)

Onnen kätkeminen nuoruudessani: Lukion ainekirjoituskatastrofin jälkeen pidin tarkasti huolen, että en kertonut kellekään kauneimmista onnen haaveistani. Yritin kuitenkin vielä kirjoittaa maailmaa uhkaavasta katastrofista runosarjan, mutta senkin suhteen sain takkiini. Runoiluni olikin varmaan aika lailla karmeaa, sillä yritin hahmotella ydinsodan jälkeistä karua maailmaa loppusoinnullisin säkein tähän tapaan:

Ihminen tuhonsa ennusti:
hän atomipommin valmisti
ja toivoi voiton saavansa.
Vaan haavansa
sai saasteen alla nuolla,
se joka ei saanut kuolla
muiden kuollessa.

.

Tätä runoa ja siihen liittyvää runosarjaa en kätkenyt heti. Olin niin onnellinen runoelmastani, että lähetin sen jopa jonnekin kilpailuun. Eihän se siellä pärjännyt. Jotenkin yhdistin tappioni samoihin aikoihin sattuneeseen kouluaineesta saamaani negatiiviseen palautteeseen ja lakkasin kirjoittamasta runojakin. Runoelman synkästä sävystä ja raunioille yksin rakennettavan onnen teemasta oli kuitenkin helppo siirtyä Eino Leinon runouden pariin ja kätkeä omat ankean onnen riimit mielen takimmaisiin komeroihin.

Onnen kätkeminen vielä aikaisemmin: Muutkin arvostavat Eino Leinon tuotantoa. Kainuun Eino Leino -seura on luetteloinut Eino Leinon sävelletyt runot säveltäjittäin. Recmusic.org tarjoaa luettavaksi joitain Kuulan, Kilpisen, Madetojan, Melartinin ja Sarmannon säveltämiä Eino Leinon runoja. Minua kiinnostaa myös Eino Leinon juhlavuosi -sivusto vuonna 2003, jolloin Leinon syntymästä oli kulunut 125 vuotta. Meidän yhteisenä syntymäpäivänämme 6. heinäkuuta liputetaan Runon ja suven päivää. Ihmettelen kuitenkin, mitä sekavat haukut tekevät juhlasivustossa ja toivon, että joskus tuota linkkiä napsauttaessani en löydä sen takaa mitään. Luen mieluummin Eino Leinon omaa tuotantoa. Gutenberg-projekti tarjoaakin suomenkieliselle lukijalleen melkoisen annoksen Eino Leinon runoja: Sata ja yksi laulua; Hiihtäjän virsiä; Pyhä kevät. Mukana on myös kaikkien aikojen Eino Leino -suosikkini Laulu onnesta. Pidän tuon runon tunnelmasta - en niinkään onnen kätkemisestä, vaan hiljaisesta ilosta - onnen vaalimisesta hiljaa itsekseen siitä iloiten. Siihenhän olen vuosikymmenien mittaan tottunut. Toki nyt pyrin näyttäämään satunnaisen pienen onneni ja iän myötään tuoman elämänkokemuksen onnenjuonteen myös toisten ihmisten seurassa.

Laulu onnesta.

Kell' onni on, se onnen kätkeköön,
kell' aarre on, se aarteen peittäköön,
ja olkoon onnellinen onnestaan
ja rikas riemustansa yksin vaan.

Ei onni kärsi katseit' ihmisten.
Kell' onni on, se käyköön korpehen
ja eläköhön hiljaa, hiljaa vaan
ja hiljaa iloitkohon onnestaan.

(Eino Leino)

12:38 - /tunteet

2005-05-28

Maailmani laajentuu myös linkkien kautta

Amazonin hakua: Google.fi on ihan näppärä reitti mitä erilaisimpien asioiden internetistä etsimiseen. Kysyin siltä tänään Amazonia. Mielesässäni kajasteli saksalainen Amazon-verkkokauppa, mutta tutustuin mielelläni myös eteläamerikkalaisen Amazonin suojeluun.

Amazoniin taas: Lueskelin sähköisen Hesarin maksuttomia sivuja. Hesarin uutisen mukaan Helsingissä vilisee, sillä Maailma kylässä -festivaali vetää väkeä. Maailma kylässä tiedottaa Amazonin suojelusta omalla sivullaan otsikolla Amazonia saapuu Suomeen ja päättää tiedotteensa lauseeseen "Muistutamme myös henkisen ympäristön, suvaitsevaisuuden, merkityksestä."

Tuulenpuuskat: Jatkoin Hesarin selailua. Täällä Pirkanmaalla on Hesarin mukaan ollut eilisiltana tuulesta johtuneita sähkökatkoja. On täällä Tampereellakin siis voinut tuulla niin paljon, että eilen Aloitusmaisemassa raportoimani (pressujen tuulenpuuskissa paukkumista koskenut) päättely voipi olla yhtä toden kanssa.

Vimma: Netissä surfailuni johti ihan Vimmaan. En minä vimmastunut, vaan löysin turkulaisten yrittäjänaisten Vimman Yle.fi:n sivulta.

Tampere: Olen niin kotiutunut Tampereelle, että Helsingin ja Turun mainitsemisen jälkeen on aina heti sanottava varmuuden vuoksi jotain Tampereesta. Aamulehti on täkäläinen paikallislehti, mikä täten tiedoksi ulkopaikkakuntalaisille mainittakoon. Tamperelaisuus on monille lukijoille olennaisempaa kuin Aamulehden jotkut muut määritteet. Siksi minäkin rohkenen etsiä sen maksuttomilta sivuilta työpaikkailmoitukset ja kaikki pikauutiset, joissa on 7 vissiin meilläpäin tärkeintä kategoriaa: kotimaa, Tampere, ulkomaat, urheilu, talous, viihde ja lotto.

Työttömien ura: Aamulehden "Kotimaasta" löytyi vielä lauantai-iltapäivällä niin tärkeä perjantainen uutinen, että lainaan sen tähän: OECD rajoittaisi kotihoidon tukea Suomessa. (27.05.2005 13:35) Teollisuusmaiden järjestö OECD suosittelee Suomelle kotihoidon tuen tason tai keston rajoittamista, jotta ikäluokkien pienentyessä työelämään saataisiin lisää naistyövoimaa. Jos äidit ovat liian kaun poissa työelämästä, heidän uramahdollisuutensa heikentyvät pysyvästi, järjestö perustelee arviossaan Suomen perhepolitiikasta. Järjestö suosittelee myös, että pienten lasten vanhempien mahdollisuuksia osa-aikatyöhön lisätään. Lisäksi esitetään koululaisten iltapäivähoidon laajentamista. Tottahan se on, että äitien (tai ylipäätään naisten tai kenen tahansa) pitkä poissaolo työmarkkinoilta heikentää uramahdollisuutta. Tätä pitää miettiä toiste lisää.

Blogit blogeista: Dilloni on tänään reipas, enkä haikaile Firefoxiani juuri nyt mihinkään, paitsi ehkä toisten blogien kommentointiin. Monet blogit eivät avaa kommenttitoimintojaan Dillolleni, ikävä kyllä. Näin käy, jos kommentointi vaatii tunnusta ja salasanaa. Monet blogit viittaavat Antti-Juhanin tavoin Suomi-matkablogiin. Pinseri kertoo, että kyse on Matkalla Suomessa olevista Washington Postin toimittajista.

Koulukeskustelu: Englanniksihan tuo blogi tietenkin on Finland diary. Englanninkielisten linkkien takaa löytyy englanniksi juttu parin suositun jyväskyläläisen koulun - Voionmaan koulun ja Cygneuksen koulun - lakkauttamisesta otsikolla Closing a popular school. Linkin takaa löytyy myös poikani yhtenä keskustelijana. Parista pojalleni osoitetusta steinerkouluja koskevasta kommentista saa myös pienellä päättelyllä vinkin siitä, mikä saattaisi olla yksi syy epäonneeni akateemisilla pestimarkkinoilla. Tarkoitan nuivaa suhtautumista poikani isän ja minun aikanaan tekemään kouluvalintaan, mistä olen kyllä ihan riittämiin saanut "terveisiä" joiltakin tutkijakolleegoiltani vuosikymmenien mittaan. Voi kyllä olla, että pottuilu on ollut hyväntahtoisempaa kuin miltä se on tuntunut.

Kuuluisia suomalaisia: Suomi-matkablogin linkki Famous finns esittelee laajan kokoelman kuuluisia suomalaisia sekä linkin kansallisbiografian englanninkieliseen versioon National Biographie of Finland. Minä laitan tähän myös suomenkielisen reitin Kansallisgallerian 100 vapaasti luettavaan elämäkertaan. Yksi sadasta esittelystä on Mikko Salmelan laatima esittely kuuluisasta suomalaisesta nimeltä Georg Henrik von Wright. G.H. von Wrightin intentionaalinen teonkäsite ja siihen liittyvät ongelmat kiinnostavat minua nykyisin.

18:09 - /maailma

Toivottavasti uuden luominen onnistuu

Yksi askel: Päättyneenä perjantaina vietiin yhden hyvän yhdistyksen tekemä yhdistelmätukihakemus työvoimatoimistoon. Matkassa on ollut asiapapereihin liittyviä mutkia, muttei ole enää. Työvoimatoimiston virkailija on tarkastanut paperit alustavasti, eikä ole löytänyt mitään esteeltä näyttävää. Hakemuksen viralliseen käsittelyyn menee kuitenkin viikko. Sitten yhdistys saa päätöksen, joka toivottavasti on myönteinen.

Reittiä: Jos päätös on myönteinen, voi yhdistys palkata yhdistelmätukikelpoisen työnhakijan osa-aikaiseksi työntekijäkseen. Työntekijän työssäoloehtoon kelpaa pelkällä yhdistelmätuella rahoitetusta ensimmäisestä vuodesta vain puolet, mutta yhdistykselle tuo vuosityö on lähes ilmainen. Toisena vuonna työnantajan on sijoitettava omaakin rahaa pestaamiseen ja työssäoloehtoa kertyy koko työajasta.

Uutta: Ihan uuden työpaikan luominen on haastavaa. Onnistuuko yhdistys hankkimaan rahoituksen? Jos yhdistys onnistuu, syntyy uudenuutukainen työpaikka ja minä pääsen sitä yhdistyksen kanssa kehittämään.

00:22 - /toiveet

2005-05-27

Suppea öinen ja aamuinen maailmani

Perehdyin eilen kotikerrostaloni ilmoitustaululla olevaan julkisivuremontin projektiaikatauluun. Sen mukaan kadunpuoleiset telineet puretaan 26.6., mutta vissiin työt ovat hiukan tuosta aikataulusta jäljessä. Ainakin ikkunoiden vaihtoon meni suunniteltua enemmän aikaa. Ikkunamaiseman ja kaupunki-ilman arvo nousee mielessäni viikko viikolta ja kuukausi kuukaudelta aina vain enemmän, sillä en voi tuulettaa ikkunoista saati että näkisin niistä ulos.

Säiden arvailu siis jatkuu. En nimittäin viitsi ihan jokaista ulosmenoani varten kilauttaa kavereille. Soittaisinko ja kysyisin, jotta tietävätkö he ketään sellaista, joka olisi juuri sillä hetkellä Tampereen keskustassa kännykkä avoinna mukanaan. Jos tietävät, antavatko numeron, jotta voin soittaa ja kysyä vaikutelmaa vallitsevasta säästä. Minulle ei tule päivittäislehteä, eikä se sitä paitsi pärjää ikkunamaisemalle, kun hetkellisen paikallissään tarkistamisesta on kyse. En millään viitsisi etsiä joka lähtöön myöskään median sääraportteja niin kuin teen pitempään reissuun lähtiessäni.

Sisäsää täällä ainakin on tunkkainen. Taloa ei nyt tuuleteta koneellisesti, eikä ikkunoista niihin kiinnitettyjen suojamuovien vuoksi voi tuulettaa. Toki tuohon ikkunan pintaa lähellä olevaan muoviin saisi tehdä viillon, mutta miksi? Rappausroiskeet peittävät muovin ulkopinnan aika tasaisesti, joten varmaan maaliakin roiskuu aika lailla. En tiedä, enkä viitsi kokeilla, pysyisikö maali viillonkin kohdalla muovin tuolla puolen. Eikä telinetilan pressunalainen ilma sitä paitsi tunnu houkuttelevalta muutenkaan, joten miksi riskeeraisin viiltämällä hyvin suojaavaan muoviin riskireiät.

Jo ennen ikkunamuovien laittamista estivät pressut maiseman ja minun välisen suhteen jatkumisen ennallaan. Pressut nimittäin peittävät ulommaisena kerroksena kadunpuoleisen seinän ihan talon kulmaan asti, mutta niitä ei ole tässä kotini puoleissessa päädyssä. Minä asun ylimmässä kerroksessa kadun puolella ihan kulmassa. Kadun puolella asuntoni yläpuolella on ensin leveä terassi ja sitten vasta ullakko. Kotini ulkokärki näyttää siis ulkoapäin kuution yhdeltä ylänurkalta. Tuo nurkka on kerroksen verran korkeammalla kuin ihan tässä talossa kiinni oleva viereinen talo. - Tämän kotini ulkoisen yläkulman kuvaus on olennaista pressujen hulppean hulmahtelun kannalta, sillä pressutus ei ole ihan aukoton.

Pressut tosiaan hulmahtelivat hulppeasti viime yönä, mutta vain ajoittain. Hulmahtelu oli äänekästä ja jopa paukahtelevaa. Juuri kun olin nukahtamaisillani, tuuli otti kiinni pressuihin ja kuului jotenssakin "hulps hullpppsss hulpppss hulps huuuulps", eikä sitten taas mitään. Nukahdin vasta sitten, kun keksin itselleni kelpaavan selityksen oudoille äänille. Ensin en käsittänyt lainkaan, mistä tuollainen ääni voisi tulla. Ihan varma olin siitä, että en sitä uneksi. Päättelinkin lopulta reippaasti, että tuulessa hulmuavista pressuista varmaankin saa tuulenpuuskien voimalla tuollaisen äänen aikaan.

On se mahdollista näissä olosuhteissa, sillä kuten olen monta kertaa kertonut, tätä taloa ympäröiviä telineitä verhoaa melkein valkoinen muovinen tai muovitettu pressu. Se oli vähän revennyt tuosta talon yläkulman vierestä jo silloin, kun vielä näin ikkunastani telineille.

Päätin yöllä olettaa, että kaduilla tulee - ja myös varmaan seitsemännen kerroksen korkeudella. Päätin myös olettaa, että tuuli on puuskittaista ja liikuttaa satunnaisesti pressujen irtonaisia liepeitä. Päätin olettaa vielä senkin, että tuuli pääsee tuosta telineiden päädystä liikuttelemaan pressuja vähän myös telineiden puolelta. Päätin lisäksi olettaa, että tuosta kaikesta voi seurata epäsäännöllisesti toistuva "hulps hullpppsss hulpppss hulps huuuulps" -pauhu.

Mieleni hyväksyi selityksen ja kehoni rentoutui niin, että äänistä huolimatta nukahdin lopulta. Nukuin nelisen tuntia, kunnes aamuiset hulmahduspamahdukset herättivät minut puoli kuuden tienoilla. Minulla ei ole havaintoja siitä, millainen sää ulkona nyt on. En ole vielä päättänyt, miten tarkistan tällä kertaa ilman vauhdin, lämpötilan ja kosteuden. Ehkä käyn viemässä lajitellut talousjätteeni sisäpihan perälle säiliöihinsä ja koen sään samalla. Tämä idea tuntuu vastenmieliseltä siksi, että telineet, työmaakopit ja edestakaisin töissään vaeltava remonttiväki täyttävät sisäpihan melkein kokonaan.

Ehkä siis lähdenkin ulos ihan umpimähkään ja menen takapihan perälle nyssyköineni vasta illalla remonttitöiden tauottua. Toivon hyvää päivää meille kaikille tasapuolisesti.

07:51 - /maailma

2005-05-26

Toivon, toivon...

Toivon, että osaisin toimia paremmin kuin olen osannut elämäni mittaan ja paremmin kuin nyt osaan toimia. Toivon, että opin parempaa omien tekojeni hallintaa, että en ainakaan itse omilla hallitsemattomilla ja taitamattomilla teoillani mitätöisi parhaitten toiveitteni toteutumista.

Toivon olevani taitava toimija. Toivon osaavani tunnistaa, millaista toimintaa ja millaisia tekoja minun on todella mahdollista toteuttaa nykyisillä taidoillani nykyisissä olosuhteissani. Toivon oppivani vielä nykyistäkin taitavammaksi toimijaksi, joten yritän tunnistaa taitojeni lisäksi myös mahdollisuuksiani ja rajoituksiani.

Sen tiedän, että olen tähän mennessä elämässäni kyennyt oppimaan melko hyvin ja melko paljon kaiken muun lisäksi myös sellaista, mitä olen toivonut oppivani. Tietysti toivon myös pystyväni hiomaan jo osaamiani tekoja sujuvammiksi. Toivon myös yhä olevani oppimiskykyinen. Toivon oppivani uusia tekoja ainakin silloin, kun se on elämäntilanteessani tarpeen. Toivon, että en heittäydy liian toiveikkaaksi, mutta toivon silti kykeneväni yhä itsekasvatukseen.

Toivon, että pystyn tunnistamaan - miten elämänkulkuni sitten eteneekin ja millainen nykyhetkeni kulloinkin onkaan - itseni juuri sellaisena kuin minä olen itse tässä nyt.

Toivon, että muistan olla rehellinen myös toiveitteni tiedostamisessa. Näin minä toivon siksi, että omien toiveitteni toteuttamisen sijasta minulla on ollut elämässäni tapana yrittää ottaa omiani enemmän huomioon muiden ihmisten toiveet ja toivoa osaavani toteuttaa niitä. Muun maailman toiveiden toteuttamisessa ei olisi silloin tällöin tehtynä kovin suurta vikaa, elleivät mielessäni olevat toisten toiveilta näyttävät mielikuvat olisi tähän mennessä aivan liian usein osoittautuneet omiksi kuvitelmikseni.

Toivon, että en enää yrittäisi miellyttää toisia ihmisiä, vaan olisin hienotunteinen ja kohtelias ihan muuten vaan. Olen nimittäin huomannut, että olen yrittänyt miellyttää muita arvaamalla heidän puheistaan ja toiminnastaan heidän odotuksensa ja toiveensa minun suhteeni. En sentään läheskään aina ole alkanut arvailemiani toiveita toteuttamaan. Tuskinpa olisin siihen edes pystynytkään. Olen kuitenkin yrittänyt olla häiritsemättä omilla toiveillani toisten ihmisten parhaita toiveita, jos olen uskonut huomanneeni toiveemme keskenään yhteensopimattomiksi.

Omien toiveitteni tunnistamista - ja tunnustamista ainakin itselleni - minä pidän nykyisin tärkeänä, jopa tärkeämpänä kuin muiden ihmisten minuun kohdistuvien toiveiden arvailemista. Tahdon tunnistaa toiveeni siksikin, että tahdon osata erottaa toiveitteni (tai joskus myös pelkojeni) mukaisesti kuvittelemani elämäntilanteen todellisesta elämäntilanteestani ja siitä, millainen suhde minulla on itseeni ja muuhun todellisuuteen juuri nyt. Toivon, että todellisen elämäntilanteen tunteminen antaa realistisen perustan toivoa parasta tai ainakin parempaa tulevaisuutta ja jopa ihan hyvää elämää.

Toivon toimivani niin, että pystyn liittymään myös vastuulliseen yhteistyöhön muiden ihmisten kanssa. Onnistunut yhteistyö on siis myös toiveeni. Siksi toivon osaavani riittävästi sellaisia tekoja ja sellaista toimintaa, joka herättää muissa ihmisissä kiinnostuksen tehdä yhteistyötä minun kanssani. Muutenkin toivon kelpaavani ihmisenä ihmisten joukossa.

Toivon aika paljon ja monenlaista. Voidakseni toteuttaa toiveitani omalla toiminnallani, toivon osaavani hallita oman toimintani. Toivon, että hallitsen toimintani niin hyvin kuin se nyt vallitsevissa todellisissa olosuhteissa on mahdollista ja niin hyvin myöskin, että kykenen toteuttamaan toiveitani. Toteuttamista silmällä pitäen valitsen kaikista toiveistani ne, jotka minusta tuntuvat toteuttamisen arvoisilta, kenties jopa kaikkein arvokkaimmilta ja muodostan niistä itselleni toteuttamiskelpoiset tavoitteet. Sitten etsin ja toivon myös löytäväni sellaiset keinot, joilla voin edetä toiveiden mukaisiin tavoitteisiin.

Toivon, että pystyn toteuttamaan arvokkaimmista toiveistani hiomani tavoitteet omalla toiminnallani ja yhteistyössä muiden kanssa. Toivon, että minulla on myös hiukan enemmän hyvää onnea kuin huonoa onnea. Ihan sellainenkin onni riittää, joka ei ole huonoa onnea, vaikka ei se erityisen hyvääkään onnea olisi. Toivon hyvää.

06:59 - /toiveet

2005-05-25

Lahjakortillinen herkkuruokaa

Kävin nautiskelemassa lahjakortillisen herkullista ravintolaruokaa - itsekseni ja ilman mitään sen kummempaa perustetta kuin syömätön aamupäivä, hyvään vauhtiin pyörähtänyt pestuuprosessi ja mielen täyttänyt kuva (tuoksu, maku) hienon ravintolan herkkuruuista.

Alkuruoka oli kaunis ja maistui katkarapuisille kasviksille kastikkeineen. Varsinainen ruoka näytti houkuttelevalta ja maistui ihanasti röstiperunalta, kalkkunalta, joltain valtavan makoisalta juustolta, brokkolilta, porkkanalta ja suloisesti suussa sulavalta soosilta. Jälkiruokana kukoisti kylmä jäätelöpallo lämpimään kastikkeeseen upotettujen hedelmänpalojen päällä.

Pöydällä paloi kynttilä ja juomalasissa kului kannullinen vettä. Sain olla ihan omissa mietteissäni, sillä tarjoilu sujui joustavasti. Onnistuin valitsemaan hiljaisen ajankohdan. Ateriani jälkeen ravintola täyttyi rupattelelevista seurueista, mutta minä lähdin mielissäni kotiin.

Olen minä joskus ennenkin syönyt yhtä hyvin muiden kustannuksella. Tai omallani sikäli, että olen ennen tai jälkeen opettanut filosofiaa taholle, jolla on tapana tarjota vieraileville tähdille edustuslounas tai päivällinen. Tai olen pitänyt esitelmän ja maksanut siitä, että olen päässyt syömään hyvässä seurassa. Tosin tätä ei ole ollut varaa kokeilla ihan viime aikoina.

Tämä lahjakortti syntyi siitä, että ajankohta, jona seurallinen nautiskelu olisi ollut mahdollista, ei ollut sopiva.

21:17 - /ihmeet

Osa-aikainen pesti kajastaa taas ulottuvilla, vaan kuinka käynee?

Nyt näyttää siltä, että yksi hyvä yhdistys voi viimein hakea yhdistelmätukea palkatakseen osa-aikaiseksi projektisihteeriksi yhden hyvän ja motivoituneen pitkäaikaistyöttömän eli minut. Kaikkien tarvittavien asiapapereiden pitäisi olla kunnossa niin, että viranomaisilla on ensi viikko aikaa hoitaa oma päättämistyönsä.

Jos saan oa projektisihteerin pestin, niin sitten minulla on lopultakin myös sellaista vapaa-aikaa, jona voin harrastaa väikkärini valmiiksi. Jos vuoden mittainen oa pesti alkaa aikuisten oikeasti 6. kesäkuuta, niin minä varmaankin saan keskittyä siihen työaikani ja harrastaa vapaa-ajallani tosiaan mitä tahdon.

Työvoimatoimiston ja Kelan yhdistykselle antamaa "kyllä" tai "ei" -päätöstä (ja siitä minulle seuraavaa työsopimusta tai kieltoa) odotellessani minä teen, kuten työnhakijan kuuluu: haen rahoitusta ja pestejä. Yhdistelmätukipaikka ei saa kaatua ainakaan siihen, että en ole viimeiseen saakka täysillä työmarkkinoiden käytettävissä. Olenhan minä.

Teen ainakin Wihurille apurahahakemuksen sekä hakemukset koulutustani ja työkokemustani vastaaviin avoimiin pesteihin, sikäli kuin niitä löydän.

17:31 - /tulossa

Entäpä sitten tutkimusrahoituksen metsästäminen?

Toukokuussakin on avoinna keskeneräisillä väitöskirjoilla kalastettavaa rahoitusta. Laitetaan vain väitöskirjan päivitetty tutkimussuunnitelma koukkuun ja maustetaan se parilla kolmella hyväntahtoisen asiantuntijan lausunnolla, evästetään omalla ansioluettelolla ja lähetetään apurahahakemuksen myötä rahoitusta jakavalle taholle.

Tällä hetkellä hakemuksille vastaanottavaisia rahoittajia ovat Jenny ja Antti Wihurin rahasto 24.4.- 31.5.05 välisen ajan ja heti sen jälkeen 1.6.-30.9.05 Koneen Säätiö ja jo ennen tuon Koneen hakuajan päättymistä avautuu ja sulkeutuu Alfred Kordelinin Yleisen Edistys- ja Sivistysrahaston rahoituksen hakuaika 1.8.-31.8.05. Olenhan minä vuosikymmenien mittaan silloin tälläin saanut apurahoja ja muutakin rahoitusta tutkimukselleni, mutta kun se ei ole ollut väitöskirjaa varten, niin ei ole ollut varaa väitellä. Vaan entäpä jos sittenkin?

Tämmöiset elkeet nousivat mieleeni, kun seurasin kaksi tuntia yhtä filosofian lisensiaattityön tarkastusta. Sitten join kupposen kahvia marjapiirakan kera keskustellen monien tohtoreiden ja yhden filosofian lisensiaattityötään puolustaneen maisterin sekä hänen taustajoukkojensa kanssa. Tuleva lisensiaatti ja molemmat työn tarkastajat sekä paikalla ollut professorikin olivat naisia. Eipä sillä muuta merkitystä tässä asiassa ole kuin se, että rupesin miettimään, miksen itse ole tuollaisessa tilanteessa.

Nokkelasti koukkasin itseni Helsinkiin lähdössä olleen toisen lisensiaatityön tarkastajan kävelyseuraksi Pinnistä Rautatieasemalle. Keskustelimme kausaalisuudesta. Mitähän jos sittenkin hakisin apurahoja, kun noita hakuaikojakin on avoinna juuri nyt?

15:42 - /keinot

Yhdistystoiminta vaativana harrastuksena ja yhdistys työllistäjänä

Yhdistyksen perustamiskokouksen jälkeen hallitus järjestäytyy. Tampereen Seudun Vihreät Naiset ry eli TASVINA syntyi 5-tuntisessa kokouksessa illalla 11.5.05. Kiireiset naiset pitävät hallituksen järjestäytymiskokouksen reilusti myöhemmin eli kesäkuun ensimmäisenä. Olen puheenjohtaja, joten valmistelen kokouksen. Valmistelen myös yhdistyksen rekisteröintiä. Muutakin on vireillä heti yhdistyksen olemassa olemisen alusta asti.

En ole ihan vihreä tässä yhdistystoiminnassa, vaikka vihreä olenkin. Olen toiminut elämäni mittaan yhdessä jos toisessakin yhdistyksessä. Silti olen kiitollinen Antti-Juhanin nettipäiväkirjaansa kokoamasta Yhdistysbyrokraatin muistilistasta. Harkitsen vakavasti myös Vision verkkomyynnissä olevan Vihreän yhdistystoimijan oppaan hankkimista itselleni. Tai ehkä ehdotankin hankintaa järjestäytymiskokoksessa TASVINA:lle.

Joskus nuorena opiskelijana 1970-luvun alkupuolella - taisi olla peräti ensimmäisenä opiskelusyksynäni - minut valittiin yhden hyvän yhdistyksen hallitukseen yhtä aikaa varapuheenjohtajaksi ja taloudenhoitajaksi. Tein opiskelukiireitteni keskellä kevätkokoukseen kahden vuoden tilit kuntoon kuittien, pöytäkirjojen ja satunnaisten kirjausten pohjalta. Hankin tietenkin käsiini myös tilintarkastajat ja tilit tarkastettiin normaaliin tapaan. Kelpasivat ne myös kevätkokoukselle. Onneksi siitä ruljanssista on jo 30 vuotta.

Onneksi, niinpä niin. Ikäväkseni olen sittemmin vuosikymmenien mittaan törmännyt erilaisissa yhdistyshallituksissa toimiessani siihen, että kaikki ei olekaan kunnossa edeltäjieni jäljiltä. Yhdistysbyrokratian hoitaminen vaatii huolellisuutta, kärsivällisyyttä ja perehtymistä yhdistystoiminnan taloudellisiin ja hallinnollisiinkin määräyksiin. On ikävää huomata kesken jonkin hyvän hankkeen valmistelujen, että yhdistyksen nimenkirjoittajia ei olekaan vaihdettu yhdistysrekisteriin tai että tilit ovat levällään tai mitä nyt sitten onkaan jäänyt tekemättä kiinnostavampien asioiden parissa puuhatessa.

Yksi hyvä rekisteröity yhdistys voi työllistää osa-aikatyöhön ainakin yhden hyvän motivoituneen yhdistelmätukikelpoisen työnhakijan niin, että pesti on yhdistykselle lähes ilmainen.

Jos jokin rekisteröity yhdistys päättää hakea työvoimatoimiston ja Kelan kautta yhdistelmätukea ja aikoo palkata sillä yhdistykselle osa-aikaisen työntekijän, on yhdistysbyrokratian oltava ajantasalla ja kunnossa. Silloin tarvittavat dokumentit löytyvät arkistosta, yhdistysrekisteristä ja muualtakin suhteellisen nopeasti. Yhdistyksen on sitten helppo toimittaa yhdistelmätuen edellyttämät hakemukset liitteineen Työvoimatoimistoon, joka huolehtii, että Kelakin saa käsiteltäväkseen oman osansa hakemuksista.

Yhdistelmätukikelpoisen työntekijän palkkaaminen voi toteutua yhteiskunnan rekisteröidylle yhdistykselle myöntämällä yhdistelmätuella. Silloin se on yhdistykselle lähes ilmaista. Ensimmäiseen palkkaan työnantajakuluineen on ry:llä toki oltava varaa, mutta viimeisen palkan ja työnantajakulujen maksamisen jälkeen saatava viimeinen yhdistelmätuki nollaa saldon. Yhdistysrekisteriote on toki maksettava ja ehkä jotain muuta pientä. Muuten työntekijä on yhdistykselle ilmainen.

Yksi hyvä yhdistys voi työllistää osa-aikaisesti ainakin yhden hyvän työntekijän, joka on pitkään etsinyt työkokemukselleen ja työpanokselleen rahassakin mitattavaa arvostusta.

08:11 - /keinot

2005-05-23

Vielä vähäsen tekstinkäsittelystä esseen tiimoilta

Lähetin tänä aamuna eteenpäin esseen, jonka hiomiselle olin saanut filosofisista ja teknisistä syistä vähän lisäaikaa.

Ajattelin viikko sitten viikonloppuna muutaman keskustelun innoittamana hiukan hioa tekstiä ennen sen lähettämisen viime hetkeä, mutta en ottanut silloin huomioon tekstinkäsittelyohjelmaani Tediä. Sen sijaan, että teksti olisi tuolloin parantunut, tuli vastaan monenmoisia ihan yllättäviä teknisiä ongelmia. Tai ei minun olisi niistä pitänyt yllättyä, sillä juuri tuollaisten ongelmien tähden olen viime marraskuusta asti vältellyt muotoilua tarvitsevien tekstien kirjoittamista kotikoneellani.

Onhan minulla ollut mahdollisuus etsiä käyttööni maailmalta jokin minulle avoin ja sillä kertaa muilta vapaana oleva tietokone, kun olen halunnut työstää vaativampia tekstejä, mutta aineiston kantaminen on työlästä. Lisäksi kantaessa kipeytyvät nekin nivelet, joita tarvitsen näppäimistön naputteluun eli ihan silkkaan kirjoittamiseen. Viikonloppuisin ja iltaisin (öisinkin) on helpompaa kirjoittaa tekstit kotona - enkä minä virka-aikana tosiaan joudakaan kirjoittelemaan, kun on noita työnhakukiireitä.

Toissa viikonloppuna siis parantamisen sijasta pahensin tekstiä ihan teknisten ongelmien ja oman suurenmoisen ohjelman komentotaidottomuuteni keinoin. Sain viime viikon maanantaina lisäaikaa, mutta jouduin käyttämään sen tyylin ja sisällön hiomisen sijaan lähes täysin tekstitiedoston ja sen perussanoman pelastamiseen.

Sain onneksi viime perjantai-iltana uudeksi tekstinkäsittelyohjelmakseni AbiWordin ja sille käyttöpaikaksi huonomuistisen koneeni sijasta runsaasti operointitilaa minua varten rakennetulta "palvelimelta" (tai niin minä ainakin sitä nimitän) tuolta jostain netistä tai it-tukihenkilöni kotikoneelta tai mistä lie mystisistä virtuaalisvääreistä tai jostain.

Esseen korjaamista on hidastanut AbiWordillakin se, että korjattavaa on ollut kelpo läjä. Oma taitamattomuuteni, viime viikollakin vielä käyttämäni Ted-tekstinkäsittelyohjelman kömpelyys käytössäni sekä koneeni ylivoimainen hitaus tuottivat ennen Abiwordin saapumista työstämääni tekstiin semmoisen virheiden vipinän, että niiden poistaminenkin on ollut hidasta.

Jostain syystä AbiWordilla avaamassani tiedostossa (joka siis oli aiemmin Tedillä tekemäni) oli esseeteksti jopa kokonaisena kopiona keskellä itseään. Minulta meni vähän aikaa, ennen kuin edes keksin, että kaikki alkoi yllättäen kesken esseen alusta uudelleen ja tuon uudelleen alkaneen tekstin loputtua jatkui alkuperäinen teksti loppuunkin uudelleen. Olin oikein ylpeä siitä, että löysin tuon virheeni kokonaisena, enkä vain ryhtynyt poistamaan toistoja vaihe kerrallaan.

Sitä minä vain ihmettelen vieläkin, että miten kotikoneeni, minä ja Ted onnistuimme yhdessä tuollaisenkin virheen aiheuttamaan. Joistain muista virheistä ja ongelmista on kuvaus aiemmassa jutussani täällä Aloitusmaisemassa. Kaikkea en ole kertonut, enkä kerrokaan.

Tänä aamuna lähetin esseen julkaisun toimittajalle sellaisessa kunnossa, millaiseksi sain sen turvallisella "palvelimella" ihanaa AbiWordia käyttäen teknisesti korjattua. Lähes kaikki hienot tyylin ja sisällön parannusideat kylläkin jäivät toiseen kertaa.

Jokin hetki sitten löysin sähköpostilaatikostani viestin, jossa luki, jotta "kiitos". Luki siinä vähän muutakin. Olen tyytyväinen siihen, että esseeni on ehtinyt mukaan julkaisua työstävään prosessiin.

19:04 - /keinot

2005-05-22

Vihreän liiton uusi puheenjohtaja

Tekstariuutisia paikan päältä: Kokkolassa on valittu Vihreän liiton puheenjohtajaksi Tarja Cronberg. Hän voitti toisella kierroksella äänin 128-118 Anni Sinnemäen. Toki tämä toteutunut tulos on meidän hieman vanhempien naisten kannalta kannustava, jos ei muuten.

Teksti-tv:n uutisia: YLE24 kirjaa sivuillaan tuon edellä olevan äänestystuloksen. Lisäksi sieltä on luettavissa myös Vihreän liiton puheenjohtajavaalin ensimmäisen kierroksen luvut: Tarja Cronberg 97 - Anni Sinnemäki 82 - Osmo Soininvaara 50 - Irina Krohn 14. Puoluekokousedustajia on saman tekstisivun mukaan 259. Onkohan siihen laskettu mukaan myös varaedustajat?

Televisiossa tuttuja: Olen katsellut puoluekokousuutisia bongatakseni tuttuja - siis muita kuin julkisuuden henkilöitä. Jotkut nimet saivat haastatteluissa kasvot. Kokousmatkalla äskettäin minulle kyydin tarjonneen herrasmiehen näin haastateltavana ja saman kokouksen meno- ja paluumatkan tamperelaistutun kanssamatkaajan näin vilahtavan jonkun kuvan taka-alalla. Jossain vaiheessa huomasin oman poikanikin käväisevän kuvassa.

12:51 - /politiikka

2005-05-21

Tekstinkäsittelyn hankaluuksia ja iloja

Olen kertonut ennenkin 32-megaisen vanhan tietokoneeni elämääni tuomasta vaihtelusta. Syksyllä 2004 tietokoneeni ja sen sisältämän kauheasti vanhentuneen kaupallisen ohjelmiston yhteistyö meni umpisolmuun, kun siirryin puhelinmodeemista kaapelimodeemiin. Tietoturva- ja käyttöohjelmistot pyörivät vain vuorotellen. Kun tein tilaa muistiin tuhoamalla tiedostoja, hävitin vähän liikaa, eikä Windows enää käynnistynyt lainkaan. Korjasin romppuaseman suoristamalla koneen sisällä olevat johdot ja laitoin Jyväskylästä postitse saamani X-rompun avulla sen verran ohjelmaa koneeseen, että it-tukeni ulottui netitse koneeni sisuksuksiin.

It-tukeni Antti-Juhani huolehti koneelleni sen kestämän määrän Linux -käyttöjärjestelmää. Hän on (minun asiaa syvemmin tuntemattoman ymmärrykseni mukaan) hyödyntänyt Debiania (GNU/Linux). Ikkunointijärjestelmä, jonka kuoletan hetkeksi, kun koneeni virtuaalimuisti täyttyy käyttöroinasta - ja käynnistän uudelleen virtuaalimuisti ammollaan odottamassa käyttöjäni - on X.

Käytössäni olevassa X:ssä kolme eniten käyttämääni ohjelmaa ovat tekstinkäsittelyyn Ted, nettiselailuun Dillo ja sähköpostiin Sylpheed. Poikani myös huoltaa - netiste Jyväskylästä käsin - Tampereella kotonani kököttävän koneeni ohjelmistoa. Koneen pienimuistisuus ja minun tehtävieni vaativuus muodostavat kuitenkin hankalan yhdistelmän, johon ystävällinen it-tukeni jatkuvasti kehittelee korjauksia, kunhan osaan kertoa, mistä oikeastaan kulloinkin kiikastaa. Muistia emme lisää näin vanhaan koneeseen, mutta muitakin ratkaisuja on.

Ted-tekstinkäsittelyohjelma on kepeä käyttää pieniin yksinkertaisiin teksteihin ja vaikkapa niiden muotoiluunkin. Olen toki kirjoittanut Tedin käyttöä harjoitellessani myös 50000 sanaisen tekstitiedoston, mutta siinä ei ollutkaan juuri mitään muotoiluja. Kirjoitin nimittäin viime marraskuussa yhden kirjakäsikirjoituksen ensimmäisen version käyttäen harvakseltaan kappalejakoa ja otsikointia. Palkissani oleva vihreä linkkimerkki kertoo kirjoittamisen määrällisen tavoitteen täyttyneen ajoissa. Opin samalla myös käyttämään Tediä ja X:ää kohtuullisesti, mutta käsikirjoitukseen en ole uskaltanut niiden avulla kajota.

Nyt kevään mittaan olen yritänyt hioa Tedilläni enintään 3900 sanaista esseetä, jossa pitäisi olla lähdeluettelossa vinoja kirjaimia ja kernaasti osa asiasta alaviitteinä. Ted on oikutellut tosi ilkeästi siksikin, että koneeni on hidas. Yksi painallus näppäimestä voi tuottaa monta komentoa peräkkäin, ynnä muuta haittaa. Vinot kirjaimet katoavat talletusreissulla. Alaviitteitä ei pystynyt tekemään. Tekstin leikkaa-liimaa -toiminto toistaa liimattavan otteen pahimmillaan kolmekymmentäkin kertaa ym. Voisi Ted kuulemma osata tuon kaiken ja monimutkaisempaakin tekstinkäsittelyä, mutta minä en osaa sitä siihen komentaa. Minä tarvitsen käyttäjäystävällisiä ohjelmia.

Eilen illalla Antti-Juhani metsästi minulle hiukan enemmän tilaa vaativan AbiWord -tekstinkäsittelyohjelman, joka pyörii hitaasti omalla koneella, mutta auttaa tulostuksessa. Varsinaisti käytän AbiWordia Antti-Juhanin minulle tekemällä palvelimella, jossa voin käyttää myös Firefoxia vaativampaan nettiselailuun.

Valitettavasti esseen dead line oli jo. Teknisten ongelmieni vuoksi muutamalla päivällä siirretty ylimääräinen takaraja saattoi mennä umpeen jo eilen, mutta oletan että viikonloppu kuuluu samaan muutamaan päivään. Yritän siis vielä nyt viikonloppuna eheyttää ja viimeistellä tekstini AbiWordilla ja lähettää sen rtf-liitteenä Shylpheed-spostina sinne minne sen toivon kelpaavan. Ehkä muutama päivä, joka luvattiin, käsittää vielä tämän viikonlopun.

SUNNUNTAINEN HUOMAUTUS: Täydensin sunnuntaiaamuna 22.5.05 tätä lauantaina 21.5.05 luonnostelemaani ja Aloitusmaisemaan sijoittamaani tekstiä. Uuden jutun kirjoittaminen olisi tuntunut toistolta ja tämän edellä olevan jutun alkio tuntui vaativan vahvistamista. Laitoin tekstiin Linux-, Debian- ja X-linkit selitystäydennyksineen, mutta en tarkistanut kokoustavalta it-tueltani puhelimitse, että vaatimaton tietotekniikan ymmärrykseni on johtanut minut oikeisiin linkkeihin.

