tilanne
2005-11-22
Eilinen päivä eli 21.11.
Aamulla kirjoitin filosofiaa.
Hoidin päivällä 4 tuntia Tampereen vihreiden juoksevia asioita, tein toimistotöitä ja kehittelin taas projektia eteenpäin. Hoidin myös jäsenasioita ja yhdistyssuhteita.
Iltapäivällä suunnittelimme Tampereen Seudun Vihreät Naiset ry:n toimintaa taloudenhoitajan kanssa, jotta meillä olisi aikataulutettu ehdotus tapahtumista huomiseen hallituksen kokoukseen ja jos se suo, niin sitten myös klo 19 alkavaan syyskokoukseen (joka on Kahvisalongissa Tampereen Tuomiokirkonkadulla).
Tarkistin vielä T:ltä asiaa, jonka hän on nostanut esiin äänioikeusesta: tosiaan on niin, että yleinen ja yhtäläinen äänioikeus on tullut Suomessa voimaan vasta 1957!
Illalla oli Pirkanmaan NYTKIS -yhteistyöverkoston kokous. Katsastimme naiskuvaseminaarin jälkitunnelmia ja suunnittelimme naisten poliittisten oikeuksien 100-vuotisjuhlaan 7.10.2006 vuoden mittaan johtavia toimia. Sitten kokouksen jälkeen parannettiin maailmaa pienellä porukalla yli puoluerajojen.
Illalla kirjoitin filosofiaa.
-- mmmt
14:49 - /tilanne
2005-11-21
Olen kirjoittanut tänne viikosta 46 jo juttuja
Kirjoitin paljon sanoja maanantaina 14.11.
Tiistaina katselin tauolla maisemasta nauttien, miten koski aaltoili ikkunan takana. Varsinaiset tiistain kuulumiset kirjoitin tänne Aloitusmaisemaan keskiviikon puolella yöllä.
Keskiviikkoyönä kirjoittamieni tiistain kuulumisten lisäksi kirjoitin keskiviikkona päivällä lautamiehistä, perhebloggauksesta, erityispedagogiikasta ja filosofiasta. Siitä mitä muuta keskiviikkona tapahtui, kerroin jutussa keskiviikon Trevi, TASVINA ja muu vasta torstaina.
Kuten olen toisaalla Aloitusmaisemassa todennut, niin torstai sujui rauhallisesti.
Aloitin perjantain yöllä tuolla torstaita koskeneella huomautuksella. Päivällä totesin perjantaista, että nyt tälleen, huomenna muuta. Tänään olen kertonut, miten minulta sujui perjantain iltapäivä ja ilta eli matka Helsinkiin ja perjantai siellä.
Lauantaina kävin lataamassa sisua ja innoitusta TASVINAn toimintaa ajatellen ja sitähän oli tarjolla vihreitten naisten kokouksessa Helsingissä.
Sunnuntain vietin kotona lukien ja kirjoittaen.
-- mmmt
09:51 - /tilanne
2005-11-13
Unten välissä torilla Heidi2006 -kampanjan vuoksi 12.11.
Näin yöllä unta muista ihmisistä, keskusteluista ja kahdestaan kävelystä. Minä en rohjennut unessa katsoa, kenen kanssa kävelin, enkä rohjennut myöskään ottaa häntä kädestä kiinni, vaikka mieli teki. Uni tuntui lämpimältä ja suloiselta vielä kauan heräämisen jälkeenkin.
Heräsin lauantaiaamuna puoli viideltä. Aamutoimien lisäksi kasailin tavaroita, joita olin suunnitellut ottavani mukaan torille. Pukeuduin keveästi, mutta lämpimästi.
Torilla olin vähän ennen kuutta ja jo siellä silloin oli muitakin, mutta vain torikauppiaita. Löysin torivalvojan ja sain varattua paikan Heidi2006 -teltalle. Join odotellessani kahvit puolen seitsemän aikaa.
Selvittelin autolle parasta kulkureittiä kuljeskelemalla torilla ja sitten soitin ennen puolta kahdeksaa toimistolle, sillä silloin siellä pakattiin tavarat autoon.
Ennen kuorman tuloa tulivat ensimmäiset vaalikampanjatalkoolaiset ja sitten tuli teltan ja muun tavaran lastaaja ja lopulta mehuntekijä autoineen ja kuormineen. Purimme kuorman reippaasti ja päästimme auton kuskeineen omiin puuhiinsa. Rakensimme nelisin teltan putkista, muotikatosta ja -seinistä.
Yhdeksältä tuli ensimmäinen päivystäjä ja päivän mittaan monta muuta. Kaikki ne päivystäjät, jotka olivat lupautuneet tulla tiettyyn kellon aikaan tulivat. Sen sijaan jokunen sellainen, joka lupasi tulla jossain välissä, jätti tulematta.
Ihmisiä kävi Heidi Hautalan syntymäpäivän kahveilla ajoittain tosi paljon, niin paljon, että kaupasta ja leipojan kotoa piti hakea täydennyksiä.
Keskustelua käytiin ajoittain useammassakin ryhmässä, sillä teltalla oli meitä vihreitä päivystäjiä aina useampia kerrallaan ja vähimmilläänkin kaksi, eikä se hetki kestänyt kuin puolisen tuntia.
Lämpimän harmaa ja melkein loppuun asti kuiva sää suosi toritelttailua. Keskustorilla oli samaan aikaan Maalaismarkkinat, joten meille riitti kävijöitä. Useimmat keskustelivat mielellään päivystäjiemme kanssa ja lähes kaikki, jotka pysähtyivät, nauttivat kotitekoisesta vegaanipullasta, kuka kahvin tai kotitekoisen mehun kera, mutta jotkut joivat teetäkin.
Heidi Hautala - puolustusvoima -esite kelpasi hyvin ihmisille, samoin Syöjättären numero, jossa on juttu Heidi Hautalasta. Ihmiset ottivat myös uusinta Vihreää Lankaa tutustuakseen siihen. Ne, joilla oli mielessään joku muu presidenttiehdokkaista, toivat heidät esiin tavalla tai toisella, mutta ihan myönteisessä hengessä.