14:36 - /keinot

2005-05-20

Joitain oman kirjallisen toimintani jälkiä

Minä etsin yhä silloin tällöin itseäni tai ainakin jälkiä toiminnastani. Jolloinkin tämän viikon torstaina aamupäivällä poistuin kotoani löytääkseni yhden kirjan. Käännyin ulko-ovelta vasemmalle ja kuljin kotikatuni päähän. Ylitin kadun, joka vaati valitsemaan suunnan. Käännyin taas vasemmalle ja kuljin yliopiston päärakennukseen. Siellä olikin vain paperikauppa. Uuden Pinnin alakerrassa on kirjakauppa, mutta ei siellä ollut myynnissä TUP:n julkaisemia kirjoja. TUP myy kirjansa Attilassa, joten kävelin sinne. Löysin kirjan, jota etsin eilenkin. Selailin sitä varovasti ja rauhoituin sitten. Oli minun esseeni siellä niin kuin pitikin.

Harkitsin kirjan ostamista, mutta kun en saanut edes opiskelija-alennusta, päädyin myyjän kanssa edulliseen vaihtoehtoon: hän kirjoitti tutkielmani "Georg Henrik von Wright ja filosofinen tieto teosta" sivunumerot (202-211) lappuselle. Sitten hän ihmetteli, miksei minulla ole tekijänkappaletta kirjasta. Niinpä. Pitääpä joskus kysyä, josko saisinkin filosofian yksiköstä Tampereen yliopistosta tuon kirjan Filosofisia tutkielmia - Philosophical Studies in honorem Leila Haaparanta. (toimittanut Luoma et al 2004). Suomen filosofiselta yhdistykseltä sain toki kirjan nimeltä Kielto (toimittanut Gylling et al 2004) tekijänkappaleena. "Kielto" -kirjassa on sivuilla 126-132 tutkielmani "Kielto Georg Henrik von Wrightin teonteoriassa ja teonlogiikassa". Tästä von Wright -teemasta minulla on tekeillä muutakin.

Katsastin samaan jälkieni metsästykseen myös vanhempia tekstejäni. Tuossa Aloitusmaiseman palkissakin on linkki Tampereen yliopistossa tekemääni verkkojulkaisuun (2002), jossa on aika lailla minun tekstejäni, mutta myös muutaman muun filosofin sekä silloisen projektini vertaisohjaajien ja monimuoto-opiskelijoiden tekstejä. Verkkojulkaisun sivuilta löytyy linkkilista (1999-2002), josta pääsee lukemaan tuon saman projektini muiden ryhmien ja kurssien harjoitustöinään tekemiä kokeilumonisteita. Minäkin kirjoitin osaan niistä ja kuvitinkin jonkun. Koko tuon vaiheen aluksi toimitin Tampereen yliopistossa kirjan Työn teko - Alma Itä-Pirkanmaan työllistämisviisautta (1999). Kirjan muut kirjoittajat ovat joko silloisia filosofian pääaineopiskelijoita tai itäpirkanmaalaisia ikääntyneitä oman elämänsä eli muun muassa pitkäaikaistyöttömyyden ja sitä edeltäneen työuransa asiantuntijoita. Olen toki itsekin kirjoittanut sinne joitain tekstejä.

Olen ollut yhden pitkän pätkän elämässäni Maija Kaijanaho, joten julkaisin silloin sillä nimellä. Vielä niihin joihinkin pystyy linkittämään nykyisinkin, vaikkakin vain nimikkeinä myyntiluetteloissa.

JY:n Täydennyskoulutuskeskuksen julkaisujen myyntiluettelossa (TäyKK) Kampus-kirjassa on artikkelikokoelma "Arjessa tapahtuu (toimittanut Lehtinen 1993), jossa on artikkelini "Aikuiskasvattajan kasvatustietoisuus". Samasta luettelosta löytyy oppimateriaaliksi tarkoitettu julkaisuni "Ihmisen tie toisen luo - vammaisen kohtaamisesta" (Kaijanaho 1992). Olen kirjoittanut muitakin erityispedagogiikkaan liittyviä artikkeleita. Esimerkiksi Joensuun yliopiston julkaisuun "Erityispedagogiikan tutkijankoulutuksen nykytila." (toim. Tuunainen et al 1992) Kaijanahon nimellä artikkelit "Erityispedagogiikan tutkijankoulutuksen valtakunnallisen yhteistyön suunnittelu" ja "Kehitysvammaisuus ihmisen todellisuussuhteessa".

Kirjoitin Kaijanahona kuitenkin nuoruudesta, maailmankuvasta ja kirjoittamisesta yhdessä elämäni vaiheessa enemmän kuin erityispedagogisista teemoista. Mainitsenpa esimerkkinä vaikka artikkelini "Nuoret kirjoittajina - maailmankuva ajattelevan ja kirjoittavan nuorison todellisuussuhteessa" (Kasvatus 18/1987, 286-293). Tutkimusjulkaisuni "Maailmankuva ajattelevan ja kirjoittavan nuorison todellisuussuhteessa" (Kaijanaho 1988) on yhä Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksen julkaisujen myyntiluettelossa (KTL) Kampus-kirjassa. Joensuun yliopiston kansainväliseen julkaisuun "The construction of youth research" (toim. Nuutinen 1990) kirjoitin artikkelin "The reality relation of youth".

04:21 - /mina

2005-05-19

Torstaiaamua tietokoneen äärellä

Kävin eilisiltana kirjastoissa ja kirjakaupoissa etsimässä joitain kirjoja, joista halusin tarkistaa lähdetietoja erästä esseetäni varten. Joskus juuri ennen iltayhdeksää Akateemisen Kirjakaupan ystävällinen myyjä kysyi, olinko muistanut, että Tampereen yliopistossakin toimii kirjakauppa. Enpä ollut. Sinne menen tänään, sillä siellä on varmaan viimeisin lähdetieto, jota etsin. Voin varmaan illalla viimeistellä esseeni.

Äsken lähetin lisää mediatiedotteita, joiden aiheena on Tampereen Seudun Vihreät Naiset ry eli TASVINA. Lähetin TASVINA:n sähköpostia eilen ja tänään myös aika isolle joukolle aktiivisia vihreästi ajattelevia naisia, jotka jo ovat mukana toiminnassa. Olen tarkistellut yhdistysrekisteriin tehtäviin ilmoituksiin tarvittavia asiakirjoja, sillä TASVINA tahtoo mukaan yhdistysrekisteriin muiden yhdistysten joukkoon. Yhdistyksen olemassaolon toinen viikko on käynnistynyt hyvin.

Tänään on jälleen pikkuriikkinen neuvottelu todennäköisen työnantajan eli yhden hyvän yhdistyksen puheenjohtajan kanssa. Ihmettelemme varmaan myös sitä, miten monia mutkia yhdistelmätuella työllistämiseen voi löytyä yhdistyksen, työnhakijan ja yhteiskunnan asioiden tilasta ja tilanteesta. Kaikkien tahojen asiat on saatava työllistämisen edellyttämään kuntoon, ennen kuin prosessi etenee kaikki vaiheensa. Silti viranomaisen päätös voi olla kyllä tai ei. Yritämme kuitenkin yhdessä - minä työnhakijana ja yhdistys mahdollisena työnantajanani - eteenpäin kohti kaukana tulevaisuudessa siintävää työllistymistä.

Koska tekeillä oleva reitti työmarkkinoille on lyhentymisen sijasta pidentynyt, olen yhä työmarkkinoiden käytettävissä. Haen työtä ja tutkimusrahoitusta niin kauan, kunnes jokin tai joku työnantaja on sopimuksella sitonut minun työpanokseni käyttöönsä tai rahoitettavakseen.

Työstä puheenollen sanottakoon, että kotikerrostaloni julkisivuremontin työväki on ahertanut ikkunani takana jo pitkään tänäkin aamuna. En tiedä, mitä siellä on tekeillä. Miesäänten sanoista ei saa selvää, eikä varjojen liikkeistä. Osa huudoista tuntuu kuuluvan alemmista kerroksista tai katutasolta asti. Tällaisesta sain selvää: "Ota se lauta pois. Ei mitään hätää."

08:43 - /tilanne

2005-05-18

Meteliä ja miehiä seitsemännen kerroksen ikkunan takana

Aamupäivällä ikkunaani ropisi jotain niin, että kuului melkoinen melu. Samalla kuulin kuitenkin myös miesäänten keskustelua ja toistensa komentelua. Kun äänet vaikenivat, kurkistin ikkunoiden vaihdon myötä kotiini pesineiden sälekaihdinten lomitse, näkyykö sumeassa suojamuovissa mitään jälkiä. Toki näkyy. Rapatessa on tosiaan roiskunut.

Suunnilleen puolet ikkunaa suojaamaan kiinnitetystä sameanvalkeasta muovista on aivan rappaukselta näyttävän töhkän peitossa. Maalaus taitaa olla seuraava vaihe. Olisikohan sitten jo vuorossa ikkunamuovien poisto ja jälkien siivous? Miltähän tuntuu taloa hunnuttavien pressujen riisuminen ja telineiden purku? Tuleekohan suojaton olo? Huomaan aikanaan, mitä tapahtuu.

14:45 - /maailma

Lahjakortti ja pestuuhidasteet

Minulla on käyttämätön lahjakortti ravintolaan, jossa en ole koskaan käynyt. Vieraassa kaupungissa olisi helpompaa mennä syömään ennastaan tuntemattomaan ravintolaan, mutta täällä kotikaupungissani viihdyn parhaiten oman kotoisen pöydänkaareni ääressä syömässä. - Pöydänkaari on niin kuin pöydänkulma, mutta pyöreässä pöydässä. - Tunsin tällä kertaa suurta houkutusta ulkona syömiseen, mutta en sentään vieläkään edennyt lahjakortin käyttämiseen saakka. Säilytän mielelläni arvokkaita asioita, mutta ehkä lahjakortin arkistointi ei sentään minultakaan onnistu.

Tarinan juoni, jota olen hionut tähän samaan tekstiin useamman päivityskerroksen verran - perustekstin säilyessä ikään kuin runkona tai rankana - kertoo meinaamisista ja on tämmöinen.

Kävin ihan muuten vain yhdessä tilaisuudessa tuttuja tapaamassa, joten saatoin helposti poistua hiukkasen kesken - ja poistuinkin. Jos sanoisin, että siirryin silloin työllistymistäni edistävään palaveriin, liioittelisin, sillä kyse oli parin pikkujutun vauhdikkaasta tarkistamisesta. Seuraavaksi mieleeni juolahti rupatella niitä näitä, mutta koska tällä kertaa ei osunut ketään tuttuja kohdalle, vaikenin. En tykkää puhua itsekseni, enkä viitsinyt noin pienen meinaamisen vuoksi kaivaa edes kännykkää esiin hankkiakseni sitä kautta rupatteluäänen korvaani.

Säästä on tiistaipäivän mittaan jo kuitenkin ollut puhetta, mutta lähinnä seurauksien kautta. Kevään tuulisessa viileydessä on siellä täällä tuttavapiirissäni väen kimppuun iskenyt jokin kevätpöpö. Siltä minä olen vissiin välttynyt, vaikka olen tallustellut jopa jo paljain jaloin yön viileillä nurmilla jonkun pihan perälle ja takaisin. Flunssan sijaan minä olin maanantaina vatsataudissa aamun ensimmäiset tunnit, eikä se ollut yhtään kivaa. Onneksi terveys hallitsi tiistaitani vaivatta.

Minun teki mieleni mennä mahdollista tulevaa työhuonettani kurkistamaan. Ilta oli jo pitkällä ja minua meinasi ruveta väsyttämään, vaikka vain mietin mahdollista työtilaa. Lahjakortilla, ihmisten tapaamisella ja työhuonehaaveillani ei ole tänä tiistaina ollut mitään muuta tekemistä keskenään kuin se, että kaikki kolme asiaa liittyvät jotenkin meinaamiseen. Tai ei niillä ensin ollut yhteyttä toisiinsa edes meinaamisen kautta. Siis ei ennen kuin ryhdyin meinaamaan myös sitä, että söisin ulkona eli ravintolassa. Tuo meinaamisen yhteys syntyi tällä tiistaisella iltakävelylläni perättäisten tapahtumien ketjussa.

Ensin siis olin meinannut puhua tuttujen kanssa, mutta vaiennut. Sitten osuin kävelemään sen ravintolan viereen, jonne lahjakortti minut joskus johdattaa ja jonne tälleen kohdalle osuttuani meinasin jo mennä ihan sisälle asti ja syömäänkin. Se meinaaminen sujui ikään kuin ikkunaostoksilla, mutta nyt olin ikkunameinaamisilla.

Katselin siinä meinatessani vähän ruokamainoksia, käytettävissä olevien tilojen esittelyjä (sali-infoja?) ja muutamia muita tiedotteita. Tietenkin niitä on muiden ravintoloiden tapaan myös tämän ravintolan ikkunassa ja edustalla, mutta tyylillä. Ihan hieno. Tänään en kuitenkaan mennyt käyttämään lahjakorttiani, vaikka meinasin. Olin yhtäältä kylläinen ja toisaalta haluan vielä haaveilla herkutteluhetkestä.

Jatkoin matkaani ikkunameinaamiseni hetkellä lähimpänänä olleen torin luota seuraavan torin vieressä kulkevalle jalkakäytävälle. Kuljin suoraan, kunnes käännyin täsmälleen oikeassa kohdassa vasemmalle ja löysin kauniin vihreän nurmikaistaleen, joka johti suoraan eteenpäin. Kuljin viherkaistaleen viertä, kunnes nurmi vaihtui kestopäällystetyksi pihaksi ja tulin eräälle ovelle.

Kävin siinä sitten mielessäni pienen äänettömän keskustelun itseni kanssa siitä, miltä tuntuisi kulkea vähintään kaksi kertaa päivässä juuri tuosta ovesta. Kaksi kertaahan siitä nimittäin kertyy, jos ensin menee taloon sisälle pääovesta ja sitten joskus tulee sieltä pois saman oven kautta.

Haaveilin soveliaan tovin siitä, miten touhuaisin muutaman tunnin päivässä aidosti työllisenä ja saisin aikaan tuloksia. Olen minä käynyt aikojen myötä joitain kertoja ihan sisällä saakka siinä huoneessa, josta tulee osa-aikainen työhuoneeni, jos on tullakseen. Tulemisen meinaamista on ollut ilmassa jo joitain aikoja, mutta toteutuminen on ollut pikkuriikkisen takkuista. Joskus meinaan kadottaa perinteisen kärsivällisyyteni, mutta kun meinaamisesta ei oteta, voin todeta, että olen ollut tyylikkäästi rauhallinen.

Tiedän, että maisema huoneen ikkunasta on kaunis, joten valmentaudun jo sen oikeaan katseluun. Meinaan nimittäin niin, että katson ikkunasta vain nähdäkseni työpäivän päättyessä, millaiseen säähän olen poistumassa. Jos samalla havaitsen maiseman kauneuden, niin olkoon. Tällaiseen työmoraalini vahvistamiseen ja houkutusten torjuntaan valmistautumiseen minulla on nyt ollut ihan kiitettävästi aikaa, jos siis siltä kannalta tahdon asioita katsoa.

Saattaa vielä käydä niin, että meinaamisesta tulee totta. Ja tottahan siitä totta tulee, jos on tullakseen. Kyllä minä maltan odottaa rauhassa kaikki tarvittavat vaiheet. Luotan siihen, että vaikka byrokratian mylly on hidas, niin se kuitenkin jauhaa niin kuin pitää. Eiköhän lopulta onnikin suosi.

Minulla voisi olla tänään - kuten melkein kaikkina muinakin työttömyyteni päivinä - jo toinen osa-aikainen työpäivä. Tottahan olisi, jos ensimmäinen työpäivä olisi ollut kulloinenkin eilinen. Sellaista eilistä en ole onnistunut elämään moneen vuoteen, että huomeneni olisi ollut toinen työpäivä. Nyt meinaa näyttää siltä, että ellei ihmeitä tapahdu, ei toisen työpäivän kokeminen onnistu kuin aikaisintaan vasta juhannuksen alla. Ensimmäisen työpäivän kohtalo näyttää nimittäin olevan semmoista tuonnemmas siirtymistä tällä erää.

On joskus vuosikymmenien mittaan ilmennyt ihan kohdallekin osuneita työpäiviä. Yhtä ja toista saa tapahtua ja vähän muutakin niin, että yhä uskon myös uuden ensimmäisen työpäivän koittavan jonain kauniina aamuna. Taidan säästää herkuttelulahjakortin siihen asti, kunnes saan pestin - tai kunnes lahjakortin viimeinen käyttöpäivä tulee vastaan. Kolmaskin mahdollisuus on. Saatan minä nimittäin käydä joku päivä muina naisina hienon ravintolan etuovesta sisään. Voin tehdä meinaamisesta totta ja ryhtyä syömään.

00:01 - /toiveet

2005-05-16

Matkakertomus parin päivän takaa

Lähdin perjantaina puolenpäivän jälkeen kokousretkelle. Odottelin kyytiä aikani siellä, minne odotus siirrettiin. Sitten aikanaan lähdettiin. Reissutavarat täyttivät pienen auton meidän kolmen naisen lisäksi. Tunsin ennastaan toisen matkustajan ja matkan aikana tutustuin myös kuljettajaan. Menomatka sujui keskustellen auton kierrellessä rauhalliseen tahtiin kauniiden kevätmaisemien lomitse. Soitin matkalla pojaltani tarkempia ajo-ohjeita, joita hän katseli internistä löytyviltä kartoilta. Ei hän ollut tulossa samaan paikkaan, mutta oli sopivasti tietokoneen äärellä kotikaupungissaan, kun soitin.

Pikkuautollinen hyvää seuraa pitää mielen virkeänä pitemmälläkin matkalla, saati tämmöisellä, joka olisi suorimman reitin kautta kestänyt vähän yli tunnin. Maisemat olivat kauniita, joten kyllä niitä katseli reilut parikin tuntia. Kävimme perille saavuttuamme kokouspaikan lähellä Café Sississä pienellä välipalalla, sillä meillä oli siihen hyvin aikaa. Olisimme varmaan ehtineet taidenäyttelyynkin, mutta jostain syystä emme lähteneet sinne, vaan tyydyimme jäämään lauantaisen näyttelykohteen liepeille.

Ehdimme reilusti ajoissa myös Mäntän klubille. Tampereella oli kuulemma sattunut jokin kolari, joka viivytti illan pääpuhujaa seurueineen. Odottelu sujui rattoisasti, sillä tilaisuuden järjestelyistä vastannut Pirvi oli varannut ohjelmaa myös viivytysten varalle. Sitten presidenttiehdokas Heidi Hautala saapui ja väki pääsi keskustelemaan hänen johdollaan. Puhuttiin muustakin kuin hänen puheensa aiheesta, joka oli "Vetovoimainen, viihtyisä ja vihreä kaupunki". Yhtenä juonteena keskustelussa oli Mäntän aie päästä Euroopan kulttuurikaupungiksi 2011. Mäntästä ajelimme samassa tutussa autossa tutulla porukalla jonkin verran muiden jäljessä bensan haun ja muiden asioiden viivyttämänä. Osa kokousväestä tuli mukaan vain iltaa istumaan, mutta minä ja monet muut menimme Vilppulaan vaihtamaan vuorokautta maaseudun rauhassa. Iltapala maistui hyvältä. Illan ääniin liittyvä liikunnallinen ohjelma, jossa olimme itse aktiivesti mukana, sekä siihen liittyvä esitelmä olivat nautittavia.

Käväisin yöllä paljasjaloin pihan perällä, niin kuin muinaisessa lapsuudessani pidin tapanani tehdä heti lumien sulettua. Jalkani tuntuivat yöpuulle paluun jälkeen pysyvän pitkään kipeän kylminä, mutta ei siitä mitään vaivaa sitten seurannut, vaan lämpenin hyvin. Nukuin mainiosti lyhyen yöunen. Olin joskus oikean kukon kieunnan eli kukonlaulun aikaan valmiina yksinäiselle luontokävelylleni. Nousin ensin Elämänmäen luonnonpuistoon Elämänmäelle. Sinivuokoista nautin erityisen paljon. Sitten kuljin aina vain alemmas ja päädyin kauniin järven rantaan.

Linnut sirkuttivat, jokin tikka nakutti ja mikälie lintu huhuilikin kuikan lisäksi. Minua varhaisempi kävelijä tuli vastaan rannalta yöpymispaikan kahden koiran kanssa. Toinen niistä syöksyi luokseni niin kovalla vauhdilla, että meinasin kaatua, mutta toinen tuli rauhallisemmin. Seuraava kulkija tuli vastaan palatessani rannalta talolle. Kukko ja kanat kuljeskelivat pihapiirissä vapaana ainakin tässä aamun vaiheessa. Aamupala maistui. Vähitellen myös sosiaalisuuteni heräsi. Juttelin muiden yöpyjien kanssa ja löysin yhdet keinuhirrelle unohtuneet silmälasit. Kohtasin nyt valppaampana kuin aamutuimaan uudelleen saman koiran vauhdikkaan syöksyn luokseni.

Kyyti Mäntästä Tampereelle oli jo selvillä, mutta en kulkenut sillä vielä. Palasin Vilppulasta Mänttään minulle ennen tätä kokousviikonloppua tuntemattoman herrasmiehen autokyydissä. Juttelimme kokousjärjestelyistä, keskustelukulttuurista ja muista asiallisista teemoista, kunnes tulimme G.A. Serlachiuksen museoon. Siellä kokousväelle tarjottiin opastettu tutustumiskierros ja Café Sississä pullakahvit. Keskustelin Tasvinasta järjestösihteerin kanssa hetken kahvien jälkeen. Pääsin vielä aamuisella kyydillä kokouspaikalle Mäntän klubille. Nyt paikka tuntui tutulta, sillä täällähän olimme jo perjantai-iltanakin. Siirsin kassini ja takkini valmiiksi kotimatkakyydin luvanneen pariskunnan autoon, sillä halusin liikkua päivän vapaana taakoista.

Päivän esitelmöijistä kaksi oli entisestä pitkäaikaisesta kotikaupungistani Jyväskylästä ja vieläpä samasta Jyväskylän yliopistosta, jossa opiskelin ja tein töitä yhteensä yli 20 vuotta. Kolmas esitelmöijä oli helsinkiläinen järjestösihteeri, jonka kanssa jo museolla keskustelinkin. Sekä kaikkiin esitelmiin liittyneet keskustelut että kaikki taukokeskustelut olivat ainakin minun kannaltani antoisia. Suuri osa väestä oli minulle ennastaan tuntematonta, eivätkä aiheetkaan olleet ihan läpituttuja. Ruoka oli tietysti maukasta ja kylläisyys nautinnollista.

Pariskunta, jonka autossa minä ja menomatkan autoton kanssamatkustajani palasimme Tampereelle, oli tullut tutummaksi jo kokouksessa ja kotimatkalla tutustuimme lisää. Ehdimme keskustella aika lailla koko matkan ajan, vaikka tulimmekin kotimatkan vähän yli tunnissa. Minä pääsin kyydissä melkein kotinurkalle asti. Muut jatkoivat matkaa autolla, kun minä tallustelin jo pressuilla hunnutetun kotikerrostaloni telineiden alaiseen käytävään, kotiovelle ja hissillä kotikerrokseen. Kotiin oli kiva tulla, vaikka ikkunoista ei sumeiden muovien, remonttitelineiden ja pressujen vuoksi näy kuin vaaleaa hämyä.

Helluntain minä siis kirjoitin itsekseni ja niin olen tehnyt tänäänkin. Vieläkin esseeni viimeistely on vähän kesken, mutta teen sen kyllä nyt sinnikkäästi valmiiksi. Sitä en tosin tiedä, olenko ylittänyt viimeisen aikataulullisen rajan, vai vieläkö esseeni ehtii mukaan julkaisuun. Itsepä olen jännityksen itselleni järjestänyt. Ryhdyin nimittäin kokousretken keskustelujen innoittamana korjaamaan esseetäni, vaikka olin jo korjauksen alkaessa viimetipan reunalla.

13:44 - /historia

2005-05-15

Helluntai

Tänään on helluntai. Perinteisten uskomusten pohjalta tuleva kesäni on yhtä yksinäinen kuin on tämä päiväkin eli aikalailla pariton. Olen nimittäin viettänyt koko tähänastisen päivän itsekseni kotosalla kirjoituspuuhissa. Samoin vietän iltanikin. Kun kännykkä on soinut, on keskustelukumppaniksi löytynyt ensin yksi kälyistäni ja sitten poikani.

Suuren osan perjantaista ja lauantaista vietin kokousretkellä. Tapasin samalla kiinnostavia ihmisiä, joista vain osa oli ennastaan tuttua väkeä. Kirjoitan matkakertomuksen tänne Aloitusmaisemaan, kunhan saan päivääni täyttävän varsinaisen kirjoitushommani valmiiksi. Voipi olla, että matkakertomus menee huomiselle päivälle.

Heleää helluntai-iltaa!

16:57 - /eloa

2005-05-13

Mediatiedote: TASVINA syntyi

Kaiken muun vauhdikkaan eloni keskellä laadin tänään oheisen mediatiedotteen:

Tampere 13.5.2005
Mediatiedote
Vapaa julkaistavaksi heti
Tampereen Seudun Vihreät Naiset ry eli TASVINA

VIHREÄSTI AJATTELEVAT NAISET JÄRJESTÄYTYIVÄT TAMPEREEN SEUDULLA

Kukanpäivän aatonaattona eli 11.5. kokoontui joukko eri elämänvaiheissa ja -tilanteissa elävää ja vihreästi ajattelevaa naista Tampereelle perustamaan Tampereen Seudun Vihreät Naiset ry:n eli TASVINA:n.

Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittu Maija Tuomaala toteaa sääntöjä lainaten: "Yhdistyksen tarkoituksena on luoda yhteyksiä vihreästi ajattelevien naisten välille sekä edistää ja rohkaista naisen yhteiskunnallista ja poliittista toimintaa alueellisesti ja seudullisesti Tampereen seudulla. Yhdistys pyrkii vahvistamaan naisten mahdollisuuksia toimia elinympäristön ja luonnonvarojen suojelun sekä kestävän kehityksen, tasa-arvon ja esteettömyyden hyväksi. Yhdistys tukee ja edistää naistyötä seka vihreiden naisryhmien välistä yhteistyötä."

Tampereen Seudun Vihreät Naiset ry:n perustajien lisäksi kokoukseen osallistunut Vihreät Naiset ry:n pääsihteeri Elina Hatakka esitteli valtakunnallisen yhdistyksen toimintaa.

TASVINA perustajajäsenet päättivät, että yhdistys liittyy Vihreät Naiset ry.n ja Vihreä liitto rp:n jäseneksi sekä hakea niiden jäsenyyttä, kunhan rekisteröityminen on valmis. Perustajajäsenet korostavat kuitenkin yhdistyksen jäsenten valinnan vapautta: "Kenenkään yhdistyksen jäsenen ei tarvitse liittyä valtakunnallisiin järjestöihin, sillä TASVINA on itsenäinen yhdistys. Jokainen jäsen voi kuitenkin TASVINA:n lisäksi kuulua halutessaan myös muihin vihreitä arvoja toteuttaviin yhdistyksiin."

Tampereen Seudun Vihreät Naiset ry:n puheenjohtaja Maija Tuomaala toteaa TASVINA:n seudullisesta ja paikallisesta luonteesta: "Yhdistyksemme toimii vihreitä arvoja ja tasa-arvoista naisasiaa edistäen yhtä lailla seudullisesti yhdistävänä tekijänä Tampereen seudulla, johon kuuluvat Tampere ja sitä lähellä sijaitsevat kaupungit ja kunnat kuin paikallisesti edellä mainituissa kaupungeissa ja kunnissa niissä asuvien vihreiden naisten ja naisryhmien paikallista toimintaa vahvistaen."

Tampereen Seudun Vihreät Naiset ry:n hallitukseen valittiin puheenjohtajan lisäksi kahdeksan varsinaista jäsentä ja kahdeksan varajäsentä. Yhdistys käynistyy heti vahvan vihreästi ajattelevan naisjoukon voimin, jolla on jo valmiiksi vankat suhteet monenlaisiin paikallisiin, seudullisiin, valtakunnallisiin ja kansainvälisiin yhdistyksen tarkoituksen suuntaisesti toimiviin tahoihin, joten yhdistyksen verkostoituminen on heti hyvällä mallilla.

Tänä vuonna yhdistys aikoo järjestää jäsenille ja kiinnostuneille monenlaista toimintaa TASVINA:n omin voimin ja yhteistyössä yhteistyökumppaniensa kanssa.

Lisätietoja:
Maija Tuomaala
puheenjohtaja, Tampereen Seudun Vihreät Naiset ry eli TASVINA
sähköposti: maija.tuomaala@mmmt.info
GSM: 040 762 7017

12:50 - /politiikka

2005-05-12

Suuria linjoja ja pikkuruista elämää Kukan päivän aattona

Joskus nuorempana ihailin kovasti täällä Tampereella syntyneen ja Jyväskylässäkin vaikuttaneen kuopiolaisen Minna Canthin tarmokkuutta ja taidanpa ihailla Minna Canthin elämäntyötä vieläkin. Uudempi kannustaja sinnikkyyteen on koulukaupungissani Heinolassa oppikoulunsa käynyt ja täällä Tampereella filosofian professorina eläkkeelle pääsyynsä asti toimineen Raili Kaupin elämäntyö.

Suurten esikuvien sinnikkyys kannustaa minua, vaikka itse kuljenkin hissukseen paljon kapeampaa polkua elämässäni. Esimerkiksi tänään minä istuskelin kuvaannollisesti sanottuna kannolla polkuni laidalla. Odottelin lueskellen ja ajatellen, että käteni toimivat taas ja jalkojen kivut hellittävät. Soittelin joitain puheluja. Nyt verryttelen muun muassa näppäilemällä tämän jutun.

Niveleni ja koko kerrostalon mylläävä ikkunanvaihto-operaatio eivät ole olleet hyvää pataa keskenään. Ensin kipeytin niveleni moneksi päiväksi raivatessani ikkunanvaihtajille tilaa. Nyt olen potenut nivelvaivoja eilisen ja tämän päivän päinvastaisesta syystä. Siirtelin nimittäin toissa iltana ja eilen päivällä huonekaluja ja kukkia takaisin paikoilleen ikkunoiden eteen. Löysät nivelsiteeni eivät oikein pidä fyysisessä työssä, vaan tulee ongelmia. Yksi entinen koulukaverini - lääkäri nykyisin - lohdutteli taannoin, että tutut kivut kuuluvat elämään.

Kotini sisäinen osuus ikkunaremontista on ohitse. En ole silti vielä pessyt kuljetuksen ja asennusvaiheen ikkunalaiseihin tuomia tahroja pois, sillä ulkoseinäremontti jatkuu vielä. Ikkunoiden ulkopinnoilla oli tahroja jo ennen kuin haalaripukuiset miehet taas tänään kuljeskelivat telineillä tuolla ikkunoitteni takana seitsemän kerroksen korkeudella kadun pinnasta. He kiinnittivät sumeat muovit ihan ikkunan ulkopintaan suojaamaan lasia ja puitteitakin. Kyllä suojaus on tarpeen, sillä rapatessa roiskuu, eikä maalaaminenkaan ihan tahratonta ole.

Tuntuu tosi oudolta, kun seitsemännessä kerroksessa sijaitsevan kotini ikkunoiden takana kuljeskelee väkeä. Työväki ei näy kadulle taloa peittävien pressujen vuoksi, eikä nyt sisällekään uusien ikkunamuovitusten vuoksi. En minä silti ole lukenut vielä uudelleen aikeistani huolimatta tämän talon rakennusmestarin eli Kalle Päätalon kirjaa Ihmisiä telineillä. En myöskään ole saanut vielä valmiiksi tutkimusta, jonka päämääränä on väitöskirja Georg Henrik von Wrightin intentionaalisesta teonkäsitteestä ja teon syyn ja perusteen yhtenevyysongelmasta siinä.

Onneksi huomenna on Kukan päivä, sillä silloin TASVINA täyttää kaksi päivää. Tampereen Seudun Vihreät Naiset (ry) juhlistaa merkkipäivää tiedotteella.

22:28 - /ihmiset

Viiden tunnin kokous synnytti TASVINA:n

Enpä ole aikoihin ollut viiden tunnin mittaisessa kokouksessa, mutta nyt keskiviikkoiltana olin. Aloitimme päättämällä, mikä on yhdistyksen nimi. Tai olihan meillä nimi jo mietittynä, mutta kirjoitustavasta keskustelimme pitkään. Päädyimme isoihin alkukirjaimiin varsinaisen nimen osalta ja isoilla kirjaimilla kirjoitettavaan lyhenteeseen. Samalla tarkasti vaihtoehtoja pohtivalla linjalla jatkoimme koko kokouksen ajan. Tampereen Seudun Vihreät Naiset ry eli TASVINA syntyi hedelmällisen keskustelun ilmapiirissä. Minut valittiin yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Tiedotteiden laatiminen on torstaipäivän tehtäviä.

00:04 - /politiikka

2005-05-11

Yksi eilinen valmistui taas ajoissa ja uusi on tekeillä

Joskus tuntuu suurelta saavutukselta, kun jokin hankala päivä osoittautuukin seuraavana päivänä eiliseksi. Jos se silloinkin vielä vaivaa, niin eipä kestä kauan, kun kyseessä on jo toissapäiväinen elämä. Vielä siihen vähän kärsivällisyyttä, niin jo tuon päivän on saanut jäämään viime viikolle ja toivoa sopii, että joskus siitä on tullut osa viime kuukautta, vuotta, vuosikymmentä.

Tavallistenkin päivien muuttuminen eilisiksi tuntuu joskus omalta ansiolta, vaikka oikeastaan omaa osuutta ajan kulumiseen on vaikea osoittaa. Aika kuluu, vaikka ei tekisi juuri mitään. Aika kuluu tosin rattoisammin, kun puuhaa erilaisten asioiden kanssa vauhdilla kaiken aikaa. Yksi harrastukseni on tärkeässä kohdassa tänään, kuten olen kirjoittanut jo aiemmin Aloitusmaiseman jutussani Tasvinan perustava kokous.

Näinä päivinä aikani kuluu yhteiskunnan tukeman pestin hidasteiden selvittelyn odottelussa. Koska prosessi etenee hitaasti, minun velvollisuuteni on hakea työtä vieläkin. Käytän luovuuttani ja aikaani siis myös yrittämiseen ja filosofiaan liittyvien työkuvioiden kehittelyssä, apurahojen hakemisessa (yhä!), tutkimisen harrastamisessa (harrastamisessa siksi, että olen valmiina työmarkkinoiden käytettävissä kaiken aikaa, kuten työttömän työnhakijan kuuluukin!) ja kaikenlaisessa muussakin työnhaussa. Haen pestiä ja rahoitusta, kunnes jokin työnantaja- tai rahoittajataho tekee kanssani työsopimuksen, sillä työllistymisessäkään "ei meinaamisesta oteta", kuten ei lasten leikeissäkään.

Tuoreimpaan eiliseeni sisältyi huvikseni vastaamani kysely, taitamattomuudestani ja koneeni pienestä muistista johtunut tulostusongelma ja tulostamiseen saatu etäapu sekä etuuskäsittelijän tapaaminen (jolloin hän otti oman virastonsa puolesta vielä yhden osan kadunnimitoimikunnan kokouspalkkiosta, jolloin minulle jäi 110 euron kokouspalkkiosta erilaisten verojen, Kelan leikkurin ja sossun leikkurin jälkeen tarkalleen 3,3 euroa eli "kolmeeuroakolmekymmentäcenttiä"). Törsäsin kokouspalkkiostani melkein kolmasosan heti juomalla euron pullakahvit kirpputorin kuppilassa. Kävin varsin vakavissani vastaamassa englanninkieliseen tohtoriohjelmien arviointikyselyyn. Tässä vaiheessa kello löi puolen päivän lyöntinsä. Nälkä hävisi kotona syömisen seurauksena, kuten tavallista.

Eilen iltapäivällä kävin sähköpostiviestein keskustelua Tasvinan perustamiseen ja työnhakuihini liittyvistä asioista useidenkin ihmisten ja tahojen kanssa. Sisareni soitti alkuillasta kotikaupungistaan meren rannalta ja keskustelimme pikaisesti lähes tunnin. Järjestelin illan mittaan ikkunoiden edustaa osaksi kotiani, mutta jätin kesken nivelsäryn vuoksi. Päivä oli monivaiheinen ja iltakymmenen jälkeen kävin nukkumaan. Uniani en muista.

10:13 - /historia

2005-05-10

Tasvinan perustava kokous

Tasvina syntyy: Tampereen seudun vihreät naiset ry:n eli Tasvinan perustava kokous on keskiviikkona 11.5. klo 17 Ympäristökeskus Moreeniassa (kulku Patosillalta, Satakunnankatu 13 b, Tampere).

Tasvinan tarkoituksesta: Yhdistyksen tarkoituksena on luoda yhteyksiä vihreästi ajattelevien naisten välille sekä edistää ja rohkaista yhteiskunnallista ja poliittista toimintaa Tampereen seudulla. Yhdistys pyrkii vahvistamaan naisten kykyjä ja taitoja toimia elinympäristön ja luonnonvarojen suojelun sekä kestävän kehityksen ja tasa-arvon hyväksi. Yhdistys tukee ja edistää naistyötä sekä naisryhmien välistä yhteistyötä. Yhdistys edistää tasa-arvoa ja vaihtoehtoista politiikkaa.

Tasvinan ihmisistä: Perustavan työryhmän lisäksi tilaisuudessa on läsnä Vihreät Naiset ry:n pääsihteeri Elina Hatakka. Tilaisuus on avoin erityisesti kaikille perustettavan yhdistyksen tarkoituksen mukaisesta toiminnasta kiinnostuneille naisille ja Tampereen seudulla asuville yhdistyksen jäsenyydestä kiinnostuneille naisille. Myös kannatusjäsenyydestä kiinnostuneet luonnolliset henkilöt ja oikeuskelpoiset yhteisöt tai säätiöt ovat tervetulleita.

Tiedustelut: Tätä Aloitusmaisema-juttua kommentoimalla voi tiedustella Tasvinasta tai myös sähköpostitse (palkissa on sähköpostiosoitteeni).

16:36 - /tulossa

2005-05-09

Joku pesi sormenjäljet

Olin puhumassa puhelun toisensa perään, kun joku ikkuna-asentajista pesi sormenjäljet pois ikkunanpielistä. En huomannut, että työporukan pomo olisi käynyt, enkä sitäkään, milloin pesuvälineiden kanssa työskennellyt henkilö lähti. Luulenpa, että lopputarkastus on vielä tekemättä, joten on mahdollista, että noita ikkunanpielien lohkeamia korjataan vielä tänään. Joskus joka tapauksessa. Ehkäpä odotan sentään ainakin tämän päivän loppuun, ennen kuin siirrän huonekalut ja kukat paikoilleen ikkunan eteen.

15:23 - /ihmeet

Joko pomo on siellä?

Ikkunatyöläinen kävi tarkistamassa, olisiko pomo jo tullut hoitamaan ikkunaremontin lopputöiden jakamisen tässä asunnossa. Eipä ole. Minä sen sijaan hätkähdin yllättävää miesääntä ovellani, että läikäytin keittoa valkoisen villajumpperini päälle. No, onhan tämäkin vaate joskus pestävä.

11:39 - /ihmeet

Odotetaan pomoa siivoamaan

Ikkunalistat ovat kunnolla paikoillaan ja listaraot on tiivistetty. Viimeiseksi täältä lähtenyt työntekijä sanoi, että pomo tulee imurin kanssa siivoamaan ja keksii, miten tarhrat ja lohkeamat korjataan. Nyt odotan pomoa siivoamaan jälkiä. Varmaan hän tulee pian, koskapa portaikkoon johtava oveni on pitänyt jättää häntä varten auki. Ehkä suljen oven, jos odotus venyy.

Kyllä minäkin sen huomaan, että ikkunanpielissä on asennuksen jäljiltä lohkeamia ja mustia sormenjälkiä. Ikkunafirman asennuspomo tarkistaa kuitenkin firmansa työt, päättää viimeistelyn laadun ja tekijän sekä sen, kuka heidän firmastaan siivoaa jäljet ja miten. Työn laadusta, jälkien korjaamisesta ja loppusiivouksesta on kuulemma sovittu tarkasti ennen ikkuna-asennuksen alkamista.

11:01 - /ihmeet

Tämäkin pitää korjata

Ikkunafirman edustaja kävi katsomassa asennustyön vaihetta ja lähetti kolme työläistään tänne hommiin. Nyt korjataan yhtä ikkunoiden ylälistaa ja rustataan kokonaan kiinnittämättä jäänyttä listaa sellaiseen muotoon, että sen voi laittaa paikalleen. Lisäksi on meneillään myös ikkunalistojen saumausten tiivistäminen jollain silikonitöhkällä. Työväki juoksentelee edestakaisin tämän työpisteensä ja jossain muualla olevien laitteittensa väliä.

Virheistä ja virhearvioinneista syytellään samaa nuorta ikkuna-asentajaa, joka piti sairastumisen vuoksi jo alussa oli pari rokulipäivää. Silloin täällä kotonani odotti parin metrin työtila ikkunan edessä ikkuna-asentajaa, joka työskenteli kolmannen päivän ahkerasti. Hän jätti työt kesken luvaten minulle yhtä ja raportoimalla pomoilleen toista. Mistä minä tiesin, että hänen lupauksensa olivat yhtä tyhjän kanssa? Mistä firma olisi tiennyt, että työt ovat kesken, kun hän ei sinne sitä ilmoittanut?

Kompressori metelöi kovalla äänellä. Mikähän tuon laitteen nimi on, jolla listaa pamautetellaan kiinni ikkunanpieliin? No, joka tapauksessa asennustyö etenee juuri nyt asiallisen näköisesti.