Koska ilmapallomme olivat paukahdelleet tiuhaan tahtiin ollessamme Keskustorilla maanantaina, emme jakaneet tällä kertaa yhtä hanakasti pallojamme. En tiedä mistä maanantaina oli ollut kyse, mutta nyt lauantaina kaikki teltalle ja ihmisille täyteen pumppaamamme vihreät ilmapallot olivat ihan kestäviä.
Joskus iltapäivän viideltä olivat tavaramme kasassa ja parilla pikkuautoreissulla saimme ne toimistolle. Sain heti apua tavaroiden järjestämiseen. Maanantaille jäi vain kahvinkeittimen ja kahvilatermoksen palauttaminen.
Kun pääsin kotiin suunnilleen klo 19, kävin heti nukkumaan. Ensin tosin oli jonkin aikaan kovia jalkasärkyjä ja vähän ennen nukahtamaista palelin tolkuttomasti, mutta nukahdin pian kivutta ja lämpimästi.
22:18 - /tilanne
2005-11-10
Torstai on toivoa täynnä, juu...
Heräsin puoli kuudelta aamulla ja lueskelin "On Basilisk Station" -kirjaa kuuteen asti. Soitin sitten yhden sovitun puhelun. Nautin aamupalaksi kahvin kera ruisleipää.
Aamuseitsemästä aamuyhdeksään kävin sähköpostitse keskusteluja, joita jatkoin jolloinkin päivän kuluessa ja illakin. Aihe on tärkeä, onhan kyse TASVINAn pikkujouluaikeista, jotka tähtäävät pikkujoulua syyskokouspäivään.
Aamupäivällä kävin sosiaalitoimistossa näyttämässä tulot ja menot. Huomenna saan tililleni toimeentulotukea.
Johonkin aikaan päivästä ystävältä tuli huomautus isosta vipistä, jota en ole maksanut takaisin. Postista tuli tänään yksityislainatarjous kaupalliselta yritykseltä niin kuin silloin tällöin muulloinkin. Eipä semmoinen laina ole osa-aikaisen määräaikaisen toimeentulotukeakin eloonsa tarvitsevan otettavissa. Jotenkin ajattelin, että jos saisin jälkimmäisen lainan, voisin maksaa vipin pois. Jotain muuta on keksittävä.
Päivällä olen jatkanut Tampereen vihreitten hommissa toritapahtuman järjestämistä Keskustorille ensi lauantaiksi. Keskustelin tamperelaisvaltuutettujen ja muiden vihreiden luottamushenkilöiden kanssa toritapahtuman päivystysvuoroista ja muista tehtävistä, siis yhteistyöstä ja työnjaosta. Kyse on Heidi Hautalan presidentinvaalikampanjaan kuuluvasta tapahtumasta.
Olen lähettänyt pitkin päivää myös tekstareita, sähköpostiviestejä ja vastaajiin soittopyyntöjä muistakin asioista. Joihinkin sain vastauksenkin tänään.
Iltapäivän päätteeksi päivitin Trevin nettisivuston "Ajankohtaista" -sivun puhelinkeskustelujen tuloksien mukaiseksi.
Illansuussa viideltä on aika pimeää. Kehräsaari on tunnelmallinen, kosken ylitys myös. Sitten kotimatka on kolme isoa korttelia karumpaa Tampereen keskustaa. Kotikerrostalo on julkisivuremontin jäljiltä kaunis. Hissi näytti olevan jumissa, mutta olin liian hätäinen. Meillä on hämäläisen hidas hissi, joka pysähtyy kerrokseen hitaasti merkkivalo sammuksissa ja vasta parkkeerauksen päättyessä syttyy kerrokseen saapumisen merkkivalo. Mies, joka tuli hissistä ihmetteli lyhyesti, miksi jyskytin ovea. Pyysin hätäilyäni anteeksi hänen poistuvalta selältään.
Sittemmin ilta on sujunut kommelluksitta. Paitsi että muistin vasta aika myöhään lähettää sähköpostin luonnoslaatikosta tiedotteen torin vaihdoksesta varmuuden vuoksi paikallisille lehdille.
Tutkin tekoa tai siis teon filosofiaa jonkin aikaa, että asia pysyy vireillä. Olisipa minulla enemmän rauhallista aikaa!
Äsken katselin Heidi Hautalaa televisiosta ja vähän niitä muitakin haastatteluja. Kun kohdalle osuu, niin katson Leikolan huumoria mielelläni, niin äskenkin. Noiden juttujen tähden katselin myös muuta Tuomaksen ja Juuson ohjelmasta.
Nyt ryhdyn kirjoittamaan NaNoWriMo -tekstiäni sen verran kuin jaksan.
-- mmmt
22:18 - /tilanne
2005-09-21
Autottoman päivän aatto
Tänään on Kansainvälisen Autottoman päivän aatto. Monien organisaatioiden ja tahojen yhteistyönä järjestämä Tamperelaisorganisaatioiden Autoton päivä itsessään on täynnä ohjelmaa Keskustorilla ja sen tienoilla, mutta aattokin on valjastettu mukaan.
Tämä on jo kuuma päivä, sillä tänään käydään työmatkahaastekisa siitä, mikä työ- tai toimintayksikkö kussakin kilpasarjassa päihittää aktiivisuusprosentillaan muut. Tampereen vihreä valtuustoryhmä on haastanut tähän ja huomiseen Pormestarin pyöräilyyn muut tamperelaiset valtuustoryhmät, mutta haastajia löytyy muillakin tahoilla. Autottoman päivän kuluessa selviävät haastekisan tulokset ja palkintoja jaetaan Keskustorilla 22.9. klo 16. Pidän peukkuja puolueellisesti. Tasapuolisesti on kuitenkin mainittava, että Autottomassa päivässä on muutakin kuin kisoja, nimittäin vaikkapa järjestöjen teemaan liittyvä esittelytelttä. Siellä on muiden joukossa tarjolla myös vihreää, mm. vegaanipullaa ja asiallisia esitteitä.
Autoton päivä koskee kaikkia ja niinpä kaupunkikin tiedottaa omilla sivuillaan Tampereen kaupungin Autottomasta päivästä. Ekokampushanke on ahkreoinut huomiseksi Tampereen yliopistollekin Autottoman päivän, jonka ohjelma on monipuolinen.
Radio Moreenissa (98,4mHz) oli Autottoman päivän suora keskustelutilaisuus eilisiltana 20.9. klo 18.35 - 19.05, mutta en ehtinyt radion ääreen ajoissa. Onneksi ohjelma tulee uusintana 22.9. klo 8.30-9.00. Siinäpä mukava alku huomiselle päivälle.
Minulla on vielä paljon tekemistä Autottoman päivän tiimoilta niin tänään kuin huomennakin. Tietenkin hoidan myös projektin ja yhdistyksen juoksevia asioita eli venytän päivittäistä neljää tuntiani hiukan kumpanakin päivänä.
Ennen tämän työpäivän alkua luen kuitenkin oikovedoksen tekstistäni, joka tulee Suomen filosofisen yhdistyksen julkaisuun nimeltä ELÄMÄ.
-- mmmt.info
06:46 - /tilanne
2005-07-25
Minä, kotipingviinini ja kaksi ongelmaa viikonlopun tohinassa
Minä käytän mielelläni vapaa-aikanani ikivanhaa ja vähämuistista kotitietokonettani, jonka käyttöön avatun näyttöruudun keskellä on söpö pingiini. Kotipingiivinini nököttää siinä siksi, että koneessa on Debian GNU/Linux -käyttöjärjestelmä. Se on ihan erilainen kuin yliopiston mikroluokissa väitöskirjan tekemiseen jatko-opiskelijana käyttämieni tietokoneiden Microsoft Windows -käyttöjärjestelmän versiot. Kotipingviinini vapaat ohjelmat ovat aika erilaisia kuin yliopiston käyttämät kaupalliset ohjelmat. Jossain niiden välimailla on työläppärissäni oleva kaupallisen käyttöjärjestelmän ja siinä pyöritettävän Open Officen ohjelmien yhdistelmä.
Kotipingviinini selain on Dillo ja sähköpostiohjelmana on Sylpheed, Niille riittää koneeni 32-megainen muisti. jota vähän parantaa jyväskyläläinen it-tuki järjestelyineen. Ongelmat, joita seuraavassa kerron, voisivat kohdata myös muita pienimuistisia koneita ja keveitä selailu- ja sähköpostiongelmia. Onneksi Kotipingiinini ohjelmistohuollosta vastaa erinomainen etätuki. Enpä tiedä mihin minä ja Kotipingviinini olisimme joutuneet nytkään ilman mainiota etätukea.
Ensin nimittäin jumahti pingviinin kuvalla kaunistetun kotikoneeni näyttöön Dillo-selaimen yksi ikkuna. Olin katsellut joitain Google-haulla löytämääni internetsivuja, kun törmäsin sivustoon, joka jumitti sen selaimen ikkunan, johon avautui. Saatoin avata jumahtaneen sivun vierelle toisen Dillo-ikkunan ja hakea siihen muita nettisivuja katsottavaksi.
Kun sitten sammutin Dillon, se ainakin näytti sammuneen, mutta kone rouskutti itsekseen ilmoittaen mittarissaan CPU-lukua 100. Se tarkoitti sitä, että jokin koneen sisällä tapahtuva toiminta vei 100 prosenttia koneen työtehosta. Niinpä en voinut tehdä kotikoneella mitään online-harrastuksia, enkä kyllä muutakaan tuntikausiin. Käytin luppoajan kodin siivoamiseen ynnä muuhun sellaiseen offline-virkistykseen, mikä sopii viikonloppuun.
Lopulta rouskutuksen jatkuessa yhä, vaikka jo kuusi tuntia oli kulunut ohjelmien sammuttamisesta, tavoitin puhelimitse Jyväskylästä it-asiantuntijani. Hän katsoi netitse kotipingviiniäni ja kertoi sitten puhelimitse kuulumiset. Hän sanoi Dillon olleen koko tuon ajan käynnissä. Jotain sellaista epäilinkin, vaikkei näyttöruudussa ollut ohjelman sivua näkösällä, eikä kaapeliliikennettä näkynyt sen seurantaruudussa. CPU-ruudussa näkyi käynnissä oleva 100 prosenttinen käyttö aina, kun herätin näytön ja tuon mittarin näkyviin. It-asiantuntija sammutti Dillon etähuoltona.
Sitten avasin jonkin ajan kuluttua samalla vanhalla kotipingviinilläni Sylpheedin lukeakseni sähköpostiviestejä ja kirjoittaakseni muutamia. Ohjelma avautui vain melkein. Tosin pystyin kirjoittamaan ja lähettämään yhden viestin odottaessani luettavaa. Sähköpostiviestit pysyttelivät "palvelimellani" tulematta näyttöön, mutta ohjelma ilmotti kyllä avaavansa saapuvien viestien salkkua. Lopulta näkyviin tuli joku viesti, jonka yritin ensin turhaan avata ja sitten yhtä turhaan pistää roskakoriin. En onnistunut. Sen sijaan ohjelma ilmoitti, ettei viestiä voi poistaa. Ohjelma suostui kaikkeen muuhun sammutukseen vaadittavaan, mutta näkymä avautumassa olevasta saapuvien viestien salkusta jäi velttona ruutuun. Soitin taas it-tuelleni, joka lopulta löysi myös tämänkertaisen ongelman ja keksi siihen ratkaisun.
Jos ymmärsin oikein, niin tällä kertaa jonkun tahon lähettämä viesti oli vaellellut edestakaisin kymmeniätuhansia kertoja jonkin viestiin virheellisesti koodatun kuittausmenettelyn vuoksi: Kun viesti oli tullut minulle ensimmäisen kerran, siitä oli lähtenyt lähettäjälle vastaanottajan kuittausviesti, jossa kuitenkin oli jotenkin mukana alkuperäisen viestin lähettämiskäsky. Viesti siis lähti automaattisesti takaisin minulle ja minulta lähti automaattinen vastaus, jotta perille tuli. Ja sama taas uudelleen ja uudelleen. Kuormitus tuli palvelimella olevalle spostilaatikolleni, eikä pieni koneeni jaksanut avata saapuvien spostien salkkua ja moista viestien sumaa.