10:18 - /ihmeet

Ai niin joo, oliko noin

Ikkunafirman edustaja, jolle juuri soitin, muisti juuri ja juuri luvanneensa tänne ikkuna-asennusviimeistelyn tänään. Eihän täällä voi olla mikään kesken! Joku kuitenkin tulee katsomaan, mistä ihmeestä minä nipotan. Katsotaan nyt, milloin se tapahtuu.

09:19 - /ihmeet

Lopun alkuun kymmenen minuuttia - jos ikkunafirma puhui nyt totta

Juuri nyt pitäisi olla 10 minuuttia aikaa siihen, kun ikkuna-asennuksen yli 2 viikkoa sitten aloittanut firma tulee viimeistelemään kesken jättämäänsä asennustyötä. Jospa ikkunoiden vaihtaminen saataisiin viimeinkin loppuun täältä asunnon sisäpuoliseltä osuudelta. Lauantaina työväki teki hommia muissa asunnoissa, mutta tuota listaa kiinnittämään ei joutanut kukaan, eikä rakoja tiivistämäänkään.

08:55 - /ihmeet

Ahistaa, hävettää ja surettaa

Ahistaa. Kun olen elämän mittaan kohdannut ja kokenut asioita, joista ei ole tapana puhua julkisesti, on joistain noihin kiellettyihin asioihin liittyvistä tavallisistakin asioista vaikea puhua selkeästi. Valitsen kiertoteitä. Minä en esimerkiksi koskaan käytä ruuanvalmistukseen munia, vaan valitsen kaupasta ostoskoriini vain kananmunia. En tee ruuakseni edes munakasta, mutta omelettia kuitenkin joskus. Niin, ja karjalanpiirakoitten päälle tahdon mieluummin kananmunavoita kuin jotain muuta.

Hävettää. Tuo edellä oleva esimerkki tuli mieleeni siitä häpeästä, jota tunnen yhden keskustelun vuoksi. Jos en olisi yliherkkä joillekin sanoille, en olisi kysynyt tuon keskustelun avauskysymystä. Jos olisin voinut kertoa tarkemmin, miksi kysyin, olisin varmaan saanut asiallisen vastauksen, eikä keskustelu olisi satuttanut niin kovasti tunteitani. Olisin myös säästänyt muiden ihmisten tunteita, jos olisin voinut kertoa suoraan, mitä tarkoitin.

Surettaa. Sota päättyi seitsemän vuotta ennen kuin minä synnyin. Sota vaikutti silti minun lapsuudessani ja nuoruudessani välillisesti isäni kautta. Isä oli suorittanut ensin asevelvollisuutensa ja taistellut heti siihen perään tykkimiehenä talvisodan ja jatkosodan rauhaan asti haavoittumatta kertaakaan todella pahasti. Ei hänkään silti vahingoittumatta sodasta selvinnyt. Minua surettaa edesmenneen isävainaan kohtalo. Suren siihen liittyen myös muuta.

07:46 - /tunteet

2005-05-08

Kiitos äitienpäivälahjasta

Sain Antti-Juhanilta paketin, joka mahtui pujahtamaan postiluukusta kotiini. Paketista löysin Osmo Soininvaaran tuoreen kirjan Vihreät ja talous - oikealla, vasemmalla vai edellä? (2005, Tietokeino Oy).

Kiitos kivasta äitienpäivälahjasta. Olinkin harkinnut, miten hankkisin kirjan itselleni. Muita reittejä olisivat olleet lainaaminen tai netistä löytyvän pdf-version lukeminen. Saamassani kirjassa on kuitenkin puolensa, nimittäin lahjan saamisen ilo, hyvän kirjan omistamisen nautinto ja teoksen tekijän nimikirjoitus. Kyllä minun nyt kelpaa asettua aamukahvilleni hyvän lukemisen ääreen.

07:40 - /ihmiset

Lapsuuteni äitienpäivät

Asuin lapsena maaseudulla ja äitini piti sinivuokoista. Etsin yksin tai sisarusteni kanssa jo ennen äitienpäivää lähimetsistä sopivan sinivuokkopaikan. Jos kevät oli varhainen tai äitienpäivä osui lähemmäs toukokuun puolta väliä, piti löytää korven kätköistä varjoisa paikka, josta lumet olivat sulaneet viimeisimmäksi. Viimeiset sinivuokot olivat siellä. Jos taas kevät kehkeytyi talven alta hitaasti ja äitienpäiväkin osui yhtä varhaiseen hetkeen kuin nyt, etsimme metsiköiden lämpimimmät sinivuokkopaikat, sillä niissä saattoi löytää pälven sinivuokonnuppuineen.

Äitienpäivän aamuna haimme valitsemastamme paikasta kimpun sinivuokkoja. Yleensä äiti suostui nukkumaan niin kauan, että ehdimme myös keittäämään pullakahvit ennen kuin ojensimme sinivuokkokimpun äidille laulun kera. Isä tai isoveli toimi kahvinkeittäjänä ja pullan hankkijana, kunnes me tytöt opimme leipomaan ja pienemmät veljet oppivat keittämään kahvin.

Muuten äitienpäivään sisältyi vuosien edetessä pyhäkoulun ja koulun äitienpäiväjuhlia, joissa äiti kävi niiden lasten kanssa, jotka esiintyivät tai olivat riittävän pieniä päästäkseen mukaan. Muistan viettäneeni koulutyttönä joitain äitienpäiviä mopo- tai veneretkellä vanhimman veljeni kyydissä, kun pienemmät sisarukset ja äiti olivat jossain äitienpäiväjuhlilla ja isä nautti juomiaan kotosalla.

06:26 - /historia

2005-05-07

Tälläistähän tämä täällä tänään, nääs

Ikkuna-asennus on kesken. Ikkunalaudallani on lista, jonka pitäisi olla ikkunan yläreunassa. Eivät muutkaan ikkunalistat ole saumoiltaan viimeistellyn näköisiä. Ikkuna-asentajat ovat hississä olevan ilmoituksensa mukaan tänään vielä töissä tässä rapussa. Toivottavasti he muistavat tulla tekemään työnsä loppuun. Sitten saisin lopultakin siirtää kukat ikkunalaudalle ja senkin ikkunan eteen.

Julkisivuremontti kestää ja kestää. Jos naapurirapunkin ikkuna-asennus vie reilut kaksi viikkoa, on jo kesä, ennen kuin ulkoseinät rappataan ja maalataan. Kaipaan jo kovasti telineiden ja pressujen tilalle perinteistä ikkunamaisemaani - kadun vastakkaisen puolen kerrostaloa ja taivasta sen yllä. Olenhan minä tamperelaista maisemaa toki remontinkin aikana maistellut päivittäisillä kaupunkikävelyilläni, joihin yleensä liittyy asiointia, kokoustamista ja tuttavien tapaamistakin.

Kaupunkikävelyyni liittyy tänään kisajännitystä. Kävelen nimittäin ainakin keskustorin tienoille ja suunnistan torin kosken puoleisen reunan suuntaan jatkuvalle puistopolulle. Siinähän ei vielä ole mitään suurempaa jännittämisen aihtetta, mutta entäpä, kun sieltä löytyy puheenjohtajakisa? Vanhan kirjastotalon musiikkiasalissa keskustelevat nimittäin tänään klo 13.00 alkaen kaikki neljä vihreää puheenjohtajaehdokasta ja heillähän on keskinäinen kisa meneillään. Minä olen hienokseltaan nykyisen puheenjohtajan kannalla, mutta hän onkin ainoa, jota olen tähän mennessä jolloinkin livenä kuullut. Hän ja muut ovat toki tv:stä tuttuja.

Erityisiä terveisiä Saaralle. Valitettavasti en voi osallistua rippijuhliisi. Jospa tulisin kesällä Heinolassa ja kotonasi käymään? Nyt toivotan lämpimästi onnea sinulle ja lähetän näin netitsekin keväisiä terveisiä teille kaikille! Hyvää juhlaa!

08:30 - /eloa

2005-05-06

Miten ohjaan omaa toimintaani?

Kirjan sisältöön voi tutustua lukemalla ensiksi vaikkapa kirjaesittelyn tarjoaman yleiskuvan kirjan juonesta - tai sen puuttumisesta. Joskus kirjan sisällysluetteloon kuuluu teoksen lukujen otsikoiden lisäksi myös sisällöllisiä tiivistelmiä. Tällaiset sisällysluettelot tarjoavat tiivistetyn kuvan kirjan sisällöstä ja rakenteesta. Jos kirjan aiheena olisi vaikka "Miten ohjaan omaa toimintaani?" voisi lukija jo tuollaista laajennettua sisällysluetteloa lukiessaan samalla miettiä kirjan sisältöä ja otsikoita oman elämänsä tosiasioiden ja omien toiveittensa kannalta. Lukija voisi miettiä kirjan otsikon kysymystä "Miten ohjaan omaa toimintaani?" omalta kannaltaan eli kysymyksenä itselleen.

Minä olen työstänyt sellaista kirjan käsikirjoitusta, jossa kerron yleisellä tasolla siitä, miten ohjaan omaa toimintaani. Tekojen hallintaan pyrin tunnistamalla erilaisia tekoja ja itseni itsekasvatukseen kykenevänä tekijäminänä tässä ja nyt. Kartoitan myös toiveeni, todellisen elämäntilanteeni ja todellisuussuhteeni. Koska tahdon myös vastuulliseen yhteistyöhön muiden ihmisten kanssa, pidän yhteydet heihin kunnossa. Näissä olosuhteissa valitsen toteuttamisen arvoiset toiveet, joista muodostan toteuttamiskelpoiset tavoitteet sekä etsin keinot, joilla voin edetä lähtökohdasta toiveiden mukaisesti tavoitteisiin. Näin uskon pääseväni toiveista tekoihin tai ainakin voin täsmentää toteuttamisen arvoiset toiveeni toteuttamiskelpoisiksi tavoitteiksi.

Pöytälaatikossani hiomista odottavan käsikirjoituksen varsinaisena otsikkona on ollut työvaiheessa "Toiveista tekoihin", mutta kirjassa voi olla kyse vain matkasta toiveista tavoitteisiin. Näin lyhyesti voin esittää kirjaluonnokseni juonen, mutta kerron sen myös pitkän kaavan mukaan.

Voin patistaa itseäni ryhtymään suoraan toiveista tekoihin, mutta toiveet eivät useinkaan ole sellaisenaan realistisia ja konkreettisia tavoitteita. Kun ohjaan itse omaa toimintaani, työstän mielessäni toiveet ensin tavoitteiksi, joita kohti sitten teoillani pyrin. Kun saavutan teoillani välitavoitteita ja pääsen niiden kautta lopullisen tavoitteeni, niin tavoitteen asettamisen perustana ollut toiveeni toteutuu.

Ryhdyn siis muuntamaan mielessäni toiveet tavoitteiksi ja etsimään keinot noiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Pyrin myös purkamaan toiminnan esteitä tieltäni, mikäli se vain on mahdollista. Valvon myös toteutusta, kunhan ensin saan tekoni käyntiin. Ulkoisessa maailmassa teen tavoitteitteni toteuttamiseen tähtäävien tekojeni liikeosuudet. Jos olen muuntanut toiveet oikein tavoitteiksi ja jos olen valinnut oikeat teot tavoitteiden saavuttamisen keinoksi, saatan uskoa onnistuvani toteuttamaan toiveeni. Voin siis ryhtyä toiveista tekoihin.

Oletan, että voin parantaa omaa toimintaani ohjaamalla sitä itse. Muutkin voisivat ohjata minua ja usein ohjaavatkin, vaikka en sitä aina itse edes huomaa. Minussa ja ympäristössäni tapahtuu myös paljon sellaista, mikä vaikuttaa toimintaani, vaikka tahtoisin ehkä toisin. Voin kuitenkin parantaa asemaani tekojeni tekijänä ja toimintani ohjaajana, kun tiedostan mahdollisimman huolellisesti asiantilat, joihin voin itse vaikuttaa, ja asiantilat, joihin en voi vaikuttaa. Enhän yleensä voi estää rankkasadetta, mutta voin varautua etukäteen sateenvarjolla tai sateen yllättäessä poiketa vaikkapa kahvilassa ja odottaa siellä parempaa säätä.

Kilvoittelen tekojeni hallinnasta eli koetan voittaa itseni ja edistyä. Joitain tekoja hallitsen jatkuvasti paremmin kuin toisia. Joissakin olosuhteissa tekojen hallinta sujuu paremmin kuin muulloin. Parantaakseni onnistumisen mahdollisuuksiani tarkastelen omien tekojeni osuutta elämässäni ja mahdollisuuttani ohjata omia tekojani hallitsemalla niitä entistä paremmin. Vertaan elämän hallintaa ja tekojen hallintaa toisiinsa, jotta löytäisin sen, mitä tekojen hallinnalla tarkoitan. Pohdin, missä suhteessa elämän hallinta ja tekojen hallinta ovat toisiinsa.

Tarkastelen myös, voinko hankkia lisää ryhtiä tai ilmavuutta omaan elämääni tekojen hallinnan avulla, jos jompaa kumpaa niistä tarvitsen. Jos elämäni tuntuu minusta joskus liian hajanaiselta, niin voin jäsentää siihen vaikkapa aikataulun avulla ryhdikkyyttä. Jos taas elämäni toisinaan tuntuu liian tarkasti kontrolloidulta, voin pyrkiä hellittämään otettani ja löysäämään aikatauluani sen verran, että saan elämääni ilmavuutta ja tilaa hengähtää. Joskus toki olen ihan tyytyväinenkin siihen otteeseen, joka minulla on elämästäni.

Tekoni ovat lähtökohdiltaan erilaisia. Päästäkseni toiveesta tavoitteeseen ja hallitakseni tekojani, tutustun hiukan tekoon itseensä. Tutustun siihen, millainen teko on rakenteeltaan ja prosessiltaan. Tutustun siihen, mitä kaikkea tekoon kuuluu ja millaisten vaiheiden kautta teko etenee. Tutustun myös tekojen tekijään, jota tässä kutsun myös minäksi ja minuksi itsekseni, koska voin sanoa, että minähän teot teen.

Tarkastelen matkaa toiveistani tekoihini. Teot teen niin, että toteutettavaksi valitsemani toive myös toteutuu. En esimerkiksi naulaa taulua seinään niin, että seinä menee hajalle, vaan niin, että taulun voi ripustaa seinälle kauniisti ja kestävästi. Oletan yksittäisten tekojen aina olevan jonkun tekoja tekevän minän aikomia eli minun tapauksessani minun aikomiani. Sanon, niin kuin jokainen muukin itsestään itseään tarkoittaen sanoo, että minun tekoni ovat minun aikomiani. Oletan yksittäisten tekojen kuuluvan useimmiten useiden tekojen toimintakokonaisuuteen, joten voin puhua myös toiminnastani siihen liittyvien tekojeni osalta.

Tarkastelen erilaisia tekoja, joiden käynnistyminen näyttää ymmärrettävältä joko luonnonlakien tai yhteiskunnan sääntöjen kannalta, tai sitten yksilön itsensä näkökulmasta hänen vapaana valintanaan. Teen joitain tekoja luonnostani, tai ainakin siltä tuntuu. Ihmiskunta on luonut kulttuuria myös siitä, mitä luonto laittaa ihmiset tekemään aineenvaihdunnan ja lisääntymiskyvyn vaikutuksesta, mutta myös paljosta muusta on tullut osa kulttuuria. Olen tuntenut yhden erinomaisen puupikkulan rakentajan, jota todella kiinnosti käymälärakennusten kulttuurikehitys ja myös huussin oma luova suunnittelu. Toisaalta intiimi tulevan sukupolven tuottaminen aloitetaan nykyisin yleensä omia aikojaan tapahtuvana pariutumisena, mutta vahvistetaan kuitenkin kulttuurisin rituaalein esimerkiksi kihlajaisilla tai jopa hääseremonialla.

Yhteiskunnalla on osuutensa siihenkin, että osaan tai ainakin voisin osata käyttäytyä hyvin mitä erilaisimmissa tilanteissa. Noudatan sääntöjä ja normeja, jotka olen omaksunut saamani kasvatuksen myötä. Jotkut toimivat sääntöjen ja normien mukasesti siksi, että niiden noudattamista valvovat esimerkiksi poliisi ja muut viranomaiset, joilla on apunaan laissa säädettyjen rangaistusten uhka. Kuitenkaan esimerkiksi se, että minä odotan vihreitä valoja ennen kuin ylitän kadun, ei johdu poliisin pelosta, vaan halustani ylittää katu mahdollisimman turvallisesti.

Kasvatusteot ja tekijänä oppiminen ovat varmaan kaikille ihmisille kokemuksena tuttuja, vaikka ei asiaa olisi tullut ajatelleeksi syvemmin tai tarkemmin kertaakaan. Minä ainakin muistelen kasvattajieni itseeni kohdistamia hyviä tai pahojakin tekoja ja pidän joitain niistä ainakin osittaisena selityksenä nykyisen elämäni menestykselle tai ongelmille. Tarkastelen saamaani kasvatusta, mutta myös itse toteuttamaani kasvatusta ja omaa itsekasvatustani. Omien tekojen hallinta oli mielestäni vanhempieni ja muiden kasvattajieni hyvä piirre aikanaan, vaikka en tekojen hallinnasta silloin puhunutkaan.

Arvostan hyvää kohtelua, kun sitä saan osakseni. Lasten ja nuorten hyvän kohtelun olisi mielestäni pitänyt olla kaikkien kasvattajien velvollisuus ainakin silloin, kun he kasvattivat minua itseäni, sisaruksiani ja ystäviäni lapsuudessamme ja nuoruudessamme. Monilla tuntemillani ihmisillä onkin ollut osanaan ihan kelvollinen kotikasvatus ja itsekin olen kohdannut myös kunnioitusta herättäneitä kasvattajia kasvuvuosinani. Yhtä lailla minun ja muiden entisten lasten on nykyisin aikuisina hallittava omia tekojamme, kun kasvatamme muita ihmisiä ja itseäkin. Vaikka tekojen hallinnan oppiminen alkaa jo varhaisessa lapsuudessa, niin kyllä siinä riittää opettelemista koko elämän ajan.

Ennen tekoa tekijä on jo olemassa oman todellisuussuhteensa keskipisteessä. Pyrin siis tekoa ajatellen tiedostamaan lähtökohtatilanteeni. Pyrin myös määrittämään ennen tekoa oman sijaintini siinä todellisuudessa, missä suunnittelen tekoja eli mielessäni, mutta myös siinä todellisuudessa, missä teen tekoni eli aineellisessa maailmassa. Löydän itseni sen kaiken minulle tavalla tai toisella todellisen keskeltä, mihin minulla on suhde.

Toiveet, ja mitä niiden lisäksi on otettava huomioon, voin löytää todellisuudesta, johon minulla on suhde. Otan käyttööni moniulotteista todellisuussuhdetta kuvaavan koordinaatiston. Sen pohjalta voin sitten laatia itselleni kompassin ja kartan yhtä aikaa tapahtuvaa mielessä ja maailmassa, sisäisessä ja ulkoisessa todellisuudessa suunnistamista varten. Voin kartoittaa olosuhteeni, mutta myös tekojeni edellytykset ja mahdolliset seuraukset, sillä oma sijaintini todellisuussuhteeni kartalla ja muut kartalla nyt olevat seikat ovat tekojeni lähtökohtana.

Pohdin vielä minuuden vahvistamista nimenomaan toiminnan ja tekijän minuutena. Minuutta tarkastelen ikään kuin tekijän näkökulman kiintopisteenä, josta käsin voin sanoa itsestäni, että juuri minä olen kysymyksessä ja että minä kyllä vastaan teoistani. Tällaisen näkökulman tarkastelu on mahdollista riippumatta siitä, mistä minuudessa on perimmältään kysymys. Tätä vastuun ottajan minuutta pyrin vahvistamaan ajattelun avulla ja omaa maailmankuvaa selkiyttämällä.

Tekijän moniulotteinen todellisuussuhde on kuvattavissa niin, että yksilö kokee olevansa tasapainoisesti sen keskellä elävä minä, joka on itse tässä nyt. Silloin tuo yksilö voi tiedostaa sijaintinsa elämänkaarellaan nyt, maailmankuvassaan tässä ja ihmisten joukossa itse, ja hän voi kokea aidosti, että minä aion ja toteutan tässä nyt itse tekoni. Minäkeskisen todellisuussuhteen luonteen tunnistaminen auttaa välttämään sen itsekeskeisyyden, johon muuten saattaa langeta juuri todellisuussuhteen minäkeskisyyden vuoksi. Joku voi nimittäin luulla, että keskipisteenä olemisen kokemus johtuu siitä, että kaikki muu on ryhmittynyt varta vasten hänen ympärilleen. Useimmiten todellisuussuhteensa tarkastelija on kuitenkin vain syntynyt ja kasvanut kaiken ympärillään olevan keskelle.

Kun tunnistan oman todellisuussuhteeni minäkeskisyyden, voin tarkemmin mietittyäni huomata, että kaikki me ihmiset olemme oman todellisuussuhteemme keskiössä. Ketään ei ole tämän sijainnin aikaansaamiseksi asetettu ihmisenä erikoisasemaan muiden joukossa. Toisaalta kukaan ei myöskään voi olla syrjässä omasta todellisuussuhteestaan, vaan ympärillä on aina joka tapauksessa jotain. Kaiken hyvän lisäksi itse kullakin ihmisyksilöllä voi olla ympärilläään ja siis todellisuussuhteessaan myös kaikenlaista hankalaa, josta hän tahtoo eroon.

Kun en ole tyytyväinen siihen todellisuuteen, johon minulla on suhde, toivon muutosta. Ryhdyn toiveista tekoihin. Voin päästä parempiin olosuhteisiin, mutta pysyn silti todellisuussuhteeni keskipisteessä. Vaikka esimerkiksi siirtyminen paikkakunnalta toiselle voi joskus parantaa tai huonontaa elämänlaatua huomattavasti, on yksilön paikka uudellakin seudulla oman todellisuussuhteen keskiössä.

Tältä kannalta katsottuna kaikilla ihmisillä on periaatteessa samanlainen minäkeskinen asema suhteessa todellisuuteen. Siksi kenen tahansa ihmisen on myös mahdollista ymmärtää toisen ihmisen samaan tapaan rakentuvaa todellisuussuhdetta, vaikka ei hänen olosuhteitaan ja kokemuksiaan tarkkaan tuntisikaan. Minä voin ymmärtää ainakin sen, että hänen näkökulmansa on samalla tavoin ainutkertainen kuin omani on. Tiedän, että jos kuuntelen tai luen hänen oman elämäntarinansa, voin ymmärtää jossain määrin myös hänen kokemuksiaan. Niinpä toivon toisten ymmärtävän edes vähän myös minun kokemuksiani.

Oman toiminnan ohjaaminen on haasteellista. Tällaisen vastuun voin ottaa omista teoistani, kun tahdon toteuttaa toiveitani. Samalla pyrin kuitenkin ottamaan huomioon myös toiset ihmiset. Erityisesti silloin, kun hoidan heitä tai minulla on heistä kasvatusvastuu, on heidän minuutensa ja sen vahvistamisen huomioon ottaminen toiminnassani tarpeen. Kanssaihmisten ylenpalttinen huomioon ottaminen voi kuitenkin hämärtää omat toiveet ja mahdollisuuden toteuttaa niitä, mutta toisaalta toisista piittaamaton omien tavoitteiden toteuttaminen voi viedä elintilaa muilta ihmisiltä.

Tarvitsen siis myös yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden yhteensovittamisen taitoja, jotta kaikkien yksittäisten toimijoiden mahdollisuudet yhteistyöhön voivat minun tullessani toimintaan mukaan pikemminkin parantua kuin heiketä tai pysyä ennallaan. Kysyminen ja kuunteleminen auttavat pyrkiessäni ymmärtämään toisia ihmisiä. Toisaalta voin pitää kysymyksiin vastaamista ja omien pyrkimysten selittämistä keinoina, joiden avulla tulen paremmin ymmärretyiksi, jos muut ihmiset sitten todella kuuntelevat minua.

Jaksan kulkea toiveista tavoitteisiin vapaana ja vastuullisena toimijana, kunhan etenen tavoitetta kohti suunnitelmallisesti vaiheittain, enkä koeta saada kaikkea kerralla. Valintojen tekeminen on välttämätöntä, mutta jos aion pysyä keskittyneesti laatimassani suunnitelmassa, teen valinnat suunnitelmani puitteissa. En nimittäin voi suhtautua omaan tai yhteiseen toimintasuunnitelmaan miten tahansa, jos olen sen hyväksynyt. Vaikka voisin vapaasti valita, hyväksynkö jonkin toimintasuunnitelman vai en, niin sitouduttuani suunnitelman toteuttamiseen suunnitelma tosiaan sitoo minua. Suunnitellun tavoitteen saavuttaminen vapauttaa minut taas muihin puuhiin, sillä silloin ainakin yksi toive on toteutunut.

Voin ryhtyä yhteistyöhön muiden ihmisten tai tahojen kanssa toteuttaakseni toiveeni toimintasuunnitelmani mukaisesti. Silloin voin myös päätyä toteuttamisen varmistavaan työnjakoon, jos muut suostuvat siihen. Yksilöllisten toiveiden toteuttaminen on siinä tapauksessa yhdistettävä yhteisesti valitun tavoitteen toteuttamiseen. Joskus se on mahdollista niin, että yksittäiset toiveet toteutuvat juuri saavuttamalla yhteinen tavoite. Näin käy, jos tavoitteena on ollutkin yhteisen toiveen toteuttaminen. Johtajan vastuuntunto ja taito jakaa tehtäviä voivat johtaa kaikkia tyydyttävään yhteistyöhön, vaikka työnjako perustetaan yksilöllisten toiveiden sijasta yhteisen tavoitteen saavuttamisen edellyttämiin tehtäviin.

Kun toive on tavoitteistettu ja tavoite sitten on omin teoin ja vaikkapa myös yhteistoiminnalla pyritty saavuttamaan, on jossain vaiheessa edessä jonkinlainen lopputulos. Siinä vaiheessa tiedän, miten toiveeni on käynyt. Toiveen täytyttyä tai sen toteutumisen kariuduttua lopullisesti on syytä arvioida omia aikaansaannoksia, tekoja ja tekemättäjättämisiä. Niistä voi ottaa opikseen. Edessä on taas uusi alku. Jokin uusi toive odottaa toteuttamistaan.

Esimerkiksi kirjan käsikirjoituksen valmistuttua voin toivoa sen kelpaavan, mutta voi käydä myös niin, että tekstiä on hiottava. Jos käsikirjoitus vaatii vielä hiomista, muodostuu nykyisestä versiosta osa uuden version lähtökohtatilannetta. Silloin toiveena on yhä kirjan valmistuminen, mutta seuraavana konkreettisena tavoitteena on raakileeksi osoittautuneen käsikirjoituksen hiominen julkaistavaan kuntoon.

10:01 - /keinot

2005-05-05

Sini- ja Punapaita, Maapallokerho ja Vihreä Liitto sekä vihreä naisyhdistys - ja vahva mies

Elämäni ensimmäiseen vappumarsiini asti: Edesmenneet vanhempani olivat kumpikin kotoisin maalaistalosta, isä isommasta kuin äiti. Heidän kotitalonsa menivät perinnönjaossa jollekin muulle sisarukselle, eikä ketään muuta heidän lapsuudenperheistään koulutettu kuin mummolassaan kasvanut lukioaikainen kortteeritätini, isän sisarpuoli. Hän kävi keskikoulun ja kotitalouskoulun. Minä valitsin lapsena omin päin - mutta sosiaalihuollon rahoittamana - oppikoulukseni yhteiskoulun, joka vaatimattoman kotini näkökulmasta oli "herrojen koulu". Oikeastaan luulin, että naapuritalon nuorempi tyttö, joka oli paras ystäväni, valitsisi isosiskonsa tavoin seuraavana vuonna juuri yhteiskoulun, mutta hän menikin saman kaupungin toiseen oppikouluun eli yhteislyseoon. Ystävyytemme jatkui ja juuri hän johdatti minut pitkien väittelyiden myötä ylioppilaaksi tulemiseni keväänä vappumarssille koulukaupungissani Heinolassa. Vanhempieni mielestä se oli nähtävyys, mutta en silti muista, tulivatko he tai sisarukseni kadun varrelle katsomaan, kun "meidän Maija marssii".

Opiskelijan punavalinnat: Seuraavana keväänä vietin vappua Helsingissä, koska olin siellä Helsingin kaupungin Vallilan ammattikoulussa rakennuspiirtäjälinjalla. Linjan valitsin, koska se oli vuoden mittaisena koulutuksena sellainen, johon sain opintolainan. Koulukaverini eivät marssineet, enkä minäkään, mutta parveilimme Hakaniemen torilla. Ostin ensimmäiseltä vappumerkkikauppiaalta itselleni jonkin vappumerkin, jonka laitoin takkini kaulukseen kiinni. Syksyllä aloitin erityispedagogiikan ja filosofian sekä monen muunkin aineen opinnot Jyväskylän yliopistossa Sain nimittäin valtion takauksen opintolainaan, enkä tarvinnut omia tai sukulaisten pankkisuhteita, joita ei tosiaan ollutkaan. Päädyin yliopistokampuksella nopeasti Punaperjantaiporukoihin, sillä vappumerkkini oli yhä kauluksessa ja siitä minut tunnistettiin taistolaistoveriksi. Saman tien päädyin tovereitteni joukossa Jyväskylän ylioppilasteatteriin ja seuraavana keväänä vappumarssille. Jossain vaiheessa rakastuin ja sittemmin avioiduin saarislaisen ylioppilasteatteritoverin kanssa, Pitkien puolison kanssa käymieni keskustelujen jälkeen liu'uin sinipaitoja ja punapaitoja erottaneen kuilun yli. JOS jäi taakse ja JOKA otti joukkoihinsa. Jossilaisuuteni huippukohta oli Punaperjantaihin ohjaamani ja itse tiivistäen dramatisoimani brechtiläinen "Kommuunin päivät" -esitys. Myös jokalaisena olin hyvissä taisteluasemissa, sillä merkittävän toimijan puolisona menin heti mukaan politikoiviin saunailtoihin.

Vaalivoitto maapallokerholaisena: Joskus äitiyteni alkuvaiheessa olin mukana tekemässä filosofista kulttuurilehteä nimeltä Genesis. En ollut vielä valmistunut maisteriksi, joten lähdin mukaan ylioppilaskuntavaaleihin sillä listalla, jonka ydin tuli genesisläisistä ja jonka nimi oli "Maapallokerho". Minä ymmärsin asian niin, että kyse oli uudenlaisesta vaihtoehdosta ja listalaisten poliittisen sitoutuneisuuden kirjo ulottui kokoomuksesta kansandemokraatteihin. Muistaakseni Jukka Kanerva oli oikealla laidalla ja Maija Kaijanaho (eli minä silloisella nimelläni) vasemmalla laidalla reunimmaisena. Sain tovereilta satikutia, mutta muilta opiskelijoilta äänivyöryn - tai ainakin tahdon muistaa niin, että menestyin niissä ylioppilaskuntavaaleissa erinomaisesti, jopa ääniharavana. Niinpä olin vuonna 1980 Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan edustajistossa ja hallituksessa, johdin JYY:n opinto- ja tiedevaliokuntaa ja olin myös Jyväskylän ylioppilaslehden johtokunnassa ja asukasneuvostovaalien kautta myös Kortepohjan ylioppilaskylän asukasneuvostossa.

Lopultakin vihreä: Keskityin vuoden 1980 jälkeen ihan viime vuoteen asti elämän muihin haasteisiin, joista tärkeimpiä ovat olleet ainoa lapseni, filosofiaan painottuva laaja-alainen opiskeluni sekä työni tutkijana pätkä kerrallaan ensin Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksessa ja viimeisimmäksi Tampereen yliopiston filosofian yksikössä Matematiikan, tilastotieteen ja filosofian laitoksella. Viime kesän vaihtuessa syksyyn tunnistin kuuluneeni koko aikuisen työurani ajan prekariaattiin eli tilapäistöön (vaikkakaan en vielä näillä sanoilla). Tosin viimeisimmästä pestipätkästä oli siinä vaiheessa kulunut jo yli puolitoista vuotta. Lähdin mukaan vihreäksi kunnallisvaaliehdokkaaksi ja määrittelin olevani "työtön tuplamaisteri". En saanut äänivyöryä, mutta tuleehan vaaleja tulevaisuudessa lisää. Toivottavasti työttömyyteni osoittautuu jälleen kerran pätkätöistä rakentuvan tutkijanurani välivaiheeksi. Tosin työllistymiskuvioni on johtamassa minut tutkijuudesta projektisihteeriksi, jos asianomaiset virastot niin päättävät. Olen oppinut elämän mittaan, ettei mikään pesti ole minun ennen kuin se on todella alkanut. Toivon saavani tuon pestin, sillä se on arvokkainta ja haastavinta, mitä olen löytänyt, kun tutkimuspestien ja -apurahojen hakuni ovat osoittautuneet yhä uudelleen ja uudelleen susiksi.

Tilapäistöläinen työttömällä jaksolla: Nuoruuteni vappumarsseilla kysyttiin "Kenen joukoissa seisot, kenen lippua kannat". Siihen silloiset oikeistolaiset lukiolaisystäväni totesivat minusta, että en ole ajatellut asiaa loppuun asti. Ymmärsin heidän argumenteistaan, että sosiaalihuollon elätit eivät seiso kapitalistien riistämän työväenluokan joukoissa, vaan syövät leipänsä veronmaksajien - siis myös riistetyn työväenluokan - varoilla. Tuosta tuomiosta en ole koskaan päässyt kovin pitkän narun päähän. Lukioaikaisen harrastukseni eli Jyränkölän näytelmäkerhon näytelmässä "Työttömäksi joutunut Asikainen" esitin tuomaria, joka punnitsee Asikaisen (Jan Myrdalin antamalla alkuperäisnimellä Anderssonin) syyllisyyttä omaan työttömyyteensä ja tuomitsee Asikaisen. Työtön isäni oli äitini kanssa katsomassa näytelmää ja sanoi, että juuri tuolta hänestä tuntuu, tuomittavana olemiselta. Siltä minustakin on tuntunut joka kerta, kun edellinen pätkätyö on päättynyt, eikä uusi ole vielä alkanut: syyllinen omaan työttömyyteen. Mitä pidemmäksi työttömyysvaihe venyy, sitä kauemmaksi pätkätyötön joutuu myös prekariaatista, joka parhaimmillaan ponnahtaa yhden pestin päätyttyä jopa suoraan uuteen pestiin. Tunnen kuitenkin saaneeni koulutukseni ja työkokemukseni vuoksi jo ennen tätä viimeisintä pitempää työttömyyttäni elämältä haasteen tarttua tilapäistön ongelmaan käsiteanalyyttisesti, mutta myös siihen, mistä yhteiskunnan tuen varaisessa elämisessä perimmältään on kyse.

Untuvikko naisasianainen: Minä olen aina halunnut olla ensisijaisesti ihminen. En ole kovin paljoa piitannut siitä, että aluksi olin ihmisenä lapsi ja nuori, enkä siis aikuinen, tai että en kuulunut poikaihmisiin vaan tyttöihmisiin. Tosin uskoin, että poikana olisin ollut paremmassa turvassa kuin tyttönä olin. Aikuisenakin ihmisyys on tuntunut minusta tärkeämmältä kuin naiseus, joten olen aikamoinen untuvikko naisasian suhteen. Nykyisin toimin sukupuolten suhteen melko tasa-arvoisten vihreiden joukoissa. Tunnen oloni omana itsenäni niin turvalliseksi, että voin tarkastella myös sitä osaa identiteetistäni, jonka mukaan lajiteltuna olen naisihminen. Aivoillani ei ole sukupuolta, eikä minä-näkökulmallanikaan sukupuolta ole, mutta sukupuoleltani minä olen nainen. Olen mukana perustamassa Tampereen seudun vihreät naiset ry:tä, jonka perustava kokous on 11.5. klo 17 Ympäristökeskus Moreeniassa, minne kuljetaan Patosillalta.

Ihmisnaisten ja -miesten näkyvyys: Filosofina ja vihreänä minä tahdon nyt olla mukana parantamassa - globaalisti ajatellen ja lähellä toimien - sukupuolten välistä tasa-arvoa maailmassa ja Tampereen seudulla myös käsitteellisesti. Minun kannaltani haaste on tosiaan pitkälti käsitteellisen selkeyden etsimisessä, mutta näen ongelmia myös käytännössä. Erilaisissa elämäntilanteissa ja -vaiheissa elävien naisten ongelmat tasa-arvon suhteen voivat vaihdella ja olla omalla tavallaan kytköksissä konkreettisiin jokapäiväisen elämän tilanteisiin ja haasteisiin. Jokainen meistä elää omaa kohtaansa elämässä ja juuri siihen on rakennettava ihmisarvoinen tila itse kullekin ihmiselle - ja hyvä suhde itseensä ja muihin ihmisiin, muuhun luontoon, kulttuuriin ja yhteiskuntaan. Ihmiskunnan historian näkymättömien naisten vuoksi tarvitsemme näkyviä naisia ja naisyhdistyksiä. Sen ei pitäisi olla uhka miesten tai minkään muunkaan olemassa olevan näkyvyydelle. Tarkoitushan on nähdä ihmisyys tarkasti ja selkeästi kaikilta suunniltaan ja kaikissa suhteissaan.

Vahvat yksilöt ja ryhmät näkyvät: Historiassa näkyvät ihmisyksilöt ja -joukotkin ovat yleensä miehisiä. Näkyvien ihmisten arvostamat asiat näkyvät historiassa, joten näkyvät miehet ja heidän saavutuksensa näkyvät. Sukupuolten välistä, mutta myös muuta ihmisten välistä tasa-arvoa voidaan parantaa lisäämällä kulttuurissa ja yhteiskunnassa kulloinkin heikommin näkyvien ihmisryhmien ja -yksilöiden näkyvyyttä. Jos jotkut naiset näkyvät toisia naisia paremmin, on siinäkin epäsuhta. Esimerkiksi Tampereen seudun vihreät naiset ry:n perustamisen yksi tärkeä peruste on se, että vihreät naiset näkyisivät kaikkien muunväristen naisten ja muista asioista kiinnostuneisten naisten rinnalla. Naisten hyvä näkyvyys on merkityksellistä kuitenkin vain niin, että myös miehet näkyvät. Miesyhdistyksiä tarvittaisiin siksi, että niissä toimivat miehet voisivat edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa tekemällä - hiukan väistyen - yhteiskuntaan ja kulttuuriin tilaa heitä syrjemmässä oleville naisille ja syrjityille miehille. Miehet voisivat yhdistyksissään huolehtia myös siitä, että miesyksilöt eivät väisty naisten tieltä haasteellisissa tilanteissa liikaa, eivätkä heikkene vahvistuvien ihmisnaisten vuoksi. Miehet tarvitsevat toistensa tukea vahvistuakseen kohtaamaan vahvat naiset tasa-arvoisina yhteistyökumppaneinaan, johtajinaan tai alaisinaan. Vihreiden miesyhdistysten tulemiseen luottaen rohkenen olla mukana, kun perustetaan Tampereen seudun vihreät naiset ry.

07:51 - /politiikka

2005-05-04

Vihreitä tapahtumia Tampereella

Puheenjohtajaehdokkaat keskustelevat: Vihreän liiton puoluekokouksessa Kokkolassa 21.-22.5.2005 valitaan puolueen seuraava puheenjohtaja. Vihreä liitto järjestää ehdokkaille koko maan kattavan puheenjohtajakiertueen, joka ulottuu Rovaniemeltä Helsinkiin. Vihreän liiton puheenjohtajapaneeli on Tampereella lauantaina 7.5. klo 13.00 Vanhan kirjastotalon musiikkisalissa (Keskustori 4). Keskustelua vetää Tamperelaisen päätoimittaja Jari Niemelä ja kaikki ehdokkaat Tarja Cronberg, Irina Krohn, Anni Sinnemäki ja Osmo Soininvaara ovat paikalla. Tilaisuus on kaikille avoin.

Yksi perustamiskokous ensi viikolla: Tässä vaiheessa elämääni puuhaan myös naisyhdistystä yhdessä monien muiden naisten kanssa. Niinpä keskiviikkona 11.5. 2005 klo 17 alkaen on Tampereen seudun vihreät naiset ry:n perustava kokous Ympäristökeskus Moreeniassa (kulku Tampereen Patosillalta). Kokoukseen osallistuu myös valtakunnallisen Vihreät Naiset ry:n pääsihteeri Elina Hatakka. Kerron kokouksesta lähipäivinä lisää, mutta kiinnostuneet voivat toki merkitä kokouksen jo nyt kalenteriinsa.

11:14 - /tulossa

Pestautumisaikeita, ikkunaremonttiviivettä ja yo-kuvan kotiinpaluu

Pestautumisaikeita: Työnhakuun tai oikeastaan pestautumisrituaalien valmisteluun meni eilen niin paljon aikaa, että en ehtinyt kuuntelemaan, mitä olisi karteesiolainen psykologia. Harmillista, mutta valintoja on tehtävä. Totta kai minun päätyö(ttömyyte)ni on työnhakua täynnä, kunnes jokin työsopimus on tehty. Nyt minä olen ainakin yhden hyvän vihreän yhdistyksen ehdokas projektisihteeriksi, joskin päätösvalta on pestin perustamisen mahdollistavilla viranomaisilla. Olen minä ruikuttanut jo niin kauan turhaan tutkimusrahoitusten, tutkijan pestien ynnä muiden erilaisten pestien perään, että olisi aika päästä kunnon töihin.

Ikkunaremonttiviivettä: Pestini oli yhtenä asiana parissa niistä kokouksista, joissa eilen olin kello 16.30 alkaen. Joskus iltakahdeksalta palailin hiljalleen kotiin. Sen hissin seinässä, jolla nousen kotikerrokseeni, olikin sitten meille asukkaille osoitettu pitkittymisilmoitus. Tämän portaan ikkunaremontti jatkuu liikehuoneistojen osalta helatorstaina ja joidenkin asuntojen osalta ensi lauantaina. Lapun luettuani en sitten hämmästynyt lainkaan siitä, että viimeisimmät irralliset ikkunalistat olivat kivisellä ikkunalaudalla yhä irrallaan. Tänäänkö eiliseksi suunnitellut hommat valmistunevat vai lauantaina, sen aika näyttää.