Tämä viestin ja kuittauksen automaattinen vuorottelu olisi varmaan jatkanut ikiliikkujan tavoin, ellei it-tukeni olisi ystävällisesti käynyt etähuoltona pysäyttämässä tuon ruljanssin. Hän teki sen laitamalla tuon viestin eteen palvelimelle kieltosuodattimen: ei enää mitään tältä lähettäjältä tänne. Kuka siellä toisessa päässä olikaan, niin hän joutuu korjaamaan virheensä ja ilmoittamaan muuta kautta korjauksesta ennen kuin suodatin poistetaan. Jotenkin tuolleen ymmärsin ongelman ja sen ratkaisun.
Aika erikoista, että kahden eri ohjelman minun kannaltani samantapaisilta näyttäneet jumittumiset sattuivat vuorokauden sisällä toisistaan. Kyse oli kuitenkin it-asiantuntijan näkökulmasta ihan erilaisista ohjelmista ja ongelmista.
Näihin jumittumisiin meni huolestumiseen kulunutta viikonloppuaikaani ja virkistäytymässä olevia voimiani niin paljon, että vietin muun osan viikonloppuani ihan muissa puuhissa. Tiskasin vähän, siivosin vähän, luin vähän, katsoin vähän televisiota, rupattelin vähän puhelimessa ja tein muutenkin vähän sitä sun tätä tohinaa.
-- mmmt
02:20 - /tilanne
2005-05-19
Torstaiaamua tietokoneen äärellä
Kävin eilisiltana kirjastoissa ja kirjakaupoissa etsimässä joitain kirjoja, joista halusin tarkistaa lähdetietoja erästä esseetäni varten. Joskus juuri ennen iltayhdeksää Akateemisen Kirjakaupan ystävällinen myyjä kysyi, olinko muistanut, että Tampereen yliopistossakin toimii kirjakauppa. Enpä ollut. Sinne menen tänään, sillä siellä on varmaan viimeisin lähdetieto, jota etsin. Voin varmaan illalla viimeistellä esseeni.
Äsken lähetin lisää mediatiedotteita, joiden aiheena on Tampereen Seudun Vihreät Naiset ry eli TASVINA. Lähetin TASVINA:n sähköpostia eilen ja tänään myös aika isolle joukolle aktiivisia vihreästi ajattelevia naisia, jotka jo ovat mukana toiminnassa. Olen tarkistellut yhdistysrekisteriin tehtäviin ilmoituksiin tarvittavia asiakirjoja, sillä TASVINA tahtoo mukaan yhdistysrekisteriin muiden yhdistysten joukkoon. Yhdistyksen olemassaolon toinen viikko on käynnistynyt hyvin.
Tänään on jälleen pikkuriikkinen neuvottelu todennäköisen työnantajan eli yhden hyvän yhdistyksen puheenjohtajan kanssa. Ihmettelemme varmaan myös sitä, miten monia mutkia yhdistelmätuella työllistämiseen voi löytyä yhdistyksen, työnhakijan ja yhteiskunnan asioiden tilasta ja tilanteesta. Kaikkien tahojen asiat on saatava työllistämisen edellyttämään kuntoon, ennen kuin prosessi etenee kaikki vaiheensa. Silti viranomaisen päätös voi olla kyllä tai ei. Yritämme kuitenkin yhdessä - minä työnhakijana ja yhdistys mahdollisena työnantajanani - eteenpäin kohti kaukana tulevaisuudessa siintävää työllistymistä.
Koska tekeillä oleva reitti työmarkkinoille on lyhentymisen sijasta pidentynyt, olen yhä työmarkkinoiden käytettävissä. Haen työtä ja tutkimusrahoitusta niin kauan, kunnes jokin tai joku työnantaja on sopimuksella sitonut minun työpanokseni käyttöönsä tai rahoitettavakseen.
Työstä puheenollen sanottakoon, että kotikerrostaloni julkisivuremontin työväki on ahertanut ikkunani takana jo pitkään tänäkin aamuna. En tiedä, mitä siellä on tekeillä. Miesäänten sanoista ei saa selvää, eikä varjojen liikkeistä. Osa huudoista tuntuu kuuluvan alemmista kerroksista tai katutasolta asti. Tällaisesta sain selvää: "Ota se lauta pois. Ei mitään hätää."
08:43 - /tilanne
2005-04-25
Postiluukusta ja netistä harmin aiheita - ja ihmeen terve päivä
Fenestran lappunen: Aamulla klo 7.30 postiluukustani tipahti lappunen kotikerrostaloni julkisivuremontin ikkunafirmalta. Fenestra siirsi ikkunoiden asentamisen myöhemmin ilmoitettavaan ajankohtaan. Syynä siirtoon mainittiin sairaustapaus. Pohdinkin nyt pää kuumana, elänkö epämääräiseen tulevaisuuteen niin, että kotini ikkunoiden edessä on noin 2 metriä tyhjää tilaa ja muualla tavaraläjiä.
Kelan kirje: Päiväpostista tuli työmarkkinatukilaskelma. Siitä ilmeni, että luottamustoimeni ja eräiden muiden sattumusten vuoksi muutenkin riittämätön työmarkkinatukieräni oli pienentynyt 55 euroa. Ongelma on siinä, että kokouspalkkiotani on virheellisesti verotettu 60 %, vaikka sivuverokorttinikin oli ajoissa toimitettu kaupungille. Kelahan ottaa työmarkkinatukea laskiessaan huomioon vain 50 % keikkatulosta ja jättää toiset 50 % minulle kannustukseksi lisäkeikkojen metsästykseen. Verokorjausta odotellessani olen siis tappiolla 10 %, vaikka ilman tuotakin on ollut tiukkaa. Ymmärrän entistä paremmin sitä puhetta, jota kuuntelin sosiaali- ja työvoimatoimistojen yhteisasiakkailta ja heidän neuvojiltaan taannoin. He nimittäin valittelivat sitä, miten vaikeaa pienipalkkaisten keikkojen avulla on saada ihminen pois tuosta yhteisasiakkuuden upottavasta suosta. - Niin, tätähän tämä nyt on.
Terveenä tänään: Olen vissiin lopultakin oppinut nivelilleni sopivan tahdin työskennellä huonekalujen siirron ja mattojen pesun ynnä muun rasituksen parissa. Pari harvemmin käytettyä lihasta - eli joka ainut kaiketi - ilmoittaa olemassaolostaan, mutta nivelet ovat palautuneet lähes kivuttomiksi näin puoleen päivään tultaessa. Se hyöty isosta lihallisesta painoarvosta on, että vilkkaasti liikkuva mieleni ei pysty nyt kipeyttämään niveliäni liialla hosumisellä lähtökohdasta keinoitse tavoitteeseen. Massa liikkuu hitaasti ja liikeradat tulee harkittua tarkkaan. Toista se oli ennen laihana ollessani - vähän väliä milloin mikäkin nivel oli juuri sen verran vikaan liikahtaneena, että turvotti, kipotti ja pysähdytti. Toki muistan keveydestä iloakin olleen. - Terveydestä on nyt se ilo, että voin lähteä asiomaan ja sitten Metsoon, jossa tänään puhutaan ilmastosta sekä tasa-arvosta.
Työnhakua ja harrastusta: Väitöskirjan tekeminen jatkuu yhä harrastuspohjalta näköjään, sillä Pirkanmaan kulttuurirahaston apurahat 2005 on jaettu ihan tyystin minun ohitseni. Yksi apurahahakemus on vielä sisällä ja uusia hakuaikoja tulossa. Valitettavasti pitkään jatkuneet tietokoneongelmat haittasivat tuotteliaisuuttani. Tietokoneen toimiessa näinä aikoina kunnolla, on kotikerrostaloni julkisivuremontti milloin milläkin tavalla tutkimusharrastukseni ja työnhakupapereiden tekemisen jarruna. Metelissä en voi keskittyä kunnolla, enkä oikein uskalla työskennellä talon mukana tärisevällä tietokoneella, ettei näyttö pimahda. Yhdistelmätuella työllistymistä kehitellään yhden hyvän yhdistyksen kanssa. Jatkan muutakin rahoituksen ja pestien hakua.
12:41 - /tilanne
2005-04-01
Hukassa mikä hukassa - ja urakin on varttia vaille susi
Hukkasin eilen valkoisen purkin punaisen kannen. Ei se kansi niin pieni ole, että sitä ei näe: semmoinen kämmeneni kokoinen se on ja korkeuttakin on suunnilleen kahdeksan millimetriä. Silti en löydä sitä mistään, en edes roskiksestani.
Hukkasin eilisen päivän. Yritin hoitaa kotitöitäni, mutta kotini tärisi niin kovasti, että en olisi uskaltanut käyttää tietokonetta, vaikka se olisi ollut käyttökunnossa. Tietokoneeni pienen 32-megaisen muistin vuoksi ohjelmistojen päivitykset kestävät kauan. Eilinen kodintärinäpäivä oli siis hyvä siihen tarkoitukseen: pidin näytön suljettuna ja poikani yöllä käynnistämä prosessi jurruutti koneessa omia aikojaan samalla, kun minä yritin olla kuulematta kotikerrostalon remonttipauhua.
Hukkaavat vissiin meiltä tuuletusparvekkeet. Eilen ihmettelin useita päiviä kestänyttä pauhua kerroksessani. Kotiportaikon kerrostasanteiden yhteydessä olevien tuuletusparvekkeiden remontointipauhu on liittynyt tuuletusparvekkeiden käytöstä poistamiseen. Jos olen ymmärtänyt oikein tiedotteet, niin nuo parvekkeet poistetaan käytöstä pelkän lukitsemisen sijasta ihan irrottamallakin. Ehkä tiedotteen sanavalinta oli epätarkka. Minusta on tänä aamuna näyttänyt siltä, että tuolla hämärässä suojamuovien ja sisäpihaisen ulkoseinämme välissä olisi vielä tuuletusparvekkeita. Toivottavasti ne ovat siellä, eivätkä huku.
Ovat hukanneet minulta hyvän tutkijanuran. Olen joutunut tekemään nuoruus- ja opiskeluajan pätkätöiden jälkeen tutkijantyöni Jyväskylän ja Tampereen yliopistoissa pelkkinä pätkinä. Eivät tässä selitykset auta. Mitä tahansa elämässäni onkaan tapahtunut tätä ennen ja mitä tahansa olenkaan tehnyt, niin tänään olen yhä vailla uutta eli suunnilleen seitsemännettäkymmenennettä pätkäpestiäni. Olen akateemisesti koulutettu (YTM, KM) pätkätyötön. Kun ura on tällä koulutuksella hukassa, se on melko varmasti tässä iässä myös varttia vaille susi.
10:20 - /tilanne
2005-03-24
Seitsemän ei ole kahdeksan eikä suljettu ole avoinna
Kävin eilen illansuussa palauttamassa Metsoon kirjoja, joita olin uusinut jo sallitut viisi kertaa. Luulin laittaneeni kassiini kaikki palautettavat, mutta turhaan luulin. Koko alkuviikon minua on vaivannut flunssainen pään tukkoisuus, jota epäilen osasyylliseksi mokaani. Nimittäin siihen, että kahdeksasta palautettavasta kirjasta vein kirjastoon vain seitsemän. Jos en palauta kahdeksatta kirjaa tänään, myöhästymissakkoa kertyy koko pääsiäisajalta, sillä kirjasto on silloin suljettuna.
06:20 - /tilanne
2005-03-08
Tutkija käytettävissä työmarkkinahintaan - tai yhdistelmätuella
Kävin eilen tunnin mittaisen keskustelun Tampereen työvoimatoimiston virkailijan kanssa hänen työajallaan. Keskustelu eteni kahta linjaa. Yhtäältä sain tuoreita vinkkejä ansioluettelon hiomista varten ja toisaalta valmistelimme myös yhdistelmätuella työllistymistä. Totesimme, että olen työmarkkinoiden käytettävissä työmarkkinahintaan. Etsiessäni ja odotellessani otan vastaan myös sellaisen pestin, jota yhteiskunta sponsoroi maksamalla yhdistelmätukea siihen oikeutetulle työnantajalle. Yhdistykset, kunnat ja yrityksetkin voivat saada juuri minun palkkaamiseeni tukea, kunhan tehtävistä sovitaan.