Yo-kuvan kotiinpaluu: Kiltimpikin ihminen säikähtää, kun toisen kaupungin poliisiviranomainen ilmoittaa aikovansa palauttaa kiltin ihmisen ylioppilaskuvan. Minä ainakin hämmästyin asiasta melkoisesti maanantaina. Ehdin jo miettiä mielessäni opiskeluvuosieni vappumarsseja milloin missäkin kaupungissa - siinäkin, mistä viesti tuli. Olinko kenties laulanut liian kovaa tai kestämättömästi nuotin vierestä? Sitten ihmettelin sitä, miksi juuri ylioppilaskuvani oli kyseessä, eikä vain kuva minusta ylioppilaslakki päässäni. Kysyin. Löysin eilisiltana vastauksen sähköpostilaatikostani. Ei ollutkaan ollut mitään pöyristyttävää marssilaisten seurantaa, vaan kuvan historia on ihan yksityinen. Mukaan mahtuu myös ripaus muinaisten aikojeni romantiikkaa. Olen ollut joskus nuori nainen ja antanut kuvan nuorelle miehelle. Tiemme erkanivat, mutta ylioppilaskuvani pujahti juuri äsken postiluukusta kotiin. Kiitos.

11:05 - /eloa

2005-05-02

Postiluukku kolahti ja ovikello soi

Postiluukusta tupsahti tavalliseen tapaan mainoksia. Ai niin, olen toki saanut sukulaistytöltä kauniin kutsun keväisiin rippijuhliin Heinolaan. En ole käynyt sielläpäin yli vuoteen, joten mieli tekisi mennä. Kukkaroni on kuitenkin tyhjä ja sitä paitsi samana päivänä minulla on täällä Tampereella muuta tekemistä. Harkitsen vakaasti sitä, että lähettäisin onnittelukortin, mutta muitakin vaihtoehtoja on.

Puolenpäivän jälkeen soi ovikello, vaikka alasummeri on ollut hiljaa. Siitäpä päättelin, että saattaa olla kyse ikkunoiden listoituksesta. Onhan tulija jo valmiiksi talossa. Oven takana olikin kolme haalaripukuista miestä. Nuorin heistä ilmoitti tosiaan tulevansa listoittamaan ikkunoita. Hän toi kompressorin ja muut työvälineensä keittiön lattialle ja mittasi listojen pituudet. Sitten hän kävi muualla pätkimässä listat sopivan mittaisiksi.

Ikkunalistojen kiinnittäminen ei vie pitkää aikaa, mutta ylälistoja ei voikaan vielä laittaa. Ikkunoiden päällä on uudet tuuletusaukot, eikä niiden osalta ole kuulemma ohjeita. Silikonilla viimeistely - joka tarvitaan seinien kieroudenkin vuoksi - jää kaiketi huomiselle päivälle. Heidän firmansa on töissä ikkunoita toimittavan firman asennushommissa, joiden takaraja tässä portaassa on helatorstai.

13:48 - /eloa

Mitä olisi karteesiolainen psykologia?

Tampereen yliopistossa on tiistaina 3.5. klo 14 - 16 vierailuluento, jonka pitää dosentti Mikko Yrjönsuuri. Hän kysyy luennossaan Mitä olisi karteesiolainen psykologia?. Luennon paikka on Pinni A 2089 Tampereen ylipistolla. Vierailuluennon järjestää Tampereen yliopiston filosofia.

11:11 - /tulossa

Viikonloppuraportti työkunnosta ja vappuvaivoista

Ennen perjantain virka-ajan päättymistä setvin kahta asiaa. Ensinnäkin työstin omaa työllistymistäni kotitietokoneeni äärellä, missä liikkumisen kivut eivät niin haittaa. Tekeillä on osa-aikatyö projektisihteerinä, mutta prosessi on mutkikas ja varmistuu byrokratian sokkeloissa viimeisen päälle vasta monien vaiheiden ja lukuisien arkipäivien kuluttua joko suuntaan tai toiseen.

Toisekseen selvittelin vielä perjantaipäivänä myös Tampereen seudun vihreät naiset ry:n perustavan kokouksen järjestelyjä. Kaikille kiinnostuneille tiedoksi, että Tampereen seudun vihreät naiset ry:n perustava kokous on Tampereella keskiviikkona 11.5.2005 klo 17 Ympäristökeskus Moreeniassa, jonka sisäänkäynti on Patosillalta. Lisätietoja saa minulta sähköpostitse - tämän Atusmaiseman palkissa on spostiosoitteeni.

Perjantain kävelylenkkini suuntautui yliopistolle. Kun varasin runsaasti kävelyaikaa, ehdin sisälle ennen ulko-ovien sulkeutumista. Osallistuin viikonlopuksi lukitussa yliopistossa klo 17-19 pidettyyn luento- ja keskustelutilaisuuteen, jossa entinen työkaverini kertoi innostavaan ja kannustavaan tapaansa meille maistereille, miten filosofian alallakin voi edetä tohtoriksi palkkatyön ohella ja hyvässä lykyssä jopa apurahankin turvin. Pitää vaan käyttää hyvin se aika, joka palkkatyöltä (tai työn ja rahoituksen metsästykseltä), perhe-elämältä ja muihin asioihin innostumiselta jää vapaaksi. Keskustelimme vilkkaasti. Tapasin tilaisuudessa muiden ohella toisenkin entisen työkaverin ja yhden entisen työntekijäni, josta on tulossa piakkoin lisensiaatti.

Perjantai-iltaisella kotimatkallanikin osallistuin keskusteluihin. Seurasin ensin hetken raitilla erotessa käytyä työkokemuskeskustelua filosofian opettamisesta. Sitten rupattelin jonkin aikaa täkäläisen filosofiystäväni kanssa kuulumisista, sillä edellisestä tapaamisestamme oli kulunut pitkä aika. Jatkoimme keskustelua yleisemmällä taholla kotikatuni varrella olevassa kuppilassa iltapalan ääressä, kun sattumalta osuimme yksiin Saksanmaalta kotimatkalla olleen jyväskyläläisen filosofin kanssa. Puhuimme kolmisin akateemisen filosofian tilanteesta Suomessa ja Saksassa. Jyväskylän junan lähdettyä juttelimme vielä filosofisista, vihreistä ja muistakin kuulumisistamme kahdestaan täkäläisen filosofiystäväni kanssa ennen kuin hän lähti bussilla kotiin miehensä ja lapsensa luo ja minä köpöttelin varovasti hissukseen hissille ja kotiin.

Lauantaina olisin tahtonut järjestää kotini ikkunaremontin jäljiltä kuntoon, mutta kahdesta syystä en tehnyt niin. Ensinnäkin ikkunoiden pielet vaativat selvästi vielä työstämistä, joten remonttiporukka on tulossa vielä jonain päivänä jatkamaan hommiaan ja kotia kaunistava järjestys olisi ollut vain väliaikainen tälläkin kertaa. Alakerran seinällä olevasta projektikalenterista voi päätellä vain, että tällekin hommalle on varattuna laveasti aikaa - onhan työn alla kaksi portaallista ja seitsemän kerroksellista asuntoja. Kolmas rappu on talon matalammassa siivessä ja siellä vissiin tehdään hommat sitten omaan tahtiinsa jälkeenpäin.

Niin, kipu oli toinen syy siihen, miksi en järjestänyt kotonani vallitsevaan ikkunain edustan autiuteen niitä tavaroita, jotka olen siitä poies siirtänyt. Tavaroiden siirtely ja kantaminen eivät sovi nivelsiteilleni. Tosin hidas vauhti ja hyvin suunnitellut liikkeet pitkittävät käytettävissä olevaa työn ja liikkumisen aikaa, mutta ennen pitkää vaivat aina vaativat veronsa. Liikkuminen vaikeutuu joksikin aikaa monestakin syystä, eikä toipuminen ole ihan niin nopeaa kuin sivullinen voisi luulla.

Sanonpa vaikka, että vappuviikonloppu meni vaivoin ohitseni. Kävin jossain vaiheessa lauantaina lähikaupassa noutamassa simaa ja tippaleipiä. Tiedän nimittäin kokemuksesta, että saan simasta ja tippaleivistä vappuuni tunnelmaa ja nostetta suunnilleen missä olosuhteissa tahansa. Muuten torkuskelin ja nukuinkin paljon vappuviikonlopun aikana - olin melkein yötä päivää unessa. Ilokseni näin joillain torkuillani onnellisia unia, joissa vietin vappua sarjaunieni ikuisen sankarin kanssa eli milloin minkäkin näköisen ja valveilla tuntemattoman, mutta unessa aina samalta läheiseltä ja rakkaalta tuntuvan miehen kanssa.

Valveilla seuraelämäni rajoittui lähes tyystin siihen, että kokeilin vapunaaton iltahupinani netissä poikani laatimaa poliittisten asenteiden testiä, mainitsin siitä Aloitusmaisemassa ja juttelin testistä hänen kanssaan puhelimitsekin. Yksi mukava vihreä nainen ystävineen oli kutsunut minut sunnuntaina päivällä vappua viettämään, mutta sen kummempia selittelemättä toivotin tekstarilla iloista vappua ja jatkoin potemista. Vaivani ei juurikaan näy päällepäin ja jatkuvat selittelyt kyllästyttävät minua. Lähetin ja sain joitain hyvän vapun tekstareita, mutta muuten minulla ei ole muiden ihmisten vapusta oikeastaan mitään havaintoa.

Ikkunoistani näkyy vain telineitä ja niihin kiinnitettyjä suojapressuja. Televisioitu vappu ei innostanut etsimään serpentiinejä ja tekemään vappuhuiskaa.

Taidan säilyttää kotini epäjärjestyksen, kunnes kaikki sisäkautta tehtävät ikkunaremontin työt ovat varmasti ohitse. Jonain päivänä ikkunat on viimeistelty. Jonain päivänä telineet pressuineen poistetaan ikkunoitteni takaa. Jonain päivänä julkisivuremontti on ainakin tämän kotikerrostaloni sivuseinien osalta ohitse. Siitä haaveillessani pääsen tänään toteamaan, että viikonloppuinen lepääminen kannatti.

Tänään olen taas voimissani ja aloitan arkisen viikon vaivatta omaan ulkoisesti hitaaseen, mutta sisäisesti vauhdikkaaseen tahtiini.

10:46 - /kunto

2005-04-30

Ihan vihreä testitulos

Antti-Juhani on laatinut poliittisia asenteita mittaavan testin. Englanninkielinen testi löytyy englanninkielisiltä sivuilta, jotka on tarkoitettu yli 18-vuotiaille. Kävin Antti-Juhanin jutun linkistä vastaamassa testiin. Tuloksen mukaan olen THE GREEN. Se tarkoittaa tuossa yhteydessä sitä, että olen vihreä ilman sivusävyjä.

21:10 - /blogit

2005-04-29

Kuukkelikisan voitonjaon jälkipuintia

Tuloksia: Kultainen kuukkeli 2004 listaa kuukkelikisan voittajat. Erityisesti se, että Neuleblogit palkittiin kunniamaininnalla, osoittaa kuukkeliraadin hyvää arvostelukykyä. Toinen kunniamaininnalla palkittu eli Sukellus.fi, oli varmaan helpompi löytää, sillä blogi sai jo aiemmin tiedonjulkistamispalkinnon.

Superkuukkeli: Arvostetun Superkuukkelin voitti pinserin Sami Köykkä, jonka ansioita ovat pinserin listojen perustaminen ja pitkään jatkunut ylläpito sekä blogilista.fi -tuotteen myyminen. Siksikin hänet on helppo nähdä palkittuna, että hän oli äskettäin osallisena tiedonjulkistamisen valtionpalkintoon.

Kaapin takana on nainen: Hiukan minua kuitenkin ihmetyttää, miksi kahden ihmisen hankkeen johdosta palkitaan vain toinen osapuoli. Eikö samik saanut Superkuukkeliaan toiminnastaan ja palveluistaan pinserissä? Pinserismistä annetun Superkuukkelin olisi voinut ihan hyvin antaa koko pinserille eli myös pinserin riitalle, joka osaa kyllä antaa isomman osan kiitoksesta samikille.

Tiukkapipokuukkelit: Kahlitun Kuukkelin sijasta olisi minun miestäni pitänyt jakaa kaksi Tiukkapipokuukkelia. Jos ensimmäisen Tiukkapipokuukkelin olisi saanut kulttuuriministeri Karpela kuukkeliraadin perustein häpeäpalkintona sananvapauden viholliselle, niin toisen Tiukkapipokuukkelin olisi kuukkeliraati saanut - jääviyteen vetoamatta - osoittaa itselleen. Perusteena olisi voinut olla tiukkapipoinen suhtautuminen aikuisten kirjoittamien nettipäiväkirjojen sensurointiin lasten ulottuvilta. Miksi ihmeessä koululaisten pitäisi voida lukea setien ja tätien nettipäiväkirjoja?

Lapset ja internet: Lapsuuden suojelu ja sananvapauden kunnioittaminen ovat tärkeitä asioita. Lapset voivat surfailla internetissä omia aikojaan ja päätyä kiltisti koulutehtäviä tehdessään sivuille, joista ei ole apua asialliseen koulutyöskentelyyn, eikä kevennystä aherruksen lomaan. Mikä tahansa hyväkään aikuisille sopiva nettisivujen sisältö ei ole välttämättä hyväksi lapsille, eikä edes lasten luettavaksi tarkoitettu. Ei edes tämä Aloitusmaisema ole internetissä surfaileville lapsille tarkoitettu, vaikka jotkut sukulaislapset saattavat tätä lukeakin (ja yritän sen muistaa kirjoittaessani). Tuoreimmat vihreät ohjelmat eli Lapsiperheohjelma ja Tietoyhteiskuntaohjelma ovat puolestaan sivuilla, joilla aikuiset pyrkivät näiden ohjelmien avulla muun muassa suojaamaan lapsuutta ja sananvapautta.

10:37 - /blogit

2005-04-28

Taas yksi eilinen päivä valmiina

Lähdin eilen kotoa 7.30, koska ikkuna-asentajat olivat tulossa tällä kertaa ihan lupauksensa mukaisesti. Lähtiessä kysyin yhdeltä heistä aikataulusta ja hän sanoi asian olevan varmasti kunnossa klo 18. Portaan tämän kerroksen kaikki asunnot yhteensä vievät kuulemma päivän. Kun palasin joskus klo 19 kieppeissä, työporukka kasaili tavaroitaan yhden naapurin luota. Täällä minun seinilläni on uudet ja aika vähän matkalla tahriintuneet ikkunat melkein valmiina. Kyllä ne jo ovat oikeasti seinässä kiinni, mutta jotain listoitusta niiden ympäriltä puuttuu ja maalia on lohkeillut ikkunanpieliseinästä. Homma jatkuu siis jolloinkin jonkin verran.

Mitäpä ihminen keksii keväisen viileässä kaupungissa aamulla puoli kahdeksan? Minä tein pitkän kävelylenkin ja menin sitten kirja seuranani uudelle aamukahville melko miellyttävään kuppilaan. Sitten lähdin jonottamaan. Puoli kymmeneltä löysin vapaan tietokoneen ja ryhdyin kirjoittamaan. Puoli kahdelta havahduin katsomaan kelloa. Lähetin jutun Aloitusmaisemaan ja vastasin hesalaisen E-serkkuni sähköpostiviestiin ohjelmalla, jota voin käyttää internetin kautta missä vain. Sitten etsin lähistöltä rauhallisen kuppilan, jossa nautin kirja seuranani suhteellisen edullisen sämpylän veden kera ja jälkiruuaksi kahvin. Joku kiireinen filosofi kulki ohitseni, mutta muita tuttuja en havainnut edes tuon vertaa.

Puoli kolmelta löysin taas vapaan tietokoneen ja ryhdyin kirjoittamaan. Puoli seitsemältä illalla havahduin ja lähetin kirjoittamani tekstit itselleni sähköpostitse. Kotimatkalla ostin vähän täydennystä syömisiini ja kannoin ostokset kotiin. Söin veden kera pari siivua ruisleipää päällisinään levitettä, tomaattisiivut ja ripaus yrttisuolaa. Tarkoitukseni oli katsoa Inno ja 45 minuuttia, mutta istuin samalla tietokoneen ääressä tutkiskelemassa kotoista sähköpostilaatikkoani ja vastailemassa viesteihin. Innosta muistan vain välähdyksen jostain pintamateriaalin valinnasta. Myös 45 minuuttia oli pitkällä menossa ennen kuin huomasin siellä Osmo Soininvaaran. Seurasin sen keskustelun loppuun ja Greenpeace-osion. Lähetin jonkin verran sähköpostiviestejä. Sain loppuillasta vielä kaksi puhelua: minua pyydettiin soittamaan tänä aamuna kuudelta ja toinenkin oli asiapuhelu.

06:40 - /historia

2005-04-27

Tänään mietin toiveita ja toivonkin

Tämän nettipäiväkirjan yhtenä tarkoituksena on tukea ja vahvistaa otettani oman toiminnan ohjaajana. Siksi selkiytän käsitystä siitä, miksi ja miten periaatteessa kuka tahansa voi ryhtyä toiveista tekoihin. Olen omallakin asiallani, kun ajattelen, että kuka tahansa. Sillä minä itse - siinä missä kuka tahansa muukin - voin onnistua toteuttamaan parhaita toiveitani.

Toteutan toiveitani tekemällä tekoja ja tekemättäjättöjä. Kokemuksesta toki tiedän, että jotkut teot sujuvat hyvin, toiset onnistuvat jonkin verran ja jotkut jäävät kokonaan tekemättä. Tekojen ajoitus ja vauhdin määritys voivat myös olla ongelmallisia. Todella nopeat ratkaisut ja lähes pysähtymiseen asti hidastuva eteneminen voivat kummatkin taidolla hallittuina johtaa hyviin tuloksiin, mutta hallitsemattomina niistä voi seurata hankaluuksia. Voin erehtyä ostamaan ripeästi viimeisen tarjouksessa olevan suosikkituotteeni sillä rahalla, jolla piti hankkia parin päivän ruuat. Voin harkita vielä silloinkin vastaustani tehtyyn työtarjoukseen, kun hommaa on jo pitkään tehnyt joku muu.

Virta siis vie elämänpurtta sattumasta toiseen, ellei eläjä kykene purttaan itse ohjaamaan. Pelkkä ohjaaminenkaan ei silti aina riitä, vaan on oltava myös uutta luovasti aloitteellinen ja tilanteille herkkänä valmis tukemaan toisten uusia pyrkimyksiä. Joskus on kyettävä liittymään reippaasti johonkin toisten kehittelemään tärkeään hankkeeseen, mutta toisinaan taas on pidättäydyttävä tunkeilemasta muiden juttuihin ja luotava ihan omaa. Aivan ainutkertaiseen tilaisuuteen on kuitenkin osattava tarttua vaikka heti.

On myös opittava ennakoimaan sitäkin, että elämänvirrassa avautuvalle reitille osuu onnellisten olosuhteiden sijasta iso hankaluuksien tukkilautta, sillä ihan riittämiin niitäkin on. Entisten kokemusten opetus herättää tulevaisuutta tarkastelevan katseen eteen vastaavanlaisia ja joskus pahempiakin uhkakuvia. Esimerkiksi sairastuminen tai työttömyys jarruttavat kenen tahansa menestystä ja pysäyttävätkin joskus uralla etenemisen. Siksi ne ovat hyvässäkin elämäntilanteessa eläjille mahdollisia uhkakuvia, joita on torjuttava etukäteen, eikä vain valiteltava vieressä, kun kanssaeläjät valittavat vaivojaan ja pyytävät töitä.

Myös elämänvirran itsensä murheelliset uhkakuvat on otettava huomioon. Kaikkien eläjien on varauduttava hiljentämään vauhtiaan riittävästi niin, että on mahdollista tehdä kunnollinen tilannearvio ja määrittää kehityksen suunta sekä etsiä keinot parhaan suunnan pitämiseen. Täällä kuoleman varjon maassa elämä on jatkuvasti uhattuna. Elämän vaaliminen on eläjille vastuullinen haaste, jota kaikki eivät ota vastaan yhtä intohimoisesti.

Oletettavasti useimmat pysähtyvät sentään huolehtimaan sairaan läheisensä hoidon kuntoon, vaikka ehkä ohittavat varovasti epäonnistuneen yrittäjän tai huono-onniset työttä jääneet kanssaihmiset. Matka jatkuu muiden ihmisten ongelmien ohitse, jos on mahdollista jatkaa eteenpäin omalla reitillä. Voi tietysti käydä myös niin, että itse joutuu tuollaisen ongelmista muodostuvan tukkilautan vuoksi syrjään ihanan nautinnoissa ajelehtimisen tai tarkasti nousujohteiseksi suunnitellun uran reitiltä ja etsimään uusia keinoja omalle reitille pääsemiseksi. Silloin voi myös arvioida tilanteensa uudelleen ja kartoittaa aivan uuden reitin, joka - jos hyvin käy ja sujuu - johtaa myöskin perille. Ei kai kukaan toivo tällaista käännekohtaa omalle kohdalleen, mutta jos tai kun niin käy, niin toivottavasti elämä sujuu hyvin näissäkin olosuhteissa.

Aika pienen pohtimisen pohjalta huomaa sen, että jotkut toiveet toteutuvat helpommin kuin toiset. Joskus voi toivoa löytävänsä sopivan hetken tehdä jotain uutta. Ehkä tuota hetkeä ei löydy siksi, että on sitoutunut velvollisuuksiin, jotka tahtoo hoitaa kuntoon vastuullisesti. Vasta sitten uusi on todella mahdollista. Kun velvollisuuksista on tullut tottumuksia ja jokapäiväistä rutiinia, saattaa muutos tosiaan olla tarpeen. Tottumusten vahvan voima ja aikansa eläneiden velvollisuuksien paine ovat työläitä voittaa, ellei niitä tiedosta. Niinpä toiveena muhiva uuden elämäntavan aloittaminen onkin luultua isompi ja vaativampi haaste.

Toteutuneiden toiveiden tuoma tyydytys ei ole pysyvä tila, vaan jostain nousee taas uusia toiveita. Vaikkapa niin, että ihmisten seurassa voi herätä toive saada omaa aikaa ja voida olla yksin rauhassa. Sitten, kun toive toteutuu ja yksinoloa riittää, niin tekeekin mieli olla yhdessä muiden ihmisten kanssa. Silloin odottaa toiveikkaana puhelimen tai ovikellon pirahdusta.

Olen yrittänyt vakuuttaa itselleni, että oikeastaan ei pitäisi mitata itseä ja muita rahalla tai maineella, vaan sallia jokaisen olla oma itsensä ja toimia parhaansa mukaan. Lähtökohta voi olla yhteiskunnallisen hierarkian kannalta yhtä lailla menestyksen huipulla kuin rinteellä matkalla huipulle tai alamäkeen, taikka vaikka laakson pohjalla ja jopa kainaloita myöten suossa. Olennaisempaa kuin se, miten menestyy tai epäonnistuu rahalla tai maineella mitattuna, on se, miten tyytyväinen voi olla omaan toimintaansa kulloisessakin elämän vaiheessa.

Huipulla on usein tuulista ja tasapainoilu on vaikeaa varsinkin silloin, jos lähellä olevat eivät tue, vaan odottavat hyvän paikan vapautumista. Suossa on toki surkeaa olla, mutta jos ympärillä on muita ihmisiä, heistä joku voi päätyä ojentamaan auttavalla kädellään pitkän riu'un, johon tarttuen suosta voi nousta. Sitten sama riuku kelpaa pitkospuuksi, jota pitkin voi siirtyä hiukan kiinteämmälle maalle.

Tyytymättömyys tai tyytyväisyys onnistuvat yhtä lailla huipulla seistessä, rinteitä kiivetessä tai laskeutuessa taikka vaikka maakalliolla, ruohonjuuritasolla tai suolla. Vaikeisiin olosuhteisiin voi tottua ajan kanssa, eikä toisaalta mikään menestys riitä, jos enempään pyrkii ja lisää on tarjolla. Jokapäiväinen elämäntapa - millainen tahansa - on oppimisen ja olosuhteisiin sopeutumisen tulosta. Myös muutosten oppimiseen ja muuttumiseen sopeutumiseen on varattava aikaa, jos toivoo ja tahtoo muutosta parempaan.

Minä ainakin toivon monenlaisia asioita, mutta monet niistä jäävät toteutumatta ja omille voimilleni mahdollisista toiveistakin toteutan vain osan. Toivon kuitenkin, että voin aina hyvällä omallatunnolla muistella menneitä ja pyrin siksikin toimimaan oikein. Toivon myös, että osaan ensin suunnitella tulevaisuutta hyvin ja sitten valita oikein, mitä teen ja mitä jätän tekemättä. Toivon itselleni malttia omien toiveitteni punnitsemiseen ja sisua tavoitteiksi valittujen toiveitteni toteuttamiseen. Kaikkea hyvää toivon kaikille muillekin tasapuolisesti.

13:57 - /toiveet

2005-04-26

Vauhdissa hiukset hulmuten - mutta hiukan tuulta siihen tarvitaan myös

Olen ottanut lusikan kauniiseen käteen, kuten sanonta kuuluu. Tamperelaisen ilmastopolitiikan pohtimisen jälkeen ja ennen sittemmin käymättömäksi jäänyttä filosofian iltaa, olin mainiossa palaverissa. Yksi hyvä yhdistys ja minä keskustelimme työtehtävistä ynnä muusta. Tänään olen käynyt tulevan työnantajani puolesta työvoimatoimiston työnantajapalveluissa neuvottelemassa ja valmistellut omastakin puolestani työsuhteen solmimiseen liittyviä seikkoja. Pestautumisruljanssi ja osa-aikapestin rakentelu ovat hiljalleen käynnissä. Ihan hyvältä näyttää, jos tälleen jatkuu. Byrokratia vie oman aikansa, mutta raksuttaa silti usein ihan perille asti.

Pitkä ja kapea kaurahiutalepolku on rakentumassa, jos onni/luoja/yhteiskunta/sattuma - kuten sanonnat kuuluvat - potkaisee/suo/sallii/luo satoaan tästä hetkestä päivä kerrallaan vuoden päähän asti. Polku rakentuu melko käytännöllisenä työnä. Niin käy. Pidän huolen, että myös filosofian tutkimiselle osuu oma aikansa. Olenhan jossain tilanteessa ennen muinoin valinnut sille perustuvan tavoitteen, enkä ole löytänyt muuta keinoa perille pääsyyn kuin sen, että teen taivalta tahtomaani suuntaan sen minkä voin silloin kun on mahdollista. Tavoitteen suuntaan otetut askeleet lyhentävät etäisyyttä päämäärään, vaikka vähän hitaamminkin kulkisi, pitäisi taukoja ja tekisi matkalla yhtä sun toista muutakin askaretta. Tässä vauhdissa eivät hiukset hulmua, mutta onneksi on vastatuulta sentään riittänyt. Siitähän mäkihyppääjätkin ottavat pontta huimiin ennätyksiinsä.

Yhden uuden yhdistyksen perustaminen etenee vakain askelin. Siitä on jo tiedotettu valtakunnallisesti alan väelle, vaikka on meillä vielä ihan pientä hienosäätöä meneillään. Perustavan kokouksen toukokuinen päivämäärä on jo kerran päätetty, mutta hiukan on painetta sen vaihtamiseen. Voi olla, että myös paikka on vaihdettava. Saisimme vaihdolla paikalle ulkopuolista asiantuntemusta. Sitä on hyvä olla, jos vaikka tekee mieli kysäistä vielä viime hetkellä ennen nuijan napausta yhtä sun toista. Katsotaan nyt, mikä päivä voittaa. Muita sijoja ei jaeta.

Ikkunoiden vaihtajafirman väki tulee huomisaamuna kotiini asentamaan uudet ikkunat vanhojen tilalle. Johan tässä on elettykin autio kahden metrin turva-alue ikkunan ja jokapäiväisen elämän välillä. Työväki on ilmeisesti parantunut maanantaiaamun sairaustapauksesta, koska peruuntunut kahden päivän työ tehdään huomenna päivässä. Ainakin uudemmassa postiluukusta luiskahtaneessa ikkunafirman lapussa väitetään, että ikkunoiden asennustyöt alkavat huomenna klo 7.30 ja kestävät päivän. Olen aika toiveikas sen suhteen, että työ tulee tosiaan huomenna tehdyksi. Uuden ja kirkkaan näköisiä, mutta pikkuisen pinnalta pölyyntyneitä ikkunoita on tuolla kadulla nipuissa koko joukon toista mokomaa. Oi, on ihanaa saada joskus jotain uutta kotiin - vaikka vain vuokra-asunnon ikkunat.

16:59 - /toiveet

2005-04-25

Postiluukusta ja netistä harmin aiheita - ja ihmeen terve päivä

Fenestran lappunen: Aamulla klo 7.30 postiluukustani tipahti lappunen kotikerrostaloni julkisivuremontin ikkunafirmalta. Fenestra siirsi ikkunoiden asentamisen myöhemmin ilmoitettavaan ajankohtaan. Syynä siirtoon mainittiin sairaustapaus. Pohdinkin nyt pää kuumana, elänkö epämääräiseen tulevaisuuteen niin, että kotini ikkunoiden edessä on noin 2 metriä tyhjää tilaa ja muualla tavaraläjiä.

Kelan kirje: Päiväpostista tuli työmarkkinatukilaskelma. Siitä ilmeni, että luottamustoimeni ja eräiden muiden sattumusten vuoksi muutenkin riittämätön työmarkkinatukieräni oli pienentynyt 55 euroa. Ongelma on siinä, että kokouspalkkiotani on virheellisesti verotettu 60 %, vaikka sivuverokorttinikin oli ajoissa toimitettu kaupungille. Kelahan ottaa työmarkkinatukea laskiessaan huomioon vain 50 % keikkatulosta ja jättää toiset 50 % minulle kannustukseksi lisäkeikkojen metsästykseen. Verokorjausta odotellessani olen siis tappiolla 10 %, vaikka ilman tuotakin on ollut tiukkaa. Ymmärrän entistä paremmin sitä puhetta, jota kuuntelin sosiaali- ja työvoimatoimistojen yhteisasiakkailta ja heidän neuvojiltaan taannoin. He nimittäin valittelivat sitä, miten vaikeaa pienipalkkaisten keikkojen avulla on saada ihminen pois tuosta yhteisasiakkuuden upottavasta suosta. - Niin, tätähän tämä nyt on.

Terveenä tänään: Olen vissiin lopultakin oppinut nivelilleni sopivan tahdin työskennellä huonekalujen siirron ja mattojen pesun ynnä muun rasituksen parissa. Pari harvemmin käytettyä lihasta - eli joka ainut kaiketi - ilmoittaa olemassaolostaan, mutta nivelet ovat palautuneet lähes kivuttomiksi näin puoleen päivään tultaessa. Se hyöty isosta lihallisesta painoarvosta on, että vilkkaasti liikkuva mieleni ei pysty nyt kipeyttämään niveliäni liialla hosumisellä lähtökohdasta keinoitse tavoitteeseen. Massa liikkuu hitaasti ja liikeradat tulee harkittua tarkkaan. Toista se oli ennen laihana ollessani - vähän väliä milloin mikäkin nivel oli juuri sen verran vikaan liikahtaneena, että turvotti, kipotti ja pysähdytti. Toki muistan keveydestä iloakin olleen. - Terveydestä on nyt se ilo, että voin lähteä asiomaan ja sitten Metsoon, jossa tänään puhutaan ilmastosta sekä tasa-arvosta.

Työnhakua ja harrastusta: Väitöskirjan tekeminen jatkuu yhä harrastuspohjalta näköjään, sillä Pirkanmaan kulttuurirahaston apurahat 2005 on jaettu ihan tyystin minun ohitseni. Yksi apurahahakemus on vielä sisällä ja uusia hakuaikoja tulossa. Valitettavasti pitkään jatkuneet tietokoneongelmat haittasivat tuotteliaisuuttani. Tietokoneen toimiessa näinä aikoina kunnolla, on kotikerrostaloni julkisivuremontti milloin milläkin tavalla tutkimusharrastukseni ja työnhakupapereiden tekemisen jarruna. Metelissä en voi keskittyä kunnolla, enkä oikein uskalla työskennellä talon mukana tärisevällä tietokoneella, ettei näyttö pimahda. Yhdistelmätuella työllistymistä kehitellään yhden hyvän yhdistyksen kanssa. Jatkan muutakin rahoituksen ja pestien hakua.

12:41 - /tilanne

2005-04-24

Tilan tekemisen touhua ja mattojen pesua

Kun pienissä huoneissa on isot ikkunat, on työlästä täyttää ikkunafirman vaatimus. Ikkunan vaihtoa varten tarvitaan ikkunan levyinen 1,5-2 metrinen tyhjä tila ja kunnolliset kulkureitit. Toki minulla on huonekasveja, kirjoja, työskentelytasoja, tämä ikivanha tietokone mustesuihkutulostimineen ynnä yhtä sun toista kirpputorillekaan kelpaamatonta (mutta itselleni arvokasta) tavaraa läjemmin kuin monella muulla. Kun on niin on, eikä siinä kaatopaikalle kuskaaminen auta, vaan nautin vaan.

Saan tilan syntymään. Hassustipäin olen pessyt tänään mattoja. Suunnittelen, että pesen lattiat sitten ikkunanvaihdon jälkeen. Sitten arvelen voivani laittaa puhtaat matot puhtaalle lattialle. Sitä ennen on ruljanssi, joka kestää päivän tai pari. Heräsinkin tänä aamuna miettien, missä nukun yön, jos kaikki ikkunani ovat poissa. Toivon tosiaan kovasti, että voin nukkua kotona maanantain ja tiistain välisen yön. En ole varannut muuta. Ehkä ikkunainvaihto kestää kaksi päivää, mutta niin, että täällä kuitenkin on ikkunat.

En tiedä, pystynkö liikkumaan huomenna. Nivelet vihoittelevat jo. Ehkä en myöskään voi käyttää tietokonetta pariin päivään, jos käsissäkin nivelet kiukuttelevat. Ainakin ikkunanvaihdolle on riittävästi tilaa.

20:05 - /eloa

Metsossa maanantaina ilmasto ja tasa-arvo

Ilmasto: Klo 15.00-17.00 kysytään Metson luentosalissa kaikille avoimessa seminaarissa Mikä suunta Tampereen ilmastopolitiikalle?. Ilmastoseminaarin ohjelma on liitteenä.

Tasa-arvo: Klo 18.00 Metsossa tarkastellaan politiikan sanaa Tasa-arvo. Tarkemmat tiedot löytyvät Tampereen pääkirjasto Metson sivuilla olevasta Filosofian iltojen ohjelmasta.

Lue lisää ...

15:48 - /tulossa

2005-04-23

Yhdistelmätuki on yhteiskunnan tukea työnantajalle

Olen joutunut viime aikoina perehtymään pitkittyvään työnhakuun osallistuvan havainnoinnin kautta, kun olen kisaillut rahoituksista ja työpaikoista yhä uudelleen ja uudelleen hieman (?) itseäni pätevämpien tai tuoreempien tai nuorempien tai vanhempien tai terveempien tai vammaisempien tai menestyvämpien tai syrjäytyvämpien tai miten milloinkin kulloisessakin kilpailussa minua parempien hakijoiden kanssa. Joka tapauksessa olen päässyt niin pitkälle työttömyyteen, että olen nykyisin yhdistelmätukikelpoinen.

Yhteiskuntahan tukee nykyisin yhtä lailla työllistämistä ja työllistymistä. Tukea maksetaan eri tavoin erilaisille työnantajille ja työnhakijoille. Minun palkkaamiseeni voi tosiaan saada yhdistelmätukea, jos siihen oikeutettu työnantaja uskaltaa rekrytoinnissaan ylittää pitkän työttömyyden minun ja työpaikan välille luoman kuilun.

Haen tietysti koko ajan pestausta ja rahoitusta haasteellisiin tehtäviin, joten yhdistelmätukeakin haen toiminnanjohtajan tehtäviin tai vastaaviin. Ei tämä ole leveilyä, vaan ihan niin kuin pitääkin olla. Kun työnantaja käyttää työntekijän palkkaamiseen yhdistelmätukea joko pelkästään tai oman rahoituksen lisänä, on työntekijä ihan normaalisti työnantajalla pestissä. Nimikkeen pitää olla oikeassa suhteessa tehtävään ja palkattavan ammattitaitoon - ja palkan taas pitää olla niiden kannalta asianmukainen. Tästä seuraa, että päivittäinen työaika ei yleensä ole virka-ajan mittainen, vaan osa-aikainen.

Kuten on jo käynyt ilmi, olen etsinyt - tavanomaisen työn ja rahoituksen hakemisen lisäksi - pestiä myös yhdistelmätukeen oikeutetuilta työnantajilta. Juuri työnantajahan voi saada minun työllistämiseeni yhdistelmätukea, enkä minä itse. Aktiivista työnhakua varten on Tampereen työvoimatoimiston sivuilla tunnuksen ja salasanan takana erilaisten avoimena olevien tukityöpaikkojen lista yhteyshenkilötietoineen. Kokeilu on periaatteessa hyvä, mutta varsinkin siihen liittyvät turhat toistuvat yhteydenottoyritykset tulevat kalliiksi muutenkin taloudellisesti tiukoilla oleville työnhakijoille.

Kaksi viimeisintä puhelinlaskuani ovat olleet suuruudeltaan aikasempaan tasooni verrattuna lähes kaksinkertaiset siksi, että olen soitellut kännykälläni yhdistelmätukityöpaikkojen yhteyshenkilöiden puhelinnumeroihin. Muutaman yrittämisen jälkeen olen tavoittanut yhden heistä ja keskustelu olikin ihan asiallinen. Muuten olen löytänyt vain vastaajia, keskuksia ja viereisen työpöydän väkeä, jotka ovat minun kustannuksellani kertoneet, että kyseinen yhteyshenkilö ei ole paikalla nyt/tänään/enää tällä viikolla. Turhista yrityksistä on ikävä maksaa puhelinlaskua, kun peruslaskunkin maksaminen on ollut tiukoilla.

Olen tarjonnut itseäni erilaisiin yhdistyksiin kohdatessani niiden väkeä tai saadessani tilaisuuden vastata sähköpostiviesteihin, joissa kysellään työntekijöitä tai rahoituslähteitä. Toistaiseksi tulos on ollut vanhan sanonnan mukaisesti yhtä tyhjän kanssa. Tosin se, että viestiäni ei katsota edes vastaamisen arvoiseksi, satuttaa tunteitani. Sekin tekee kipeää, että joudun taholla jos toisellakin huomaamaan kuuluvani todella epäilyttävään kastiin. Tutuillakin ihmisillä on melkoisen vahvat epäilykset työllistetyn ottamisesta yhdistykseen töihin. Kun minä olen keskustelussa se henkilö, jota tarkastellaan mahdollisena työllistettävänä, kyseessä ei kuulemma välttämättä olisi katastrofaalisen kammottava ajatus. Kyllä melkeinkin katastrofaalisen kammottava ajatus on kuitenkin aika iso peikko, kun kyse on minusta itsestäni. Minähän olen sentään ihan mukava ja pätevä ihminen, vai?

Joka tapauksessa Kelan mukaan esimerkiksi yhdistykset voivat saada yhdistelmätukea vuodeksi niin, että se koostuu työmarkkinatuesta ja työllistämistuesta, jotka molemmat maksetaan työnantajalle. Sen lisäksi saavat sosiaaliset yritykset yhdistelmätukeen jatkoa vielä toisenkin vuoden, mutta niidenkin osalta siinä on rajoituksia enemmän ja tuen määrä on pienempi. Muiden tahojen osalta yhdistelmätuella työllistäminen on jonkin verran mutkikkaampaa. Yhdistelmätukeen voi tutustua netitse myös työvoimapalvelujen sivuilla. Sieltä löytyy linkki myös meneillään olevaan kokeiluun, jossa jaetaan seteleitä ja työnantaja voi saada tukea myös lyhyemmän ajan työttömänä olleiden työllistämiseen.

Tampereella ei ole kai menty tukien esittelyssä yhtä pitkälle kuin Oulussa, jossa Oulun kaupungin työllistämiskeskuksen sivuilla tarjotaan lisätukea yhdistelmätuen lisäksi. Kannattaa tietysti tarkistaa kunnolla sekin, mitä kaikkea työvoimatoimistossa Tampereella on tarjolla.

09:10 - /keinot

2005-04-21

Niukkuus, nuukuus ja vaivalloisuus - näkökulmia energian säästymiseen

Niukkuus ja nautinto: Olen kukkaroni keveydestä huolimatta vankasti ylipainoinen. Siihen ei paljoa tarvita. Liikkumistapani ei juuri energiaa kuluta. Jos niveliä särkee, en liiku. Jos liikun, teen sen hitaasti, että niveliä ei alkaisi särkeä. Liikunnan niukkuuden vuoksi ei rahan niukkuus laihduta minua. Taloudellisen niukkuuden vuoksi harkitsen tarkkaan, millä tavoin herkuttelen. Nautintoni eivät ole kalliita, mutta tavallaan painavia. Tein äsken vaaleaa leipää - hiivaa, vettä, jauhoja, ripaus suolaa - ja söin lämpimäisiä tamperelaisen vesijohtoveden kera. Syön toki muutakin ja aamuisin juon kahvia, mutta nyt nautiskelin kotitekoista leipää. Kolmas paheeni on sokeri. Kahdella eurolla saa melkein kilon sokeria, joka maistuu siinä missä monimutkaisempikin makea herkku. Leivän, kahvin ja sokerin nautin eri kerroilla, mutta niihin jokaiseen minulla on vahva ja lämmin suhde jo varhaislapsuudestani asti. Silloiseen niukkuuteen luotiin niiden avulla nautinnon hetkiä! Niinpä voin olla varma, että itse tehty leipä tai pieni annos kahvia taikka jokunen sokerinpala riittävät vuorollaan nautinnoksi. Jotta voisin tulla toimeen vielä niukemmilla makunautinnoilla, minun olisi lakattava tuntemasta ahdistusta ja syyllisyyttä työttömyyteni vuoksi. Niukka liikunta, palkallisen työn kerta-annosten niukkuus ja väliin jäävät taloudellisesti niukat ajat eivät ole laihduttaneet minua, vaan stressi stressiltä olen lihonut vähän lisää. Lopputilin pelkokin nimittäin nostaa painoani, sillä muunnan ahdistusta silloin nautinnoksi vaikkapa vain leivän, kahvin ja sokerin voimalla. Pätkällinen pestiä vähentäisi ahistusta, toisi työniloa ja pitäisi minut kaukana ainakin sokeritopasta. Tavallisesti olenkin alkanut laihtua, kun pesti käynnistyy. Tosin sitä ei alle puolen vuoden mittaisten pestien aikana ehdi huomata.

Valittu nuukuus: Minun nuukuuteni johtuu nykyisin niukkuudesta, mutta nuukuuden voi valita myös maapallon hyvinvoinnin vuoksi ihan tahallisestikin. Tänään ja huomenna elämme vielä järjestyksessä 23. Nuukuusviikkoa (15.-22.4.), jonka tapahtumia on viikon mittaan 21 paikkakunnalla. Kierrätysliikkeen muodostaa 20 eri järjestöä, mm. Suomen luonnonsuojeluliitto, Natur och Miljö, Luonto-Liitto, Marttaliitto ja Partiolaiset. Kierrätysliikkeen tiedotteen mukaan teemana on tällä kertaa luonnonvaroja säästävä asuminen ja rakentaminen. Asumiseen välittömästi liittyvät asiat, kuten sähkön- ja lämmönkulutus, aiheuttavat noin kolmanneksen kotitalouksien luonnonvarojen kulutuksesta. Poimin tähän tiedotteesta jotain energiansäästövinkkejä: Kun lämpötila alenee asteen, lämmönkulutus pienenee 5 %. Ristiveto tuulettaa nopeasti, kun monta ikkunaa on avoinna yhtä aikaa pienen hetken. Suihkun voi sulkea saippuoinnin ajaksi, niin vettä säästyy ainakin ämpärillinen. Kylmäkalusteet (jääkaappi ja pakastin) kannattaa sijoittaa mahdollisimman kauas lämpöä tuottavista laitteista (astianpesukone, liesi, takka ja lämpöpatteri). A-energialuokan laite kuluttaa 45 % vähemmän sähköä kuin D-luokan laite. Uusien A+ ja A++-luokkien laitteiden sähkönkulutus on vähintään 25 % ja jopa 40 % pienempi kuin vastaavalla A-energialuokan laitteella. Energiansäästölamput kestävät jopa 15 kertaa kauemmin kuin hehkulamput. 20 W valotehokas energiansäästölamppu vähentää myös valaisimen sähkönkulutusta 60 % verrattuna 60 W hehkulamppuun. Sähkövarkaat eli erilaisten laitteiden valmiustilat kuluttavat kotitaloussähköstä 5-10 % turhaan. Ekoenergian sivuilta löytyy tietoa siitä, miten Norppamerkitty sähkö tukee kestävää energiantuotantoa.

Parannusten vaivalloisuus: Kotikerrostaloni julkisivuremontin yksi keskeinen tavoite on talon energiahukan vähentäminen. Siihen pyritään ulkoseinien lisäeristämisellä ja paikoitellen aika heikkoonkin kuntoon päässeiden ikkunoiden vaihtamisella vankempiin. Lisäeristys laitetaan levyinä hiekkapuhalletun vanhan seinän päälle ja tyylikäs alkuperäisen veroinen pintarappaus tehdään noiden levyjen päälle. Ikkunat vaihdetaan ennen rappausta. Postiluukustani kolahti juuri tiedote, jonka mukaan minun pitää tyhjentää 1,5 - 2 metriä ikkunoiden edestä kokonaan remonttiväen työtilaksi 1-2 päivän ajaksi. Lisäksi minun pitää piilottaa mattoni ja ikkunan lähellä olevat huonekaluni, sähkölaitteeni ja tämä tietokoneeni vaikkapa aaltopahvien tai muiden suojausten alle ikkunoiden vaihdon ajaksi. Tietysti minun pitää muistaa tyhjentää remonttiväelle riittävät reitit ovilta ikkunoiden ääreen. Siispä pikkuruisen keittiöni pöytä on siirrettävä sängyn päälle remontin ajaksi. Valmistelut on tehtävä sunnuntaina ja kodin palauttaminen entiselleen tapahtuu sitten varmaan keskiviikkona. Ehkä on paras aloittaa valmistelu jo lauantaina ja varata torstaikin kodin viimeistelyyn, jotta vältyn nivelkivuilta. Voisin viettää maanantaina ja tiistaina aikaani vaikka työvoimatoimiston tietokoneiden äärellä tai muussa hyödyllisessä puuhassa, joka ei rasita niveliäni. Joka tapauksessa on ihan hyvä, jos kotikerrostaloni energianhukka tosiaan vähenee tällä remontilla.

15:36 - /keinot

2005-04-20

Pyhyys, naisten aivot ja eläinten mieli

Sain eilen tietää, että Jeanne d'Arc on tulossa Helsinkiin lähipäivinä. Kyseessä on Ranskan kulttuurikeskuksen yhteistyökumppaneineen järjestämä Elokuva ja pyhyys -tapahtuma elokuvateatteri Orionissa Helsingissä 24.-25. huhtikuuta 2005. Tilaisuudessa esitellään ja esitetään kolme elokuvaa, joista keskustellaan esitysten jälkeen.

Ymmärrän hyvin, miksi Jeanne d'Arc lähti aikanaan sotajoukkoja johtamaan, sillä itsellenikin sellainen on joskus juolahtanut mieleen. Tällä kertaa Jeanne d'Arc sai minut katsastamaan muitakin ranskalaistuulia. Valitettavasti en osaa ranskaa, mutta jotain sentään löytyy suomeksikin. Seuraan jo ennastaan ranskansuomalaista museopäiväkirjaa, jonka kirjoittaja on opiskellut aikanaan Jyväskylän yliopistossa niin kuin minäkin. Tänään löysin Ranskanuutisten aihealueen Tiede ja ympäristö ja sieltä kiinnostavia aarteita tai oikeastaan uutisartikkeleita.

Löysin Ranskanuutisista tämän vuoden huhtikuun 4. päivältä uutisoivan artikkelin, jonka otsikko on Onko aivoilla sukupuoli?. Uutisen aiheena on neurobiologi Catherine Vidal tutkimustuloksineen. Artikkelissa todetaan: ...Pasteur Instituutissa tutkimusjohtajana toimivan Vidalin mukaan parikymmentä vuotta sitten muotiin tullut teorisointi miesten ja naisten aivotoiminnan synnynnäisistä eroista ei kestä lähempää tieteellistä tarkastelua. Aivot ovat osoittautuneet huomattavasti plastisemmaksi elimeksi kuin aiemmin osattiin kuvitellakaan. Näinollen aivojen toiminnassa havaitut erot ovat enemmänkin yksilöllisiä kuin sukupuoleen liittyviä.

Toinen Ranskanuutisissa juuri nyt minua kiinnostava uutisartikkeli on viime vuoden lokakuun 27. päivältä. Mielen uudet ulottuvuudet tarkastelee ranskalaisen filosofin ja etologin Dominique Lestelin ajatuksia ja esseetä kulttuurin eläimellisestä alkuperästä. Kognitiivisten tieteiden professori Dominique Lestel työskentelee Ecole normale sup&eacutre;rieure-korkeakoulussa (ENS) Pariisissa. Artikkelissa todetaan: "Ihmiskunta on historiansa merkittävimmän identiteettikriisin edessä", väittää ranskalainen filosofi ja etologi Dominique Lestel. "Etologiassa (eläinten käyttäytymisen tutkimus) on meneillään vallankumous, jonka laajuutta ei vielä ole oivallettu", hän jatkaa. (...) Lestelin mukaan joidenkin eläinlajien edesottamukset osoittavat selkeästi, että ne ovat itsestään tietoisia, ympäristön ja henkilökohtaisen historian muovaamia "eläinpersoonia", eivätkä suinkaan sokeiden vaistotoimintojen ohjaamia eloonjäämiskoneita."

12:23 - /arvot

Kerrostalon kuorruttaminen jatkuu

Tuuletin aamulla tavalliseen tapaani aamukuuden jälkeen. Tällä aikataululla tuuletus on ohitse ennen ikkunan taakse ilmestyvää remonttiporukkaa. Tekeillä on kerrostalon kuorruttaminen. Työ on hidasta ja monivaiheista. Onhan kyse pääosin seitsenkerroksisena keskellä kaupunkia törröttävän kotikerrostaloni ulkoseinien lisäeristystöistä.

Tuulettaessani huomasin, että meneillään on sittenkin vielä lämpölevyjen kiinnittäminen hiekkapuhalletun ulkoseinäpinnan päälle. Kiinnitettyjen levyjen yläreuna ulottuu minusta katsoen metrin korkeudelle. Ulkoseinän kannalta kyse on toki seitsemännen talokerroksen ikkunarivin alareunan tasosta. Telineet ovat mielenkiintoisen näköiset ja muoviksi arvioimani telineiden ulkoseinä saattaakin olla vankkaa kangasta.

Remontin alkamattomiakin vaiheita on vielä jäljellä. Rappaus aloitetaan vasta ikkunoiden vaihtamisen jälkeen. Rappauksen aikana uusien ikkunoiden pinnassa on suojamuovi, kuulemma. En vielä tiedä, minä päivänä tämän kodikseni vuokraamani kerrostaloasunnon ikkunat vaihdetaan, mutta tarkka päivämäärä ilmoitetaan kyllä viimeistään edellisenä päivänä. Sen verran tiedän, että eilisestä alkaen ikkunafirmakin on tuonut sisäpihan puoleisille telineille ihmisiksi oman työporukkansa.

Kotiini on tulossa meluinen päivä. Voimakkainta melu on silloin, kun oman kodin ulkoseinää työstetään, mutta ääni kuuluu ihan hyvin kauempaakin.

07:22 - /eloa

2005-04-18

Ja ilta oli rauhaisa...

Iltapäivän asiointikirjoittelun ja asioilla käyntien jälkeen menin kahville kaupungin virastotaloon. Oikeastaan kyse oli välietapista. Samassa talossa kerrosta alempana oli kokous, johon osallistuin. Osallistun aika usein erilaisiin kokouksiin iltaisin, sillä olen yhteiskunnallisesti melkoisen aktiivinen. - Jos minulta siis joskus lipsahtaa väite, että olen syrjäytynyt, tarkoitan olevani sitä juuri nyt suhteessa tutkimusrahoitukseen, palkkapäivään ja jonkin läsnäoloani toivovan työyhteisön jäsenyyteen.

Luottamushenkilökokouksen jälkeen osallistuin Plevnassa pidettyyn opintopiiriin ja join pienen ananastuoremehun. Opiskelimme ja sovimme seuraavista istunnoista. Sain samalla vietyä eteenpäin kehitteillä olevan uuden yhdistyksen perustamiseen liittyviä valmisteluja. Ehdin jopa rupatellakin hetkisen ennen kuin lähdin omille teilleni.

Kotona vasta huomasin, että poikani oli soittanut äänettömään kännykkääni jolloinkin kokousten aikaan. Onneksi hän vastasi puheluuni, ettei hällä ollut kiireellistä asiaa, vaan hyviä kuulumisia. Mukavahan niitä on kuulla. Sähköpostilaatikossa oli muutamien muiden viestin joukossa kiva filosofiaan liittyvä viesti. Saa nähdä, mitä siitä seuraa. Eikä minulle ole vielä ilmoitettu ikkunanvaihtopäivää, joten ei se liene vielä huomenna.

23:09 - /eloa

Muka vilkasta seuraelämää ikään kuin umpioidussa kodissa

Minä elän julkisivuremontin vuoksi pakatussa talossa ja etsin syrjäytyneenä rahoitusta tutkimukselleni ja pestiä itselleni. Kuka tahansa Tampereen keskustassa kävelevä voi havaita itse, että muoviinhan tämä kotikerrostaloni on käärittynä.

Umpiosta huolimatta seuraelämäni on muka ollut vilkasta, sillä velimiehen vierailun lisäksi olen saanut aika lailla sähköpostia ja puheluja. Olen myös meinannut osallistua yksiin yhdistyssynttäreihin ja suunnitellut yhden muun yhdistyksen perustamista. Illaksi olisi kalenterissani kokous, jos sinne työnhakupuuhiltani ehdin.

Sitä olen miettinyt nyt päiväkausia, jotta lieneekö minulla mahdollisuuksia filosofin ja filosofian tutkijan uralla. Pieni vierailuni kahvilafilosofina on käynnistänyt mietintämyssyni hurjaan vauhtiin.

Lue lisää ...

14:06 - /eloa

2005-04-15

Mitä tapahtuikaan eilisiltana - ja muutakin muistelua

Kuten eilen täällä Aloitusmaisemassa kirjoitin, aikeenani oli viettää eilisilta harrastaen filosofiaa ravintolassa. Ilta Vanhan Montun Café Philossa olikin filosofian tiimoilla ja leppoisa. Olin rauhallisessa kirjastossa ja join hyvää kahvia sekä vettä niin kuin tapani on. Seuranani oli illan alussa ja lopussa myös ravintolapäällikkö Jonna Numminen, jonka kaikki Montussa käyvät tuntevat. Hän huolehtii siitäkin, että Café Philon olosuhteet ovat kunnossa keskustelun ajan. Café Philon isä, johtaja Veikko Lindholm ei eilen ollut paikalla, vaan kansainvälisissä tehtävissään.

Café Philossa olisi eilen ennakkotietojen mukaan pitänyt olla alustajana ekofilosofi Pentti Linkola, mutta hänelle oli tullut illaksi este. Linkola olisi varmaan voittanut televisiovastaanottimet täyttäneen jääkiekkomatsin tai lähistöllä houkutelleet ylioppilastalon isot bileet, jos hän olisi ollut Café Philossa. Minä en ole ihan niin suosittu ja sijaisuudestanikin oli sovittu ja tiedotettu vasta edellisenä iltana. Lähes kaikki Linkolan etsijät pettyivät ja siirtyivät muihin puuhiin, eivätkä jääkiekon katselijatkaan tässä tilanteessa luopuneet matsistaan.

En kuitenkaan ollut iltaa kahvini ääressä yksin, vaan laadukkaassa seurassa. Pidin alustukseni. Puhuin minuudesta ja etsin inhimillisen teon vastuullista tekijää. Käytin apuvälineenä tuolla palkissakin oleva yhdeksän lokeron ruudukkoa, jonka keskuksena on minä. Sitä, miten minuus nähdään eri erityistieteiden filosofian ja filosofisten suuntausten näkökulmista, on mahdollista hiukan havainnollistaa ruudukon avulla, samoin kuin intentionaalisen teonkäsitteen tekijäminään liittyvää problematiikkaakin. Keskustelustakin muodostui mielenkiintoinen ja pienestä ryhmästä johtuen hyvin intensiivinen.

Ehkä Café Philossa tuon keskustelun aikana ohimennen pistäytyneet henkilöt olisivat liittyneet seuraamme, jos olisimme olleet vähän vähemmän keskittyneitä keskusteluumme - tai jos minä olisin näyttänyt julkisuudesta tutulta. Tässä mielessä toivon silloin tällöin, että olisin "televisiosta tuttu". Joka tapauksessa Cafe Philon olosuhteet ovat filosofiselle keskustelulle otolliset, sillä Vanhan Montun kirjastohuone on viihtyisä, palvelu toimii ja asiat sujuvat. Kahvi on hyvää ja varmaan siis kaikki muukin.

Filosofin alustaman keskustelun tarjoaminen ravintolan vakioasiakkaille ja pistäytyjille ynnä muille, on kiinnostava idea. Minulle tällainen yliopiston filosofian laitoksen ulkopuolinen opetus on tuttua, sillä olen vuosikymmenten mittaan opettanut filosofiaa erilaisten tutkimustehtävieni piiriin kuuluneelle väelle. Tilaisuudet ovat olleet monenmoisissa tiloissa.

Olen yleensä opettanut eilenkin toteuttamallani alustetun filosofisen keskustelun menetelmällä. Siihen aikaan olen ollut ensin Jyväskylän yliopiston ja sittemmin Tampereen yliopiston tutkimus-, kokeilu- ja kehittämisprojekteissa tutkijana. Kuulijat ovat olleet kaikkea ammatillisesti kouluttautumattomista eri ammattien korkeastikin kouluttautuneisiin asiantuntijoihin, opiskelijoista tohtoreihin ja työttämistä johtajiin. Ravintolakabinetissakin olen tuollaisissa tilaisuuksissa ollut, mutta järjestäjänä on yleensä ollut jokin yliopisto tai muu koulutusorganisaatio.

Eilinen Café Philon filosofiailta oli ravintolan järjestämää filosofian harrastustoimintaa niin alustajalle kuin muillekin keskustelijoille. Tämä on pienimuotoisena samanlaista filosofisen asiantuntemuksen tuomista kaikkien ulottuville kuin mitä on Tampereen yliopiston, Tampereen teknisen yliopiston ja Tampere-talon yhteinen vuotuinen perinteeksikin muodostunut Suuri Filosofiatapahtuma.

Filosofeilla ja filosofian opiskelijoilla on kyllä tapana keskustella kahviloissa ja ravintoloissa, mutta yleensä väittelyt ja intoilut tapahtuvat omassa tutussa filosofiaan perehtyneessä porukassa, jollaisten mukana minäkin olen silloin tällöin ollut. Minun nuoruudessani Jyväskylässä oli parikin ravintolaa, jossa filosofit kävivät omia aikojaan isollakin porukalla pitkiä ja antoisia keskusteluja. Niihin minäkin siihen aikaan osallistuin usein.

Nykyisin keskustelevien filosofien ryhmä liikkuu Tampereen tai minkä tahansa kaupungin ravintoloissa kokousten ja opintoseminaarien jälkeen, mutta keskustelu käydään yhä omissa porukoissa. Tällainen oma porukka on esimerkiksi Aatos eli Tampereen yliopiston filosofian opiskelijoiden ainejärjestö, jonka tiimoilta Tommi kysyi Aloitusmaiseman jutun kommentissaan. Aatoksella on perinteisesti joka torstai tapaaminen: alkuilta järjestötiloissa kahvitellen ja loppuilta jossain sovitussa ravintolassa filosofisista kysymyksistä väitellen. Jotenkin niin elämä sujui minunkin opiskeluaikanani, jota elin Jyväskylässä.

08:36 - /historia

2005-04-14

Minuudesta tänään Vanhassa Montussa klo 19

Oikeastaan Minuus -tarkasteluni on teon tekijän etsimistä. Minuuden valitsin aiheekseni siksi, että Suuren filosofiatapahtuman (Minä ajattelen) yhteydessä pyrittiin luopumaan minuudesta. Minä en pyri luopumaan minuudesta, vaan kysyn: Kuka on vastuussa minun teostani, kun minä itse sen teen?

Etsin sen kaltaista moraalista identiteettiä, josta taannoisen tutkimushankkeeni valtakunnallisen ohjausryhmän puheenjohtaja, professori Leila Haaparantakin on kirjoittanut (niin&näin 3/97): " Kuitenkin feministisen politiikan ehtona on moraalinen identiteetti, joka on modernin identiteetin jäänne, eikä feministisessä kirjallisuudessa ole toistaiseksi esitetty sellaista uskottavaa politiikkavaihtoehtoa, joka katkaisisi tämän, vaikkakin ohuen, siteen moderniin ajatteluun ja valistukseen."

Etsin myös sitä inhimillisen toimijan muista eläjistä erottavaa seikkaa, josta tekeillä olevaa väitöskirjaani ennen Helsinkiin muuttamistaan ohjannut professori Matti Sintonen on kirjoittanut (Tieteessä tapahtuu 2000/2): "...ainakin ihmisen asemaa koskeva valinta geenien ja ympäristön välillä on harhaanjohtava: molempia tarvitaan, mutta kumpikaan ei riitä. Geenien lieka ja ympäristön paine eivät tee tyhjäksi ihmisen autonomiaa."

Akateemikko Georg Henrik von Wright (1916-2003) pyrki sovittamaan käyttäytymisen, mielen ja kehon maailmoita intentionaaliseksi kokonaisuudeksi niiden erillisyyttä hävittämätta. G. H. von Wrightin teonkäsite on tekeillä olevan väitöskirjani tutkimuskohteena. Esimerkiksi hänen artikkelistaan Sielu, aivot ja käyttäytyminen saa hiukan tuntumaa inhimillisen syyn ja perusteen yhtenevyysongelmaan (Tieteessä tapahtuu 1998/4): "Lopuksi haluan vielä palata erääseen aikaisemmin mainitsemaani seikkaan. Sanoin tuntevani tiettyä sympatiaa sitä ajatusta kohtaan, että mentaalinen olisi eräässä merkityksessä identtinen neuraalisen kanssa. Ongelma ei liity niinkään tämän ehdotuksen totuuteen vaan siihen, kuinka tämä samaistus tulisi ymmärtää."

En tietenkään paljasta illalla tekeillä olevan väitöskirjani syvintä salaisuutta, vaan puhun minuudesta tutkimukseni pohjalta keskustelun alustukseksi.

Sain luvan laittaa oheisen keskusteluiltatiedotteen ja kutsun tänne nettipäiväkirjaani. Varsinainen tiedote on tammikuulta ja keskusteluiltapäivitykset tilanteen mukaan. Jätän myös yhteystiedot näkyviin, sillä ne ovat olennainen osa tiedotetta. Laitan tiedotteen kursiivilla, jotta se erottuu omasta tekstistäni erilliseksi kokonaisuudekseen.

Helsinki, 24.1.2005

TIEDOTE / KUTSU

PHILO -ILLAT JATKUVAT:

Tuleva Café Philo Sokrates® -ilta

Kellariravintola Vanhassa Montussa,

Hämeenkatu 17, 33200 Tampere.

Torstaina 14.4.2005 klo 19-21.

Vierailijana: Filosofi Maija Tuomaala

Aihe: Minuus

Café Philo on Ranskasta laajalle levinnyt idea järjestää kaikille avoimia filosofisia keskustelutilaisuuksia kahviloissa ja ravintoloissa. Vapaamuotoinen keskustelu käydään illan vierailijan johdolla. Illan pääteeman valitsee vierailija itse, mutta keskustelun aihe tulee yleisöltä.

Vanhassa Montussa jatketaan näitä Philo -iltoja joka kuukauden toinen torstai klo 19-21. Aikaisempia teemoja ovat olleet mm. filosofia ja runous, heimomystiikka, teatterifilosofia sekä kielen ja mielen psykofilosofiaa, kuka on kansalainen, pyhyys, rajalla oleva ihminen, nykyseksuaalisuuden filosofinen köyhyys.

Filosofi Esa Saarinen totesi 50 -vuotishaastattelussaan (heinäkuu 03) sattuvasti arjen filosofiasta: "Filosofian paras aines sijoittuu sinne, missä se kiinnittyy ihmisten arkeen ja koskettaa konkreettista elämää. Tätä sokraattisen filosofian ideaa yritän toteuttaa elämässäni."

Mitä hiljan edesmennyt ranskalainen suuri ajattelija, filosofi Jacques Derrida pohtikaan "dekonstruktion" synnyttäessään. Hän pyrkii selittämään maailmaa ja vaikuttamaan sen oikeudenmukaisuuteen ja kehitykseen, etsimään kielen ja todellisuuden välistä suhdetta.

Terveisin Veikko Lindholm

Yhteyshenkilöt:

Vanha Monttu / Jonna Numminen, puh. 03-2126 692, 0400-633771

www.vanhamonttu.net

Café Philo Sokrates® / Veikko Lindholm, puh. 0400-498 155 veikko.lindholm@co.inet.fi

11:07 - /tulossa

2005-04-13

Olen ravintolassa filosofina 14.4. klo 19-21

Nyt torstaina 14.4. klo 19-21 on minun vuoroni olla Vanhan Montun filosofi. Otsikkoni on Minuus. Puhun aiheesta vartin verran ja siitä jatketaan keskustelua porukalla.

Vanhan Montun filosofi-illat ovat avoimia kaikille. Perinne alkoi täällä Tampereella ranskalaisen mallin mukaan vuonna 2001 ja on voimissaan.

Lue lisää ...

22:18 - /tulossa

2005-04-10

Ihmisiä telineillä - ja ajatus vaeltaa oman onnensa seppään Kalle Päätaloon

Toissapäivänä ikkunani takana hyöri miehiä, vaikka asun seitsemännessä kerroksessa. He rakensivat julkisivuremontin vuoksi tarpeelliset telineet kotikerrostaloni kadunpuoleiselle seinustalle. Siispä sisäpihan puoleisen remonttiriesan lisäksi alkaa tuota pikaa myös tuohon kotiseinääni kohdistuva remontti. Sekin tuottaa tärinää ja pärinää kärsivällisyyttäni koettelemaan.

Olen tietysti tyhjentänyt ikkunalaudat. Olen vaihtanut ikkunoihin sellaiset verhot, jotka hyvän peittävyyden lisäksi päästävät päivänkajastusta lävitseen. Telineisiin ei ole vielä kiinnitetty sumeita muoveja, mutta kyllä niin käy, sillä sisäpihan puolellakin on telineiden ulkoseinämänä likaisen vaaleaa muovia. Remontti on ollut meluisasti käynnissä viime viikonlopusta alkaen, mutta onneksi tänä viikonloppuna on jokin tauko. Eilen en huomannut telineillä liikettä ollenkaan. Tänä aamuna sain katsella kolmea varista. Nyt voisi taannoinen valtava kaupunkilintujen parvikin levähtää helposti noilla telineillä, niin näkisin, mistä linnuista on kyse.

Mieshavainnot asuntoni tienoilla eli tuolla ikkunani takana lisääntynevät, sillä remonttiporukka näyttää olevan miesvaltainen. Entinen metsätyömies ja sittemmin Tampereen varakkaimpiin henkilöihin kuulunut edesmennyt kirjailija Kalle Päätalo oli aikanaan tämän kotikerrostaloni rakennustyömaalla rakennusmestarina. Talo valmistui vuonna 1956 ja rakennusporukasta kertova kirja Ihmisiä telineillä vuonna 1958. Sitä ennen Kalle Päätalo oli vuodesta 1951 alkaen Tampereen kunnanrakennusmestari ja kyllä hän teki kirjoittamisen ohella sivutöinään rakennusmestarin hommia vielä vuonna 1963. Tuolla alhaalla B-rapun ovisyvennyksen vieressä on seinässä laatta, josta voi käydä tarkistamassa tämän talon ja Kalle Päätalon välisen suhteen luonteen. Ehkä kuitenkin kannattaa odottaa joitain viikkoja, ettei joudu remonttimiesten haitaksi tuolla telineitten juurella.

Minä tietysti ramppaan laattaa tuijottelemassa solkenaan, sillä asun täällä päätalolaisittais-tamperelaisittain Rakennusmestareiden taloksi kutsutussa kerrostalossa. Poikani mielestä Kalle Päätalon kirja Ihmisiä telineillä on lukemisen arvoinen sellaisellekin, joka on joskus asunut tässä kirjan tapahtumien mittaan rakennetussa talossa, kuten hän lukioaikanaan. Nyt kirjan lukeminen voisi olla minulle ja muille kotikerrostaloni asukkaille kiinnostava kokemus. Eläytymistä tehostaisi se, että talon ympärillä on taas ihmisiä telineillä, jotka ulottuvat seitsemänteen kerrokseen asti elikkä ihan ikkunani taa. Ehkä teen elämysmatkan kirjan sivuille.

Minulla on Kalle Päätaloon kaksi pientä kytkentää. Ensiksikin, kuten jo kerroin, hänen valtavan tuotantonsa ensimmäinen kirja kuvaa tamperelaista rakennustyömaata eli tämän kotikerrostaloni rakentamista. Toinen melkein olematon, mutta minulle tärkeä kytkentä liittyy siihen, että olen tällä toimikuntakaudella Tampereen Kadunnimitoimikunnan jäsen. Tosin Tampereella ei ole Kalle Päätalon katua hänen omasta toivomuksestaan, kuten muun muassa Intter Netin leetoin portaalikin on nettipäiväkirjassaan uutisoinut, mutta luovan ja kekseliään Kadunnimitoimikunnan esittämänä muistonimenä Tampereella onkin vuodesta 2002 alkaen Kalle Päätalon puisto. Puisto on muodostettu lähelle hänen viimeistä kotiaan.

Täällä meillä Tampereella Kalle Päätalo tunnetaan arvostettuna ja menestyneenä tamperelaisena kirjailijana, jona hän itsekin itseään piti: "Pirkanmaa, ja ennen muuta Tampere, ovat minulle olleet jo kauan suorastaan kaikki kaikessa. Olen sopeutunut tänne henkisesti ja Tampereella ja Tampereen ympäristössä olen tehnyt näkyvimmän osuuden elämässäni käytännön työssä (rakentajana). Ja koko kirjallisen tuotantoni olen kirjoittanut Tampereella..."

Kalle Päätalosta ja hänen tuotannostaan kiinnostuneiden kannattaa tutustua myös hänen synnyinseudullaan Taivalkoskella sijaitsevaan Päätalo-instituuttiin. Sen nettisivuilta löytyvät muun muassa professori Panu Rajalan esitelmä Kalle Päätalon suuri rakennelma ja Vesa Karosen muistokirjoitus Selkosten paras pöllintekijä on poissa. Kirjojen ystäville mieluinen ja ilmainen palvelusivusto Kirjasto.fi tarjoaa englanniksi henkilökuvan otsikolla Kalle Päätalo (1919-2000). Tuon sivin kaupallisesta linkistä Amazon.com voi poiketa verkkokauppaan, josta löytyy loppuunmyytyjen 23:n suomenkielisen Päätalon teoksen joukosta jokunen käytetty kirja, joka on saatavilla 19,99 dollarilla ainakin Yhdysvalloissa.

13:25 - /maailma

2005-04-09

Ahkeruus kovankin onnen voittaa?

Kävin eilen taas sosiaalitoimistossa. Sen jälkeen tein taas uusia työpaikkahakemuksia. Tarkistin myös apurahojen tulevia hakuaikoja ja sen, että kahden apurahahakemukseni osalta ei ole ehkä vielä tehty päätöstä. Työn ja rahoituksen hakeminen käy kyllä työstä, mutta työmarkkinatuki ei asumistuenkaan kanssa riitä ihan elämiseen työnhakua tekevälle.

Sosiaalitoimiston vastaanottovartin aikana keskustelimme etuuskäsittelijän aloitteesta ja yleisellä tasolla nuorten asiakkaiden ongelmista. Puhuimme sellaisista nuorista, jotka valmistuvat (tai lähtevät kesken) koulunpenkiltä ja päätyvät työttömiksi ilman ensimmäistäkään työpaikkaa koulun ja sosiaalitoimiston välillä.

Kerroin virkailijalle päättyneestä hankkeestani. Siinä tutkin, kokeilin ja kehitin filosofista aktivointimenetelmää työttömyyden pysäyttämille ja taloudellisen niukkuuden loukkuun juuttuneille ihmisille. Hankkeeseen osallistui myös nuoria pitkäaikaistyöttömiä, eikä vain itseäni ikääntyneempiä. Kerroin, että opetin toiminnan filosofiaa ja omassa tilanteessa vallitsevan pakottavan näköalattomuuden kyseenalaistamista sekä uusien mahdollisuuksien etsimistä. Sanoin opettaneeni metodia hänen kolleegoilleen toisilla paikkakunnilla. Siinä vaiheessa oivalsin itsestäni joitain, mistä ilahduin, mutta jota en tahdo paljastaa.

Metodikeskustelu ja sosiaalitoimistossa asiointi herättivät mielessäni tuon oivalluksen lisäksi muistoja ja ajatuksia. Niinpä istuin pitkään mietteissäni erään kirpputorin kahvilanurkkauksessa. Tuhlasin ja massutin, mutta aika varovasti sentään. Iso kahvi ja melkoinen tiikerikakun viipale maksoivat yhteensä yhden euron.

Minulla on kokemusta eilisen kaltaisesta asioinnista aivan juuriltani asti. Minä kävin lapsena ja nuorena sosiaalitoimistossa monestakin syystä. Oppikouluopintojen rahoituksen hankkiminen oli kuitenkin omalta kannaltani tärkein syy sosiaalihuollossa asiointiin. Kävin siellä 10-vuotiaana ennen oppikouluun pyrkimistä ensimmäisen lähes itsenäisen rahoitusneuvotteluni. Äiti oli kyllä mukanani, mutta hän luovutti neuvotteluvastuun minulle, koska tunsin asian paremmin. Neuvottelujen tuloksena minulle luvattiin, että sosiaalihuolto suosittelee vapaaoppilaspaikkaa, jos pääsen kouluun. Saatu vapaaoppilaspaikka ja hyvä koulumenestys olivat sosiaalihuollon ehtoja sille, että se sosiaalihuolto maksaa koulumatkat ja koulutarvikkeet myös kulloinkin seuraavalle lukukaudelle. Niin minusta tuli ylioppilas.

Ehkä vaatteet kuvaavat lapsuuden ja nuoruuden aikaista puutteen ja yritteliäisyyden sekoittumista elämässäni paremmin kuin pelkkä vähävaraisuudesta kertominen. Minun piti tietysti joskus kysyä kouluvaaterahaa sosiaalitoimistostakin, sillä kunta jakoi köyhille lapsilleen ainakin saappaita ja monoja, mutta useimmiten sain vaatteeni muilta tahoilta. Kesätyöpalkat eivät joutaneet vaatteisiin, sillä säästin ne yleensä kouluaikaisiksi taskurahoikseni.

Muutaman kerran sain koulusyksyisin käydä vaatekaupassa seurakuntasisaren kanssa. Yhden vaateostoksen muistan hyvin. Seurakuntasisar suostui valitsemaani trendikkääseen vaatekokonaisuuteen, kunhan hyväksyin tumman värityksen. Halusin kauniita ja kirkkaita värejä niin kuin koulukavereillanikin oli, mutta otin kiittäen vastaan tummin sävyin ruudutetut villakangashousut, tumman ruskean villapuseron ja tumman toppatakin. Väitin koulukavereille, että tummalle tytölle tummat vaatteet sopivat paremmin kuin heidän käyttämänsä värit, mutta kyllä kyse oli senkertaisen sponsorin vaatimukseen suostumisesta.

Kymmenvuotiaaksi asti sain kummitädiltäni kauniita mekkoja, jotka hän teki itse. Kun pikkuruinen kummitätini teki vaatteet laihalle, mutta isoluiselle tytölle, jota tapasi vain kerran vuodessa, jäivät mekot nopeasti minulle pieniksi. En ihan muista, mitä pikkusisko niistä tuumasi.

Äiti teki meille taitavasti joitain kesäisiä vaatteita, mutta ainakin minun koulussani huomautettiin kyllä äänekkäästi, että ne olivat verhokankaasta tehtyjä. Väitin koulukavereilleni jotenkin niin, että muut kankaat eivät olleet tyydyttäneet makuani, mutta oikeasti olimme saaneet nuo kankaat parempiosaisilta. Sellaisten parempiosaisten joukossa minä kävin maalta kaupungissa "herrojen koulua". Koulu oli yksityinen yhteiskoulu, jota kävivät pääasiassa koulukaupunkini "silmäätekevien lapset" ja parempi väki vähän kauempaakin. Kyllä he tunnistivat verhokankaansa.

Tein vaatteita lapsesta asti myös itse. Kankaani olivat noita "verhokankaita". Käytin koulussa joskus myös isän kaatopaikalta tuomia muotivaatteita, jotka korjasin itselleni sopiviksi. Niissä ei ollut muilla valittamista. Joskus myös ratkoin osiin kaatopaikalta tai seurakunnan keräyksistä saatuja liian isoja vaatteita ja käytin palat uudelleen omiin luomuksiini. Minä nimittäin suunnittelin usein itse ne vaatteet, joita tein, samoin kuin suunnittelin äidinkin minulle tekemät vaatteet. Vaatemallini olivat vaativia toteuttaa niin kuin ovat muutkin suunnitelmani.

Monet suunnitelmistani olen onnistunut toteuttamaan. Siksi olen ymmälläni tästä nykyisestä tilanteestani, jossa en löydä tutkimussuunnitelmani toteuttamiselle sponsoria, enkä työpanokselleni maksajaa. Jatkan silti sinnikkäästi niin kuin aina ennenkin.

18:22 - /keinot

2005-04-07

Kaupallinen blogilista

Aloitusmaisemakin on sitten ihan ilman minun aktiivisuuttani joutunut kaupallisuuden piiriin. Tai siis itse minä olen lähtenyt aikanaan mukaan pinserin nyt edesmenneelle listalle, mutta se oli ennen pinserin samikin tekemiä blogilistojen uudistuksia. Kerroin uudistumisesta taannoin Aloitusmaiseman jutussani Vähäsen muista blogeista ja listoista.

Pinserin tiedote kertoo tarkemmin, mitä on tapahtunut, kun Blogilista.fi on vaihtanut omistajaa. Menestystä uudelle ja kiitokset vanhalle! Muutos on parempi kuin se mitä olen pelännyt. Olisihan voinut käydä niinkin, että pinserin listat olisivat sammuneet muiden mahdollisten harrastusten tieltä kokonaan. Katsotaan nyt, mitä aika tuo tullessaan.

19:49 - /blogit

Toteutumattomia uraideoita: halusin lapsena upseerin uralle

Periaatteessa ihmisten olisi hyvä osata ratkaista kiistakysymykset ilman väkivaltaa rauhanomaisesti. Siihen ei olla Suomenkaan olemassaolon mittaan kyetty, vaan miehille pakollinen ja naisille mahdollinen asevelvollisuus sekä puolustusvoimat ovat tosiasiallisti olemassa. Asetelma on Suomen olosuhteissa outo ja poikkeava, sillä muiden opiskelu- ja uravalintojen suhteen sukupuolten tasa-arvo on nykyisin aika hyvin lailla turvattu.

Lapsuudenaikainen haaveeni upseerinurasta johtui paljolti ajankohdasta. Synnyin nimittäin suunnilleen seitsemän vuotta jatkosodan päättymisen jälkeen. Oma isäni oli joutunut miehille yleistä ja pakollista asevelvollisuutta suorittaessaan suoraan talvisotaan tykkimieheksi. Hän palasi siviilielämään jatkosodan päätyttyä. Sodan raakuus ja julmuus tulivat minulle tutuiksi epätoivoisen miehen näkökulmasta, kun kuuntelin isääni. Sota oli hänen mielessään painajaisena ja yhtenä keskustelujemme aiheena koko lapsuuteni ja nuoruuteni ajan.

Tietenkin olimme isäni kanssa yhtä mieltä siitä, että sotia ei pitäisi olla lainkaan, mutta emme uskoneet niiden noin vain loppuvan. En tahtonut kenenkään joutuvan sotaan, mutta arvelin, että jotkut sinne joutuvat joka tapauksessa. Niinpä minä pikkutyttönä ajattelin, että hoidan aikuisena oman osuuteni. Arvelin kykeneväni upseeriksi, mutta asevelvollisuusikään mennessä kävi ajoissa selväksi, että tuokaan ura ei ollut silloin vielä avoin naisille.

Mielestäni olisi yhä hyvä, että yleinen asevelvollisuus koskisi kaikkia asevelvollisuusikäisiä, -kuntoisia ja -kykyisiä suomalaisia sukupuoleen katsomatta.

13:38 - /arvot

2005-04-05

Ikkunaostoksilla internetissä

Joskus käyn ikkunaostosten tapaan internetissä katselemassa, millaisia verkkokauppoja sitä maailmassa onkaan. Useimmiten päädyn näihin tilanteisiin etsiessäni tietoja kiinnostavista kirjoista, joita en löydä läheltäni kirjastoista ja joiden kaukolainaukseen minulla ei ole nykyään varaa. Joskus löydän verkkokauppojen sivuilta kirjojen kansikuvien lisäksi sisällysluetteloita ja otteita sisällöstä. Silloin saattaa käydä niinkin, että huomaan haikailleeni suotta kirjaa, jonka näkökulma ei olekaan minun kiinnostukseni kannalta olennainen.

Viimeksi tupsahti eteeni kiinnostava verkkokauppalinkki, kun tein tänne Aloitusmaisemaan jutun otsikolla Suloinen kevätsää ja ilmaston muutos. Linkkilöytö johtui sillä kertaa verkkokaupan maapallo-sanan sisältävästä nimestä, eikä innostani katsella jotain tiettyjä tuotetiedotteita kesken jutunteon.

En ole ainakaan vielä asioinut tuolloin löytämäni linkin takana. Tietenkin olen käynyt siellä ikään kuin ikkunaostoksilla. Mietin nimittäin uteliaana, mitä ihmettä myydään verkkokaupassa nimeltä Iloinen Maapallo ja käväisin sitten kurkistamassa. Iloinen Maapallo kertoo sivuillaan toimineensa internetissä vuodesta 2003 pehmeiden arvojen ja maailmanparannuksen erikoisliikkeenä. Kaiken lisäksi sen tuotteista monet tuodaan kehitysmaista ja myydään reilun kaupan periaatteella.