Mieluiten kuitenkin haluaisin jatkaa tutkijana. Se olisi mahdollista, jos saisin säätiöiltä, rahastoilta ja muilta soveltuvilta tahoilta rahoituksen Georg Henrik von Wrightin filosofista teonteoriaa koskevalle tutkimushankkeelleni.
Vuoden 2003 alusta asti minulla on ollut vireilla Tampereen yliopiston Matematiikan, tilastotieteen ja filosofian laitokselle filosofiaan tarkoitettu filosofisen teonteorian tutkimushanke Teko. Teon syyn ja perustelun yhtenevyysongelma Georg Henrik von Wrightin filosofiassa. Tutkimusjulkaisua varten olen saanut rahoituksen Tampereen kaupungin Tiederahastosta vuonna 2003. Tarvitsen kuitenkin rahoituksen myös hankkeen itsensä toteuttamiseen.
10:03 - /tilanne
2005-03-02
Kohtalona pätkätyö(ttömyys) - eli kiitos kirjeestä Suomen Akatemia
Posti toi tänään kieltokirjeen Suomen Akatemiasta. Olen pyrkinyt sinne töihin, kuten 88 muutakin hakijaa. Kirjeessä kiitettiin pestin hakemisesta ja todettiin, että minua ei valittu. Samalla kerrottiin, kuka YTM pestin sai. Kirjeessä myös palautettiin minun YTM- ja KM-tutkintojeni todistuskopiot (kiitos, palautus oli ystävällistä).
Miksi Suomen Akatemia olisikaan valinnut minut tuohon pestiin? Ovathan aikaisemmat pitkäaikaiset työnantajani - Jyväskylän yliopisto ja Tampereen yliopisto - palkanneet minut vain pätkä kerrallaan, vaikkakin moniin pätkiin kumpikin. Eikä minua ole ihan äskettäin palkannut kumpikaan noista yliopistoista, saati jokin muu taho.
Pätkätyö tuo ansioluetteloon arvokasta työkokemusta silloin, kun sitä kerää nuori aikuinen opiskelun ohella ja vielä joitain vuosia valmistumisen jälkeenkin. Arvokasta pätkätyö on silloinkin, kun sitä on kerännyt kypsempään ikään ehtinyt henkilö siirtymällä vakinaisesta työstä virkavapaan turvin arvostetumpiin sijaisuuksiin tai määräaikaispesteihin. Vielä silloinkin pätkätyökokemukselle löytyy arvoa, kun työpätkät seuraavat tiiviisti toisiaan, eikä työtön väli veny pitkäksi.
Mitä kauemmin pätkittäinen pestautuminen jatkuu (minun alallani), sitä vaikeampaa on pärjätä koulutuksen mukaisesti kilpailussa tutkimusrahoituksesta ja työpaikoista. Melkein työllistyminen ei tuo lisäarvoa seuraavassa tutkimusrahoituksen tai työpaikan hakuprosessissa.
13:27 - /tilanne
2005-02-28
Aurinkoinen maaliskuun aattotunnelma - ja pätkätöiden kartoitusta
Voin ihan hyvin. Aurinko paistaa juuri nyt taivaanrannan alareunassa ja vähän korkeammalla mielessäni. Paistoihan aurinko näin maaliskuun aattopäivän taivaallakin, vaikka ilmakehässä on pilviä. Ei sillä, että elämässäni olisi tapahtunut mitään erityistä. Muuten vain on kivaa odottaa kevättä, jolla on ollut tapana tulla säännöllisesti joka vuosi omalla vuorollaan vuodenaikojen kierrossa.
Pätkätöitä odotellessani kuulen mielessäni erään mukavan miehen kannustavat sanat: onni täällä vaihtelee (ja taivaan isä suojelee). Vaihtelu virkistää? Isänmaallisuus ja vaihteleva menestys ovat melkoisen mielenkiintoinen yhdistelmä. Tänään on Kalevalan päivä, onnittelut Kalevalalle. Suomen Kulttuurirahasto jakoi eilisissä juhlissaan aika monelle apurahaa, mutta moni jäi laillani ilmankin. Eilen päättyneissä Hiihdon maailmanmestaruuskisoissa Suomi sai viisi mitalia eli alle puolet siitä mitalimäärästä, johon pyrittiin.
17:19 - /tilanne
2005-02-17
Torstai on taas toivoa täynnä
Heräsin paljon ennen kuutta tänään ja aamutoimien lisäksi olen jo siivonnutkin. En ole siivousintoilija, pikemminkin ihan muuta. Minun piti vain tehdä reittiä kirja- ja mappikasojen lomitse niin, että vieraammatkin ihmiset rohkenevat liikkua ympäriinsä kodissani.
Miksikö? No siksi, että kaikissa täällä kotikerrostalossani olevissa asunnoissa kiertävät huonelämpötilan mittaajat tästä päivästä alkaen siihen asti, kunnes mittauksen tulokset täyttävät normin. Minulla on villapaita päällä ja mittarini näyttää nyt niukasti lukua 20, sentään plussan puolella.
Joku koira ulvoo alemmissa kerroksissa nyt niin kuin silloin tällöin muulloinkin tämmöisinä päivinä, joina vieras väki ramppaa talossa. Muuten tämä on nykyisin hyvinkin hiljainen ja rauhallinen talo. Rauhallinen on mielenikin ja hiljainen kotini, sillä en useinkaan hanki kotiini ääniä näin aamuisin. Toivon sillä tavoin saavani paremmin kiinni päivän vaatimuksista ja mahdollisuuksista.
(Liitteenä on pikakartoitus siitä, miltä minusta tällä hetkellä tuntuu.)