Enempään Iloisen Maapallon sivuston katseluun minulla ei ole ollut toistaiseksi aihetta, enkä etsinyt edes muita reilua kauppaa harjoittavia verkkokauppoja. Näin minulla on jotain hauskaa nettisurfailua tiedossa ankean mielen tai hankalan sään varalle. Käyn kokeilemassa asiointia ainakin Iloisessa Maapallossa, kunhan minulle tulee aito alan tuotteiden hankkimistarve. Katson sitten sen hetkisen taloudellisen tilanteeni mukaan, kestääkö maksukykyni reilun kaupan tuotteiden reilun hinnoittelun. Näillä näkymin joudun kuitenkin odottamaan, kunnes minulla on hankintaa varten riittävästi rahaa - onpa kyse melkein mistä tahansa. En pidättäydy näistä ostoksista hinnoittelun, vaan oman rahattomuuteni vuoksi.

10:08 - /eloa

2005-04-04

Kun aamuisin tekee mieleni lukea paperinen sanomalehti

En taaskaan saanut aamupalaseurakseni postiluukusta aamuisin tupsahtavaa sanomalehteä uutisineen ja muine juttuineen. Melkein joka aamu huomaan yhä odottavani aamujaossa yksityiseen käyttööni tulevaa paperinippua teksteineen ja kuvineen - siis sanomalehteä -, sillä parhaina aikoina olen tilannut yhtä aikaa kahtakin sanomalehteä aamuseurakseni. Nyt ei mikään sanomalehtitilaukseni ole ollut voimassa kuukausiin. Uutisia saan muualtakin, mutta tavaksi tulleen ja nostalgiaa herättävän aamuisen paperilehden lukutunnelman hankin nykyisin lukemalla harvakseltaan saamiani lehtiä uudelleen ja ajattelemalla tarkemmin, mitä luen.

Pieniin lehdenlukuiloihinikin sisältyy arvoristiriitoja. Esimerkiksi ilmaiseksi kaksi kertaa viikossa postiluukustani luikahtava Tamperelainen sisältää paikallisuutisten ja minua kiinnostavien mainosten lisäksi paljon roinamainontaa. Lisää mainoksia saan Tamperelaisen kanssa samassa jaossa, sillä juuri Tamperelaisen sisältämien täkäläisten uutisten ja tapahtumatietojen vuoksi joudun sallimaan muidenkin mainosten jaon kotiini. Tarpeettomien irtomainosten kierrättäminen postiluukkuni kautta sisäpihamme paperinkeräyssäiliöön on tuhlausta. Tamperelaisen sivukoko on sentään juuri kaksinkertaistunut, joten minun on entistä helpompi kääriä vähäiset kompostoitavat jätteeni sen sivuihin.

Perjantaisin postiluukustani tupsahtaa viikonloppulukemistokseni planeetan paikallislehti Vihreä lanka. Omatuntoni kolkuttelee yleensä sitä lukiessani. Niin nytkin. Etiikka kuuluu arkipäivään (s. 16), toteaa tänäänkin viime perjantain Vihreä lanka ja muistuttaa, että Onnellinen perhe elää vähemmällä (s. 17). Kummankin artikkelin perimmäisenä sanomana tarttuu mieleeni huoli siitä, miten me ihmiset voimme elää hyvää elämää niin, että suojelemme samalla maapalloa ja otamme sen tulevaisuuden huomioon arkisissa valinnoissamme ja teoissamme.

Mietin, miten noiden edellä mainittujen artikkeleiden sanoma sointuu yhteen minun elämäntapani ja arvomaailmani kanssa. Minähän olen vain lievästi onnellinen osa-aikaerakko. Tulen kyllä muuten toimeen vähällä, mutta velanmaksukykyni ontuu ja kukkarossani on puuttuvan palkan kokoinen reikä. Yritän hälventää syyllisyydentunnettani - tosin tuloksetta - muistuttamalla itselleni, että en ole tahallani nykyisessä elämäntilanteessani. Hyvän elämän eläminen vaatii tässä tilanteessa vahvaa tahtoa.

Tahdon toteuttaa vihreitä arvojani ja vahvistaa kotiseudun eväin elämisen elämäntapaani sekä noudattaa maailmankansalaisen ympäristöetiikkaa. Eettisesti kestävä elämäntapa ei silti ole toteuttajan näkökulmasta helppoa. Mietin esimerkiksi sitä, miten ja mitä hankin lähialueelta tai kauempaa, kun rahani eivät riitä juuri mihinkään. En minä läheskään aina pysty parhaitten arvojeni mukaiseen toimintaan, vaan joudun tyytymään kompromisseihin. Yritän kärsivällisesti ja sitkeästi parantaa elämäntapaani sellaiseksi kuin tahdon.

09:18 - /arvot

2005-04-03

Suloinen kevätsää ja ilmaston muutos

Aurinko on valaissut sunnuntaista tamperelaista maisemaani oikein kauniisti. Tokihan auringonvalo osuu aina yhtä ihmistä isommalle maan päivän alueelle kerrallaan. Maa on tietenkin kotoinen Maapallomme. Se näyttää killuvan tyhjän päällä, mutta ei yksin. Maapallo kuuluu ihmisineen kaikkineen aurinkokuntaan, joka muodostuu ihan kaikesta siitä, mitä auringon ympärillä on.

Keväinen säiden lämpenemisen odotus tuntuu miellyttävältä. Myös ajatus koko maapallon ilmaston lämpenemisestä voi tuntua mukavalta, jos mielessä siintävät vain talvea seuraavat keväisen lämpimät päivät ja kesä. Maapallon säiden suloinen lämpö on kuitenkin hyvin pieni osa siitä, mitä kasvihuoneilmiö tuo tullessaan. Ilmaston lämpeneminen muuttaa maapallon olosuhteita monella tavalla. Uhkakuvitelmista ei ole kyse, vaan meneillään on todistettavasti maapallon elämän olemassaoloa uhkaava ilmaston muutos.

Ikirouta sulaa on otsikkona Yliopistolehden 3/2005 artikkelissa: Esimerkiksi Siperian ikiroudan sulamisen seuraukset olisivat huimat, Figaren tutkijat sanovat. Maaperässä käynnistyisi prosesseja, joiden tuloksena ilmakehään kulkeutuisi vaikeasti arvioitava määrä metaania, tehokasta kasvihuonekaasua.

Luonnon tuhoutuminen kiihtyy yhä, uutisoi YLE 30.3.05 YK:n aloitteesta tehtyä tutkimusta: Raportin mukaan ihmisen toiminta on vaurioittanut maapallon ekosysteemeitä jo niin, ettei niiden kykyä ylläpitää elämää enää voida pitää itsestäänselvyytenä.

13:34 - /maailma

2005-04-02

Punainen purkinkansi ja hyvä tutkijan urani - hukka ja susi mukamas

Käytin eilen jonkin verran aikaa etsimiseen. En ottanut avukseni nuorimman veljeni etsivää koneistoa, vaan tyydyin järkeilyyn, muisteluun ja ideointiin. Etsin keinoa niiden hukattujen ja hukkumassa olevien pelastamiseksi, mistä kirjoitin eilen jutussani Hukassa mikä hukassa ja urakin on varttia vaille susi. Jutussa ei ollut kyse aprillipilasta, enkä tarkoittanut edes uikuttaa suden pelosta. Kyse oli aivan muusta eli tapahtuneet tosiasiat huolella kirjaavasta nettipäiväkirjamerkinnästä.

Hukkaamaani purkinkantta etsin niin, että kertasin mielessäni liikkumistani purkin kanssa ja viimeistä muistikuvaani kannesta. Muistinkin sitten ihmetelleeni kesken pikkutavaroiden järjestelyn sitä, että havaitsin vain toisen kahdesta purkinkannesta. Muistelin siitä hetkestä taaksepäin ja päädyin lipaston luo. Muistossani tyhjensin purkin lipaston laatikkoon, joten etsin kantta eilen tuosta samaisesta laatikosta. Siellähän kansi oli. Kannessa pari pientä nippeliä, joille olin lähtenyt kesken kaiken etsimään pikkuruista rasiaa ja jäänyt sille tielleni. Puhelu oli keskeyttänyt purkin tyhjennyksen. Puhelun jälkeen oli pitänyt rientää valmistuvan aterian liedeltä siirtämiseen ja siitä syömään ja niin edelleen. Kansi unohtui siinä tekojen seuraannossa laatikkoon, mutta nyt purkki on taas kannetettu eli kansi on purkiaan sulkemassa.

Hukkasin muka eilen sen päivän, joka eilisen kannalta oli eilinen päivä, mutta toisinhan asia on. Minä olin käyttänyt maaliskuun viimeisen päivän päivittyvän tietokoneen lähistöllä ja remontista tärisevän kotini sisäpuolella varsin hyödyllisesti. Osan ajasta käytin kaikenlaisten pikkutavaroitteni järjestämiseen ja ruuanlaittoon, kuten jo on käynyt ilmi. Jonkin verran aikaa meni siihen, että avasin postitse saamani uuden kieltokirjeen, jossa tämänkertainen epääjä eli Tampereen kaupunki kertoi, kenet palkkasi siihen pestiin, jota olin hakenut. Tuon kirjeen viestistä toipumiseen meni tovi. Monenmoista muutakin tein aprillipäivän aattona, joten oli suuresti liioiteltua minun väittää hukanneeni tuon päivän. Mitä vielä! Minulla on siitäkin päivästä runsaasti muistoja, joten hyvän eilisen eilisyyden lisäksi tuolla päivällä on nyt kunnia olla elämäni toistaiseksi viimeisin toissapäivä.

Hukkaavat muka tästä talosta parvekkeet. Kaikkea minullekin välähtää mieleen. Eihän parvekkeiden poistaminen käytöstä välttämättä tarkoita sitä, että portaikon yhteiset tuuletusparvekkeet otettaisiin irti seinästä. (Tätä pohdin toki vähän jo eilenkin.) Ehkä parvekkeen ovien ulkopuolelta lukitsemista eli parvekkeille menon estämistä voi tosiaan sanoa parvekkeiden poistamiseksi käytöstä. Olennaista tämän parvekkeiden hukkauspelkoni kannalta on se, ettei kodikseni vuokraamassani asunnossa edes ole hukattavaa parveketta. Yhden ikkunani tuuletusruudun edessä on kukkalaatikko, jota en rohkene käyttää, etten pudottaisi pelakuuta kaduitse liikkuvain päälle. Portaikon tuuletusparveketta en yleensä käytä. Siis teettävätpä omistajat parvekkeilleen mitä tahansa, on hukka (tai mikä lie) heidän. Minulta ei voi hukata olematonta kotiparveketta, eikä minun ole järkevää olla huolissani tuuletusparvekkeesta tai kukkalaatikosta, joita en käytä.

Ovat muka hukanneet hyvän tutkijan urani. Kaikkea minulle tuleekin mieleen väittää. Eihän kukaan ole sormellaan koskenut minun tutkijan uraani. Työnantajilla ei vain ole ollut tarvetta tai rahaa minun palkkaamisekseni pätkää pitemmäksi ajaksi kerrallaan. Toisaalta vakituisten pestien hakijoista on aina löytynyt yksi minua pätevämpi tai sopivampi taikka ennastaan pestiä hoitanut, joten pesti on tietenkin kuulunut kulloisellekin voittajalle. Ei sille mitään voi, että en ole kuulunut työnantajien pitkän tähtäimen pestaussuunnitelmiin kertaakaan. Tosin yksi kerta olisi riittänyt siihen, että minulla olisi vakinainen tai toistaiseksi jatkuva pesti.

Eivät ole hukanneet hyvää tutkijanuraani, vaan minä olen voittanut tutkijan pätkäpestejä itselleni yhä uudelleen ja uudelleen. Mitä useammin olen voittanut itselleni pätkäpestin, sitä pitempi ja katkelmallisempi on nimikirjaotteestani eli eräänlaisesta työmääräysluettelosta tullut. Pestiluettelo kertoo kuitenkin vain arvostetun työpanokseni rahoitusjärjestelyjen epävakaudesta eli vähävaraisista yliopistotyönantajista. Nämä akateemiset työnantajat ovat aikaisemmin palkanneet minut uudelleen heti, kun ovat saaneet siihen riittävästi rahaa. Nyt 52-vuotiaana maisterina olen liian kallis työntekijä pätkittäin palkattavaksi maisteripesteihin, joihin löytyy pilvin pimein hakijoita minua nuoremmasta maisteriväestä.

Susi ei ole urani, vaan susi on ollut ja on yhä yliopistojen tutkimusrahoitus. Yliopistojen rahoituksesta osa on sidottu saavutettuihin tohtorintutkintoihin, joten vähät varansa yliopistot (samoin kuin akateemista tutkimusta tukevat rahastot, säätiöt ynnä muut) käyttävät mieluummin edullisempiin rahoituskohteisiin: nuoriin maistereihin, joilla ikälisät ovat vasta tulevaisuutta ja joilla on edessään riittävännäköisesti vuosia myös väitöskirjan tekemiseen. Tästä voi alkaa lupaavien nuorten maistereiden elämänmittainen pätkätyökierre. Jos nuorille maistereille ei tarjota turvallisempaa työnteon rahoitusta ja todellista mahdollisuutta väitöskirjan tekemiseen, niin heille käy niin kuin minulle. Sellaisistakin tutkijatyöpätkistä, joissa ei saa tehdä väitöskirjaa työn ohella, kertyy ikälisävuosia. Nuo pätkät ovat yleensä projektityötä, joten vaadittava työpanos on usein suurempi kuin palkattu työaika, joten vapaa-aikaa väitöskirjan tekemiseen ei ole. Niin on ainakin minun kohdallani ollut. Pätevyyteni riittää nykyisin siksi vain sellaisiin pesteihin, joihin hakee (pilvin pimein, kuten minulle on yhä uudelleen sanottu) nuoria maistereita. Yli viisikymppisenä minun edessäni häämöttää (työnantajan silmin katsottuna) eläkeikä paljon lähempänä kuin nuorten pestikilpakumppaneitteni, ja siksi myös eläkeläisyyteni uhkaavine kustannuksineen pelottaa työnantajia ainakin eläkeikään jatkuvien pestien kannalta.

Ei urani ole lähelläkään sutta. Maisterifilosofin uranihan olisi kunnossa, jos yhden kerran saisin vakituisen pestin, jossa tekisin töitä eläkkeelle pääsyyni asti eli vielä pitkälti toistakymmentä vuotta. Pätkätyöhistoriani ja ikäni ovat kuitenkin melkein kenen tahansa minua nuoremman maisterin voitettavissa. Toisaalta väitöskirjani valmistuisi, jos saisin yhden kolmivuotisen apurahan intentionaalista teonkäsitettä koskevaan tutkimukseeni. Apurahan antaja ei joudu palkkaamaan minua väitöskirjan valmistuttua, eivätkä tuolloin entistä lähempänä olevat eläkevuoteni tule apurahan antajan maksettaviksi. Tutkimuksella hankkimani tieto olisi iästäni riippumatta arvokas lisä filosofisen teonteorian ja tieteenfilosofiankin kannalta. Asiallisen ja laadukkaan väitöskirjan valmistumisen jälkeinen työllistymiseni voisi rakentua koti- ja ulkomaisten esitelmien ja luentosarjojen, kirjoittamisen ja asiantuntijatehtävien varaan. Yksinäinen ihminen tulee toimeen melko pienillä tuloilla, joten tutkimusapuraha ja väittelemisen jälkeinen kirjoittavan asiantuntija-esitelmöijän ura ovat minun tilanteestani järkevä reitti tulevaisuuteen.

09:36 - /keinot

2005-04-01

Hukassa mikä hukassa - ja urakin on varttia vaille susi

Hukkasin eilen valkoisen purkin punaisen kannen. Ei se kansi niin pieni ole, että sitä ei näe: semmoinen kämmeneni kokoinen se on ja korkeuttakin on suunnilleen kahdeksan millimetriä. Silti en löydä sitä mistään, en edes roskiksestani.

Hukkasin eilisen päivän. Yritin hoitaa kotitöitäni, mutta kotini tärisi niin kovasti, että en olisi uskaltanut käyttää tietokonetta, vaikka se olisi ollut käyttökunnossa. Tietokoneeni pienen 32-megaisen muistin vuoksi ohjelmistojen päivitykset kestävät kauan. Eilinen kodintärinäpäivä oli siis hyvä siihen tarkoitukseen: pidin näytön suljettuna ja poikani yöllä käynnistämä prosessi jurruutti koneessa omia aikojaan samalla, kun minä yritin olla kuulematta kotikerrostalon remonttipauhua.

Hukkaavat vissiin meiltä tuuletusparvekkeet. Eilen ihmettelin useita päiviä kestänyttä pauhua kerroksessani. Kotiportaikon kerrostasanteiden yhteydessä olevien tuuletusparvekkeiden remontointipauhu on liittynyt tuuletusparvekkeiden käytöstä poistamiseen. Jos olen ymmärtänyt oikein tiedotteet, niin nuo parvekkeet poistetaan käytöstä pelkän lukitsemisen sijasta ihan irrottamallakin. Ehkä tiedotteen sanavalinta oli epätarkka. Minusta on tänä aamuna näyttänyt siltä, että tuolla hämärässä suojamuovien ja sisäpihaisen ulkoseinämme välissä olisi vielä tuuletusparvekkeita. Toivottavasti ne ovat siellä, eivätkä huku.

Ovat hukanneet minulta hyvän tutkijanuran. Olen joutunut tekemään nuoruus- ja opiskeluajan pätkätöiden jälkeen tutkijantyöni Jyväskylän ja Tampereen yliopistoissa pelkkinä pätkinä. Eivät tässä selitykset auta. Mitä tahansa elämässäni onkaan tapahtunut tätä ennen ja mitä tahansa olenkaan tehnyt, niin tänään olen yhä vailla uutta eli suunnilleen seitsemännettäkymmenennettä pätkäpestiäni. Olen akateemisesti koulutettu (YTM, KM) pätkätyötön. Kun ura on tällä koulutuksella hukassa, se on melko varmasti tässä iässä myös varttia vaille susi.

10:20 - /tilanne

2005-03-30

Maaliskuun lopulla ja huhtikuun alkupuolella tapahtuu

Helsingissä tiedotetaan 31.3. uutuudesta nimeltä Kestävän kehityksen maisteriohjelma. Tampereella on viikonloppuna 2.-3.4. Suuri Filosofiatapahtuma otsikolla Minä ajattelen. Tampereella on lisäksi 4.-7.4. englanninkielinen filosofian vierailuluentosarja, jossa teemoina ovat realismi/antirealismi, metaetiikka ja poliittinen filosofia. Helsingissä on 8.-9.4 englanninkielinen seminaari kognition biologiasta. Helsingissä myös järjestetään viikonloppuna 9.-10.4. neljäs suomalainen sosiaalifoorumi.

Lue lisää ...

09:06 - /tulossa

2005-03-29

Kultainen Kuukkeli 2004

Kultainen Kuukkeli 2004 on palkinto, josta kilpailevat ehdokkaat on julkistettu eilen. Aloitusmaisema juhlii omaa karsintamenestystään eli loistokasta häviötään yllä olevalla trendikkäällä pystillä, jonka lähteelle löysin Antti-Juhanin opastuksella ja jonka kiitettävä luoja on Keitetty Kumiperuna.

19:18 - /blogit

Vuorovaikutusta, seinänkuorrutuspauhua ja arvailua

Soitin tänään jatkoaikaa erikoiskirjastossa luettavalle tutkimusaineistolle ja sain. Muutakin vuorovaikutusta on ollut ihan riittämiin, vaikka olenkin ollut päiväkausia flunssaisen kuumeilun vuoksi itsekseni. Kotikerrostaloni kuorrutus etenee ajoittain melko äänekkäästi. Olen lukenut remonttitiedotteet, mutta päivittäisen vaiheen tarkistamisen sijasta arvailen huvikseni porauspauhusta ja muista remonttiin liittyvistä havainnoista, missä vaiheessa kotikerrostaloni ulkovuoraus- ja ikkunaremontti (kuorrutus!) on tarkalleen menossa.

Lue lisää ...

18:35 - /eloa

Muiden nettipäiväkirjojen äärellä huomattua

Aina silloin tällöin on hyvä katsella ympärilleen, sillä lähistöllä saattaa olla muitakin ihmisiä. Täällä blogistaniassa ei Aloitusmaiseman ympärillä ole ihmisiä, vaan blogeja. Kerron liitteessä, millaisia blogeja olen viime aikoina seurannut.

Lue lisää ...

09:33 - /blogit

2005-03-28

Toipilaan spostiloorassa lukijapostia

Kuumeissani en ole jaksanut katsella tietokoneen näyttöä pitkäperjantain päivityksen jälkeen ennen kuin pääsiäissunnuntaina illalla Aloitusmaisemaa päivittäessäni. Siksi en ole huomannut sitäkään, että sähköpostilaatikossani on odotellut lukijapostia Ranskasta, joskin saman oman suomalaisen akateemisen opinahjoni kasvatilta.

Lue lisää ...

02:17 - /maailma

2005-03-27

Etsin tietoa - ja löysin Mansikan sekä lipsahduksen

ERIKOISLUKUSALISSA: Olen joskus syventynyt erilliskirjasto Bibliotheca Wrightianan arvokkaimman aineiston syövereihin erikoislukusalin pöydän ääressä - mutta sattuneesta syystä vain joskus. Joskus ei mielestäni ole sama asia kuin tarpeeksi usein.

NIMIHAUSSA: Äskettäin etsin taas Googlen avulla internetistä teon käsitettä ja filosofiaa koskevia linkkejä. Käytin silloin myös hakusanaa Georg Henrik von Wright.

MANSIKKAN SIVUILLA: Tavoittelemieni sivustojen lisäksi päädyin tuulahdukseen Italian suomalaisten kuulumisia - yhdistystoimintaa, uutisia ynnä muuta. Heidän lehtensä Mansikka on julkaissut viime marraskuussa von Wrightistä ja muutamasta muusta muistokirjoituksen, mutta von Wrightin kuolema on siinä ajoitettu väärin. Oikea ajoitus löytyy vaikkapa Helsingin yliopiston sivulta Georg Henrik von Wright , jossa hänen elämänsä mitaksi ilmoitetaan 14.6.1916-16.6.2003.

SÄHKÖPOSTISSA: Lähetin ajoitusvirheestä sähköpostitse huomautuksen lehden toimitukseen. Päätöimittaja lupasi vastauksessaan, että virhe korjataan varmasti tuonnempana. Kiitos!

20:26 - /maailma

2005-03-25

Pitkäperjantaina kuumeisena kommentoimassa

Eilisen kävelylenkkini jälkeen olen ollut kuumeessa. Ei minun olisi pitänyt lähteä silloin kävelemään, sillä ulkoilma viilteli keuhkojani koko Hämeenkadun ja Metsoon ja takaisin. Vein päivän verran myöhässä olleen kirjan takaisin kirjastoon. Tietenkin kirja piti palauttaa, sillä eilen siitä meni myöhästymismaksua vain 0,15 euroa. Ensi tiistaina olisi ollut seuraava palautuspäivä ja maksua olisi ollut jo 0,9 euroa. Paluumatkalla kävin lämmittelemässä keuhkojani kaupassa, josta ostin itselleni omenoita. Omenat maistuvat hyvältä.

Olen yrittänyt kirjoittaa kommenttia ja aloitetta jo yli viikon verran. Flunssainen tukkoisuus lämpöineen on ollut vaivanani ainakin yhtä kauan. Olen silti ollut ahkerasti liikkeellä kokouksissa, kirjastoissa, pestinmetsästyksesä ja jopa miettimässä yhteisten asioiden hoitamisen entistä parempaa sujumista. Minulla oli mielessäni hieno aloiteideakin, mutta se liukeni tarkistusten ja tarkemman harkinnan jälkeen. Ehkä siinä on silti puheenvuoron siemen. Kommenttikin kutistui kuin viinirypäle rusinaksi. Kuumeessa ei edes viimeistelyä jaksa tehdä niin hyvin kuin tahtoisi. Tein mitä tein, enkä tiedä, jatkaako kommentti matkaansa vai ei.

Nyt menen nukkumaan kuumetta pois. Terveyttä toivon ja valoisaa mieltä.

12:48 - /kunto

2005-03-24

Seitsemän ei ole kahdeksan eikä suljettu ole avoinna

Kävin eilen illansuussa palauttamassa Metsoon kirjoja, joita olin uusinut jo sallitut viisi kertaa. Luulin laittaneeni kassiini kaikki palautettavat, mutta turhaan luulin. Koko alkuviikon minua on vaivannut flunssainen pään tukkoisuus, jota epäilen osasyylliseksi mokaani. Nimittäin siihen, että kahdeksasta palautettavasta kirjasta vein kirjastoon vain seitsemän. Jos en palauta kahdeksatta kirjaa tänään, myöhästymissakkoa kertyy koko pääsiäisajalta, sillä kirjasto on silloin suljettuna.

Lue lisää ...

06:20 - /tilanne

2005-03-23

Edesmenneiden kirjailijoiden arvostamista

Myöhästyneet onnittelut Sinulle, oi Maailman Runous! Anteeksi, että en maininnut merkkipäivääsi ajallaan. Sinulla oli vuotuinen merkkipäiväsi 21.3. eli viime maanantaina.

Onneksi sentään kirjoitin tuon merkkipäivän tienoilla pariinkin kertaan muuten kirjallisuudesta. Minna Canthia muistin hänen merkkipäivänään 19.3. eli viime lauantaina. Ikävää, että Pirkkalaiskirjailijat eivät mainitse Minna Canthin päivää samalla, kun tarjoavat sivustonsa aluksi luettelon kirjallisuuden yhdeksästä merkkipäivästä. Minä kuitenkin mainitsin sekä Minna Canthin että monia muita eläviä ja kuolleita tamperelaiskirjailijoita, kun valmistauduin Kadunnimitoimikunnan kokoukseen eilen. Tosin juttuni kirjailijalista ja kokouksessa esittämäni kirjailijalista poikkesivat toisistaan.

Lue lisää ...

22:09 - /arvot

2005-03-22

Kirjailijoita ja katujen nimeämistä Tampereella

Pirkanmaalaiseen kaunokirjallisuuteen voi tutustua helposti Pirkanmaa kirjailijoiden sivustossa. Päädyin sivuille valmistautessani Tampereen kaupungin kadunnimitoimikunnan tämänpäiväiseen kokoukseen.

Kirjailijoiden muistonimet näkyvät Tampereella esimerkiksi niin, että meillä on täällä Tampereella lapsuutensa viettäneen kirjailija Minna Canthin mukaan nimetty katu eli Minna Canthin katu. Nimistössä ovat koko nimillään myös Jalmari Finne, Kaarle Halme, Yrjö Jylhä, Väinö Linna, Kalle Päätalo, Eino Salmelainen, F. E. Sillanpää ja Lauri Viita Tampereen seudulta sekä Pirkanmaan ulkopuolisena Aleksis Kivi ja pelkällä sukunimellään (J.L.) Runeberg.

Lue lisää ...

14:09 - /ihmiset

2005-03-20

Liikaa linkkejä lähteisiin tai liian vähän siteitä ympäristöön?

Kirjoitan tätä nettipäiväkirjaa jonkin verran eri tavoin kuin olen aikaisemmin kirjoittanut päiväkirjaa kynällä paperille. Osittain kyse on siitä, että kirjaan Aloitusmaisemaan itselleni aineistolinkkejä tulevia kirjoittamistarpeita varten. Toisaalta taas kehittelen oman elämäni tapauksista siemeniä, joista saattaa tulevaisuudessa kasvaa pitkiäkin sepitteitä. Toki jotkut juttuni ovat samanlaisia kuin paperipäiväkirjoissani on ollut. Tämä juttu on kuitenkin parin täällä Aloitusmaisemassa käyttämäni kirjoittamistavan tutkiskelua. Laitan tutkiskelun kuitenkin linkin taakse.

Lue lisää ...

21:00 - /meta

2005-03-19

Ihmisiä ja yhteiskunnallista harrastusta viikolla ja nyt

Joitain päiviä sitten kävin tamperelais-helsinkiläisen naispienryhmän palaverissa, jonka siirsimme flunssaa pakoon tammikuulta maaliskuulle. Muitakin ystäviä olen tavannut viime päivinä kasvokkain tai viestinten välityksellä. Tänään olen hoitanut yhteiskunnallisia harrastuksia sähköpostitse ja puhelimitse useampaankin suuntaan. Olen saanut palautettakin näinä päivinä monilla kanavilla - ja siitä tässä kiitoksensa kullekin!

Lue lisää ...

21:08 - /ihmiset

Tänään on 161 vuotta siitä kun Minna Canth syntyi

Muistoissani: Muinaisina opiskeluaikoinani ohjasin Minna Canthin näytelmän Papin perhe opiskelupaikkakuntani mukaisesti Jyväskylän ylioppilasteatterissa. Papin perheen voi lukea netistä, sillä Project Gutenberg kokeilee myös näin.

Tänään: Vaikka tänään vietettävä Minna Canthin syntymäpäivä ei ole Sisäasiainministeriön liputuspäivä, niin toki Sisäasiainministeriö suositti jo pari vuotta sitten tätä päivää yleiseksi liputuspäiväksi. Samana vuonna asian uutisoi myös nuori Helsingin normaalilyseon latinisti otsikolla Liputus Minna Canthille ja tasa-arvolle. Jotkut sentään liputtavat tänäänkin. Ainakin Naisjärjestöjen keskusliitto liputtaa tänään suomalaisen uranuurtajanaisen Minna Canthin kunniaksi. Ihmetystäni herättää kuitenkin se, että Minna - Valtakunnallinen naistutkimus- ja tasa-arvoportaali, joka kantaa sivujensa vasemmassa yläkulmassa Minna Canthin nimeä ja kuvaa, ei huomioi hänen tämänpäiväistä syntymäpäiväänsä lainkaan.

Lue lisää ...

14:12 - /historia

2005-03-17

Kerrostalon kuorruttaminen

Asumisesta tulee tänä keväänä kotikerrostalossani ja siis myös kotonani uudenlainen kokemus. Tästä talosta tehdään lämpimämpi ja kauniimpi. Kun kerrostalo kuorrutetaan, pitää ikkunalaudoilta siirtää kukat ja muut koristeet pois. Tärinää tulee kuulemma sen verran, että ikkunalaudalle sijoitetut tavarat voivat liikkua ja siis myös pudota. Nyt pitää vain ratkaista, mille pöydälle ja hyllylle mitäkin sijoitan viikkokausiksi eteenpäin. Kiehtovaa ja jännittävää, ainakin toistaiseksi.

12:16 - /eloa

Portaita, käytäviä ja pahvikoteloita - kuin unessa ikään

Valkoista isoa rakennusta vastapäätä olevaan rakennukseen johtavat portaat. Ulko-oven jälkeen on pieni eteinen ja seuraavan oven takaa löytyy aula. Kun laskeutuu lähimpiä portaita pitkin alempaan kerrokseen, löytää niin isoja lukollisia lokeroita, että kassin lisäksi niihin mahtuvat myös siistin myttyämisen kestävät ulkovaatteet ja pussitetut ulkokengät. Sisäkengät jalassa ja kukkaro kädessä on kevyt liikkua. Seuraavassa käytävässä on wessoja, joita voi käyttää, jos on tarpeen. Sitten takaisin portaita ylös ja aulan jälkeisen salin läpi seuraavaan saliin. Siellä löytyy kierreportaita alakertaan ja alakerrassa käytävän päässä ovat muun ohella suorat, mutta välitasanteelliset portaat alakertaan. Eteen avautuu tila, josta lähtee muiden reittien lisäksi käytävä, jonka päässä ovat muun lisäksi portaat ylempiin kerroksiin. Matkalla ohittaa suljettuja wessojen ja muiden tilojen ovia, mutta myös avoimia ovia tiloihin, joihin ei ole menossa. Kun on kiivennyt tarpeeksi monta kerrosta ylöspäin tulee eteen avoin ovi sinne, minne tämä matka vie. Oven takana ei kuitenkaan ole suoraa reittiä eteenpäin, joten on käännyttävä oikealle tai vasemmalle. On parasta lähteä siihen suuntaan, mihin on menossa. Huoneita on monta peräkkäin ja lopulta edessäpäin näkyy ikkunoista ulkomaisema. Suoraan eteenpäin ei siis pääse pitemmälle, joten katse etsii ovea ja löytää. Oven takana on suljetun portaikon ylätasanne ja toinen ovi. Sen oven takana on virkailija, joka tarkistusten jälkeen tuo varastosta pahvikoteloita tai jotain muuta. Lähtiessä kaikki palautetaan ennallaan virkailijalle. Poistumisreitti on kuin kelaisi filmiä taaksepäin. Tosin tämän filmin päähenkilö kulkee paluumatkankin etuperin. Ulko-oven ulkopuolella maailma on ennallaan.

11:43 - /keinot

2005-03-14

Maan korvesta varrelle virran - noin 21 vuotta alkutaipalettani

Hanget houkuttelevat hiihtämään. Tosin minun hiihtoni viihtyvät paremmin muistikuvissani ja unissani kuin nykyisessä talvisäässä, joka juttuni teeman vuoksi on heinolalaista malliltaan.

Huomasin sitten internetissä vaellellessani, että Fennica.Net - Suomi internetissä sivuston tarjoamien hakujen avulla voi pistäytyä kaikkiin Suomen kuntiin katsomaan, mitä minnekin asiallisesti kuuluu. Minä kävin sillä tavoin Pertunmaalla ja Heinolassa. Sen jälkeen sitten etsin tämän jutun linkityskohteita myös Googlen sekä selaimeni Dillon (onnea 5-vuotiaalle!) tarjoaman haun avulla.

Lue lisää ...

02:53 - /historia

2005-03-11

Kirje ja puheluita - kivaa!

Kaupunki: Sain tänään kutsun Tampereen kaupungin Kadunnimitoimitoimikunnan kokoukseen. Kokous on luottamustehtäväkaudellani ensimmäinen ja osuu pääsiäisen alusviikolle. Aion valmistautua kunnolla, sillä onhan selvitettävä, mikä on vihreä kanta(ni) nimikysymyksiin. Odotan kokousta kiinnostuneena.

Yhteyshenkilöitä: Muuten päivä on mennyt jos jonkinlaisten edes jollain tavoin kiinnostavien ja minulle mahdollisten työpaikkojen yhteyshenkilöille soitellessa sekä työpaikkahakemuksia ja liitteitä tehdessä. Osa puheluistani ei löytänyt oikeaa vastaajaa, joten sain sitten myöhemmin vastauspuheluita tuntemattomista numeroista. Yksi puhelu tuli kuitenkin ystävältä ja koski jo toistakymmentä vuotta jatkuneen keskustelevan pienen helsinkiläis-tamperelaisen naisryhmän palaveria. Juteltiin ja sovittiin palaveri.

Poikani, sisarukseni ja ex: Nykyisessä elämänvaiheessamme emme tapaa poikani kanssa niin usein kuin ennen, mutta yhteyskanaviahan on muitakin. Monta lyhyttä puhelua puolin ja toisin olemme tänäänkin soitelleet Antti-Juhanin kanssa. Ihan kuin huutelisimme vielä hänen lapsuudenkodissaan huoneesta toiseen. Vähän sama tunnelma minulla on sisarustenikin kanssa, mutta verkkaisemmin huuteluin. Kaikki neljä veljeäni ja ainoa siskoni ovat mukavasti puhelimitse tavoitettavissa, joten yhteys säilyy. Täällä Aloitusmaisemassakin on näkynyt ainakin yhden veljen ja tietenkin myös poikani jälkiä muiden kävijöiden ohella. Taannoisen lupaukseni mukaan laitan tähän ihan lopuksi linkin, joka johtaa näytteeseen antiikin aikaisen :) ex-mieheni kotisivun design-taidoista ja nuorimman pikkuveljeni yrittäjähenkisyydestä: Yksityisetsivätoimisto Tuomaala.

22:23 - /eloa

Pitkittyneiden opintojeni ja pätkittyvän työ(ttömyys)urani taustaa

Olen miettinyt sitä, miksi hiljaisuus tuntuu nyt täyttävän mieltäni niin voimakkaasti, että siitä on tullut usean päivän ajaksi vallitseva tunnelma elämässäni. Aikaisemmissa elämänvaiheissa ovat monet menneisyyteni ymmärtämättä jääneet ja kipeät tapahtumat eläneet mielessäni suunnilleen koko ajan. Hankalat muistot ovat askarruttaneet ajatuksiani, ellen ole syrjäyttänyt niitä esimerkiksi haastavalla tai muuten uuvuttavalla työllä tai vaikkapa kiehtovaan televisio-ohjelmaan taikka kirjan tapahtumakulkuun uppoutumisella. Stressivaiheissa tämäkään ei ole ennen auttanut. Nyt on toisin.

Nyt elän jonkinlaisen sisäisen hiljaisuuden ilmapiirissä. Aloitusmaisemaan kirjoittaminen on tehnyt pelottavasta menneisyydestä sekä häpeälliksi kokemastani hitaasta opiskelu-urasta ja ikuiselta tuntuvasta pätkätyö(ttömyys)urastani julkisen. Näin on käynyt vähäisestä lukijamäärästä huolimatta. Kaikesta en ole kirjoittanut ollenkaan, enkä muustakaan ihan tarkoilla nimityksillä, mutta pelkojeni voittamisen kannalta kuitenkin riittävästi. Menneisyys ja nykyhetki pelottavine ja hävettävine asiantiloineen on jotenkin puhdistunut. Elämäni on asettunut sellaiseen rauhaan mielessäni, jota olen aina kaivannut. Sitä hiljaisuuteni nyt on.

Lue lisää ...

08:58 - /historia

2005-03-09

Katkelmallisia kuulumisia hiljaisella äänellä

Minä nautin hiljaisesti hiljaisesta olosta. En lopulta käynyt yhdessäkään menovinkkilistani naistenpäivän tilaisuudessa, vaikka aioin. Mieleni oli aika apea ja eteeni osui myös apeaa menoa, kuten liittestä on pääteltävissä. En saanut ruusua, vaikka naistenpäivän kukkamyynti jopa Turun Sanomien mukaan on kasvamassa - miksei siis myös täällä ja muuallakin. Joskus olen osunut naistenpäivänä (tai ystävänpäivänä) kauppaan, jossa on jaettu kaikille kohdalle osuville naisille ruusu. Tällä kertaa kävin ruusuttomissa paikoissa. Olo on ollut monestakin syystä sisäisesti hiljainen - silloinkin kun olen ollut ihmisten seurassa ja puhunut.

Lue lisää ...

00:48 - /eloa

2005-03-08

Tutkija käytettävissä työmarkkinahintaan - tai yhdistelmätuella

Kävin eilen tunnin mittaisen keskustelun Tampereen työvoimatoimiston virkailijan kanssa hänen työajallaan. Keskustelu eteni kahta linjaa. Yhtäältä sain tuoreita vinkkejä ansioluettelon hiomista varten ja toisaalta valmistelimme myös yhdistelmätuella työllistymistä. Totesimme, että olen työmarkkinoiden käytettävissä työmarkkinahintaan. Etsiessäni ja odotellessani otan vastaan myös sellaisen pestin, jota yhteiskunta sponsoroi maksamalla yhdistelmätukea siihen oikeutetulle työnantajalle. Yhdistykset, kunnat ja yrityksetkin voivat saada juuri minun palkkaamiseeni tukea, kunhan tehtävistä sovitaan.

Mieluiten kuitenkin haluaisin jatkaa tutkijana. Se olisi mahdollista, jos saisin säätiöiltä, rahastoilta ja muilta soveltuvilta tahoilta rahoituksen Georg Henrik von Wrightin filosofista teonteoriaa koskevalle tutkimushankkeelleni.

Vuoden 2003 alusta asti minulla on ollut vireilla Tampereen yliopiston Matematiikan, tilastotieteen ja filosofian laitokselle filosofiaan tarkoitettu filosofisen teonteorian tutkimushanke Teko. Teon syyn ja perustelun yhtenevyysongelma Georg Henrik von Wrightin filosofiassa. Tutkimusjulkaisua varten olen saanut rahoituksen Tampereen kaupungin Tiederahastosta vuonna 2003. Tarvitsen kuitenkin rahoituksen myös hankkeen itsensä toteuttamiseen.

Lue lisää ...

10:03 - /tilanne

2005-03-06

Naistenpäivä 8.3. - menovinkkejä tiistaiksi

Minä Naistenpäivänä: Minulle on tulossa kiireinen viikko erilaisten hakujen ja asiointipalaverien vuoksi. Yritän silti mahduttaa kalenteriini Kansainvälisen Naistenpäivän, joka on tiistaina. Naistenpäivän ohjelmatarjonta on ollut ja on monipuolista. Oma tiistaisuunnitelmani on vielä keskentekoinen. Poimin liitteeseen joitain Naistenpäivän tapahtumia - pääasiassa Tampereelta.

Lue lisää ...

16:25 - /tulossa

2005-03-03

Äiti ylpeänä esittää: onnea poikani!

Antti-Juhani on tavalliseen tapaansa vauhdissa. Ihan kaikkia hienoja juttuja en kerro, mutta jotain sentään tekee mieleni taas pojastani mainita. Hänen nettiartikkelinsa Giuseppe Verdi on ilmestynyt Wikipediassa ja saanut maininnan "Tämä artikkeli on laadukas suositeltu sivu". Artikkeli on tällä hetkellä myös Wikipedian Kuukauden artikkeli. Jännittävää artikkelissa on, että Antti-Juhani muokkasi sen kouluaikaisesta esitelmästään. Onnitteluni! Toivotan myös menestystä Keskimaan vaaleissa.

22:39 - /ihmiset

2005-03-02

Kohtalona pätkätyö(ttömyys) - eli kiitos kirjeestä Suomen Akatemia

Posti toi tänään kieltokirjeen Suomen Akatemiasta. Olen pyrkinyt sinne töihin, kuten 88 muutakin hakijaa. Kirjeessä kiitettiin pestin hakemisesta ja todettiin, että minua ei valittu. Samalla kerrottiin, kuka YTM pestin sai. Kirjeessä myös palautettiin minun YTM- ja KM-tutkintojeni todistuskopiot (kiitos, palautus oli ystävällistä).