09:07 - /tilanne
2005-02-16
Työttömän hiirulaisen pedonhampaat eli filosofi nurkassa
Tiedän kokemuksesta, että pienipalkkaisen työläisen asema on hankala yksinkin, saati kaksin tai yksin isompaa perhettä huoltamassa. Heidän taloudellinen tilanteensa ei kuitenkaan helpotu, vaikka kaikki työttömät olisivat töissä, sillä pienipalkkaisuus säilyy silti, samoin verot. Toisaalta ihan nykyistä tilannetta ajatellessa pienipalkkaisen työntekijän elämää uhkaa jatkuva pelko työttömien kastiin joutumisesta: työpaikan säilyminen ei ole nykyisin varmaa oikeastaan kellään, sillä muutoksia tapahtuu lähes kaikilla aloilla ja sektoreilla.
Aktiivisesti työmarkkinoille pyrkivän työttömän työnhakijan jokainen päivä on tavalla tai toisella työpaikan tai työllisyyteen johtavan koulutuspaikan metsästämistä.
Minä ainakin teen hakemuksia usein yötä päivää. Viime yön nukuin, mutta toissa yön tein hakemuksia eiliseen iltapäivään asti ja sitten vein ne eteenpäin. Tänään tarkistan taas seuraavia hakuja ja kunnostan niitä varten hakupapereita. (Ja tämän kommentin kirjoitan ruokatunnillani, jonka olen sijoittanut työnhakupäiviini niin kuin se on ollut työllisenä aikanakin päivissäni.)
Eri tahoille pitää olla niiden tarpeiden mukaan laadittu ja lajiteltu ansioluettelo. Kun haen yliopistotyötä, eivät työtodistukseni vanhimmat (30 kpl) sekalaisten alojen työpaikat ole etu, vaan rasite. Kun haen jollekin muulle kuin koulutukseni mukaiselle alalle, ovat 40 tuoreinta pestiäni eli tutkimustyöt olleet rasite.
Minua on neuvottu perustamaan yritys, joka konsultoi elämässään eteenpäin pyrkiviä ihmisiä heidän etsiessään toiveistaan toteuttamisen arvoisia. Voisin auttaa heitä konkretisoimaan nuo toiveensa toteuttamiskelpoisiksi tavoitteiksi. Yrittäjäksi ei sosiaaliapuunkin turvautumaan joutuneella näyttäisi äkkisilmäyksellä olevan asiaa - ellei sitten yrittäjäkoulutuksen ja yhteiskunnan tarjoamien starttirahojen kautta siksi, että tilastot kaunistuisivat joksikin aikaa. Jos olisin Esa Saarisen tai Jari Sarasvuon tavoin myymässä menestysstrategiaa, voisin menestyä itsekin, vai mitä?
Tutkimusalan työtä tai rahoitusta hakiessa on tärkeää, että työkokemus, koulutus, julkaisut, luottamustoimet ym. on kirjattu viimeisimpien tietojen mukaan, mutta myös tutkimussuunnitelman pitää olla ajantasalla eli tehdynkin työn pitää näkyä siitä. Ansioluettelon ja julkaisuluettelon tekeminen on helppoa nopeilla ja hyvillä tietokoneilla, mutta julkisille koneille on jonoja ja oma ikivanha rautani on todella hidas. Varsinaisia hakemuksia teen joskus käsinkin, mutta toisin kuin ennen, se ei nosta hakemuksen arvoa, vaan herättää epäilyksen tietoyhteiskunnan edellyttämien tietokoneen käyttötaitojen vajauksesta.
Kirjailija Elvi Sinervo, joka joutui aikanaan vankilaan poliittisista syistä, kirjoitti ajatelmarunon: Vaikeaa on viidakossa olla purematta, kun on suussa pedon hampaat. Tähän vedoten pyydän anteeksi kaikilta, joita oman tilanteeni tiedostamiseen ja tulevaisuuteni suunnitteluun tähtäävät kirjoitukseni kenties loukkaavat. Olen joskus kuin nurkkaan ajettu hiirulainen, jolloin niskakarvani ovat pystyssä ja pedonhampaani paljastuvat pelkästä pelosta.
En minä kuitenkaan yritä hyökätä, vaan tahdon vain kartoittaa tilannetta kohdallani ja yhteiskunnassa, jotta voisin tehdä realistisia suunnitelmia ja päästä mukaan yhteiskuntaa ylläpitäviin ja kehittäviin talkoisiin.
(Tämä juttu lievästi korjattu versio kommentista, jonka kirjoitin juttuni Filosofiani - ja toimeentulotukeen juuttuneiden asiakkaiden tilannne herättämään keskusteluun tänään.)
12:18 - /tilanne
2005-02-14
Hyvää Ystävänpäivää - ja joitain tarkennuksia
Hyvää ystävänpäivää ystävilleni ja kaikille muillekin! Heräsin tänään ystävällisiin mietteisiin ja mietin, millainen ystävänpäivästäni tänä vuonna mahtaa tulla. Olenkin saanut ystäviltä tekstareita ja puheluita. Kiitos oikein paljon muistamisesta. Ystävällistä ja lämmintä mieltä kaikille.
Kiitos Teppo Työttömälle kommentista Aloitusmaiseman juttuun Filosofiani ja toimeentulotukeen juuttuneiden asiakkaiden tilanne. Tämänkertaisen liitejutun innoitus tulikin Teppo Työttömältä. Tavallaan vastaan liitteessä hänelle, mutta toisaalta selvittelen silti vain omaa näkökulmaani, enkä muuta.
Teonkäsitteen tutkiminen 2003 alkaen: Tutkin tekoa filosofisesti. Tutkimuskohteenani oleva intentionaalinen teonkäsite on analyyttisen filosofian ja fenomenologis-hermeneuttisen filosofian tradition välimaastossa. Välimaastossa on vaikea tarpoa, joten rahoitus puuttuu ehkä siksikin.
Työnhaku ja harrastukset 2003 alkaen: Jos työllistymiseni olisi ongelmatonta, olisin ehtinyt tehdä jo muutaman pätkätyöpestin tämän työttömyyteni mittaisena aikana. Olen työmarkkinoiden käytettävissä. Harrastan sentään sinnikkäästi ja vapaasti filosofiaani.
(Liitteessä on asiaa työkunnon kartoituksesta vanhan - ammoin päättyneen! - hankkeeni ja oman - elämänmittaisen? - pätkätyöurani kannalta.)
12:19 - /tilanne
2005-02-04
Tilannekartoitusta ja suunnittelua toiveiden suuntaan
Elämäni on jo pari vuotta ollut yli puolivuosisatainen ilmiö. Jatkoa on tiedossa, ellei jotain muuta ilmene. Aika näkyy minussa, mutta näkyykö se myös aherrukseni tuloksissa? Elämäntyötähän mitataan pitkin matkaa näkyvien tuotoksien mukaan. Eivät edes aikaansaannokset kuitenkaan riitä sellaisenaan, vaan ne arvioidaan, kun kyse on työnhausta ja urakehityksestä. Jos hyvin käy, kelpaan myös ihan omana itsenäni joissain tilanteissa, mutta yleensä löytyy aina jotain tekemistä ja se on parasta tehdä hyvin, että kelpaan.
Tämä vuosi on vierähtänyt jo helmikuulle, joten vuosi on tavallaan näyttänyt jo mallinsa. En vain ole ihan varma, tunnistanko ajan merkit kohdallani oikein ja aherranko oikeassa paikassa oikeaan suuntaan. Siksi kokeilen taas kartoitusta ja sen pohjalta suunnittelua. Liitteeksi laitan vain jotain yleistä näytteeksi siitä, miltä tilanteeni ja tulevaisuuden suunnitteluni näyttää, kun teen sen toiveitani etsien. Aikanaan tosin aloitin nämä kartoitukset luettelemalla paperiruudukolle esimerkiksi toiveiksi yksittäisiä sanoja, kuten rauha, ihmissuhteet, turvallisuus, toimeentulo, terveys, ura ynnä muuta tulevaisuutta. Nyt yritän toivoa kaikkiin muihinkin karttani ruutuihin tulevaisuutta, ennen kuin käyn läpi vielä suunnitelman toiveista tavoitteisiin.
21:26 - /tilanne
2005-01-30
Nostalgiaa, optimismia ja realistisia rahoituskuvioita
Nuorin pikkuveli kävi eilen pikaisesti täällä. Tänä aamuna keskustelin puhelimitse siskoni kanssa. Aion alkuviikosta käydä kirjastoissa, mm. Bibliotheca Wrightianassa. Odotan realistisesti apurahaa tutkimukselleni. Realistiselle optimismille ovat perusteena hyvän tutkimussuunnitelman, tutkimuksen etenemisen ja saamieni suositusten lisäksi se, että olen ennenkin saanut tutkimusrahoitusta.
12:53 - /tilanne
2005-01-26
Vanhan muutosvaiheen tiedostusta kirjan innoittamana
Olen lueskellut pieninä jaksoina Antti-Juhanilta joululahjaksi saamaani kirjaa, jonka on kirjoittanut Stand by me -elokuvassa menestynyt ja Star Trek TNG tuotannossa teini-idoliksikin aikanaan noussut Wil Wheaton. Olin jo aikaisemmin saanut pojaltani Wil Wheatonin kirjan Dancing Barefoot, joten sen luettuani osasin odottaa kiinnostavaa tekstiä nytkin. Yllätyksekseni tuon jonkun verran yli kolmekymppisen amerikkalaismiehen kirja Just a Geek puhuttelee minua melkein liiankin osuvasti. Hän nimittäin kertoo elämästään ja siitä, mitä hänelle tapahtuu ja miltä hänestä tuntuu pätkätöissä. Hän kehittää kirjan mittaan näyttelemisestä, blogin pitämisestä ja kirjoittamisesta ammattia itselleen ja hankkii samalla omaa osuuttaan perheen elättämiseen tarvittavasta rahoituksesta.
En kerro tuosta kirjasta enempää. Olen kuitenkin äskettäin itseäni ja omaa tilannettani tiedostaessani löytänyt elämästäni kaksi noin vuoden mittaista jaksoa, joilla on väliä noin 20 vuotta. Huomasin, miten vuoden aikana (yli kymmenen vuotta sitten) elämästäni katkesivat hyvin monet niistä säikeistä, joiden alkuvaiheita (lähes kolmekymmentä vuotta sitten) olen kuvannut edellisessä tekstissäni Muistelen ihastusta, mielenterveystyötä ja teatteriharrastusta. Jyväskylän vaiheen päättymisestä on nyt kulunut reippaasti yli kymmenen vuotta, mutta juuri tuota vaihetta - suunnilleen vuotta Jyväskylästä Tampereelle muuttamisen tienoilla - kartoitan liitteessä.
18:20 - /tilanne
2005-01-19
Ristinollaa naisen logiikalla
Tapasin jonkun Jyväskylän opiskeluajoilta tutun täkäläisen yliopistoihmisen pari vuotta sitten Tampereen kaupungin tiederahaston järjestämässä apurahojen jakotilaisuudessa. Kun kerroin hänelle päättyneestä hankkeestani ja uudesta tutkimusideastani, hän huvittui kuulemastaan. Miehisen sukupuolensa antamalla ylemmyydentunteella hän totesi joteensakin näin, että vain nainen voi siirtyä suoraan kouluttamattomista pitkäaikaistyöttömistä aateliseen filosofiin eli Georg Henrik von Wrightiin.
Onko ideoitteni yhteys ja niiden toteuttamisen arvo todella noin vaikea ymmärtää? Siksikö elämäni kartoitusruudukossa ei ole tulossa -ruudussa nyt mitään rahoitusta tai pestiä? Laittaisin ruutuun mielelläni ruksin rastina (kaltevin viivoin) - enkä ristinä (pystyviiva-vaakaviiva) - sen merkiksi, että tulevaisuus näyttää olevan ainakin toimeentulon puolesta kunnossa, mutta pelkään joutuvani tyytymään tyhjään nollaan (madonreikään?), mitä tutkimusrahoitukseen tulee.
08:20 - /tilanne