Miksi Suomen Akatemia olisikaan valinnut minut tuohon pestiin? Ovathan aikaisemmat pitkäaikaiset työnantajani - Jyväskylän yliopisto ja Tampereen yliopisto - palkanneet minut vain pätkä kerrallaan, vaikkakin moniin pätkiin kumpikin. Eikä minua ole ihan äskettäin palkannut kumpikaan noista yliopistoista, saati jokin muu taho.

Pätkätyö tuo ansioluetteloon arvokasta työkokemusta silloin, kun sitä kerää nuori aikuinen opiskelun ohella ja vielä joitain vuosia valmistumisen jälkeenkin. Arvokasta pätkätyö on silloinkin, kun sitä on kerännyt kypsempään ikään ehtinyt henkilö siirtymällä vakinaisesta työstä virkavapaan turvin arvostetumpiin sijaisuuksiin tai määräaikaispesteihin. Vielä silloinkin pätkätyökokemukselle löytyy arvoa, kun työpätkät seuraavat tiiviisti toisiaan, eikä työtön väli veny pitkäksi.

Mitä kauemmin pätkittäinen pestautuminen jatkuu (minun alallani), sitä vaikeampaa on pärjätä koulutuksen mukaisesti kilpailussa tutkimusrahoituksesta ja työpaikoista. Melkein työllistyminen ei tuo lisäarvoa seuraavassa tutkimusrahoituksen tai työpaikan hakuprosessissa.

13:27 - /tilanne

2005-02-28

Aurinkoinen maaliskuun aattotunnelma - ja pätkätöiden kartoitusta

Voin ihan hyvin. Aurinko paistaa juuri nyt taivaanrannan alareunassa ja vähän korkeammalla mielessäni. Paistoihan aurinko näin maaliskuun aattopäivän taivaallakin, vaikka ilmakehässä on pilviä. Ei sillä, että elämässäni olisi tapahtunut mitään erityistä. Muuten vain on kivaa odottaa kevättä, jolla on ollut tapana tulla säännöllisesti joka vuosi omalla vuorollaan vuodenaikojen kierrossa.

Pätkätöitä odotellessani kuulen mielessäni erään mukavan miehen kannustavat sanat: onni täällä vaihtelee (ja taivaan isä suojelee). Vaihtelu virkistää? Isänmaallisuus ja vaihteleva menestys ovat melkoisen mielenkiintoinen yhdistelmä. Tänään on Kalevalan päivä, onnittelut Kalevalalle. Suomen Kulttuurirahasto jakoi eilisissä juhlissaan aika monelle apurahaa, mutta moni jäi laillani ilmankin. Eilen päättyneissä Hiihdon maailmanmestaruuskisoissa Suomi sai viisi mitalia eli alle puolet siitä mitalimäärästä, johon pyrittiin.

Lue lisää ...

17:19 - /tilanne

2005-02-25

Auringonhehkua katonharjan takaa ja kapeasti maailmanmenoa

Aurinko hehkuttaa pilveä tai tehdashöyryä jossain tuolla vastapäisen kerrostalon katonharjan yläpuolella. Päivä on painumassa taas väsymystä - ei kun iltaa - kohti. Suomalaisnaisten viestijoukkue oli kunnossa ja hiihti hopeaa sprinttikisassa. Kiitos siitä ja onnea. Jossain välissä tällä viikolla oli kaapeli-internetyhteyteni maailmaan poikki yli vuorokauden. Kuulemma ongelma oli laaja ja katkoi yhteyksiä muuallakin tamperelais-elisalaisissa kaapeleissa. Kaapeliyhteys on nyt kunnossa. Yksi filosofian laitoksen keskustelutilaisuus jäi minulta kokematta eilen, koska minä en ollut ihan teräkunnossa. Nyt minä voin jo paremmin, mutta maailmani on vielä tänään pieni.

16:53 - /eloa

2005-02-22

Minun flunssani voi hyvin, samoin yön valot ja kuuhaaveet

Kotonani on yli aste vähemmän lämpöä kuin kotikerrostaloni muissa asunnoissa, sanoi talon lämpöjen mittaaja viime viikon lopulla. Tähän olen sittemmin saanut toisenlaista lämpötasoitusta. Oma elolämpötilani on kohonnut ainakin tuon puuttuvan huonelämpöasteen verran, olo on hutera ja vatsakin reistailee. Flunssani voi kaikesta päätellen hyvin. Nyt olen toistaitoinen vielä ainakin tämän päivän.

Sain viime viikolla sellaisenkin sähköpostiviestin, joka tuli kivalta sairaslomalaiselta, mutta tuskinpa minä siitä sairastuin. Pikemminkin ilahduin siitä, keneltä viestin sain, niin että unohdin taistella flunssantunkua vastaan. Viime yönä valvoin pitkään kumottavaa kuuta katsellen ja haaveilin, vaikkakin vastoin parempaa tietoani. Ihan yhtä kirkkaasti kuin yön kuu - mutta alempaa ja joka yö - loistaa kotiini kadun toiselta puolelta toimistoja täynnä olevan kerrostalon julkisivua koristava valotaideteos. Tuon taideteoksen valo ei vahvista haaveita lainkaan samalla tavalla kuin kumottava kuu.

13:54 - /tulossa

2005-02-20

Avain käteen ja pattereita ilmaamaan - hui sentään!

Viime torstaina kotini lämpötilaksi mitattiin jotain 19 lämpöastetta ja pienten patterinvääntöjen vuoksi sitten perjantaina löytyi 20 lämpöastetta uusintamittauksessa. Viime vuosien usein toistunut 16 lämpöastetta on muisto vain. En tunnistanut mittaajaa, mutta hän tiesi nuo vanhat lukemat. Jälkimmäisellä kerralla hän kertoi kotini yhä olevan talon kylmin. Sitten hän kokeili pattereiden ilmat, mutta ei löytänyt kuin yhdestä pihahduksen ylimääräistä hönkää. Kaikkien pattereiden kohdalla sain opastusta siitä, miten voin itse ilmata patterit tästä eteenpäin. Sain avaimenkin ilmaamista varten.

Toivottavasti talvi jatkuu leutona ja patterit pysyvät yhtä lämpiminä kuin nyt. Kyllä ne nyt tuntuvat yhtä lämpimiltä kuin tunti sitten ja muinakin kertoina kuin olen niitä kokeillut tänä viikonloppuna. Minä en millään tahtoisi ryhtyä ilmaamaan - hui sentään!

(Liitteenä on tarina siitä, miksi tuo "hui sentään" juolahti ja juuttui rohkeaan mieleeni.)

Lue lisää ...

17:28 - /eloa

2005-02-19

Vähäsen muista blogeista ja listoista

Näinä aikoina pinseri on siirtymässä uudelle ja korkeammalle tasolle suomalaisten blogien listaamisessa. Sen tarjoama blogilistan kehitysversio blogilista.fi beta on jo varsin mainio - ainakin Aloitusmaiseman näkökulmasta katsottuna. Asiantuntevamman lausunnon tuosta uutuudesta tarjoaa piikkilanka otsikolla Sivuston arvio: Blogilista.fi.

14:45 - /blogit

2005-02-18

Minä, Georg Henrik von Wright ja Michel Onfray sekä ilmoitus

Minä: Silloin, kun minulla oli Tampereen yliopistossa vuosina 1999-2002 pääasiassa Sosiaali- ja terveysministeriön, mutta myös Pirkanmaan TE-keskuksen kautta Euroopan sosiaalirahaston rahoittama filosofisen aktivointimenetelmän kehittämishanke, opetin oppimaani ja kehittämääni toiminnanfilosofiaa. Kyseessä oli markkaisena mitattuna yli parin miljoonan hanke. Tätä hankettä johtaessani tein yhteistyötä filosofian professori Leila Haaparannan kanssa niin, että hän oli hankkeeni valtakunnallisen ohjausryhmän puheenjohtaja. Hän neuvoi minut sitten hankkeen jälkeisen väitöskirjasuunnitelmani kanssa von Wrightin teonteoriaa tuntevan kolleegansa ohjaukseen.

Georg Henrik von Wright: Professori Matti Sintonen on biologian filosofiaa, kausaalisuutta ja selittämistä koskevien tutkimustensa ohessa tutkinut vuosien mittaan myös von Wrightin intentionaaliseen teonkäsitteeseen liittyvää vapauden, ymmärtämisen ja selittämisen problematiikkaa. Siksi hän oli ohjaajani tamperelaisessa professuurissaan. Hän on nyt kuitenkin Helsingin yliopiston rehtoriksi siirtyneen professori Ilkka Niiniluodon paikalla Helsingissä filosofian professorina ja ohjaa nyt Helsingin yliopiston filosofian jatko-opiskelijoita, mutta lukee kyllä ehtiessään tekstejäni, kunhan niitä hänelle lähetän. Tähän Georg Henrik von Wrightin teonteoriasta tekeillä olevaan tutkimukseeni etsin rahoitusta.

Michel Onfray: Nykyisin väitöskirjaani ohjaa Tampereen yliopiston filosofian professori Tere Vadén. Hän lähetti tamperelaisen filosofian postituslistalaisille tänään oheisen kaksikielisen ilmoituksen siitä, että ranskalainen filosofi Michel Onfray esitelmöi Helsingissä 3.-4.3. äskettäin suomennetun kirjansa Kapinallisen politiikka tiimoilta. (Ilmoitus on liitteenä.)

Lue lisää ...

19:03 - /tulossa

2005-02-17

Torstai on taas toivoa täynnä

Heräsin paljon ennen kuutta tänään ja aamutoimien lisäksi olen jo siivonnutkin. En ole siivousintoilija, pikemminkin ihan muuta. Minun piti vain tehdä reittiä kirja- ja mappikasojen lomitse niin, että vieraammatkin ihmiset rohkenevat liikkua ympäriinsä kodissani.

Miksikö? No siksi, että kaikissa täällä kotikerrostalossani olevissa asunnoissa kiertävät huonelämpötilan mittaajat tästä päivästä alkaen siihen asti, kunnes mittauksen tulokset täyttävät normin. Minulla on villapaita päällä ja mittarini näyttää nyt niukasti lukua 20, sentään plussan puolella.

Joku koira ulvoo alemmissa kerroksissa nyt niin kuin silloin tällöin muulloinkin tämmöisinä päivinä, joina vieras väki ramppaa talossa. Muuten tämä on nykyisin hyvinkin hiljainen ja rauhallinen talo. Rauhallinen on mielenikin ja hiljainen kotini, sillä en useinkaan hanki kotiini ääniä näin aamuisin. Toivon sillä tavoin saavani paremmin kiinni päivän vaatimuksista ja mahdollisuuksista.

(Liitteenä on pikakartoitus siitä, miltä minusta tällä hetkellä tuntuu.)

Lue lisää ...

09:07 - /tilanne

2005-02-16

Mieleni tekee kirjastoon - mutta on Helsingissä muutakin

Jos minulla olisi tutkimusapuraha, viettäisin lähiaikoina paljon aikaa Helsingin yliopiston kirjaston erillislukusalissa lukemassa filosofisia kirjoja, joita Georg Henrik von Wright on aikanaan lukenut. Hänen 2007 kirjaa käsittäneestä tieteellisestä kotikirjastostaan tehdyssä Bibliotheca Wrightianasta löytyy paljon tutkimukseni kannalta kiinnostavaa (juuria, aikalaiskeskustelua ym.), jota voi lukea vain erillislukusalissa. Muutakin tutkimusaineistoa siellä on - ja muuallakin Helsingissä. Olisipa minulla nyt tutkimusapuraha.

Helsinki on mielessäni monestakin syystä, mutta enpä kerro tarkemmin. Johtaakseni lukijoiden ajatukset toisaalle, laitan liitteeksi myös kaikille kiinnostuneille osoitetun kutsun Helsingissä 23.2.05 olevaan viiden vihreän kansanedustajan tapaamiseen.

Lue lisää ...

13:28 - /tulossa

Työttömän hiirulaisen pedonhampaat eli filosofi nurkassa

Tiedän kokemuksesta, että pienipalkkaisen työläisen asema on hankala yksinkin, saati kaksin tai yksin isompaa perhettä huoltamassa. Heidän taloudellinen tilanteensa ei kuitenkaan helpotu, vaikka kaikki työttömät olisivat töissä, sillä pienipalkkaisuus säilyy silti, samoin verot. Toisaalta ihan nykyistä tilannetta ajatellessa pienipalkkaisen työntekijän elämää uhkaa jatkuva pelko työttömien kastiin joutumisesta: työpaikan säilyminen ei ole nykyisin varmaa oikeastaan kellään, sillä muutoksia tapahtuu lähes kaikilla aloilla ja sektoreilla.

Aktiivisesti työmarkkinoille pyrkivän työttömän työnhakijan jokainen päivä on tavalla tai toisella työpaikan tai työllisyyteen johtavan koulutuspaikan metsästämistä.

Minä ainakin teen hakemuksia usein yötä päivää. Viime yön nukuin, mutta toissa yön tein hakemuksia eiliseen iltapäivään asti ja sitten vein ne eteenpäin. Tänään tarkistan taas seuraavia hakuja ja kunnostan niitä varten hakupapereita. (Ja tämän kommentin kirjoitan ruokatunnillani, jonka olen sijoittanut työnhakupäiviini niin kuin se on ollut työllisenä aikanakin päivissäni.)

Eri tahoille pitää olla niiden tarpeiden mukaan laadittu ja lajiteltu ansioluettelo. Kun haen yliopistotyötä, eivät työtodistukseni vanhimmat (30 kpl) sekalaisten alojen työpaikat ole etu, vaan rasite. Kun haen jollekin muulle kuin koulutukseni mukaiselle alalle, ovat 40 tuoreinta pestiäni eli tutkimustyöt olleet rasite.

Minua on neuvottu perustamaan yritys, joka konsultoi elämässään eteenpäin pyrkiviä ihmisiä heidän etsiessään toiveistaan toteuttamisen arvoisia. Voisin auttaa heitä konkretisoimaan nuo toiveensa toteuttamiskelpoisiksi tavoitteiksi. Yrittäjäksi ei sosiaaliapuunkin turvautumaan joutuneella näyttäisi äkkisilmäyksellä olevan asiaa - ellei sitten yrittäjäkoulutuksen ja yhteiskunnan tarjoamien starttirahojen kautta siksi, että tilastot kaunistuisivat joksikin aikaa. Jos olisin Esa Saarisen tai Jari Sarasvuon tavoin myymässä menestysstrategiaa, voisin menestyä itsekin, vai mitä?

Tutkimusalan työtä tai rahoitusta hakiessa on tärkeää, että työkokemus, koulutus, julkaisut, luottamustoimet ym. on kirjattu viimeisimpien tietojen mukaan, mutta myös tutkimussuunnitelman pitää olla ajantasalla eli tehdynkin työn pitää näkyä siitä. Ansioluettelon ja julkaisuluettelon tekeminen on helppoa nopeilla ja hyvillä tietokoneilla, mutta julkisille koneille on jonoja ja oma ikivanha rautani on todella hidas. Varsinaisia hakemuksia teen joskus käsinkin, mutta toisin kuin ennen, se ei nosta hakemuksen arvoa, vaan herättää epäilyksen tietoyhteiskunnan edellyttämien tietokoneen käyttötaitojen vajauksesta.

Kirjailija Elvi Sinervo, joka joutui aikanaan vankilaan poliittisista syistä, kirjoitti ajatelmarunon: Vaikeaa on viidakossa olla purematta, kun on suussa pedon hampaat. Tähän vedoten pyydän anteeksi kaikilta, joita oman tilanteeni tiedostamiseen ja tulevaisuuteni suunnitteluun tähtäävät kirjoitukseni kenties loukkaavat. Olen joskus kuin nurkkaan ajettu hiirulainen, jolloin niskakarvani ovat pystyssä ja pedonhampaani paljastuvat pelkästä pelosta.

En minä kuitenkaan yritä hyökätä, vaan tahdon vain kartoittaa tilannetta kohdallani ja yhteiskunnassa, jotta voisin tehdä realistisia suunnitelmia ja päästä mukaan yhteiskuntaa ylläpitäviin ja kehittäviin talkoisiin.

(Tämä juttu lievästi korjattu versio kommentista, jonka kirjoitin juttuni Filosofiani - ja toimeentulotukeen juuttuneiden asiakkaiden tilannne herättämään keskusteluun tänään.)

12:18 - /tilanne

2005-02-14

Hyvää Ystävänpäivää - ja joitain tarkennuksia

Hyvää ystävänpäivää ystävilleni ja kaikille muillekin! Heräsin tänään ystävällisiin mietteisiin ja mietin, millainen ystävänpäivästäni tänä vuonna mahtaa tulla. Olenkin saanut ystäviltä tekstareita ja puheluita. Kiitos oikein paljon muistamisesta. Ystävällistä ja lämmintä mieltä kaikille.

Kiitos Teppo Työttömälle kommentista Aloitusmaiseman juttuun Filosofiani ja toimeentulotukeen juuttuneiden asiakkaiden tilanne. Tämänkertaisen liitejutun innoitus tulikin Teppo Työttömältä. Tavallaan vastaan liitteessä hänelle, mutta toisaalta selvittelen silti vain omaa näkökulmaani, enkä muuta.

Teonkäsitteen tutkiminen 2003 alkaen: Tutkin tekoa filosofisesti. Tutkimuskohteenani oleva intentionaalinen teonkäsite on analyyttisen filosofian ja fenomenologis-hermeneuttisen filosofian tradition välimaastossa. Välimaastossa on vaikea tarpoa, joten rahoitus puuttuu ehkä siksikin.

Työnhaku ja harrastukset 2003 alkaen: Jos työllistymiseni olisi ongelmatonta, olisin ehtinyt tehdä jo muutaman pätkätyöpestin tämän työttömyyteni mittaisena aikana. Olen työmarkkinoiden käytettävissä. Harrastan sentään sinnikkäästi ja vapaasti filosofiaani.

(Liitteessä on asiaa työkunnon kartoituksesta vanhan - ammoin päättyneen! - hankkeeni ja oman - elämänmittaisen? - pätkätyöurani kannalta.)

Lue lisää ...

12:19 - /tilanne

2005-02-12

Filosofiani - ja toimeentulotukeen juuttuneiden asiakkaiden tilanne

Toimeentulotukeen juuttuneiden ihmisten asemassa on, kuten olen - aiemmin kirjoittanutkin - parantamisen varaa. Vuosina 1999-2002 tein filosofisessa tutkimus-, kokeilu- ja kehittämishankkeessani töitä juuri tämän ihmisryhmän puolesta. Tällä hetkellä tutkin sitä, miksi yksilön teot syntyvät eli voiko yksilö todella valita tekonsa itse vapaasti.

Lapsuuden ja nuoruuden ajoilta peräsin oleva myötätuntoni yhteiskunnasta syrjäytymässä olevia ja syrjäytyneitä ihmisiä kohtaan sai minut perustamaan filosofista aktivointimenetelmää kehittäneen hankkeeni vuonna 1999. Toteutin sen pääosin Euroopan sosiaalirahaston rahoituksella Tampereen yliopistossa. Tampereen yliopiston filosofian hankkeena sen tyyssija oli Matematiikan, tilastotieteen ja filosofian laitoksella. Yhteistyökumppanit olivat alueellisia ja valtakunnallisia. Mukana oli pitkäaikaistyöttömiä, toimeentulotuen ja sosiaalisen luototuskokeilun asiakkaita, heidän sosiaali- ja työvoimaneuvojiaan toimistoineen sekä Pirkanmaan TE-keskus ja Sosiaali- ja terveysministeriö. Filosofisen aktivointimenetelmä vaatisi lisäresurssointia ja palvelujen uudelleenorganisointia, mutta siihen ei edetty.

Olen samaa mieltä filosofi Georg Henrik von Wrightin kanssa siitä, että vapaa tahto tai vapaa teko ei ole nykymaailmassa pelkästään yksilön mielen ja kehon välisessä suhteessa, vaan yhteiskunta kietoutuu tiiviisti mukaan yksilön vapauden ongelmaan. Tämä näkyy hyvin von Wrightin intentionaalisessa teonkäsitteessä, joka on kuitenkin problematisoitu juuri mielen ja kehon suhteen osalta. Tutkin tätä yhtenevyysongelmaa, sillä von Wrightin ratkaisu tahdon vapauden kysymykseen - jos ratkaisu siis osoittautuu kestäväksi kritiikistä huolimatta - auttaisi vaikeissa elämän olosuhteissa olevien ihmisten tukemisessa.

Teonteoreettisella tutkimuksellani on merkitystä filosofisen teonteorian perustutkimuksena, mutta myös yhteiskunnalliselta kannalta, sillä tahdon vapauden kysymys liittyy yhteiskunnallisen syrjäytymisen ja selviytymisen problematiikkaan. Minulla ei kuitenkaan ole juuri nyt tutkimusrahoitusta, joten voin valottaa toimeentulotukea tarvitsevien ihmisten problematiikkaa ihan omasta kokemuksestani. Olenhan nyt työvoima- ja sosiaalitoimistojen sekä Kelan yhteisasiakas.

(Liitteenä on omakohtaisia kokemuksiani siitä, miten minulta sujuu sukkulointi Kelan ja sosiaalitoimiston luukuilla.)

Lue lisää ...

17:33 - /ideat

2005-02-11

Mikä maailmalla muka voisi olla niin kuin tämä?

Which Website are You?

(via Lovelacen testi)

17:39 - /ihmeet

2005-02-10

Toimeentulotuen perusosan maksaminen Kelan palveluksi valtion varoin

Sosiaalityöntekijöiden työpaine on valtava ja jonoja riittää. Tampereella toimeentulotuen asiakkaiden ensikäynnit hoitaa nykyisin Sosiaaliasema Sarvis, jotta uudet asiakkaat pääsevät nopeasti puhumaan juuri syntyneestä taloudellisesta hädästään ja hakemaan yhteiskunnan viimesijan tukea toimeentuloonsa. Asiakkaan edellytetään jo hakeneen ensisijaisemmat tuet, esimerkiksi työmarkkinatuen ja asumistuen. Sarviksessa sosiaalityöntekijä ottaa vastaan asiakkaan etukäteen täyttämän toimeentulotukihakemuksen, tarkistaa tositteet ja muut tarvittavat asiapaperit sekä keskustelee asiakkaan tilanteesta. Seuraavan käynnin hän varaa asiakkaalle noin kuukauden päähän, mutta ei Sarvikseen, vaan asiakkaan oman kaupunginosan sosiaalitoimiston sosiaalityöntekijän luo.

Oman alueen sosiaalityöntekijä voi tehdä kuluvan kuukauden päätöksen lisäksi myös pitemmän toimeentulotukipäätöksen, jos perusteita on. Päätös syntyy samalla, kun asiakas kertoo tilanteestaan ja esittelee tarvittavat asiakirjat. Jos päätös sitten on pitkälle tulevaisuuteen ulottuva, on asiakkaan seuraavan kuukauden aika saman toimiston etuuskäsittelijän luo, mutta voidaan siirtyä myös suoraan asiakirja-asiointiin. Siksi asiointitapa muuttuu kolmannesta tai neljännestä käynnistä eteenpäin. Silloin toimeentulotukilaskelmat tekee etuuskäsittelijä postitse tai käsitse oman alueen sosiaaliasemalle toimitettujen asiapapereiden pohjalta ja jos aihetta on, hän huolehtii toimeentulotuen maksatuksen aiemmin tehdyn päätöksen mukaisesti asiakkaan tilille.

Työntekijän aika ei missään vaiheessa riitä toimeentulotukiasiakkaan kokonaistilannetta edistävään arviointiin ja itsetuntoa vahvistavaan keskusteluun, vaan tarkistukset ja laskelmien tekeminen päätöstä tai maksatusta varten vie kaiken ajan.

Tällaisen arvioinnin ja asiakasta tukevan keskustelun tueksi kehitin alunperin tässä Aloitusmaisemassakin olevia kartoitus- ja suunnitteluruudukkoja yhteistyössä Oriveden, Juupajoen ja Längelmäen sosiaalitoimistojen, Hämeenlinnan toimeentuloturvatoimiston, Sosiaali- ja terveysministeriön Sosiaalisen luototuksen kokoilun ja Sosiaali- ja terveysministeriön kanssa yhtäältä ja toisaalta Pirkanmaan TE-keskuksen ja Oriveden työvoimatoimiston kanssa. Prosessiin kuului ja kuuluu eri viranomaistahojen ja heidän yhteisasiakkaidensa tasa-arvoista yhteistyötä omista asiantuntijanäkökulmista ja tehtävistä lähtien, toiminnan filosofian opiskelua ja oman tilannearvion käsitteellistäkin pohtimista.

Kun yksilö joutuu yhteiskunnan toimeentulotuen varaan pitkittyneen työttömyyden vuoksi, hänen ei enää ole helppoa palata työelämään, elleivät muut ihmiset tule prosessissa häntä vastaan. Jos vaikean elämäntilanteen vähentämät voimavarat joutuu käyttämään paperisotaan toimistossa toisensa perään, ei yhteiskunnallisen nousun rakentamiseen jää aikaa eikä voimia. Jos sen sijaan toimittaisiin niin, että toimeentulotuki tulisi samasta paikasta kuin työmarkkinatuki ja asumistukikin, voisi yksilö satsata enemmän aikaa tilanteensa uudelleen arviointiin ja yhteiskunnallisen nousun suunnitteluun. Tämän tukemiseen ei nykyisellään ole yhteiskunnan osoittamaa henkilöstöä, mutta pitäisikö olla?

Tampereella ainakin sosiaalityöntekijöiden työpaine on Kuusikon raportin mukaan pääkaupunkiseutuakin suurempi, jos sitä mitataan asiakasmäärillä saalityöntekijää kohta.

On näin ollen ymmärrettävää, että juuri tamperelainen kansanedustaja Rosa Meriläinen (vihr.) kannattaa Kuntaliiton esitystä toimeentulotuen normitetun osan siirtämistä Kelan maksettavaksi ja valtion maksettavaksi. (Liitteenä Meriläisen tiedote tästä samasta asiasta.)

Toimeentulotuen perusosan maksaminen Kelan kautta valtion varoista olisi minunkin nähdäkseni hyvä askel hyvinvointiyhteiskunnan nimissä. Näin vapautettaisiin toimeentulotukea tarvitsevan yksilön voimavaroja elämänlaatua parantavaan itsenäiseen tai ohjattuun toimintaan. Samalla sosiaalityöntekijät saisivat enemmän aikaa lapsiperheiden, vanhuksien ja muiden heidän työpanostaan tarvitsevien tukemiseen.

Lue lisää ...

14:33 - /politiikka

2005-02-09

Keskustelua politiikasta - ja filosofiaa

Juuri äsken näytti Ajankohtainen kakkonen tiistain ohjelmansa uusinnan lopuksi tamperelaisia lumiukontekijöitä. Tänä iltana YLE1:n A-talk on kiinnostava. Lisäksi kokosin tähän varsinaisia menovinkkejäkin.

Keskustelua presidentiksi pyrkimisestä: Kansanedustajat Risto Kuisma (SDP), Heidi Hautala (Vihr) ja Eero Lankia (Kesk) keskustelevat tänään aiheesta "Lyhyt vai pitkä vaalitaistelu - mitä mieltä ovat entiset presidenttiehdokkaat?". A-talk tulee televisiosta YLE1-kanavalta tänään klo 21.10.

Keskustelua EU:n perustuslaillisesta sopimuksesta: Ulkoasiainministeriön Eurooppa-tiedotus järjestää EU:n perustuslaillisesta sopimuksesta keskustelutilaisuuksien sarjan kautta Suomen 15.2.05 alkaen. Torstaina 17.2. on Tampereen tilaisuus tervetulotoivotusten ja kahvin kera Metsossa klo 18.30.

Filosofiaa politiikan käsitteistä: Keväällä 2005 tarkastellaan Tampereen pääkirjaston Filosofian illoissa luentosalissa 1 politiikan sanoja neljänä maanantai-iltana (21.2. - 21.3. - 11.4. - 25.4.) klo 18.00. Sanat ovat vapaus, diktatuuri, demokratia ja tasa-arvo.

Filosofiaa filosofiasta ja ajattelusta: Tämän vuotinen Suuri filosofiatapahtuma on Tampere-talossa huhtikuun alun viikonloppuna eli 2.-3.4.05. Tilaisuus on saanut otsikokseen Minä ajattelen. Kahteen päivään mahtuu monenlaisia ajatuksia ajattelusta. Pääsylippuja voi ostaa vaikkapa internetin kautta Lippupalvelusta. Tamperelaisten yliopistojen ja Tampere-talon lisäksi järjestäjänä on myös Eurooppalaisen filosofian seura, joka julkaisee filosofista aikakauslehteä.

13:53 - /tulossa

Hyvää himmurtaita!

Lievää katumusta: Laskiainen oli ennen vanhaan pitkätukkaisten naisten juhlapäivä. Minulle on sitten tuon perinteen valossa tulossa ankeat ajat, sillä juuri eilen pidin aamusta iltaa hiukseni tiukasti nutturalla. Voi, miksi tein niin juuri eilen, kun olisin voinut lasketella ristiselkääni asti ulottuvat hiukset hulmuten mäkiä alas ja huutaa, eikä vain puisevasti kirjoittaa pitkiä pellavia! Kaduttaa - ja sitten huomasin, että sehän on kulttuurissamme tapana tänään.

Katumus ja paasto: Pidän huolta siitä, että tiedän, mitä päivää eletään ja miten elettävää päivää kulttuurissamme vietetään. Tosin Runebergin päivä meni ohitse torttuineen vain saman päivän synttärisankariserkkuani tekstarilla onnitellen ja sitten oli laskiaissunnuntai ja sitten oli onnittelukortilla muistetut aikuisen kummitytön synttärit ja eilen oli laskiaistiistai ja ystävän synttärionnittelut sähköpostitse, mutta mitä päivää tänään eletään? Katsoin internetistä. Tälle laskiaistiistain jälkeiselle keskiviikkopäivälle samoin kuin muillekin kristillisille rukouskeskiviikoille Mikael Agricolalla oli oma nimityksensä eli himmurtai. Tämänpäiväinen himmurtai on laskiaistiistain jälkeinen tuhkakeskiviikko, katumuksen päivä ja ensimmäinen paastopäivä pääsiäistä kohti.

Enhän minä uskalla: Minä en varmaan ole koskaan varsinaisesti paastonnut, mutta hyvin vähällä ruualla olen ollut elämässäni monissa vaiheissa. Paastoaminen on tahallista ja ohjelmallista syömisen vähentämistä ja se tuntuu minusta aika pelottavalta. Voin olla syömättä, jos ruokaan ei ole rahaa tai jos syömiseen ei ole aikaa, mutta tahallinen ja jatkuva syömättömyys pelottaa minua. Tuntuu myös siltä, että identiteettini on nyt tämän massiivisen massani varassa. Syön pussillisen halpoja karamelleja heti, kun vaaka ilmoittaa vähänkin huomattavampaa painonpudotusta. Enhän minä uskalla pienentyä.

08:37 - /eloa

2005-02-08

Kaunis aurinkoinen päivä ja "ai niin".

Tänään huomaa mainiosti, miten paljon valoa talviseen päivään sentään jo mahtuu. Palaveripaikat ovat onneksi olleet riittävän lähellä, mutta silti eri puolilla kaupunkia kuin kotini, joten olen päässyt nauttimaan kirkkaasta aurinkoisesta päivästä myös ulkosalla jalkakäytäviä tallustellen. Ihan niin kuin olisi jo kevättäkin ilmassa. Heleää helmikuuta elämme tai ainakin minä elän heleästi nyt.

Näin iltapäivällä aurinko paistaa jopa kotiini ja osuu tähän tietokoneellenikin hiukan. Mitäs tuosta, antaa kultapollan mollottaa. Kirjoitan tämän, syön vähän ja sitten lähden taas asioille ja kokoukseenkin. Juu, heleää helmikuuta ja liukasta laskiaistiistaita ihan meille kaikille tasapuolisesti!

Ai niin, kävin taas sosiaalitoimistossa ja nautin kaikesta huolimatta ystävällistä palvelua.

Niin, ja sain tänään kirjeen it-kouluttajaorganisaatiolta, että 300 haki ja 22 muuta valittiin, mutta ei minua. Kirjeessä neuvottiin hakemaan liikkeenjohdon assistentin koulutukseen, jonka he järjestävät seuraavaksi. Hakupaperinihan ovat jo valmiiksi sisällä.

Helää helmikuuta ja pitkiä pellavia meille itsekullekin! Minä ottaisin pellavani tutkimusapurahoina, kiitos.

15:31 - /eloa

2005-02-07

Keskustorille? Yliopistolle? Tampere-taloon?

Minulla on monenlaisia muualle menemisiä laskiaistiistaina lumiukkojen oleillessa Tampereen Keskustorilla, joten en kaiketi ehdi mukaan. Tampereen yliopiston Laskiaisgaalan ja siellä järjestettävän taidehuutokaupan jätän suosiolla varakkaammalle väelle, vaikka niiden tuotto meneekin hyvään tarkoitukseen eli nuorten tutkijoiden tukemiseen. Luultavasti joudun pidättäytymään kukkaroni keveyden vuoksi myös Suuresta filosofiatapahtumasta, jonka otsikko on Minä ajattelen, vaikka kyllä aihe kiinnostaa minua. Minä ajattelen.

23:21 - /tulossa

2005-02-06

Kuoleman vakava lapsuuden muisto

Katselin tänään televisiosta Inhimillistä tekijää. Kolme naista kertoi kertoi toimittajalle siitä, millaista on ollut olla kuuluisan ja naisten mieleisen kirjailijaisän menestyvä tytär. Ohjelma oli kiinnostava ja herätti mielessäni ajatuksia heihin liittyen.

Ikäväkseni mielessäni heräsi myös muistoja siitä, millaista on ollut olla minun isäni tytär. Hän ei ollut kirjailija, eikä kuuluisa, mutta olisi kyllä halunnut olla. Kirjoitan liitteeseen yhden muiston ajalta, jolloin en ollut vielä koulussa. Kävin silloin isän kanssa vierailulla lähikylässä. Muisto on kuoleman vakava.

Lue lisää ...

21:14 - /historia

2005-02-05

Lumiukkoja laskiaistiistaina Tampereella

Sunnuntaina: Tampereen kaupungin viheryksikkö ja TUL:n Tampereen piiri ry urheiluseuroineen järjestävät sunnuntaina 6.2.05 klo 18-20 Hatanpään arboretumissa Tuiketta talvipuutarhassa. Siellä toivottavat tervetuloa "Elävät lumiukot".

Talvella: Tampereen kaupunki jäädyttää luistinratoja tänäkin talvena luistelijoiden iloksi.

Entä tulevaisuudessa: Oletteko kuulleet Lumiukkojen laskiaistempauksesta? Lumiukkoja uhkaa maapallon ilmaston lämpeneminen. Siksi ne kokoontuvat laskiaistiistaina kolmen maan parillakymmenellä paikkakunnalla. Tampereen keskustorillekin Lumiukot tulevat laskiaistiistaina 8.2.05 klo 9 alkaen. Kuka tahansa voi osallistua Lumiukkotalkoisiin Keskustorin Raatihuoneen puoleisessa päässä. Muutakin siellä tapahtuu päivän mittaan. Tilaisuudesta vastaavat Tampereen Maanystävät, Luonto-Liiton Hämeen piiri ja Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan ympäristöjaosto. Lisätietoja löytyy Maanystävien lumiukkosivulta.

15:08 - /politiikka

2005-02-04

Tilannekartoitusta ja suunnittelua toiveiden suuntaan

Elämäni on jo pari vuotta ollut yli puolivuosisatainen ilmiö. Jatkoa on tiedossa, ellei jotain muuta ilmene. Aika näkyy minussa, mutta näkyykö se myös aherrukseni tuloksissa? Elämäntyötähän mitataan pitkin matkaa näkyvien tuotoksien mukaan. Eivät edes aikaansaannokset kuitenkaan riitä sellaisenaan, vaan ne arvioidaan, kun kyse on työnhausta ja urakehityksestä. Jos hyvin käy, kelpaan myös ihan omana itsenäni joissain tilanteissa, mutta yleensä löytyy aina jotain tekemistä ja se on parasta tehdä hyvin, että kelpaan.

Tämä vuosi on vierähtänyt jo helmikuulle, joten vuosi on tavallaan näyttänyt jo mallinsa. En vain ole ihan varma, tunnistanko ajan merkit kohdallani oikein ja aherranko oikeassa paikassa oikeaan suuntaan. Siksi kokeilen taas kartoitusta ja sen pohjalta suunnittelua. Liitteeksi laitan vain jotain yleistä näytteeksi siitä, miltä tilanteeni ja tulevaisuuden suunnitteluni näyttää, kun teen sen toiveitani etsien. Aikanaan tosin aloitin nämä kartoitukset luettelemalla paperiruudukolle esimerkiksi toiveiksi yksittäisiä sanoja, kuten rauha, ihmissuhteet, turvallisuus, toimeentulo, terveys, ura ynnä muuta tulevaisuutta. Nyt yritän toivoa kaikkiin muihinkin karttani ruutuihin tulevaisuutta, ennen kuin käyn läpi vielä suunnitelman toiveista tavoitteisiin.

Lue lisää ...

21:26 - /tilanne

2005-02-03

Erityinen ja hyödyllinen

You are Pinseri! Very special and usefull! http://www.pinseri.com/

brought to you by Quizilla

(via poikani)

13:46 - /blogit

Jos olisin joku USA:n presidenteistä, mutta en Reagan

Kävin presidenttitestissä. Tulokseksi tuli ensi Ronald Reagan, mutta koska en tykkää muistuttaa häntä, yritin uudelleen. Tämä toinen presidettikuva on mukavamman näköinen, eikä valikoima muutenkaan ole USA:n presidenttejä kummempi, joten olkoon sitten Jimmy Carter. Tämmöinen olisin, jos olisin USA:n presidenteistä joku, mutta en RR.

You are Jimmy Carter. You are very smart and
decent, but your need to know everything causes
you to concentrate on the little things while
missing the big picture.

Wich Recent President Are You?
brought to you by Quizilla

(via Hillitty Kukko)

11:46 - /ihmeet

Kolme päivää elämästäni ja Mamba

Olen lukenut toisten ihmisten kirjeitä, mutta luvan saaminen tutkimustarkoitukseen kestikin kaksi päivää. Olen myös pyytänyt ja saanut luettavakseni toisen ihmisen kotikirjaston kirjoja. Ne tosin ovat nyttemmin suuren kirjaston luolassa, mutta luettelo löytyy internetistä. Sain kirjat pyyntöäni seuranneena päivänä tällaiseen tarkoitukseen varattuun isoon huoneeseen. Kolmena päivänä olen kulkenut sokkeloisissa portaikoissa ja pitkissä käytävissä niin, että reitit ovat nyt jonkin aikaa hyvin mielessäni. Olen noiden päiväsaikojen reunoilla sitten verestänyt myös kokemustani junista, busseista, metrosta ja kaupunkikävelystä eri kaupunkien vaihtelevissa olosuhteissa.

Tapasin yön yli nukkumiseen varautuessani siskoni maanantaina ja yhden serkkuni ja hänen poikansa tiistaina. Keskustelimme elämänmenosta. Puhelimitse olen keskustellut pääasiassa poikani kanssa, mutta yksi tamperelainen teatterireissuehdotuskin on mietinnässä. Olen kuunnellut bussissa tunnin verran erään tuntemattoman iäkkään neiti-ihmisen surua siitä, miten hänen elämänsä on kadonnut muiden ihmisten vaatimuksista huolehtimiseen ja liiankin tunnolliseen työn tekemiseen. Hänen lisäkseen olen tavannut alkuviikosta paljon muutakin tuntematonta väkeä, joskin vain joidenkin kanssa keskustelin. Sukulaisten lisäksi en tavannut muita tuttuja. Jostain syystä mielessäni soi Mamba. Ehkäs siksi, että minä tarvitsen sinua, jonka äskettäin kirjoitin, toi laulun mieleeni.

09:19 - /eloa

2005-01-31

Toiveista tavoitteisiin, mutta harkiten

Kirjoitin jossain vaiheessa käsikirjoituksen kirjasta, jonka nimi olisi ollut Toiveista tekoihin. Miten ohjaan omaa toimintaani?. Tein kuitenkin kustantajan mielestä kovin arjelle etäistä tekstiä, vaikka olisi pitänyt synnyttää käytännöllinen opaskirja. Olenkin sitten jättänyt käsikirjoituksen muhimaan omiin mehuihinsa ja koettanut etsiä käytännöllisempää otetta asiaan tämän Aloitusmaisemankin poluilla. Näkökulmani on kuitenkin niin vahvasti käsitteellisellä alueella, että kyse ei voi olla matkasta toiveista tekoihin, vaan siitä, miten toiveista löydetään toteuttamisen arvoiset ja miten niistä päästään toteuttamiskelpoisiin tavoitteisiin. Jatkan ideani kehittelyä samalla kun yritän parantaa omaa elämäntilannettani. Liitteenä on yksi matkan vaihe toiveista tavoitteisiin minun kannaltani ja siinä määrin kuin tahdon sen julkisesti näyttää.

Lue lisää ...

00:04 - /keinot

2005-01-30

Nostalgiaa, optimismia ja realistisia rahoituskuvioita

Nuorin pikkuveli kävi eilen pikaisesti täällä. Tänä aamuna keskustelin puhelimitse siskoni kanssa. Aion alkuviikosta käydä kirjastoissa, mm. Bibliotheca Wrightianassa. Odotan realistisesti apurahaa tutkimukselleni. Realistiselle optimismille ovat perusteena hyvän tutkimussuunnitelman, tutkimuksen etenemisen ja saamieni suositusten lisäksi se, että olen ennenkin saanut tutkimusrahoitusta.

Lue lisää ...

12:53 - /tilanne

2005-01-29

Kiitoksia ja kadunnimitoimikunta!

Mukava viesti: Sain juuri yllättäen 115 sähköpostiviestiä. Jossain oli ollut spostireitti poikki joitain päiviä, joten sain vihreitten spostituslistojen viestit muutamalta päivältä köntässä. Yksi nyt vähän myöhässä saamani viesti kertoi vihreänä saamastani luottamustehtävästä. Tampereen kaupunginhallitus on valinnut minut kadunnimitoimikunnan jäseneksi. Äänestäjäni saavat näin hiukan vastinetta äänilleen. Olen kiitollinen luottamuksesta :=)

Totta se on: Poikani soitti, koska oli löytänyt nimeni Tampereen sivuilta. Hän on edelläkävijäni luottamustehtävien saralla. Kävin katsastamassa hänen vinkkinsä: kadunnimitoimikunta ajalle 2005-2008. Olen kiitollinen luottamuksesta :=)

Kadunnimitoimikunta: Toimikunnan tehtävänä on harkita katujen ja muiden yleisten alueiden nimikysymyksiä ja tehdä esityksiä asiassa kaupunginhallitukselle sekä muille kyseisiä asioita käsitteleville kaupungin hallintoelimille. Kokoontuu tarvittaessa. Olen kiitollinen luottamuksesta :=)

11:30 - /politiikka

2005-01-28

Pientä yritteliäisyyttä ja suurta ahkeruutta

Toimin eilen menestyshakuisesti. Ensin haaveilin hyvästä tulevaisuudesta, yhdestä herrasmiehestä ja elämän onnesta. Sitten ryhdyin suorittamaan omaa osuuttani. Isoin urakka oli apurahahakemuksen tekeminen ja liitteiden päivittäminen sekä suositusten pyytäminen. Laitan hakemuksen postittumaan Pirkanmaan Maakuntarahastoa kohti tänään, niin se ehtii maananataiksi. Kysyin varmuuden vuoksi myös it-koulutuksen harjoittelupaikkaa, mutta ei siitä sen enempää sanottavaa vielä ole. Jossain välissä internetissä vaellellessani tein taas kaksi kymmenen viikon hakemusta arpaonnelle - yksi rivi kumpaankin arvontasarjaan. Koetin internetistä löytämääni menestyjätestiä ihan tosissani ja sain esiin juuri niin paljon säihkettä, että olen tämän päivän ainakin ihan cool. Hyvältä näyttää

Lue lisää ...

10:37 - /keinot

2005-01-27

Hyvältä näyttää!

37% are cooler, and 63% are more of a loser than you.

What does this mean?

You're cooler than half the people! Great work!

18:33 - /ihmeet

2005-01-26

Vanhan muutosvaiheen tiedostusta kirjan innoittamana

Olen lueskellut pieninä jaksoina Antti-Juhanilta joululahjaksi saamaani kirjaa, jonka on kirjoittanut Stand by me -elokuvassa menestynyt ja Star Trek TNG tuotannossa teini-idoliksikin aikanaan noussut Wil Wheaton. Olin jo aikaisemmin saanut pojaltani Wil Wheatonin kirjan Dancing Barefoot, joten sen luettuani osasin odottaa kiinnostavaa tekstiä nytkin. Yllätyksekseni tuon jonkun verran yli kolmekymppisen amerikkalaismiehen kirja Just a Geek puhuttelee minua melkein liiankin osuvasti. Hän nimittäin kertoo elämästään ja siitä, mitä hänelle tapahtuu ja miltä hänestä tuntuu pätkätöissä. Hän kehittää kirjan mittaan näyttelemisestä, blogin pitämisestä ja kirjoittamisesta ammattia itselleen ja hankkii samalla omaa osuuttaan perheen elättämiseen tarvittavasta rahoituksesta.

En kerro tuosta kirjasta enempää. Olen kuitenkin äskettäin itseäni ja omaa tilannettani tiedostaessani löytänyt elämästäni kaksi noin vuoden mittaista jaksoa, joilla on väliä noin 20 vuotta. Huomasin, miten vuoden aikana (yli kymmenen vuotta sitten) elämästäni katkesivat hyvin monet niistä säikeistä, joiden alkuvaiheita (lähes kolmekymmentä vuotta sitten) olen kuvannut edellisessä tekstissäni Muistelen ihastusta, mielenterveystyötä ja teatteriharrastusta. Jyväskylän vaiheen päättymisestä on nyt kulunut reippaasti yli kymmenen vuotta, mutta juuri tuota vaihetta - suunnilleen vuotta Jyväskylästä Tampereelle muuttamisen tienoilla - kartoitan liitteessä.

Lue lisää ...

18:20 - /tilanne

2005-01-25

Muistelen ihastusta, mielenterveystyötä ja teatteriharrastusta

Vietin akateemisten opiskeluvuosieni toisena kesänä pari kuukautta kylvettäjän ja mielisairaanhoitajan sijaisena Hesperian sairaalassa Helsingissä ja heti sen perään olin elokuussa Syksyn Ahkeruus Seinäjoen Harrastajateatterikesässä. Olen varmaan kertonut tästä joskus ennenkin, mutta tässä tämä tarina taas on.

Lue lisää ...

14:30 - /historia

2005-01-24

Maailma muuttuu ja niin muuttuvat blogien listatkin

Maailma muuttuu ja niin näyttää muuttuvan myös Blogistanin Pinserilä, jonka listoilla Aloitusmaisemakin luuraa. Pinserin ylläpitämä blogilista on nyt Blogilista beta - uudistunut ja uuden näköinen. Onnittelut Pinserille uudistuksen johdosta!

Muutos voi aiheuttaa epätietoisuutta. Minä ainakin olen ollut ymmälläni milloin mistäkin tähän liittyvästä kysymyksestä. Jos Sinä arvoisa lukijani et ole kovin kokenut näissä blogien tilaamisen ja selaamisen asioissa, olet saattanut törmätä samoin kompastuskiviin. Kerron liitteestä siitä, miten minä olen näiden muutosten keskellä seikkaillut.

Lue lisää ...

23:55 - /blogit

2005-01-23

Kiitos Antti-Juhanille reitistä maailmalle!

Minulla on ollut ongelmia sähköpostin lähettämisessä perjantai-illasta sunnuntain näihin hetkiin asti. Aamulla kirjoitin jo hätäpäissäni päivitystä perjantaiaamuisen Aamuinen minäkartta -tekstini kommentiksi, koska luulin reitin pysyvän tukossa pitempään. Perjantai-illan päivitykseni tuli äsken hoidettua toisellakin tavalla eli Perjantaina muiden mittareita kokeilemassa -jutulla, sillä ihmeekseni sain sähköpostiviestin kulkemaan kotoa Aloitusmaisemaan.

Tämä ihme selittyi heti puhelusta, jonka sain pojaltani. Antti-Juhani kertoi, että saan jälleen viestini Aloitusmaailmaan ja muuallekin maailmalle kotispostiohjelmallani, sillä hän otti pajaansa myös lähtevän spostitukseni reitin. Wau! Hiphurraa! Kiitos!

On todella mukavaa olla Antti-Juhanin äiti muutenkin, saati että hän on yhteiskunnallisestikin aktiivinen - kuten hänen saamansa luottamustoimet osoittavat - ja äitiäkin auttava toimissaan taitava it-alan akateeminen asiantuntija.

10:17 - /ihmiset

Perjantaina muiden mittareita kokeilemassa

Kävin perjantai-iltana kokeilemassa paria muiden blogien kautta löytämääni mittaria ja lähetin niistä kertovan tekstin Aloitusmaisemaa kohti useampaan kertaankin, mutta turhaan. Ehkä nuo lähetykset lymyilevät jossain ja ilmestyvät omia aikojaan käväisemään täällä, mutta turhaan: tämä korvaava jälkipäivitys on tullut jäädäkseen.

Tulossa olevan testaus: Olemme poikani kanssa keskustelleet silloin tällöin siitä, kuinka kauan mahdamme elää. Nyt kun Antti-Juhani on omassa blogissaan mitannut vuotensa mukavaan mittaan, kävin minäkin laskemassa osalleni vielä tulossa olevien vuosien määrää. Lomakkeella ei kuitenkaan kysytty, miten pitkään naiset suvussani ovat yleensä eläneet, joten ennuste jäi hieman itse arvioimaani alhaisemmaksi, mutta hyvä näinkin.

Historiaan sopivuuden testaus: Kävin myös (via Hillitty Kukko) arvioittamassa omaa elämäntyyliäni eli sitä, mihin 60-lukulaiseen kaavaan asettuisin. Onkohan tuo noin?

You are a Folkie. Good for you.

What kind of Sixties Person are you?
brought to you by Quizilla

09:34 - /ihmeet

2005-01-21

Aamuinen minäkartta

Heräsin jo ennen viittä pirteänä aamuun, mutta ehkä minut taas puolen päivän jälkeen yllättää ohimenevästi uninenkin olo. Eilen ainakin tapahtui niin, joten pidän mielessäni tämän mahdollisuuden tämän päivän tekemisiä suunnitellessani. Jatkan nyt todellisuussuhteeni kartoitusta niin, että käyn kaikissa yhdeksässä kartoitusruudussa ja kokeilen, mitä kussakin ruudussa nousee minän kannalta - tai ainakin minun kannaltani - mieleeni. Yritän siis tarkastella historiaa, tunteita, ideoita, arvoja, tulossa olevaa, ihmisiä, maailmaa, kuntoa ja minää niin, että pidän mielessäni minän joka vaiheessa. Kirjoitan jokaiseen kohtaan jotain juuri nyt minulle osuvaa, enkä siis mitään lopullisia vastauksia. Kaikkia blogini ääreen osuvia lukijoita ei tietenkään kiinnosta, miten tämä henkilökohtainen harjoitukseni sujuu, joten laitan kartoituksen vain liitteeksi.

Lue lisää ...

07:49 - /mina

2005-01-20

Öinen Suomi-kuva

Nukuttaa. Kurkistan siis yöhön. Öinen Suomi-kuva Nasalla, Kymppikerholla ja Conanilla on moninainen. Nasa on kuvannut pimeän yön valoja maailmassa, mutta kun maailma tarkoittaa maapalloa, löytyy oma kuvansa myös Euroopasta. Suomi näkyy näissä satelliittikuvissa pimeän yön valoissaan. Englantilainen Kymppikerho on eräässä jaksossaan viettänyt valoisen yöttömän yön Suomessa juhannuksena. Amerikkalainen öinen Conan on ottanut Suomen vakavan kulttuurikansan puheeksi silloin tällöin ja odottaa nytkin kai meiltä kortteja yhden mollauksensa vuoksi.

Lue lisää ...

13:23 - /maailma

Bibliotheca Wrightiana

Sain eilen sähköpostiviestin, jossa kirjan tekijä kertoi uudesta tänä vuonna ilmestyneestä kirjastaan. En ole tietenkään vielä itse lukenut kyseistä kirjaa, mutta tahdon saada sen ja lukea. Kirjahan raottaa ovea erääseen uuteen ja minua kiinnostavaan Helsingin yliopiston kirjaston erilliskirjastoon, jonka aarteita tahtoisin päästä tarkemminkin tutkimaan.

Kirja Bibliotheca Wrightiana (Helsingin yliopiston kirjaston julkaisu 77) on saman niminen kuin sen esittelemä erilliskirjasto. Kirjan on kirjoittanut FT Risto Vilkko. Hän on myös luetteloinut Kansalliskirjastossa olevan Georg Henrik von Wrightin tieteellisen kotikirjaston ja kirjeenvaihdon. Juuri tuohon erilliskirjastoon sisältyvään aineistoon kirja johdattaa lukijansa.

10:09 - /toiveet

2005-01-19

Ristinollaa naisen logiikalla

Tapasin jonkun Jyväskylän opiskeluajoilta tutun täkäläisen yliopistoihmisen pari vuotta sitten Tampereen kaupungin tiederahaston järjestämässä apurahojen jakotilaisuudessa. Kun kerroin hänelle päättyneestä hankkeestani ja uudesta tutkimusideastani, hän huvittui kuulemastaan. Miehisen sukupuolensa antamalla ylemmyydentunteella hän totesi joteensakin näin, että vain nainen voi siirtyä suoraan kouluttamattomista pitkäaikaistyöttömistä aateliseen filosofiin eli Georg Henrik von Wrightiin.

Onko ideoitteni yhteys ja niiden toteuttamisen arvo todella noin vaikea ymmärtää? Siksikö elämäni kartoitusruudukossa ei ole tulossa -ruudussa nyt mitään rahoitusta tai pestiä? Laittaisin ruutuun mielelläni ruksin rastina (kaltevin viivoin) - enkä ristinä (pystyviiva-vaakaviiva) - sen merkiksi, että tulevaisuus näyttää olevan ainakin toimeentulon puolesta kunnossa, mutta pelkään joutuvani tyytymään tyhjään nollaan (madonreikään?), mitä tutkimusrahoitukseen tulee.

Lue lisää ...

08:20 - /tilanne

2005-01-18

Ideani eli Aloitusmaisema ja G.H. von Wrightin teonkäsite

Eilisen blogimerkintäni Elämäni ristinollan kaikki rivit liitteen lopussa kappaleessa Henkinen todellisuus lupasin kirjoittaa aiheesta toiste. Pidän lupaukseni ideoitten osalta tässä ja nyt, joten idea-teemasta huolimatta tämä on tilannekartoitusta.

Minulla on kaksi keskeistä ideaa, jotka liittyvät inhimillisen teon filosofiseen tutkimiseen ja filosofisen teonteorian soveltamiseen. Ensimmäinen idea liittyy tähän Aloitusmaisemaan ja erityisesti palkissa oleviin ruudukoihin, joiden myötä sovellan filosofista aktivointimenetelmääni. Toinen idea on teoreettisen filosofian alueella ja liittyy erityisesti Georg Henrik von Wrightin filosofiseen teonteoriaan. Siinä on minun nähdäkseni tutkittavaa riittämiin. Olen päässyt jyvälle.

Lue lisää ...

12:37 - /tilanne

Kepeää ja ankeaa itsetiedostusta

Aloitusmaisema on täynnä vakavasti väännettyä itsetiedostustani muun kirjoittelun ohella. Tarjoankin tässä Antti-Juhanin innoittamana lukijoilleni mahdollisuuden kepeämpään itsetiedostukseen, jota tarjoavat englanninkielisinä hupitesteinä Wx Plotter's Fun Tests.

Itse laitan postiin eräänlaisen testin, nimittäin hakemuksen työvoimapoliittiseen tietoturva-asiantuntijan täydennyskoulutukseen, joka kestää 10 kuukautta niille, jotka sinne kelpaavat ja siellä pärjäävät. Olen juuri nyt pikkuriikkisen katkera vähän suuntaan jos toiseenkin, mutta eniten itseäni kohtaan.

Outoustestiin osallistujien joukossa olen outo normaaliuteni vuoksi. Ainakin 96 prosenttia vastaajista on tuon hupitestin mukaan vielä minua oudompaa väkeä.

11:20 - /ihmeet

2005-01-17

Elämäni ristinollan kaikki rivit

Olen nyt muutaman kuukauden ajan kuljeskellut Aloitusmaiseman poluilla ja kirjoittanut milloin mihinkin ruutuun, ruudukkoporttiin tai erilliseen polunpäähän tekstejäni. Itsestänihän minä olen enimmäkseen kirjoittanut ja niin teen nytkin. Katsastan, minkälaisia kolmen ruudun rivejä voin nähdä elämäni ristinollaruudukossa eli todellisuussuhdettani kartoittaessani. En kirjoita ihmisistä tai tapahtumista tällä kertaa, vaan luon jonkinlaista yleiskuvaa todellisuussuhteen linjoista omalta kannaltani. Laitan tekstin liitteeseen.

Lue lisää ...

09:09 - /tilanne

2005-01-16

Kuivapaahdettu spagetti ja kuorrutettu paistinpannu

Olen miettinyt tahdon vapauden ongelmaa ja tavoitteeseen suuntautuvaa toimintaa tänään varsin keskittyneesti. Siksi en keskittynyt ruuan valmistamiseen, vaikka juuri ruokaa aioin tehdä lyhyen tähtäimen suunnitelmani mukaisesti.

Laitoin kattilassa vettä liedelle aikeenani spagetin keittäminen. Väänsin lieden säädintä aikeenani nostaa lämpöä vesikattilan alla. Laitoin myös tyhjän paistinpannun liedelle aikeenani käyttää pannua piakkoin kastikkeen tekemiseen. Laitoin avonaisen spagettipaketin spagetteineen paistinpannulle aikeenani laittaa siitä sitten - nopeammin kuin kaapista - spagetit veteen, kun vesi kiehuu.

Menin tietokoneelle aikeenani käyttää hyödyllisesti ajan, joka kuluu ennen kuin vesi on kiehuvaa. En tiennyt vielä silloin, millaisen tapahtumasarjan olin käynnistänyt.

Lue lisää ...

13:58 - /ihmeet

2005-01-15

Aloitan nousuni suunnittelun

Opetin niukasti koulutetuille pitkäaikaistyöttömille ja heidän sosiaali- ja työvoimaneuvojilleen sekä näiden joillekin yhteistyökumppaneillekin toiminnan filosofiaa Tampereen yliopiston filosofiassa viitenä projektina vuosina 1999-2002 toteuttamassani hankkeessa. Menettelyihin kuului myös matka toiveista tavoitteisiin. Nyt olen itse tilanteessa, jossa minunkin olisi pakkojen lisäksi hyvä ottaa huomioon myös omat toiveet, joissa muhii myös filosofian väitöskirja, sanokoot muut mitä hyvänsä. Toiveet huomioon ottava tavoitteiden asettelu voi olla luovempaa kuin pelkän järkeilyn pohjalta tapahtuva tavoitteellistaminen. En minä välttämättä pääse tällä ensimmäisellä kerralla vielä kovin konkreettisiin toiveisiin, joten myöskään tavoitteiden asettelu ei vielä ole viimeisen päälle tarkkaa. Aloitan kuitenkin.

PS. Luen huvikseni David Weberin kirjaa On Basilisk Station tietsikkani näytöltä, sillä poikani lähetti minulle linkin kirjan maksuttomaan nettiversioon. The Baen Free Library tarjoaa paljon muutakin luettavaa.

Lue lisää ...

20:15 - /keinot

2005-01-14

Matkoilla oman työpöydän ääressä

Tein aamutuimaan näköalojani laajentaakseni internetkurkistuksen Niagaran putouksiin. Linkki vie aina Sheraton Fallsview -nimisen hotelli ja kongressikeskuksen tarjoamaan tuoreeseen kuvasarjaan. Tähän saakka pääsen Dillollani.

Tiedän aikaisemmasta kokemuksesta, että tarjolla on useammankin kameran kautta live-näköaloja Niagaran putousmaisemista. Laitan linkit tähän, jotta löydän ne vähän helpommin, kun seuraavan kerran pääsen isompimuististen koneiden mammuttiselainten ääreen maisemakierrokselleni. Samat linkit löytyvät kyllä tuon edellä olevan linkin tarjoaman sivun palkista.

Hotellin eka kamera näyttää elävää laajaa maisemakuvaa Niagaralta. Panoraamakuvaa livenä on tarjolla tokan kameran kautta. Oikein lähelle näköalapaikan katselijan tunnelmaa pääsee zoomaavan kolmannen kameran kautta.

08:18 - /maailma

2005-01-13

Minä, G. H. von Wright ja IT-alan tietotaito

Olisinpa voinut olla Helsingissä ja kuunnella Risto Vilkon esitelmän von Wright -kokoelmasta ja -luettelosta helsinkiläisessä tieteiden yössä. Olisinpa varoissani, niin voisin helposti käydä Helsingissä ja tutustua tuohon aineistoon. Olisinpa tutkimusrahoituksella, niin voisin tutkia rauhassa ja osallistua tuollaisiin ja ELÄMÄ:n tapaisiinkin tilaisuuksiin von Wright -teemalla paljon helpommin ja useammin kuin nyt on mahdollista. Olisinpa tutkijan pestissä tai rahoituksella, niin ei tarvitsisi tunnustella muita aloja.

Näiden olisinpa -juttujen lisäksi mieltäni haastavat myös pitäisikö-jutut. Sainhan jokin aika sitten työvoimatoimistosta kirjeen, jossa esitetään, että voisin hakea IT-alan koulutukseen ja vaihtaa ammattia. Ammatinvaihto tapahtuisi tiukan opiskelun avulla - jos koulutukseen edes pääsee - ja sitten ehkä, mutta vain ehkä työtä jonkin firman tietoturvan parissa. Olen orientoitunut tähän vaihtoehtoon, mutta samalla toivon, että olisinpa arvollinen tutkimusrahoitusta nauttimaan.

Huomautus: Lisäsin tuon johdannon 20.1.05 vähän yli klo 17 selventääkseni olisinpa -näkökulmaa verrrattuna pitäisikö -näkökulmaan. (Alkuperäinen teksti on muutoksitta liitteenä).

Lue lisää ...

18:23 - /keinot

2005-01-12

Elämä jatkuu ELÄMÄ:n jälkeen

Jatkan näitä todellisuussuhteeni kartoituksia päästäkseni selville siitä, miksi elämäntilanteeni ei toimi ponnahduslautana menestykselle. Nythän menestystä on pienessä määrin tosin ollut, sillä sain pitää esitelmän täydelle salille Suomen filosofisen yhdistyksen ELÄMÄ-kollokviossa 11.1.2005. Olin siellä tavallaan etsimässä elämän tarkoitusta Georg Henrik von Wrightin intentionaalisen teonkäsitteen näkökulmasta, vaikkei tuota elämän tarkoitusta mainittukaan otsikossani.

Näissä omissa tilannekartoituksissani pyrin ennen kaikkea hakemaan peruskalliota eli vahvaa perustaa, jolta voisin edetä tutkijan urallani ja jatkaa kunnialla von Wright -tutkimustani. Elämä jatkuu tavalla tai toisella ja liitteestä näkyy, miltä tilanteeni näyttää minusta juuri nyt.

Lue lisää ...

17:27 - /tilanne

2005-01-08

Toiveista valoa tulevaisuuden suuntaan

Olen elämäni mittaan toivonut paljonkin. Osa toiveistani on toteutunut, mutta useimmiten jotenkin eri tavalla kuin olen kuvitellut. Tuntuu siltä, että toiveiden toteutuminen vaikuttaa elämään odotusten lisäksi myös sellaisilla tavoilla, joita ei välttämättä osaa ottaa huomioon. Toivomisen suhteen toivonkin, että osaisin osua olennaisen toivomiseen. Arvokasta olisi osata toivoa sellaista, minkä toteutuminen on laajemminkin hyväksi kuin vain tuottamaan itselleni tyydytystä.

Toivon, että opin paremmin arvostamaan sitä, mitä minulla on. Toivon, että opin elämään rauhassa itseni, asioitteni, muiden ihmisten ja maailman kanssa. Toivon, ettei ennustettu suomalaismyrsky, eikä mikään muukaan tule esteeksi esitelmälleni, joka nykyisessä tilanteessani on iso toiveen toteutuma. Toivon, että työllistyn. Toivon myös lisää kärsivällisyyttä ja arvostelukykyä elämässä suunnistamisen eteeni tuomien haasteiden edessä.

Toivon maailmanrauhaa, joka toisi kaikkien maapallolaisten elämään turvallisuutta ja tekisi tilaa maapallosta, luonnosta ja kaikista ihmisistä huolehtimiselle. Toivon kaikkialle rauhaa ja ihmisille hyvää tahtoa. Toivon, että osaan itsekin elää rauhallisena ja hyvässä sovussa yhtä lailla kanssani samoin kuin toisinkin ajattelevien aikalaisteni kanssa.

10:57 - /toiveet

2005-01-07

Liian kirkas peili iskee kynsille

Historia: Peilistä näkee juuriin asti. Monin tavoin antoisan, mutta myös moniongelmaisen ja sosiaalihuollon tukeman lapsuuteni ja nuoruuteni jälkeen opiskelin monialaisesti kaksi kertaa maisteriksi Jyväskylän yliopistossa. Työskentelin Jyväskylän yliopistossa tutkijana pitkään pätkätyössä - ajoittain aidosti pätkittäin, mutta myös pitkiä aikoja ketjutetusti. Päädyin nykyiseen työttömyyteeni kuitenkin Tampereen yliopiston tutkijan pätkätyöstä - ajoittain aidosti pätkittäisestä, ajoittain ketjutetusta.

Tunteet: Apeauden ja pienen, mutta sinnikkään toiveikkuuden sekainen olo.

Ideat: Kalkki (Juhani Siljo) Pisar pisaralta juo sa karvas kalkki tyynnä pohjaan asti. Lupaus, min kerran annoit itsellesi - oma itses olla - täytä ankarasti. Kalkin katkeruuteen älä pienintäkään pyydä lievitystä. Uusi voima versoo joka pisarasta, minkä tyynnä juot sa kalkin sisällystä.

Arvot: Minä olen aina yrittänyt ansaita hyväksymistä, joten näin alamaissa elämän merkitys ja omaan ihmisarvoon uskominen vaativat varsin luovaa menneisyyden ansioiden tulkintaa.

Tulossa: Viikonloppu tuossa tuokiossa ja ELÄMÄ-kollokvio sitten.

Ihmiset: Moi!

Maailma: Meilläpäin maailmassa on meneillään harmaasti sateinen perjantai.

Kunto: Voin ihan hyvin.

Minä: Punnitsen rajoituksiani ja mahdollisuuksiani - itsekritiikin peili iskee kipeästi kynsilleni.

14:44 - /tilanne

2005-01-06

Mitä, jos nousisin taas jo aloilleni?

Ihmisten sanotaan seisovan omilla jaloillaan, kun he menestyvät elämässään tai ainakin tienaavat itse leipänsä. Toisaalta omilla aloillaan olevat ihmiset ovat tyytyväisiä ja pärjäävät elämässä, ovatpa he sitten missä asennossa tahansa. Siksi minä olen miettinyt viime aikoina omia alojani - onhan minulla kaksikin maisterin tutkintoa. Mitä, jos nousisin taas jo aloilleni ja koettaisin tunkeutua omalle paikalleni leipäänsä tienaavien ihmisten joukkoon? Miltähän todellisuussuhteeni näyttää tältä kannalta katsottuna? Mikä siellä oikein upottaa? Tarvitsenko pitkospuut, sillan tai taluttajan, vai riittääkö se, että jatkan sinnikkäästi niiden keinojen kartoittamista, joilla maa vetää minua puoleensa ja niidenkin, joilla saisin siipeni kannattamaan minua noususuuntaan.

Lue lisää ...

15:36 - /keinot

2005-01-05

Filosofi peruskalliolla - sosiaalitoimisto lumikasan takana

Kävin eilen sosiaali- ja työvoimatoimiston yhteisasiakkaana virastossa, jonka löysin pihan perältä lumikasan takaa. (Piilotteleekohan Tampere köyhiään vai tarjoaamaansa apua?) Vein sosiaaliasemalle toimeentulotukihakemuksen. Käyttäydyin juuri niin kuin sosiaalivirkailijat ja työvoimaneuvojat olivat minulle kertoneet yhteisasiakkaiden käyttäytyvän - aggressiivisen itkuisesti ja passiivisen toiveikkaasti kaikkeen apua odottaen. Virkailija sanoi sen johtuvan siitä, että en tiedä, mitä mahdollisuuksia heillä on auttaa minua.

Nyt olen siis siinä tilanteessa, jossa voin ottaa käyttöön viimeisimmässä rahoitetussa hankkeessani kehittämäni filosofisen aktivointimenetelmän. Aloitan itsetiedotuksen ja itsekasvatuksen pohjalta hitaan matkan taloudellisesta suosta hyvän elämän peruskalliolle. Tosin se, että olen suossa, osoittaa joko menetelmässäni olevan puutteita tai sen pelottavuuden. Työtä en saa, eikä tutkimustani rahoiteta. Luotan kuitenkin kokemuksen merkityksen lisäksi myös teoreettisen filosofian merkitykseen elämän peruskalliona. Jatkan intentionaalisen teonkäsitteen tutkimista elämän riepottelun keskellä - näissä oloissahan teot tehdään. (Tarjoan liitteenä matkakertomuksen pihan perälle lumikasan taakse.)

Lue lisää ...

11:56 - /tilanne

2005-01-04

Vaikean päiväni aamun voivotus

Elämä ja entiset työtoverit: Suomen filosofisen yhdistyksen ja Turun yliopiston filosofian laitoksen järjestämän ELÄMÄ-kollokvion ohjelma on vähän muuttunut, joten sain sähköpostitse eilen uuden ohjelman. (Minä en ole omalta osaltani vielä ratkaissut, miten rahoitan Turun matkani, mutta järjestän asian jotenkin.) ELÄMÄ-kollokvion ohjelma on muuttunut parin entisen työtoverini osalta. Yksi entinen työtoverini Tampereen yliopiston Matematiikan, tilastotieteen ja filosofian laitokselta ei ole näy enää olevan ohjelmassa mukana. Toisaalta yksi entinen työtoverini Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksesta on tullut ohjelmaan uutena mukaan. Minulle onkin vuosien mittaan kertynyt paljon entisiä työtovereita.

Pitäisikö ammatistanikin tulla entinen: Sain eilen työvoimatoimistosta kirjeen, joka sisälsi tyylikkään koulutustarjouksen. Omin sanoin sanottuna sanoma oli se, että tuon koulutuksen jälkeen voisin olla ensi vuonna tähän aikaan ihan uudessa ammatissa, joka on vaativa, kiehtova, nykyaikainen ja tekninen. Edellisen vastaavan koulutuksen jälkeen työllistymisprosentti oli 70. Täytin hakemuksen melkein valmiiksi eilen ja tulostin ansioluettelonikin, mutta odotan oman alan ihmettä viimeiseen saakka. Hakuaika jatkuu vielä, joten aikaa on. Odotan ihmettä.

Opintieni käännekohta lapsena: Kansakoulun neljännellä luokalla opettajani sai vanhempani uskomaan, että minun pitäisi pyrkiä oppikouluun. Kävin sitten äitini kanssa kotikuntani eli Heinolan maailaiskunnan sosiaalihuollossa, jonka toimisto oli kaupungin puolella. Äiti kertoi siellä, että hän on käynyt vain kaksi vuotta kansakoulua, eikä mies sen vertaa. Rahaa ei ole, mutta opettaja käski laittaa tytön oppikouluun. No, kunta oli tukenut tällaisia hankkeita kylällämme ennenkin, joten voisin kyllä pyrkiä yhteislyseoon. Ilmoitin tomerasti, että tarkoitukseni on pyrkiä yhteiskouluun, sillä se on tutkimukseni mukaan parempi koulu. (Naapurin tyttö kehui yhteiskoulua ja toisen naapurin poika haukkui yhteislyseota, joten oli minulla tutkimusnäyttöä.) Toimistontätiä nauratti niin, että toinenkin toimistontäti tuli paikalle. Lopulta minulle luvattiin, että saan saman tuen yksityiseen yhteiskouluun kuin saisin valtion yhteislyseoon, jos pääsisin tosi hyvillä pisteillä kouluun. Sosiaalitoimisto sitten antaisi matkat ja kirjat sekä suosittelisi niin, että koulu ja sen kannatusyhdistys antavat minulle vapaaoppilaspaikan. Sittenhän minä asioin sosiaalitoimistossa silloin tällöin valkolakkiin asti.

Miksiköhän tässä näin kävi: Sain jo perjantaina kirjeen, jossa kerrottiin, että minulle on varattu aika. Kirjeessä oli muun muassa tyhjä toimeentulotukilomake täytettäväksi ja ohje, jossa sanottiin, että kyse on viimeisestä keinosta. Luin tarkkaan luettelon siitä, mitä papereita minun on otettava mukaani ja hankin ne kaikki kokoon eilen. Tänään kävelen raskaan matkan ja käytän minulle varatun ajan.

07:40 - /tilanne

2005-01-03

Kurkistus kansanedustajan työhön

Kansanedustajien työ jää meille tavallisille tallaajille helposti etäiseksi, eikä työnkuva konkretisoidu pelkästään heidän satunnaisten mediassa näkymistensä varassa. Niinpä ilahduin, kun sain nyt maanantaina sähköpostitse tuoreen tamperelaisen kansanedustajan tiedotteen Mitä Oras Tynkkynen teki viime vuonna?. Kysymys ei jäänyt vaille vastausta, sillä Oras Tynkkynen (vihr.) on tänään julkaissut vuosikertomuksensa vuodelta 2004.

Vuosikertomuksessa on 25 sivua, ulkoasu on tyylikäs ja sisältö kansanedustajan työtä valaiseva - ainakin sellaisena kuin Oras Tynkkynen työnsä tekee. Vuosikertomus löytyy hänen internetsivuiltaan ladattavana pdf-tiedostona. Sieltä löytyy myös jouluista tunnelmaa kaipaaville Oraksen kaunis sähköinen vuodenaikajuhlakortti. (Laitan tiedotteen tähän liitteeksi.)

Lue lisää ...

23:47 - /politiikka

Vierailtuna prosentti valtakunnista

Tamperelaisessa on juttuja, joiden mukaan lomamatkoja ei ole peruttu Aasian katastrofin jälkeen. Lomakohteita on valittu tuhoalueiden ulkopuolelta, mutta myös niiden lähistöltä. Jotenkin minua on aina, kuten nytkin, ihmetyttänyt paljon matkustavien ihmisten rohkeus. Minä olen itse nimittäin ollut matkustamisen suhteen aina melkoinen arkajalka ja kaiken lisäksi vielä liian köyhäkin suurimman osan aikaa. Lapsuudenkodistani en matkustanut ollenkaan ja aikuisenakin olen matkustanut todella niukasti. Niinpä poikanikaan ei ole saanut muuta kuin kotimaan ja Ruotsin matkoja vanhempien keralla, mutta hän ehtii vielä.

Äskettäin Antti-Juhani näytti oman matkaillun maailmansa kartan. Seurasin hänen jalanjälkiään kartoituslinkkiä pitkin ja tein oman kartan. Alue on iso, mutta maita on vain neljä: Suomi (pitkin ja poikin), Ruotsi (linjalla Eskilstuna-Tukholma avioliiton aikaan), Venäjä (oikeastaan vain neuvostoliittolainen Leningrad joskus opiskelijatyttönä) ja Saksa (avioeron vuonna). Mielessäni olen toki matkustanut lukemieni kirjojen, kuunneltujen kuunnelmien ja katsottujen elokuvien tai näytelmien maisemiin huomattavasti rohkeammin, monipuolisemmin ja kauemmas. Saatanpa minä joskus vielä repäistä ja mennä viidenteen ja useampaankin maahan!

create your own visited countries map

16:25 - /maailma

2005-01-02

Kiinnostavia ohjelmia ruudussa ja elämää

Ystävyys ja varallisuus: Katselin eilen MTV3:lta uusintana viidennen ohjelman kuuden ohjelman sarjasta Suvussa on yritystä. Siinä tarkasteltiin Ahlströmin yritysryppään alkua ja kehitystä nykyiseen tilanteeseen asti. Helsinkiläistä ystävääni Aijami Wileniusta haastateltiin ohjelmassa parikin kertaa. En ole ennen osannut ajatella häntä suuren omaisuuden liepeillä, vaikka olenhan minä hänen sukujuurensa tiennyt. Jännittävästi juuri tuota ohjelmaa katsellessani sain tekstarilla hyvän vuoden toivotuksen L:lta, kaltaiseltani vaatimattomien olojen kasvatilta. Meillä on vuosia ollut kolmen eukon keskusteluryhmä, joka kokoontuu harvakseltaan, mutta vähintään kerran vuodessa. Suunnittelemme seuraavaa palaveria Helsinkiin ehkä jo tälle kuulle.

Elämän suuret kysymykset: Katselin eilisen ja tämän päivän aikana eri kanavilta joitain piispa Eero Huovisen haastatteluja siinä missä monia muitakin kriisinhoito-ohjelmia. Hän oli kriisialueella ja palattuaan sitten tänään television keskusteluohjelmassa. Usko on kuulemma ollut kovilla. Hän näytti vanhentuneen vuosia katastrofikokemuksistaan ainakin siihen nähden, miltä hän vaikutti ehkä toista vuotta sitten Tampere-talon Suuren Filosofia-tapahtuman ehkä vauhdikkaimpana filosofisena puhujana. Elämään ja ajatteluun liittyviä kysymyksiä tarkastellaan alkuvuodesta 2005 Turussa Suomen filosofisen yhdistyksen ELÄMÄ-kollokviossa ja Tampereella Suuressa Filosofia-tapahtumassa.

Tavallisen arvostaminen: Katselin tänään YLETeema -kanavalta Keskusteluja filosofin kanssa. Filosofi Esa Saarinen huomautti sivumennen työstään proffana Teknillisessä Korkeakoulussa. Kirjailija-muusikko M.A. Nummista hän puhutteli filosofiksi. Numminen arveli musiikkinsa kyllä voivan elää kauan jälkeensä, muttei uskonut ihmisten tuntevan hänen kirjallista tuotantoaan. Keskustelun maisemana oli Esa Saarisen koti. Pidin keskustelun arvostavasta ja lämpimästä sävystä kavereiden kesken. Jännittävä kontrasti muodostui muun muassa siitä, miten voimakkaasti Esa Saarinen toi esille omaan filosofiseen viisastumiseensa vaikuttaneita M.A. Nummisen ajatuksia ja tekoja heidän kaveruutensa tiimoilta. Saarisen elistististyminen oli kuulemma ollut kovassa vauhdissa siinä vaiheessa, kun Numminen alkoi viedä häntä tavallisen kansan ja tavallisten asioiden arvostamisen piiriin muun muassa aikanaan aamutuimaan Mikkelin torille kansaa katsomaan. Nyt Numminen korosti sitä, että nuoruuden hurjat provokaatiot eivät sovi heille tässä ajassa. Ajattelua avartava filosofinen keskustelu toimii paremmin kummankin mielestä. Sitä mieltä minäkin olen.

Toivon hyvää.

22:11 - /arvot

Vuoden ensimmäinen sunnuntai blogistanissa

Tunteet: Minä nautin tänä aamuna Aloitusmaisemaan kirjoittamisesta ja muiden blogien lukemisesta.

Historia: Blogeilla on historiansa. Yksi parhaimpia oman blogin historian esittelyjä on Tervetuloa Agrippaan!. Yksi parhaimmista oman bloginsa ja blogistanin kahdensadan ensimmäisen blogin katsastajista on puolestaan SedisBlog, joka tosin vain silloin tälloin vilkaisee tänne kauemmas toplistalle.

Kunto: Blogistan voimistuu ja saa tunnustusta kunnostaan. Näin toteavat myös Pinseri ja maalainen.

Maailma: Joulunaika jatkuu. Viime vuoden viimeisenä päivänä on Hassuja heräämisiä pakannut reppunsa ja lähtenyt reissuun ties minne kaukomaille. Hillitty kukko haikailee samana päivänä jouluisuutta. Aloitusmaisema tarjoaa kaukomaille ja jouluisuuteen kaipaaville näitä blogistanista linkillisen: Peter Elk on kuvannut joskus joulukuussa blogiinsa New Yorkin Brooklynissa olevan Dyker Heightsin jouluvalot.

Ihmiset: Tapaan poikani Antti-Juhanin myös blogistanissa vaellellessani.

Tulossa: Monenlaisia listoja tarjoava Pinseri on jutussaan uusia blogeja ja aiemminkin luvannut uudistuksia pinseriläiseen blogistaniin.

Arvot: Blogien arvottamiseen suosion mukaan on tulossa pinseriläinen muutos. Nykymenolla Aloitusmaisema on lukijoittensa ansiosta Pinserin tarjoamalla top-listalla tällä hetkellä jossain 200-299 suosituimman paikkeilla. Päivän Pamauksen kautta Aloitusmaisemassa käyneitä lukijoita on kävijäerittelyn mukaan tähän mennessä kaikkiaan 63, mutta 15 lukijaa käyttää Päivän Pamaustaan aktiivisesti.

Ideat: Mennäänpä kahville!

Minä: Toivotan kaikille lukijoilleni onnellista, antoisaa ja kiinnostavaa vuotta 2005.

Toivon hyvää.

09:57 - /blogit

2005-01-01

Ensimmäinen ensimmäistä 2005

Vuoden ensimmäinen päivä on lapsuuden perheessäni merkinnyt vuodesta 1956 alkaen sisareni syntymäpäivää. Niinpä vietän nytkin sisareni syntymäpäivää niin kuin aina. Tosin olen itsekseni kotona ja hän on toisella puolella Suomea, mutta hänen synttäreistään nyt on kyse. Tunnelma vain on tavallista hankalampi monessakin mielessä. Aloitankin todellisuussuhteeni kartoituksen siksi tunteista ja etenen siitä historian kautta edelleen, koska siltä nyt tuntuu.

Lue lisää ...

09:21 - /kartta

Aloitusmaisema

Minä olen yhteiskuntatieteiden maisteri ja kasvatustieteiden maisteri Maija Tuomaala. Aloitusmaisema on blogini. Tutkin teon alkua. Kartoitan todellisuussuhdetta tutkiakseni ja suunnittelen toimintaa vaikuttaakseni. Kirjoitan kummastakin.

• Maija Tuomaala
• CV
• Verkkojulkaisu
• Päiväkirjani
• Uusimmat tekstini
• Politiikka

Linkkejä

• Tampereen kaupunki
• Tampereen yliopisto
• Tampereen yliopisto, filosofia
• Tampereen vihreät

Todellisuussuhteeni kartoitusta

ideat	arvot	tulossa
tunteet	minä	ihmiset
historia	kunto	maailma

Toiminnan suunnittelua

toiveet	tavoite
ihmeet	keinot
eloa	tilanne

Linkkejä blogien maailmaan

• Antti-Juhani Kaijanaho
• Muut blogit Aloitusmaisemassa
• Palaute Aloitusmaisemaan: maija.tuomaala@mmmt.info

Tekstiarkisto

• 2005 (241)
  • November (28)
  • October (11)
  • September (7)
  • August (15)
  • July (13)
  • June (21)
  • May (42)
  • April (26)
  • March (23)
  • February (23)
  • January (32)
• 2004 (247)
  • December (47)
  • November (20)
  • October (29)
  • September (40)
  • August (68)
  • July (42)
  • June (1)

---